Tämän viikon ”Paskaa niskaan piensijoittajille” -palkinnon saa entinen Ab Allmänna Ingeniörsbyrån - Yleinen Insinööritoimisto Oy. YIT maksoi lokakuussa osinkoa ja tällä viikolla suuntasi suursijoittajille osakkeita ja kahdeksan pinnan vaihtovelkakirjalainaa. Piensijoittajille oli tarjolla corporate jargonia ja omistuksen pakkoliudentumista.

Osinkoa ja osakeanteja

Jos yhtiö samaan aikaan jakaa osakkaille verollisia osinkoja ja kerää osakeanneilla rahaa, kiitollisia on syytä olla verottajan lisäksi lähinnä anteja järjestävien tahojen. Pidän epätodennäköisenä, että yhdelläkään pörssiyhtiöllä olisi talousjohtajaa, joka ei ymmärrä prosessissa poltettavan omistaja-arvoa verokarhun ja pankkiiriliikkeiden yhteisessä kokossa.

Suunnatut annit pitää suunnata alennuksella

Ruotsalainen tapa suuntailla yhtenä iltana yllättäen osakeanteja eläkevakuutusyhtiöille ja Family Officeille on valitettavasti suurelta osin valloittanut Suomenkin.

Kehotan näiden pikasuunnattujen antien puolestapuhujien pohtimaan hetken, miksi ammattisijoittajat päättävät laittaa rahaa mihinkään kioskiin yleensä ja jos päätös pitää tehdä nopeasti erityisesti.

Aivan, ne sijoittavat voitontekotarkoituksessa. Suunnattuun antiin osallistuminen ei tuo kerran kerrasta pikavoittoja, mutta oikein hyvällä prosentilla kyllä, koska suursijoittajat ovat samanlaisia rahan kiilto silmissä juoksijoita kuin piensijoittajatkin.

Käytännössä hinta muodostuu huutokaupassa, jossa osallistujat yrittävät olla kovasti nokittelematta toisiaan, ettei joutuisi kovin kalliilla ostamaan. Anti saattaa joskus toteutua hyvin lähellekin pörssikurssia, mutta se tarkoittaa yleensä, että instikat olivat muutenkin ostamassa lisää lappua.

Näin ollen suunnatuissa anneissa poltetaan muiden osakkaiden omistaja-arvoa enemmän tai vähemmän. Perinteisessä merkintäoikeusannissa rahaa kuluu toki annin järjestämiseen, mutta se kohtelee kaikkia osakkaita varmasti tasapuolisesti. Järkytyin hiljan, kun kuulin arvion 50K kalliimmaksi tulevasta merkintäoikeusannista kuin suunnatusta pikkuveljestään. Näitä operaatioita puolustelevat ovat antaneet ymmärtää kulueron olevan paljon suuremman.

Näen suursijoittajille suunnatun annin käyttämisen rahoitusvälineenä perustelluksi vain, jos koetaan pörssikurssin olevan ”liian” korkealla. Tässä on ehkä syytä täsmentää, että omilla osakkeilla liiketoiminnan ostaminen (=myyjälle osakeannin suuntaaminen) voi olla hyvinkin perusteltua. Tai osakkeiden suuntaaminen avainhenkilöstölle. ”Suunnattu anti” käsitteenä ei ole siis mikään kirosana edes miulle.

Pashapuheita

Se aika vuodesta lähestyy, jolloin Israelissa väitetään noustun kuolleista. Joten on hyvä aika heittää vähän mämmiä piensijoittajien päälle. YIT:n talousjohtaja Tuomas Mäkipeska toimi ajan hengen mukaisesti Kauppalehden haastattelussa:

Yhtiökokous päätti viime vuoden keväällä vuoden 2022 tuloksen pohjalta maksetusta osingosta ja jätti hallitukselle liikkumavaraa lähinnä muuttaa osingonmaksun aikataulua. Jälkimmäinen maksupäivä osui syksylle”, Mäkipeska kommentoi Kauppalehdelle.

”Katsomme asiaa niin, että sen aikaiset päätökset on tehty [vuoden 2022] taloudellisen tilanteen ja suoriutumisen perusteella.”

Höpsis pöpsis pimpeli pompeli. Sen aikaiset päätökset on varmaan tehty sen aikaisilla tiedoilla. Mutta mitään oikeaa estettä ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumiseen ja osingonmaksun peruuttamiseen ei ollut. ”Yhtiökokouksen” selän taakse meneminen on lähinnä hilpeää. Suurimmat omistajat eli Ehnroothit, Pentit, Varma ja Toivaset olisivat kyllä ymmärtäneet perustelut osingosta luopumisellekin.

Ainakin suurimmat omistajat ymmärsivät osallistua suunnattuun antiin.

Mäkipeska kehui myös saatua hintaa:

”Annin osakekohtainen merkintähinta oli 1,60 euroa, mikä vastaa viiden viime kaupankäyntipäivän kaupankäyntimäärillä painotettua keskihintaa.

Hinta on ollut sama kuin millä muillakin halukkailla on ollut mahdollisuus ostaa osakkeita markkinoilta.”

Menikö suunnattu anti halvalla vai kalliilla, voi kuitenkin päätellä vasta annin jälkeisestä kurssikehityksestä. Perjantain päätöskurssi 1,76 näyttäisi olevan ihan hyvällä marginaalilla antihinnan yläpuolella. Eikä pörssikurssi annista ilmoittamisen jälkeen ole käynytkään merkintähinnassa. Toistan aiemmin sanomani: Suursijoittajat eivät osta, elleivät koe saavansa alennusta, ja ovat varsin usein hyvin kärryillä, mikä hinta on halpa ja mikä kallis.

Lisäksi Mäkikekka kertoi, että oltiin pakkoraossa:

”Suunnattu osakeanti mahdollisti sen, että pystyimme solmimaan suotuisat lainaehdot ja saamaan oman pääoman ehtoista rahoitusta sellaisilla ehdoilla ja aikataululla, jota ei muuten olisi ollut saatavilla”

Aargh! Saman kuulin Cityconin CFO:lta, kun raivosin niiden suunnatuista kaneista. Totta on, että suunnatulla annilla rahat saa nopeammin. Mutta on rahoitusmarkkinat sitten täynnä yksinkertaisia ihmisiä, kun eivät malta hetkeä odottaa kuponkiannista tulevia varmoja rahoja.

Aika monet rahoitusalan ammattilaiset tosin pitävät piensijoittajia herkkusieninä, joille voi sanoa mitä hyvänsä ja sitten niiden kuuluu nyökkäillä. Joten voehan se olla niinnii, että ihan kaikki mitä kuulemme talousjohtajien kertovan, ei sittenkään pidä paikkaansa. Vaikka laskentaekonomit ovat lähtökohtaisesti paljon luotettavampia kuin markkinointiekonomit.

Toimitusjohtaja Heikki Vuorenmaa samassa jutussa kiisti YIT:n olleen missään pakkoraossa. Eli oli pakko suunnata anti, koska oli niin kova kiire saada rahat, mutta ei silti oltu pakkoraossa. Kuulostavatkohan lausunnot herrojen omiin korviin ristiriitaisilta?

Ymmärrän suuntaajiakin

Onhan se nyt paljon pienemmän riesan tie järjestää suunnattu anti kuin perinteinen merkintäoikeusanti. Osa tuulipuvuista ei edes ymmärtäisi, mitä tapahtuisi ja polttaisi merkintäoikeutensa tai ostaisi vanhaa osaketta väärin perustein, kuten Finnairin annissa tapahtui.

Ja sitten valittaisivat kokemaansa vääryyttä kaikille, jotka suinkin suostuisivat kuuntelemaan ja muutamalle muullekin. Saattaisivat soitella jopa yhtiöön, ja se vasta olisikin kauhistus. Paljon leppoisampaa palaveerata Alexanderin, Hepun ja Maaritin kanssa ja sopia suunnatuista anneista kaikessa rauhassa.

Ymmärrän suuntaajien motiivin kyllä. Joskaan en hyväksy toimintaansa.

Kaikille bulleroille pitäisi antaa tasapuoliset mahdollisuudet omien virheidensä tekemiseen. Ja kyllä se Siperia sitten opettaa merkintäoikeusmatematiikankin.

P.S. Miulla ei ole yhtään YIT:tä, eikä ole vuosikausiin ollutkaan. Huomasin kolumnia tehdessä CFO Mäkipeskan ja CEO Vuorenmaan ostaneen tällä viikolla vajaalla parilla kympillä mieheen osaketta listalta. Eli maltillisesti, mutta kuitenkin ihan paperirahalla.

Insiderien beesaaminen on lempiharrastuksiani, joten harkitsin hetken, pitäisikö ensi viikolla ottaa vähän. Tuskin kuitenkaan päädyn ostamaan, on jo ihan riittävästi kiinteistösektorilla panoksia. Ja rakennusyhtiön taseen kuranttisuuden tietää lähinnä rakennusyhtiö itse, jos aina sekään.

