Kuten Al Gore on entinen seuraava USA:n presidentti, HS Visio on entinen talousjournalismimme tulevaisuus. Emil Elo keskittyy nykyisin kyttäämään kokoomusjuoruja pörssiskandaalien sijaan ja Mikko ”Daytrader” Mäkinen hylkäsi Pravdan kokonaan jo kauan sitten. Luen kuitenkin joka lauantai läpyskän ”Markkinaviikon”, koska se on edelleen paras kooste viikon suomalaisista pörssiuutisista. Ja osutaan Visiossakin aina välillä paremmin kuin Elina Lappalainen yleisesti startupeja ja erityisesti yrittäjänaisia surutta hehkuttaessaan. Eilisessä pläjäyksessäkin oli Merja Saarisen sivistyneiden sijoittajien perspektiivistä erinomainen juttu ”Suuri osinkoharha”.

Aalto-yliopisto on taas saanut valovoimaisen rahoituksen professorin Peter Nybergistä. Hän antoi akateemista maailmaa edustavaksi harvinaisen suorasanaisen lausunnon osinkohaukkojen kiimasta verotettuja tilisiirtoja kohtaan. Maailmassa on – vastoin Kimmo ”Momentum” Matikaisen persuista käsitystä – enemmän tiedettä politiikkaan soveltavia kurrosia kuin politiikkaansa tieteeseen soveltavia lainoja. Tosin varsin harvat ovat kykeneviä muotoilemaan sanomaansa mediaa kiinnostavaksi.

Onkohan muuten Aallon rahoituksen laitoksen johtajan, graduntarkastajani Vesa Puttosen, asema kansankapitalismin virallisena sinivalkoisena äänenä uhattuna?

Ellei ymmärrä osinkojen olevan lähinnä verotettu tilisiirto, olisi todennäköisesti kannattavampaa siirtyä Uudenmaan varakansanedustajana osakepoiminnasta vähäkuluisiin indeksirahastoihin. Jätän tällä kertaa tästä samasta aiheesta länkyttämisen tähän, koska olen saanut palautetta, jonka mukaan

Vihaan osinkoja…

Näen suomalaisen yhteiskunnan suurimpana tulevaisuuden uhkana lukemisen suosion hiipumisen. Tämä näkyy esimerkiksi Matias Mäkysen kaltaisten talouspoliittisten kykyjen erinomaisessa vaalimenestyksessä. Hilpeää muuten on, että kun poliittisen asemansa hyväksikäyttö johtaa opiskelijatytön painamiseen aviovuoteessa, ei siitä synny demaripiireissä oikein mitään skandaalia. Tosin Vaasan vaalipiirissä annetaan anteeksi myös ministerin ilmiselvä valehteleminen. Onhan se nyt nimittäin itsestään selvää, että Matias ei vaadi vieraissa käymistä verovähennyskelpoiseksi, vaikka Mika Lintilän lähettämässä meemissä näin väitettiin. Ja sitten vielä puhutaan, että pohjalaiset eivät muka olisi suvaitsevaisia.

En siis todellakaan a) vihaa b) vastusta osinkoja. Kysykää KPY:n edustajilta, ellette miuta usko. Olen KPY:n tapahtumissa kamppaillut korkeampien osinkojen (teknisesti osuuspääoman korkojen) puolesta jo vuosikymmeniä.  Ellei yrityksellä ole rahoilleen riittävän kannattavaa käyttöä, ne pitääkin siirtää omistajille uudelleeninvestoistaviksi. Puhumattakaan jos riskinä on Puijon tornin korottaminen yhtiön rahoilla.

Olen muuten aika varma, että vasemmistoekonomistit ymmärtävät paremmin kuin vanha kaupanjakaja Kim Lindström, että osinkojen maksaminen ei muuta osakkeenomistajan varallisuusasemaa kuin verojen verran negatiivisesti. Ilkkakaukorannat vain poliittisista syistä teeskentelevät olevansa ymmärtämättä. Osa Itämeren perukan osakehuruista ei oikeasti ymmärrä.

Osingonjakopäätösten pitäisi perustua yhtiön taloudelliseen asemaan ja pörssikurssiin. Jos yhtiön pörssikurssi on selvästi alle yhtiön oikean arvon, pitäisi osinkorahat käyttää pelkästään omien osakkeiden ostoon.

Kiveen hakattuja osingonjakopoliitikkoja pidän pelleilynä ja osinkoaristokratian tavoittelua lähinnä auton rekisterikilpien numeroiden keräyksenä. Mutta olen osallistunut moneen osingonjakopäätökseen, jossa on jaettu koko jaettavissa oleva pääoma, kun rahoille ei ole keksitty mitään järjellistä käyttöä. Ja ottanut osingot hymyissä suin vastaan.

Ja aika usein visioin vastustasoja osakkeille osinkotuottoprosenttiin pohjautuen. Tämä tosin on lähinnä pseudotiedettä eli markkinapsykologiaa. Välillä toimii heikohkosti ja toisinaan vähän huonommin.

Mutta sen väittäminen, että vihaisin osinkoja, on lähinnä kehnoa sisälukutaitoa. Ellei se kuulostaisi niin pervolta, väittäisin rakastavani osinkoja. Tosin se olisi vale, sillä suhtaudun osinkoihin neutraalisti. En intohimoisesti kuten Mirko ”Tänään on mainio päivä aloittaa pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen” Hurmerinta. Eli lähinnä yhtenä keinona siirtää yhtiön varoja niille, jotka ne muutenkin omistavat.

…Silti Ovaro jakaa osinkoa

Imatran lahja Suomen kansankapitalismille kysyi juuri ennen Ovaron yhtiökokousta, miten yhtiö, joka treidaa 30 prosentin discountilla ja jonka hallituksessa istuu Aki Pyysing, voi jakaa osinkoa. Jotta kaikki osakkaat olisivat tasa-arvoisessa asemassa, kerron antamani vastauksen: Koska emme ole saaneet ostettua omia osakkeita niin paljon, kuin olisin halunnut.

Suomessa omien osakkeiden ostamista on rajoitettu pörssin säännöissä:

”Hankinnan määrä kunakin pörssipäivänä saa olla enintään puolet hankinnan kohteena olevan osakkeen keskimääräisestä päivävaihdosta hankintaa edeltäneiden 4 viikon ajalta.”

Kun osakkeen likviditeetistä pääosin vastannut entinen optiomeklari siirtyi yhtiön hallitukseen (=estää nopean kaupankäynnin), on Ovaron osakkeella käyty kauppaa ystävällisesti sanottuna varsin maltillisesti.

En siis uskonnollisista syistä juo alkoholia tai vastusta osingonjakoakaan. Juon alkoholia ihan muista syistä ja osingonjakopäätös on vain yksi päätös, joka tehdään kulloisissakin olosuhteissa mahdollisimman hyvin. Pörssiyhtiöiden hallitusten päätökset ovat kuin pokerin peluuta:

Tehdään mahdollisimman hyviä päätöksiä, yksi kerrallaan.

Osingonjakopäätös on vain yksi niistä ja lisäksi sieltä vähemmän merkityksellisestä päästä.

P.S. Empiiristen tutkimusteni mukaan on selkeästi miellyttävämpää olla voitollisen kuin tappiollisen pörssiyhtiön hallituksessa. Sama pätee pokerimatkoilta palaamiseen.

P.P.S. Björn Wahlroos on onnistunut selittämään Jussi Pesoselle, miksi omia osakkeita kannattaa välillä ostaa. Olin UPM:n yhtiökokouksessa, jossa Jussi viittasi haettuun omien osakkeiden ostovaltuutukseen: ”Voi tulla vastaan tilanteita, joissa paras investointimme on omien osakkeiden osto”. Ei diplomi-insinööri olisi tätä itse keksinyt, kuulosti ihan kauppatieteilijän suusta tulleelta.

Sijoitustieto 4.2.2018: Tilisiirtokausi lähestyy

Keskustele Ovarosta

Varsin laaja sijoittajahiippakunta pitää osakehelmiään niin hyvinä, ettei niitä tarvitse koskaan myydä. Tämän teologian arkkipiispa Jarkko ”Random Walker” Aho kertoi joulukuussa Konecranesin olevan yksi kolmesta helmestään.

Siitä huolimatta, että edustan kilpailevaa kulttia, en lähde vaatimaan Satunnaista Mustanaamiota roviolle tai edes väittää kovasti arvostamani Jarkon olevan väärässä. Voi hyvin olla, että Konecranes(kin) on sellainen kruununjalokivi, josta ei tarvitse koskaan irrottaa, vaikka kuinka prinssit humputtelisivat. Mutta on olemassa rahoitusteoreetikkojen halveksuma salatiede, jonka mukaan hyvästäkään syklisestä osakkeesta välillä irrottaminen ei ole kuolemansynti.

Konecranes 16 vuotta. Siniset pallot ostojani, punaiset myyntejä. Jos pallot ovat kovin lähekkäin, on myyntihinta ollut aina hivenen yli läheisen ostohinnan, vaikkei siltä kuvaajasta välttämättä näytä.

Konecranesin kurssikäyrästä pitäisi aika äkkinäisenkin havainnoitsijan pystyä näkemään, että parempiakin voitontekomahdollisuuksia olisi ollut, kuin esimerkiksi vuodesta 2007 alkanut holdaaminen. Osake maksoi silloin vähän yli kolmekymppiä, kuten viime perjantainakin.

En itse uskaltanut ottaa konepajoja koronakuopassa. Sen sijaan sain nerokkaan idean alkaa pikkukikkailla fuusioitavien Konecranesin ja Cargotecin hintaeroilla, kun kokonaisuus synergiaetuineen haiskahti halvalta. Hintasuhteet olivat sellaiset, että Konecranesin kautta sai fuusioyhtiötä halvemmalla, joten paatunut bargain hunter (=Hullujen Päivien hurmaama) luonnollisesti iski sen kimppuun tammikuussa 2022 @37,46.

Ajoitus meni sikäli nappiin, että helmikuussa idän pieni suuri mies päätti pullistella keskikokoisia hauiksiaan ja maaliskuussa yksi Boris Johnsonin kätyreistä ilmoitti, ettei puolitoista vuotta valmisteltu järkiavioliitto tule saamaan siunausta ainakaan Iso-Britanniassa. Fuusio siis kaatui brittiviranomaisten vastustukseen.

En jäänyt kuraposition kanssa tuleen makaamaan, vaan lähdin vastahyökkäykseen:

Konecranes kolme vuotta

Otin laskeviin kursseihin reippaasti lempicoctailiani Average Downia, mutta vähän keventelin kuitenkin matkan varrella vastaan tulleissa lukuisissa kuolleen kissan pompuissa. Pohdiskelin, että kaikki pommitettu infra rakennetaan joskus uudelleen. Lisärohkeutta toi, kun arvelin Kiinan heittävän hyvästit idioottimaiselle koronapolitiikalleen ja satamainvestointien taas lähtevän rullaamaan.

En keksinyt yksin, että Kiina hyvin todennäköisesti avautuu ja pörssikurssi lähti viime syksynä kipuamaan jo ennen lopullista kiinalaisvanhusten apuharvennusta. Mie uskontoni mukaisesti räiskin pieniä iskuja vastapalloon.

Brittiviranomaisten hylkäämän puolisokandidaatin kanssakin olen vehtaillut.

