Aika rohkea näkemys.Muistuttaa Catherine Woodin 6000 dollaria/osake teesiä. Kirjoituksessa on paljon asioita, mitkä voivat toteutua, mutta myös aika lennokkaita juttuja, joihin en alkuunkaan usko. Ehkä kannattaisi laittaa todennäköisyyksiä mukaan. Jos tuo on sun perusskenaario, niin täytyy sanoa, että se näyttää turhan optimistiselta.

Itse otin shortin hännän kiinni muistaakseni vähän 220 dollarin päältä. Nyt taas uudestaa lyhyenä yli 500 dollarin tasoilta. Innovatiivinen yhtiö ja Musk taikoo kaneja hatusta. Mutta sitten on ne toimialan haasteet ja Teslasta tutut yhtiökohtaiset riskit, joiden takia mielestäni shortilla on hyvä tuotto/riski.

Kiitos kiitoksista! Kirjoitus sai aika paljon enemmän klikkejä ja kiitosta kuin kirjoittaessani olisin uskonut. 

Anssi A: Kauppojen peruminen on aika peruskauraa. Jos jonkun katsotaan tehneen riittävän selkeästi mokan toimeksiannossa, kaupat perutaan. Sille on prosentuaalisia ja euromääräisiä rajoja, milloin näin tehdään. Ja joskus OMX:llä vain päätetään jotain. He ovat pörssikaupankäynnin eduskunta, tuomari ja poliisi. Muistaakseni joskus oli tyyliin 200 teur raja, että jos sen verran tulee tappiota jostain virheestä, niin kaupat perutaan aika automaationa. Mutta paljon pienempiäkin on peruttu. Usein raja ollut jotain 6-10% kun kaupat tapahtuvat ilman syytä edellisen hinnan ulkopuolella, niin perutaan. Joskus ostin Huhtamäkeä isoja määriä 7% laskuun avaushuutokaupasta. Kun kurssi palautui nopeasti aloin myymään. Sitten pörssistä tulikin soitto, että perutaan, ja yhtäkkiä olen isosti tappiolla shorttien kanssa. Se noissa on joskus ärsyttänyt, että prosessi on hidas. Aikonaan warranteissa ainakin aina kaupat peruttiin, kun teki liian hyvän kaupan, mutta omia virheitä ei kyllä saanut anteeksi. Warranttitakaajat kun olivat tärkeä asiakas pörssille. Yhdysvalloissa virhemarginaalit ovat todella paljon suurempia. Siellä moka on moka.

Kyllä harmittaa, että tuli vuodenvaihderalliin otettua liian vähän tavaraa. Nyt on Fomoa ilmassa. Kaikki vaikuttaa joko oikean hintaiselta tai kalliilta, mutta moni asia puoltaa rallin jatkumista. Keskuspankkipolitiikka saa ehkä vihdoin ihmiset ottamaan liikaa riskiä huonoon hintaan, ja ongelmia seuraa myöhemmin. Mutta lähteäkö vielä mukaan isommin? Vaikea juttu mulle, kun on tapana ankkuroitua viime aikojen hintoihin.

Vuosikymmen takana yrittäjänä – 2010-luvun kertaus

Ajattelin kirjoitella ajatuksia ylös menneestä vuosikymmenestä. Osa voi olla kertausta, jos on juttujani lukenut. Jos joku ei muuten huomannut, olin Inderesin podcastissa marraskuussa. Jonkun verran historiasta kerroin jo alun perin Sijoitustiedon haastattelussa. Ollut haasteita löytää sopivia aikoja kirjoittaa juttuja tai tänne blogiin päivitystä, niin käytän hyväkseni nyt uudenvuoden aaton pörssittömyyden ja koitan miettiä menneestä vuosikymmenestä jotain uuttakin, keskittyen ehkä juuri aikaan, jolloin minulla ei ollut tätä blogia.

Kirjoitus on yhdeltä istumalta kirjoitettu editoimaton sepustus. Mutta ajattelin, että varsinkin treidaamisesta kiinnostuneita voisi kiinnostaa tarkemmin taival, ja itsellekin oli mielenkiintoista käydä katsomassa vanhoja tuottolaskelmia. Paljon jäänyt pois, varmasti virheitä löytyy, sen takia tämä onkin täällä blogin puolella.

Ennen 2010

Tosiaan pörssi oli ollut jo 10 vuotta enemmän tai vähemmän elämässä. Koulutus, työt ja harrastus olivat valmistaneet aika hyvin treidaamaan ja sijoittamaan osakkeisiin. Kun irtisanoin työstäni, mietin että pari tonnia kuukaudessa riittäisi hyvin vaatimille kuluilleni siihen aikaan, kun ottaa huomioon vapauden, mitä yrittäminen toisi. Olin vähintään 95% varma, että tähän pääsisi.

Olin Nordnetin ainoa työntekijä Suomessa ja maajohtajakin oli Tukholmassa. Parin treiderin kanssa jaettu kulmahuoneisto Aleksanterinkadulla ja täysi vapaus työlle(vastasin avainasikkaista eli usein treidereistä) oli ihan hauskaa 25-vuotiaalle. Kun ostimme EQ:n ja sieltä siirtyisi tyyliin 100 työntekijää, pystyin kuvittelemaan palaverien määrän ja vastuun vähenemisen. Koska olin ainoa ihminen, joka oli ollut molemmissa firmoissa töissä, minulta kyseltiin paljon asioita, mutta päätöksiä en saanut tehdä. Vaikka Nordnetissa jatkamisesta olisi hyvä palkankorotus luvassa, tuntui tämä hyvältä ajalta kokeilla siipiään yrittäjänä.