Kauppalehti 13.3.2024: YIT jakoi osinkoa, mutta turvautuu nyt osakeantiin – Näin johto vastaa kritiikkiin

HS 15.3.2024: YIT:n osinko osui piensijoittajan nilkkaan

AKT:n Parta-Ismo Kokko luultavasti taputti itseään selkään, kun sai sovittua muiden ammattiliittojen osallistuvan ahtaajiensa lakkoavustuksiin. Ja myös Teollisuusliiton Riku Aaltotukka & Iku-Turja Lehtonen olivat hyvin tyytyväisiä, kun oli keksitty, miten ay-liikkeelle mahdollisimman pienillä kustannuksilla saadaan aikaan elinkeinoelämälle mahdollisimman paljon vahinkoa.

Suomen taloudellinen hyvinvointi nojaa vientiin. Koska olemme käytännössä saari, saavat muutamat ahtaajat lakkoavustusten kannalta kustannustehokkaasti pysäytettyä suurimman osan ulkomaankaupasta. Tätä täsmäohjusta, jolla isot liitot maksavat pienen AKT:n lakkoilun omat tavoitteensa saavuttaakseen, pelkään käytettävän vielä monta kertaa.

Tajusin ay-liikkeen viimeisen taiston alkavankin heti huomenna, kun päiväkävelyllä ohitimme eläkeläispariskunnan, joka raahasi mukanaan melkein itsensä kokoisia vessapaperirullapaketteja.

Vaikka lakkoileminen loppuu hetkeksi, jatkuu hamstraaminen ikuisesti. -Juice Leskinen

Yhteiskunnan lakkoherkkyys vähentää investointeja ja siten heikentää työllisyyttä. Kyseessä ei ole oikeasti mikään mielipidekysymys. Siitä voidaan debatoida kuinka paljon. Ay-agitaattorien väitteiden mukaan vaikutus on täysin mitätön. Ei niidenkään täysipäinen osasto sitä nollaksi väitä. Pysyttelen väitteessäni, vaikka Patrizio Lainà xiittaisi, että pieni lakkoilu vain piristää työllisyyttäkin.

EK-lobbareiden mukaan taas pienistäkin ulosmarsseista seuraa vähintään massatyöttömyyttä ja nälänhätää. Jostain syystä ymmärsin jo alaikäisenä, että kun työnantajat kertovat lakkojen aiheuttamien vahinkojen suuruudesta, eivät ne ainakaan sen enempää maksa. Toki EK joutuu pysyttelemään lähempänä totuutta kuin SAK, koska Tampereen punakone tuottaa paljon enemmän vihervasemmistolaisia kuin talousrealistisia toimittajia.

Pörssi ottaa lakoista osumaa

Väliotsikkokin on sellainen väite, ettei sitä tarvitse kilpikonnia fiksummille eläimille juuri selittää. Tosin Helsingin pörssi ottaa vähemmän pataan kuin Oy Suomi Ab. Pörssiyhtiöt kun voivat siirtää toimintaansa sinne, missä katsovat voivansa parhaiten tulosta tehdä. Toki Ison Omenan siirtäminen Viroon on haastavampaa kuin ABB:n staattorinvalmistuksen. Jäähän meille kuitenkin satamien porteille lonkerolla käyviä staattoreita. Pakkosuomentajat kutsuvat nimittäin staattoreita seisojiksi.

Olettaisin, että epäinsinööreistä hyvin harvat tietävät mitä staattorit ovat. Avartaisin lukijoideni sivistystä asian suhteen, jos a) se onnistuisi lyhyesti b) ymmärtäisin itse, miten ne toimivat.

Lisäksi pörssi hinnoittelee tulevia kassavirtoja ja useimmat ymmärtävät lakko-osumat kertaluontoisiksi kuluiksi. Tietenkin olosuhteiden paskaantuminen (eng. enshitification) haavoittaa tuleviakin kassavirtoja.

Nähtäväksi jää, kykeneekö Ismo Kokko keväällä 2024 laittamaan useammalle yritykselle lapun luukulle kuin vastaraitistunut ja siten luonnollisesti äreä Risto Kuisma kesällä 1991. Rajat kiinni kaksi viikkoa taantumassa ei kyllä vielä riitä lamassa kuukauden lakkoilulla aikaansaatuihin konkursseihin mitenkään. Mutta Parta-Ismolla on nyt kädessään sellainen Paulin taikakaulin, että voi vielä Hölkkä-Risto tulla kateelliseksi.

Ei Risto tosiaankaan mikään lapanen ollut. Pysyäkseen 16 vuotta AKT:n puheenjohtajana demaritoverien puukottaessa aina tilaisuuden tullessa selkään täytyy olla Muhammed Alin iskunkestokyky. Ja kehään kesällä palaavan Mike Tysonin halukkuus herrasmiessääntöjen noudattamiseen.

Kirjoitin viime kesänä hallitusohjelman luettuani ”Jätän joka tapauksessa laukauksia myös yleislakon varalle”. Näyttäisi sitä, ettei pelkäämääni yleislakkoa tule, vaan Hakaniemen Ajatusten Vantaanjoet tyytyvät pelkkään ulkomaankaupan pysäyttämiseen. Ja tietysti täsmäiskuihin pehmeiksi toivottuja kohteita vastaan. En käytä tässä terroristivertausta, ettei pääsisi vasemmisto taas uhriutumaan. Tai oikeat terroristit loukkaantuisi.

Aki ottaa osumaa

Olen hävinnyt alkuvuodesta indeksille niin paljon, että alkaa jo hävettää. Rangaistukseksi itselleni laitan alkuvuoden näytöt tiskiin:

Keltainen viiva on OMXHGI, eli Helsingin indeksi, joka ottaa osingotkin huomioon. Mikä on sinänsä reilua, koska niin ottaa omakin salkkuni. Tuottoindeksin käppyrä menee siis koillista kohti vähän terhakammin kuin vastaavan hintaindeksin.

Jos muuten löydätte rahaston, joka vertaa kehitystään hintaindeksiin, älkää sijoittako siihen. Jos kusettaa esitteessä, on muutenkin vähintään pikkuvilunkiin taipuvainen.

Ja jos teette sijoituspäätöksiä miun höpinöitteni pohjalta, hakekaa edunvalvojaa. Tai vähintään siirtäkää kaikki sijoitukset vähäkuluisiin osakeindeksirahastoihin.

En muuten syytä huonosta menestyksestäni pörssissä ay-liikettä, vaan yhtä länsisuomalaisten mielestä rivosuista kolumnistia. Aion joka tapauksessa ostaa alkuperäissuunnitelmani mukaan mahdollisesta lakkokuopasta lisää osakkeita. Ammuksia on valitettavasti aika rajallisesti jäljellä, sniif.

Se mitä nämä kravateistaan hiljan luopuneet äijänköriläät eivät myönnä, on että

Duunarit ottavat osumaa

Sotaan ei ainakaan kannata lähteä, jos on tulossa pataan. Pääministeri Petteri Orpo näyttää kaivaneen esiin ainakin miut yllättäneen sisäisen kovuutensa ja valtiovarainministeri Riikka Purralla vaikuttaa olevan enemmän munaa kuin muutamalla keskimääräisellä kokoomuksen puheenjohtajalla yhteensä. En siis usko, että Orpo I taipuu kiristyksen edessä. Enkä oikein usko Hakaniemessäkään uskottavan, kunhan kiukuttelevat kovuuttaan näyttääkseen ja seuraavat puheenjohtajavaalit mielessä.

Terroristeille ei saisikaan koskaan maksaa lunnaita, tai ne toistavat operaatioitaan ikuisesti.

Joten kun savu hälvenee, ovat voimassa ne samat lait kuin ilman lakkojakin. Työvoiman kysyntä Suomessa on vähentynyt jonkun verran, ja tämä muuten laskee palkkoja tai ainakin palkkasummaa.

Yritykset ovat kuitenkin ottaneet siipeensä ihan kunnolla, ja se näyttää olevan ay-liikkeellemme tärkeämpää kuin suomalaisten työntekijöiden hyvinvointi.

Paljonko ay-johtajat työntekijöistä oikeasti välittävät voisi joku ilkeämielinen päätellä AKT:n työntekijöiden joulukuisesta ulosmarssista. Syynä olivat työsuojeluvaltuutetun mukaan liiton johdon ja työntekijöiden väliset heikentyneet suhteet. AKT:n puheenjohtajan Ismo Kokon mukaan hän ei ole luonnollisestikaan tehnyt mitään väärää.

Eräs miuta vanhempi tieteenharjoittaja väitti pokeripöydässä 90-luvulla, että huonoiten omia työntekijöitään kohtelevat monopolit ja ay-liike. Ainakin rahapelimonopolin osalta voin aika läheltä vaikkakin sivusta seuranneena vahvistaa. Lehtitietojen perusteella pitää AKT:nkin osalta paikkansa.