Cargotec 17 vuotta

Jossain määrin samannäköinen käppyrä kuin ylimmäinen, eikö? Veivausteni seurauksena miulla on salkussani vielä halvempia nostureita kuin Pohjaonkija-Aholla.

Keskihankintahintani on nimittäin negatiivinen, jos aiemmat kaupat ja osingot huomioidaan. Pelkällä ostamisella tätä tilannetta joutuu odottelemaan aika monet osingot.

Syklisten osakkeiden ajoittaminen ei voine olla rakettitiedettä, jos hätäinen karjalaispoikakin voi siinä ainakin välillä onnistua. Tosin valitettavasti miulla ei ole tarjota tarkkaa lähdekoodia, millä tätä voisi jatkossa kopioida.

Mutta kertailen perusteesejäni:

Kikkaile vain solideilla, mutta edullisilla

Väliotsikon edullinen ei tarkoita törkyhalpaa. Alelaarin pohjallisia on vaarallista kevennellä, koska osakkeen hinta voi päivänä minä hyvänsä ”normalisoitua”. Siihen ei muuten tarvita niinkään ajureita kuin ostajia, vaikka analyytikot usein toisin väittävät.

Vielä vaarallisempaa on tietysti yrittää askarrella hypeosakkeilla. Meemiosakkeen keskihinnan alentaminen on oikotie kohti sijoituspäätösten ulkoistamista rahoittajalle.

Analyytikkojen vuoden 2024 tulosennusteiden mukaan kumpikin nosturi on sellaista P/E kymmenen -kamaa. Tavoitehintojen keskiarvot @35,2 ja @55 pörssikursseilla KCR @30,76 ja CGC @43,72 tarjoavat hyvin nousuvaraa.

Suhtaudun anaalien tulosennusteisiin huomattavasti vakavamielisemmin kuin tavoitehintoihin. Toki jotkut 2025 EPS-ennusteet ovat väistämättä aika hailakalla pohjalla. Lähes täyden luottamukseni saavat tulosennakkojen tarjoamat historiatiedot.

Voitaneen todeta alttarilla erotettujen täyttävän ainakin oman ”solidi, mutta edullinen” -kriteerini. Konecranesilla on vieläpä Jarkko Ahon hyväksymisleima kyljessä.

Täydennä ja keventele osissa 

Jos osake lähtee sukeltamaan, ei ole mitään takeita missä kohtaa Mariaanien hautaa se kääntyy takaisin. Joten vaikka osake tuntuisi halvalta kuin vaalilupaukset, ei tämä ole mikään takuu pohjakosketuksesta. Osakkeen kurssilaskusta on helpompi ottaa ilo irti, kun on likvidiä millä siitä nauttia. Ammuksia on siis hyvä yrittää pitää varastossa enemmän kuin Suomen tykistöllä talvisodassa.

Sama homma osakkeiden noustessa, joskin aavistuksen maltillisemmin. ”Kallis kallistuu” on vanha hokema, joka pitää paikkansa niin kauan kuin pitää. Siitä huolimatta, että olisi jo messevät voitot realisoitavissa, ei välttämättä kannata painaa menemään kaikkia kerralla. Joku kuumakalle voi vielä saada FOMO-kohtauksen ja ottaa vielä paljon kovemmallakin hinnalla.

Nopeat voitot herkemmin

En osta mitään ajatuksella ”myyn tämän tänään kalliimmalla”. Mutta jos satun osumaan johonkin kahden kolmen prosentin uutisettomaan osakekohtaiseen päivänousuun, olen hyvin taipuvainen irrottamaan tyytyväisenä. Useimmiten kyseessä on kohina, jonka hyödyntämättömyyttä kutsun yleensä laiskuudeksi. Joskus hönöpäissäni olen saattanut mainita myös päätöksentekokyvyttömyyden tai pelon.

Sama homma, jos myymäni lappu laskee rivakasti heti myyntini jälkeen. Olen valmis ostamaankin samana päivänä takaisin, jos hinnoista sovitaan.

Kun aikaa kuluu, on pienellä marginaalilla toimimiseen syytä suhtautua epäluuloisemmin. Yhtiön tilanne ja arvostuskuva ovat jo ehtineet muuttua, eikä kysymys välttämättä enää ole kohinasta. Valuuttakurssit, korot, raaka-aineiden hinnat yms. eivät ole luotuja pysymään paikallaan. Hankinta- ja myyntihintansa pitäisi ajan funktiona pyrkiä unohtamaan kokonaan. Tämä on kuitenkin vaikeampaa kuin keski-ikäisille kuperkeikka taaksepäin. Edelliseen tuskin koskaan täydellisesti pystyn, jälkimmäinen vielä jotenkuten menee.

Muistuttaisin tässä kohtaa erityisesti, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki käytti varsin laajalti stop profit -strategiaa. Eli voitolla olevat myytiin hymyssä suin tilanteeseen katsomatta. Tämänkaltaisella toiminnalla päätyy olemaan syli täynnä Tampellaa.

Taru kolmestakymmenestä prosentista

Aivan jatkuvasti törmään välillä täysipäisiltä vaikuttavienkin sijoittajien väitteeseen, jonka mukaan osaketta ei voi verojen vuoksi myydä, ellei arvele saavansa sitä ostettua 30 prosenttia (=luovutusvoittoveron verran) halvemmalla takaisin.

Huomautan aina jaksaessani tähän, että velan maksamista ei laskentatoimessa tarkastella kuluna. Toki on inhimillistä käsitellä runsaasti verovelkaa sisältävä salkkunsa kokonaan omana varallisuutenaan ja melkein kaikki näin tekevätkin.

Niille, jotka murehtivat sijoitettavien pääomien hupenemista verokarhulle suoritettaviin maksuihin, suosittelen sijoitusluottolimiittejä. Velan verottajalle salkussaan voi täysin laillisesti korvata velalla rahoittajalle. Jälkimmäiset toki perivät enemmän korkoa, joten totta kai verovelalla kannattaa kohtuullisessa määrin ratsastella, mutta ei sentään pakkomielteisesti.

Halvempia kuin luulin

Hupaisaa tai tarkalleen ottaen huolestuttavaa oli, että luulin ennen tämän kolumnin kirjoittamista Suomen nosturitähtien olevan aavistuksen kireämmin arvostettuja. Olin jotenkin niin trading-onnistumisieni huumassa, että oma Q4-fundamenttianalyysini oli jäänyt Inderesin lapsinerojen tuotosten hätäiseen lukemiseen.

Aion ottaa jatkossa vähän aggressiivisemmin kalliimmalla myymiäni nostureita takaisin salkkuun. Ja suhtautua hiukan nihkeämmin nopeisiin kevennyksiin. Kumpaakin lappua siis löytyy kaiken veivaamiseni jälkeen laarista, mutta hyvin maltilliset määrät. 

Konecranes -keskustelu

Cargotec -keskustelu

Joutsenlaulu tarkoittaa Yön biisin lisäksi laulua, jonka joutsen laulaa, kauniimmin kuin koskaan, juuri ennen kuolemaansa. Björn Wahlroosin legendaarisimmaksi pörssilauluksi ei jää Sammon tytäryhtiön Mandatumin listaaminen itsenäisenä yhtiönä pörssiin, vaikka kyseessä lienee Sammon valtikkaa 22 vuotta heilutelleen Nallen viimeinen iso siirto pörssiyhtiön ruorissa.

Toki varma ei voi olla, sillä vallanvaihto tapahtuu vasta Sammon yhtiökokouksessa 17.5.2023, mutta eiköhän Nallen kanit Sammosta ole jo vedetty. UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtajuudesta Wahlroos luopuu jo 12.4. Menen nostalgioimaan ainakin toiseen noista baakkelsinaaleista.

Sampo splittaa  

Sampo jakaa osakkeenomistajille viisi uutta osaketta jokaista vanhaa kohti. Eli vanhan Sammon hinta pitää jakaa kuudella, jotta saadaan uusi pörssikurssi, kunhan hanke toteutetaan.

Olen jänkäämiseni jängännyt sen suhteen, luoko splitti uutta arvoa. Jos keskustelukumppanini kuolaa splittien perään, en ala vänkämään, ettei yrityksen arvo muutu siitä mihinkään. Annan hänen ja kaltaistensa pitää näkemyksensä ja ostaa lahje kovana splitattuja osakkeita halvemmalla hinnalla, mutta reilusti kalliimmalla markkina-arvolla. Pitäähän niitä ostajia olla, joille ylihintaista tavaraa tuupata.

Säästäkää ruutianne, ymmärrän kyllä, että splitit usein tuovat yhtiölle uusia hönöjä omistajia ja yhtiön markkina-arvo pörssissä siten nousee. Mutta muistutan uudelleen Janne Saarikiveä ärsyttääkseni Warren Buffettin sanoja kääntämättä:

 Price is what you pay, value is what you get.

Ja se value (=arvo) ei splitistä muutu yhtään mihinkään, vaikka Suomen johtava splittigeneraattori Kyösti Kakkonen niin väittäisikin.

Joka tapauksessa splitti on neutraali uutinen, jolla on kuitenkin usein väliaikaisesti markkina-arvoa kasvattava vaikutus.

Sampo ostaa omia

Kannatan Karo Hämäläistä lämpimämmin pörssiyhtiöiden omien osakkeiden ostoja. Tämä johtunee siitä, että työkalupakistani löytyy myös myyntinappula. Tosin olen kuitenkin demariperheestä tulevana sitä mieltä, että yhtiön johdon kuuluisi suojella itsesuojelukyvyttömiä (=ikiholdereita) osakkeenomistajiaan, ja jakaa omistajille voitonjakona pelkästään osinkoja, jos pörssikurssi on törkeän kallis. Nokian entisen toimitusjohtajan Olli-Pekka Kallasvuon mielestä jokainen huolehtikoon itsestään ja Nokian omien ostot hypeaikaan yleensä ja johdon optioiden laukeamisaikaan erityisesti olivat perusteltuja.

Sampo kertoi tiistaina aloittavansa 400 miljoonan euron omien osakkeiden osto-ohjelman. Tästä puhuttiin jo tilinpäätöstiedotteessa, joten varsinainen uutispommi ei ollut kyseessä.

Sammolla on ”ylimääräistä” pääomaa taseessaan vielä Nordean myynnin jäljiltä ja kevään osingonjaon (2,6€) jälkeenkin pari euroa per osake ja se jakanee sen jatkossakin sixty-fifty osinkoina ja omien ostoina.

Kun kioskin P/E (hinta per tulos) on perjantain päätöskurssilla @43,48 seitsemäntoista haminoissa ja P/B (hinta per substanssi) 2,5 on Sammon voitonjako perusteltua. Jos kestävänoloinen P/E olisi alle kympin tai P/B alle yhden, ostaisin osinkohaukkojen kauhuksi pelkästään omia osakkeita. Jos taas P/E ja/tai P/B olisivat jotain tähtitieteellistä, jakaisin  pelkästään osinkoja. Siinä välissä sitten hybridi on ihan hyvä ratkaisu.

