Kirjoittelen jotain ajatuksia, mitä viikonloppuna on päähän juolahtanut. Juttu syntyi hyvin nopeasti, joten se on enemmänkin ajatusvirtaa kuin huolellinen muille kirjoitettu analyysi.

Ensin ajattelin mainita, että koko taantumista määritelmällisesti (kaksi peräkkäistä neljännestä Y/Y BKT laskua) vouhkaus on yliammuttua. Se laskeeko talous puolivuotisen aikana -0,4% vai nouseeko 0,2% on aika satunnaista, kun tietää miten BKT komponentit ovat hyvin volatiilejä, eivätkä lyhyellä tähtäimellä kuvaa allaolevaa talousaktiviteettiä täydellisesti. Se, että Saksan talous on luultavasti taantumassa Q2-Q3 ei tarkoita oikein mitään. Oikeastaan vasta kun kulutus ja työllisyys reagoi voimakkaasti talouden heikkenemiseen, voidaan puhua laskukaudesta verrattuna jo käynnissä olevaan teollisuuden ja varastojen tasapainotukseen. Kirjoitan kuitenkin taantumasta tarkoittaen talouden aktiviteetin selkeää hidastumista. Kaksi skenaariota:

1. Pitkän taloussyklin jälkeen olemme kääntymässä laskusuhdanteeseen ja taantumaan. Tästä on paljon merkkejä. Osakekurssit laskevat vielä selvästi.
2. Taantuma onnistutaan välttämään ja osakekurssit nousevat voimakkaasti.

Tietenkin on joukko muitakin mahdollisuuksia, mutta nämä ovat jossain määrin pääskenaariot. Moni muu skenaario on paljon vähemmän merkityksellinen, koska osakekurssit ovat +- 20% nykyisestä vuoden-kahden aikajänteellä.

Olen pitänyt ensimmäistä kohtalaisen todennäköisenä, minkä takia vuodenvaihteessa en uskaltanut lisätä riittävästi osakkeita. Mitä sen jälkeen on muuttunut? Korot ovat laskeneet mielipuolisen alas. Keskuspankit ovat kertoneet olevansa jatkossakin sijoittajan parhaita kavereita. Innostus korkoihin kertoo parista asiasta, luultavasti molemmista:

1. Sijoittajilla on todella paljon ylimääräistä likviditeettiä.
2. Sijoittajat ovat varautuneet jo talouden laskusuhdanteeseen ostamalla velkakirjoja osakkeiden sijaan.

Skenaario yksi - taantuma

Jos katsoo positioitumista osakemarkkinoilla, se on jo hyvin bearish näkemyksellä. Kaikkea syklistä on myyty halvemmaksi, mutta low-volatility ja quality ovat lähellä huippujaan. Jälkimmäisiä käytettäneen siis jonkinlaisena korkotulon korvikkeena, kun kerta korkopaperit eivät tuota yhtään mitään. Ajatellaan, että näissä olosuhteissa vakaista yhtiöistä 3% tuotto riittää perinteisen 5% sijaan, koska vaihtoehdot ovat surkeat.

Kun tämän yhdistää omaan näkemykseeni seuraavan taantuman syvyydestä, siitä voi seurata asioita, jotka saavat itseni vähän positiivisemmaksi osakkeiden suhteen. Eli ajattelen, että Yhdysvaltojen kaksi viimeisintä taantumaa ja bear-markkinaa(2001-2003 & 2007-2009) ja Euroopan kolme taantumaa ja bear-markkinaa ( 2001-2003 & 2007-2009, 2012-2013) ovat olleet syviä laskukausia osakkeille. Luulen, että tässä asiassa sijoittajia ajaa recency bias. Eli taas pelätään syvää taantumaa ja 40% osakkeiden laskua. Kun viime talveen tultaessa osakkeet laskivat hyvin vähästä yli 20%, niin tämä on sinänsäkin ymmärrettävää.

Mutta se ei missään nimessä ole välttämätöntä. Olemme yltäkylläisten säästöjen ajassa. On todella paljon pääomaa vailla hyvää sijoituskohdetta. Osa tästä on keskuspankkien ajamaa ja osa väestörakenteen. Keskuspankit eivät tule leikkaamaan taseitaan voimakkaasti (päinvastoin) ja demografiat eivät muutu muutamassa vuodessa. Suuret ikäluokat eivät ala syömään kovin voimakkaasti säästöjään vielä tässä vaiheessa. Öljymaiden säästöjen kerryttäminen ei enää kerrytä varoja entiseen tahtiin ja kehittyvienkin maiden säästöt Länsimaihin ovat hidastumassa. Meillä tuntuu kuitenkin olevan keskuspankkien lupaus siitä, että he eivät päästä tilannetta muuttumaan ilman taloudellista nousukautta.

