Mitenköhän Mika Hyttisen sijoitusfilosofia keskustelee viimeisten vuosikymmenten aikana rahoituksen ja taloustieteen tutkimuksessa saavutetun melko vahvan konsensuksen kanssa, että osakkeiden tuotot ovat pitkällä aikavälillä ennustettavia? 

Esim. tämä melko kuuluisa paperi esittää, että tuotot ovat ennustettavia:

Cochrane, J. H. (2008). The dog that did not bark: A defense of return predictability. The Review of Financial Studies, 21(4), 1533-1575.

Tämä paperi tiivistää viime aikaista tutkimusta:

Cochrane, J. H. (2011). Presidential address: Discount rates. The Journal of finance, 66(4), 1047-1108.

Näiden tutkimusten valossa mietin tätä kohtaa:

"Pitkäaikaisten sijoitusten tuotto on arvoitus, sillä maailma on tulevaisuudessa kovin erilainen kuin tänään. Parhaat pitkän aikavälin tuotot tulevat yllättävistä kohteista eikä yllätyksiä voi ennustaa

(muutenhan se ei olisi yllätys). Pitkäaikaisten sijoitusten tuottoa ei mitata, sillä sijoittaja ei itse pysty kontrolloimaan millään tavalla tulevia pitkän aikavälin tuottoja."

Onkohan Mikan filosofia ristiriidassa noiden tutkimusten kanssa?