Jos olisin Petteri Orpo, olisin taipuvainen muistuttamaan, että jos tulee vielä lisää lakkoja, eduskunnan käsittelyyn on tulossa ansiokkaan kansalaisaloitteen ansiosta poliittisten lakkojen täyskielto. Aloitteen enemmistöhallitus voi ja pitäisikin hyväksyä. En pysty perustelemaan, miksi maksimissaan 24 tunnin mittaisetkaan ulkopuolisten tahojen vahingoittamisoperaatiot pitäisi lainsäätäjän sallia. Tai jos työnantajalle saa poliittisista syistä tehdä halutessaan vahinkoa, miksei samalla saisi vähän koneitakin rikkoa.

Sopimusten pitävyys on toimivan yhteiskunnan perusedellytys

Olen vähän unihäiriöinen. Joten en jaksa selittää sitäkään, miten sopimusten pitävyys on elintärkeää vakaalle ja kehittyvälle yhteiskunnalle.

Työehtosopimus on kuitenkin sellainen sopimus, että se pitää nykyisellä lainsäädännöllä ay-liikkeen puoleltakin, ellei se jostain poliittisesta syystä halua lakkoilla. Tarve lainsäädännön muuttamiseen ainakin tältä osalta on ilmeinen. Varsinkin kun ay-liikkeen yhteiskuntavastuullisuus on osoittautunut tänä vuonna rajallisehkoksi.

Totta kai myös lakko-oikeus on toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Joten toivotankin maanantaina alkaville lakoille 2024 samaa menestystä kuin SaiPalle.

25.6.2023: Yleislakko on otettava vastaan

11.10.2015: Tämä sota taitaa olla hävitty

Olen kutsunut Inission AB:n hallituksen puheenjohtajaa Olle Hultebergia ja CEO Fredrik Bergheliä Olleksi ja Pelleksi jo kahdella vuosikymmenellä. En tiedä ovatko herrat tietoisia seikkailuistaan Sijoitustiedon sivuilla. Luulisin kuitenkin, Google Translaten keksimisen jälkeen pienyhtiöissäkin jaetaan vieraskielisiä juttuja kaikille niillekin, jotka eivät välttämättä nähdä haluaisi. Jos saan joku vuosi houkuteltua liikekumppanini Karlstadiin, kysyn niiltä. Ja näytän yhdestä kahteen Meanwhile In Sweden -videota.

Olle downshiftasi syksyllä 80-tuntisista viikoista ja luopui markkinointijohtajan paikastaan, mutta jääden kuitenkin edelleen hallituksen puheenjohtajaksi. Pelle vakuutteli webcastissa englanniksi, että Olle on vielä kehissä. Hyvä niin, sillä Olle ja Pelle ovat tehneet elektroniikan sopimusvalmistuksessa aika paljon Antti Piippoa vakuuttavampaa jälkeä.

Merkkasin Inissionia sen listautumisannissa 2015. Sittemmin olen treidaillut sillä puoliaktiivisesti. Ja päätynyt omistamaan sitä jollain seitsemällä miljoonalla. Tosin vain Ruotsin rähmällä.

Miulla on vähän vielä hiuspussipäiden seteleitäkin, mutta ne sulkevat kasinoitaan lähes yhtä ahkerasti kuin Veikkaus omiaan, joten ei ole ihan hiljan tullut käytyä. Mutta kyllä sieltäkin vielä hoolipelejä löytyy.

Joissain asioissa Suomi ja Ruotsi ovat liki yhtä tyhmiä. Kuten Natoon liittymättömyydessä ennen Ukrainan sotaa ja liverahapelipolitiikassa viime aikoina. Noh, aina ei voi olla johtajaonnea, kuten Suomella Risto Rytissä 1944. Miten Suomi liittyi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon vasta selkä seinää vasten, on historiallinen anekdootti, josta eivät historioitsijat Sauli Niinistöä kiitä. Paitsi jos Sale löytää kekkosena oman juhanisuomensa.

Olle ja Pelle käväisivät Suomessa pelastamassa Incapin konkurssilta, mutta sitten tyrkkäsivät lappunsa Kumin kanssa Kakkoseen melko halvalla. Ehkä ruotsalaiset insinöörit pitivät suomalaisten työmoraalia vähän arveluttavana. Mitä se taitaa ollakin, ainakin jos kotimaisen ay-johdon sanomaa kuuntelee: ”Ellette anna meille lainsäädäntövaltaa, emme salli töitä tehtävän”.

Inission teki kuitenkin uuden ryöstöretken Itämaahan ja osti Enedon. Pellen naama-analyysin perusteella tämä ei ole mennyt kuin Strömsössä:

”Inventory that is not moving needs to be moved out. Enedo makes customized products and if customer does not order, material needs to be written off. Same thing is happening in Tunis (Italian company). In December alone 3-4 million krones write offs for these two companies. We need to clean up this situation.”

Olen seuraillut Pelleä nyt jo kohta kymmenen vuotta. Se aikoo oikeasti laittaa sekä suomalaiset, italialaiset että tunisialaiset järjestykseen. Myös Enedo oli konkurssikypsä kioski, ja ehkä hiuspussipäät pelastavat senkin. Ainakin toivottavasti.

Näitä pohtiessaan törmää säännöllisesti insinöörien kolmekirjaimisiin lyhenteisiin. Henkilökohtaisesti tekee mieli aina katkoa kahdesta kolmeen sormea, kun tulee joku ”OEM” tekstissä vastaan. Joka tarkoittaa ”Original Equipment Manufacturer”. Jollainen Enedo on. Joka tarkoittaa, että ne on tehnyt hölmöyksissään tavaraa varastoon ja kun niitä ei ole ostettu, Pelle kirjaa varaston arvon nollaan.

Sitten on myös “EMS”, joka tarkoittaa “Electronics Manufacturing Service”. Mikä on Inissionin peruskauraa. Sitä ne on tehneet ikuisesti. Joku haluaa koirien sähköisiä kaulapantoja ja Inission tekee ja toimittaa. Vai oliko ne lehmien sähköaitoja. Jotain sellaista kuitenkin.

Nyt olemme jännän äärellä, onnistuuko Pelle pankittamaan OEM:ssä yhtä paljon kuin EMS:ssä. En mie tiiä. Mutta Pellen mukaan OEM:ssä pitäisi olla paremmat katteet. Minkä miekin ymmärrän, että miksi. Toki tietysti myös isommat riskit. Tämänkin mie ymmärsin. Taidan olla nero.

Mutta sen tiiän, että Inission pitää webcastinsa nykyisin englanniksi ja niillä on IR-vastaavakin, toisin kuin esimerkiksi Ålandsbankenilla.

Joten olen aika varma, että Pelle tekee parhaansa saadakseen sekä Ollen suorittamaan että Inissionin myytyä kalliimmalla kuin nykyinen markkina-arvo 900M rähmää. Firma tekee omsättningiä 2,2Mrd ja tulostakin jotain 100M. Eli treidaa alle kympin P/E:llä lama-aikana.

Jään Ollen ja Pellen kyytiin tyytyväisempänä kuin Cityconin F. Scott Ballin. Joka aina kertoo, miten kaikki menee varmasti niin tolkuttoman hyvin. Toisin kuin Fredrik Berghel, joka on peruspositiiviisuudestaan huolimatta aina vähän huolissaan. Tykkään enemmän Pellestä.

Teknologiasektorin hyvä veto ja siitä seurannut USA:n indeksien uudet ennätystasot ovat sijoittajalle siunaus ja kirous.

Monilla oli toiveena taantuma 2023 tai viimeistään tänä vuonna. Taantuman piti aiheuttaa osakemarkkinoiden alennusmyynnit, ja pohjien olisi pitänyt löytyä, kun korot kääntyvät vihdoin laskuun.

Talous on pysynytkin USA:ssa vahvana, eikä korkotaso ole kääntynyt merkittävään laskuun. USA:ssa osakkeet ovat jatkaneet ralliaan, ja Nasdaq- ja S&P 500-indeksit ovat nousseet uusille ennätystasoille. Samoin on käynyt Saksassa. Suomessa huipuista ollaan huiman kolmanneksen päässä. Suomi ei ole nousussa mukana, ja itse asiassa viimeiset pari viikkoa Helsinki on laskenut.

Helppoa ja riskitöntä

Acumenille ihmettelin ääneen, että on on liian helpon tuntuista. “Helppoa ja riskitöntä”, kuten palstoilla on ollut tapana puhua. Tämä on ikääntyneiden sijoitusveijareiden koodikieltä. Vähän kuin mafiaelokuvissa aina sanotaan “forget about it”. Sanonnan merkitys vaihtelee tilanteen mukaan. Kun on tehty hyvä kauppa, tai on tehty huono kauppa, joka on hyvällä tuurilla mennyt plussalle, kaupankäyntiä kuuluu kehua helpoksi ja riskittömäksi.

