Olet täällä

Metsäsijoittajan matkassa - 17.1.2020 07.41

Sain tammikuun alkupuolella kaksi yhteydenottoa. Toisessa tiedusteltiin halukkuuttani myydä isompia metsätilakokonaisuuksia, joita tähän asti olen pitänyt niin kutsuttuna metsäsijoituksen kantakiinteistöinä. Toisessa yhteydenotossa puolestaan tarjottiin suurta metsätilaa minulle alueelta, josta olen aktiivisesti ollut tarjoamassa aiemminkin myytäviä kohteita. Kumpaankin yhteydenottoon pystyi suoraan sanomaan, että kaupat syntyy kunhan hinta kohtaa. Jälkimmäisessä kävin varsin nopeasti selville, että kaukana olemme toistemme näkymyksistä, ensimmäisen neuvottelut ovat käynnissä ja hyvältä näyttää.

Metsätilan myyntiin pitää suhtautua järjellä, ei tunteella. Lähden arvioimaan tulevien tulojen ja menojen nettonykyarvoa. Vaikka metsäsijoittamista en muuten laske metsäkiinteistöjen hinnan nousun varaan, olen myytävissä kohteissa huomioinut myös näitä eri skenaarioittain. Toki on huomioitava metsävähennyspohjan verovaikutukset metsätiloja myydessä ja tämäkin puoli on tarkasti mietittävä. Joka tapauksessa euro tänään on parempi kuin euro huomenna.

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 22.12.2019 12.20

Vuosi 2019 jää metsäsijoittamisen osalta mieleen erikoisena vuotena. Ei yhtäkään puukauppaa. Ei yhtäkään tilakauppaa, missä olisin ollut ostajana. Sen sijaan vuoden aikana, etenkin nyt loppuvuodesta, olen metsätilojen osalta ollut myyntipuolella. Metsäomaisuuteni hehtaareilla mitattuna on pienentynyt vuoden aikana. Tämä kertoo siitä, että en näe metsäsijoittamista pelkkänä puuntuotantona vaan esimerkiksi tilakauppaa aktiivisesti käymällä markkinoita hyödyntäen on mahdollista saavuttaa paremmat tuotot. Kaikki on kaupan, kunhan hinta on oikea.

Metsäomaisuudesta vapautuneita rahoja olen siirtänyt loppuvuoden aikana osakkeisiin. Tarkoitukseni ei ole luopua metsäsijoittamisesta. Sijoittamisessa on hyödynnettävä omia vahvuuksia ja sijoitusasuntojen hallinta tai pörssiyhtiöiden tulevien tulojen ja osinkojen analysointi ei ole niitä. Jatkuvasti etsin ja teen tarjouksia uusista kohteista. Rahastot vaan tuntuvat koko ajan pyyhkivän minulla lattiaa, kun tuntuvat tietävän minua paremmin, miten saada hyvä tuotto metsälle.

Itä-Suomen metsänomistajille lunta tuli tupaan, kun KHO tyrmäsi Finnpulpin Kuopion biotuotetehtaan. Tästä ei kärsi pelkät metsänomistajat vaan jäi siinä muutama työpaikka ja valtion veroeurokin saamatta. Toivotaan, että Kemissä, Paltamossa tai Kemijärvellä päästään eteenpäin.

Suomi tarvitsee lisää puuta käyttävää teollisuutta, puu ei Suomesta lopu. Sen sijaan, jos metsänomistajien kasvattamalle puulle ei ole jatkuvaa kysyntää ja sille ei saa riittävää tuottoa, johtaa se siihen, että metsänomistajan ei kannata investoida metsätalouteen. Tällöin ei hiilinielukaan kasva optimaalisesti. Tämä pitäisi poliitikkojenkin ymmärtää.

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 21.10.2019 08.25

AIemmin kirjoittelin metsäsijoituslainan marginaaleista ja siitä miten pankeissa suhtaudutaan nihkeästi metsään vakuutena. Olen huomannut, että pankeissa näkymys metsäsijoittamiseen on muuttunut/muuttumassa, sillä nykyään metsäsijoituslainatarjouksien marginaalit ovat liikkuneet 0,65-0,82 % välillä 12 kk euriborilla, mikä vielä negatiivisena laskee lainarahan hintaa.

