juuso628 wrote:
https://youtube.com/shorts/I4bZx3HRiFA?si=c6u56W0PnqLKYPQp .Tästä vielä mielenkiintoinen lyhyt klippi,itse olen ollut tätä mieltä jo yli puolen vuotta kuten tämän ryhmän aiemmista viesteistä voi todeta
Vedonlyöntimarkkinastakin voisi johtaa päätelmän, että ehdolla ollessaan Newsom olisi melko todennäköinen presidentti. Todennäköisyys demokraattien ehdokkaaksi 14% ja presidentiksi asti 10%
tonza wrote:
Jo viime vaaleissa sai ihmetellä, miten jenkeillä ei ole tarjota finaaleihin käytännön muuta kuin vanhainkodin portteja koputtelevia kääpiä. Neljä vuotta myöhemmin tarjolla on samat käävät entistä vanhempina. Alkaa mennä vitsin puolelle koko vaalit.
Jos Trump ei onnistu voittamaan vaaleja ensi vuonna, niin saa nähdä pääsevätkö republikaanit tuosta eroon vielä sittenkään. On ikäisekseen hyvin skarppi ja ydinkannattajat kiihkeitä, joten ei tätä voida laskea ulos 2028 vaalispekulaatioistakaan. Toki luulisi paras terä jo tuolloin menneen Trump-ilmiöstä, mutta tuskinpa Capitolin valtauksen jälkeenkään kovin moni uskoi Trumpin olevan ykkössuosikki presidentiksi kaksi ja puoli vuotta myöhemmin...
Lähes päivittäin on tullut seurattua USAn vaalien vedonlyöntimarkkinaa vuodesta 2016 lähtien - uskomatonta, jo yli seitsemän vuotta!
Electionbettingodds tarjoaa näppärästi suoraan prosentteina vedonlyöntimarkkinan näkemyksen vaalien tilanteesta.
Biden on demokraattien ehdokas 70% todennäköisyydellä ja Trump repujen 76% todennäköisyydellä. Bidenillä prosentti on yllättävän alhainen istuvaksi presidentiksi ja Trumpille taas republikaanien ylivoimaiseksi gallup-ykköseksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että vielä vuosi sitten Bidenin prosentti oli 35:n tietämillä.
Paljon on siis hinnoiteltu edelleen sille mahdollisuudelle, että jommassa kummassa tai toisessa leirissä ehdokas on joku muu. Asiantuntijat ovat taas olleet eri mieltä ja välillä onkin kuultu, että "ihmeitä pitää tapahtua, jos ei kisa ole Biden vs. Trump". Politiikan asiantuntijat eivät kuitenkaan ole erityisen hyviä arvioimaan todennäköisyyksiä.
Todennäköisyys tällä hetkellä vedonlyöntimarkkinan mukaan jo pelkästään sille, että joku muu voittaa lopullisen vaalin ja tulee valituksi presidentiksi on melko tarkkaan yksi kolmesta - ei siis kuulosta maailman suurimmalle ihmeelle.
Jos Bidenin terveys ei romahda ja itse on halukas olemaan ehdolla, niin aikamoinen vallankumous saanee syntyä puolueen sisällä, että joku toinen voittaisi esivaalit varsinkaan kun kukaan ei ole vielä mitenkään profiloitunut edes mainittavaksi haastajaksi.
Mitenköhän paljon kulisseissa käydään valtapeliä ja onko demokraattien sisällä jonkunlaista keskustelua, jossa Bideniä pyydettäisiin harkitsemaan uudestaan vai onko tämä täysin sopimaton ehdotus istuvalle presidentille?
Mahtaa Ohisaloa ja Anderssonia vähän mietityttää Marinin toiminta kun ensin kehotti heidän kannattajiaan taktisesti äänestämään demareita ja kun äänet on kerätty, löi hanskat tiskiin.
Toisaalta nyt sinipunan todennäköisyys kasvoi ja luulisi, että ainakin vasemmistossa nähtäisiin mielellään vähän oikealle nytkähtänyt demarit sopeuttamassa hallituksessa samalla kun oppositiosta pääsisivät kurmuttamaan näitä neljä vuotta. Eiköhän ne "omat äänet" saada ensi vaaleissa takaisin jopa korkojen kera.
Jones kirjoitti:Äänestämisen kannattavuus tai kannattamattomuus on mielenkiintoinen aihe. Itse kyllä pidän sitä aivan selkeästi kannattamattomana toimintana puhtaasti kustannus-hyötyanalyysin kautta tarkasteltuna. Jos käytät sopivan ehdokkaan hakemiseen vaikka puoli tuntia ja itse äänestämisen toisen puoli tuntia, olet käyttänyt tunnin omaa aikaasi ja jokainen voi sitten pohtia kuinka arvottaa oman vapaa-aikansa. Sanotaan nyt vapaa-aikatunnin arvoksi vaikka 40€. Jos vielä leikitään, että ääni on annettu ehdokkaalle joka ajaisi omia etujani, niin takuuvarmasti keskimäärin ääneni ei tuota minulle 40€ hyötyä. Yleensä sillä ei tosiaan ole mitään merkitystä.
Tässä ehkä kiteytyy äänestämisen ongelmallisuus, mikäli ihmiset äänestävät sillä perusteella mikä tuo itselle suurimman hyödyn, sen sijaan että äänestettäisiin ehdokkaita jotka päätöksenteollaan kehittävät yhteiskuntaa sekä yleistä hyvinvointia.
Näin on. Itse en halua äänestykselläni omaa etuani maksimoida, vaan enemminkin kuvittelen ajavani yhteiskunnan kokonaisetua. Yllä olevassa esimerkissä tuo kustannus-hyötysuhde oli helpoin esittää oman edun näkökulmasta.