Sanonnan kääntöpuoli on, että kokeneemmat tietävät karman lain olevan ehdoton. Kortti helposti vie sen, minkä se on tuonutkin. Jos salkun kuukauden tuotto on kymmenisen prosenttia plussalla, voi pitää todennäköisenä, että jossain horisontissa jo siintää se 20 prosentin korjausliike, joka ravistelee velkapetterit pois markkinoilta ja syö samalla puolen vuoden tuotot.

Asioiden kuuluu olla näin. Näin sen pitääkin mennä. Jos joku vääntäisi kymmentä pinnaa röh röh-hengessä tuottoa, henkilö kolminkertaistaisi rahansa joka vuosi. Verojenkin jälkeen se tarkoittaisi tuplausta vuosittain. Vuosittainen tuplaus tarkoittaisi kymmenessä vuodessa kassan tuhatkertaistumista. Vaatimaton sadan tonnin salkku kasvaisi siis peruskoulun mittaisena ajanjaksona sataan miljoonaan.

Kuinka monta sukulaista teillä on, joka on perintömökin myytyään tehnyt itselleen sadan miljoonan osakevarallisuuden?

Koska asiakkailla ei ole jahteja eikä joulupöydissä näy hilloheikkisukulaisia, johtopäätös on, että kymmenen prosentin nousukuukaudet eivät käytännössä ole todellisia. Kortti ehkä tuo, mutta myös vie vikkelään.

Toisaalta, jos ostit Nasdaq-indeksiä finanssikriisiä edeltäneessä huipussa n 2.000 indeksipisteen tasolla, olisit nykyisellä 18.000 pisteen tasolla lähes kymmenkertaistanut kassasi 15 vuodessa. Huonollakin ajoituksella voi siis tehdä hyvän tilin, kunhan on sekä kykyä että halua istua salkun päällä.

Pitääkö nyt mennä poteroon?

Kunnon nousujen jälkeen on syytä olla defensiivinen. Syntyneitä tuottoja pitää suojella ja varautua vastoinkäymisiin. Samaan aikaan ei pitäisi kuitenkaan istua roopeankkana rahasäiliössä käteisten päällä. Pitkän aikavälin tavoitteistaan voi jäädä kahdella tavalla: korkealla riskinotolla eli velkavivulla tai korkeariskisillä sijoituskohteilla, tai jättämällä riskinoton kokonaan tekemättä, eli roikkumalla käteisessä tai “varmoissa” sijoituskohteissa, joilla saa itselleen hyvässä lykyssä korkoa vastaavan tuoton.

Pitäisikö siis rahat siirtää nyt teknoista syklisiin? Kasvuosakkeista arvo-osakkeisiin? Yksinkertaisesti keventää teknosalkkua ja jättää käteistä “alempana ostamiseen”?

Onko suhdanteella väliä?

Oma alkuperäinen suunnitelmani oli roikkua teknoissa ja pitkissä velkakirjoissa. Ja sitten jossain vaiheessa vaihtaa kasvuosakkeista syklisempiin papereihin. Suunnitelmaan sisältyi ajatus, että tavalla tai toisella teknot ovat kuplaantuneet, ja mitä korkeammalle ne ovat kivunneet, sen suurempaa korjausliikettä on lupa odotella. Alennusmyynnissä olevista suhdanneherkistä papereista kun on ehkä helpommin revittävissä seuraavat isot plussat.

Suunnitelma meni tietenkin vituralleen. Korkotason lasku on ollut hyvin hidasta ja sahaavaa, eikä velkakirjat ole siksi lähteneet samanlaiseen ralliin kuin aiemmin. Syklisten paperien käänne on myös ollut hyvin epätasaista. Valtiontukipolitiikka, korkeat korot  ja toimialojen eritahtisuus eivät ole suosineet syklisiä papereita, vaikka kuinka mieli tekisi.

Oma tulkintani tilanteesta on, että jos talous voi hyvin ja kasvaa, teknot ulosmittaavat itselleen tuotot, koska ne pystyvät ulosmittaamaan taloudellisen lisäarvon itselleen. Googlet ja Nvidiat ovat kultaryntäyksen vaskooli- ja farkkukauppiaita. Jos olet lehtitalo, mainostamisen piristyminen ei valu pussiisi, vaan Googlen pussiin, joka ne mainokset myy. 

Kasvuosakkeet eivät ole edes nousseesta korkotasosta välittäneet. Teknoille epämääräisten tulevaisuudennäkymien ja diskontattujen kassavirtojen sijaan tärkeämpää alkaa olla, kuinka paljon ne tekevät rahaa tässä ja nyt. Kun korot ovat korkealla ja talous kasvaa, teknot tekevät rahaa. That’s it. Noin yksinkertaista se on.

Pelkoa ja inhoa

Yksinkertaisuus pelottaa minua. Kun asiat ovat päivänselviä, on aivan varma, että siellä on jo ninja kaapissa kyttäämässä sua ja kohta tulee shurikenia otsalohkoon. Osakemarkkinan kokonaistuotosta suurin osa on jo pitkän aikaa tullut teknologiayhtiöiden osakkeista.  Teknologiayhtiöt muodostavat yhä suuremman osuuden osakemarkkinoista. Seitsemän isointa teknofirmaa muodostavat jo kolmanneksen S&P 500-indeksistä. Markkinatuotot ilman teknoja ovat olleet vaatimattomia jo pitkään.

Eka pelkoni on, että pienikin muutos teknoissa, esimerkiksi 15 vuoden nousuputken jälkeen yhden vuoden nousujen verran pakittaminen, johtaisi indeksien merkittävään laskuun. Merkittävät laskujaksot ovat kuin vuorovesi. Uimarannalla veden väistyessä paljastuu, ketkä ovat vedessä munasiltaan.  Samoin laskujen hetkellä aina jostain löytyy ylivivuttanut suursijoittaja ja äkkiä ollaankin finanssikriisissä ja keskellä pelastuspaketteja.

Toinen pelkoni on, että pitkäaikainen nousu on jo luonut sukupolven, joka ei mitään muuta ole koskaan nähnytkään. Vanha viisaus sanoo, että kun edellisen sodan kokenut sukupolvi ja heidän lapsensa ovat menehtyneet, on aika uudelle sodalle. Ihmiset unohtavat. Organisaatiot unohtavat. Tulostavoitteet ja benchmarking naapurifirmaan tai -sijoittajaan ohjaa niin yksilöitä, firmoja kuin viranomaisiakin. Tästä seuraa, että kun tarpeeksi kauan on aikaa kulunut edellisestä rytinästä, niin sieltä se iskee taas. Kuuluu vaan viuh, kun se shuriken liitää kohti otsaasi kuin hidastetussa elokuvassa.

Kolmas pelkoni on, että me emme yksinkertaisesti tiedä, mitkä firmat ovat tulevaisuuden voittajia ja mitkä ovat häviäjiä. Entäs jos Applen sovelluskaupat ja ekosfäärit häviävätkin Microsoftin tekoälypohjaisille ratkaisuille? Entäs jos lainsäädäntö asettaa suitset tekoälylle, tai liian isot teknot pilkotaan? Entäs jos kuluttajat kyllästyvät Facebookkiin, eikä Meta tee enää pennin jeniä? Palveluiden paskoontuminen on uhka myös firmoille itselleen. Onko Apple tulevaisuuden Myspace? Onko Teslan epämuodikkuus vain ensimmäinen laukaus pudotuspeleissä?

Askelmerkkejä

Markkinan ohentuminen, eli markkinatuottojen syntyminen yhä pienemmän joukon tuottamana, ei ole ilmiönä uusi tai ainutlaatuinen. USA:n osakemarkkinoilla ennen muinoin rautatiet olivat suuressa painoarvossa. Sitten oli energiayhtiöiden vuoro. Ja nyt teknojen. Se, että kansantaloudessa lisäarvon kaappaa pieni joukko, ei ole mitään uutta. Osakemarkkinat ovat myös kestäneet hyvin aiemmat ohentumishetket. Tämä korostaa hajauttamisen ja indeksisijoittamisen mielekkyyttä. Hyvin hajauttamalla salkussa ovat aina mukana ne muutamat firmat, jotka sattuvat sen tuoton tekemään.

Osakemarkkinavaluaatiot ovat keskimäärin maltillisella tasolla, mutta keskiarvo hämää.  USA ja teknologia on pärjännyt, mutta muu maailma ei.

Lähde: J.P. Morgan Guide to the Markets

Toistaiseksi jatkan Nasdaqissa ja bitcoinissa roikkumista, mutta yhä enemmän minua houkuttaa ajatus kevyemmästä teknopainotuksesta ja siirtymisestä heikommin pärjänneisiin sektoreihin. Maailman suhdannebarometrit ovat kauttaaltaan punaisina tai ainakin oransseina. Tyypillisesti osakeriskiä on kannattavinta ottaa juuri silloin, kun näkymät ovat heikot.

