Taloudellinen ajattelija kirjoitti 9.7.2020:  Älä tee töitä vain rahan takia.

Tämä blogikirjoitus herätti ajatuksen kertoa tositarinan eletystä elämästä. On vuosi 1965 ja kesäkuun alkupäivät. Kertomuksen päähenkilö on juuri saanut täyteen 12 kouluvuotta, 4 vuotta kansakoulua ja 8 vuotta oppikoulua. Kansakoulun erinomainen suorittaminen ei tuonut kuitenkaan samaa menestystä oppikoulussa ja niin 8 vuoden aherrus ei tuottanut  kun vain 6 luokkaa ja senkin vaivalloisesti. Muutaman päivän mietiskelyn jälkeen päähenkilömme tuli siihen tulokseen, että ei tullut herraa vaan oli mentävä töihin. Työvoimatoimistosta annettiin työhönosoitus paikkakunnan suureen teollisuuslaitokseen ja käynti paikanpäällä tuottikin tuloksen. Päähenkilö palkattiin 3-vuorotyöhön näytteenottajaksi siis juoksupojaksi. Työt alkoivat juhannusviikolla iltavuorolla, joita vuoroja oli 4 peräkkäin ja viimeinen neljäs vuoro päättyi juhannusaattoiltana. Vuoden 1965 juhannusaattona oli yyterin hiekkarannalla esiintymässä Rolling Stones yhtye, jota esiintymistä lähdin katsomaan. Työpaikkani sijaitsi vain noin kilometrin päässä hiekkarannalta ja ajatus oli vielä kerran olla nuori mutta ei se oikein onnistunut. Kymmenessä kuukaudessa olin oppinut juoksupojan hommat niin hyvin, että sain ylennyksen laboratorioapulaiseksi. Se oli silloin työyhteisössä jo hyvä edistysaskel. Seuraava oppimisjakso tuli sitten vuoden 1966 siis runsaan vuoden töissäkäymisen jälkeen. Lokakuussa oli lähdettävä armeijaan, joka jakso sitten päättyi 10 kuukauden ja aliupseerikoulun jälkeen syyskuussa 1967. Työt jatkuivat lab.apulaisena kolmivuorotyönä 42 viikkotuntisena. Nyt päähenkilömme kävi töissä ja alkoi ajatella seuraavaa vaihetta elämässään. Eikä aikaakaan, kun seuraava askel elämän ja itsensä kehittämisessä tuli eteen, joka sitten osoittautui suurimmaksi kouluksi elämään ja itselleen. Vuonna 1968 päähenkilömme avioitui ja ensimmäinen lapsi syntyi seuraavana kesänä. Jo avioliiton alkuaikoina ilmeni rahan vähäisyys jarruksi onnelliselle elämälle. 1969 syksyllä työnantaja ehdotti kurssimuotoista yli talven kestävää laboranttikoulutusta. Keväällä 1970 nimitettiin päähenkilö laborantiksi mutta tällä ylennyksellä ei ollut sanottavaa taloudellista hyötyä. Nyt kun perhe oli kolmihenkinen ja kokopäiväopiskelusta oli jo kulunut runsaasti aikaa tuli päähenkilölle ajatus jatko-opiskelusta päätoimisesti. Vaihtoehtoja punnitessa, esiin nousi teknillinen koulu Valkeakoskella, jonne koulutuspaikan saaminen onnistui. 2 vuotta hyvin tiivistä opiskelua ja kesät ja joulut töissä vähäisellä rahalla perheestä huolehtiminen sujui niin, että 1972 kesän alussa päähenkilömme valmistui kemian teknikoksi. Nyt sama työnantaja tarjosi töitä työnjohtajana tehtaalla, kun tähän asti hän oli ollut laboratoriossa. Työaika muuttui vuorotöistä päivätöiksi ja nyt kahden vuoden lisäopiskelulla tuli jo taloudellista hyötyä niin, että sillä oli merkitystä. Tämän jälkeen alkoi aika, jona työnantajan hyvällä avustuksella sain eri työnjohtaja tehtävissä kouluttautua valmistamamme tuotteen koko 2 viikon tuotantoprosessiin. Tänä ajanjaksona perheeseen syntyi tyttövauva 1973 poikalapsen lisäksi ja vuonna 1978 rakennutin niinsanotusta "pitkästä tavarasta" omakotitalon itse mahdollisimman paljon osallistuen. Tässä ajassa korostuu juuri se, että uutta oppimalla ja kouluttautumalla taloudellinen turvallisuus parani huomattavasti. 80-luku toi tullessan ajatuksen mitä seuraavaksi tekisin itseni hyväksi. Vaikka en ollut haikaillut ylioppilastodistuksen perään alkoi kuitenkin mielessä liikkua ajatus olisiko minusta aikoinaan ollut ylioppilaaksi vai olinko ollut laiska vai tyhmä. Vuonna 1983 sitten se alkoi iltalukiossa ja mielessä todistaminen etten ollut tyhmä. Kolme vuotta aamulla töihin seitsemäksi ja illalla kotiin noin klo 21 sain kuitenkin valkolakin hyvin arvosanoin 1986 keväällä. Edellämainitulla asialla ei tietenkään ollut mitään taloudellista merkitystä, jopa ylioppilasjuhlat jouduin pitämään lainarahalla. Päähenkilölle työnantaja huomiona lisäkoulutuksesta ehdotti koko seuraavan talven kestävää ohjelmoijakoulutusta ATK-instituutissa, joka sitten toteutui tuloksena Cobol-ohjelmoija tittelinä. Työt jatkuivat kuitenkin työnjohtajana ja nyt alkoi jo taloudellinen perheen asema parantua. Vuonna 1988 perheen poika oli lukion viimeisellä luokalla ja aloin  olla huolestunut ( nykytiedolla ei olisi tarvinnut) valmistumisesta ja jatko-opiskelusta. Kesällä 1988 oli Tampereen Teknillisen Korkeakoulun pääsykokeet ja kuinka ollakaan olimme pojan kanssa molemmat pääsykokeissa ja läpäisimme kokeet. Kävimme yhdessä viisi vuotta koulua ja päähenkilömme valmistui Diplomo-insinööriksi tuotantotalouden linjalta. 1993 päähenkilö nimitettiin tuotantopäälliköksi ja nyt viimeistään perheen taloudellinen turvallisuus oli luotu. Samana vuonna työnantajayritys meni pörssiin ja yksityissijoittajaurani alkoi. Päähenkilöllä on edelleen pienehkö sjoitussalkku suomalaisia yrityksiä, Vuosien varrella hänellä on ollut jopa kymmeniä eri yrityksiä salkussaan. Hän on jonkin verran sijoittanut rahastoihin ja myös joihinkin ulkomaisiin yrityksiin ja rahastoihin.Toimialue pörssiyhtiössä laajeni pitkän työnjohtouran jälkeen vielä myyntiin ja markkinointiin. Eläkkeelle jäätyän vuonna 2006 hän toimi toimitusketjun päällikkönä vastaten tuotannon ja myynnin ohjauksesta. Jos ajatellaan päähenkilön elämänkaarta voimme sanoa hänen olleen runsas 41 vuotta pörssiyhtiön palveluksessa ja 21 vuotta koulussa.  Tämä oli mielestäni taloudellista ajattelua ja voin sanoa itselleni ajallaan olen kouluni käynyt.