Moi, 

Innostuin kirjoittamaan kun eksyin tänne Donut lab kohun kautta, ja löysin täältä todella oivaa tekstiä - Kiitos siitä kommentoijille! Jotenkin nämä kusetukset, ja etenkin se miten ihmiset niihin uskovat on äärettömän kiinnostavaa. Varmaan ensimmäinen case johon itse tutustuin oli kylmäfuusiosaaga (Mr. Rossin e-cat, tms.), näköjään elossa yhä :)

• Yleisemmin jakaisin nämä "liian hyvää ollakseen totta" start-up yritelmät kolmeen kategoriaan.
• -Puhtaat kusetukset: tiedetään ettei ole mitään muuta kuin erittäin vetoava tarina/lupaus, jonka ympärille kasataan näyttävä markkinointi ja vedetään sijoittajien, asiakkaiden, veronmaksajien rahat parhaalla mahdollisella tavalla.
• -Semikusetukset: Idea voi olla ainakin jossain määrin totuudenmukainen tai toimiva - tuotekin saattaa olla -  mutta selvää on että lupauksia ei pystytä likimainkaan lunastamaan ja vähintäänkin yrityksen johto tämän täysin tietää. Ei estä vetämästä sijoittajien, asiakkaiden, ja veronmaksajien rahoja parhaalla mahdollisella tavalla.
• -Rehellisesti huonot/toteuttamiskelvottomat ideat; Yritys/pääjehu vilpittömästi uskoo ideaansa ja sen toteutukseen - joka kuitenkin todellisuudessa on joko aivan liian monimutkainen/pitkäjänteinen toteutettavaksi lyhyellä aikajänteellä. Tai sitten idea ei ole ihan niin mullistava kuin yritys/pääjehu itse aidosti kuvittelee. Yleensä näissä vahingot jäävät pieniksi, ehkä johonkin veromaksajilta tulevaan t&k rahoitukseen, koska yritys/pääjehu on liian kiinni omasta mielestään upean ideansa kehittämisessä, että aikaa jäisi häpeilemättömään rahan imurointiin - ja yritys voi olla tähän myös liian rehellinen.

Itse tunnen kohtuullisen syvällisesti biokiertotalous kenttää - ja todella synkkää on, että ehkä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki (kymmenissä) start-upit, joita olen kohdannut menevät näihin kategorioihin. Tästä on jäänyt start-up pöhinästä aika ankea kuva, vaikka epäilemättä muilla toimialoilla onnistumisiakin on. Yksi esimerkki on suomalainen biokaasufirma Ductor - joka sai alkunsa Jumalan näystä, uskonmiehiä mukana, ja hallituksessa näkyy tälläkin hetkellä olevan ns. nimimiehiä - joten aika tutunkuuloista kauraa? Kymmeniä miljoonia on kerätty ainakin jonkun taskuun, näytöt käsittääkseni edelleen kuta kuinkin 0. Onneksi firma ei sentään Suomessa kehtaa enää naamaansa näyttää.

Yleinen hämmästyksen aiheeni on se, että nämä helvetin simppelit kusetukset selvästi kannattavat - miksi ihmeessä rangaistuksia ei saada kohdalleen? Nyt menee veronmaksajien rahat (tyhmien sijoittajien rahoista en niin välitä) - Donut Lab/nordic Nanokin jo ainakin 3 Meur - sekä mahdollisesti ihan validin toimialan muiden toimijoiden maine.