Tarkoitan tällä kaikella, että korot tulevat pysymään alhaalla. En tarkoita, että välttämättä nykyisen alhaalla, mutta paljon historiallisia tasoja alempana. Käytännössä niin, että pitkät korot Yhdysvaltojen ulkopuolella tuottavat reaalisesti omistajilleen persnettoa.

Taantumassa Euroopan Keskuspankki luultavasti ostaisi osakkeita, koska muuten on vaikea löytää assetteja, jotka eivät saa aikaan riitelyä eri maiden kesken.

Tällä hetkellä on selkeitä yliarvostuksia, varmasti pieniä kuplia siellä täällä. Mutta ne eivät pääse lieveässä taantumassa räjähtämään kasvoille samoin kuin finanssikriisissä.

Kun vielä huomioidaan nykyinen talouden rakenne, varastojen parantunut hallinta ja tuotannon joustavuus, emme luultavasti näe kovin syvää lamaa. Teknokupla kaltaisesta kunnon ylilyönnistäkään ei seurannut syvää taantumaa. Osakekurssit laskivat niin paljon, koska lähtötaso oli täysin absurdi. Samaa voidaan sanoa jopa Japanin sulamisesta 1990-alussa, vaikka siellä oli luultavasti kaikkien aikojen suurin kupla päällä.

Refleksiivisyyttä on vaikea arvioida, mutta uskoisin, että keskuspankkien tuella osakkeissa on jonkinlainen putti. Toinen laskua rajoittava tekijä ovat pysyvästi alhaiset korot. Aion pysyä korkoja shorttina, joten senkin oletuksen voi hedgata pienin kustannuksin.

Normaalistikin markkinoiden shorttaaminen on vaikeata. Karhumarkkinoiden rallit ovat todella äkäisiä. Se näyttää jälkikäteen paljon helpommalta kuin olikaan. Koitapa pysyä 100% shorttina 15% rallin ajan. Se on piinaava kokemus, ja tuommoisia ralleja on yleensä lukuisia. 2008 kaltaiset kunnon romahdukset ovat poikkeus eivät sääntö — ja siihenkin mahtui monta todella reipasta rallia.

Kerron kohta positiivisesta skenaariosta enemmän, mikä saa itseni vielä enemmän varuilleen shorttaamaan osakemarkkinoita.

Mikä sitten olisi hyvä strategia?

Luultavasti ostaa sitä mukaa kun osakkeet menevät alas. Tarkoitus olisi yrittää säästää 50% salkusta siihen asti, että tilanne näyttää jo aidosti pahalta. Kurssit ovat siis karhumarkkinassa. Siinäkin vaiheessa vielä ostaa asteittain. Ei kaikkea pääomaa tarvitse saada markkinoille ennen pohjia. Mutta mietin, että lisäisin osakepainoa jo matkalla huonompaan vaiheeseen kohti tuota painoa 50% , koska emmehän tiedä miten talous tulee kehittymään. Ostot keskittyisivät luultavasti Eurooppaan ja kehittyville markkinoille sekä yksittäisiin yrityksiin ja sektoreihin Yhdysvalloissa.

Meillä on salkussa pankkeja ja syklisiä, koska niitä hinnoitellaan jo kovaa vauhtia heikompia aikoja varten. Toki molemmissa luvut (etenkin syklisissä) alkavat heiketä laskukaudella, mutta toisaalta nousukauttakin aletaan hinnoitella jo ennen kuin valon pilkahdukset ovat ilmiselviä. Tässä siis tarkoitus mennä jossain vaiheessa yleistä trendiä vastaan. Koska jos taantuma ei tulekaan, positioitumisen takia ne nousevat todella vauhdikkaasti.

Oma näkökulma on siis, ettei pidä lähteä yleiseen sentimenttiin ja narratiiveihin mukaan, vaan olla ostopuolella silloinkin, kun otsikot huutavat epätoivoa. Lopulta talous palaa kasvuun, korot ovat nollassa ja arvostukset matalampana. 35-vuotiaiden on syytä mennä tässä tilanteessa hyvin pitkäksi osakemarkkinoihin.

Skenaario 2 – pehmeä lasku ja osakkeiden nopea nousu.

Sijoittajat ovat hyvin tietoisia uhista. Korkokäyrien lasku, Kiinan selkeä hidastuminen, kauppasota, negatiiviset pitkät korot, positioituminen. Kaikki tuntuisi viittaavan siihen.

