Olet täällä
TL kirjoitti:Ihan uteliaisuuttani kysyn, aihe itsessään ei herätä vahvoja tunteita.
Onko niin että päiväkauppiaita on niin paljon että heidän poistumisensa oikeasti näkyisi lappujen likviditeetistä ja spreadeissä? Toisaalta on todettu ammattimaisia päiväkauppiaita olevan todella vähän. Onko sitten harrastelijoita paljon tai vastaavasti ammattilaisten volyymit niin isoja että ne ovat oikeasti merkittäviä suhteessa koko markkinan volyymiin? Vai keskustelemmeko enemmän pari r-kioskia ei prisman myyntiin tai hinnoitteluun vaikuta yhtään mitään tyylisestä ilmiöstä?
Sen arviointiin ehkä treideri voisi olla paras asiantuntija, jos niiden objektiivisuuteen voisi luottaa. Jos ajatellaan, että Helsingin pörssin vaihto on vaikka 150 miljadia euroa, josta jatkuvassa kaupankäynnissä tehdään vaikka 3/4 eli 112 miljardia. Ajatellaan optimistisesti, että spreadi on 0,05%(Nokiassa ja parissa muussa onkin), ja puolet spreadista on 0,025%. Tämähän nyt on lähinnä ajatusleikki, mutta spreadin ylityksen kustannukseksi muodostuisi kait 37,5 meur vuodessa. Jos tuo tuplaantuisi syystä tai toisesta, niin olisihan se kohtuullinen summa rahaa (Jos matikka on edes sinne päin, korjatkaa kun vähän kiire nyt).
Spreadi on vain osa kokonaisuutta, myös kirjan paksuus vaikuttaa likviditeettiin (En käytännössä ikinä saa haluamaani määrää parhaasta tasosta). Ehkä vielä tärkeämmin pörssin toiminnan kannalta on hyvä jos löytyy niitä, jotka ovat valmiit reagoimaan häiriöihin, koska algoritmeiltä puuttuu usein maalaisjärki ja tiukassa paikassa ne vain otetaan pois päältä.
Monen treiderin vaihtoehtoiskustannus olisi, että he harrastaisivat mukavia ja nauttisivat sijoitustuottojen hedelmistä. Eivät ne ala kouluttautumaan lääkäreiksi. Eikä lääkäriliitto hyväksyisi lisää lääkäreitä. Pitäisikö ammattitreiderit, jotka siis voisivat muissa hommissa tienata kollektiivisesti muutamia miljoonia,saada tekemään jotain muuta. Varsinkaan kun kukaan ei tunnu pystyvän menevän mutua pitemmälle mitkä ne treidauksen hyödyt ja haitat ovat. Sitten jos mietitään ei-ammattilaisten kustannusta, niin juuri nyt niistä on sijoitushuuman takia jonkinlainen kustannus kun työelämään siirtyminen esim viivästyy. Mutta puhutaan varmaan tyyliin muutamasta sadasta, jotka kokeilevat täyspäiväisesti, voisiko markkinoilla tehdä tuottoa. Mulla se nyt menee about yhtä paljon kustannukseksi kuin välivuoden reissaaminen maailmalla. Kyllä tämäkin sijoitushuuma vielä jäähtyy. Silloin kun itse vastasin Suomen suurimman retailvälittäjän avainasiakkaista (treiderit), niin siellä oli oikeasti alle kymmenen hyvin ammattimaista treideriä (lähes kaikki alle sadasta treideriksi luokiteltavasta oli palkkatöissä). Yritin hiki hatussa saada niitä Nordnetin treidihuoneelle, jossa lopulta istui 0-2 ihmistä. Eli joo en usko, että on hyödyllistä, että nuoret alkavat sankoin joukoin treidaamaan, mutta uskon, että ammattilaisista on enemmän hyötyä kuin kustannusta yhteiskunnalle, etenkin kuin pankit on pakotettu sulkemaan treidausfunktioitaan. Tällä hetkellä treidaajia on hetkellisesti enemmän, mutta niin oli myös -99 ja -07, mutta niiden jälkeen oli taas hiirenhiljaista.