2006-2008 olivat treidaajien kulta-aikoja. Moni edelleen työkseen treidaava on tehnyt tuona aikana kovempia tilejä kuin mihin sen jälkeen on päässyt. Muutamat tekivät niin hyvin, että edelleenkin niillä tuotoilla voi elää. Käsitykseni mukaan aika oli erityisen hyvää, koska 1. Likviditeetti oli hyvää, ulkomailta tuli Suomeen ja muihin Pohjoismaihin hyvin railakkaita toimeksiantoja. Silloinhan islantilaiset esimerkiksi tekivät railakkaita liikkeitä Suomessakin. 2. Algoritmeillä kaupankäynti oli vielä niin simppeliä, että se oli enemmän mahdollisuus kuin kilpaileva tekijä. Osto- ja myyntialgoritmit olivat hyvin yksinkertaisia, eikä niitä aina osattu käyttää - päinvastoin niitä pystyi hyödyntämään.

Itse tein lievästi voitollista kauppaa jo ennen ammattilaisuuttani ja sijoitustuototkin olivat olleet hyviä (varmaan tuuriakin) ja olin huomannut tosiaan jotain melko varmoja tilipaikkoja.

2010

Aloitin kaupankäynnin tosiaan omasta olohuoneestani Kalliossa pääasiassa Sofia Pankin kautta. Interactive Brokers tilin avaamiseen piti hetki kerätä pääomaa, koska päiväkaupankäynti vaati muistaakseni 20 tuhannen euron talletusta. Pyrin pitämään verot alhaisina, ja tein kauppaa joustavasti henkilökohtaisen tilin, yksityisyrityksen ja perheen yhtiön kautta, kunhan pääomaa alkoi kertyä. Korkoa korolle tuotoissa viidenkin prosentin verosäästö on pitkällä aikavälillä oleellinen.

Olin hyvin tarkka kulupuolestani. Minulla oli kyllä 4 monitoria, mutta ne ylämonitorit oli sijoitettu pahvilaatikoiden päälle. Kaikkein viimeisin asia, mitä treidaaja tarvitsee, on kova stressi toimeentulosta. Tästä syystä moni paperilla treidaava ei ikinä onnistu oikealla rahalla. Kun tunteet tulevat peliin, edes marginaalisesti huonompi päätöksenteko rampauttaa. Sen takia aloittelevan treiderin pahin ongelma on pääoman puute. 40 tuhannen euronkin pääomalla elannon teko voi olla stressaavaa, ellei ole hyvä tieto ja varmuus tilaisuuksista. Vivuttamalla paljon pienempää pääomaa, tarvitsee paljon tuuria.

Keväällä päävälittäjäni Sofia ajautui ongelmiin. Siinä tuli vähän epätoivo, kun pelkäsin menettäväni sekä tuloja että pääomia. Jotenkin tuntui aivan käsittämättömältä, että aiempi tulotilastojen kärkinimi Seppo Sairanen antaisi firman mennä nurin näin nopeasti. Miksi ihmeessä hän ei laittaisi vielä muutamaa miljoonaa yhtiöön? Rahat olivat lukossa melko pitkän aikaa siellä, mutta sain ne lopulta kokonaisuudessaan takaisin. Jouduin pyytämään pientä lainaa täksi ajaksi sukulaisilta ja tekemään pienemmillä pääomilla kauppaa. Jälkikäteen tuntuu pieneltä ongelmalta, mutta aikanaan kyllä ahdisti ihan reilusti. Jatkoin alkuun Fimillä kaupankäynti, mutta sieltä siirryin Nordnetille muistaakseni 2011 alussa. Halusin takaisin vanhalle työpaikalleni, joka siis oli nykyään enää Nordnetin hyvien asiakkaiden treidihuone.

Itse loin itselleni takaporttia epäonnistumisen varalta pyrkimällä Helsingin Yliopistoon opiskelemaan. Sosiaalipsykologia kiinnosti todella paljon muutenkin, mutta myös talouden ja markkinoiden kannalta. Pääsinkin opiskelemaan valtsikkaan, ja palkattomana sain jopa opintotukea ensimmäisen syksyn. Tarkoitus oli saada ihan kandin tutkinto, mutta akateeminen vapaus osoittautui hyvin rajallisesti. Paikalla olisi pitänyt olla todella paljon. Sain kuitenkin aika paljon kursseja tehtyä, mutta toisena vuotena innostus lopahti, kun ymmärsin että tutkinnon saaminen vaatisi liikaa uhrauksia yrittäjyydestä. Kuitenkin henkisesti opiskelu oli hyvää vastapainoa. Pääsi kotitoimistosta pois ja oppi mielenkiintoisa asioita.

Alkuun vältin pitämästä positioita yli yön. Pääoma oli pakko saada kiertämään. Mielikuvaharjoittelin tiedotteisiin reagoimista, ja olinkin nopeudelta ja säännönmukaisuudeltani varmasti Helsingin pörssin parhaimpia tässä. Alkuun parin tuhannen euron tekeminen Nokian tulosvaroitukseen reagoimalla tuntui huumaavalta, vaikka jälkikäteen ajateltuna panostukset olivat harmillisen pieniä.  