Ei kuitenkaan ihan kaikki. Moni asia tukee loppukysyntää tällä hetkellä. Siis ihmisten kulutusta. Jenkkilässä asuntolainojen korot ovat tulleet prosentin alas 9 kuukaudessa. Tämä tukee asuntomarkkinoita, jotka eivät muutenkaan ole kuumentuneet. Öljyn hinta on hyvin maltillinen tukien etenkin kehittyvien markkinoiden loppukysyntää. Euroopassa asuntolainoja annetaan nollakorolla, joten turhan korkeat asuntohinnat tuskin lähtevät vapaaseen pudotukseen. Euroopassa säästäväisyys alkaa olla historiaa ja ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen julkinen talous tukee selvästi taloutta. Työttömyyden lasku on antanut jakovaraa. Kaikki keskittyvät Saksan pidättyväisyyteen, mutta samaan aikaa jättävät huomiotta esimerkiksi Hollannin aloitteen laittaa isosti rahaa infrastruktuuriin vastauksena heikkenevään talouteen.

Kulutus ja työttömyyden lisäys usein seuraavat teollisuuden vaikeuksia. Mutta vielä tästä ei ole merkkejä. Yhdysvalloissa nopeimman frekvenssin kova data, initial claims on suunnilleen niin alhaalla kuin voi olla. Non-farm payrolssit ovat hidastumaan päin, mutta osittain kyse lienee myös hyvien hakijoiden niukkuudesta. Retail sales numerot näyttävät varsin hyviltä. Kulutus on talouksien moottori. Vasta sen heikkeneminen saa aikaan pitemmän taloudellisen laskukauden.

Teollisuudessa on jo käynnissä tasapainotus. Varastoja ja tuotantoa adjusteerataan vastaamaan heikentynyttä kysyntää. Kun kaikki ovat peloissaan, se näyttää heikolta. Automyynti Euroopassa ja Kiinassa ovat olleet surkeita, mutta molemmissa sääntely on ollut suurin selittävä tekijä. Näillä on tapana palautua jonkinlaiseen keskiarvoon.

Kauppasota on uhka, mutta tuskin leikkaa yli 0,5% maailmantalouden kasvusta edes näillä uusilla toimenpiteillä. Mitä kauppasota tekee? Se nostaa tuotteiden hintoja ja saa firmat muuttamaan tuotantoketjujaan. Mutta ellei kuluttajat laske kulutustaan, tämä on väliaikaista. Loogista olisi, että inflaatio ainakin hetkellisesti saisi potkua, firmojen nostaessa hintoja ja työntekijöiden vaatiessa vähän korkeampia palkkoja. En ole kenenkään nähnyt esittävän, että kauppasota voi jollain paikoin myös nostaa aktiviteettia (toki kokonaisvaikutus negatiivinen). Uusia varastoja ja tuotantolaitoksia rakennetaan, jotta toimitusketjut saadaan muutettua. Kiina on tehnyt tätä aktiivisesti jo toista vuotta, jotta minimoisivat kauppasodan negatiiviset vaikutukset. Katsokaa vaikka, mitä Vietnamissa tapahtuu. Siellä on vaikea löytää työtekijöitä, koska tuotantoa siirretään sinne.

Olen melko varma, että kauppasodan vaikutuksia liioitellaan juuri nyt. Pörssien lasku saa kauppasodan näyttämään joltain äärimmäiseltä katastrofilta.  

Vuodenvaihteen tienoilla alkaa tapahtua jotain jännää. Koska taloudellinen sopeutuminen alkoi jo vajaa vuosi sitten (siitähän pörssilaskusta oli jo silloin kyse – aktiviteetti hidastui), alkaa noin neljänneksen päästä Y/Y luvut parantua. Automarkkinan rumat luvut alkavat näyttämään alkuvuonna paremmalta. Jos kuluttaja ja työllisyys pitävät, kuminauha alkaa 3-6kk päästä liikkua toiseen suuntaan.

Tässä tilanteessa me olemme taas selättäneet yhden uhan. Jokainen korjausliike, joka ostetaan umpeen saa sijoittajat luottavaisemmaksi nousumarkkinaan (lukekaa Soroksen Alchemy of Finance). Korjaukset ja uhat ovat nousumarkkinoiden polttoainetta.