Lähde: J.P. Morgan Guide to the Markets

Kristallipallostani näki vuosi sitten kahden vuoden päästä tulevan Stockmannin velkasaneerauksen päättymisen ja Lindexin logistiikkakeskuksen valmistumisen. Omaksikin yllätyksekseni tämä veikkaus näyttäisi olevan osumassa.

Koko konsernin toimitusjohtajaksi keväällä nostettu Susanne Ehnbåge nimittäin kertoi perjantaisessa tilinpäätöstiedotteessa Lindexin ”kaikkikanavaisen jakelukeskuksen” valmistuvan syksyllä 2024. Ja velkasaneerausrotista ammutun kolmanneksi viimeisen tässä kuussa, vain kaksi (Lähi-Tapiola ja Nordika) on enää sähisemässä. Nordika on oikeudessa keväällä ja Lähi-Tapiolan kanssakin saataneen tänä vuonna vielä sovittua.

Tämä tarkoittaisi velkasaneerauksen päättymistä ja siten sekä yhtiön elämän helpottumista että osinkosadetta omistajille.

Omnichanelia kainaloon

Isona ihmeenä pidän, että silloin pelkän Lindexin toimitusjohtaja Enhnbåge kertoi toissa vuonna yhtiön investoivan ”omnichanel-varastoon” Ruotsissa 110 miljoonaa euroa. Ja että tässä budjetissa on pysytty. Joskin kruunun heikkeneminen on varmasti auttanut asiaa. Joka tapauksessa kovaa kulukuria Alingsåsissa, ottaen huomioon minkälaisessa kuusessa liki kaikki muut ovat rakennusprojektiensa kanssa viime vuosina olleet.

Kauppa se on mikä kannattaa

Olen yrittänyt paikkailla myös Stockmann-treideillä kiinteistösijoitusyhtiökuriani. Tosin ihan pelkällä holdillakin olisi tullut vuodessa kolmannes ansiotonta arvonnousua.

Pehmeä Q4, kova 2024

Viimeinen neljännes oli Stockmannilta vähän pehmeä, koska olivat varoittaneet tekevänsä oikaistua liikevoittoa 75-90 megaa, mutta tuli ”vain” 80M. Yleensä tuollaisiin loppuvuonna päivitettyihin haarukoihin osutaan vähän keskipisteen yläpuolelle. Näin ainakin mie itsekseni sekä toivoin että arvailin.

Yhtiö kertoi kuitenkin tekevänsä ensi vuonnakin 70-90 megaa, jippi-ai-jou, jippi-ai-jee! Eli Lindexin tulos ei ole vieläkään sulamassa, vaikka sitä on pelännyt luultavasti muutama muukin osakkeenomistaja kuin mie. Toisaalta kun Lindexin tarkoitus on naisten voimaannuttaminen ja inspiroiminen, on hyvin ymmärrettävää, että olen epämukavuusalueellani kokenut aiheettomia pelkotiloja.

Tämä tarkoittaisi perjantain hinnalla @2,815 ja tämän vuoden tuloksella P/E:tä 12 ja EV/EBITDA:a 5. Nämä tunnusluvut siis heikolla Ruotsin rähmällä keskellä taantumaa vaatekaupalla tehtynä ennen logistiikkakeskuksen valmistumista. Sama selkokielellä: Aika alhaisilta vaikuttavat tunnusluvut, eli osake on mielestäni maltillisesti hinnoiteltu.

Ruotsin logistiikkakeskukseen on investoitu jo 82 miljoonaa ja 28 megaa lisää olisi menossa. Nämä rahat eivät ole siis vielä tuottaneet konsernille yhtään palautusta. Mutta Susanne Ehnbågen näyttöjen perusteella valmistuessaan Alingsåsissa jyrää 2025 kuin Heinolassa 1973. Vaikka dollariin tarvittaisiin jatkossakin 10 kruunua ja 53 äyriä.

Dollari-kruunu valuuttasuhde on Lindexille tärkeä, koska ostavat paljon dollareissa, ja myyvät näistä ison osan kruunuissa. Valistunut Stockmann-treideri seuraileekin tätä valuuttaparia kuin Fortum-sijoittaja sähköfutuureja.

Stockmannin tuhkasta nousee Lindex

Koska olen osoittautunut niin päteväksi ennustajaukoksi, ennustan lähipäivinä tulevassa yhtiökokouskutsussa olevan esitys Stockmann Oyj:n nimenmuutoksesta Lindex Oyj:ksi. En muuten olisi 80-luvulla (tai muutama vuosi sitten) uskonut näkeväni sitä päivää, kun Konstsamfundet myy enemmistön Hufvudstadsbladetista Bonnierille tai Amos Anderssonin perintöyhdistyksen äänestävän Stockmannin pörssilistalta poistamisen puolesta. Kyseessä on siis vain konsernin nimenvaihdos pörssissä, Aleksin ja Manskun kulmassa säilyvät kirjaimet ja logot ennallaan.

Siitä ei ole kuin kahdeksan vuotta, kun ankkalammikossa nokiteltiin. Konstsamfundet ja Svenska Litteratursällskapet syyttivät Hartwall Capitalia Stockmannin valtausyrityksestä, kun se vaati Stockmannia yhdistämään osakesarjansa. Hartwallit eivät 2016 kuitenkaan pystyneet B-osakkeistaan A-sarjan veroisia tekemään. Velkasaneeraus lopulta hoiti osakesarjojen yhdistymisen vuonna 2021.

Huomattavaa muuten oli, että Stockmannin tavaratalot tekivät Q4 voittoa. Tästä huolimatta pörssijumalille suunnatuissa iltarukouksissani pyydän Lindexin onnistuvan myymään Stockan sveitsiläisten ja suomenruotsalaisten epäpyhälle allianssille (tai kenelle hyvänsä) ja sitten voitaisiin hinnoitella Lindexiä ruotsalaisen rättikaupan kertoimilla.

Mikä tarkoittaisi Hulluja Päiviä vielä nykyiseenkin pörssikurssiin.

P.S. Stockmannin omistajalistoilta löytyy muitakin metsäläistaustaisia yksityissijoittajia kuin mie. Ari Lahti, joka ei enää rahoita KuPSin tappioita, löytyy sijalta 30. Heikkilän/Viitikon Proprius Partners on 20:s ja FIMin entinen tähtisalkunhoitaja ja Palloiluseura Kynamon yleispelaaja Markku Kaluniemi on Susannen kahdestoista apostoli.

Nämä herrat ovat yleensä edustaneet itseäni viisaampaa rahaa.

P.P.S. 

Konstsamfundet pyörittää Stockmannin lisäksi mm. Amos Anderssonin kotimuseota Helsingin Yrjönkadulla. Kyseessä on hinta/laatusuhteeltaan erinomainen kohde, koska se on ilmainen. Ennakkovaraus kannattaa kuitenkin tehdä.

27.2.2023 Leif jäi Stockmannille töihin

Stockmann-keskustelu

Leijat Helsingin yllä oli keskinkertainen elokuva. Ålandsbankenin perjantaina julkaistu tulos taas oli törkeän hyvä. Viimeisen vuosineljänneksen oman pääoman tuotto 21,5 prosenttia pitäisi riittää jopa laatuguruille. Meillä on tunkua kaikenlaisiksi osinkoaristokraateiksi, mutta Ahvenanmaalainen pikkupankki on tehnyt ennätystuloksen viidestä viime vuodesta neljänä. Tämä on paljon haastavampaa kuin osingonjakosuhteen kasvattaminen niin kauan kuin kassassa rahaa riittää.

Osinkosadetta

Toimitusjohtaja Peter Wiklöf on takonut setämiehelleen niin paljon plootuja, että ÅAB nostaa varsinaisen osingon 1,60€ -> 2,40€, mutta ”lisäosinko” laskee 0,45€ -> 0,25€. Kymmenen vuotta maarianhaminaa lukeneena luulen tällä haluttavan viestittää, että 2,40 euroa jaetaan, kunnes helvetti jäätyy tai Anders Wiklöf jää eläkkeelle. Jos Paf tarjoaisi kohdetta, betsaisin jäätä Manalaan aikaisemmin kuin 180 000 euron liikennesakot kesällä kerännyttä muurarin ja sokean hierojan poikaa heittämässä pyyhettä kehään. Osinko siis kuitenkin nousee 2,05€ -> 2,65€, mikä antaa perjantain päätöskurssille @35,10 osinkotuotoksi 7,5%. Jonka taas pitäisi kelvata jo osinkohaukoillekin. Ja joita osingojakoehdotuksen houkuttelemina perjantaina kuulemma tulikin uusiksi omistajiksi.

Edustan puoluetta, joka valtaan päästessään jakaisi vuosittain osinkoa sen mukaan, mikä omistaja-arvon kehityksen kannalta optimaalista olisi. Pyrkimättä varsinaisesti mihinkään kauniisiin sarjoihin tai harjoittamalla osingonjakopäätöksillä jotain pesukarhuviestintää. Jos hallituksen näkemys lähivuosien tuloskehityksestä on ”Mulla menee lujaa, hei hallelujaa”, niin sen voi vaikka Pelle Miljoonana ääneen sanoa.