Tienestit tulivat siis kolmesta lähteestä: 1. Tiedotteisiin reagoiminen. 2. Erilaiset väärinhinnottelut ja vääristymät osakkeissa tai optioissa. 3. Treidaaminen kuvaajien ja tarjouskirjan perusteella.

40 tuhannen euron alkupääomalla yli sadan miljoonan euron vaihto vaati siis lähes 10-kertaista pääoman kiertonopeutta joka päivä!

2010 toukokuussa oli yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista. Yhdysvalloissa osakkeet laskivat 9% yhdessä päivässä ilman mitään hyvää syytä. Treideri varmasti teki valtaisat tilit tässä? Ei minun pääomillani. Minulla oli ihan minimipääoma Interactive Brokerssilla, jolla yksikin S&P futuuri oli 3x vivulla. En ollut vain tilanteessa, jossa olisin voinut ostaa niitä enemmän kuin yhden sopimuksen. Sain sillä yhdellä sopimuksella kyllä 4% voittoa, mikä tuntui paremmalta kuin ei mitään, kuitenkin monta tonnia. Samalla se tuntui hukatulta mahdollisuudelta lähes heti. Jos olisin ostanut S&P 500 futuuria 6-kertaisella vivulla, niin 6--7% lisälasku olisi aiheuttanut margin callin, eli olisin joutunut myymään juuri hyvin huonoon hintaan. Tuossa vaiheessa se vaan ei ollut riskin arvoista.

2010-2012 olivat aikaa, jolloin voittoja olisi tullut todella paljon enemmän suuremmilla pääomilla. Tilaisuuksia riitti. Oli suoranaisia arbitraaseja merkintäanneissa, henkilöstöoptioita alle perushinnan, suuria liikkeitä markkinoilla, flash crashejä yms. Kaikkea kivaa, jossa pääomani oli auttamattoman pieni.

2011

Ensimmäisenä vuotena menojen pienuuden takia sain pääoman tuplattua verojen ja menojen jälkeenkin. Eli vuosi meni hyvin.  Olin aika nöyrä siinä mielessä, että keskityin omiin vahvuuksiini, enkä esimerkiksi ensimmäisenä vuotena yrittänyt arvailla indeksien suuntaa. Pienellä pääomalla suomalaisilla osakkeilla voisi tehdä yli 150% tuoton, indekseillä 20% tuotto olisi mainio saavutus. Opiskelin ja halusin kyllä tehdä niitäkin, mutta pääoman kasvattaminen oli tärkeintä.

2011 alkuvuosi jatkui hyvään malliin. Tunsin kyllä kaikki yhtiöt Helsingissä jo ennalta, mutta esimerkiksi tulosjulkistuksissa olin edelleen aika turisti ensimmäisenä vuotena. Ainoa analyysipalvelu käytössäni oli OP:n ilmaiset analyysit. Toisin kuin nykyisin, nojasin aika paljon tekniseen kuvaan uutistenkin tullessa. Jos tulos näytti hyvältä ja kurssi vahvisti kuvaa, olin mukana. En tiennyt riittävästi nyansseista ja odotuksista, mutta joskus yksinkertaisuus toimii hyvin.

Vuodelta tulee onnistumista mieleen:

1. Ensimmäinen yli 10-tuhannen euron tili Wärtsilän tulosvaroitukseen. Kun yritys varoittaa tuloksen jäävän odotettua heikommaksi, laskee kurssi yli 95% todennäköisyydellä. Alkuun oikeastaan yli 99% varmuudella. Jos pääset ensimmäisenä toteuttamaan kaupat, riski/tuotto suhteesi on maagisen hyvä. Siis luokkaa kruuna 10 euroa ja klaava 1 euroa. Silloin pitää panostaa. Kun tämän opin käytännössä, silloin panostin vähintään koko salkun arvon, jos mukaan pääsi hyvillä hinnoilla. Koska riski tuntui suurelta, aloin melko nopeasti pienentämään positiota. Mutta silti koko pääomalle pystyi tekemään alle tunnissa 10% tuoton. Aika houkuttelevaa? Piti toki olla nopea ja oikeassa. Silti luontainen varovaisuus aina vähän pidätteli tuottoja suhteessa optimaalisiin panoksiin.

Nykyään algoritmit lyövät laidat lyttyyn usein millisekunneissa. Sen takia en ole enää vuosiin kytännyt tulosvaroituksia. Alkuaikoina mulla oli kello monitorien päällä näyttämässä kellon tasaluvut, jotta olisin tarkkana. Nykyään sen sijaan mieluummin arvioin, mikä oikean reaktion pitäisi olla päivän päätteeksi vähän pitemmällä tähtäimellä. Eli reagoimisesta enemmän yrityksen ja odotusten tuntemiseen. Toki tällöin riski/tuotto ei ole niin hyvä.

2. Eurokriisin ensimmäisessä vaiheessa osakkeita myytiin rankasti. Suomessa ja Euroopassa 2011 oli raju karhumarkkina. Se, etten ottanut ensimmäisen puolentoista vuoden aikana yliyön sijoituksia kuin harvoin palveli tässä hyvin. Rankkaa myyntiä ja romahdusta pystyy katsomaan paljon neutraalimmin, kun ei häviä rahaa silmissä. Harva enää muistaa, että Suomessakin osakkeet laskivat yli 30% neljässä kuukaudessa, ja liikkeet elo- ja lokakuun välillä olivat rajuja.