Olemme sitten tilanteessa, jossa osakkeet eivät näytä törkeän kalliilta, talous tuntuu hyvin shokinkestävältä, ja korot ovat hyvin alhaisia. Positioituminen on ollut hyvin varovaista, inflowt valtioiden velkakirjoihin pitkään todella suuret. Yhtiöiden buy-backit tukevat voimakkaasti osakkeita. En näe mitään esteitä, etteikö positiivinen kehitys voisi ruokkia positiivistä kehitystä, ja markkina rallata kunnolla. 30-40% nousu ei vielä veisi osakkeita nykykorkotasolla täysin kestämättömille tasoille. Toki ne ennen pitkää sieltä joustavat alas, mutta se on myöhempien aikojen ongelma.

Jos yhdistää nämä näkemykset, on vaikea suhtautua markkinoihin äärimmäisen negatiivisesti. Koska negatiiviset seikat ovat nyt niin ilmeisiä, pitää niihin mukaan lähtö hieman varoa.

Soros: “Markets are constantly in a state of uncertainty and flux and money is made by discounting the obvious and betting on the unexpected.”

Jos luulet bear-näkemyksesi olevan jotenkin contrarian, niin et seuraa riittävän tarkasti. Kukaan ei ole varautunut kunnon ralliin, joten vastarinta siihen suhteen olisi suhteellisen pieni. Olen varmasti lukenut kaikki mahdolliset bear-skenaariot. Real Vision palvelu on hyvä tässäkin suhteessa, koska siellä bear-näkemykset ovat selkeä enemmistö. Mielestäni moni niistä on oikeassa, mutta niiden vaikutusta yliarvioidaan. Esimerkiksi systeemi on kyllä täynnä velkaa. Mutta toisaalta näillä korkotasoilla kunnon paskamyrsky yrityslainoissa vaatisi melko syvän taantuman.

Johtopäätös tästä kaikesta: Koitan välttää sitä virhettä, mihin olen pari vuotta syyllistynyt, eli olla liian varovainen. Toisaalta uhat (ja omat mahdollisuudet tehdä markkinaneutraalia tuottoa pääomalla) puoltavat taas sitä, että pyrkii pitämään vähintään puolet salkusta osakemarkkinoiden ulkopuolella, kunnes arvostustasot ovat houkuttelevammat. Jos taloudelliset mittarit tasaantuvat tai jopa piristyvät, pitää osakkeita lisätä nopeasti. Jos taloudelliset mittarit jatkavat heikkenemistä, osakkeita on hyvä lisätä, mutta maltilla seuraavan parin vuoden aikana.

zenkoi kirjoitti:

Ootko mitään semmoista peliä pelannut mistä olisi ollut selkeää hyötyä treidaamiseen? Esim itselle tulee mieleen tämmöisistä ”thinking fast and slow”-peleistä Dead cells ja Rogue legacy.

Tai muista harrastuksista? Tietty ei ehkä yhtä rennosti osaa välttämättä ottaa jos hyötyjä aina miettii. Esim jalkapallon miettimisen luulisi kyllä olevan kanssa hyvin ajattelua kehittävää.

En miettisi liikaa pelien hyödyllisyyttä. Hyvien refleksien hyöty on rajallinen (FPS-pelit). Rakenna ja sodi -pelit kehittävät nopeaa päätöksentekoa, mutta niissä on yleensä aika yksinkertaiset reseptit voittoon, ne pitää vaan opetella. Itse hakkasin Civilization 5:sta aika paljon päästäkseni vaikeimmalla tasolla ilman huijaamista sen läpi. Tehokkaampaa oppimista on usein hyvä kirja ja sen yhdistäminen johonkin tekemiseen oikeassa maailmassa.

Itselleni tärkein peli uran kannalta on ollut Ductales about vuonna 1990 Amigalla. Siinä meinaan oli mahdollisuus kerätä rahaa spekuloimalla osakkeilla. Seuraavan kuvan tietokone ja quote machine yhdistelmää painamalla pääsi spekuloimaan. Muistan sen olleen kiehtovaa. Nykyään peleistä on vaikea saada niin kovia fiiliksiä kuin lapsena/nuorena, vaikka pelit ovat älyttömän paljon kehittyneempiä. Lapsena ei-lineaariset pelit olivat huumaavia. Sai päättää itse miten pelissä eteni.

ersotil kirjoitti:

Olet siis samanaikaisesti long gold ja short 10 v. korko, ilmeisesti usa. Onko näkemys että 1) korkon nousu ei vaikuta kullan hintaan eli ei ole syyhteyttä/korelaatiota  ? 2. Taala laskee jonkin verran mikä mitätöi koron nousun negatiivisen vaikutuksen kultaan 3. 10 vuoden koron nousu ei muuta körkokäyrän muotoa ja/tai reaalikorkoa ? 5 Muuta ?