Mistä voitot Wiklöfeille tulevat?

Ålandsbanken sai viime vuonna rahansa korkokatteesta 99,7M€ (2022 68,2M€), palkkiotuotoista 77 M€ (78,4 M€) ja IT-tuotoista 28,6 M€ (23,5 M€). Kannattaa muuten kiinnittää huomiota ÅAB:n ATK-tuottoihin. Siinä missä isot pankit polttavat rahaa Vallilan it-projektikokoissaan, Maarianhaminassa otetaan kruunut pois hiuspussipäiltä siitä hyvästä, että saavat käyttää Ahvenanmaalla rakennettuja alustoja. Tätä kutsun paremmaksi liikkeenjohtamiseksi kuin kuuskullimaista saunatilan muuttamista omaksi toimistoksi.

Nämä ATK-tuotot eivät häviä mihinkään, vaikka korot vähän laskisivat, päinvastoin. Tai ainakaan siitä syystä, koska voisi olettaa korkojen laskun johtavan suurempaan luottokysyntään Ruotsissakin ja siten alustatuottojen kasvuun.

Se mihin rahaa ei vain Maarianhaminassa mene, ovat luottotappiot. Luottotappioita 2,2 miljoonaa euroa vastaten 0,05 prosentin luottotappiotasoa voisi joku kasvuhakuisempi pitää jopa liian matalana. Mitä ilmeisimmin luottokriteerit Ålandsbankenissa ovat kireämmät kuin 1980-luvun lopun Keski-Uudenmaan Säästöpankissa. Vaikka pankista ovat lainaa kuulemma saaneet jotkut pokeriammattilaisetkin.

Viime vuoden EPS (=Earnings Per Share) 3,18 euroa antaa P/E:ksi 35,1 / 3,18 ≈ 11. Tämä on pankkiosakkeelle vähän yläkanttiin, mutta hyvien näkymien yhtiölle aika vähän. Vaikka ÅAB ennustaakin vuoden 2024 liiketuloksen olevan vain samalla tasolla kuin vuonna 2023. Jos olisi pakko lyödä vetoa, veikkaisin 2024 olevaan taas ennätysvuosi. Q4 olivat aktiivisesti hoidossa olevat varatkin edelleen kasvussa, eikä erässä olevat luotot olleet mitenkään erityisesti koholla. Ja olenhan mie tavallaan lyönyt vetoa, koska

ollaan vaan ja hodlaillaan

Askartelu Ålandsbankenin parissa on paikkaillut vuotojani muilla sektoreilla kohta vuosikymmenen ajan ihan kivasti.

Jatkan edelleen Wiklöfien kyydissä purjehtimista, tosin en epävakaana luonteena lupaa olla vähän treidailematta.

Sen verran olen Suomen osakemarkkinoita yleensä ja Ålandsbankenia erityisesti seurannut, että istuin käsien päällä, kun osakekurssi loppuviikosta ennen perjantain tilinpäätöstiedotetta ilman mitään uutisia nousi. Se nimittäin tarkoittaa yleensä vuotanutta mutta hyvää osaria. Ellei olisi ollut juuri osarinaattoaika menossa, olisin hyvin saattanut vähän kotiutella voittoja melko hiljan ja vähän halvemmalla ostamistani. (Osakemarkkinoilla ajattelen yleensä LIFO:na, vaikka verotus menee FIFO:na.)

Tämä oli oikein, sillä perjantaina tuli pankin ainoan arvauksiaan julkaisevan analyytikon (=mie) odotukset ylittänyt tilinpäätöstiedote ja kurssi nousi melkein kolme prosenttia lisää. Olin hyvin tyytyväinen hengityksenpidättämiseeni. Enkä vaadi Finanssivalvonnalta mitään toimenpiteitä, koska ne eivät kuitenkaan tee mitään ja toteutumattomista vaatimuksista tulee paha mieli.

Eikä ole erityisiä intressejä nostaa juuri Ålandsbankenia esille, koska samaa pashaa tämä on melkein kaikissa seuraamissani Helsingin kioskeissa. Teoriani mukaan kyseessä ei ole järjestäytynyt rikollisuus, vaan enemmänkin touhua, jossa diplom ekonom Stefan kysyttäessä kertoo purjehduskaverilleen juris kandidat Staffanille, että ”våra utsikter är bra” ja sitten Staffan ostaa lappua ennen osaria puolikkaan purjeveneen edestä.

Miten asiakkaat hyötyvät?

Talouslehdistöstämme Ålandsradio jaksoi ihan itse haastatella Peter Wiklöfiä. Muut nähdäkseni vain siteerasivat tiedotetta.

Hivenen hymyilytti, kun toimittaja kysyi pankin toimitusjohtajalta, miten asiakkaat hyötyvät pankin erinomaisesta tuloksesta. Hyvin Wiklöf kysymyksestä selvisi tyyliin ”asiakkaat hyötyvät vahvasta pankista, joka pystyy tarvittaessa auttamaan”. Lausunnossa oli corporate jargoniksi yllättävän paljon totuutta mukana:

Jos pankki käy kamppailua vakavaraisuusrajojensa kanssa, ei sieltä mitään uutta lainaa saa. Ålandsbankenista taas saanevat tälläkin hetkellä rahaa lainaksi sellaiset, jotka sekä haluavat että pystyvät maksamaan lainansa takaisin.

P.S.

Banco de la Nación Argentinaa ovat ravistelleet huonommat hallitukset ja suuremmat skandaalit kuin Ålandsbankenia. Toki jos muutama hallituskausi olisi luettu vielä Viisikkoa, olisi hyvinvointivaltiolle voitu vilkutella meilläkin argentiilaisittain hyvästiksi.

Tämän kuvan jaolla halusin luonnollisesti korostaa, kuinka sankarillisesti kirjoitan sunnuntaikolumnit myös lomilta käsin.

Toiset on luotuja lakkoilemaan. Toiset tekevät töitä luonnostaan.

29.10.2023 Ålandsbankenin ennätysneljännes

Keskustele Ålandsbankenista

Antaakseni Nokian päälle räkijöille lisää vettä myllyyn muistutan, että maailman kahdenkymmenen kautta aikojen myydyimmän kännykän joukossa on kymmenen (10) nokialaista. Tämä antaa perspektiiviä siihen minkälaisen markkina-aseman Nokia aikoinaan sekä valloitti että tunaroi.

Jännäsin muuten kovasti, mitä Jorma Ollila ”Itse asiassa kuultuna” -ohjelmassa vastaa Juho-Pekka Rantalalle tämän kysyessä minkälaisen vastuun Jorma kantaa Nokian romahduksesta. ”Jonkinlaisen” oli paljon enemmän kuin olin kapeaharteisen miehen koskaan aiemmin kuullut tunnustavan. Muutin käsitystäni miehestä, sillä olin luullut, ettei Ollila koskaan myönnä virheitään. 

Harkitsin otsikoida kolumnin ”Nokia ei pettänyt”. Mutta sillä olisin menettänyt ”Ei koskaan enää Nokiaa” -ryhmän lukijoistani, koska he eivät suostu lukemaan positiivisia tai edes neutraaleja Nokia-uutisia. Vaikka Nokia kiistatta on suoriutunut sarjapettämisen jalossa taidossa tällä ja viime vuosikymmenellä varsin kiitettävästi. Ei nyt ehkä ihan trump-, mutta kuitenkin mäkynensarjassa.

Markkinaa härityttää

Nokian Q4 oikaistu liikevoitto oli hiukan parempi (846M€ vs konsensus 765M€) kuin geelitukat odottivat. Joskin selvästi huonompi kuin viime vuoden viimeisellä vuosineljänneksellä. Pekka Lundmark kertoi odottavansa tämän vuoden vertailukelpoisen liikevoiton mahtuvan 2,3–2,9 miljardin euron välille ja tästä irtoavan 30–60 % vapaata kassavirtaa. Ohjeistus osui aika tasan odotuksiin, mutta kassavirtaodotus pudotti riman niukasti.

Tästähän sitten markkina innostui kuin Hilkka Riihivuori Lahden 1978 MM-kisojen naisten viestin kolmannen osuuden loppunousussa neuvostoliittolaisen selän lähestyessä. Torstaiaamusta perjantai-iltaan noustiin suorahkolla suihkutuksella reilut 12 prosenttia @3,15 -> @3,52. En välttämättä ollut ainoa, joka hämmästyi erektion vahvuutta.

Yksi neljännes siis vähän ylitti odotukset, mutta näkymät ovat pehmeähköt ja painottuvat vielä lupauksiin H2 vahvistuvasta kysynnästä. Kauas on pitkä matka ja ennen vuoden loppupuolta ehtii tapahtua kaikenlaisia kauhistuksia, kuten Kiina hyökätä Taiwaniin tai paliskuntain yhdistyksen naisoletettu toiminnanjohtaja tunnustaa valehdelleensa Hesarille, kun väitti ettei ole kohdannut seksuaalista häirintää omissa porotöissään 35 vuoden aikana.