Yleisesti ottaen omien ostoilmoitus on positiivinen uutinen, jolla on pörssikurssia pönkittävä vaikutus. Vaikka pörssisääntöjen mukaan omia ei saa ostaa pörssikurssia nostavasti. Tämän kirjoittaja ei ole muuten paljon osakekauppaa käynyt. Jokainen markkinoilta pois ostettu osake nimittäin tukee pörssikurssia, osti sen sitten osto- tai myyntilaitaan tai vaikka välikurssiin.

Sampo spinnaa

Sampo on yrittänyt myydä henkivakuutus- ja omaisuudenhoitoyhtiö Mandatumia vuosikymmenen tai pari. Mitä ilmeisimmin saadut hintatarjoukset eivät ole vastanneet sitä arvoa, mitä Nalle kokee Mandatumissa olevan.

Spinn-off perusteltiin tavallista paremmin. Yleensä tarjolla on pelkkää corporate jargonia ”resurssien keskittämisestä” ja ”fokusoitumisesta”. Sammon hallitus kertoi, että

”Mandatum voisi itsenäisenä, listattuna yhtiönä laajentaa uusiin asiakassegmentteihin orgaanisesti myös Suomen ulkopuolelle ja mahdollisten yritysjärjestelyjen kautta kotimaassa. Tällainen kasvu edellyttäisi Sammon mukaan kuitenkin sitoumuksia, joita Sammon hallitus ei koe mahdollisiksi Sammon vahinkovakuutuksen keskittyvä strategia huomioiden.”

Selkosuomeksi tämä tarkoittaa, että Nalle ei ole halunnut painaa kaasua Mandatumissa, vaan on keskittynyt vahinkovakuutusimperiumin rakentamiseen. Nyt Patrik Lapveteläinen pääsee uuden pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajana näyttämään mihin pystyy, kun ei ole Nalle niskaan hengittämässä. Patella saattaa -66 syntyneenä olla vielä yli kymmenen aktiivista työvuotta jäljellä, joten jäämme tarkkailemaan tilannetta. Kentän laidalta onkin kiva kannustaa lappu rinnassa olevia kavereita. Itse radalle lähtö taas tuntuisi hyvinkin vastenmieliseltä ajatukselta, vaikka olen vuoden nuorempi.

22 miljardin arvoisesta Sammosta irtoaa siis sellainen Nallen suomenruotsalaisin sanoin kertaluokkalukuna parin miljardin siivu.

Tämäkin on operaatio, joka ei lähtökohtaisesti luo arvoa. Mutta saattaa hyvinkin kohottaa yhteenlaskettua markkina-arvoa, kun jotkut tykkää vahinko- ja toiset henkivakuuttamisesta.

Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu kun Lapveteläinen pääsee toteuttamaan itseään maailmalle asti. Mutta tietääköhän Patte, että Lauritsalassa on Lapvesi-niminen kaupunginosa, jossa asuin 1975-1986?

Aika kaunista katseltavaa

Vasemmisto selittää erityisesti vaalien alla, että johtajille maksetaan liikaa, kun se on ihan sama kuka siellä komentaa. Tähän sanon taas mie lianderssonina, että paskapuhetta.

Nallen joutsenlauluksi voidaan laskea esimerkiksi Sammon pörssikurssi koko Nallen ajalta.

Käyrä alkaa vähän liian aikaisin, koska Nalle otti puikot Sammossa vasta 2001 helmikuussa. Lisäksi vertailuindeksi OMXHPI alkaa kahdeksan vuotta liian myöhään. Osingotkin puuttuvat, vaikka niitä Sampo on jakanut kuin Marinin hallitus velkarahaa äänestäjilleen. Parempaan en kuitenkaan Nordnetissä pystynyt ja vaalivalvojaispaineessa en saanut vähän harvemmin käyttämässäni Infrontissa ymmärrettävän näköistä käppyrää aikaan. Alexander Stubbia lainatakseni ”Sori siitä”.

Mutta olen kuitenkin käyränkin perusteella vakuuttunut, että omistajaohjausministerien valitsemien karvapäägallerioiden löytämät kyvyt olisivat tehneet Postipankin kanssa paljon huonompaa jälkeä kuin Nalle, joka tuuppasi sen Danskelle törkeän kovaan hintaan 2006.

Seppo Lindblom Postipankissa ja Ulf Sundqvist Suomen Työväen Säästöpankissa toki näyttivät, että eivät demaritkaan ihan turhia pankinjohtajia ole. PSP ei sentään kaatunut Lindblomin sössimisiin, mutta STS meni 1992 käytännön nurin (KOP osti terveen osan) ensimmäisten lamavuosien pankkien joukossa.

Toivotan Björn Wahlroosille hyviä eläkevuosia ja jään kieli pitkällä odottelemaan pääseväni siteeraamaan Nallen sellaisia lausuntoja, joihin ei liity enää korporaatioedustusta.

Kun nämä kiistatta neutraali+-uutiset keskiviikkona tulivat, Sammon pörssikurssi nousupäivänä otti vähän osumaa. Tämä on malliesimerkki pörssikursseihin liittyvästä random walkista eli kännisestä hoipertelusta.

Kun puhuvat päät selittävät, että markkina nousi tai laski siitä tai tästä syystä, näitä lausuntoja ei kannata ottaa kovin vakavasti. Eivät ne oikeasti mitään syytä ainakaan varmaksi tiedä. Kunhan arvailevat, ihan kuten miekin.

P.S. Miulla on Sampoa ylipainossa. Tasapainottaa kivasti muuten korkojen noususta hyvin osumaa ottavaa salkkua.

P.P.S. Ensimmäinen pankkitilini oli Lappeenrannan Työväen Säästöpankissa. Vuonna 1970 Hämeen, Kymenlaakson, Lappeenrannan ja Oulun työväen säästöpankit yhdistyivät Helsingin Työväen Säästöpankkiin ja tästä kombosta muodostettiin STS.

Keskustele Samposta

Rahasampon haastattelussa sijoittaja ja kirjailija Henri Elo.

Minkä alan yhtiöt menestyvät nykyisessä korko- ja inflaatioympäristössä?

Talousympäristö on muuttunut vuodessa tyystin. Isoin konkreettinen muutos on rahan hinta. Vuoden euribor -viitekorko on 3,5 prosenttia, kun se vuosi sitten oli nollassa.

Sama kehitys on valtionlainoissa. Suomen valtion 10-vuotisen lainan jälkimarkkinakorko on kohonnut vuodessa 0,9:stä 2,6 prosenttiin.

Rahan hinnan nousu vaikuttaa eritoten pääomavaltaisiin yhtiöihin ja toisaalta kuluttajalla pääomaa vaativiin hankintoihin.

Autoa tai asuntoa ei osteta enää yhtä helposti kuin vuosi sitten. Myöskään teollisia investointeja ei käynnistetä enää nappia painamalla, vaan ensin yritysjohto marssiin pankkiin.

Myös velkakirjamarkkinoilla (yrityslainoissa) hinnat eli korot ovat kallistuneet, esimerkiksi Yhdysvalloissa reilussa vuodessa parisen prosenttiyksikköä.

Toisin sanoen, pääomavaltainen teollisuus ja toisaalta arvokkaampia käyttötavaroita myyvät yritykset eivät ole enää yhtä houkuttelevia kuin aiemmin. Toki sijoittajan on aina katsottava myös arvostustasoa ja yhtiökohtaisia näkymiä.

Sen sijaan hyväkuntoisia pankkeja esimerkiksi Suomessa samoin kuin halpakauppaa tai palveluita pitäisin kohtuuvakaina myös tässä tilanteessa.

Olisko nyt aika tankata kaikkein eniten koronnostoista kärsineitä yhtiöitä, kuten kasvavia teknologiayhtiöitä?

Palaan koron nousuun. Jos osakemarkkinoiden riskipreemiona käytetään 4,5 prosenttiyksikköä ja siihen lisätään riskitön korko 2,6 aiemman 0,9:n sijasta, tuottovaade nousee 5,4:stä 7,1 prosenttiin.

Vastaavasti kasvuyrityksen 10 vuoden päästä saatava 10 miljoonan euron rahavirran nykyarvo laskee 5,9 miljoonasta 5,0 miljoonaan.

En innostuisi kasvuyhtiöistä liikaa. Toisaalta korkotaso ei välttämättä enää nouse paljoa, Euroalueen AAA-reitattujen valtionlainojen korkokäyrä on laskeva.

On huomattava, että monet teknologiayhtiöt eivät ole pääomavaltaisia eivätkä vaadi välttämättä kuluttajalta isoja investointeja, joten siitä näkökulmasta katse kannattaa pitää myös kasvuyhtiöissä. Kuten viime vuodet ovat osoittaneet, myös hinnalla ja P/E-luvulla todellakin on väliä osaketta ostettaessa.

Jos normaalissa tuloskunnossa olevan yhtiön P/E (hinta/nykytulos) on yli 30, yrityksellä pitää olla todella vahvat kilpailuedut kannattavaan 2-numeroiseen kasvuun pääsemiseksi pitkälle tulevaisuuteen.

Ovatko REIT yhtiöt mielestäsi mielenkiintoisia, ottaen huomioon, että lähestymme koronnostojen loppumista?

Hyvä kysymys. En ole perehtynyt listattuihin REIT-yhtiöihin tarkemmin. Yleisesti pörssilistatut kiinteistösijoituskohteet ovat läpinäkyvämmin hinnoiteltuja kuin listaamattomat kiinteistörahastot. Suomessa listattuja kiinteistösijoittajia ovat esimerkiksi Kojamo, Citycon ja Ovaro.

Kohonnut korko vaikuttaa kiinteistöalaan, mutta mainittujen yhtiöiden kurssit ovat reagoineet jo voimakkaasti alaspäin. En silti innostuisi kiinteistösektorista liikaa.

Kenellä sijoitusalan konkarilla tai ”gurulla” on ollut sijoitustoimintaasi suurin vaikutus? Mitä olet häneltä oppinut?

Seppo Saario ja Kim Lindström ovat suomalaisen sijoituskirjallisuuden uranuurtajia. Heidän kirjansa ja viestinsä ovat selkeitä ja perustuvat pitkäaikaiseen sijoitus- ja liiketoimintakokemukseen.

Kansainvälisesti läpinäkyviä, fundamenttipohjaisia prinsiippejä on tarjonnut esimerkiksi Warren Buffett. En väheksyisi Buffettin prinsiippejä ja edesottamuksia myöskään markkinoiden tasaajana ääritilanteissa, kuten finanssikriisissä 2008-2009, jolloin hän oli ostolaidalla.

Joidenkin pitää kulkea vastavirtaan, jotta talousjärjestelmällä nimeltään markkinatalous on edellytykset toimia.

Mitä viime aikoina tutkimistasi yhtiöistä on tällä hetkellä mielenkiintoisessa tilanteessa kasvun kannalta?

En sijoita aktiivisesti vaan olen enemmän buy and hold -sijoittaja. Viimeisin ostos on elintarvikeyhtiö Fodelia, josta tein myös analyysin SalkunRakentajaan helmikuussa. Minusta yhtiöllä on hyvät kannattavan kasvun eväät muun muassa kuntien ja hoivakotien ruokapalveluiden ulkoistuksessa.

En myöskään väheksyisi Nokian Renkaiden uutta tulemista ja Puuilon konseptia halpakaupassa. Myös Kesko taitaa olla enemmän osto- kuin myyntihinnoissa, jos kurssitaso on alle 20 euroa. Teollisuuden puolelta omistan muun muassa SSAB:tä, joka kehittää vihreää terästä ja jonka osinkotuotto on erinomainen.