Olen syksyn aikaan myynyt yhden metsätilan ja tehnyt tarjouksen neljästä metsätilasta, onnistumatta kuitenkaan ostoaikeissa. Näkemykseni mukaan metsätiloista maksetaan tällä hetkellä huomattavaa ylihintaa ja tulen edelleen myymään taimikkovaltaisia, pieniä ja syrjäisiä tiloja. 

 

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 8.10.2019 09.58

Minulla on kahdenlaisia sijoituksia metsään, osa on pitkäaikaisia, joissa pääpaino on puuntuotannosta saatavilla tuloilla sekä osa lyhytaikaisia, spekulatiivisia sijoituksia, joissa tuottoa haen kiinteistöjalostuksella sekä metsien "flippaamisella". Näiden suhteen tuotto-odotus on erilainen, koska riskitasokin eroaa. Pitkäaikaisissa sijoituksissa pyrin minimissään 5 % nimellistuottoon. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa pyrin kaksinumeroisiin vuosituottoihin.

Suhteellista arvokasvua peilaan käytännössä lyhyiden ja pitkien korkojen tasoon. Eli kun korkotaso on alhaalla, voisi olla fiksua kasvattaa puuta vanhemmaksi. Toisaalta taas viime vuosina on ollut puun kantohintojen piikki, jota itse olen hyödyntänyt rankalla kädellä.

Kustannuslaskelmissa en huomioi sitä aikaa mitä minulta menee esimerkiksi uusien metsätilojen tutustumiseen, analysointiin ja hankintaan, puukauppojen kilpailuttamiseen, verotusasioihin jne. Minusta nämä ovat verrattavissa osakesijoituksissa pörssiyhtiöiden osavuosikatsauksiin ja pörssitiedotteisiin tutustumisena. Metsänhoitotöille, joita itse teen, käytän laskennallista hintaa 100 euroa/pv + matkakulut, kun investoinnin kannattavuuslaskentaa teen.Tuolla ei kummoisella tuntipalkalle pääse kun huomioi varustekulut, mutta toisaalta Kemera-korvaukset saa tähän päälle ja työnjälkikin on itseään tyydyttävää.

Seuraan tilakohtaisesta menoja ja tuloja, joiden pohjalta seuraan toteutunutta tuottoa. Pääsääntöisesti toteutunut tuotto on ollut suurempi kuin alkuperäinen laskennallinen tuotto. Syitä tälle ovat laskennassa käytetyt riskilisät ja varovaisesti arvioidut puun kantohinnat sekä puustomäärät.

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 14.9.2019 04.31

Tarkastellaan lähtötilannetta, missä Pohjois-Suomessa tuoreella kankaalla sijaitseva metsä on hakattu aukoksi ja sitä lähdetään uudistamaan voimakkaan maanmuokkauksen ja taimien istuttamisen kautta. Tässä laskelmassa käytän karkeita hintatasoja ja niiden tarkoilla arvoilla ei ole juuri väliä, vaan tarkoitus on osoittaa laskentakoron merkitys.

Tehdään seuraavat meno- ja tuloarviot verottomina:
Vuonna 1 uudistamisinvestointi eli maanmuokkaus ja taimien istutus: 1000 euroa/ha
Vuonna 7 tehdään taimikon varhaisperkaus, missä Kemera-tuki huomioitu: 200 euroa/ha
Vuonna 15 tehdään taimikon hoito: 400 euroa/ha
Vuonna 35 tehdään ensiharvennus: 50 m3 x 12 euroa/m3 = 600 euroa/ha
Vuonna 55 tehdään toinen harvennus: 80 m3 x 20 euroa/m3 = 1600 euroa/ha
Vuonna 80 tehdään päätehakkuu: 240 m3 x 40 euroa/m3 = 9600 euroa/ha

--> Näillä lähtötiedoilla päästään noin 3 % sisäiseen korkoon. Tässä laskelmassa ei oteta kuitenkaan huomioon mitään kiinteitä maksuja (Metsänhoitoyhditysmaksu, vakuutukset, tiemaksut). Jos kiinteiksi maksuiksi arvioidaan 20 euroa/ha, on investointiketjun sisäinen korko noin 2,4 %.

