Jatkan pohdintaani teoksesta The Economics of Money, Banking & Financial Markets (Mishkin et al.) ja erityisesti rahan tarjonnan kasvamisesta sekä money multiplier -käsitteestä. 

Mishkin kirjoittaa seuraavaa (Chapter 14: Central Banking): A bank cannot safely make loans for an amount greater than the excess reserves it has before it makes the loan. Tätä kommenttia edeltää prosessi jossa keskuspankki ostaa liikepankilta (Safe Bank) arvopapereita 100 dollarin edestä, jolloin Safe Bankin reservit kasvavat 100 dollarilla. Safe bank antaa lainaa 100 dollarilla (syntyy lainaa ja deposittia). Kun lainaaja käyttää rahat, ne (deposit) siirtyvät toiseen pankkiin. Safe Bank menettää siis samalla reservejä 100 dollarin edestä. Eli sen reservinettotilanne on plusmiinusnolla. Nou hätä tämän suhteen. Jos Safe bank olisi antanut lainaa maksimimäärän 1000 dollaria (reservirajoituksella 10%) ja tämän jälkeen deposit olisi siirtynyt toiseen pankkiin, Safe Bankin pitäisi löytää 1000 dollarin verran reservirahaa. Jos sitä löytyy niin homma on hoidossa. Jos taas reservirajoitukset paukkuvat yli, niin reservejä pitää hankkia muualta (toisesta pankista, arvopapereita myymällä, keskuspankista tai lainoja myymällä; Chapter 10: Banking and the Management of Financial Institutions). 

Myöhemmin kappaleessa 14 Mishkin kirjoittaa: A single bank cannot make loans greater in amount than its reserves, because the bank will lose these reserves as the deposits created by the loan find their way to other banks. However, the banking system as a whole can generate a multiple expansion of deposits, because when a bank loses its reserves, these reserves do not leave the banking system even though they are lost to the individual bank.

Tätä tekstiä edeltää esimerkki, jossa oletuksena on että Safe Bankin antama 100 dollarin laina saapuu pankkiin A deposittina, kera 100 dollarin arvosta reservejä. Pankkijärjestelmän yhdelläkään pankilla ei ole oletuksen mukaan ylimääräisiä reservejä ja reservirajoitus on 10%.

Jos pankki A:lta siirtyy depositteja kera reservien toiseen pankkiin aiheuttaen tilanteen jossa sen reservirajoitus ei toteudu, käsittääkseni se voi yllä olevan oletuksen jälkeenkin lainata keskuspankilta. Enkä ymmärrä ylläolevan lainauksen lopussa olevaa huomiota siitä että reservit eivät poistu pankkisysteemistä. Eihän ne poistu pankkisysteemistä siinäkään tapauksessa että pankki A antaisi maksimimäärän lainaa. Jos depositit kera reservien siirtyvät toiseen pankkiin, reservit ovat edelleen keskuspankin taseessa. Siispä jotenkin erikoinen kommentti.

Lisäksi, Mishkin kirjoittaa kappaleen lopussa (Notes), että yksittäinen pankki (esimerkissä Pankki A) voi muodostaa deposit expansionin mikäli tästä muodostunut raha päätyy saman pankin tilille toiselle haltijalle. Eli käytännössä pankin taseen depositin nimi muuttuu Reijosta Keijoksi ja pankki ei menetä reservejä. Okei, no jos Mishkin hyväksyy että yksittäinen pankki voi luoda deposit expansionin tällaisessa tapauksessa, mitä tapahtuu jos Keijo ostaa Teslan ja Tesla käyttää toista pankkia? Reservit siirtyvät toiseen pankkiin ja pankki A joutuu etsimään reservejä muualta. Ei kait siitä ole mitään takeita että yksittäisen pankin muodostama deposit expansion (joka on muodostettu rahan päätymisellä saman pankin toisen asiakkaan depositiksi) pysyy ikuisesti tämän pankin sisällä. Jotenkin erikoisia kommentteja jälleen minun yksinkertaiseen päähäni sovitettavaksi.