Usein ihmiset ihmettelevät, että miksi minulla on jonkun talousnäkemyksen vastaisia positioita. Vastaus siihen on, että suurimman ajan ajasta en tiedä mitä tulee tapahtumaan, enkä varsinkaan koska. Riskinhallinnallisesti on hyvä olla positioita, jotka hyötyvät erilaisista lopputulemista. Näen kullassa potentiaalia, kunhan reaalikorot pysyvät negatiivisina ja epävarmuus suurena. Näistä tuskin päästään eroon ihan muutamassa vuodessa. Kulta on omaisuuslaji, joka voi kuplaantua. Eli nouseva hinta voi lisätä kysyntää, toisin kuin kansiksen kurssilla opetettiin. Meillä on myös hopeaa hieman, vaikkei sen funamentit itsessään näytä kovin houkuttelevilta.

Slice kirjoitti:

"Mulla on ihan selkeä skenaario mielessä, miten homma purkautuisi, mutta kukaan ei tunnu näkevän tätä riskiä velkakirjoja tankatessaan."

No kakista ulos?

Bushilta kysyttiin että onko presidentillä vapaa-aikaa ollenkaan. Jos tekee mieli katsoa jalkapalloa koirien kanssa niin hän myöskin katsoo jalkapalloa koirien kanssa, kuului vastaus. 

Näen monta skenaariota. Niistä moniin liittyy se, että jos nyt korkopapereita pakotetttuna olevien tahojen kysyntä heikkenee, mistä tulee seuraavat ostajat? Tarkoitan siis, että pitkät korot alkavat absoluuttisesti houkutella fiksuja sijoittajia vasta parin prosentin nousun jälkeen. Lisäksi pitkästä aikaa spekulatiivinen kysyntä ja suojauskysyntä ovat korkeat, niin nämä liikkuvat nopeasti, jos taantuma toistaiseksi vältytään. Lisätään vielä, että inflow korkorahastoihin on ollut erityisen suurta myös retaila-siakkailta. Miksi he ostavat korkorahastoa? Koska sen on noussut. Arvatkaa syy miksi he alkaisivat myydä korkorahastoa. Nykyään erilaiset korkopariteettirahastot ovat myös yksityissijoittajien ulottuvilla ja moni vivuttaa ymmärtämättään siis negatiivisen reaalikoron korkopapereita. En näe osakkeissa vaaraa, että ETF:t aiheuttaisivat epävakautta. Korkopaperien kaupankäynti taas ei ole eri maturiteettien kanssa yhtä sujuvaa. Ehkä enemmän high yield- puolella on huolenaihetta, mutta yleensäkin velan käyttö ja uudet sijoitusmuodot luovat epävarmuutta, miten sujuvaa kaupankäynti on, jos jotain yllättävää tapahtuu.

Sitten kun tiedetään, että likviditeetti bondimarkkinoilla on regulaation myötä(pankit eivät ole voimakkaasti markkinatakauksessa mukana) heikentynyt, niin pieni muutos voi saada korot aika vauhdikkaasti ylös. En minä tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta korkojen nousun mahdottomuus kuulostaa juuri samalta kuin "osakkeet ovat saavuttaneet pysyvästi korkeamman tason" mitä on historiassa toisteltu pitkän nousumarkkinan jälkeen aina huonoin seurauksin.

Kiitos palautteesta!

SJ kirjoitti:

Toistan taas itseäni, mutta näin hypoteettisesti, jos salkussasi olisi noin 35% käteistä niin näkisitkö tämän hetkisen markkinatilanteen aivan vääräksi tehdä ensimmäisen osto PYN Eliteä, jolloin PYN:in kokonaispaino salkussa olisi oston jälkeen noin 20%?

Ymmärrän toki, että suoranaisia neuvoja ei täällä kukaan saa antaa, mutta olen tässä alkukesän istunut käteisen päällä ja tarkkaillut turbulenssin kehitystä maailman osalta ja yrittäny arvioida sen vaikutusta Vietnamiin. Joidenkin uutislähteiden mukaan Vietnam saattaisi olla lyhyellä aikavälillä harvoja hyötyjiä kauppasodassa ja jonkin verran tuotantoa ilmeisesti on jo siirretty Kiinasta Vietnamiin.

Sijoitusaika on toki kymmeniä vuosia ja elämän alkupuoliskolla vielä ollaan, joten siltä kannalta osta-ja-unohda olisi varmaan paras vaihtoehto. Myöskään riskiä ei ole tarkoitus liiemmin kaihtaa. Hemmingin keskiviikkona kirjoittama teksti herätti vielä lisää varovaisia ajatuksia. Käteisen kanssa istuminen on tietenkin myös riski ja FOMOa pukkaa. Norwegian kun ei enään maksa kuin 0,75%. Kultaa myös pohtinut, mutta ei vielä kokemusta futuureista, joita mainitsitte itse omistavanne.