Jo tässä vaiheessa huomataan, että puuntuotannon maksimoinnilla ei rikastumaan pääse ja laskelmassa ei ole vielä huomioitu lainkaan riskejä. Mitä jos hirvet tai myyrät syövät taimet? Mitä jos puustoon leviää jokin tauti tai myrsky niitä kaataa? Tai suurin riski, mitä jos poliittisesti tehdään lakeja, jotka estävät tai rajoittavat metsänkäsittelyä? Mitä jos 80 vuoden päästä ei puulle olekaan enää kysyntää? Aikamoisen riskin metsänomistaja ottaa kannettavakseen ja aika pienen kompensaation hän on siitä saamassa huomioiden se, että hyvin harvan elämän tiimalasissa hiekka riittää näkemään tämän päätehakkuun. Silti monesta suusta sanotaan, että metsänomistajien pitäisi tyytyä pienempään laskentakorkoon.

 

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 13.9.2019 09.01

Viime aikoina on taas metsänomistaja saanut lehdistä ja mielipidekirjoituksista lukea olevansa syyllinen ilmastonmuutokseen. Metsänomistajien pitäisi kasvattaa järeämpää puuta sekä uudistaa ja hoitaa metsiä tehokkaammin. Suuria "rikollisia" tuntuvat olevan suometsien omistajat, jotka ei saisi tehdä avohakkuita tai parantaa metsänkasvua ojituksilla. Tämä koko ilmastokeskustelu kääntyy siihen, että miten maksimoidaan hiilinielut ja unohdetaan se, että miten niitä päästöjä pienennettäisiin. Taannoin tehdyssä tutkimuksessa suomalaisten halu muuttaa elintapoja ilmastonmuutoksen edessä oli pienentynyt. Lentäminen, lihansyönti, autolla ajaminen jne., ovat elämän lisäarvoja, joista ei haluta tinkiä. Helpompi on vierittää vastuu muille, osaltaan metsänomistajille.

Poliitikoilla, lehdistöllä ja kansalaisilla on hirveä halu määritellä mitä korkotasoa metsäsijoittajan on käytettävä. Metsäsijoittamisessahan korkotaso määrittää sen milloin ja missä voimakkuudessa hakkuut tehdään. Mitä suurempi on laskentakorko, sitä aiemmin ja sitä voimakkaammin hakkuita tehdään. Vastaavasti metsänuudistamisessa laskentakorolla on iso merkitys, koska uudistamisinvestointi on euroina suuri ja tulot ovat pitkällä tulevaisuudessa. Jos käytetään suurta laskentakorkoa, metsänuudistaminen muuttuu kannattamattomaksi ja ainoa vaihtoehto on luontainen uudistaminen.

Taustalla lienee edellisen metsälain aika, jolloin uudistamiskriteerit tulivat iästä ja puun järeydestä. Ennen myös uudistamishakkuun yhteydessä ohjattiin taloudellisin keinoin uudistamaan metsä. Kaikki tämä tähtäsi puuntuotannon maksimointiin, ei metsänomistajan tuoton maksimointiin. Vahva näkemys monilla metsänomistajilla edelleen on, että uudistamishakkuusta saatavista tuloista osa on ohjattava metsän uudistamiseen. Tämä on täysin väärä lähestymiskulma sijoitusmielessä. Raha sijoitetaan sinne, missä se vastaavalla riskillä saavuttaa paremman tuoton. Jos uudistaminen maksaa sen 1000 euroa/ha ja sille on saatavissa Pohjois-Suomessa esim. 2 % korko, niin keksin monta muuta tapaa sijoittaa tuo raha.

Vuoden 2014 metsälain muutos oli erittäin tervetullut. Se antoi metsänomistajalle enemmän vapautta määritellä laskentakorko ja metsänhoitotavat. Kunnes sitten uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Metsälain toimivuus hiilinielujen ja -varastojen osalta on tarkasteltava. Uhkaavasti kuulostaa siltä, että metsänomistajien oikeutta määritellä oma tuottovaatimuksensa ollaan viemässä pois.