Nuo ajat olivat hyviä treidausmielessä. Reiluja liikkeitä ja paniikkia ilmassa. Pääoma kasvoi vauhdilla ja tuntui, että ensimmäistä kertaa uskalsi ottaa riskiä. Joskus paniikissa ulkopuolisena on helppoa aistia ja hyödyntää sijoittajien täysi piittaamattomuus hinnoista. Muistan, että odotukset hyvin ylittäneen Nokian Renkaiden tulokseen osake myytiin täysin järjettömästi lähes 10% miinukselle, koska indeksit avasivat tyyliin 4% miinukselle ja likvidiä otettiin sieltä mistä saatiin. 2008 muistot olivat riittävän lähellä, että jotkut ihmiset menivät moodiin, jossa tärkeintä oli saada pääoma takaisin, eikä pääomalle tuottoa. Toki asiat olisivat kait voineet mennä toisinkin ja kriisi vielä syventyä.  Helppo taputella itseään olalle jälkikäteen.

Ostin osakkeita kuten Nordea aika reilusti. Käytin syvimmissä alhoissa vipua jonkin verran, mutta yleensä oli jo käteistä jonkin verran, kun viikko oli noustu. Osakkeet sahasivat melko paljon, joten tämä oli hyvä lähestymistapa.

Vuosi oli siis erinomainen. Yli 200% tuotto (180 teur) pääomalle kulujen jälkeen on paras % mihin ikinä tulen pääsemään. Yli puolet siitä tuli päivätreidaamalla, mutta syksyllä pidemmätkin vedot tuottivat hyvin. Pääoman kasvun myötä yrittäjäksi lähteminen tuntui onnistuneelta valinnalta, ja pystyi menoja vähän jo lisäämään.

Myös samanhenkisten treidereiden kanssa istuminen oli miellyttävämpää kuin olohuoneesta ruutujen katsominen. Vapaa-ajan ja työn erottaminen onnistui huomattavasti helpommin.

2012

Vuosi oli vähemmän mieleenpainuva. Tein edelleen 95% tienesteistä suomalaisilla osakkeilla, ja treidaus oli yli 80% tuotoista, vaikka sijoituksetkin menivät ihan hyvin. Jälleen kesän eurokriisin uusinta toi uusia ostopaikkoja. Tuotot säilyivät hyvällä tasolla, mutta tuottoprosentti jäi jo alle 100%.

Mielenpainuvin treidi oli Nokian Renkaiden positiivinen tulosvaroitus. Se näytti niin hyvältä, että uskalsin laittaa 1,5x koko pääomastani osakkeeseen. Sain siitä lähes 10% nousun, eli 15% tuoton koko pääomalleni. Se lienee edelleen paras päivä prosentuaalisesti (Genmab vuonna 2018 toki absoluuttisesti paras).

Aloin kehittymään asioiden analysoinnissa enemmän vain reagoinnin sijaan. Analysointi oli jotenkin mielenkiintoisempaa kuin vain nopeat reaktiot osakkeisiin. Toki onnistumiset maistuivat hyvin, mutta uutisten kyttääminen oli omalle luonteelleni vähän kuivaa.

Sijoituscaseista jäi mieleen Facebook. Pidin yhtiötä lupaavana ja osaketta halpana, etenkin kun otti huomioon suuren kassan. Käteisestä puhdistettuna reilu 30 miljardin euron markkina-arvo pohjilla tuntui pieneltä, vaikka yhtiö ei vielä voittoa tehnytkään. Kyllähän nyt yhtiö väkisinkin keksisi tavan tehdä 5 miljardia dollaria tulosta, kun ennen pitkää palvelua käyttäisi miljardi ihmistä. Ostin osaketta. Se ei jäänyt mieleen, vaan se, että myin. Pidin osaketta ehkä tuplan arvoisena, mutta treiderin luonteella en malttanut odottaa edes 50% nousua. Osake lopulta yli 10-kertaistui ostohinnoista viidessä vuodessa. Pidin kyllä osakkeesta senkin jälkeen, mutta tämä on tyypillisiä caseja, joissa oma myyntihinta jäi ankkuriksi.

2013

Vuosi alkoi todella hyvin. Ensimmäisessä neljänneksessä sain ennätystuotot ilman mitään yksittäisiä isoja onnistumisia.

Sitten mokasin Talvivaaran merkintäoikeuksilla. Olen sitä käynyt moneen otteeseen läpi, joten en tässä sen enempää.

Vaikka onnistuin möhlimään vain alkuvuoden voitot(>20% pääomasta), ajattelin että tämä oli tässä. Olen surkea treideri ja sijoittaja. En ole ikinä oikein kliinisesti masentunut, mutta sellainen ahdistus oli aika voimakasta ja usko tulevaisuuteen vähäinen. Ei se ole edes se raha, mutta yleensä sellainen pettymys itseensä lisää ahdinkoa. ”Miksi olen tällainen tomppeli?” Sitä tietää siinä hetkessä jo, ettei tämä negatiivisuus ole rationaalista, mutta silti ne ajatukset tulevat pyörimään uudestaan ja uudestaan pääkoppaan. Juuri tällaisen ketjun katkaisemisessa meditointi on mielestäni hyvä työkalu. Toki elämä tasapainossa ja liikunta ovat tärkeitä myös. Vastapuolella taas alkoholi ja muut ”vaahtokarkit” ovat ehkä huonointa lääkettä.