Minusta on erikoista että näinkin iso käsite kuin money multiplier esitetään näin hassusti, tai jopa harhaanjohtavasti. Mutta ehkäpä en vain tajua 

Jatkan yksinpuheluani  Luin hieman Mishkinin Economics of Money, Banking and Financial markets -kirjaa. Hyvinkin perusasia ei mene meikäläiselle jakeluun. Voisiko joku vääntää rautalangasta.

Mishkin kirjoittaa:. "...the Fed might require that for every dollar of deposits at a depository institution, a certain fraction (say, 10 cents) must be held as reserves. This fraction (10%) is called the required reserve ratio." Eli, jos pankilla on 1 dollari depositteja, sillä tulee olla minimissään 10 senttiä reservejä. Toivottavasti vielä meni oikein.

No sitten, keskuspankki ostaa First National Bank -pankilta arvopapereita 100 dollarilla (oikeasti miljoonilla, mutta en jaksa kokoajan kirjoittaa sitä). First National Bank saa nyt 100 dollaria uutta reservirahaa. Se päättää lainata samalla summalla, eli 100 dollarilla. Tämä 100 dollaria päätyy deposittina pankkiin A, kera 100 dollarin reservirahaa. 

Nyt vihdoin koittaa asia jota en ymmärrä. Mishkin kirjoittaa että pankki A ei halua pitää ylimääräisiä reservejä, vaan haluaa lainata koko sallitulla määrällä. Ylimääräisiä reservejä on kuulemma 90 dollaria, joten pankki antaa 90 dollarin lainan. 

Pankilla A oli varmaankin ennestään jo reservejä. Mutta oletetaan ettei ole (epärealistista, mutta mennään tällä). Jos pankki lainaisi 900 dollarilla, olisi sillä 1000 dollarin verran depositteja (alkuperäinen 100 dollaria plus tämä uusi laina 900 dollaria). Reservejä sillä on 100 dollaria. 100 dollaria (reservit) / 1000 dollaria (deposit) x 100 % = 10 %.

Eikö siis pankki A voisi lainata 900 dollaria? Mishkin kirjoittaa: "Because Bank A does not want to hold on to excess reserves, it will make loans for the entire amount." Tämä entire amount on siis Mishkinin esimerkissä 90 dollaria. Mutta jos pankki voisi antaa lainaa 900 dollaria sen sijaan että se antaa lainaa 90 dollaria, eikö pankki A nimenomaan halua pitää kiinni ylimääräisestä reservistä?

Osaisiko joku selittää (tai olisiko jollain hyvä lähde) oleellisilta osin yksityishenkilön kansainvälisen pankkisuorituksen (maksu) idean kirjanpitomielessä? Joku yksinkertainen esimerkki olisi loistava (vastaavaa ja vastattavaa ensin näin ja näin paljon jne.) Monessa opuksessa tämä selitetään saman pankin sisällä tai saman maan pankkien välillä. Pieni mieleni haluaisi ymmärtää miten reservit kulkevat (jos kulkevat) kansainvälisessä suorituksessa. 

Kaikki rahakeskusteluun tähän asti osallistuneet ja muutkin, jotka pitävät fractional reserve - tai financial intermediation -teoriaa mahdollisina. Jos löydätte aikaa ja intoa lukaista alla olevan empiirisen paperin (prof. Richard Werner), kuulisin aidosti mielelläni ne kohdat jotka ovat epäloogisia tai vääriä. Eli miltä osin credit creation -teoriaa ei voida mielestänne tämän paperin perusteella pitää paikkansapitävänä ja miltä osin fractional reserve - tai financial intermediation -teoriat saavat vahvistusta tämän paperin perusteella?

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1057521914001070#:~:….

Lisäksi, paperi Repeat After Me: Banks Cannot And Do Not "Lend Out" Reserves (Paul Sheard, S&P Chief Global Economist; pdf löytyy googlettamalla) on mielestäni mainio. Erityisesti olisin kiinnostunut kuulemaan vasta-argumentin s. 6 olevaan tekstiin ja taustalla olevaan logiikkaan: "Most importantly, banks cannot cause the amount of reserves at the central bank to fall by "lending them out" to customers. That possibility is not allowed for in the identity because bank lending does not enter into it."  Teksti viittaa samaisen kappaleen taulukkoon 1 (yksinkertaistettu keskuspankin tase). Jotta fractional reserve - tai financial intermediation -teoria voisi pitää paikkansa, yllä olevassa lainauksessa ja sen taustalla olevassa logiikassa (kts. kyseisen dokumentin koko kappale What Determines the Level of Central Bank Reserves) täytyy olla jokin virhe. 