Jos osakkeet alkavat keulimaan hyvin lähelle odotuksia osuneista osareista, tarkoittaa se yleensä alla olevaa vahvuutta markkinalla. Eli sijoittajilla on rahaa näpeissä, joka alkaa jo pikkuhiljaa poltella.

Koneen ja Elisan tämän viikon osarit olivat myös vähän yli odotusten ja niidenkin kurssit nousivat. Viime syksynä kurssi lörpähti vaikka firma olisi kertonut kehittäneesi sekä ikiliikkujan että vähän kevyemmän sähköauton akun. Kalorittomalla alkoholilla olisi sentään noustu, mutta sen kehittämisessä ei ole valitettavasti vielä onnistuttu.

Annankin toivoa tammirallin puuttumisesta jupisseille: Saatoitte olla väärässä. OMXHPI on plussalla tältä vuodelta 1,27% ja Helsingissä on enää kolme pörssipäivää aikaa lerpsahtaa pakkaselle.

Halpaa kuin Nokia

Ei ole enää Nokian hyväksyttävä P/E 30, ei. Vaan se on kympin huitteilla ja EV/EBITDA (=Yritysarvo per käyttökate) kuusi. Nämä ovat auringonlaskun alan yhtiön tunnuslukuja.

Nokia ei jostain syystä tee matkapuhelinverkoillaan oikein mitään rahaa. Kasvuodotus MIINUS 10-15% ja liikevoitto 1,0–4,0% kertovat surullista tarinaa ilman lasin täyttämistäkin. Sekä verkkoinfrastruktuuri että pilvi- ja verkkopalvelut vaikuttavat ainakin ensi vuoden näkymiltään sentään vielä ihan tolkun bisneksiltä, eli luvassa on sekä positiivista kasvua että tulosta.

Minkälaista tulosta nämä kolme yksikköä lähivuosina tekevät, on ainakin itselleni sumuista. Luultavasti useimmille muillekin Nokian omistajille, joskin näistä aika harva sitä tunnustaa. Olisipa yhtä onnellisessa asemassa kuin Solidium, jonka ei tarvitse sijoitustensa onnistumisesta välittää, kunhan sinivalkoinen ääni pysyy sisukkaasti langoilla.

Kävi miten kävi, Nokian teknologiayksikkö (lue patentit) printtaa tänä vuonnakin rahaa. Voisin ottaa aika isostikin lisää, jos joku kertoisi miulle, että Nokia takoo keksinnöillään 1,4 miljardia täältä ikuisuuteen eli pörssimielessä ainakin vuosikymmenen. Kun yhtiön markkina-arvo on alle 20 miljardia euro, on siihen suhteutettuna 1,4Mrd€ tulosta aika saatavan paljon. Juuri teknologian ”varmojen” voittojen takia olen uskaltanut olla itselleni hyvin hämärällä toimialalla longina. Heikohkolla menestyksellä.

Itse asiassa joku ystävällinen sielu voisi kertoa miulle, miten pitkälle näiden patenttien kertoo Nokia kantavan. Kai sitä on useampikin anaali jossain vaiheessa kysynyt? En jaksa näin raskaiden lappujen osariesityksiä itse kuunnella, luen vain Atte Riikolan ja Ossuuspankin pähkäilyt.

Osinkohaukkojakin voi jo alkaa vähän janotuttaa, sillä Nokia jakaa ensi vuonna 0,13 senttiä rahaa ja ostaa omia osakkeitaan 600 miljoonalla eli 0,11 sentin edestä. Osinkotuotto nämä kaksi yhdistettynä 6,8 prosenttia. Heikompi aines ei ymmärrä omien oston olevan voitonjakoa lainkaan. Pysykööt he uskossaan ja markkinat edelleen ansiostaan tehottomina!

Nokia on joko arvoansa tai halpaa kuin nikotiinipussit. Koska en pysty oikein millään varmuudella arvaamaan kumpi on kyseessä

Mie vaan treidaan

Pelle Miljoona & N.U.S. lauloi uniikeilla riimityksillään 1978:

”Toiset ei uskalla treidaa kun ne pelkää et housut repee tai tulee paskat

Mut mie vain treidaan, treidaan, treidaan, treidaan, treidaan,

kunnes kuolen”

Nokia on perinteinen vuodenvaihdepaperini. Tänä vuonna en kolistellut sillä, koska lappua oli alamäessä tarttunut syliin niin paljon, että alkoi olla jo itsellä pashat housuissa.

En itse asiassa tiedä, olenko tältäkään vuosikymmeneltä Nokiasta voitolla, vaikka aikamoinen kasa voitollisia kauppoja viimeiseen kolmeen vuoteen mahtuu. Olen nimittäin välillä tehnyt myös average downia, enkä pelkästään ostellut myytyjä halvemmalla takaisin.

Eikä sen väliä, jatkan hodlailuani sisukkaasti, vaikka miten moni Ajatusten Saimaan Kanava kertoisi voitollisten kauppojeni olleen tuuria ja lisäksi tuloksen menneen transaktiokuluin. Miusta on joka tapauksessa kiva kikkailla osakemarkkinoilla ja voin hyvin maksaa hauskasta harrastuksesta muiden mielestä jotakin. Tuomitsijat tuomitkoot kaikessa rauhassa.

Mutta ilman laskelmiakin voitaneen olla yksimielisiä siitä, että jos olisit joulukuun lopussa 2021 ostanut Nokiaa ja pelkästään istunut sen päällä, olisi tullut iloisesti pataan. Eikä ”Osta & Unohda” ole välttämättä tuottavin mahdollinen osakestrategia.

Yhtiöiden vihaajat

Olen kirjeissäni joulupukille toivonut, että ihmiset keskittyisivät vihaamaan toisiaan, eivätkä yksittäisiä yhtiöitä. Tätä lahjaa ei kuitenkaan ole tuntunut toistaiseksi tulevan.

Tiedän paljonkin väkeä, jotka ovat vuosikymmenten varrella ottaneet pataan kuin Jaakko Ilkka Nokialla. Ja tämän seurauksena eivät suostu sillä enää edes pyyhkimään.

Näille kaikille huomauttaisin, että Nokialla ovat vuosikymmenten varrella vaihtuneet toimitusjohtajat, hallitukset, omistajat ja toimialat. On täysin rationaalista vihata esimerkiksi jonkun yhtiön toimitusjohtajaa. Mutta itse yhtiö muuttuu jatkuvasti ja toimari ennen pitkää vaihtuu. Joten yhtiöitten vihaaminen on hyvin lähellä uskonnonharjoittamista.

Yritän tässä alleviivata sitä, että jos jonkun kioskin kanssa on joskus tullut kuraa uikkariin, se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla nyt hyväkin sijoituskohde. Tämä taas ei tarkoita suinkaan sitä, että pitäisin tämän päivän Nokiaa juuri tällä hinnalla kaikille tasapuolisesti hyvänä sijoituskohteena.

Nokia on niin teknoa, että se on entiselle torimyyjälle vahvojen kantojen ottamiseen liian hapokasta.

P.S. Suosittelen mainitsemaani Yle Areenasta löytyvää ”Itse asiassa kuultuna” -haastattelusarjaa lämpimästi. Siinä haastatellaan enimmäkseen sellaista väkeä, joita jonnat eivät tosiaankaan muista. Mutta jotka olivat raskaan sarjan vaikuttajia jo ennen kuin Niinistö oli ministeri vain.

Kaikissa näkemissäni jaksoissa haastateltavia kohdellaan kuin Ylen Pirjo Auvinen demareita eli silkkihansikkain. Jolloin nämä hautapaikkansa jo varanneet avautuvat paljon enemmän kuin silloin kun heillä oli tulevaisuus vielä edessä.

29.1.2023: Onko Nokia arvoansa vai alelaarissa?

Keskustele Nokiasta

Humputtelin presidentinvaaleissa lyömällä pikkubetsejä sekä Olli Rehnille että Jutta Urpilaiselle. Nämä vedot olen jo tappiolla sulkenut, koska kummankin kampanja nähdäkseni lensi jo Ikaroksena aurinkoon.

Vedonlyöntipörssi on samaa mieltä. Rehniä voisi juuri nyt lyödä vähintään kertoimella 85 ja Urpilaisesta saisi jo kolminumeroisia. Ei mopolla taivaaseen eikä kahden kuukauden kampanjalla presidentiksi.

Kertoimien perusteella valitsemme pyöreästi 80 prosentin todennäköisyydellä Alexander IV:n. Alle 20 prosentin hevonen Pekka I juoksee selvästi perässä, ja muut näyttävät jääneen jo toivottoman kauaksi.

