Lapsesta lähtien vitutti olla köyhästä perheestä. Lisäksi aloitin koulut 1993, eli silloin kun kaikista huolehtivan hyvinvointivaltiomme ala-asteilla oli varaa antaa yksi lyijykynä ja yksi pyyhekumi per lukuvuosi. Ihan hyvä että tällainen valtava panostus, mutta varmaan jossain Turkissakin pystytään samaan ilman että asiaa mainostetaan poikkeuksellisena saavutuksena. Olen oppinut siis suhtautumaan kansakuntamme huolehtimislupauksiin vähintäänkin huumorilla ellei peräti kyynisyydellä. 

Pelkästään näillä eväillä olisin varmaankin vain vihainen Taloussanomien kommenttipalstan trolli. Onneksi kuitenkin ilmaantui 2007-08 finanssikriisi, jolloin tilannetta ymmärtääkseni ryhdyin ensin tutkimaan kaikenlaisten huru-ukkojen talousteoreettisia blogeja, ja pitkällisen koiranpaskan filtteröinnin jälkeen alkoi kirkastua että taloudelliselle tilanteelleen voi tehdä positiivisen odotusarvon betsejä sijoittamalla tolkullisiin rahastoihin tai peräti yrityksiin. Itäsuomalaisen uhriutuvan demariuden sävyttämässä juntti-ilmapiirissä pidän tämän havainnon tekemistä hieman outouden merkkinä. Tällä tiellä kuitenkin ollaan, enkä osaa takaisin kääntyä. Jos käy niin että kaikista huolehtiva hyvinvointivaltiomme on jättänyt valuvirheitä eläkejärjestelmäämme, kuten sen että jonkin puolueen kimmokiljuset niistävät yhteiset fyrkat minua edeltäville sukupolville, en ole pelkästään kauniiden lupausten varassa, vaan minulla on omaa eläkefyrkkaa hajautettuna pitkin maailmaa. 

Indeksisijoittamisesta ja Seligsonista oli muistaakseni Kauppalehden palstalla mainintoja. Sitä myöten tieto on alkanut karttua vähän fiksummistakin lähteistä, joista ennen kaikkia Seligsonin kvartaalikatsaus on ja oli tolkun äänitorvi. Kriisin rapsakoimpina aikoina oli netissä paljon lässytystä hyperinflaatiosta, "ostakaa kultaa ja säilykkeitä" yms., ja tätä taustaa vasten muistelen edelleen lämmöllä sitä yhtä KL-keskustelupalstan kirjoittajaa (nimimerkin olen valitettavasti unohtanut), jonka mielestä taivas ei välttämättä putoakaan niskaan, vaan aika moni tylsää ja tasaista liiketoimintaa harjoittava yritys selviää ja kasvaa jatkossakin. Tuo kirjoittaja on tietämättään kalibroinut kompassiani siihen suuntaan, että kannattaa hötkyillä vähemmän ja tunteistaan huolimatta katsoa vuosikymmenten päähän. 

Pugilisti kirjoitti:

 

jobans kirjoitti:

Lisätty Sandvikiä että pysyy varmasti isoimpana omistuksena 

On kyllä hitto vieköön boomer-salkku vaikka olen vasta 35v. 

 

Hyvää hajautusta.

Vahvasti olet Jenkkilässä kiinni. Miksi?

En tietoisesti keskitä Amerikkaan, mutta plärään aika ajoin Euroopan ja Japanin pörsseistä yhtiöitä läpi ja harvoin löytyy mitään kiinnostavaa. Amerikkalaisista valinnoistani suurin osa toimii globaalisti, eivätkä ole riippuvaisia pelkästään USA:n markkinasta (vaikka toki esim. Facebookin tulot per asiakas ovat moninkertaiset USA:ssa verrattuna kehittyviin markkinoihinsa). USA:n viranomaisten vaatima 10K-raportointi tekee lisäksi tiedonhausta äärimmäisen helppoa. 

Ranskasta on tarkkailussa LVMH ja L'Oreal. Luvut näyttäneet hyviltä. Olen kuitenkin vähän varovainen kuluttajatuoteyritysten kanssa + ei motivoi lisätä rivejä salkkuun enää, joten jotain pitäisi vaihtaa pois.

Saksassa on taloutensa kokoon nähden aika ankeasti pörssiyrityksiä tarjolla. Tämä harmittaa toisinaan, koska saksalaiset tekevät kaikenlaisia vempaimia joita ilman meidänkin tehtaamme pysähtyisivät. Autovalmistajat passaan 

Ruotsin markkinaa käyn toisinaan kurkistelemassa ja käyn jatkossakin. Aiemmin oli täältä muutakin, nyt mennään pelkällä Sandvikilla.

Hollantilainen ASML on omalla alallaan lähes monopoli ja siksi itsestäänselvyys salkkuun. Inderesin puolijohdeketjussa kun porukka on vatvonut TSMC vastaan muut -sotaa niin ASML on mainittu pari, kolme kertaa, vaikka jokainen fabriikki tarvitsee joitakin laitteita ASML:ltä tehdäkseen moderneja siruja. 

Japanista en löytänyt vielä kovin monta yritystä jonka hallintokulttuuri vakuuttaisi. Joillekin on hankalaa tehdä nettisivut edes japaniksi, saati viestiä kansainvälisille sijoittajille mistään. Tutkimukseni tällä saralla ovat kylläkin kesken. 

Ootko Pörssimörssäri käynyt ikinä Kiinassa ihan vaan turistina tai jopa bisneksiin tutustumassa? Kiina jotenkin näyttäytyy mulle Venäjääkin monimutkaisempana paikkana enkä oikein tiedä miten bisnes- tai muuta kulttuuria pitäisi hahmottaa. Siellä on yhtäältä ihan valtavia mahdollisuuksia, mutta sitten toisaalta, jos kriittisiä jenkkisijoittajia on uskominen, Kiinan viranomaisilla on monin tavoin aika neuvostoliittolainen suhtautuminen faktoihin. Lyhyesti tosta mainitsitkin edellisessä postauksessa.

Itse vähentelin salkun rivejä melkein puoleen tässä taannoin. Järkeilin että kaikkea ei jaksa seurailla, ja kyllä sitä hajautusta pitäisi piisata vaikka onkin enää 15 firmaa 25:n sijaan. Karsittujen joukossa oli monta ihan ok yritystä, mutta laitan fyrkat mieluiten maailman parhaisiin. Jos kurssit eivät enää ikuisesti kömmi koilliseen niin on helpompi istua niiden junien kyydissä joiden näkymistä kuvittelee tietävänsä enemmän. Jos jatketaan koilliseen, keskitetyllä salkulla voi tuntea itsensä neroksi.