Ei varsinaisesti Ovarosta...   

  Miksiköhän monissa asiayhteyksissa osinkoyhtiöitä salkussaan suosivia sijoittajia pidetään jotenkin ymmärtämättöminä? Etteivät he käsittäisi sitä, että heille yhtiöstä osinkona siirretty raha on pois kyseiseltä yritykseltä? Ja etteivät he ymmärtäisi myöskään sitä, että sijoittajan kokonaisvarallisuus ei osingon maksun jälkeen lisääntynyt yhtään? Totta kai he nuo asiat ymmärtävät! Mutta (meitä) sijoittajia on paljon, joiden pääasiallinen tulo muodostuu nimenomaan joko osinkotuotoista tai osakkeiden myyntituloista; meille on tärkeää saada aika ajoin tilille selvää rahaa jokapäiväisten menojen kattamiseksi. Aivan sama on, tuleeko se raha sitten osingoista vai myynneistä. Prisman kassalla kun ei voi maksaa sanomalla että "Sampo ja Outokumpu ostivat tänään omia osakkeitaan, joten siksi minun varallisuuteni on tänään kasvanut juuri tämän leivän verran" tai "Kempower nousi tänään 15% joten sen arvo salkussani nousi leivän lisäksi myös tämän taulutelevision verran".

Ja vielä: HS:n jutussa professori Nyberg kertoo meille varallisuutemme itse asiassa laskevan kun osingosta maksetaan vero. Noinhan se tietysti on aina ollut ja on edelleenkin, verot pitää maksaa. Mutta miksi sijoittajan johonkin yritykseen sidottuna oleva osakevarallisuus (osakemäärä x osakekurssi) ylipäätään ajatellaankaan pelkkänä kertolaskuna ja ilman verojen ottamista huomioon? En muista koskaan saaneeni osakkeiden myynnistä tililleni summaa joka olisi ollut osakemäärä kertaa osakkeen hinta, vaan aina verosaurus rohmu on ottanut omansa. Rehellisempää sijoittajalle itselleen on koko ajan ajatella - ja vielä parempi jos sen näkee myös Excelistä - varallisuutensa arvona sitä summaa, joka jäisi verojen jälkeen käteen kustakin osakesijoituksesta jos sen realisoisi.            

Mutta olisiko sellainen skenaario mahdollista, että se "törkeän ylihintainen laina" oli asetettu törkeän ylihintaiseksi juuri sen takia, että Fortum EI ottaisi sitä? Mutta otti sitten kuitenkin.

   Juu, olen jyrkästi samaa mieltä; Hassisen Kone oli Ratinassa eilen edelleenkin kova. 

   Ihan ilmaiskonsertti se ei kuitenkaan kävijöille ollut. Pääsylippujen lisäksi hintaa omalle reissulle kertyi mm noin kolminkertaisesti maksaneesta hotelliyöstä normaaliin verrattuna ja kuudestasadasta ajetusta autokilometristä. Ja Ratinassa toista kymppiä maksaneista oluista sekä 44e maksaneesta punaviinipullosta, jonka hinta alkostore.ee -sivustolla näyttää olevan 6e...kate siis kohdallaan. Mutta ei haittaa, oli se liki kolme vuotta odotettu konsertti noiden pienten panostusten väärti.

  Toisaalta nestemyyntiä olisi Ratinassa voinut olla järjestäjien näkökulmasta vielä paljon enemmänkin mikäli myyntijonot olisivat vetäneet ripeästi. Nyt jonot etenivät myyntikojuja kohti tosi hitaasti. Nokkelimmat janoiset tekivätkin niin, että tilasivat tiskille päästyään ensin shotteja ja sillä aikaa kun myyjä kokosi lisää tilattuja juomia tiskille, veijarit kumosivat shotit kitusiinsa ja tilasivat niitä vielä samaan syssyyn lisää ennen tiskiltä poistumistaan. 

