Olet täällä

Kuinka päästä pois oravanpyörästä? - 19.11.2020 04.15

Itse olin lähestulkoon koko tämän 2010-2020 vuosikymmenen töissä alalla joka vahvasti kulkee matkailun kanssa käsi kädessä. Vähän päälle parikymppisenä menin ja rahankiilto silmissä tein duunia. Työhön kuului käytännössä jatkuva varallaolo puhelinpäivystyksen muodossa sekä viikonloput suurimmaksi osaksi kans duunia. Palkka vuosien varrella nousi ja vastuu kans, ylenin ja sain kiitoksena monesti lisää hommia.

Parin viime vuoden aikana jatkuva varallaolo ja ongelmien ratkaisu alkoi syömään miestä rotan lailla. Koronan iskettyä kovasti tuulettimeen helmikuussa sain lomautuslapun käteen ja puoleksi vuodeksi olin vapaa mies. Ensimmäistä kertaa siis melkein tällä vuosikymmenellä aidosti vapaa.

Elokuussa puhelin soi, että syyskuun ensimmäisenä päivänä pitäisi työhanskat laittaa käteen ja avata päivystyspuhelin, hommat jatkuu. Ajoin autolla samalla ja suoraa sydämestä sen kummemmin miettimättä tokaisin pomolle, että meikäläisen osalta nämä hommat oli tässä. Irtisanouduin joten 3kk karenssi päälle jota vieläkin jäljellä. Katunut en ole sekuntiakaan, itse asiassa duuni loppuajasta sen verran *itutti, että ei mikään rahakaan sitä enää korvannut. Hetkellisesti palkankorotukset lämmitti mutta hyvin lyhyesti, ei rahan lisääminen poista itse ongelmaa vaikka hyvältä tilipäivänä tuntuukin.

En ole keksinyt miten itseni tästä eteenpäin elätän, mutta sekin tuntuu nyt kovin pieneltä murheelta. Pääasia oli suksia suolle duunista mikä otti päähän ja mieluusti tehdä se ennemmin kuin myöhemmin, itsekin olin liian kauan näin jälkikäteen tarkasteltuna. Ihan tyhjän päälle en joutunut, säästöjä oli sen verran, että sain 3kk ajalta laskut hoidettua pois ja muutakin syötyä kuin luusoppaa mutta aikalailla siinä se.

Kehottaisin miettimään kanssaeläjiä jotka tuskailee samanlaisen tilanteen kanssa, että mitä varten sä täällä pallolla oikeasti tallaat.

Näytä koko viesti