Mihin tuo näkemys perustuus "Tämän hetken tilanne on. 50 milj. minkin nahan imu markkinoilla" ? Sagan jossain kertomaan varmaan, mutta kaikella kunnioituksella, vaikea uskoa tuota tasoa. Taloussodan kiihtyessä voidaan jäädä tuosta helposti 40 prosenttia.Puolan ongelmat eivät myöskään kokonaisuudessa paljoa paina, puhutaan yli kasvatuskauden sijoituksista. USA tuotanto tippuu, mutta ei se oikeastaan mitään auta, päinvastoin. Saga kerää sieltä pienen määrän minkkejä (500-700 tuhatta), joiden kate on hyvin pieni ellei negatiivinen, lisäksi sinne tehtiin miljoonan sijoitus nahkontakeskukseen. USA nahoissa on lähinnä riskipremio eli Kiinan vientitullit saattavat alkaa koskea niiden lisäksi muitakin nahkoja, ellei alkuperään uskota.

Jos ketun kasvatus on +- 0 kauppaa niin minkin siinä ohessa pitäminen syö kannattavuutta tiloilta, mikä edelleen vähentää tuottajien määrää. Tilojen määrällä ei ole merkitystä, 30 varjotaloa 4 tilalla on kalliimpaa kuin 30 varjotaloa yhdellä, Eli itseasiassa vanhojen hajautettujen tilojen käyttö haittaa alaa.

Tiputuspelistä varmaan on kyse, mutta kyse on myös siitä, onko perinteisille huutokaupoille paljonkin käyttöä. Kun turkisvalmistus siirtyy yhä enemmän Kiinan sisäiseksi kaupaksi, ulkomaisten huutokauppojen rooli pienenee. Samaan aikaan suoramyynti tiloilta saattaa kasvaa.

Mutta ei tässä tarhauksesta pitänyt puhua kuin Sagasta ja puuttuvista säästötoimista. Jos Saga tekee noita tappiovuosia enemmänkin, sen asema lainaneuvotteluissa heikkenee. Vaikka rahaa on saatavilla, se saatetaan hinnoitella kalliimmaksi ja siinä on iso riski. Erittäin iso. Silloin alkaa yhdistyä tappiollinen pörssiyhtiö, vakavasti kriisiytynyt toimiala, poliittinen riski ja uskottavuusriski. Uskottavuusriski siis tulee siitä, ettei ongelmien korjaamiseksi tehdä tarpeeksi, ei ole sen vuoksi uskoa yrityksen kykyyn korjata toimintaansa. Sama tietysti on toimialatasolla, uskottavuudesta korjata toimintaa.Rahan kallistuminen taas tietysti vaikeuttaa tuottajien ja ostajien rahoitusta, joka taas nostaa tuotantokustannuksia jne.

Hintatasot jossain vaiheessa nousevat, mutta suuri kysymy on myös että kuinka korkealle. Seitsemän vuoden takaisten kuplavuosien hintoja saa odottaa yhtä kauan kuin tulppaanikuplan hintojen paluuta.

Nyt olisi ehdottomasta viimeinen hetki (tai saattoi mennäkin jo) karsia kaikki kannattamattomat rimpsut pois ja hyvin kriittisesti katsoa kaikkea, jonka tulosta ei voi aidosti mitata.

Itse en hinnoittelisi osakkeeseen alan ja Sagan tämänhetkisessä tilanteessa yhtään premiota. Kun kyse on hitaasti toimivasta yrityksestä/alasta, ei arvo voi olla edes substanssiomaisuutta vastaava osuus. Lopettamispäätöstä ei synny ja vaikka syntyisi, rahaa palaisia odotellessa paljon. Hinnoittelun pohjana voisi olla ennemminkin muutaman vuoden osingot, koska Saga maksaa osinkoja joka tapauksessa. Silloin osakkeen arvo olisi ehkä jossain 3-4 euron välillä.Nuo vuosien 2011-2013 osinkotasot saa kyllä ihan pysyvästi unohtaa.