  Ja jos alkoholilaki sanoo niin, että tiskillä myyjän on avattava jokainen ostettu juomatölkki tai poistettava viinipullon korkki antamatta sitä enää ostajalle, niin on se laki silloin mielestäni ihan hemmetin huono. Kun ostaja lähtee jo valmiiksi K-18 alueella olevana taiteilemaan useamman avatun tölkin ja parin korkittoman täyden viinipullon kanssa, niin kysyn vaan että mitä järkeä tai logiikkaa tuossa touhussa oikein on? Mitä haittaa tai ongelmaa siitä tulisi, jos ostajan seurue itse avaisi juomansa sitä mukaa kuin niitä nauttii? Nyt juomat ovat kaiken aikaa kaatumiselle alttiina ja myyjilläkin menee älyttömästi turhaa aikaa tölkkien ja pullojen avaamisessa.  

  Mutta kaiken kaikkiaan illasta jäi tosi hyvä fiilis, sekä mukava muisto käytettäväksi tulevien talvien tuiskuissa eli Hassisen Koneen kaulahuivi. 

"Monenlaisia laskentatapoja hinnoitella metsätila on tullut matkan varrella vastaan. Tiettyjä nyrkkisääntöjä toki voi olla kuten XX/euroa m3 + taimikoille XXX euroa/ha, mutta loppujen lopuksi NNA-laskenta, jossa tulot ja menot diskontataan nykyhetkeen valitulla korkokannalla on minusta ainoa oikea tapa."

Miten ja millä perusteilla arvioit metsätilan tulevien vuosikymmenien aikana tulevat tulot, jotta pääset diskonttaamaan ne nykyhetkeen? Koska tuollaisessa tulevaisuudesta tähän päivään laskenta-ajattelussa puun hinnan kehitys yleensä ja eri puutavaralajien hintojen kehitys vielä erikseen ovat aivan ratkaisevassa osassa, olisi mielenkiintoista tietää millaisilla tulevaisuuden hintanäkemyksillä ja -kehityksillä saat tuosta laskentamallista "ainoan oikean tavan"?   

Meikäläiseltä kun puuttuu juuri tuo kristallipallo, jolla voisi selvittää tulevaisuuden nettotuotot ja peruuttaa sieltä tilan absoluuttiseen nykyarvoon.

Kekkoslovakki kirjoitti:

Tämän takia väitän, että sijoitusmatematiikka ei joukkorahoitussijoittajalla toimi. Veikkausmatematiikka voi toimia.

En tosiaankaan vielä eilen ajatellut, että tänään kirjoittaisin tänne jonkinlaisia joukkorahoituksen puolustuspuheenvuoroja. Asia sinällään ei minulle ole mitenkään erityinen, mutta olen tässä vähän ihmetellyt sitä, miten kovin suurta huolta täällä kannetaan esimerkiksi meikäläisen kaltaisista kymmenien vuosien kokemuksen omaavista kanssasijoittajista, jotka oman harkintansa mukaan ja valikoiden osallistuvat joihinkin joukkorahoituksiin. Mutta jos haluat ajatella että joukkorahoitus on pelkkää veikkausta, ajattele toki kaikessa rauhassa niin edelleenkin, en halua horjuttaa vakaumustasi. 

Vaikka valitsemieni joukkorahoituskohteiden osuus arvopaperisalkusta onkin vain vajaat kaksi prosenttia, uskon että olen tuollakin määrällä ollut ihan kohtuullisella panoksella tukemassa muutamaa hyvää ideaa, joista joku tai jotkut voivat hyvinkin minut vielä yllättää. 

KPV kirjoitti:

Tuo uuden tukeminenkin on vähän kaksijakoinen argumentti. Jos keissit ovat alusta asti sitä ns. kuraa mitä Kekkoslovakki mainitsi, niin etkö itseasiassa tee yhteiskunnallisella tasolla karhunpalveluksen allokoimalla rajallista pääomaasi innovaatioihin, joille ei isossa kuvassa ole käytännön arvoa luovia sovelluksia?

Nuo ovat ehkä huonoimpia kuulemiani tai edes kuvittelemiani perusteita olla periaatteellisesti ja jyrkästi joukkorahoitusta vastaan. Ensinnäkään kukaan ei voi etukäteen tuomita kaikkia joukkorahoitusta hakevia kohteita "kuraksi" joista ei koskaan voi tulla "käytännön arvoa luovia sovelluksia". Ei, vaikka olisi millainen fakiiri. Jälkikäteen se voi jodenkin tapausten kohdalla toki olla mahdollista ja siitä varoittaneiden mielestä se on silloin varmasti makeaakin, mutta koskaan ei voi etukäteen tietää varmasti.