Olisiko nykyisessä markkinassa sijoittajan syytä ole varovainen vai rohkea?

Pitkäjänteinen sijoittaja omistaa liiketoimintaa joka olosuhteessa. Osake on pala yrityksen liiketoimintaa. Liiketoiminta jauhaa kassavirtaa päivästä toiseen.

Salkun ja liiketoimintojen painotuksia voi aika ajoin miettiä, mutta miksi hypätä pois liikkuvasta junasta ja rikastuttaa verottajaa ja välittäjiä?

Henri Elon kirjat ovat tarjolla Sijoitustiedon lukijoilla ALE-koodilla ”Sijoitustieto23”, alennus -8 euroa, postikulut 0.

https://holvi.com/shop/kivaatekemista/

Varsin monet pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenet eivät varsinaisesti välittäisi tavata osakkeenomistajia livenä. Yhtiökokouksissa tähän toisille epämiellyttävään tapahtumaan kuitenkin helposti ajautuu. Varsinkin piensijoittajat (=alle satakiloiset) kyselevät yhtiökokouksissa välillä itselleen ja välillä hallitukselle kiusallisia kysymyksiä. Raskaan sarjan sijoittajat taas ovat enimmäkseen vaiti ja odottavat malttamattomana reaaliosinkoja (=kahvitarjoilua).

Niinpä Orionin hallitus toi yhtiökokoukseen ehdotuksen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta siten, että pelkät virtuaalikokoukset olisivat mahdollisia. Ymmärrän hyvin ehdotuksen, sillä Orionin kotimaiset hallituksen jäsenet ovat kaikki miuta vanhempia. Eli edustavat ikäluokkaa, jolle pienomistajat ovat vain välttämätön paha, jota kuuluu kasvattaa herkkusienien tavoin.

Kaikki ulkomaalaiset hallitusammattilaiset tietenkin vilkuttelisivat osakkeenomistajille mieluummin ruudun takaa kuin raahautuisivat maahan, jossa on riskinä, että ihmiset vastaavat ”How are you” -kysymykseen mitä niille oikeasti kuuluu.

Analyytikot ja rahastojen salkunhoitajat kannattavat myös virtuaalisia yhtiökokouksia, koska heillä on yleensä halutessaan pääsy tapaamaan yhtiöiden avainhenkilöitä, vaikka yksi kerrallaan. Heidän perspektiivistään on huomattavasti mukavampi kotisohvalta kurkata hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan esitykset ja multittaa useampaa kokousta samaan aikaan. Vaihtoehtona kun on raahautua Helsingin kevätrännässä johonkin Messukeskukseen vain yhteen yhtiökokoukseen kerrallaan.

Mie tuulettelin ja S-Pankki Fennon Juha Varis kiukutteli, kun ulkomaalaiset omistajat yllättäen kaatoivat Orionin hallituksen yhtiöjärjestysmuutosesityksen. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että ulkomaalaiset eivät ymmärrä Suomen lainsäädäntöä. Voi se olla niinkin, koska eivät ulkomaiset sijoittajat ainakaan suomalaisten piensijoittajien eduista välitä, eivätkä yleensä itse edes osallistu yhtiökokouksiin. Lähettävät vastustamisensakin tiedoksi yleensä jo etukäteen.

Mitä yhtiökokouksesta sitten osakkeenomistaja voi saada?

Sama väki, joka ei enää jaksa lukea osavuosikatsauksia, ei viitsi yhtiökokouksissakaan käydä. Tosin miekin käyn varsin valikoidusti, koska valtaosa yhtiökokousactionista on odottelua ja jonottelua, jotka eivät kumpikaan kuulu suosikkiharrastuksiini.

Kiinnostavaa sisältöä ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan katsaukset. Nämä toki voisi seurata ruudultakin, mutta ainakin mie saan livenä parhaan tuntuman. Ja lisäksi aivan varmasti keskityn, enkä säädä koneella jotain muuta. Itse asiassa en ole digisauruksena koskaan osallistunut yhteenkään virtuaaliseen pörssiyhtiön yhtiökokoukseen.

Ja tietysti jos on joku jännittävä äänestys, kuten tyyliin kerran viidestäsadasta on, jännään lopputulosta mieluiten paikan päällä. Toiset ihmiset tykkäävät käydä livekeikoilla ja urheilutapahtumissa, toiset kuuntelevat mieluummin kotistereoitaan ja katsovat telkkaria. Muistelen edelleen lämmöllä, kun Findassa alkuvuodesta 2017 valta siirtyi toimivalta johdolta osakkeenomistajille. Findahan ei ole pörssiyhtiö, mutta laajasti omistettu osakeyhtiö kuitenkin.

Lisäksi jos on jotain mieltä painavaa asiaa yhtiön johdolle, voi kokouksessa käyttää puheenvuoroja ja sillä on joskus jotain väliäkin. Virtuaalikokouksessa ei päästä lähellekään samanlaista lynkkaustunnelmaa, kuin Sijoitustiedon Technopoliskerho onnistui kevään 2017 yhtiökokouksessa luomaan. Hämmästyttävää kyllä, karvalakkilähetystön vaatimuksista neljä viidestä toteutui.

Arvokkain sisältö löytyy tavallisesti kuitenkin kokouksen jälkeen. Jos on vähänkin proaktiivinen osakas, pääsee semihelposti tutustumaan melkein kehen tahansa hallituksen tai toimivan johdon jäseneen. Toki epäsosiaalisimmat luikkivat osakkeenomistajilta heti karkuun, mutta nykypäivänä tämä on käynyt varsin harvinaiseksi.

Olen joskus tehnyt yhtiökokouksessa oikean irtautumispäätöksen, kun en ole kerta kaikkiaan uskonut hallituksen puheenjohtajan juttuja. Tosin muistan myös tekemiäni virheellisiä ostopäätöksiä, kun olen uskonut toimitusjohtajien ylioptimistiset Visions, Scenes and Dreams. Ihmisten lukeminen ei ole eksakti tiede, vaikka televisiosarjassa Paljastavat valheet niin väitettiinkin. Mutta siinä voi kehittyä ja esimerkiksi reipas neljännesvuosisata ammattimaista livepokeria on avuksi.

Yhtiökin voi hyötyä livekokouksista

Jos yhtiö myy kuluttajille yhtään mitään, livekokouksen jättäminen pitämättä on sulaa typeryyttä. Kysykää vaikka Warren Buffettilta, ellette miuta usko. En erityisesti ole kokiksen ja hodareiden perään, joten pyhiinvaellusmatka Berkshire Hathawayn yhtiökokoukseen jäänee miulta tekemättä. Mutta monen suomalaisenkin piensijoittajan bucket-listalla on tai oli reissu Omahaan ennen kuin Buffet ja Munger heittävät lusikan nurkkaan. Yhtiökokouksessa myydään siis vain sellaisten yhtiöiden tuotteita, joita papparaisten puoli vuosisataa vetämä kioski omistaa.

Tietääkseni Orion myy monenlaista lääkettä ja erityisesti yhtiökokousikäiselle väelle ne maistuvat erinomaisesti. Tosin Buranan myyminen yhtiökokousväelle ei taida Sääntö-Suomessa valitettavasti onnistua.

Saadakseen kansan ostamaan samaa ibuprofeenia reilusti kalliimmalla hinnalla kuin kilpailijansa rinnakkaislääkkeitä myyvät, kannattaisi Orionin kerran vuodessa ainakin yrittää sitouttaa omistajansa myös asiakkaikseen.

Suosittelisinkin pörssiyhtiöitä siirtymään enemmän kohti osakkeenomistajien villitsemistilaisuuksia ja lopettamaan omistajiensa päälleräkiminen virtuaalikokousten muodossa.

Toki Inderesin viimevuotinen mallikin on erinomainen. Yhtiökokous sprinttinä läpi ja sen jälkeen kokouksen puheenjohtaja nappaa mikin mukaansa ja esiintyy Inderes-bändin laulusolistina osakkaille järjestetyissä bileissä.

P.S. Pragmaattinen äänestäminen

Taktisesta äänestämisestä osumaa ottavien puolueiden vinkumisesta motivoituneena jaan oman metodini etsiä vaaleissa äänestyskohteeni.

Haen nimittäin ensisijaisesti sellaista ehdokasta, joka voi mennä läpi, mutta jonka läpimeno ei ole Matti Nykäsen aivan varmaa. En siis viime vaaleissa harkinnutkaan Ben Zyskowiczia, joka muuten olisi käynyt, mutta menee läpi − kaikissa niissä vaaleissa missä vielä jaksaa − kuin Juggernaut.

Toki on sitten muita ehkä vähän erikoisiakin kriteerejä, kuten pitäisi olla poliittisesti pätevä, yhteistyökykyinen (=valmis vaikka lehmänkauppoihin) ja ajaa yhteisiä eikä omia asioita. Esimerkiksi Hjallis Harkimo ei täytä näistä ehdoista yhtäkään.

Uskonto on tärkeä kriteeri, sillä markkinataloususkovainen täytyy olla. Muuten saa uskoa puolestani vaikka puujumaliin. Näillä eväillä päädyin näissä vaaleissa tohtori Heikki Pursiaiseen, jonka tällä viikolla sain Sijoitustiedon Teerenpeleihin. Juttutuokion yhteydessä sain varmuuden fanittamani kirjailijaekonomistin täysipäisyydestä myös livenä.

Puolueiden sisältä vaikuttaminen

Kaikkiin puolueisiin tarvittaisiin täysipäisiä yleisiä etuja ajavia kansanedustajia. Henkilökohtaisena preferenssinäni on myös, että edustaisi puolueensa Pro-Market -siipeä. Eli siis ei akilindenejä, vaan villeskinnareita. Ei mikaniikkoja vaan willerydmaneja. Ei veronikahonkasaloja vaan merjakyllösiä.

Propagandamielessä päätin pyynnöstä laatia sittenkin listan sellaisista ehdokkaista, jotka täyttäisivät sekä pragmaattisen kriteerin että parantaisivat oman eduskuntaryhmänsä laatua. Sisältää vähän muutakin vaalipiiripohdintaa.

Helsinki:

Heikki Pursiainen kokkarit

Atte Harjanne virheät

Pitkäaikainen märkä uneni on, että velkavihreät muuttuisivat taas soininvaaralaisiksi talousvastuullisiksi vihreiksi. Atte Harjanne edustaa puolueessa järkivihreiden vähemmistöä. 

Wille Rydman persut

Kokoomusjohto siirsi tyyliin prosenttiyksikön kannatuksestaan persuille tuupatessaan Willen oikeistopopulistiseen puolueeseen viitsimättä perehtyä edes Rydmanin vastineisiin. Saatanan tunarit.

Helsingissä on myös Epäpyhä Allianssi, eli ristillisten, maalaisliiton ja entisten sinisten vaaliliitto. Korjausliikkeen Petri Roininen parantaisi kyllä kansanedustajien laatua ihan reilustikin, mutta vahvasti epäilen äänen Petrille olevan ääni keskustan Mikko Kärnälle, joka vaalimainoksensa mukaan on ”ehdolla kolmannelle kaudelle Helsingistä”. Mikä on sinänsä hilpeää, koska Kärnä nousi Lapin vaalipiiristä varasijalta Mikoksi Paavon paikalle muutamaksi vuodeksi eli 2015-2018 ja sitten valittiin 2019 suoraan varsinaiselle paikalle.

