Tykkäsin, kuinka THL:n Salminen oli sivistänyt katajaista kansaa:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006509686.html

Muutamia poimintoja:

”Täydellisen tukahduttamisen onnistumista ei voi luvata. Virus saattaa myöhemmin palata voimalla. ”
Salmisen mukaan Singaporen, Etelä-Korean ja Kiinan tilanteet näyttävät, että tukahduttaminen on pitkän päälle vaikeaa.
”Jos lukee [Martti] Hetemäen raportista muutakin kuin epidemiologista osaa, niin aika äkkiä näkee, mikä on vaikutus, jos talous ja ulkomaankauppa pysyvät kiinni vuoden loppuun asti. Sitten meillä ei yhtäkkiä ole rahaa ostaa sitä rokotetta, kun se joskus tulee.”
THL ei voi vaihtaa näkökulmaa sen mukaan, mikä on kullakin hetkellä kansan suosiossa.

Kansanterveystyön tavoite ei ole päästä eroon kaikista sairauksista keinoja kaihtamatta, Salminen sanoo. Se on enemmänkin riskin arvioimista. Punnitaan hyötyjä ja haittoja. Usein kannattaa hyväksyä joitakin haittoja sen sijaan, että riski poistetaan kokonaan.
”Ihmisten on vaikea ymmärtää tätä. Emmehän me kiellä kaikkia terveydelle vaarallisia asioita, vaikka voisimme sen tehdä. Olisi tämä aika hankala yhteiskunta silloin.”
Kuolleisuutta ja sairastavuutta voisi painaa alaspäin vaikka heti, jos haluttaisiin. Voisi kieltää viinan, tupakan ja karkit. Ne eroavat koronaviruksesta, koska valinnan voi tehdä jokainen yksilö itse, mutta periaate riskin ja siitä seuraavien sairauksien hyväksymisestä on kuitenkin sama.
Toinen esimerkki on autoilu. Tieliikenteessä kuolee jokavuosi ihmisiä toisten riskinoton seurauksena. Jos se kiellettäisiin, uhrit pelastuisivat ja samalla paranisi ilmanlaatu.

70-vuotiaaksi asti kannattaa olla vähintään yhtä huolissaan influenssasta. 

Casteliero kirjoitti:

Tietty, jos tässä tarkoitetaan kouluja, niin se on asia erikseen. Siinä ei ole mitään järkeä, että pariksi viikoksi palataan normaaliin pelkästään sen takia, että joillakin lapsilla on isompi riski olla kotona. Heillä on varmasti ihan yhtä iso riski olla kotoa joka päivä, ja viruksen leviäminen koululaisten keskuudessa on varmasti isompi riski siihen verrattuna.

Jos tarkoitat, että joillakin lapsilla olisi isompi riski saada korona kotona, siitä ei ole kysymys. Osalla lapsista kotiolot ovat muuten huonot eikä etätyö sovi kaikille yhtä hyvin. Jää puuttumaan normaali fyysinen kontakti kavereiden kanssa. Tauti aiheuttaa ylipäätään vähän ongelmia lapsille ja nuorille, joten on vanhojen ihmisten itsekkyyttä uhrata nuorten elämä oman koetun turvallisuutensa takia.

Jeans kirjoitti:

 

Harrastin ala-asteella futista ja karatea, mutta en oo koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä urheilussa. Koulussa sain aina helposti hyviä arvosanoja, mutta niin sai moni muukin. En oo varma millä luokalla, mutta muistan vieläkin selvästi kun ekaa kertaa alettiin laskea kertotauluja ala-asteella. Muistaakseni kerran viikossa testattiin niitä sillä tavalla, että opettaja otti aikaa ja laskettiin yhteensä sata laskua luvuilla 1-12. Olin aina yli minuutin luokan toiseksi nopeinta nopeampi, mikä tässä testissä on ikuisuus. Silloin tajusin ekaa kertaa, että mussa on jotain ainutlaatuista. Siitä lähtien ylä-aste, lukio ja nyt Hanken on aina tuntunut siltä, että oon kaikista lahjakkain laskemisessa. Aina jos opettaja on laskenut asian, jota en ymmärtänyt, niin en ole tarvinnut ottaa siitä stressiä, koska yleensä on selvinnyt, ettei kukaan muukaan luokasta ole sitä ymmärtänyt. Kun sitten pokerissa vielä pääsin maailman huipulle, takaraivoon on jäänyt ajatus, että onkohan niitä edes olemassa, jotka olisivat matemaattisesti lahjakkaampia.

Se ajatus murskattiin täällä aika helvetin nopeasti. Kuten oon maininnut, suurin osa harjoittelijoista opiskelee matematiikkaa/tietojenkäsittelytiedettä Harvardissa tai MITssä ja sen myös huomaa. Mennään hirveellä tahdilla läpi optioteoriaa, mutta silti kaikki pysyy kärryillä ja luokassa tulee pelkästään fiksuja kysymyksiä. Opiskeleminen täällä on ahdistavaa, kun jotain ei tajua tuntuu silti, että kaikki muut tajuavat sen. Oikeastaan ekaa kertaa joutunut kokemaan tällaista ja ehkä sen takia sen ottaa kovemmin.

Mun deskin molemmilla harjoittelijoilla on samanlaisia kokemuksia peruskoulusta kun mulla. Olleet selkeesti luokan nopeimpia laskemisessa, ja jopa käyneet koulun jälkeen high schoolissa ylimääräistä math clubia. Toinen niistä, Tom, sai stipendin Harvardiin opiskelemaan matematiikkaa. Vaikka ei suostunut tarkkaan kertomaan summia, niin vissiin maksaa yli 60k USD per vuosi ja Bachelorin saaminen kestää neljä vuotta. Tom on yksi Harvard-luokkansa lahjakkaimpia ja myös koko meidän harjoittelijaporukan nopein laskemaan. Mock tradingissa ei vaan ole hänelle mitään jakoa. Jotenkin uskomatonta seurata sivusta miten nopeasti niissä aivoissa klikkaa. Arvioisin olevani ite hieman keskiarvoa huonompi, mikä tällaisessa pelissä johtaa siihen, että hyvin harvoin pääsee tekemään marketia. Luulot omista kyvyistä ovat nopeasti palautuneet maan pinnalle. Oon hieman yrittänyt treenata peliä himassa, mutta pitäisi käyttää siihen enemmän aikaa. Kirjoitan jossain tulevassa postauksessa enemmän desk-hommista, mutta kaiken kaikkiaan täällä on ollut paljon stressaavampaa kun mitä olin odottanut.

Hauskaa tarinaa. Tuli muistoja ala-asteajoista, kertotaulun opetteluista ja lahjakkuuden lajeista. En pitänyt itseäni mitenkään lahjakkaana matemaattisesti vaan tuntui että näppärimmät pojat olivat itseäni nopeampia päässälaskussa. Samat tyypit olivat sitten kuitenkin aika onnettomia kun mentiin vaativampiin tehtäviin joissa sai käyttää kynää ja paperia. Omalta kohdalta myös muisto kun yläasteella ensimmäistä kertaa tajusin että luokan tunnollisimmat tytöt saattavat olla itseäni parempia joissakin kielissä. Olet varmasti antanut tasoitusta Harvardin tyypeille pelaamalla vuosia pokeria. Sinua saattaa kiinnostaa tämä video toiselta pelihuipulta (shakki)  finanssimaailmaan siirtymisestä https://www.bloomberg.com/news/videos/2017-04-25/the-link-between-chess-...