Mitä sitten tulee tuohon pääomien allokointiin, niin mitä yhteiskunnallisella tasolla tapahtuisi jos vaikka lisäisin Reveniopositiota salkussani yhden prosentin verran? Vastaus on että ei yhtään mitään. On aivan sama omistanko minä tuon edellämainitun volyymin verran esimerkiksi Revenion, UPM:n tai Sammon osakkeita vai omistaako ne joku muu; jollakin ne osakkeet kuitenkin salkussaan ovat. Sen sijaan jos allokoin tuon kyseisen euromäärän johonkin harkitsemaani ja mielestäni fiksuun joukkorahoituskohteeseen, saatan jälkeen päin huomata olleeni merkittävässä osassa sitä ketjua kun jotakin uutta ja innovatiivista asiaa pystyttiin lähtemään viemään eteenpäin.    

KPV kirjoitti:

Eli ymmärsinkö tästä nyt oikein, että jos oletetaan ostohinnat yhtäsuuriksi ja luodaan portfolio näistä sijoituksistasi niin ne ovat tappiolla? Tämä ei sinänsä yllätä, koska miellän itse tämän negatiivisen odotusarvon toiminnaksi. Edelleen jos puhutaan kollektiivisesti joukkorahoituskeisseistä niin et voi anekdoottisena esimerkkinä mainita Talvivaaraa vertailuksi, koska se ei heijasta koko osakemarkkinaa. Todennäköisyys ei myöskään tarkoita odotusarvoa. Jos joukkorahoituskeissit miellettäisiin kollektiivisesti positiivisen odotusarvon markkinaksi niin tuskin kenelläkään olisi mitään hajautetun joukkorahoitussalkun luomista vastaan. Tässä kuitenkin Kekkoslovakin ässäarpa vertaus on melko hyvä.

Ymmärsit kokolailla oikein. Mutta sitä et ilmeisesti ottanut huomioon, että yleisesti ottaen joukkorahoituskohteet ovat lähtökohtaisesti aika varhaisessa kehitysvaiheessa ja niiden kehittyminen sellaisiksi kuin niiden tavoitteena on, vie usein vuosien ajan. Eli kuvaamani reaaliaikainen tilanne voi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua olla aivan jotakin muuta. Sekä ylös- että alaspäin.

Minusta tuo ässäarpavertaus on melko huono. Ostamalla ässäarvan mahdollisuus voittoon on pieni ja arvasta maksettava hinta menee ikävästi ja lyhentämättömänä veikkaus"voitto"varoiksi niitä kaupittelevan monopoliyrityksen pohjattomaan kassaan. Sijoittamalla harkiten joukkorahoituskohteeseen, mahdollisuus voittoon voi siinäkin olla aika pieni tai pitkän ajan päässä, mutta tuleehan siinä samalla ainakin oltua mukana luomassa jotakin uutta liiketoimintaa monopolin tukemisen sijasta.   

KPV kirjoitti:

Odotusarvo voi olla myös negatiivinen. Etenkin jos (kun) haetaan rahaa poskettomalla valuaatiolla retail sijoittajilta.

Totta kai se voi olla negatiivinen ja vakiintuneisiin pörssiyrityksiin verrattuna todennäköisyyskin sille on varmasti moninkertainen. Ja kun jälkimarkkinoitakaan ei usein ole, sijoituksesta ei pääse edes eroon. Mutta ei kyllä päässyt Talvivaarastakaan.

Henkilökohtaisesti olen sijoittanut muutaman viime vuoden aikana viiteen eri joukkorahoituskohteeseen. Salkun kokonaisuuteen verrattuna sijoitukset ovat olleet pieniä, eli sellaisia joiden kokonaankin menettäminen tuntuisi enemmän oppimistapahtumalta kuin tappiolta. Noista viidestä yrityksestä yhden menestys on ollut heikkoa, kahdesta ei ole tällä hetkellä vielä varmaa havaintoa ja kaksi on menestynyt niin hyvin, että sijoitukseni niihin on noussut jo plussalle. Ja toisen noista ihan reilustikin. On mielenkiintoista seurata näitä mustia lampaita jatkossakin. 