Siirtyminen Lapista (ei mitään mahdollisuuksia tulla valituksi) Helsinkiin (hyvät mahdollisuudet tulla valituksi) ehdolle oli näiden vaalien odotusarvomielessä onnistunein vaalipiirin vaihdos.

Uusimaa:

Uudellamaalla käydään ratkaisutaisteluita. Miulle kiinnostavin kamppailu on, saisivatko liberaalit siellä yhden paikan. Oman aikani paras näkemäni vaalikampanja on lipilaarien ”Leikattavaa löytyy”. Yhdellä edustajalla (joka nähdäkseni on maksimitulos) ei saa paljon valtaa, mutta seuraavissa ehkä sitten enemmän.

Kokoomuksessakin pitäisi vihdoin ymmärtää, että näkemyksetön juustohöylääminen ei ole varsinaisesti se mitä Suomi tarvitsee. ”Pitäisi” ei tarkoita sitä, että arvelisin näin tapahtuvan ainakaan orpojen mykkien valtakaudella.

Tere Sammallahti (kok.)

Teemu Selänne pitkästä aikaa ei sanonut twitterissä mitään myötähäpeää herättävää, vaan suositteli äänestämään Tere Sammallahtea. Jos Uudenmaan liberaalit kokkarit maistuu, niin Tere on erinomainen vaihtoehto.

Kaakkois-Suomi:

Jukka Kopra (kok.)

Kenraalin poika ja pojanpoika tekee vaalikaudesta toiseen arvokasta hiljaista työtä enimmäkseen valtamedialta piilossa. Puolustuspoliittiselle osaamiselleen on kysyntää entistä enemmän. Slava Ukraini -kyltit Lappeenrannassa venäläisten kulkureiteillä hymyilyttävät vieläkin.

Keski-Suomi:

Joonas Könttä (kesk.)

Joonas vastusti uutta hönöä arpajaislakia eduskunnan äänestyksessäkin. Ei saanut tästä muuten mitään runtua, mutta ansaitsisi uudelleenvalinnan.

Sinuhe Wallinheimo (kok.)

Sinuhe on vähän turha listalla, koska mennee Keski-Suomesta helpohkosti läpi. Mutta kun opiskeli tällä kaudella arpajaislakiasiat oikein huolella läpi, sisällytin kuitenkin.

Oulu:

Janne Heikkinen (kok.)

Janne on pokeriyhdistyksen hallituksessa, mikä on meriittilistalla kovempi juttu kuin kansanedustajuus. Mutta kelpaa erinomaisesti kansanedustajaksikin.

Ville Vähämäki (per.)

Olen pelannut pokeria Villen kanssa, ja pelipöydässä ihmisen sielun näkee paremmin kuin George W. Bush Putinin sielun 2002.

Vaalikeskusteluun

Kun joku sveitsiläinen − jo kauan sitten diagnosoiduilla savijaloilla huojuva − pankki horjahtelee, ottaa Suomessa Nokian pörssikurssi osumaa. En ole koskaan nähnyt tässä mitään järkeä, mutta niin se vain menee. Koska edustan ”Laita rahasi sinne missä suusikin on” -puoluetta, ostin viime viikolla viimeiset alkuvuodesta myymäni Nokiat takaisin.

Piti muuten aloittaa ensimmäinen kappale Orion-vertauksella, mutta eihän se siten lopulta viime viikolla edes laskenut. Vaikka ostin mie sitäkin, ja aavistuksen luottavaisemmin mielin kuin Nokiaa. En nimittäin todellisuudessa kovin paljon ymmärrä kummankaan kioskin tulevaisuuden näkymistä, mutta olen sisälukutaitoisempi kuin kykypuolueen nykyjohto Hesarista Wille Rydman -uutisia lukiessaan. Oliko Nokian ostamisessa mitään järkeä, en tiedä. Ostin kun kerran sai halvemmalla mitä olin vastaavan erän myynyt ja tämä ei ole kaikissa tilanteissa oikein.

Unohdettu Nubeqa?

Vuosi sitten Orion ilmoitti Bayerin nostaneen arviotaan eturauhassyöpälääke Nubeqan myyntipotentiaalista ”parhaimmillaan miljardista eurosta” ”parhaimmillaan kolmeen miljardiin”.

Tällä hetkellä Orionin rojaltitaso on luokkaa 20% Bayerin myynnistä. Rojaltiprosentti nousee portaittain Nubeqan myynnin kasvaessa. Mikäli Bayer saa lääkettä kaupaksi kolmella miljardilla, nousee Orionin rojalti noin 25 prosenttiin.

Kolme miljardia kertaa 25% = 750 miljoonaa euroa. Tästä pitää ottaa pois valmistuskustannukset ja Orionin osuus tuotekehityksestä. Patenttisuojatuissa lääkkeissä tuotantokustannukset ovat Orionin mukaan ”usein” viisi prosenttia myyntihinnasta. Tuotekehitys on loppusuoralla, eli jotain kliinisiä tutkimuksia vielä tehdään.

Lisäksi Arvo Ylpön jälkeläiset saavat osakkeidensa arvonmuodostuksen tueksi maksimissaan 250 miljoonan kertamaksut myyntietappien ylityksistä. Bayerin osavuosikatsausten ja muiden tiedotteiden perusteella näyttää siltä, että maksimijackpot on ihan realistinen odotus.

Eli lähivuosina Orion pankittanee Nubeqasta reippaat puoli jaardia vuosittain. Inderesin mukaan ”Orionin arvostuskertoimet laskevat maltilliselle tasolle mielestämme vasta 2026, joka on nykymarkkinassa ja korkoympäristössä turhan kaukana.” Olen 55-vuotiaan perspektiivistä eri mieltä, kolme vuottahan menee niin että humpsahtaa. Ruuhkavuosia elävälle uraohjukselle toki saattavat olla minuutit Länsiväylällä aika paljonkin pidempiä lasten parkuessa takapenkillä.

Nubeqan patentit valitettavasti raukeavat 2030-2035. Luulisi silti yli puoli miljardia tulokseen lisää kuuden jaardin markkina-arvon lääkeyhtiössä tuntuvan jossain vaiheessa pörssikurssia (44,12€) nostavasti. Sillä Orionilla on nimittäin muutakin toimintaa kuin pelkkä Nubeqa, jonka arvo on selvästi positiivisempi kuin Stockmannin tavaratalotoiminnan tai Ilkan ”oman” liiketoiminnan. (Terveisiä Pohjanmaalle: Lakkauttakaa hallintoneuvosto ja vaihtakaa sekä hallitus että toimitusjohtaja).

Pankkeja vastapalloon?

Ylitin sijoittajaurani pahimman henkisen kynnyksen ja ostin tällä viikolla lisää Nordeaa kalliimmalla kuin mitä olin sitä myynyt. Fomottaminen on yleensä virhe ja haluttomuuteni massahysteriaan osallistumiseen on saanut sormeni yleensä jäätymään napilla, jos olisi pitänyt myyntihintoja kalliimmalla ostaa.

Nyt tein poikkeuksen, koska näin Nordean olevan ihan eri tilanteessa kuin Credit Suissen. Operaatio meni sikäli putkeen, että ei tarvinnut kauaa odottaa, kun yli kympin ostamaani kamaa sai jo allekin vanhan paasikiven. Jonnat eivät muuten välttämättä muista Paasikiven rottakorvaa, toisin kuin kaikki sivistyneet ihmiset.

Jos pankkijärjestelmä horjuu, on kaikkien pankkien kurssilasku ihan perusteltua, koska vaikka oma pankkisi ei olisikaan oikeissa ongelmissa, on yleensä tulossa jotain sääntelyä, joka ei ainakaan pankin tulosta nosta. Hilpeää sinänsä, että kusessa olevia pankkeja usein yritetään pelastaa niiden tuloksentekomahdollisuuksia heikentämällä. Tämä tosin johtuu kansan paineesta, kyllä päättäjät yleensä ymmärtävät, että vaikeuksissa olevan pankin niskaan uusien kustannusten langettaminen ei varsinaisesti vie asioita oikeaan suuntaan.

Orionin ostamisessa näin paljonkin järkeä ja Nordean ostamisessa jonkun valonpilkahduksen lisäksi myös gambling-halukkuutta. Taisin kyllä ottaa tarpeettoman riskin, koska jos Nordea nyt vuodeksi pariksi löpsähtää kympin alle, vetelen omien periaatelinjauksieni rikkomisesta ranteitani auki keittiöveitsien tylsymiseen asti.

Vaalit lähenee, peli kovenee 

Yleensä olen viimeisessä kolumnissani ennen ennakkoäänestyksen alkamista kirjoittanut vaalikolumnin. Nyt en sitä tee, koska jos olisin maksimiopportunistinen, joutuisin suosittelemaan persujen äänestämistä. Petteri Orpo nimittäin vaikuttaa haluavan kovasti Vasemmistoliitosta vasemmalle olevan leuanvetäjän kanssa yhteiskuviin Säätytalolle, eikä meitä pelastane Katainen kakkoselta kuin persujen vaalivoitto. Joku avustajistaan lienee kertonut, että tätä ei kannattaisi ääneen ennen hallitusneuvotteluja sanoa, kun viime aikoina Orpo on pitänyt vaihtoehtona myös SMP:n perillisiä.

Vain oikeistohallitus ehkä (tuskin toki sekään) voisi pystyä Suomessa välttämättömiin rakennemuutoksiin. Radikaali arvoliberaali ei kuitenkaan abortinvastustajien ja tieteeseen lähinnä viihteenä suhtautuvien äänestämistä pysty suosittelemaan.

Kokoomuksen veret seisauttavan vaalivoiton mykät orvot ovat jo onnistuneet sössimään. Vaalien ykköspaikkakaan ei ole likikään varma, vaikka Marinin hallitus on syöttänyt talousvastuullisille tahoille lapaan juuri turhia erätaukoja pitämättä. Petteri ei pysty ainakaan telkkarissa tarttumaan edes ilmiselviin valheisiin. Jännä nähdä, kenet mukavan ja sisäsiistin kaikkien kaverin kokoomus seuraavaksi puheenjohtajakseen valitsee.

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.

P.S. Äänestän Helsingissä tuoretta kokoomuslaista Heikki Pursiaista, koska taloustieteen kunnianpalautus olisi Suomessa kovasti tarpeellinen. Tosin Ilkka Kaukoranta ja Patrizio Lainà tekevät sen haastavaksi. Lisäksi eduskuntainstituutio kaipaisi paremman läpän lisäksi kovasti lisää älyllistä pohdintaa ja sitä Heikki on Asiattomista lehdistökatsauksista asti suurelle yleisölle tarjonnut. Lukekaa muuten erinomainen kirjansa ”Paska Suomi” ja näkemyksensä nykykokoomuksesta. Mutta politiikka on kompromisseja täynnä.

