varatonnit kirjoitti:

 

aliisan_avaimet kirjoitti:

Monet muutkin välittäjät tarjoavat luottoa salkkua vastaan, useilla sitä ei edes tarvitse erikseen hakea, mutta korko on kaikilla Nordnetin kultaa huonompi.

 

Millä muilla Suomessa toimivilla välittäjillä on sama mahdollisuus ja millaisista koroista puhutaan?

Degirolla korko 1,25%. Systeemi rahtusen konstikkaampi kuin Nordnetilla, mutta siedettävä. Eikä samankaltaisia allokaatiovaatimuksia (yksittäinen arvopaperi max 20% salkusta) kuin Superluotossa.

Paria tietämystestiä enempää ei kelpoisuuttaan tarvinnut todistella ja sama meininki oli ainakin vielä muutama vuosi sitten myös Nordnetin kohdalla, sieltä on tiemmä luottoa saanut opiskelijastatuksellakin. Paljon tietysti riippuu jokaisella välittäjällä siitä, mitä se pantattava salkku on syönyt. 

Mainitulla Farmland Partnersilla myös preferred-osakesarjoja, joista saa varsin kelvollista osinkoa. Itsellä noita aikanaan oli, mutta jouduin myymään pois, kun välittäjä (Degiro) ryhtyi verottamaan osinkoa väärin.

Metsämaapuolelta omassa salkussa yhdysvaltalainen jättiläinen Weyerhaeuser Company (WY), joka on tämäkin REIT-muotoinen yhtiö. Osinko tällä haavaa vaatimattomanpuoleinen ja ainoastaan puolet vuodentakaisesta tasosta, mutta palautunee jo REIT- yhtiöiden voitonjakosäännöstenkin myötä kyllä entisille tasoilleen, kun tulostakin kerran syntyy. Osakekurssi on koronapaniikin jälkeen ollut tasaisessa nousussa.

https://seekingalpha.com/symbol/WY 

Saapa tuota Hyndää ostettua myös Lontoon pörssistä, tikkerillä HYUD.

Viimeisen merkintäpäivän viimeisellä tunnilla tehdylle merkinnälle arpa toi tuon 50 kpl. Antimateriaalissa kyllä oli jokin puolihuolimaton maininta "sattumanvaraisesta" allokoinnista ylimerkintätilanteessa, joten ei tässä nyt ilmeisesti massoja ole höplästä varsinaisesti vedetty, vaikka monia ymmärrettävästi kyrsiikin.

Heilahti kyllä oman ipo-historian valossa ennennäkemätön leikkuri. Lähin vastaava armopala-anti taisi toteutua Admicomin kohdalla, josta tuolloin tuli salkun ylivoimaisesti pienin omistus ja joka nyt on samoilla lapuilla (ihan yhtä ylivoimaisesti) suurin. En siis katso tätäkään hintelää Thunderful-kourallista kieroon, ylhäällä kun on luonnonlakien mukaan verrattomasti enemmän tilaa kuin alhaalla.

Vaikka asunkin Kampissa, olen kokenut aika ajoin tarvetta päivittää farmasiamaailmankuvaani noita Päihdelinkin keskusteluja makustelemalla. Taannoin joutui leikkauksen jälkeiset kuukaudet syömään jos jonkinlaista nappia, joiden tuoteselosteista ei tullut hullua hurskaammaksi, ja vasta noiden harrastuneiden sekakäyttäjien juttuja lukiessa tuli ymmärrettyä, millaisia myrkkyjä sitä joutui elimistöönsä huuhtomaan.

Paitsi että nuo keskustelut ovat avartavuudessaan äärimmäisen mielenkiintoisia ja kolkossa suorasukaisuudessaan jopa hyödyllisiä, niin on niillä myös vankka hirtehinen viihdearvo. On yksinkertaisesti kiehtovaa, että tuolla on joukko käsittämättömän omistautuneita ja intohimoisia ihmisiä, joiden päivät ja yöt on pyhitetty erilaisten yhdistelmien ja reseptien testaamiseen ja vaikutusten analysointiin ja optimaalisten päänsekoitussuhteiden pikkutarkkaan raportointiin. Erityisen lumoavaa noissa jutuissa on häkellyttävän nappiin (sic) osuva kuvakieli, joka muun muassa opetti mulle, ettei vastentahtoisesti popsimiani kipulääkkeitä olisi missään nimessä kannattanut myöskään vetää nokkaan, se kun tuntuu siltä kuin "joku ampuisi haulikolla sieraimeen". Käyttämästäni lihasrelaksantista muuan urhea käyttäjä puolestaan totesi, että siitä tulee "metkan kumimainen olo", eikä olisi kyllä voinut enempää olla oikeassa. 

"Onkohan tämä pitkillä tähtäimillä tähtäily nykyisin jo hyväksyttyä suomea? Vaikuttaa nimittäin siltä, että siihen törmää valtamediassakin useammin kuin Narinkkatorilla vaalimainosten tyrkyttäjiin. Nykyisinhän voi halutessaan aloittaa tähtäilemään, kun ennen sai hyväksytysti vain joko aloittaa tähtäillä tai ruveta tähtäilemään. Mutta se on selkeää, että jos tähtäin on hirveän pitkä, on se tosi vaikeakäyttöinen."