Tämä on niin monipuolinen kysymys, että kyllähän tästä saa argumentteja suuntaan jos toiseen, jos poimii omaan näkökulmaan sopivat asiat. Omasta näkökulmasta, jos tehokkuudelle jotain haluttaisiin tehdä, niin poistettaisiin HFT-algojen erinäköiset kieroimmat funktiot (ne tekevät kyllä hyödyllisiäkin asioita)
juha88 kirjoitti:Jos voittoa tekevät päiväkauppiaat saataisiin pois, niin kaiken järjen mukaan jäljelle jääneiden sijoittajien tuotto pitäisi nousta. Jollekin yksittäiselle sijoittajalle päiväkauppiaasta voi olla hyötyä, mutta toiselle taas haittaa. Kokonaisuudessa voitolliset päiväkauppiaat vain vievät muiden sijoittajien taskuista rahaa.
Tämä on täyttä totta.
Sitten toisaalta. Jos treidaajat otetaan pois, likviditeetti kyllä heikkenee. Likviditeetti houkuttaa likviditeettiä. Mentäisiin yhä enemmän tilanteeseen, jossa salkunhoitajat soittelevat meklarien välityksellä toisilleen ja järjestävät kaupat pörssien ulkopuolella. Se kutistaisi entisestään normisijoittajien mahdollisuutta tehdä kauppaa. Isot spreadit hyödyttävät kärsivällisiä ja haittaavat niitä, joiden tarvitsee saada rahat kaupasta nopealla aikataululla. Mutta eikö tosiaan sillä ole mitään rahallista arvoa sijoittajille yleisesti, ettei joudu maksamaan prosentteja spreadin yli kaupan tekemisestä? Iso spreadihan (tai tarjouskirjan laihuus) tarkoittaa, että kaupankäynti nopealla aikataululla on kallista. Odottamalla ehkä löytyy joku kiireinen, jolloin tätä kulua ei tarvi maksaa. Ja kaupankäynti vähenee, koska ihmiset odottelevat. Likviditeetissä on tietty positiivisuuden ja negatiivisuuden kierre.
Jotenkin kait voisi ajatella, että jos elintarvikekauppoja olisi vähemmän mutta isompia, ruoan hinta olisi halvempaa. Mutta ihmiset haluavat käydä lähikaupoissa tekemässä pikaostoksia. Voisi ajatella, että nämä pienet lähikaupat vievät kuluttajien taskuista rahaa. Tai sitten voi ajatella, että kuluttajilla on hyvä olla mahdollisuus myös tehdä ostoksia nopeasti kalliimmalla. Tästä toki isossa kaupassa käyvä voi närkästyä, koska skaalaedut hänen liikkeessään pienevät. Hänen mielestään lähikaupat voisi verottaa pois markkinoilta.
Treidauskeskustelussa toistuu aika paljon samoja ajatuksia kuin silloin kun keskustellaan shorttaamisen kieltämisestä.
Ollaakseen elinkelpoinen treidaaja, pitää tehdä voittoa (kuten Henry11 kirjoittaa). Toki momentumiin ostaminen voi kiihdyttää fundamenteistä erkaantumista. Mutta toisaalta se vastakkainen kauppa pitää tehdä paremmalla hinnalla. Eli keskimäärin voittava treideri on myymässä silloin kun hinta on vielä hullumpi.
Jos mietitään vaikka shorttaamisen kieltämisen puolustajia, niin siellä usein ajatellaan, että shorttaajat ovat niitä jotka mätkivät romahtaneita osakkeita laitaan. Mutta kyllähän voittava treideri ottaa positionsa kiinni jo siinä vaiheessa kun markkinoilla on paniikki. Kun kaikki muut ovat aivan jäässä, on hyvä että on jotain sijoittajia, jotka tekevät ostamalla voittoa. Tarvitaan siis eri motiiveilla ja eri aikahorisonteilla toimivia toimijoita. Suurimmat voitot tehdään kun ollaan ajoissa oikeaan suuntaan ja mennään vastakkaiseen suuntaan kun ajattelusta tulee valtavirtaa. Finanssikriisissä tai eurokriiseissä kriisien syvimmät ja irrationaaliset kuopat syntyivät jo siinä vaiheessa kuin herkkien sektorien shorttaaminen oli aikaa sitten kielletty. Olisi tyhmää väittää, että näillä välttämättä olisi syy-yhteyttä. Mutta sitten toisaalta se shorttaajien tuoma likviditeetti pahimpina hetkinä olisi voinut auttaa.
