Olen viime vuosien aikana käynyt läpi merkittävän kognitiivisen dissonanssin liittyen kansallisvaltioihin, nationalismiin, etnologiaan ja yhteiskuntamuotoihin. Ristiriita on näet syntynyt käsityksieni ja tuntemusteni vastaamattomuudesta liittyen erityisesti eri entiteettien asemaan. Anarkismin määrittelyni kautta olen pystynyt ratkaisemaan nämä ristiriidat jo melko hyvin.
En enää toivo minkään valtiollisen entiteetin per se menestystä tai tuhoa. Aasiaan en osaa ottaa kantaa tältä osin, mutta ainakin länsimaat ovat niin syvästi jakautuneet vastenmielisyyteen ja toivottavuuteen, etten voi mitenkään puhua näistä kokonaisuutena. Niinpä pidän itse asiassa kaikkea entropiaa yhteiskunnan sisällä vain toivottavana, koska se heikentää ko. entiteetin kykyä vaikuttaa jäseniensä elämään ja siten vähentää sitä tuskaa, jonka epätoivottava osa entiteetistä muille aiheuttaa.
Tämä on itse asiassa itsestään selvää. Emme ole vihollisia muita vastaan, vaan toisiamme. Tässä nyt vain sattui olemaan reilun sadan vuoden periodi, kun meitä yritettiin saada uskomaan muuta.
Lista käytännön esimerkeistä on loppumaton. Useat sen osat ovat entiteetin kieltämiä aiheita, mutta jotain voi sanoa. Esimerkiksi verotus. Kaikki verotus on väärin. 75-vuotiaana espanjalaiseen vankilaan tapettu tietoturva-asiantuntija oli ymmärtänyt tämän ja se lopulta johtikin hänen kuolemaansa. Anarkistinen filosofia ei voi millään hyväksyä verotusta, joka on kollektiivisen vallan ilmentymä. Mitään kollektiivista valtaa ei pitäisi olla. Siis määriteltynä muuten kuin spontaanina järjestyksen syntymisensä epäjärjestyksestä (joka ei kuitenkaan vähennä kokonaisentropiaa).
Suomeksi: Olen kirjoittanut tämän suomeksi, jota osaavat lähes pelkästään "suomalaiset". Se, että meillä on tällainen yhteinen attribuutti ei kuitenkaan tarkoita, että meillä olisi mitään muuta suhdetta sen enempää kuin minulla on suhdetta Hyde Parkin muurhaisiin, joiden päällle (tahattomasti, mutta välittämättä) astun juostessani.
Tämä on (kansallisen) yhteinäisyyden kategorinen kieltäminen ja se juuri auttaa ratkaisemaan ristiriidan, joka syntyy saman (kansallisen) entiteetin sisällä vallitsevasta voimakkaasta jaosta hyvään ja pahaan.
Mikä olennaisinta: Em. formulointi ei mitenkään vaikuta itse asiaan, joka on olemassa ilman sitäkin (formulaatiota). Kyse on vain havainnosta. Siis formuloinnista riippumattomasta faktasta. Olemassaolon piirteestä. Toisin sanoen asian advokointi ei vaikuta sen olemassaoloon (ainakaan mitenkään merkittävästi). Tämä on anarkistille mieltä rauhoittavaa, koska anarkistilla ei ole kiinnostusta entiteetteihin.
Miksi en kirjoita tätä selvällä suomella niin, että useimmilla olisi tilaisuus ymmärtää asia? Juuri siksi.