Itse en niinkään tuijota valuaatiota, vaan toimijoita, ideaa ja mahdollista edelläkävijyyttä. Jos noista leegoista saa rakennettua itselleen käsityksen toimivasta rakennelmasta, saatan silloin olla mukana.    

KPV kirjoitti:

Tähän on omat ammattimaisesti hoidetut rahastonsa. Jos nämä kaverit kollektiivisesti skippaavat casen niin mikä on odotusarvo, että yksityinen desktop dd sijoittaja kotiuttaa tästä miljoonia dollareita? Varsinkin kun joukkorahoitettava valuaatio on yleensä vähintäänkin kyseenalaisella tasolla. Kuitenkin myös start-upin tai vastaavan yrityksen kannaltakin luulisi mieluisen vaihtoehdon olevan se, että saa rahan lisäksi verkostoja ja osaamista.

En kirjoittanutkaan ja vielä vähemmän tarkoitin, että joukkorahoituksen kohteista olisi kategorisesti odotettavissa miljoonien dollarien kotiuttamisia. Odotusarvo pienemmällekin tuotolle voi olla pieni, mutta on se kuitenkin olemassa. Eivät nämä "sijoitusrahastojen kaverit" mitään yliluonnollisia meedioita ole, jotka erehtymättömällä varmuudella ja ammattitaidolla kykenevät poimimaan suojiinsa vain ja ainoastaan ne innovaatiot jotka tulevat menestymään. 

Hyvän idean varassa liikkelle lähtevän yrityksen kannalta verkostot ja osaaminen voivat toki olla tervetulleita, mikäli niistä koetaan olevan ratkaisevaa ja kustannustehokasta hyötyä. Aina niin ei kuitenkaan välttämättä ole. Sananlasku sanoo, että "nyt ovat hyvät neuvot kalliita". Eli jos yritys tai yrittäjä kokee, että idea kantaa, osaaminen riittää mutta pääomia tarvitaan, miksi silloin kannattaisi maksaa ylimääräistä sellaisesta mitä ei koe tarvitsevansa?

  Aki kirjoittaa joukkorahoituksesta että "Jos joku yhtiö hakee rahaa joukkorahoituksella, se tarkoittaa yleensä, ettei se saa pankkirahaa eikä tavanomaista oman pääoman ehtoista rahoitusta. En tuomitse mitenkään, jos joku haluaa joukkorahoituksella tukea jotain hyvää olutta tekevää panimoa, omaa jääkiekkojoukkuettaan tai kivaa kirjahanketta. Nämä kannattaisi kuitenkin pääsääntöisesti budjetoida hyväntekeväisyydeksi eikä niinkään sijoituksiksi."

  Akin kuvaus joukkorahoituksesta on aika oikeaan osuva, mutta laajentaisin vähän näkökulmaa. Monissa tapauksissa on varmasti totta, että omasta mielestä hyvän idean mutta vähien omien pääomien kanssa liikkellä oleva yrittäjä tai yritys ei varmasti ole pankkien näkökulmasta katsottuna se kaikkein houkuttelevin rahoitettava. Siksi noissa tapauksissa usein päädytäänkin hakemaan yritykselle pääomia joukkorahoituksella, jossa riskiin tottuneet tai sen muutoin ymmärtävät yksityiset sijoittajat laittavat todennäköisimmin hyvin pienen murusen sijoitusvarallisuudestaan tukemaan yrityksen kasvua.

  Monissa tapauksissa kyse voi olla kivasta hyväntekeväisyydestä kuten Aki määrittelee, mutta nykyisenä teknologian räjähdysmäisen kehityksen aikana voisin kuvitella senkin mahdollisuuden, että ehkä niistä jopa kaikkein huikeimmista ja älyttömimmiltä tällä hetkellä kuulostavista ideoista saattaakin joskus tulla vielä jotakin suurta. Jos sijoittaja haluaa sellaiseen varautua, hänen kannattaa toimia kuten eräs heinolalainen filosofi-valmentaja viime viikon Voice of Finlandissa totesi eräälle kilpailijalle: "Tiesitkö, että elämässä suuret ratkaisut kannattaa tehdä silloin kun ne ovat vielä pieniä".