P.P.S. Lauantain viihdepläjäys oli Helsingin Pravdan aukaiseminen. Siellä Wille Rydman mainosti ”Kaikki mitä tässä lehdessä sanotaan, ei ole totta.” Antero ”Jutussamme ei ole asiavirheitä” Mukkaa vilutti ilmoitus selvästi kuin Einaria. Toivottavasti ei kuitenkaan ottanut ex-esimiehensä tavoin A:ta ja ajanut autolla kotiin. Einarihan otti, kun spraitti olikin paskaa, yritti pyörällä kotiin ja huonostihan siinäkin kävi.

16.9.2015: Sleepy Sleepers muutti Suomea - parempaan suuntaan

31.3.2019: Mainettaan parempi hallitus taksiuudistuksineenkin

Perjantaina kaatui Silicon Valley Bank, ja kaikki tavanomaiset panikoijat olivat normaaleissa tärinöissään. Osa ehkä huomasi, että pankki ei suinkaan kaatunut silikonirintojen liialliseen rahoittamiseen, vaan liian homogeenisiin tallettajiin ja näillä talletuksilla harjoitettuun iloisen huolettomaan bondisijoittamiseen.

Kyseessä oli oikeastaan hönöjen vetämässä pankissa varsin tavanomainen Bank Run. Tosin pelkkä peruspankkijuoksukin on vielä sorsien paritteluakin raaempaa.

Huomautan tähän väliin, että suomalaiset pankit eivät nykyisin sijoita omasta taseestaan oikein mihinkään riskipitoiseen. Vastaavaa ei ole siis tapahtumassa Aleksilla, jossa tosin pankkikonttorin löytäminen alkaa – toisin kuin 1980-luvulla – olla jo haastavaa.

Lisäksi vakuutan, että Nordnetin arvo-osuustilillä olevat Teslat ovat turvassa. Tätä siis oikeasti kysyttiin, meitä on monenlaisiin paniikkeihin. Vaikka ainakin miut yllättäen paljastuisikin Suvi Tuppuraisen humputelleen bondisijoituksilla pankin nurin, ovat arvo-osuustilillä olevat osakkeet edelleen meidän NonNerojen omia.

Esa Juntunen: Viisas Sijoittaja

Sivistyneet kirjailijat lähetyttävät arvion toivossa sijoituskirjansa miulle tuoreeltaan. UPM:n mediasuhteiden päällikkö Marko Erola ei ole ikinä lähettänyt yhtään ja KTM Esa Juntunen on taas lähettänyt kaikki, eli esikoisteoksensa.

Kirja on selkeästi parempi sijoituskirja kuin Nerolan hittiteos ”Paras sijoitus”, mutta se todennäköisesti myy paljon vähemmän. Viisisataa sivua vain on useimmille liikaa. Paatuneet lukuholistit toki lukaisevat tuollaisen läpyskän yhdeltä istumalta, vaikka pienessä kankkusessa.

Kirja pursuaa (ainakin sijoitusgenren rivoimman osaston mielestä) hilpeitä sijoitustarinoita. Saatoin tosin olla kuullut niistä kaikki jo etukäteen, mutta muistanpahan nyt ne sen verran paremmin.

Esimerkiksi tiesittekö, että Warren Buffett on tehnyt 90% omaisuudestaan 65 vuotta täytettyään? Tässä on muuten rima Sergei Bubkan seitsemässä metrissä kenelle hyvänsä. Itse näen haastavaksi jo pelkän elossa sinnittelyn vanhaan kansaneläkeikään asti.

Kalliimpi on parempaa

Kirjassa on monessa kohdassa mainittu, että osakemarkkinat ovat ainoa paikka maailmassa, missä ihmiset juoksevat kauppaan kuultuaan hinnankorotuksista. Ja juoksevat kaupasta ulos, kun alennusmyynti alkaa.

Tämä on tosiaan jännä ilmiö, jonka tunnistan monista kokeneistakin sijoittajista. Kontra-Aki ei löydä tätä taipumusta peilistä, mutta Momentum-Matikainen kyllä.

Sijoittajat ovat laiskoja

Juntunen asettaa järkiperäisen osakesijoittamisen aloittamisen edellytykseksi neljä ymmärtämisvaatimusta: Osakemarkkinoiden, yhtiöiden liiketoimintojen, maantieteen merkityksen ja toimialakohtaisten tunnuslukujen ymmärtämisen.

Olemme samaa mieltä, että aika moni painelee osakemarkkinoiden nappeja ymmärtämättä yhtäkään, saati sitten kaikkia näistä kohdista.

Mutta lukekaa kirja, niin ymmärrätte. Kaikki väännetään aika rautalangasta, esitietovaatimukset eivät ole mitenkään pöyristyttävän korkeat.

Osingot ovat sijoitusmaailman kofeiini  

Kofeiini- ja osinkoriippuvuus ovat yhteiskunnassamme sallittuja. Molemmat ovat kuitenkin hyvin koukuttavia. Kun kävelen syrjäkujilla, vilkuilenkin aina ympärilleni, ettei pahasti addiktoituneita osinkohaukkoja ole kaartelemassa missään ja etsimässä mukiloitavaa.

Kirjassa kerrotaan hyvin, miten osinkoriippuvuus voi olla petollinen tie. Ja että sellaiset yhtiöt, jotka opportunistisesti ostavat omia osakkeittaan, ne vasta hyviä ovatkin. Tämä siis tarkoittaa, että ostetaan aliarvostettuja osakkeita, eikä Nokian Olli-Pekka Kallasvuona hinnasta välittämättä.

Osingot eivät siis ole paha asia. Mutta kuitenkin pelkästään verotettuja tilisiirtoja. Oikeistopoliitikot voisivat muuten puhua kahteen kertaan verotetuista pörssiyhtiöiden osingoista siinä missä vasemmisto valehtelee listaamattomien osinkojen olevan verovapaita. Tässä olisi toki sellainen ero, että oikeistohokema olisi totta.

Hinnalla on väliä

”Osakkeen perinteisiä hyväksyttäviä arvostuskertoimia, kuten P/E-lukua, ei kannata venyttää loputtomaan oikeuttamaan osakeostosta vain siksi, että osakemarkkinat ovat nyt hetkellisesti päättäneet tehdä niin.”

Tämä on omakin uskontunnustukseni. ”Hyvästä yhtiöstä voi maksaa mitä vain” -kansa katkeilee ahkerammin kuin meidän hintasensitiivisten lahkomme.

Kirjailija tosin aavistuksen ristiriitaisesti väittää, että pienistä hintamuutoksista ei kannata välittää. Jopa joku 20 prosenttia oli pitkän aikavälin sijoituksissa merkityksetöntä. Köyhään perheeseen 60-luvulla syntynyt on vahvasti sitä mieltä, että kaikki lasketaan.

Spekulointisalkku

Aavistuksen arveluttavana osana pidän kirjassa suositeltua viiden prosentin ”Spekulointisalkkua”. Jos sijoitus on arveluttava, sen voi jättää kokonaan tekemättä. Toisaalta miulla on sadan prosentin spekulointisalkku, eli kaikki on kaupan vaikka heti, jos hinnoista sovitaan.

Ja mitä tahansa voidaan riittävän hyvillä perusteilla ottaa. Paitsi makeaa viiniä. Ja sekin menee, jos ei kerran mitään muuta alkoholia ole.

Kauppa se on mikä kannattaa

Kirja edustaa sitä vastuullisten sijoittajien kerhoa, jossa osakkeilla kaupankäynti nähdään syntinä tai ainakin kannattamattomana. Vain jos yhtiön kirjat osoittautuvat keitetyiksi tai mongolit ovat jo valleilla voi osakkeita myydä. Mutta sitten pitääkin painaa kaikki.

Lisäksi viitataan taas niihin samoihin rahastotutkimuksiin, joissa ne eivät biittaa indeksiä. Tosi isolla rahalla ja säännellyssä ympäristössä se onkin haastavaa.

”Osakemarkkinoiden ajoittaminen ei onnistu koskaan” sanotaan vähintään viidesti.

Sitten tosin heti perään hehkutetaan, miten Warren Buffett on ajoittanut markkinoita taitavasti jo 60 vuoden ajan. Miten tämä vanha threesomen harjoittaja voi pystyä mahdottomaan, on asia, jota Juntusten heimokokouksessa pitäisi ehdottomasti pohdiskella.

Mitenkäs olisi sellainen strategia, jossa ajelisi 120 prosentin sijoitusasteella, jota sitten laskisi härkämarkkinassa sataan? Ja jos sitten koppailisi niitä samoja osakkeita halvemmalla takaisin, kun karhut alkavat tanssia pöydillä? Eikä koskaan panikoisi? Tätä kai kutsutaan ajoittamiseksi ja tällä(kin) strategialla on äärimmäisen vaikea olla pärjäämättä paremmin, kuin lymyilemällä pelkästään saman sadan pinnan salkun päällä.

Paniikin lisäksi putoavia puukkoja kehotetaan kirjassa välttämään. ”Putoava puukko ei ole koskaan liian halpa” on täysin perusteeton väite. Totta kai ne välillä väkisinkin ovat liian halpoja. Enimmäkseen varmaan eivät, mutta kyllä mie oon joskus saanut tupestakin kiinni. Ja toki on kämmenissä paljon vanhoja viiltoarpia.

”Sijoittajan pitää sijoittaa vain pitkällä aikavälillä” on myös aivan liian ehdoton kannanotto. Jos olet osaava fundamenttisojottaja, mikset ottaisi pieniä piristäviä pikiksiä ipoista? Voittajan kirousta tietenkin mielellään taitavasti väistellen.

ESG, jee jee jee

”Vastuullisuus ei ole hopealuoti ylituottoon tai edes juuri sinun mielestäsi aidosti vastuullisempaan sijoittamiseen, vaan usein pelkkää markkinointipuhetta ja suuri ristiriitaisuuksien vyyhti”.

Enpä olisi osannut itse noin täydellisesti muotoilla.

Suora osakesijoittaminen sivistää

”Suora osakesijoittaminen on mitä yleissivistävin harrastus”, sanoo Juntunen ja Aki allekirjoittaa.

Lisäksi lukeminen sivistää, ja ”Viisas sijoittaja” sivistäisi monia bulleroita, jos vain suinkin jaksavat kirjan hankkia. Alan kirjallisuutta ennestään lukeneille ei nyt niin hirveän paljon uutta. Sopii googlauskykyiselle erinomaisesti ensimmäiseksi osakesijoituskirjaksi.

Koska Sijoitustietoa ei kirjassa ole mainittu, lopetetaan kritiikkiin: Napakka kustannustoimittaja olisi tiivistyttänyt neljäänsataan sivuun. Esimerkiksi ”Tänään on paras päivä aloittaa osakesijoittaminen” -hokemista karsimalla olisi vapautunut ainakin pari aukeamaa.



Sijoitustiedon kirjakerho

Olen välillä huudellut lämpimikseni − ja monien kollegojen kannustamana − että Suomessa insider-kaupasta jää lähinnä kiinni vain, jos ei ymmärrä sellaista olevansa tekemässä. Tämä lausunto tosin vähän hapantui, kun joku Danske Bankin Ajatusten Vantaanjoki oli kehottanut vaimoaan ja isäänsä ostamaan vähän Lemminkäistä ennen Kyllikin miehen ja Allmänna Ingeniörsbyrånin fuusion julkistamista. Ja yllätyksekseni koko kolmikko sai tuomion.