JooV kirjoitti:

Tässä erinomainen, tuore keskustelu aiheesta.

Opposing Views on the Role of Government and the Essence of Money (w/Michael Green & Peter Schiff):

https://www.youtube.com/watch?v=1BK9UPKD934&list=WL&index=6

Kiitos tästä. Täytyypäs katsoa sopivassa kohdassa. Peter Schiff on yleensä melkoisen viihdyttävä kaveri.

Nykyaikaisen rahan syntymisestä virinnyt keskustelu on silmiä avaava. Erot eri teorioissa eivät ole pieniä. Päinvastoin, eri teoriat implikoivat eri asioita ja niiden pohjalta tehdään päätelmiä ja vertailuja muihin asioihin, mm. kryptovaluuttaan. Joten, koska kunkin käsityksen takana on iso joukko ihmisiä ja vain yksi vaihtoehto vallalla olevista teorioista on oikea (koska ne ovat toistensa poissulkevia), tarkoittaa se sitä että on iso joukko ihmisiä joilla on merkittävän virheellinen käsitys rahan synnystä. Joku meistä on väärässä. Itseni puolesta toivon toki etten se ole minä :)

Kunkin teorian takana on joukko arvovaltaisia tai muuten vakuuttavia puolestapuhujia. Lisäksi oma järki tarttuu luonnollisesti johonkin vaihtoehtoon. Puolestapuhuminen on yhtä, todellisuus toista. Mikä siis on totta ja miten sitä tutkitaan? Empiirinen tutkimus on luonnollinen lähestymistapa ja näin on tehtykin. Mutta eivät empiiriset tulokset ole käsityksiä muuttaneet, ainakaan isossa mittakaavassa. Onko niin että empiirisen tutkimuksen tulokset huutavat tuuleen - jos kukaan ei tartu, jäädään vanhaan. Tiedä näistä, mutta isoista asioista on kyse. 

Aiemmissa kirjoituksissa tuli esiin fractional reserve -teoria sekä money multiplier. Tätähän käsittääkseni opetetaan paljon kouluissa ja pankit ovat ilmeisesti operoineet joskus tällä tavalla. Nykyään tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ei ainoastaan se että pankit tarvitsisivat reservejä lainatakseen rahaa, ne voivat hankkia reservit lainan antamisen jälkeen. Rahaa tosiaan syntyy lainan antamisen myötä. Se että pankin vastaava kasvaa samalla ei ole ristiriidassa asian kanssa. Pitäähän taseen täsmätä.

Eri rahateoriat ovat mielenkiintoisia. Aiheesta on kuitenkin tehty empiiristä tutkimusta joista selviää rahan todellinen synty sekä sen 'luonne'. Eli siis eri tahot ovat konkreettisesti tutkineet mistä ja miten raha syntyy. 

Kiitos kattavasta vastauksesta ja pohdinnasta.

Tinggeli kirjoitti:

Pois kirjoitti:

Onko tällaista fiksatun rahamäärän järjestelmää joskus ollut jossain ja kuinka se toimi?

 

Tavallaan Suomessa oli vielä 1980-luvun alussa (lähinnä antolainaus). Tunnetuin seurauksin.

Eikö Suomen Pankilla ollut kykyä luoda reservirahaa? Ja eikö liikepankeilla ollut kykyä luoda rahaa (lainan antamisen yhteydessä)? Eikö liikepankit antaneet löysää rahaa milloin mihinkin projekteihin ja yleisesti huonoihin ei reaali-GDP:tä kasvattaviin lainoihin, josta seurasi liikepankkien taseen kasvu huonoilla varoilla, josta seurasi lopulta näiden vastaavien arvon jyrkkä putoaminen? Yksityinen velka kasvoi huomattavasti 80-luvulla ja käsittääkseni tämä oli nimenomaan seurausta rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta, johon kuului mm. huonojen velkojen huima lisäys. Nämä rahat eivät käsittääkseni tulleet mistään muualta kuin liikepankkien pankkiirien kynästä. Ihmisten halusivat rahaa (lainaa) ja pankit antoivat sitä heille. Tästä syntyi ongelmia. 

