Kyyllä se meijän Akikin siellä piikillä on. Toiminta on vaan hienostuneempaa. Kukaan ei ole immuuni varianssille

Joo nimenomaan Make oot oikeessa. Kukaan täällä ei missään nimessä ottais mitään osaa Ketolan miljardibisneksiin

Kontribuutiot sulla on housuissas. Mä mistään virheistä mitään tiedä. Sen tiedän et porukka rakentaa mielipiteitä niin ohuin perustein et itkettää. Ok nyt tarkimmat seuraajat saattaa sanoa et kyllähän mäkin arvostelen meijän tähtijuristia aika ohkasella. Pitää paikkansa on varmasti ihan kelpo kaveri. Mut presence täällä niin kuiva ku olla osaa. Sama homma pikkupro täys vitsi. Kuka oikeesti lukee sen itseriittoisia juttuja?

Pakko vielä lisätä et aijai on ne ihmiset tyhmiä. Täällä taas parviäly tekee päätelmiä Ketolasta ilman mitään käsitystä asioiden todellisesta laidasta. Klassista someaikaa

hauturi wrote:

Mielenkiintoinen kysymys missä kohtaa laatuun satsaaminen muuttuu flexaamiseksi? 

Hyvä kauluspaita kestää kokemukseni mukaan käytössä paljon pidempään kuin huono, voi olla mukavampi päällä, helppohoitoisempi jne. Sen lisäksi sillä voi ehkä aiheuttaa kateutta kanssaeläjissä. Itse en nykyään oikeastaan käytä kauluspaitoja.

Itse olen viime vuosina ostanut useampia käsinsolmittuja itämaisia (enimmäkseen persialaisia) mattoja, osa uusia, osa käytettyjä. Niitä ei yksikään ulkopuolinen ole nähnyt, joten kateusvaikutusta ei voi olla. Omaan silmään ovat kauniita, jalan alla mukavia, koirataloudessa erittäin hyviä, kestäviä, luultavasti myös säilyttävät arvonsa jne. Flexaamista vai ei?

Fiatilla ajelin hiljattain Amsterdamista kotiin (n. 400 km). Kaikkiaan ajan vuodessa n. 30000km. Tuo 400km oli oikeasti hirveää tuskaa, mutta pakko oli. Käytettynä ostamallani (4v vanhana, nyt kohta 8-vuotiaalla) mersulla ei ole vielä kertaakaan tullut mieleen, että onpa ikävä ajaa tällä rakkineella. Lisäksi siihen mahtuu tavarat ja koirat (fiatiin ei). Naapurit toki näkevät mersuni pihalla joka päivä, mutta täällä liikkuu sen verran runsaasti Ferrareja ja Bentleyjä, että mersuani luultavasti enemmän säälitään kuin ihaillaan. Flexaamista vai ei?

Minulla on Yrjö Kukkapuron suunnittelema Remmi-tuoli. Se on melko kallis, mutta toisaalta se on kestänyt kohta 40v (perin sen vanhemmiltani) ja kestää varmasti tarvittaessa ainakin toisen mokoman, erittäin mukava istua, siihen saa edelleen varaosia ja ei niin kauaa sitten ostin samaa sarjaa olevan rahin, joita myöskin saa edelleen. Ikean tuoleja olisi mennyt kaatopaikalle samassa ajassa varmaan 5-10. Tätäkään ei kukaan näe eikä tule kateelliseksi. Flexaamista vai ei?

On kyl taas kamaa. Ihan itekses fleksailet kotona menemään käsin kudotuilla persialaisilla matoilla. Menestyksen symboleja tms vaikkei kukaan niitä näkiskään. Eskapismia sanoisin. Yleisesti tän jäbän kirjotuksista huokuu sellanen kuivakka semimenestyneen juristin tms meininki. Identiteetti nojaa niin vahvasti rahaan ja kaikkeen mahdollisimman persoonattomaan

Arvon taistelutoverit,

rakkaalle sisäsiittoiselle sikarikerhollemme on hyökätty. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin totean että Sheikel ei suinkaan ole mies vaan nainen. Pikemminkin ryhmä naisia. Kyse ei ole mistään suvituulen nussimista pikkuhutsuista vaan aamiaiseksi raakaa lihaa ja steroideja vetävistä pedoista joiden seurassa pikkupron kaltainen rimppakinttu löytää itsensä äkkiä niskalenkistä strap-on takakontissa. Itsekin olen jo alistunut kohtalooni ja käynyt alan liikkeissä sovittamassa käteviä tekoutareita. Ehkä vielä jonain päivänä yksi näistä alfoista huomaa minut ja ottaa omakseen, voih. Kai se mieskin evoluution saatossa synnyttää jos vaan tarpeeksi usein kairaa kakkoseen.

Ystävät, elämme kovia aikoja