Pointti ei ole, että treidaajat olisivat yhteiskunnan tukipilareita. Silti tuntuu, että treidaamisesta melko vähän ymmärtävillä on melko lennokkaita ja vääriä kuvia, miten treidaajat ja markkinat toimivat.
On ihmisiä, jotka tekevät pienemmän pään satojen tuhansien salkuilla ei niin vähän satoja miljoonia vaihtoa. Pyörittävät salkkunsa siis tuhansia kertoja vuodessa. Yleensä se vaatii, että häärää ahkerasti molemmilla laidoilla ja tuotto volyymiin nähden on roposia. Sitten on niitä, jotka vedättävät osakkeita keskustelupalstoilla saaden taloudellista hyötyä myöhemmin ansaan astuvien taloudellisista tappioista. Viimeisen vuoden aikana ehkä kaikkein eniten on yllättänyt, että jälkimmäinen ryhmä saa paljon enemmän sympatiaa ja positiivista julkisuutta.
Viimeisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt tovi.
Vuosi on tuotollisesti mennyt ihan mukavasti. Siitä on kuitenkin jäänyt maku, että on mennyt runttaamisen puolelle. Tarkoitan tällä sitä, että kun pitkät sijoitukset eivät ole loistaneet (joskin nekin ihan ok), niin olen kokenut, että tuottoa pitää tehdä vaikka pakolla.
Eli kun ei ole ison luottamuksen sijoituscaseja, niin koko ajan pitää tiukasti etsiä uusia. Ja kun tuottoa ei tule passiivisesti ihan toivotusti, niin erikoistilanteita ja treidejä ei saisi missata.
Tässä kaikessa on varmasti se ajatusvirhe, että joka vuosi indeksit pitäisi voittaa kirkkaasti. Sehän tuskin on pitkällä aikavälillä mahdollista, eikä yrittäminen luultavasti edes optimoi pääoman kasvua. Volatiliteettiä pitäisi hyväksyä.
Kun alkaa tekemään työtä väkisin eikä ilolla, siirrytään sisäisen motivaation piiristä ulkoiseen. Oli ulkoinen motivaatio sitten raha tai tuottoprosentti tai kuvitteellinen arvostus.
Ulkoinen motivaatio voi olla täysin riittävä pitämään työmuurahainen tyytyväisenä, jos nuo motivaattorit ovat lähellä sydäntä. Rahan rajahyöty on kuitenkin aika nopeasti kutistuva. Vaurauden tärkein asia itselle on, ettei rahasta ole puutetta. Kun rikkoo kännykkänsä tai remonttibudjetti räjähtää, se ei enää juuri haittaa. Luksuselämän hyöty on rajallinen ja toisaalta siinä pysyy oravanpyörässä, joten sen houkutus itselle on aika minimaalinen. Melkein kaikille ihmisille muiden arvostus on jossain määrin tärkeää, mutta suurin osa ihmisistä olisi tyytyväisempiä, jos vähät välittäisivät siitä. Toki raha myös mahdollistaa mielekkäiden ja tärkeiden asioiden tekemisen myöhemmin, millä itse perustelen kovien tuottoprosenttien vaatimusta.
Ulkoisen motivaation huono puoli on, että jos tuottoprosentit tai raha ei tulekaan jatkuvana virtana, sitä ei ole tyytyväinen. Sisäisen motivaation paras puoli on, että kun nauttii tekemisestä sen itsensä takia, lopputulos ei ole niin kriittinen.