Tosin kyseinen pankkiiri olisi puolestani voitu jättää täyttä ymmärrystä vailla olevana tuomitsematta. Täysipäinen kaveri ei nimittäin internet-aikana anna insider-vinkkejä osakekaupassa vihreille lähisukulaisilleen, koska tämän pystyy löytämään jopa Suomen Finanssivalvonta.

Suomalaiset eivät yleensä pienistä sisäpiirikaupoista paljon korviaan lotkauta, koska kokevat kyseessä olevan uhriton rikos. Tämä ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, mutta en ala vääntämään rautatiekiskosta miksi ei. Empiiristen tutkimusteni perusteella asian joko oivaltaa itse tai sitten mikään selitys ei auta. Lisäksi kolumnini ovat pahamaineisen taipuvaisia rönsyilemään ulos varsinaisesta agendasta.

Sen sijaan yritän selittää, miten Solidium Oy varasti Fortumin muilta osakkeenomistajilta yli 130 miljoonaa euroa.  Tämä tapahtui pakottamalla Fortum ottamaan syksyllä järjettömän kallis lainapaketti. Jopa Yleisradio ymmärsi, että ”Ehdot lainassa ovat niin surkeat, että yleensä sellaisiin tarttuvat vain äärimmäisessä hädässä olevat yhtiöt”.

Yle ei kuitenkaan ymmärtänyt sitä, ettei Fortumilla mitään oikeaa konkurssiriskiä ollut. Mutta pääomistaja eli valtio halusi poliittisista syistä ruoskia yhtiötä ja sen johtoa. Ja samalla tuupata toistaitoiseen, mutta turhaan sijoitusyhtiöönsä pikkaisen lisää tulosta. Koska osakkeita lahjoitettiin vain yksi prosentti Fortumin kaikista osakkeista, useimmat taloustoimittajat eivät ymmärtäneet tai ainakaan jaksaneet älähtää.

Fortum siis nosti puoli vuotta sitten lainaa 350 M€, joka maksoi osakkeenomistajille 150 M€. Nyt se maksaa lainan takaisin ja lisäksi osinkoina 816 megaa. Ei tarvitse olla rahoituksen syventäviä opintoja suoritettuina ymmärtääkseen, että lainan nosto oli täysin turhaa.

Tietenkin Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo selittää, että yhtiö oli syksyllä selkä seinää vasten ja nyt tilanne on helpottanut. Ei kai kukaan itsesuojeluvaistoinen toimitusjohtaja mene kertomaan, että pääomistaja pakotti ottamaan törkeän ylihintaista lainaa?

Jos olisin Fortumin hallituksessa, olisin vastustanut lainan nostoa kaikin mahdollisin (enkä pelkästään laillisin) keinoin ja otettuani äänestyksessä pataan, eronnut protestiksi. Osakeyhtiön hallituksen kuuluisi työskennellä kaikkien osakkaiden eikä pelkästään pääomistajan puolesta.

Onneksi meillä on Karo Hämäläisen kaltaisia pienaktivisteja, jotka jaksavat mennä yhtiökokoukseen äänestämään hallitukselle epäluottamusta. Mie en viitsi, koska saattaisin vetää mikalintilämäiset pohjat, ruveta kristakiurumaisesti räyhäämään ja äiskä joutuisi häpeämään esikoispoikansa tempauksia taas kerran.

Olen joskus kirjoittanut Suomen olevan Varkaiden paratiisi, koska Finanssivalvonta imee puoleensa rahoitusalan työtä vieroksuvan osaston ja sisäpiirikauppa rehottaa kuin 70-luvun pornolehdissä. Tämä oli kyllä rumasti sanottu, koska valtio pystyi tässä paratiisissa näköjään varastamaan pienosakkailta täysin julkisesti ja ilman mitään seurauksia. Seppä Ilmarisella, joka sentään äänesti yhtiökokouksessa suunnattua antia vastaan, ei riittänyt intoa takoa kannetta valtiota vastaan. Muilla ei ole resursseja. Prosessoiminen Suomessa (ja Ruotsissa) on niin törkeän kallista, että oikeusturvaa meillä ei alle kymmenen miljoonan euron siviiliasioissa juuri ole.

Joka tapauksessa ehdotan omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiselle Rafael Paasio -mitalia ja SDP:n kunniajäsenyyttä jo etuajassa myönnettynä. Hän nimittäin pystyi tällä operaatiolla sosialisoimaan yksityistä omaisuutta paljon enemmän kuin yksikään toinen muistamani demariministeri. Arvelisin operaation onnistuneen, koska Tuppurainen − toisin kuin esinaisensa − ymmärtää miten pörssiyhtiöt toimivat.

Mutta ei kannata olla huolissaan, että Tytin kaltaiset oikeistodemarit lähivuosina vuonna 1899 perustetussa Suomen Työväenpuolueessa valtaan nousisivat. Menestyksekäs sosialisointi ja jossain määrin ymmärtäminen taloudellisista lainalaisuuksista eivät ole nykydemareissa mikään meriitti. Tärkeintä on ottaa cooleja selfieitä.

Keskustele Fortumista

Sampo Ryynänen lienee jo selvinnyt Ilari Sahamiehen kanssa kameroiden edessä Patrik Antonius Challengessä 2019 otetusta kielarista. Tai ainakin paremmin kuin sijoittajat Sammon perjantaisesta osavuosikatsauksesta. Kurssi kyykkäsi nimittäin 5,8 prosenttia sulkien @45,50. Eli Sammon markkina-arvosta lähti pois noin 1,5 miljardia euroa. Jäi sitä vielä 25 jaardia jäljelle, joten Nalle tuskin joutuu ainakaan vielä Nizzan kämppäänsä dumppaamaan.

“Ni fattar inte hur bra det går”

Sammon toimitusjohtaja Torbjörn Magnusson näkee kurssilaskun merkkinä siitä, että markkinat eivät ymmärtäneet, kuinka hyvin Sammolla menee. Ja että yhtiön täytyy skarpata sijoitusviestinnässään.

IR-toiminnan (=sijoittajasuhteet) parantaminen on Sammolle kuitenkin varsin haastavaa. Investor Relations Manager Mirko Hurmerinta nimittäin kääntää ainakin suomalaiselle yleisölle Sammon tulostiedotteiden corporate jargonin ansiokkaasti selkokielelle IR-blogissaan. Lisäksi Mirko tiedottaa kaikenlaisissa kanavissa Kirjokansi Oyj:n asioista huomattavan ahkerasti.

Mutta tilinpäätöstiedotteen voisi Sampo takoa myös vain yhden akateemisen loppututkinnon suorittaneiden ymmärrettäväksi. Luin tänään tekstin huolellisesti läpi, ja en olisi tullut pelkästään siitä juuri Märtha Louisea hurskaammaksi.

Poimintoja Sammon katekismuksesta:

Ensimmäinen uskonkappale:

IFRS 17- ja 9-standardien voimaantulon myötä varojen ja velkojen käypien arvojen muutokset vaikuttavat Sammon raportoituun nettotulokseen 1.1.2023 alkaen.

Mitä se on:

Fuck the IFRS, tekee mieli tässä yhteydessä aina mainita. Miekään en ymmärrä kyseistä kirjanpitostandardia kunnolla, vaikka olen laskentaekonomi ja IFRS:ää käyttävän pörssiyhtiön hallituksessa. Tosin valmistuin ennen Suomen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta ja täydentävät opintoni ovat olleet ystävällisesti sanottuna niukahkot.

Etsin vastausta tilinpäätöstiedotteesta, mutta löysin sen lopulta Mirkon blogista. Käytäntömuutos toteutuu vasta ensi vuonna, eikä näy juuri nyt julkaistuissa numeroissa mitenkään. Tämä liittyikin osinkohaukkojen tarkoilla silmillään vahtaamaan osinkopolitiikan muutokseen, joka oikeasti ei muuttunut mihinkään.

Tämän esimerkin otin lähinnä siksi, että käytin täysin turhan asian selvittämiseen paljon sellaista aikaa, jonka olisi voinut käyttää Super Bowl -ennakkojen lukemiseen.

Toinen uskonkappale:

Efektiivisen korkotuoton nousu kuluneena vuonna kasvatti Sammon vuosittaista tulospotentiaalia noin 230 miljoonalla eurolla ennen veroja.

Mitä se on?

Jaahas. ”Tulospotentiaali” on uudissana, jota ei 1980-luvulla Pörssin lehtereillä käytetty, mutta on silloin vielä alullepanemattomien geelitukkien ahkerassa nykyisessä käytössä. Kai tämä tarkoittaa 230 miljoonaa euroa lisää vuotuista tulosta. Ja se on vain potentiaalia, koska ei ole vielä tehty. Mahtotapa (=potentiaalin synonyymi) ei liittyne asiaan mitenkään.

Kolmas uskonkappale:

Nämä huomioon ottaen konsernilla on edelleen vakuutustoiminnan tarpeisiin nähden ylimääräistä pääomaa 2 euroa osaketta kohden.

Mitä se on?

”Ylimääräinen pääoma” on hilpeä termi myös. Miulla ei ole eläissäni ollut yhtään ylimääräistä pääomaa. Vaikka sellaisen perään ovat luotonanojat monesti kyselleet. Tämä taas liittynee pelkästään osinkopolitiikkaan. Eli tämä ”ylimääräiset” kaksi euroa jaetaan vielä osakkaille jollain metodilla, joko osinkoina tai omien osakkeiden ostoina. Tämän lisäksi tulee siis vuosittaista ”perusosinkoa”, joka on Sammon politiikan mukaan vähintään 70 pinnaa operatiivisesta tuloksesta.

Viime vuodelta jaetaan 1,80 euroa perusosinkoa ja 0,80 euroa ”lisäosinkoa”, yhteensä 2,60 euroa. Perjantain kurssilla saadaan 5,7 prosentin osinkotuotto. Lisäksi yhtiö ostaa omia osakkeitaan 400 miljoonalla eurolla, mikä vastaa 0,8 euron osinkoa. Eli Sammon osinkotuotto on näin laskettuna 7,5%. Tämä muuten pitäisi avata sekä tuuli- että aika monille muillekin puvuille jokaisen voitonjakoesityksen yhteydessä. Niin ymmärtäisivät ehkä vähän paremmin, mistä omien ostossa on kysymys.

On muuten sellainen osinkohaukkojen alalaji, joka uskonnollisesti haluaa saada verollisia osinkoja, jotta voivat sitten ostaa niillä rahoilla lisää sitä samaa osaketta. Tälle lajityypille ominaista on kaikissa tilanteissa kammoksua omien osakkeiden ostoja. Laji ei ole vielä likikään sukupuuton partaalla, mutta kanta on selkeästi harventumaan päin. Evoluutio nimittäin harventaa vähemmän elinkelpoisia lajeja välillä tuskastuttavankin hitaasti, mutta kuitenkin varmasti.

Suloa livenä

Unihäiriöisenä heräsin perjantaiaamuna epäinhimillisen varhain ja katselin silmät ristissä ensimmäisen Inderesin tulosliveni. Lähetyksessä analyytikko pikalukee ja samalla selostaa osaria.

Neitsyyteni menetettyä olen sitä mieltä, että 99%:lle sijoittajista olisi tehokkaampaa ajankäyttöä kuunnella Vilenin Saulia kuin plärätä itse osaria epätoivoisesti. En siis puhu Mikko Mäkisistä, mutta taidan itse olla valitettavasti ala99:ssä.