Tinggeli kirjoitti:

Rahan painamista (jos tarkoitat elvytyksellä rahan printtaamista) kokeiltiin myös jo mm. Sakassa (Weimarin tasavalta) WW1:n jälkeen. Aiheutti mega-inflaation ja syvän laman.

Elvytystä on kait erilaista. En tiedä mitä rahan printtaamisella yleensä tarkoitetaan, mutta en tokikaan tarkoita fyysistä rahan printtaamista. Tai sitäkin, mutta pääasiassa tarkoitan keskuspankin kykyä luoda reservirahaa jolla se voi ostaa pankkien arvonsa menettäneitä vastaavia (nonperformin assets), tai vastaavasti keskuspankin toimia avomarkkinaoperaatioilla: liikepankki ostaa markkinoilta bondeja, keskuspankki maksaa tämän liikepankille reserveillä.

En kuitenkaan näe miten esim. sillä että keskuspankki korjaa liikepankin taseen on inflaatiovaikutusta. Tämä reserviraha jolla keskuspankki voi ostaa liikepankin huonot varat ei tule kiertoon. Liikepankin antama pesukonelaina, autolaina, tai osakelaina on taas sen luontoinen joka hyvinkin menee hintoihin. On mennyt ja menee edelleen. Se aiheuttaako keskuspankin avomarkkinaoperaatiot inflaatiota ei ole itselleni selvää. Se rahahan tulee liikepankin kautta kiertoon ja riippuu sitten mihin sitä käytetään.

Tinggeli kirjoitti:

Miten liikepankit voivat luoda rahaa? Käsittääkseni niillä ei ole rahan painamiseen tai liikkeelle laskemiseen ollut oikeutta satoihin vuosiin.

Viittaan credit creation -teoriaan, jossa liikepankit luovat rahaa myöntäessään lainaa. Tällöin taseessa ei vähene varallisuutta missään muodossa (ei reserveistä tai muualtakaan). Tase kasvaa siis vastaavaa-puolella asiakkaan velkakirjalla ja vastattavaa-puolella pankin velalla asiakkalleen. Alla linkki artikkeliin joka käsittelee asiaa ja sisältää mm. empiirisen testin. On mielestäni mielenkiintoista kuinka tällaisesta asiasta ylipäänsä voi olla erilaisia teorioita - asiaahan voi tosiaan empiirisesti testata. Fysiikan mustien aukkojen tms. teoriat ovat hieman erilaisia (vaikka mistä minä tiedän kuinka yksiselitteisesti niitäkin pystyttäisiin testaamaan).

Myös Suomen Pankilta löytyy googlettamalla hyvä teksti, Lyhyt Johdatus Rahaan. Siellä mainitaan mm.: 'Lainan myöntämisvaiheessa siis muodostui lisää rahaa'. Tällä viitataan siis liikepankin myöntämään lainaan, josta muodostuu yleisesti rahana pitämäämme rahaa. Keskuspankilla on oikeus setelirahan painamiseen. Lisäksi liikepankeilla on talletuksia keskuspankissa. Tätä reservirahaa tai fyysistä setelirahaa on kuitenkin merkittävän vähän suhteessa liikepankkien myöntämien lainojen synnyttämään rahaan.  

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1057521914001070#:~:….

Mutta tosiaan, jos bitcoin olisi pelkästään maailmassa niin palaisimme rahajärjestelmässämme osin myös 'ajassa taaksepäin'. Minulle ei ole ollenkaan selvää että sellainen maailma olisi parempi jossa tauteja tai ilmastoa parantavat investoinnit ovat ehdollisia rahan siirtymisestä jostain toisesta projektista tai joltain muulta taholta. Ajatuksia tästä? Oliko asiat merkittävämmin paremmin jollain osa-alueella fiksatun rahamäärän systeemissä? Entä mitkä asiat olivat mahdollisesti merkittävästi huonommin fiksatun rahamäärän vuoksi?

Oletetaan maailma jossa bitcoin olisi ainoa raha ja että kaikki 21 miljoonaa bitcoinia olisi kierrossa.