Lopulta koko kuoppa oli kurottu umpeen ennen kuin kesähelteet olivat ohi, vaikka alkuun teinkin varovaisemmin. Aina kun tipahtaa hevosen selästä, on hyvä päästä nopeasti uudestaan kyytiin, mutta vähän normaalia varovaisemmin. Vuosi oli vähän heikompi kuin edelliset vuodet, mutta toisaalta viimeinen kerta kuin koin oikeasti merkittävän tappion (knok, knok).

Vuoteen mahtui paljon hyvääkin. Aloin keskittymään enemmän vähän suurempiin yhtiöihin. Small capit olivat ihan ok edelleen pääomalleni, mutta tajusin etteivät ne kovin pitkään skaalautuisi. Vuoden suurimmat voitot tulivat Nokiasta, Nordeasta, Koneesta ja Applesta. Toisaalta otin ensi askeleeni tuottojen pois hedgaamisessa.

Vaikka Applesta tuli hyvät tuotot, toistin Facebook virheeni. Vaikka ottaisi Hindsight biaksen huomioon, Applen hinnassa 2013 kesällä ei mielestäni ollut mitään järkeä. 350 miljardia dollaria toki markkina-arvo, mutta käteistä olisi vuoden lopussa 140 miljardia. Käteisestä vähennetty markkina-arvo 210 miljardia dollaria. Vapaa kassavirta >40 miljardia ja tulos 37 miljardia. Apple oli historian kovin rahakone, ja se hinnoiteltiin aivan naurettavan alhaalle. Kannattiko osakkeet kuitenkaan myydä siinä vaiheessa, kun vapaa kassavirta tuotto oli vielä yli 13% ja P/E selvästi alle 10. Ajattelin, että ehkä markkinat olivat edes osittain oikeassa Applen huonoista näkymistä. Eivät olleet ja nyt osake on 5-kertaa korkeammalla. Markkinat ovat suuren osan ajasta tehokkaita, mutta aina välillä saavat asiat todella, todella väärin.  

Vuoden loppupuolella investoin 20 tuhatta euroa vuodessa maksavaa Bloombergin terminaaliin. Se oli taloudellisesti hyvä investointi. Oppimisen kannalta se avasi uuden maailman. Sieltä löytyi aivan kaikkea ja nopeasti. Tuntui, että vihdoin pääsi edes lähelle samaa viivaa missä pankkien lihavat kissat olivat.

2014

Tässä vaiheessa ura polki hieman paikoillaan. En enää odottanut maanantaita innolla kuten aiemmin. Edellisenä vuotena menot olivat nousseet ja tulot laskeneet. Pääoma kasvoi maltillisemmin. Pääomaa oli kertynyt ja kiireen tuntu helpottui. Ei tarvinnut istua enää koneella tai miettiä raha-asioita niin paljoa. Ei ollut vielä löytänyt vaihdetta oppia enemmän asioita laajemmin. Alkoi tulla eksistentiaalisia asioita, kun oli liikaa aikaa miettiä. Tänä vuonna suuremman pääoman myötä tuotot olivat hyvät, mutta kehittymistä ei tapahtunut. Työ tuntui usein tylsältä ja työpäivät lyhenivät. On helppoa jäädä paikoilleen, kun on pärjännyt hyvin.

Mieleenpainuvin case oli ehkä Metsosta spinnattu Valmet. Siitä ei oltu vain kiinnostuneita. Osake myytiin aika mielipuolisella vimmalla 6 euroon asti. Yksi aamu se kovan luukutuksen jälkeenkin avasi vielä 9% miinukselta isolla vaihdolla aamuhuutokaupassa. Mielestäni se vaikutti tyhmältä lyhyellä aikavälillä ja pitemmällä aikavälillä osake oli houkutteleva. Ostin röyheästi 70 tuhatta kappaletta hintaan 6,1. Vastaavissa tapauksissa usein kauppoja on peruttu, mutta tällä kertaa ei mitään. Samana päivänä osakkeita sai myytyä vielä 6,7. Toki positio oli siihen aikaan niin iso, että osakkeita piti alkaa myydä jo paljon alempaakin. Osake nousi vielä samana vuonna yli kympin ja tänä vuonna kolkuteltiin jo 25 euron tasoja.

Vuosi oli siinä mielessä merkittävä, että ensimmäistä kertaa makropuolen positiot vaikuttivat merkittävästi (1/3) tulokseen, joten pitkän ajan opiskelu sillä puolen alkoi tuottaa tulosta. Vuonna 2014 tuotto pääomalle oli 55%. 2014 vuosi oli edellisen vuoden tapaan markkinoilla aika tasaista ja hidasta taaperrusta ylöspäin. Eli siinä mielessä päivätreidauskelit olivat heikommat.

2015

Vuosi oli varsin hyvä. Alkuvuonna opiskelin öljymarkkinat hyvin, kun se oli romahtanut 60% puolessa vuodessa.