Sijoittaminen ja treidaaminen ovat olleet itselleni melko lailla unelma-ammatti. Jo yläasteiässä luin kirjaston kirjat aiheesta ja se oli kaikista maailman asioista kiinnostavinta. En nyt sanoisi, että kymmenen ensimmäistä vuotta tämän alan yrittäjänä olisivat aina olleet helppoja. Mutta silti odotin yleensä maanantaina – mikä lienee kuitenkin harvinaisempaa kuin perjantain odottelu. Muutaman kerran vuodessa joku positio oli kovalla turskalla ja se ahdisti, mutta suuressa kuvassa se ei haitannut.
Sisäinen motivaatio on ollut ehkä jo muutaman vuoden enemmän tai vähemmän sivuosassa. Toki aina välillä sitä syttyy jostain asioista markkinoilla.
En ole kirjoittanut tänne paljon treidauksesta, koska en ole ollut siitä niin innostunut. Sijoittamisesta en ole jaksanut kirjoittaa, koska olen ollut vähän epävarma ideoistani ja toisaalta tässä markkinassa on vaikea löytää varsinaisia ryöstöhintoja. Monet ideat ovat jossain määrin value-caseja (ei mitään P/B, vaan myös sillä määritelmällä johon kasvu-yhtiökin mahtuu), jotka alkavat toimia usein 1-2v aloituksesta, tai sitten jäävät sutimaan tyhjää, jolloin ne menevät myyntiin. Nykyisin, kun jotkut osakkeet tuplaavat viikoissa, niin se voi olla turhauttava aikahorisontti.
Markkina näyttäisi olevat aika kuumana, mikä nyt ei kait ole ihme, kun reaalikorot ovat 3-4% miinuksella ainakin hetkellisesti. Jos keskuspankkipolitiikka on jatkossakin älyttömän elvyttävä, ei osakkeiden tarvitse tulla alas. Toki tässä rakennetaan linnaa hiekalle, mutta joskus nekin kestävät. Maksimaalisella riskillä ja velkavivulla sijoittavia palkitaan, mutta itsestäni ei oikein ole siihen.
Jossain määrin olen sitä mieltä, että omaisuuskuplien ja laman riski myöhemmin voivat olla sen arvoinen, jos elvytyspolitiikalla ja korkeilla arvostuksilla saadaan ilmastonmuutoksen torjumiseen vauhtia. Sitä tarvitaan. Poliitikot ja ihmiset yleensä tuntuvat olevan harhaisia uskoessaan, että nykytahti riittäisi pääsemään lähellekään yritysten ja valtioiden päästötavoitteita. Siinä mielessä olen muuttanut näkemystäni, jossa aiemmin ajattelin, että keskuspankit leikkivät tulella ilman riittävää upsidea. Sitä ne tekevätkin, mutta omaisuuskuplien ja velan ongelmat voivat olla hallittavissa ja tasapainossa isojen investointien välttämättömyyden kanssa.
Siinä mielessä strategia omistaa järkevästi hinnoiteltuja osakkeita ja pitää osakepaino korkeana on edelleen ihan perusteltu. Tottakai riskit kasvavat, kun kaikki ovat optimisteja, mutta ei se selkeän negatiivista tuottoa tuova käteinenkään ole houkutteleva kohde (puhumattakaan velkakirjoista). Tietenkään tässä näkemyksessä ei ole mitään omaperäistä.
Koska treidaus ja sijoittaminen on ollut melko väkinäistä, pidän nyt 6 viikkoa lomaa. Olen pitänyt lomia aika usein ennenkin, mutta aina jotain mielenkiintoista on kesken, jolloin tulee tehtyä liikkeitä ja jopa treidattua. Eikä perhelomat nyt aina varsinaisesti lataa akkuja, kun koko ajan on jotain toimintaa. Nyt kun osarit omasta salkusta on ohi, niin koitan välttää markkinoiden seuraamista kokonaan.