Miten toimivat rahoitusmarkkinat esim. pankkien lainan antamisen suhteen? Nythän liikepankin luovat rahaa antaessaan lainaa. Pankin reservissä on kunkin järjestelmän sääntöjen mukaan reservirahaa suhteessa liikepankin velkoihin. Kun lainaa annetaan, syntyy rahaa. Kun lainaa maksetaan, rahaa 'kuolee'. Laina tuottavaan, reaalista bruttokansantuotetta nostavaan hankkeeseen voidaan antaa ilman että raha täytyy siirtää joltain toiselta.

Kun maailma oli kultakannassa, keskuspankilta sai seteleitä vastaan kultaa. Seteleitä oli enemmän kuin kultaa ja bank-runia ei tule kunhan kaikki eivät halua kultaansa samaan aikaan. Lainoja tuottaviin (reaali GDP:tä nostaviin) investointeihin voitiin antaa ilman että joltain toiselta viedään kultaa.

Miten tämä kuvio menee jos maailmassa on fiksattu määrä rahaa, bitcoineja? Senhän täytyy mennä kuten lukion oppikirjoissa sanotaan, eli että jos haluat rahaa reaalista GDP:tä nostavaan projektiin, sen rahan on aidosti tultava joltain toiselta (mitä ei siis tapahdu). Onko tällaista fiksatun rahamäärän järjestelmää joskus ollut jossain ja kuinka se toimi? Ymmärtääkseni Yhdysvaltojen 30-luvun laman jälkihoidossa elvytystä olisi voitu harjoittaa nopeammin tuskan lieventämiseksi. Elvytyksen perusehtohan on jonkunlaisen keskuspankin kyky ostaa mm. pankkien huonoja varoja (nonperforming assets) ja tehdä avomarkkinaoperaatiota jotta lama loppuisi nopeammin. Jos yhtään pankkia ei esim. voisi pelastaa ilman että rahat tulisivat jostain muualta (sen sijaan että keskuspankki loisi ne), olisiko se tavoiteltava tulevaisuus? 

Yhdysvalloissa on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut lukuisia boom-bust -syklejä. Japanissa näin ei kuitenkaan ollut toisen maailmansodan loppumisesta 80-luvulle saakka. Molemmissa järjestelmissä keskuspankeilla on kyky luoda reservirahaa ja liikepankeilla on kyky luoda rahaa (ei reservirahaa). Emme siis voi sanoa että syy boom-bust -sykleihin on rahanluontijärjestelmässä, koska samalla järjestelmällä voi päästä erilaisiin lopputuloksiin. Olisiko fiksattu rahamäärä jotenkin parempi kuin hyvin hoidettu nykyisenlainen 'rahanluontijärjestelmä'?

Koen että ymmärrän bitcoinin idean alkeellisesti, joten voi hyvin olla jotain keskeistä mitä en ole ymmärtänyt. Mutta kuulisin mielelläni rautaisten osaajien ajatuksia sekä keskustelua tästä skenaariosta. Skenaario jossa bitcoin elää maailmassa muiden valuuttojen ohessa on sinänsä kiinnostava, realistinen sekä ajankohtainen, mutta se ei ole tämän viestin pohdinnan aihe. Jos tästä asiasta on jo keskusteltu, pahoittelen ja nöyrästi pyydän linkkiä kyseiseen keskusteluun.

TuuriTuuli kirjoitti:

 

Pois kirjoitti:

Mutta mitä tuleva tarkoittaa, 50 vuotta, 100 vuotta, ääretön? Eikös tulevat osingot diskontattuna nykyarvoon ole: C/(1+r) + C/(1+r)^2 + ... C/(1+r)^n , jossa C = osinko, r = diskonttokorko ja n = vuosien lkm? Eli mikä n valitaan?

Se on ääretön. Tietyn vuoden "n" rahasumma...

Kiitos paljon kattavasta vastauksesta! Tästä heräsi heti monia ajatuksia sekä kysymyksiä, mutta täytyy jäädä pohtimaan asioita joksikin aikaa. 

Tässä vaiheessa haluaisin kuitenkin tiedustella, osaisitko suositella jotain aiheeseen littyviä arvonmäärityskirjoja?