Vaikuttaa siis siltä, että Inderes on päätynyt suosittelemaan tavan tallaajalle jonkinlaista pitkäjänteisen tähtäilyn alustavaa mutta varovaista harkitsemista. Eikä siinä mitään, itsekin kulutan mielelläni iltapäivän jos toisenkin miettimällä, pitäisikö tässä nyt ryhtyä oikein pitkäjänteisesti jahkaamaan. Ostopaikat tällä metodilla menevät yleensä ohi, mutta kahvia, tupakkaa ja aikaa kuluu.

Tämähän on on tietysti silkkaa semantiikkaa, saivartelua ja hiustenhalkomista, niin kuin osin on Akin kolumnikin, mikä minusta on yksinomaan virkistävää. Vallitsevaa pitkäjänteisyyspäähänpinttymää on sen sijaan tullut jo hetki aprikoitua ihan vakavissaankin. Impulssin tähän päänvaivaan lienevät tarjoilleet liki jokaisen sijoittamiseen tavalla tai toisella kytkeytyvän keskustelun sekaan itsensä ennen pitkää kyynärpäätaktikoivat oikeamieliset oikeinsijoittajat, joiden ainoana maalina tuntuu monesti olevan aiheesta tai kohde-etuudesta riippumatta päästä tokaisemaan taianomainen lopputulema, jonka keskeinen merkityssisältö on, että tässähän ei ole kysymys sijoittamisesta, vaan spekuloinnista. Tällaisen omanarvontuntoisen karsastelun kohteeksi kelvannee loppujen lopuksi mikä hyvänsä elinikää tai ylisukupolvisuutta lyhytjänteisempi kaupankäynti, ja sylettävintä hapatusta edustavat tietysti kaikki sellaiset osakkeet, joiden yhteyteen voi ympätä edes hitusen hypeä.

Myös Inderes-efektiin näkee suhtauduttavan melkoisella penseydellä ja jopa jonkinlaisella kieltämisellä. Itse olen lähinnä tuumannut, että pikemminkin olisi kai ylimielistä ja tomppelimaista olla ottamatta ao. efektiä huomioon vaikkapa nyt siitä pelosta, että saattaisi jonkun hypoteettisen tarkkailijan mielestä vaikuttaa siltä, ettei ajattele omilla aivoillaan vaan geelimytyn alla haudutettuihin puolivalmisteisiin tukeutuen. Ilmiöllä voi kuitenkin epäilemättä tehdä tuottoa, jos kohta itselle on langennut myös satikutia, kun on mennyt yliarvioimaan Inderes-efektin voimaa. Näin kävi esimerkiksi Lehdon kanssa, kun reaktio seurannan aloitukseen jäi jokseenkin veltoksi ja laput lähtivät taas kerran laitaan sopivasti juuri ennen kuin nousu sitten kuitenkin alkoi.

Omituisinta ja itseäni ehkä eniten askarruttavaa tässä kaikessa on kuitenkin se, että pörssikaupankäyntihän on aikajänteestä riippumatta aivan perustavanlaatuisen spekulatiivista. Kun ostan osaketta, oletan että jossakin hamassa tulevaisuudessa joku tulee ostamaan lappuni suuremmalla hinnalla kuin olen pinosta itse maksanut. Tämä on spekulointia. Väliin jäävä aikajana voi sisältää koko sikermän sateenkaaren väreissä vaihtelevia fundamentteja ja miksei vaikka jumalallisen väliintulon tai kolmannen maailmansodan, mutta perusasetelma ei muutu mihinkään: tarkoitus on myydä kalliimmalla kuin ostettu on. Tässä ei olla kaukana toisen suositun hapannaama-argumentin, tulppaanimanian, perusajatuksesta eli eräänlaisesta suuremman urpon olettamasta.

Luulen, että kaikki edellä mainittu liittyy tavalla tai toisella jonkinlaiseen omistajuusharhaan, jollainen on toki ainakin yleisluontoisessa psykologisessa mielessä helppo ymmärtää, mutta joka ei itselleni ole oikein koskaan avautunut ainakaan minkäänlaisen valaistumisen muodossa. Tässä on nyt jokunen vuosi yritetty riuhtoa iloa irti osakkeiden omistamisesta, mutta en yksinkertaisesti löydä itsestäni sellaista mentaalista asentoa, jossa voisin yksittäisten yritysten kohdalla kokea niin voimakasta osallisuuden tunnetta (tai illuusiota sellaisesta) että se ylittäisi simppelin, raadollisen voitontavoittelun. Tämä on itse asiassa melko keljua, sillä mielelläänhän sitä somistelisi oman ahneutensa esimerkiksi kaikenlaisella hurskaalla (ja ihan taatusti asiaperusteisellakin) fundamentti- ja makrotilpehöörillä. Vaan kun en osaa, niin valtaosa varallisuudesta onkin sitten allokoitunut noihin paljon puhuttuihin indekseihin, osin silkkaa laiskuutta, osin matemaattisten ja verotuksellisten eittämättömyyksien peruina ja ehkä tärkeimmiltä osin juuri siksi, että indeksisijoittaminen häivyttää loppupeleissä aika näppärästi kaiken omistajuuteen liittyvän pinnallisen vastuuproblematiikan.

Lopuilla mynteillä tuleekin sitten harrastettua lyhytjänteistä omistelua, jossa tärkeintä ei ehkä sittenkään ole noista aiemmista puheista huolimatta verenmakuinen voitontavoittelu, vaan erittäin lyhytjänteiset kuvitelmat omasta kyvykkyydestä ja neuvokkuudesta. Meitsin kaupoilla ei tosin kursseja paljon hölskytellä.