Olet täällä

Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset - 2.8.2019 06.39

Vaikka asunkin Kampissa, olen kokenut aika ajoin tarvetta päivittää farmasiamaailmankuvaani noita Päihdelinkin keskusteluja makustelemalla. Taannoin joutui leikkauksen jälkeiset kuukaudet syömään jos jonkinlaista nappia, joiden tuoteselosteista ei tullut hullua hurskaammaksi, ja vasta noiden harrastuneiden sekakäyttäjien juttuja lukiessa tuli ymmärrettyä, millaisia myrkkyjä sitä joutui elimistöönsä huuhtomaan.

Paitsi että nuo keskustelut ovat avartavuudessaan äärimmäisen mielenkiintoisia ja kolkossa suorasukaisuudessaan jopa hyödyllisiä, niin on niillä myös vankka hirtehinen viihdearvo. On yksinkertaisesti kiehtovaa, että tuolla on joukko käsittämättömän omistautuneita ja intohimoisia ihmisiä, joiden päivät ja yöt on pyhitetty erilaisten yhdistelmien ja reseptien testaamiseen ja vaikutusten analysointiin ja optimaalisten päänsekoitussuhteiden pikkutarkkaan raportointiin. Erityisen lumoavaa noissa jutuissa on häkellyttävän nappiin (sic) osuva kuvakieli, joka muun muassa opetti mulle, ettei vastentahtoisesti popsimiani kipulääkkeitä olisi missään nimessä kannattanut myöskään vetää nokkaan, se kun tuntuu siltä kuin "joku ampuisi haulikolla sieraimeen". Käyttämästäni lihasrelaksantista muuan urhea käyttäjä puolestaan totesi, että siitä tulee "metkan kumimainen olo", eikä olisi kyllä voinut enempää olla oikeassa. 

Näytä koko viesti
Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset - 26.2.2019 04.01

"Onkohan tämä pitkillä tähtäimillä tähtäily nykyisin jo hyväksyttyä suomea? Vaikuttaa nimittäin siltä, että siihen törmää valtamediassakin useammin kuin Narinkkatorilla vaalimainosten tyrkyttäjiin. Nykyisinhän voi halutessaan aloittaa tähtäilemään, kun ennen sai hyväksytysti vain joko aloittaa tähtäillä tai ruveta tähtäilemään. Mutta se on selkeää, että jos tähtäin on hirveän pitkä, on se tosi vaikeakäyttöinen."

Vaikuttaa siis siltä, että Inderes on päätynyt suosittelemaan tavan tallaajalle jonkinlaista pitkäjänteisen tähtäilyn alustavaa mutta varovaista harkitsemista. Eikä siinä mitään, itsekin kulutan mielelläni iltapäivän jos toisenkin miettimällä, pitäisikö tässä nyt ryhtyä oikein pitkäjänteisesti jahkaamaan. Ostopaikat tällä metodilla menevät yleensä ohi, mutta kahvia, tupakkaa ja aikaa kuluu.

Tämähän on on tietysti silkkaa semantiikkaa, saivartelua ja hiustenhalkomista, niin kuin osin on Akin kolumnikin, mikä minusta on yksinomaan virkistävää. Vallitsevaa pitkäjänteisyyspäähänpinttymää on sen sijaan tullut jo hetki aprikoitua ihan vakavissaankin. Impulssin tähän päänvaivaan lienevät tarjoilleet liki jokaisen sijoittamiseen tavalla tai toisella kytkeytyvän keskustelun sekaan itsensä ennen pitkää kyynärpäätaktikoivat oikeamieliset oikeinsijoittajat, joiden ainoana maalina tuntuu monesti olevan aiheesta tai kohde-etuudesta riippumatta päästä tokaisemaan taianomainen lopputulema, jonka keskeinen merkityssisältö on, että tässähän ei ole kysymys sijoittamisesta, vaan spekuloinnista. Tällaisen omanarvontuntoisen karsastelun kohteeksi kelvannee loppujen lopuksi mikä hyvänsä elinikää tai ylisukupolvisuutta lyhytjänteisempi kaupankäynti, ja sylettävintä hapatusta edustavat tietysti kaikki sellaiset osakkeet, joiden yhteyteen voi ympätä edes hitusen hypeä.