Lopulta vastaan ehkä itse itselleni, että kai ajoittamisyrityksistä kannattaisi tällaisessa tilanteessa luopua, koska horisontti on kaukana. Ja vaikka tässä tapauksessa tulisi 50% lyhyellä aikavälillä takkiin, puhutaan summasta, joka on säästettävissä alle 6kk palkkatuloista elintasoa muuttamatta.

Kultaa voi ostaa myös Euroopasta ETF:n kautta.

En näkisi PYN:n ostoa yhtään huonona liikkeenä. On aika vaikea sanoa paljon mitään Vietnamista lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä horisontilla uskon maahan. Tiedät itse oman riskinsietokykysi, joten vaikea siihen neuvoa, mikä on liikaa ja mikä liian vähän.

Kirjoitin viikko sitten parin oluen jälkeen kolumnin, jonka jätin julkaisematta. Ongelma oli, että se on ehkä vähän hankala ymmärtää ja vähän karrikoiva. Mietin, että joku ymmärtää taas väärin. Monille on vaikea ajatella skenaarioita, ja tämähän on vain kuvaus yhdestä skenaariosta.

Jatkuvasti täyden boolimaljan seuraus on krapula

Jos tarkoitukseni olisi saada aikaan fantastinen lama, miten lähtisin sitä rakentamaan?

Kaiken avain olisi todella reilusti negatiiviset reaalikorot hyvin pitkään. Sillä saisin sijoittajat ottamaan velkaa ja enemmän riskejä, koska muuten ei pääse tuottotavoitteisiin. Tai yleensäkään positiiviseen tuottoon. Käärmeöljykauppiaat tekevät jo nyt työtään luoden hienoja tapoja vivuttaa näennäisesti vähäriskisiä sijoituksia.

Reaalikorkojen pitäisi olla kaikkein alhaisimmillaan juuri, kun OECD-maiden työttömyys lähestyisi alhaisimpia tasoja 40 vuoteen. Tähän sopiva työkalu on tietenkin keskuspankkien uudelleen käynnistyvät velkakirjaostot.

Kaikkien aikojen alhaisimmat korot puskisivat lopulta pessimistisimmätkin yritykset investoimaan aina alhaisemmilla tuotto-odotuksilla. Lisätään kapasiteettia velkarahalla. Tekohengitetään zombie-yhtiöt eloon uudestaan ja uudestaan. Jätetään ikävät rakenteelliset uudistukset myöhempään.

Joka ainut omaisuusluokka työnnettäisiin yliarvostukseen. Pitäisin huolta, että pääomasijoittajat käyttäisivät kaikkien aikojen eniten velkaa. Mikseivät käyttäisi, kun vertailukorko on miinusmerkkinen ja marginaalit lähellä kaikkien aikojen kapeimpia tasoja. Asuntoja voi ostaa niin paljon kuin vakuudet antavat myöten, koska korkojen luvataan pysyvän alhaalla.

Lainaraha ei hakeutuisi ainoastaan investointiin, vaan pitkälti myös omien osakkeiden ostoihin. Velkahan lisää talouskasvua. Enemmän velkaa on enemmän talouskasvua.

”Show me the incentive and I’ll show you the outcome” sanoi jo Charlie Munger. Kaikkien meidän osakkeisiin hieman varovaisesti suhtautuvien pitäisi miettiä, tarjotaanko sijoittajille nyt keppiä vai porkkanaa. Itseasiassa ei kumpaakaan – keskuspankit ovat pumpanneet morffiinia flunssaiseen potilaaseen, mutta me kyyniset sijoittajat vielä nuolemme vanhoja haavoja. Ehkä se euforia vielä nostaa päätänsä.

Mikään ei saa sijoittamaan ensin omia ja myöhemmin lainattuja rahoja paremmin kuin rikastuva naapuri. Euroopassa tämä vaihe on vielä näkemättä koko komeudessaan.

Takaisin lamatalkoisiin. Kun edellä mainitut keinot ei vielä tunnu riittävän, ottaisin kovimmat aseeni käyttöön. Minulle ei riittäisi enää, että kaiken edellisen avulla päästäisiin hetkellisesti hatusta heitettyyn kahden prosentin inflaatiotavoitteiseen. Haluaisin enemmän.