Vuonna 2015 otin omien pääomieni lisäksi miljoona euroa ulkopuolista pääomaa hoitoon. Se meni omien salkkujen ohessa tulosmielessä hyvin ja pääoma kasvatettiin kahteen miljoonaan. Eri välittäjän käyttö kaikkine ongelmineen oli kuitenkin jokseenkin aikaa vievää. En esimerkiksi tiennyt mitä salkuissani oli muutamaan päivään, ellen itse pitänyt tarkkaa kirjaa. Sama tuotoissa. Vaikka tästä sai lisätienestejä, jotka olivat tärkeätä tässä vaiheessa, se myös vei huomiota ja aikaa markkinoiden oppimisesta. Toisaalta oppi hyvin, miten muiden odotukset vaikuttavat omaan tekemiseen. Sijoittaminen ja treidaaminen on yllättävän herkkää hommaa ja muiden pääoman hoitaminen mutkistaa ajattelua. Koska palkkiot olivat puhtaan tuottopohjaisia ja myöhemmin vuonna 2017 alkupuolisko jäi miinukselle (myös itselläni), tuntui ulkopuolinen pääoma rasitteelta, kun omakin pääoma oli tässä vaiheessa jo kasvanut parissa vuodessa merkittäväksi. Parin vuoden kokemus osoitti, että olin turhan varovainen muidenkin pääomien hoidossa, jopa varovaisempi kuin omien.Minulle aika usein tarjotaan pääomaa ajatuksella, että ota sinä 20% tuotoista ja minä 80%. Taloudellisesti siinä voisi olla melkein järkeä, mutta toisaalta prosenttien suhde ei mielestäni ole reilu, ja mieluummin keskityn olennaiseen, pienen lisärahan sijaan. Alvit tai tuloverot välistä, byrokratia, ennen pitkää toimiluvat. Aika paljon ylimääräistä noisea. Tärkeintä on oppia ja kehittyä. Toki jos joku tarjoaisi kahdeksannumeroisen summan, niin pitäisi miettiä uudestaan.

Ehkä tärkein hyöty ulkopuolisen pääoman hoidosta oli, että sain käyttööni kaikkia pohjoismaalaisia yhtiöitä kattavan analyysikirjaston. Yksi ihminen ei pysty kattamaan kovin montaa kymmentä yhtiötä, mutta jos analyytikot pitävät päivitettynä tärkeistä asioista, voi pysyä aika hyvin kartalla jopa parista sadasta yhtiöstä. Jos itse joutuu kaivamaan oleelliset asiat, ei vain aika riitä. En ole ikinä ulkoistanut päätöksentekoa analyytikoille. Itseasiassa osta- ja myysuositukset ovat aika toisarvoisia. Tärkeintä on tiedot odotuksista ja mikä osakekursseja voisi ajaa seuraavan vuoden aikana. Nykyään analyysipalveluista joutuu maksamaan pitkän pennin, mutta se on kannattanut.

Tämän avulla laajensin kaupankäynnin aidosti Suomesta Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Aiemmin olin käynyt aktiivisemmin kauppaa kyllä yhdysvaltalaisilla osakkeilla. Niistä tuli kyllä selkeästi voittoa, mutta tuntui silti, että aikaeron takia olisi vaikea luoda täältä käsin yhtä hyviä tuottoja kuin Pohjoismaista.

Vuoden 2015 syksyllä markkinat niiasivat aika rankasti. Etenkin oman salkun kehittyvien markkinoiden ETF:t dyykkasivat todella huolella. Osakkeet olivat kyllä kalliimpia kuin 2011-2012, mutta ostin silti salkut täyteen ja vähän yli riskiä. Minulla oli vähän turhan suuri positio öljyä osakefutuurien, osakkeiden ja ETF:n lisäksi.

Olin valitettavasti tuon korjauksen pääasiassa roadtripillä Saksassa. Jotenkin meni lomafiilis, kun ostelin kännykällä lisää kaikkea, mutta niitä paiskottiin vain alas ilman mitään järkevää syytä.

Lopulta markkina korjasi ja positiot päätyivät plussalle, koska iso osa oli hyvään hintaan ostettu. Mulla oli 9 öljyfutuuria salkussa (350 teur eli liikaa siihen aikaan), ja mietin ennen New Yorkin lentoa, että ne olivat nousseet nyt 8% yhdessä päivässä, ja tappio olisi nyt jo maltillinen. Kun lopulta pääsin hotellille, futuurit olivat vielä 7% korkeammalla ja hyvin plussalla. Myin suurimman osan pois, eikä seuraavan päivän 5% nousukaan haitannut. Yhdessä osakkeiden nousun kanssa sai kyllä mahtavan lähdön lomalle.

Vuosi oli hyvin selkeä ennätystulos, mutta loppuvuonna tuli kyllä vähän sohlailtua FIrst Solarin ja SunEdisonin kanssa – yksittäisissä vähän hasardeissa yhtiöissä tappiollisten positioiden lisääminen on tyhmää, ellei casea tunne läpikotaisin. Joskus kasinon rahoilla tulee oltua ylimielinen. Prosentteja kertyi +60%, mutta pääomakin oli noussut.

2016

Tänä vuonna makron tuntemus ja pohjoismaalaisten yhtiöiden opettelu kantoi ensimmäisen kerran isosti hedelmää. Melkein 100% tuottoa vuodelle, josta yli puolet tuli pitkillä, etenkin makro, positioilla.

Öljyfutuureista tuli kahteen kertaan hyvät tilit. Ensin keväällä aloitti niiden ostamisen liian aikaisin, kun öljy lyötiin aivan pohjamutiin ja kestämättömille tasoille. Toisen kerran tuottoa tuli syksyllä, kun veto OPEC sopimuksen syntymisestä palkittiin. Siinä tuplasin hyvien uutisten tullessa vielä voitollisen position. Tämä on ehkä viimeisten vuosien tärkein oppi. Kun on hyvä näkemys, niin positioihin pitää lisätä, ei alkaa pelokkaasti pienentämään voittosarakkeen kertyessä. Öljyä opiskelin satoja tunteja, ja tuntui ettei hyvissä tuotoissa ollut kyse tuurista. Tiedän kyllä, että kaikki osakesijoittajat väittävät öljyn olevan täysin ennustamaton.