Lisäksi Sulo on hirmu söpö telkkarissa. Sauli Vilen OnlyFans-tiliä voisi myydä naissijoittajille (ja osalle miessijoittajistakin) aika äreällä kuukausimaksulla.

Tilinpäätöstiedotteen jälkeen voi Saulin mukaan Sampo-kahvit keitellä. Kielen kehitys on hilpeää: 1980-luvulla hyvästä osarista korkattiin tai skoolattiin, eikä tosiaankaan keitetty mitään kahvia.

Buy, Sell or Hold?

Voisin lätistä Sammon rahantakomisen näkymistä tuntikausia, mutta kansakunta vaatii teryleeniä:

Akin arvaustoimiston mielestä Sampo on juuri sellaisissa hinnoissa, että sitä on kiva vähän treidailla. Eli tuskin karkaa mihinkään taivaisiin, mutta downsideriskikin on maltillinen.

Punaiset pallot myyntejä, siniset ostoja. Kauppa se on mikä kannattaa.

Kuvaaja näyttää ehkä aggressiivisemmalta kuin oikeasti olenkaan. Koronakuopassa latasin raskaasti sisään joo, mutta sen jälkeen olen pääasiassa tehnyt sekä viiden pinnan kevennyksiä että takaisinostoja.

Osinkoansa?

Toivottavasti kiinnitit huomiota, että en perustellut edellisessä kappaleessa Sammon hinnoittelunäkemystäni yhtään mitenkään. Ellet huomannut, saatat kuulua siihen sijoittajapopulaatioon, joka lukee analyyseistä vain tavoitehinnat. Ja jolle suosittelen rutiininomaisesti vähäkuluisia osakeindeksirahastoja.

Sammon hulppeasta osinkotuotosta ei pidä kiihottua liikaa. Yhtiö jakaa nimittäin enemmän kuin tienaa. Vähän sama homma kuin Marinin hallituksella, mutta pienemmässä mittakaavassa ja rehellisesti asia äänestäjille (=osakkaille) aukaisten.

Yhtiö jakaa siis 3,40 euroa per osake 2,41 euron tuloksesta. Jopa Matias Mäkynen saattaisi ymmärtää, että tämä ei ole välttämättä kestävällä pohjalla. Mutta tämän vuoksi Sampo viestittää lisäosingoista eikä esimerkiksi mäkysenä fiktiivisestä tulevaisuuden kasvusta, joka hoitaa kaikki vajeet.

Perusosingolla 1,8 euroa sen sijaan lienee kovaa maata allaan. Itse asiassa laskisin Sammon osinkotuoton jakamalla perusosingon ylimääräisistä osingoista putsatulla pörssikurssilla eli näin:

Osinko 1,80 euroa jaettuna (Pörssikurssi 45,50 euroa miinus tämän vuoden Lisäosingot 1,60 miinus Ylimääräinen pääoma 2,0 euroa). Tästä tulee ”kestäväksi” osinkotuotoksi 4,3 prosenttia.

Katseltuani Torbjörnin Vepun kasiminuuttisen, se vaikutti itseensä ja yhtiöönsä hyvinkin tyytyväiseltä. Tästä ja Dagens Industrin haastiksista päättelen, että jotain tuloskasvuakin voisi lähivuosina olla Sammolla tulossa. Joten 2022 P/E 19 ei ole mitenkään äärimmilleen venytetty kerroin. Varsinkin kun Sammon väki näkyy osaavan vakuutuksiaan takoa.

Toivottavasti tästä kolumnista Sampo ainakin vähän selvisi.



Keskustele Sammosta

Perinteisestä eli toisesta Pörssigaalasta tiistaina hankkimastani napakasta kankkusesta huolimatta oli kiva herätä keskiviikkona Ålandsbankenin tilinpäätöstiedotteeseen. Eli heräsin puolen päivän haminoissa ja ensitöikseni luin Wiklöfien pari tuntia aikaisemmin julkaistuja aikaansaannoksia.

Tilinpäätöstiedote on lähtökohtaisesti vain neljäs osavuosikatsaus. Mutta se sisältää usein yhtiön päivitetyt näkymät, joten se on keskimääräistä jännittävämpi. Ahvenanmaan pankki kertoi tästä vuodesta ”Ålandsbanken odottaa liiketuloksen vuodelta 2023 olevan olennaisesti parempi kuin vuonna 2022.” Nostin kaksi kättä ylös ja tein pari sellaista lanneliikettä, joita lapseni nähdessään olisivat hävenneet vielä enemmän kuin kyllästymisen tuolle puolelle kuulemiaan rivoja juttujani.

Rauhoituttuani totesin, ettei viimeinen neljännes itse asiassa ollutkaan kovin häävi. Wiklöf vanhempi kavereineen (=ÅAB hallitus) oli ohjeistanut samaa tasoa olevaa liiketulosta 2022 kuin 2021. Tarkalleen samaan pääseminen olisi vaatinut ylikovaa viimeistä neljännestä ja olin Q3 osarista asti pelännyt negatiivista tulosvaroitusta, jota ei kuitenkaan ollut tullut.

Hyväksyttäneen kuitenkin ”samaksi tasoksi” vuoden 2022 liiketulos 46,1 miljoonaa euroa kuin 2021 49,2 miljoonaa. Marinin hallituksen heittelemiin miljardeihin tottuneille mainittakoon, että miljoona on pienempi luku ja siinä on vain kuusi nollaa, kun taas miljardissa on yhdeksän. Mitenkähän moni Viisikon vetämissä vankkureissa istuva osaisi kirjoittaa numeroina tiistaina sopimaansa puolen miljardin hyvinvointialueiden lisärahoitukseen?

Ålandsbankenin hallituksessa osaisivat kaikki. Epäilen tosin, että Helsingin pörssissä ei ole toista yhtiötä, jossa on kolme jäsentä reilusti yli seitsemänkymppisiä. Hallituksen puheenjohtaja Nils Lampi s.1948 oli Ahvenanmaan maakuntahallituksen maakuntakamreerina 1975-79, aikana jolloin pelasin SaiPan F-D-junioreissa.

Varapuheenjohtaja Christoffer Taxell valittiin kansanedustajaksi 1975, eli samana vuonna, kun vaihdoin Kaukaan kansakoulun ensimmäiseltä luokalta Lauritsalan ala-asteelle.

Hallituksen rivijäsen − eli capo di tutti capi i Åland − Anders Wiklöf on taas syntynyt 1946.

Vuonna 2014 sokean hierojan poika muutti yhtiöjärjestystä niin, että ikäpykälä ei estä Andersia ja kavereitaan jatkamaan hallituksessa niin kauan kuin virtaa riittää tai vaikka pidempäänkin. Mutta numeronsa he osaavat edelleen varmasti paremmin kuin nykyministereistämme yksikään.

Kurkin vähän ÅAB:n viiden vuoden lukuja. Oman pääoman tuotto on ollut viime vuodet sisukkaasti kympin päällä, vaikka luottotappiotaso nykii ylöspäin. Olenkin ihmetellyt, että eikö korona tapa talon ja puutarhan lisäksi myös Ahvenanmaalla bisneksiä? Viime vuonna alkoi jo kotiseutuoikeutettua kaatua, sillä luottotappiot nousivat uudelle, joskin edelleen matalahkolle tasolle. Manner-Suomen bisneksistään Wiklöfit tuskin tekevät ollenkaan luottotappioita. Järjestelemättömät luotot (nykyiseltä nimeltään vaiheen 3 lainat) ovat nekin viiden vuoden ennätystasolla. Itse asiassa, jos olisin tuloskäppyränpiirtelijä, näyttäisi tilanne Ålandsbankenin kannalta hiukan huolestuttavalta. Luottotappiot näyttävät kasvavan ja opon tuotto laskevan.

Tämä nyt oli kuitenkin vain tällainen pankkianalyysin triviaharjoitus. Kun ÅAB säger ”Vi ska vinna mera år 2023”, pitää se suurella todennäköisyydellä paikkansa.

Olen nimittäin vuodesta 2014 seuraillut elämää Maarianhaminassa varsin tarkasti, ja ennusteensa ovat toteutuneet kovalla prosentilla. Hilpeää kyllä, kirjoitin tuolloin (ja yhä edelleen) ”virallisen” analyysin ulkopuolella olleesta maakuntapankista hyvin positiivisen kolumnin ilman yhtään omaa lappua. Pokeriammattilaiset vetivät osakkeen tyyliin kympistä kahteentoista, joten tuli melko kalliiksi se kolumni. Ei se hinnannousu mitään, mutta sen takia tuli lussutettua eli ostettua vähemmän kuin olisin halunnut. Mutta on hauska tarina kerrottavana. Lisäksi viimeiset vuodet ovat olleet yhtä kalasia.

Tämä näyttää paremmalta kuin oikeasti on. Positioni on osakemääräisesti matkalla pienentynyt. Punaiset siis myyntejä ja siniset ostoja.

Pankki teki viime vuonna tulosta 2,37 euroa ja tänä vuonna siis enemmän. Perjantain lopetuskurssi oli @38,60. Jos nyt vedettäisiin Akin arviogeneraattorista kolme euroa tulosta per osake, saataisiin P/E:ksi 2023 13ish. Osinkotuottoa viime vuoden osingolla 2,05 (josta ”lisäosinkoa” 0,45) reilut viisi prosenttia. Ei kovin kallista tavalliseksi osakkeeksi, mutta pankkiosakkeelle viime vuosille jo vähän venytettyjä kertoimia. Tosin pankkien kertoimissa esimerkiksi koronakuopassa ei ollutkaan mitään valoa, tehokkaille markkinoille kiitos.

Itse olen kevennellyt vähän melko lapsellisesta syystä. Pyrin nimittäin Ålandsbankenin asiakkaaksi hiljan, kun sain Nordeassa useista pienistä syistä siittimen otsaani. Soitin kaverin kontaktihenkilölle ÅAB Privateen, kerroin kuka olen ja mitä haen (=kakkospankkia alkuun). Ja lisäksi kysyin, saako heille säilytykseen (ja mahdollisesti luottoakin) Cityconin hybridejä vastaan. Luotto ei ollut kynnyskysymys, mutta bondien saaminen säilytykseen oli. Ko. daami ei koskaan palannut.

Kun Ålandsbankenin tarina perustuu markkinaosuuden nakertamiseen Nordealta ja OP:lta, oli tämä heikohko suoritus. Ilmeisesti itämurteita puhuvalla ei ole vielä ihan kaikkiin pankkeihin asiaa. Vaikka Aktia avasi hiljan konttorin jopa Kuopioon. Epäilen vähän, että jos olisin käyttänyt ruotsia, olisi miulla Ålandsbankenin tilit auki ja ensimmäinen luottokin jo nostettuna.

Potentiaaliset asiakkaat ovat usein pikkusieluisia, on tarinan opetus. Todennäköisimmin kyse oli kuitenkin varianssin alalaidasta ja Ålandsbankenin papat jatkavat pankittamista isompien rahoituslaitosten kustannuksella vielä pitkään.

Sijoitustieto 9.11.2014: Loppuuko suomenruotsalaisten sössiminen Ruotsissa?

Keskustele Ålandsbankenista