Lapsiperheessä ei usein ole kovin paljon omaa aikaa. Yleensä se tulee käytettyä liikuntaan, TV:n, pelaamiseen tai kavereiden kanssa kaljoitteluun. Kaikki tuo on ihan hyvästä, mutta nyt kun olen möllöttänyt kotona, olen huomannut kuinka paljon olen kaivannut tylsyyttä. Siis sitä, ettei tiedä mitä seuraavaksi tekisi.
Lenkki ja sauna kesken päivää, musiikin kuuntelu, päämäärätön kuljeskelu ja random paperilehtien lukeminen on ollut mukavaa vaihtelua. Pohjimmiltaan introvertille ehkä se on kuitenkin sitä parasta akkujen lataamista.
Tuntuu, että löytyy perspektiivi, jossa se 2 % salkun lasku ei ehkä ole niin tärkeä. Tai vuosituotto. Uskon, että se sisäinen motivaatio taas löytyy.
Rape-55 kirjoitti:Moi! Hansan iposta jenkeissä kiinnostusta avata ajatuksia?
En erityisemmin tykkää. Lisää kuluja ja osakkeiden määrää. Toki tuo sitten myös nopeamman raketointioption, jos hommat menevät oikeaan suuntaan.
Kilppari kirjoitti:Eikö edes kryptoista voi sanoa jo etukäteen, että järjetön kupla?
Kryptot täyttävät monet kuplan tunnusmerkit. Sitten toisaalta jos ihmiset haluavat jatkossakin näitä omistaa, ei hintojen ole pakko romahtaa. Niiden markkina-arvo on luokkaa 2 biljoonaa euroa. En nyt pistäisi päätäni pantiksi, ettei se voisi olla 10 biljoonaa vuosikymmenen päästä. En omista yhtään tällä hetkellä, joten en itse ole järin innoissani. On ihan hyvä todennäköisyys, että myöhemmin kryptot nykymuodossa todetaan kuplaksi, mutta riski/tuotto ei houkuttele tässä vaiheessa pelaamaan vastaan muuten kuin mahdollisesti lyhytaikaisia pelejä.
mskomu kirjoitti:Tässä blogissa, kun puhutaan välillä yleisemmin makrotrendeistä ymv. Oletko seurannut IC-puolta? Sehän on nyt vähän kaikkien huulilla, kun chippipula haittaa vähän kaikkea, hinnat nousee, kauppasaarto kurittaa Kiinaa, jne. Olen hieman sivusilmällä seurannut ja puolijohdelafkojen lisäksi toimittajat (ASML) tekee kovaa tulosta ja ennustaa vissiin ihan kohtuullista kasvua. Kuulema osa steppereiden tilaajista hyppii vaiheiden yli uusien laitteiden hyväksyntäprosessissa, että saavat tuotantoa päälle nopeammin. Lead timet ovat pitkiä ja chippipulan ennustetaan jatkuvan vielä vuoden 2022.
Mutta tästä voisi hieman miettiä, että onkohan päällä yli-investointi ja noinkohan on, että kaikille steppereiden ostelijoille riittää kysyntää varsinkin, jos etäilytrendistä aletaan hiljalleen palaamaan normaaliin ja kaikki ovat uusineet telkkarit, pleikat ja autot, eivätkä välttämättä tarvitse pariin vuoteen niin paljoa elektroniikkaa. Eli onkohan vuoden parin päässä edessä ylikapasiteettitilanne, jolloin hinnat tippuvat ja toimittajia menee konkkaan? Siis tuolla ~70nm prosesseissa, jossa nyt tuntuu olevan pahin pullonkaula mun ymmärtääkseni.
Lisänä sopassa on korkeimman suorituskyvyn piirien TSMC:n käytännön monopoliasema. Paljon poljettu Intel on vissiin sekin alkanut investoimaan isommin ja meinaa päästä taas mukaan ja haastamaan paitsi Samsungia, niin myös TSMC:tä. Tämähän olisi toivottu 2nd source kaikille jenkkiteknoille ja varsinkin puolustusvoimille.