Koska olimme niin pitkään alle tavoitetason inflaatiossa, johon Euroopassa ei muuten ole vuosikymmeniin kovin moneksi vuodeksi päästy. tällä kertaa haluaisin mennä selkeästi yli. Koska taloustieteiden tohtorit ovat päättäneet, että niin on hyvä. Laitetaan vielä pari juristia tärkeimpien keskuspankkien johtoon, niin selkärankaan saadaan tarvittavaa joustoa. Mikä vielä parempaa, lisätään keskuspankkeihin juuri minun löysää politiikkaani suosivia jees-henkilöitä.

Alkaisin valtion velkakirjojen ja turvallisten yritysvelkakirjojen lisäksi ostamaan myös pankkien lainoja ja lopulta osake-ETF:iä. Kaikki olisi kallista, vauraat olisivat vauraampia kuin koskaan ja boolimalja valuisi yli kuin ikiliikkuja. Olisin juhlittu sankari.

Ainakin hetken verran. Sitten olisi sen alkuperäisen tavoitteeni, laman, vuoro.

Koska riskinotto, velkaisuus ja arvostustasot olisivat juuri korkeimmillaan ennen hämäränkoittoa, nyt on paikka iskeä. Inflaatio olisi jo 2,5% ja edelleen nousussa. Nyt on toimittava, jottei inflaatio jatka kiihtymistään ja kuplat paisumistaan. Vihelletään peli poikki. Nyt, kun kaikki mahdolliset omaisuusluokat on hinnoiteltu siihen, että korot ovat nollassa tappiin asti eikä taantumia enää tule.

Arvaatko minkälainen taloustilanne on muuten herkin mahdollinen koronnostoille? Aivan, juuri se, minkä olen juuri luonut!

Nostamme korkoja. Olisi helppo ymmärtää, että kun kaikki ovat ylilainoitettuja ja arvostustasot tapissa, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Lama, deflaatio ja kurjuus. Ei mikään normaali taantuma, vaan kunnon kurimus. Tällä kertaa elvytysvara olisi hätäisistä koronnostoista huolimatta liian pieni. Keynesin animal spiritsit tekisivät jo työtään. Pessimisti ruokkisi pessimismiä. Velkaa ottaneet ovat pakotettuja myymään. Pörssikurssit romahtavat. Jälleen kerran suurimpia kärsijöitä olisivat viimeisimpinä mukaan hypänneet tavalliset säästäjät ja yrittäjät. Lihavat kissat häviäisivät vähän, mutta moni säilyisi pulskana. Keskuspankkien patruunat olisivat kuitenkin lopussa, ellei MMT-teoria olisi noussut valtavirtaan.

Onko pohjatyö tähän jo nyt tehty?

Moni kohta voidaan jo raksia, muttei luultavasti olla vielä pisteessä, josta ei ole enää paluuta. Mutta tuntuu, että moni itseäni fiksumpi ihminen tuntuu vaativan edellä kuvaamaani politiikkaa. Finanssikriisin jälkeinen pyhä lehmä, kahden prosentin inflaatiotavoite, on saavutettava ­– maksoi mitä maksoi. Ja sitten on mentävä yli. Nostetaan inflaatiotavoite neljään prosenttiin! Heureka!

Olemme kyllä hyvässä vauhdissa ylilyönteihin, jos talous jaksaa vielä muutaman vuoden puksuttaa. Itseäni tosin kummastuttaa, että moni tätä skenaariota povaava ihminen on joko osakkeista ulkona tai jopa shorttina. Edellä kertomani skenaario nimittäin olisi hetkellisesti osakesijoittajan paratiisi. Osakkeisiin kannattaisi sijoittaa, mieluiten tukevalla velkavivulla. Toki pitää osata myös poistua. Vanhoille parroille edellinen on vaikeampaa, tuoreilta kasvoilta taas jälkimmäinen tuskin onnistuu.

Kuplat ovat siitä hassuja otuksia, että niiden taltuttaminen ilman vakavia seurauksia ei enää onnistu siinä vaiheessa, kun ne ovat syntyneet. Se pitäisi tehdä hyvissä ajoin, eli estää niiden syntyminen. Silloin laskukaudet voisivat olla pehmeitä ja lyhyitä. Ehkä alhaisia tuottoja kautta omaisuusarvojen 10 vuoden periodilla, muttei kuitenkaan negatiivisia.

Nykyisessä yhteiskunnassa, jossa palvelut edustavat valtaosaa taloudesta sekä varastojen- ja kapasiteetin hallinta ovat valovuosia edellä vuosikymmenten takaista tasoa, ei kovin syviä taantumia pääsisi syntymään ilman omaisuusarvojen kuplia. Mutta silti ehkäisemme taantumia kuin maailmanloppua.