Ikävää tässä kaikessa epävarmuudessa on, että minä en ainakaan uskalla tehdä isoja investointeja metsänhoitoon, kun tulevaisuus on näin epävarma. Kun tarpeeksi moni metsänomistaja kokee samaa epävarmuutta alkaa se pikkuhiljaa näkyä koko metsäsektorin investointihalukkuudessa sekä ennen kaikkea siinä hiilinielussa. Suomeen olisi hinkua usealla sellutehtaalla, mutta poliittinen epävarmuus ymmärrettävästi painaa jarrua. Täällä kuvitellaan, että jättämällä investoimatta sellutehtaaseen, maailman selluntarve ei kasva.

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 3.8.2019 08.10

Muutama sana metsäsertifioinnista. Käytännössä Suomen metsissä on käytössä kahta sertifiointijärjestelmää; PEFC ja FSC. Metsäkeskuksen mukaan Suomen metsistä noin 85 % kuuluu PEFC-sertifioituja ja vajaat 10 % FSC-sertifioituja. Käytännössä PEFC-sertifikaatti tulee metsiin, mikäli on Metsänhoitoyhdistyksen tai jonkin isomman puunostajan jäsen.

Sertifioinnilla huolehditaan, että metsätaloutta hoidetaan kestävän kehityksen mukaisesti, ekologisesti, luonnon monimuotoisuus huomioiden jne. Käytännössä metsäsektorin asiakkaat edellyttävät, että tuotteet ovat valmistettu edellä mainitut asiat huomioiden. Kyllähän tekin katsotte wc-paperia ostaessanne, että mitä sertifikaattia se noudattaa ja se jää kaupan hyllyyn, jos näistä kahdesta kirjainlyhenteestä ei toista löydy, eikö niin?

Etenkin PEFC-sertifikaatti on ollut metsänomistajalle taloudellisessa mielessä hyvin harmiton, FSC-sertifikaatti puolestaan on tuonut hieman taloudellista vaikutusta metsänhoitoon. Metsäyhtiöt lupaavat mainospuheissaan parempaa ostohintaa puukuutiolle, mikäli metsät ovat sertifioinnin piirissä, mutta konkreettista hintaeroa et saa puunostajaa kertomaan.

Minun metsäni ovat PEFC-sertifioinnin piirissä. Sinällään minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa sertifioinneista, jokaisella on ollut valinnan vapaus kasvattaa metsiään niin kuin haluaa, toki lakeja noudattaen.

Viime aikoina kuitenkin keskustelua on syntynyt FSC-sertifioinnin (tai tarkemmin sanoen FSC-Mix) mystisistä HCV-kriteereistä. Käytän sanaa mystinen, koska tämä HCV ilmaantui Suomen metsiin kysymättä ja yllättäen. Metsänomistaja ei edes välttämättä tiedä, onko jokin kuvio tämän piirissä tai mitä rajoituksia tämä tuo tullessaan. Tänä vuonna metsäyhtiöille ja metsänhoitoyhdistyksille on jaettu kartat näistä alueista, mutta maanomistajat eivät ole näitä saaneet käyttöönsä. HCV-alueiksi on ilmeisesti kohdistettu sellaisia metsiä, joissa on paljon lahopuuta tai siellä on runsas puusto. HCV-alueiden tarkoitus lienee ollut tunnistaa alueita, jotka ovat olleet koskemattomina pitkän aikaa, mutta tietooni on tullut kohteita, joissa ihan normaalista metsätaloudessa oleva kuvio on ilmaantunut HCV-kartoille. Todettakoon nyt vielä, että pelkkä metsäkuvion päätyminen HCV-kartalle ei ole vielä lopullinen tuomio, vaan maastokäynnillä voidaan todeta, onko siellä olemassa oikeasti kriittisiä luontoarvoja.