En ole itse rahallisesti ottanut näkemystä näihin asiohin, mutta kiinnostaa ihan muuten vain ja jossain määrin päivätyön puolesta. Aika paljon tuntuu olevan kysymysmerkkejä ilmassa, mutta äkkiseltään voisi kuvitella, että tällä teollisuudenalalla tullaan näkemään vielä suuria liikkeitä suuntaan ja toiseen.
Jaa näistä aika pitkälti näkemyksesi, mutten ole valmis lyömään sen näkemyksen puolesta vetoa. Varmaan ongelmat jatkuvat pitkälle ensi vuoteen, mutta markkinatalous toimii hyvin, ja lopulta kysyntä saadaan kiinni, ja luultavasti ylireagointi toiseen suuntaan. Ihan vain sillä perusteella, että näin on tapana käydä. Olen DRAM-yhtiöitä jonkin verran seurannut, niin siellä tämä kuminauha efekti on ollut aika vahva. Toki mitä keskittyneempi ala, sitä enemmän tuottajat voivat reagoida tuotannonmuutoksilla uusiin olosuhteisiin, jolloin hintojen ei tarvitse laskea pohjamutiin.
Seuraan twitterissä joitakin tyyppejä, jotka ymmärtävät chippi firmoja. Mutta silti vaikea sanoa siitä oikein mitään järkevää, kun sitten toistelee vain muiden näkemyksiä.
Inflaation suhteen seuraan ennen kaikkea palkkakehitystä, koska se lopulta voi saada korkeamman inflaation pysyvämmäksi.
Aki Pyysing kirjoitti:Aivan helmitekstiä. En löytänyt oikeastaan mitään mussuttamista, vaikka nipottaminen on vahvinta osaamisaluettani.
Kiitos! Aika hapokasta on kirjoittamisen aloittaminen ollut aiheesta kuin aiheesta. Muutenkin kiinnostus markkinoita kohtaan on ollut lähinnä rahan teossa, joka on hyvä merkki loman tarpeesta. Ei ole paljon podcasteja ja kirjoja pörssistä tehnyt mieli lukea vapaa-ajalla.
TuuriTuuli kirjoitti:No, mä voin sitten, jos en ihan nipottaa, niin huomauttaa yhdestä asiasta jota ei artikkelissa korostettu tarpeeksi:
Jos veikkasi juuri Amazonia kaikista yliarvostetuista ath-osakkeista, se oli hieno onnenpotku, mutta ei varma tai edes lupaava betsi. Jos haluaa sijoittaa tarinoihin, niin kannattaa siltikin hajauttaa urakalla, kun yksittäisestä kurssiraketista ei vain voi olla varma. Nimittäin, a) teknokuplan aikaan oli muitakin verkkokauppayrityksiä, b) joillain näistä oli ihan yhtä terve bisnesidea, c) silti ne katosivat kartalta, ja d) Amazon ei tehnyt edes positiivista tulosta kun taas Nokia teki, e) ja Nokiasta on yhä saanut odottaa rahojaan takaisin jos sijoitti firmaan.
Kuplan todistettavuudesta ja osakemarkkinoiden yleisestä pitkän ajan tuotosta olen samaa mieltä.
Amazon oli ääriesimerkki kuvaamaan kuinka vaikeaa kuplan määrittäminen on joskus edes jälkikäteen. Kun saa 500 sanaa käyttöönsä, ei kaikkia disclaimereita ja pehmennyksiä pysty tekemään.
Teknokupla oli kupla, ja nytkin on yksittäisiä kuplan tuntuisia osakkeita. Mutta yleensä kommentit kuplista yksittäisissä yhtiöissäkin annetaan täydellä varmuudella (ja myöhemmin osoittautuvat vääriksi), mitä tässä yritin kyseenalaistaa.
Liikaa tarinayhtiöihin hajauttamalla on hävinnyt indekseille. En tiedä käykö niin jatkossa. Siinä mielessä en välttäisi niihin sijoittamista kokonaan, mutta ne vaativat aika paljon kaukonäköisyyttä (ja onnea). Sinänsähän teknokuplan huonoimpinakin pidetyt ideat ovat nykyään kymmenien miljardien arvoisia jonkun toisen tekemänä (ruokien kotiinkuljetus, lemmikkikaupat yms). Jos näkee jättimäisen muutoksen maailmassa, ei niistä kertoimista tarvitse olla ihan niin huolissaan. Sen takia itselläkin löytyy melko spekulativiisia omistuksia ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Toki yleensä näitä innostuksia seuraa jääkausi, jolloin pitäisi olla kuivaa ruutia, jos ideaan uskoo.