Alkuvuonna ajattelin, että nyt viimeistä kertaa lyödään riskipainot aivan tappiin, eli jopa yli satasen. Tämä on toki jälkikäteen osoittautunut turhan aikaseksi :D. Ei ollut mitään syytä olettaa, että taantuma tulisi ja arvostukset näyttivät kohtuulliselta – eli näytti aivan normaalilta nousumarkkinan korjaukselta. Vuoden 2017 junnaavasta noususta laskin riskipainoja turhan herkästi, ja siitä lähtien olen ollut turhan varovainen, joskin jossain määrin mukana osakkeiden ja riskiassettien nousussa.

Samoin aloin olla shorttina valtioiden joukkovelkakirjoja. Toki sillä ei ole paljoa hävinnyt, eikä se syö pääomia, mutta onhan tämä näkemys ollut lähinnä häiriötekijä. Ehkä suurin ongelma on ollut, että bondishortti korreloi osakkeiden kanssa etenkin taantumapelkojen suhteen, joten velkakirjojen shorttaus pienentää mahdollisuutta olla isosti osakkeissa mukana, jos haluaa hallita hyvin riskejä. Mutta luotan edelleen, että nykyiset miinuskorot pitkissä valtionvelkakirjoissa osoittautuvat todella surkeaksi betiksi niiden omistajille.

Suurin yksittäinen voittaja tänä vuonna oli Martela. Tuo hassu kalustefirma. Se oli mun vuoden osakearvaus myöhemmin täysin väärälle vuodelle, mutta tänä vuonna osake meni nätisti. Aloitin osakkeiden ostot 3 eurolla alkavista ja ostin kutoseen asti. Näytti, että yritystä oli pyöritetty tehottomasti, ja kulukuuri toisi pysyvämmän muutoksen. Osakkeita oli eri salkuissa parikymmentä tuhatta Sitten myin suurimman osan alle kympistä ja viimeiset 11,70, koska pidin yhtiön tulosta liian volatiilinä. Siinä olin ihan oikeassa, mutta silti sorruin ostamaan sitä liian aikaisin. Kuitenkin tuotot olivat viisinkertaiset laskun tappioihin nähden. Toimialan muutos voittikin lopulta kulukuurit.

2017

Tämä oli vaikein vuosi, ja ehkä tärkein syy miksi aloin kirjoittelemaan julkisesti. Kun alkuvuosi oli vaikea, niin lisäsin tutkimusta ja opiskelua.

Kun riittävän pitkään on pörssin kanssa tekemisissä, tulee välillä niitä seitsemän klaavan putkia. Sekä hyvässä että pahassa. Molemmissa tapauksissa tunteiden pitäminen prosessista erossa on vaikeaa, mutta vahvasti tarpeellista. Vuonna 2017 alkupuoliskolla klaavoja kertyi. Ei mitään isoja. Öljy laski hyviä fundamentteja vastaan, korot laskivat, vaikka talous näytti omaan silmään hyvältä. Osakkeet nousivat tasaisesti juuri kun olin laskenut painon alhaisimmilleen vuosiin. Paras terä treidaamisestakin katoaa, kun ihmettelee markkinoiden vastaan menemistä. Ehkä pahimmalta se tuntuu, kun tietää, ettei tämä nyt oikein mene oikein. Aina ei ole selvää näkemystä, mutta tuolloin, missään ei tuntunut olevan järkeä. Mutta markkinoilla on tapana mennä sinne, missä monilla on kipupisteitä.

Ensimmäinen puolivuotinen oli hieman miinuksella, mikä oli minulle uusi tilanne. Sitä ennen mikään neljänneskään ei ollut kovin negatiivinen, lähinnä marginaalisesti. Mutta tämä toisaalta oli odotettavissa pääoman kasvun myötä. Tasaisemman treidauksen osuus tuottojen muodostuksesta vähän pienenee, koska kaikki ideat eivät skaalaudu. Täydet arbitraasitilanteet (lukittavissa oleva voitto), eivät käytännössä ikinä skaalaudu hyvin — poikkeuksena ehkä kriisitilanteet, jolloin pääomaa ja uskallusta ei vain ole kuten 2008.

Kesällä luovuin esimerkiksi valtaosasta öljypositiostani. Juuri ennen kuin aloitti noin 70% nousun seuraavan 12kk aikana. Se tuntui silloin rasitteelta, ja oli vaikea keskittyä muuhun, kun sen märehtimiseen. Kirjoitin itselleni analyysin tilanteesta, ja totesin että olen vain luultavasti oikeassa, en varmasti. Voi olla jotain, mitä en ymmärrä. No lopulta kaikki meni oman funda-analyysin mukaan, mutta hyödyin siitä hyvin rajallisesti, kun jätin vain pienen hännän positiosta. Olin siis käynyt toista sataa tuntia asiaa läpi, mutta lopulta kippasin käden väärään aikaan. Tough luck. Toisaalta olen ollut kolikon toisellakin puolella, niin että markkina on beilannut mun positiot voitolle, vaikka lopulta olen ollut väärässä. Helpompi sanoa jälkikäteen, mitä olisi pitänyt tehdä. Silloin oli kuitenkin itseluottamus aika kadoksissa ja ahdisti katsoa ruutuja.