Voisi kuvitella, että tämä HCV-kriteeri ei aiheuta PEFC-sertifioidussa metsässä mitään ylimääräistä, mutta ensi tietojen pohjalta asia ei näin yksinkertainen ole. Koska näistä kohteista ei ole tietoja juuri tihkunut ja isoille puunostajillekin asia tuntuu olevan uusi ja outo, voi pahimmillaan käydä niin, että HCV-leiman saanut metsäkuvio pelottaa ostajat pois tai sitten on tyydyttävä esim. jatkuvaan kasvatukseen. Erikoiseksi asian tekee asian salaperäisyys. Itse myönnän, etten tällä hetkellä tiedä onko metsätiloillani HCV-kohteita tai mitä rajoituksia ne mahdollisesti tuovat. Siksi tämä kirjoitus on näin ympäripyöreä.

Aiemmin kommentoin blogissa Osmo Soininvaaran omaa blogitekstiä metsätaloudesta, missä hän mm. ihmetteli sitä, että metsät kaadetaan keskenkasvuisena. Mietitäänpä metsänomistajaa, joka venyttää kiertoajan todella pitkäksi ja kun hän tai hänen perillisensä viimein päättää korjata investoinnin hedelmät, hänelle kerrotaankin, että metsäsi on sosialisoitu jo aikoja sitten. Minä kannatan luontoarvojen huomioimista metsätaloudessa ja olen itsekin jättänyt vapaaehtoisesti tiettyjä pieniä alueita metsätalouden ulkopuolelle. Kuitenkin jos omaisuudensuoja on Suomen metsätaloudessa näin heikentymässä (esimerkkeinä tämä HCV ja keskustelut turvemaiden hakkuurajoituksista), tullee se monien metsänomistajien keskuudessa johtamaan siihen, että puustopääoma pidetään erittäin alhaalla hakaten niitä metsiä ”keskenkasvuisena” ja minimoidaan (uudistamis)investoinnit pelossa, ettei niitä hedelmiä koskaan saa poimia. Jokainen voi pohtia, mitä se tarkoittaa puuston kokonaiskasvussa. Se, että metsänomistajat saataisiin investoimaan ja hoitamaan metsiä siten, että puuta kasvaa jatkossakin mahdollisimman paljon, vaatisi sen, että poliittinen ilmapiiri pitkäjänteisesti olisi omaisuudensuojaa puolustava.

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 2.8.2019 06.09

Ensimmäinen kesäloma muutamaan vuoteen, milloin ei ole juurikaan metsänhoitotöitä tullut itse tehtyä. Laiskuuttani ostin metsäpalveluyritykseltä palveluna muutaman hehtaarin aukon uudistamisen. Muutamia kiireellisiä raivaustarpeita olisi taimikoissa, mutta onneksi metsä ja luonto on sen verran armollinen, että ihan yhdestä vuodesta ei hoitotyöt ole kiinni. Sen verran piti kuitenkin lomalla "pakottaa" itseään metsään, että tuulenkaatoja kävin sahailemassa polttopuiksi. Raivaussahatöitä, taimikoiden heinäyksiä ja istutuksia sekä polttopuuhommia voi suositella metsänomistajalle tehtäväksi itse, mutta isojen tuulenkaatojen ja konkeloiden (puu vasten puuta) korjuut kehoitan aloittelijoiden jättämään ammattilaisille. Itsekään en ammattilainen ole, mutta kun tietää vaarat, niin tietty kunnioitus on pötköllään juurineen olevaa kuution kuusta kohden, vaikka se niin vaarattomalta näyttääkin.

Ei tullut myöskään tänä kesänä puukauppoja tehtyä. Sen verran vierestä olen kuitenkin seurannut, että hintatasot on tulleet niin tukilla kuin kuidulla alaspäin viime vuodesta. Sellun kysyntä ja hintataso on heikentynyt, kun katsoo metsäfirmojen osavuosikatsauksia. Nähtäväksi jää, onko tämä hetkellinen lasku vai lasketaanko nyt pitempään alaspäin.

Tänä kesänä ei uusia metsätiloja ole tarttunut. Sijoitusvaroja olen ohjannut osakkeisiin, tosin lyhyellä tähtäimellä tarkasteltuna on tullut päädyttyä huonoihin ratkaisuihin (mm. Nordea isompana ostona).

Tämä nyt oli tällainen elossaolokirjoitus, pyrin kirjoittamaan myöhemmin enemmän taas itse aiheesta, metsätalouden kannattavuudesta.