Koska viimeksi vauraissa maissa on ollut laajamittainen ja syvä taantuma ilman finanssipuhallusta? Sanoisin, että 1980-luvun alussa. Niin, se oli sitä aikaa kun kärsimme deflaatiopelon sijaan monissa maissa inflaatiosta ja korkeasta työttömyydestä samaan aikaan.

Tällaisista asioista kirjoittaminen on varsin kerettiläistä, ja todennäköisesti aiheuttaisi vain naureskelua akateemikkojen valtavirrassa. Laitetaan kaikki vaan samaan koriin kuin jo vuonna 2011 hyperinflaatiosta ja pörssikuplasta vaahdonneet.

Sanotaan nyt vielä tämä kerettiläisyys: Alan Greenspanin aikakaudelta lähtenyt jokaiseen pieneen talouden yskähdykseen reagointi edesauttoi teknokuplan syntyä, sen jälkeen finanssikriisin syntyä, ja mahdollisesti tulevaa ”se nyt vain on tyhmää olla ostamatta velalla” -kuprun luontia. Vauraissa maissa on historiallisesti alhainen työttömyys ja keskimäärin negatiiviset reaalikorot kautta korkokäyrän.  

Kymmenessä vuodessa Hyman Minskyn opit alkavat haalistua: “Stability breeds instability”

On hämmästyttävää kuinka vähän tästä puhutaan. Finanssikriisistä on jo riittävän pitkä aika, jotta harjoitus voidaan toistaa. Ensin viisi vuotta pelättiin jokaista risahdusta. Seuraavat viisi vuotta noustiin pikkuhiljaa optimismin puolelle.

Talouden kannalta parasta ehkä olisi ottaa nyt lievä taantuma, eikä syöttää helvetinkoneelle proteiinia ja anabolisia steroideja. Mutta kuten omassa elämässämmekin, sikailemme mielellämme lyhyellä aikavälillä, vaikka seuraukset olisivat aika selvät pitemmällä aikajänteellä.

En tiedä tuleeko taantumaa seuraavan parin vuoden aikana. Tällä hetkellä osakemarkkinat uskovat, että jos talous heikkenee, keskuspankit tulevat heittämään kaiken mahdollisen taantuman tielle. Aiemmin uskoin, ettei näin kävisi. Nyt en ole enää niin varma.

Itse olen ollut liian varovainen osakkeiden ja korkojen suhteen. Edellisen kahden kuplan jälkeen liian nopeasti ostaneella on arpia. Nousumarkkinassa huolet ja varovaisuus ovat pahasta. Osakkeet ovat nyt suhteellisesti järkevästä päästä omaisuusluokkia, joten siellä pitäisi vaan roikkua melko suurella painolla kunnon kuplaan asti, jos sitä kerta tavoitellaan. Ne viiden prosentin osinkotuotot ovat aika hyviä, jos vaihtoehtona on enimmillään nollakorko.

Pitäisi unohtaa, mitä keskuspankkien (elvyttää järkevämmin) tai poliitikkojen (rakenteelliset uudistukset ja elvyttää enemmän) pitäisi tehdä. Sen sijaan, pitäisi keskittyä siihen, mitä he oikeasti tekevät. Se kaikki tukee vielä osakkeita. Jos tämä tukeva ilmapiiri heikkenee, jälki ei ole kohtuuttoman rumaa. Jos hurlumhei jatkuu, ruumiita tulee, mutta vasta myöhemmin. Nakuna uivat paljastuvat vasta laskuveden tullessa.

Se nyt vaan olisi tehokkaampaa saada aikaan inflaatiota työntämällä rahaa talouteen kuin omaisuusarvoihin (ja toivoa, että se tihkuu talouteen).

Meitä pusketaan osakkeisiin ja muihin riskisiin omaisuusluokkiin. Jatkuvasti säästävien ja tulotasojaan vielä nostavien kannattaa ehkä ottaa vinkistä vaari. Itselläni on onneksi muitakin tapoja saada hyviä tuottoja kuin mennä isolla osakepainolla. Suuri osakepaino voisi olla odotusarvoisesti vieläkin järkevää, muttei luonto tahdo antaa periksi.

Ärhäkkäimmät nousut saadaan usein nousukauden alussa ja lopussa. Siksi en suosittele hylkäämään osakkeita vielä. Lopulta kukaan meistä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, joten ei kannata olla turhan mustavalkoinen. Aina välillä rahoitusmarkkinoilla asiat voivat todella olla tällä kertaa toisin.

<Tässä piti olla linkki tuohon ylempään korkoshortti-tekstiin>