En nähnyt Amazonin menestystä ennalta. Valtaosalla ihmisitä siihen ei olisi saumaa. Mutta silti en sanoisi, etteikö joku olisi voinut nähdä suht suuren menestyksen uskomalla Jeff Bezosin olevan taikuri. Toki varmasti 10 yhtä kovan näköistä taikuria pärjäsi paljon heikommin. Ehkä näissä pitäisi löytää ne 5-10 visiönääriä ja hajauttaa niiden kesken, jos valuaatiot ovat edes jotenkin järjelliset. Siinä mielessä vanha VC-viisaus, että pitää sijoittaa ihmisiin eikä pelkästään tuotteeseen, on hyvä pitää mielessä.
Ei ole mitään uutista. Carnegien analyytikko laski tavoitehinnan 190->140, ja lausui samalla biosijoittajien inhoamat sanat "odotamme yhtiön keräävän lisää pääomaa vuonna 2022", vaikka toki käteistä riittää 2023 asti. Toinen tekijä laskussa on, että Oncopeptides ja Alligator Bioscienses ovat olleet tänään isossa laskussa. Ei niistä tietenkään voi mitään johtopäätöstä Hansaan vetää, mutta voi vaikuttaa tunnelmaan.
Nyt osakkeeseen suhtaudutaan hyvin pessimistisesti. Ymmärrettävää, kun viivästyksiä on tullut kerta toisensa jälkeen. Osa varmasti Covid-19 johtuen, mutta voidaan toki kyseenalaistaa, onko pallo täysin hallussa firmassa. Optionaalisuus yhtiössä houkuttaa, joten osaketta tankattu reilulla kädellä pitkään peliin. Mutta eivät nämä ikinä ole varmoja nakkeja.
Katsoin samalla MS:n Hansan haastattelua. 30 minuutin jälkeen toimari kertoo turhautumistaan osakekurssiin. Vähän kaksipiippunen juttu. Toisaalta en yleensä hirveästi arvosta, jos johto kommentoi osakekurssia ilman että ostaa merkittävästi osaketta (toimarin ostot olleet varsin pieniä). Toisaalta, olen kyllä samaa mieltä 102 SEK:n kurssista. Kirjoitin tästä haastattelusta tietämättä käytännössä saman perustelun osakkeen ostolle meidän katsaukseen tänään. Eli nykyinen kurssi hinnoittelee Idefirixin munuaissiirtoihin, mutta ei ollenkaan optionaalisuttaa alustana.
Ehdottomasti hyvä liike. Jotkut ehkä miettineet, että käryävät tuotteet myytäisiin teolliselle ostajalle. Se jossain määrin rajoittaa riemunkiljauksia tänään. Mutta itse mietin, että jos sen haluaa myydä, niin listauksesta ilmoittaminen etukäteen toimii hyvänä myynti-ilmoituksena.
Jos osake olisi vähän alemmilla tasoilla, niin tästä voisi innostua ihan tosissaan. Jefferies kyllä esim. huomautti, että nyt koko SWMA vois olla ostokohde, ja maninitsi jonkun japanilaislafkan jopa kärkikandinaattina ostajana.
Kiitos palautteesta! Paljon ja paljon. Nollaliikevaihdon yhtiöksi suhteellisen paljon. Ei ole yllätys, että muutkin haluavat mukaan biljoonaluokan toimialalle. Katsotaan rauhassa, miten hommat etenevät. Kun ala kypsyy, tuotto-odotuksen pitäisi painua 5% luokkaan nykyisellä korkotasolla.
Jos joku muuten tietää vedystä paljon, niin mielelläni vaihtasin sähköposteja. mikko@nomadinvest.fi