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 12.5.2019 06.39

Niin ei itselläkään missään tapauksessa ole tarkoitus lopettaa metsäsijoittamista ja luopua metsistä. Enemmänkin niin, että nykyistä markkinatilannetta voi hyödyntää kohteissa, jotka ovat yksittäisiä tiloja kauempana muista tiloista tai etenkin taimikkovaltaisista kokonaisuuksista. Jälkimmäisessä vielä voi olla se etu, että jos hankinta on suht tuore ja itse on tehnyt paljon hakkuita, ei metsävähennyspohjat tuloutuisi vaan päin vastoin, voisi saada kirjanpidollisen tappion.

Näytä koko viesti
Metsäsijoittajan matkassa - 11.5.2019 10.28

Tämä on aihe mihin minulla ei ole antaa eksaktia vastausta. Kun puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta, se yhdistetään usein entisen ajan harsintaan. Tällöinhän metsästä poistettiin tietyn läpimitan mukaiset puut sekä ei välitetty jäljelle jäävästä pohjapinta-alasta. Tottakai tällöin metsän kasvu ja puuntuotontakyky kärsii. Nykyistä jatkuvaa kasvatusta ei tule sekoittaa entisaikojen harsintaan.

Suomessa on viimeinen puolivuosisataa panostettu jaksollisen kasvatuksen kannattavuuteen, käytännössä jatkuva kasvatus on ollut mahdollista vasta viisi vuotta lainsäädönnön puitteissa. Toisin sanoen tieteellistä tai kokemusperäistä faktaa ei löydy keneltäkään Suomesta. Vääntö jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen välillä perustuu lähtötietoihin ja niiden asettamiseen. Tottakai kumman tahansa filosofian saa näyttämään kannattavammalta kunhan vaan valitsee mieleiset lähtötiedot. Fakta on myös se, että mitä suurempi laskentakorko asetetaan, sitä varmemmin kannattavammaksi muodostuu se toimintatapa, missä suuret alkuinvestoinnit vältetään. 

Jatkuvan kasvatuksen kannattajat viittavat usein muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin, mutta kaiken kattavaa faktaa, mikä soveltuu niin turve- että kivennäismaalle tai mille tahansa lämpösumma-alueelle, ei ole olemassa. Meidän maantieteellisellä alueella jatkuva kasvatus johtaa pitkällä aikavälillä kuusettumiseen, koska mänty ja koivu eivät sovellu kasvamaan alikasvoksena kovin hyvin. Tietysti pienaukoilla ja luontaisella uudistamisella voidaan eri puulajeja kasvattaa.

Minulla on sekä jaksollisesti että jatkuvalla kasvatuksella hoidettuja kuvioita. Oma kokemukseni on se, että jatkuvalle kasvatukselle ei ole vielä olemassa markkinoita. Toisin sanoen puunostajat eivät ole sitä täysimääräisesti sisäistäneet. Tämä käytännössä tarkoittaa huonoja kantohintoja. Jos/kun jatkuva kasvatus yleistyy, varmasti puunostajien tulee suhtautua eri tavalla siihen. Nyt käytännössä monelle puunostajalle jatkuva kasvatus on kirosana, mikä tarkoittaa, että puun kantohinta on lähellä toisen harvennuksen hintoja.

Jos kuviolla on valmiiksi eri-ikäistä metsää ja alikasvosta, on mielestäni loogista hyödyntää jatkuvaa kasvatusta. Jos puolestaan kuvio on hyvin homogeeninen eli puut ovat samankokoisia ja -ikäisiä, on järkevämpi noudattaa jaksollista kasvatusta. Aikaväli, millä puhtaan homogeenisen kuvion saa muutettua eri-ikäisrakenteiseksi vie hyvin pitkän ajan ja sisältää riskejä. Kaikkihan toki riippuu laskentakorosta. Käytän itse paljon yläharvennuksia, vaikka ne virheellisesti usein jatkuvaan kasvatukseen liitetäänkin. Uusi laki on metsänomistajan kannalta hyvä, koska se mahdollistaa tapauskohtaisen arvioinnin. Ja näinhän se pitääkin mennä, että metsänhoitotapa valitaan tapauskohtaisesti kannattavuuden pohjalta.

Näytä koko viesti