Myös Inderes-efektiin näkee suhtauduttavan melkoisella penseydellä ja jopa jonkinlaisella kieltämisellä. Itse olen lähinnä tuumannut, että pikemminkin olisi kai ylimielistä ja tomppelimaista olla ottamatta ao. efektiä huomioon vaikkapa nyt siitä pelosta, että saattaisi jonkun hypoteettisen tarkkailijan mielestä vaikuttaa siltä, ettei ajattele omilla aivoillaan vaan geelimytyn alla haudutettuihin puolivalmisteisiin tukeutuen. Ilmiöllä voi kuitenkin epäilemättä tehdä tuottoa, jos kohta itselle on langennut myös satikutia, kun on mennyt yliarvioimaan Inderes-efektin voimaa. Näin kävi esimerkiksi Lehdon kanssa, kun reaktio seurannan aloitukseen jäi jokseenkin veltoksi ja laput lähtivät taas kerran laitaan sopivasti juuri ennen kuin nousu sitten kuitenkin alkoi.

Omituisinta ja itseäni ehkä eniten askarruttavaa tässä kaikessa on kuitenkin se, että pörssikaupankäyntihän on aikajänteestä riippumatta aivan perustavanlaatuisen spekulatiivista. Kun ostan osaketta, oletan että jossakin hamassa tulevaisuudessa joku tulee ostamaan lappuni suuremmalla hinnalla kuin olen pinosta itse maksanut. Tämä on spekulointia. Väliin jäävä aikajana voi sisältää koko sikermän sateenkaaren väreissä vaihtelevia fundamentteja ja miksei vaikka jumalallisen väliintulon tai kolmannen maailmansodan, mutta perusasetelma ei muutu mihinkään: tarkoitus on myydä kalliimmalla kuin ostettu on. Tässä ei olla kaukana toisen suositun hapannaama-argumentin, tulppaanimanian, perusajatuksesta eli eräänlaisesta suuremman urpon olettamasta.

Luulen, että kaikki edellä mainittu liittyy tavalla tai toisella jonkinlaiseen omistajuusharhaan, jollainen on toki ainakin yleisluontoisessa psykologisessa mielessä helppo ymmärtää, mutta joka ei itselleni ole oikein koskaan avautunut ainakaan minkäänlaisen valaistumisen muodossa. Tässä on nyt jokunen vuosi yritetty riuhtoa iloa irti osakkeiden omistamisesta, mutta en yksinkertaisesti löydä itsestäni sellaista mentaalista asentoa, jossa voisin yksittäisten yritysten kohdalla kokea niin voimakasta osallisuuden tunnetta (tai illuusiota sellaisesta) että se ylittäisi simppelin, raadollisen voitontavoittelun. Tämä on itse asiassa melko keljua, sillä mielelläänhän sitä somistelisi oman ahneutensa esimerkiksi kaikenlaisella hurskaalla (ja ihan taatusti asiaperusteisellakin) fundamentti- ja makrotilpehöörillä. Vaan kun en osaa, niin valtaosa varallisuudesta onkin sitten allokoitunut noihin paljon puhuttuihin indekseihin, osin silkkaa laiskuutta, osin matemaattisten ja verotuksellisten eittämättömyyksien peruina ja ehkä tärkeimmiltä osin juuri siksi, että indeksisijoittaminen häivyttää loppupeleissä aika näppärästi kaiken omistajuuteen liittyvän pinnallisen vastuuproblematiikan.

Lopuilla mynteillä tuleekin sitten harrastettua lyhytjänteistä omistelua, jossa tärkeintä ei ehkä sittenkään ole noista aiemmista puheista huolimatta verenmakuinen voitontavoittelu, vaan erittäin lyhytjänteiset kuvitelmat omasta kyvykkyydestä ja neuvokkuudesta. Meitsin kaupoilla ei tosin kursseja paljon hölskytellä.

Näytä koko viesti
Aspire Global - 9.10.2018 08.39
Näytä koko viesti