Koska kommentointi tähän on tosiaan jäänyt heikonlaiseksi, päätin avata näkökulmaa omasta perspektiivistäni. Mistäs muustakaan. Toivottavasti lyhyesti.

Nimimerkkini on aito etunimeni, enkä siis ole esimerkiksi Markku. Minulla oli kunnon ura elektroniikkateollisuudessa ja rikoin ainakin oman lasikattoni. Muutaman vuoden nousujohteisen urakehityksen jälkeen kollegani ja hyvä ystäväni kertoi minulle mielipiteenään, että "naisten euro on aivan heidän oma vikansa". Olin asianmukaisen närkästynyt ainakin pari vuotta. Samassa vaiheessa esimieheni tarjosi minulle esimieskoulutusta, johon en mennyt. Pariin otteeseen puhuttiin projektipäällikön tai error managerin hommista. Kaikki tiesivät mitä ne ovat, joten jätin nekin väliin. Halusin edetä teknisellä osaamisellani.

Minulla oli etuoikeus työskennellä isossa firmassa code of conduct -kuplassa, jossa harvoin kukaan puhui sukupuolestani, ainakaan läsnäollessani ja selvinpäin. Seksistinen ja traumaattinen (itse asiassa tämä jälkimmäinen ei oikeastaan pidä paikkaansa) opiskeluaika opinahjossa, jossa osa opettajista olisi halunnut opettaa vain miehiä, alkoi pikkuhiljaa unohtua. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja firman syöksykierre alkoi. Siinä vaiheessa olin jo lopettanut rasittavat työrupeamat ulkomailla ja loputtomat ylityöt kotimaassa. Luonnollisesti urani kärsi näistä päätöksistä. Saunailloissa sentään kävin, sillä niiden väliin jättäminen olisi ollut viimeinen naula arkkuun.

Sain taannoin kenkää feministisestä Facebook-ryhmästä, koska vaadin meitä ottamaan vastuun omista valinnoistamme myös palkan suhteen. Silti pidän itseäni feministinä ja mielestäni jokaisen naisen tulisi olla. Polku hyväpalkkaisiin tehtäviin ei kuitenkaan ole helppo. Edelleen naisilta edellytetään miehiä suurempaa joustamista ja myöntyväisyyttä. Heitä patistellaan teknisilläkin aloilla hoitotehtäviin, kuten jo mainituksi error manageriksi. Onnekseni sain hyviä neuvoja kollegoilta, kuten harjoitteluaikana: "Älä koskaan keitä kahvia". Pääsin etenemään suunnilleen siinä missä halusinkin, mutta se ei välttämättä olisi onnistunut yhtään pienemmässä firmassa, jossa henkilökemioilla on enemmän merkitystä. 

Saunaillat, vuosijuhlat ja tiimipäivät ovat melkoista tasapainoilua työkavereiden ja pomojen kanssa. Tiedät mistä puhun. Kaikki eivät jaksa, kuten viimeisen Slushin jälkikommenteista voi lukea. Verrattuna sijoituspiirien pirskeisiin niitä voisi silti verrata pehmonallejen kanssa vietettäviin teekutsuihin. Kestän pankkiiribileitä enintään neljän vessapanokutsun verran. Anteeksi suorasukaisuuteni. (Mutta tämä selittää miksi en jää pelaamaan pokeria.)

Ammatillinen kuplani puhkesi kuitenkin vasta kun siirryin vetämään pienempää firmaa. Asiakkaat tällä alalla ovat edelleen mieluummin tekemisissä miehen kanssa, joten jouduin ottamaan edustajan asiakasrajapintaan. Onnistun kiertämään sukupuoleni, mutta se vaatii kekseliäisyyttä ja tässä tapauksessa myös kuluja. Ehkäpä asiakkuuksien vakiinnuttua voin jättää välipalikan pois ja nostaa omaa palkkaani. Sitä odotellessa.

Ei tästä ihan lyhyt vastine tullut. Kyllä ne lasikatot ovat siellä, mutta en syytä niitä naisvajeesta korkeimmilla palleilla. Me yksinkertaisesti usein valitsemme toisin, kuten esimerkiksi perheen kanssa vietettävän ajan. Se meille suotakoon.