Äänestämisen kannattavuus tai kannattamattomuus on mielenkiintoinen aihe. Itse kyllä pidän sitä aivan selkeästi kannattamattomana toimintana puhtaasti kustannus-hyötyanalyysin kautta tarkasteltuna. Jos käytät sopivan ehdokkaan hakemiseen vaikka puoli tuntia ja itse äänestämisen toisen puoli tuntia, olet käyttänyt tunnin omaa aikaasi ja jokainen voi sitten pohtia kuinka arvottaa oman vapaa-aikansa. Sanotaan nyt vapaa-aikatunnin arvoksi vaikka 40€. Jos vielä leikitään, että ääni on annettu ehdokkaalle joka ajaisi omia etujani, niin takuuvarmasti keskimäärin ääneni ei tuota minulle 40€ hyötyä. Yleensä sillä ei tosiaan ole mitään merkitystä.
Vasta-argumenttina tähän kuulee usein "no mitä jos kaikki ajattelisi noin?". Sitten tietysti asia olisi eri, mutta kun kaikki eivät ajattele. Vältänhän itsekin salille menemistä ruuhka-aikaan klo 16-18 ja menen mieluummin jo klo 15. Yhtä hyvin tuohonkin voisi todeta, että "no mitä jos kaikki ajattelisi noin?". Silloin tietysti sali olisi täysin turvoksissa kolmen aikaan ja näin ollen strategiaa tulisi muuttaa.
Itse äänestän kuitenkin poikkeuksetta vaikka tiedän, ettei äänelläni ole mitään merkitystä. Äänestäminen on jotenkin kiinnostava rituaali, josta saan ikään kuin "mielihyväpisteitä". Mukavampi myös jännittää tulosta, kun on jonkun ehdokkaan kelkassa.
Sekin argumentti on mielestäni huono, että juuri äänestämällä vasta saisi jonkun valitusoikeuden. Kai tuo pohjautuu ajatukseen, että on yrittänyt vaikuttaa asioihin ja siksi saa myös arvostella lopputulosta. Asioihin voi kuitenkin vaikuttaa monella tavalla ja äänestäminen on niistä varmasti heikoimmasta päästä. Voisihan sitä ajatella niinkin, että vasta kun itse on lähtenyt ehdolle ja tätä kautta oikeasti pyrkinyt vaikuttamaan, saa valittaa. Myös vaikkapa mielipidekirjoitus Hesarissa vaikuttanee paljon paremmin kuin yksittäinen ääni. Jopa nettifoorumilla kirjoittelulla voi vaikuttaa. Sanoisin, että valittaa saa aivan vapaasti, oli sitten yrittänyt vaikuttaa tai ei. Tietysti enemmän hattua nostan niille, jotka ovat pyrkineet vaikuttamaan.
Noh, kaikki eivät näitä varmasti näin analyyttisesti pohdi, mutta itse tulee moista harrastettua. :)
Hyvää tarinaa eikä mitään paheksuttavaa. Antaa mennä vaan!
Tekstissä sanotaan seuraavasti:
Siksi Sarekoski toivoo, että Suomessa ryhdyttäisiin nyt saman tien vakavasti pohtimaan lisenssimalliin siirtymistä. Keskustelu on hänen mukaansa syytä aloittaa pikaisesti, koska siirtymä kestää joka tapauksessa vuosia.
“Kyseessä on tietysti poliittinen päätös.”
Näyttää siltä, että lisenssimalli ei ole pelkkää toimittajan mutuilua. Yllättävä käännös kyllä Veikkaukselta jo tässä vaiheessa. Näyttää tosiaan lisenssimalli lähenevän.
Täsmennyksenä tosiaan tuolle mainitsemalleni täysillä elämiselle, että se ei todellakaan tarkoittanut sitä, ettenkö säästäisi ja sijoittaisi. Elän mielestäni varsin mukavaa elämää vaikka reilun 2600€ nettopalkasta laitan sijoituksiin jotain 500€/kk. Teoriassa olisi varmasti mahdollista laittaa toinenkin viissatanen ja haaveilla vaikkapa aikaisesta eläköitymisestä, mutta sitten en voisi sanoa eläväni tällä hetkellä kovinkaan täysillä.
Hyvä ketju. Uhkaa karata off-topiciksi, mutta väittäisin, että monia suuria uhkia aliarvioidaan ja siksi suunnitelmaa "kituuttelen 20 vuotta ja sitten eläkkeelle" en pidä välttämättä järkevänä. On paljon syitä, jotka voivat viedä mahdollisuuden nauttia omaisuudesta sitten joskus myöhemmin. Esimerkiksi kuolema onnettomuudessa, vakava sairastuminen, voimakas aurinkomyrsky, sota, pandemia ym. Ylipäätään nuo kaikki ovat sellaisia tekijöitä, jotka voivat johtaa varhaiseen kuolemaan. Todennäköisyys, että vähintään yksi näistä sattuu omalle kohdalle on kuitenkin yllättävän suuri uskoakseni. Lieköhän noita huomioidaan elinajan odotteissa? Monet laajamittaiset uhkat eivät toteudu jokaisen sukupolven kohdalla, mutta toteutuessaan tekevät rumaa jälkeä. Itsekin olen miettinyt fyysisen kullan hankkimista täydellisen katastrofin varalle. Erätaitoja tuskin alan kehittämään, niin pitkälle en aio mennä.
Ehkä paras tapa varautua näihin isoihin uhkakuviin on elää elämää täysillä tässä ja nyt.