Mutta joskus mielen tyhjentäminen vaatii positiorivien tyhjentämistä. Ehkä oppitunti on, että sitten kun on taas hevosen selässä, niin pitäisi pystyä hyppäämään uudestaan siihen kivuliaaseen positioon, vaikkakin heikommalla hinnalla.

Hyvänä puolena oli, että syksyllä homma alkoi taas kulkea. Tuotot jäivät reiluun kymmeneen prosenttiin tältä vuodelta, kun otin vähän rennommin perheenlisäyksen jälkeen.. Entistä enemmän Suomen ulkopuolella alkoi treidaus pelata.

2018 -2019

Näistä olen kirjoittanut täällä reaaliajassa, joten jätetään ne vähemmälle. Vuodet ovat olleet vähän vaisuihin olosuhteisiin nähden suhteellisen hyviä. Oppimiskäyrä on pysynyt hyvässä asennossa, jopa kiihtynyt. Tuntuu, että on hyvä kuva mitkä omat edut ovat, missä maailman huippu menee. Isoin ero on riskinsietokyky. Itselläni se kasvaa suhteellisen hitaasti. Olen tehnyt keskittymisessä siirtymän osakkeisiin, joissa likvidiä riittäisi tehdä isommin, mutta pää seuraa vähän viiveellä. On tavallaan ankkuroitunut tiettyihin määriin ja summiin.

Koko ajan huomaa, että on paljon vielä enemmän opittavaa. Kuluneen vuoden tuotto 47% oli yli odotusten. Kuitenkin pääoma oli täksi vuodeksi lisätty ensimmäistä kertaa isommalla hyppäyksellä.

Seuraava vuosikymmen – mitä odotuksissa?

Perheen nuorimmainen tuntuu oppineen nukkumaan. Se avaa taas mahdollisuuden lähteä välillä töihin kukonlaulun aikaan. Itselläni 5-9 aamulla saa eniten aikaa, koska häiriötekijät ovat minimissään. Syksyllä olen priorisoinut tuottojen tekemistä, vähentänyt työasioiden miettimistä kotona ja lomaakin tuli kuukausi. Uskoisin, että saan jatkossa vähän enemmän taas kirjoitettua tänne tai kolumneihin.

Kehuin Naval Ravikantin podcastia twitterissä, josta hyvän kuvan saa lukemalla twitter-ketjun, mihin podcast perustuu. Vaikken kaikesta ole samaa mieltä, siinä on paljon juttuja, mitä itsekin olen mietiskellyt.

Tavallaan olen hyvin miellyttävässä tilanteessa, vihdoin taloudellisesti riippumaton. Voisin ylläpitää nykyistä varsin mukavaa elintasoa tekemättä töitä. Laiskottelu tekee hyvin harvoista onnellisia, mutta vapaus on aidosti miellyttävä asia. Ei tarvitse käyttää aikaa asioihin, joista ei välitä. Statussyistä vaurastuminen ei houkuta. Veneen, urheiluauton tai jättitalon omistaminen tuskin montaa viikkoa lämmittäisi. Ehkä joku huomannutkin, että olen vähän pyrkinyt häivittämään rahasummista puhumista. Omalla nimellä en ole enää ihan niin sinut avaamaan euromääriä kuin nimimerkin takaa.

Haluaisin rakentaa jotain, joka lopulta ei ole riippuvainen omasta päivittäisestä työstäni. Olen jo pitempään pyrkinyt ajattelemaan pitemmällä tähtäimellä verrattuna esimerkiksi yksittäisen vuoden tulojen maksimointiin. Enkelisijoittaminen esimerkiksi tuskin on tuntipalkaltaan erityisen tuottoisaa, mutta se mahdollistaa todennäköisesti asioita 5-10 vuoden päästä tavoilla, jotka vielä ovat avoimia. Uusi firma kaverin kanssa(Nomad Invest) vuoden 2019 alusta lähtien oli tavallaan ponnistus uuteen maailmaan. Lisää resursseja, lisää mahdollisuuksia.

Tulevaisuuden eteen työskentely ottaa aika paljon aikaa. Liikeideoiden mietintä, startuppien arviointi ja asioiden opiskelu on kuitenkin motivoivaa ja uskon, että vuosien saatossa sieltä löytyy jotain.

Jotain tavoitteita seuraavalle vuosikymmenelle voisi olla:

1.) Elää tasapainoista elämää, jossa stressiä ei ole liikaa ainakaan pitkiä aikoja, ja aikaa on hyvin perheelle ja joskus myös itselle.

2.) Rakentaa jotain, mistä voin olla myöhemmin ylpeä ja tehdä jotain hyödyllistä laajemmin kuin lähipiirin näkökulmasta.

3.) Ymmärtää, että kehitys tapahtuu pikkuhiljaa. Jos oppii ja saa tavoitteita eteenpäin lähes viikoittain, voi vuodessa edistys tuntua pieneltä, mutta kymmenen vuoden kehitys ja aikaansaannokset yllättää ylöspäin.

Hyvää uutta vuotta lukijoille!

Meidän arvio MTG osien summasta oli about 110-120 SEK. Koska tämän arvon realisoituminen on epävarmaa, myimme osakkeet 105 SEK:ssä. 
 

Osakkeet liikkuvat edestakaisin. Mielellään ostan taas, kun alta 90 saa, toki olettaen että liiketoiminta kehittyy vähintään odotetusti. Ala on mielenkiintoinen ja osake voi nousta paljon enemmänkin. Kasvun pitäisi kuitenkin kiihtyä.