Olen vähän shorttaillut Mestaria alle neljänkympin kertoimilla, koska en näe Jussin voittavan toisella kierroksella oikein ketään. Toki jos demarit äänestäisivät Juttaa, voisi toiselle kierrokselle luiskahtaa myös Stubb/Halla-aho -kaksari, mutta siellä maalissa Alexander hymyilisi leveästi kuin triathlonin ikämiesten EM-kilpailuissa toissa vuonna. Ja eiköhän vasemmistomme kokoonnu Pekan lipun alle jo kolmannen kerran peräkkäin.

Laidat näyttävät varmasti tarkkasilmäisille kovin ohuilta. Siitä huolimatta kertoimet ovat pysyneet hämmästyttävän linjassa omiin näkemyksiini, joten en ollut merkittävää rahaa peliin lyönyt ennen tätä viikkoa.

Luin lauantaiaamuna Sijoitustiedosta Uutissuomalaisen (= maakuntalehtiä ja kaupunkiläpysköitä) uudesta gallupista, jossa Haavisto oli johdossa 22 prosentilla vastaan Stubbin 21 prosenttia.

Tarkistuslaskennassani jengi (otanta tuhat) oli vastannut kysymykseen ”Kuka ehdokkaista on suosikkisi Suomen tasavallan presidentiksi?” Tämä on aivan eri kysymys, kuin ”Ketä aiot äänestää presidentinvaalien ensimmäisellä / toisella kierroksella”.

Lisäksi toisesta kierroksesta ei kysytty yhtään mitään. Tällaisella kyselyllä ei pyritäkään selvittämään, kuka mahdollisesti valitaan presidentiksi, vaan pyritään saamaan klikkiotsikoita. Ilta-Pulut luonnollisesti kliksauttivat rivakasti:

IL: Yllätyskäänne USU-gallupissa: Pekka Haavisto nousi ykköseksi’

IS: USU:n gallup: Haavisto täpärästi suosituin presidentti­ehdokas

Sitten tarkistin vedonlyöntipörssin tilanteen toivossa, että joku olisi vetänyt USU-gallupista sellaisia johtopäätöksiä, joita siitä ei voi perustellusti vetää.

Ainakaan itse en ole vielä törmännyt tuoreehkoon mielipidetiedusteluun, joka Ticon ja Pekan pukkitappelussa jättäisi Pekan pukille. Ja ei-sosialistienemmistöisessä Suomessa punavihreä ehdokas lähtee toiselle kierrokselle lähtökohtaisestikin takamatkalta, vaikka kuinka yrittäisi pukea vaalien alla sinistä päälle.     

Stubbin kerroin olikin aavistuksen noussut ja ostolaita oli 1,20. Löin laidan pariinkin kertaan puhki yhteensä tuhannella eurolla ja jätin tarjouksen sisään. Vähän ajan päästä menin tarkistamaan, olisiko loputkin menneet. Todella suureksi yllätyksekseni Stubbin kerroin oli 1,25 ja ostossa oli melkein kymppitonnilla kamaa.

Googlailin hetken raivokkaasti, olitko Stubb mennyt taas Duudsonien tikkatauluksi tai Pirkko Mannola liittynyt Haaviston kampanjaan. Kun en löytänyt kumpaakaan näistä uutisista, länttäsin reunan puhki kymppitonnin kertalaukauksella.

Siinä oli paikka – ja miehän lauoin

Näyttäisin tehneeni toistaiseksi hyvän kaupan, koska kerroin pörssissä on liukunut alaspäin. Eikä ole tullut ilmi mitään sellaista tietoa, jota Stubb-shorttaajalla olisi voinut olla, ja miulla ei.

Kyky tehdä nopeita päätöksiä on pörssimarkkinoillakin hyödyksi. Paukuttelen ainakin vielä hetken aikaa henkseleitä, kun kykenin muuttamaan viihdebetsin vakavammin otettavaksi pelkän hintainformaation valossa. Olen vähän jopa pohdiskellut, että pokerin verisiltä taistelukentiltä jäänyt kyky tehdä puutteellisellakin informaatiolla nopeita päätöksiä saattaa olla yksi harvoista vahvuuksistani sukellellessani osakepörssin syvässä päädyssä.

Olin siis ajatellut betsailla vain pienillä, mutta kun näin omasta mielestäni ylikertoimen, löin sitä selkäydinreaktiolla sen kummemmin märehtimättä asiaa.

Printtaanko rahaa?

Vaalivedonlyönnit ovat yleensä riskibisnestä. Paitsi trumpetistien kanssa, jotka lyövät omaa suosikkiaan vielä hävittyjen vaalien jälkeenkin.

Nassim Taleb väittää, ettei 538:n (amerikkalainen ennustustehdas) Nate Silver ymmärrä todennäköisyyksistä mitään. Ja että vaalitulosten ennustaminen muutenkin on lähinnä penis developer -kauppaa. Mie taas väitän, että Taleb on niitä narsisteja, jotka luulevat olevansa keskimääräistä reilusti älykkäämpiä Albert Einsteinin ja Marie Curien lehtolapsia. Ja poliittisesta vedonlyönnistä löytyvän helpommin ylikertoimia kuin paljon kilpaillummasta urheiluvedonlyönnistä. Kunhan lyö vetoa vain sellaisten tahojen kanssa, jotka myös maksavat hävityt vedot.

En ole kyllä Ticon voitosta mitenkään varma. Voihan se vielä ennen vaaleja vaikka kaatua kuntopyörällä. Toisaalta Stubbilla on enää hyvin vähän aikaa möläytellä mitään yksityisajatteluaan julkisuuteen. Vaalitiiminsä on havaintojeni mukaan tehnyt tälläkin kertaa erinomaista työtä ja Stubb hoitanut huolellisesti valmistellut esiintymisensä odotetun hyvin. Kampanja heittää jopa läppää Ticon olemattomasta matikkapäästä, mikä yleensä puree suomalaisiin. Tai ainakin itäsuomalaisiin. Totiset torvensoittajat puhuttelevat tietojeni mukaan lähinnä Suomenselän länsipuolista kansanosaa.

Uskon luonnollisesti Alexander I:n valintaan yli 80 prosentin todennäköisyydellä. Muutenhan olisi jäänyt vedot lyömättä. Olenko oikeassa, on epäselvää. Valitettavasti pörssisijoituksissanikaan ei ole Bitcoin-maksimalistien itsevarmuutta. Nuorten miesten ylitsevuotava, mutta perusteeton itsevarmuus on ominaisuus, jonka olisi muuten luullut evoluution myötä katoavan. Mitään merkkejä tällaisesta kehityksestä en ole havainnut.

Arvelen toisella kierroksella ensimmäisellä Rehniä ja myös Halla-ahoa äänestävien tekevän surutyönsä rivakasti ja laittavan lapun enimmäkseen Ticolle kakkosella. Useimmat suomalaiset ymmärtävät, että kahdesta pahasta kannattaa valita pienempi. Myös ne, jotka aiemmin ovat uhonneet jäävänsä kotiin, jos toisella kierroksella on Stubb ja Haavisto. Valittavana on virkaansa omiin vendettoihinsa käyttänyt Haavisto ja hallintarekisterilain esittelyn numerosekoiluillaan sössinyt Stubb. Eli vaikka molemmat ovat abortinvastaiselle kansanosalle vastenmielisen arvoliberaaleja, löytyy miehistä toki erojakin.

Nukkuvat narsistit

Äänestän aina, kun mahdollista. Tänäänkin esimerkiksi Kiasman Ars Fennica -näyttelyssä yleisönsuosikkia. Ja olen kolmella vuosikymmenellä kannustanut lukijoitanikin äänestämään.

"Kukaan ei ole ääneni arvoinen" -asenne kertoo lähinnä vääristyneestä minäkuvasta ja/tai puutteellisesta analyysistä. Aina voi kuitenkin valita kaikista rötösherroista kaikkein vähiten rötöstelevän.

Nukkuvien puolueen jäsenet nukkuvat meitä unihäiriöisiä paremmin, koska heidän joukossaan ovat narsistit ja psykopaatit reilusti yliedustettuina.

P.S. Ostin mie Ticon lisäksi tällä viikolla kaikenlaisia osakkeitakin. Enimmäkseen niitä samoja, mitä ihan tammikuun alkumetreillä myin.

19.11.2023: Puolivaloisa presidenttipeli

Keskustele Suomen presidentinvaaleista

Yrittäjien keskustelupalstoja lukiessa nousee aika selvästi esille ajatus, että sitten kun yritys kasvaa, voidaan nostaa palkkaa.

Yleisin motivaattori lähteä yrittäjäksi taitaa olla raha, jos ihan rehellisiä ollaan. Tai ehkä sen toisen tai kolmannen yrityksen kohdalla motivaattorina on joku muu kuin raha, koska rahat on jo tehty. On paljon helpompi parantaa maailmaa kun oman perheen talous on turvattu.

Yrityksen alkumetreillä palkkaa ei yleensä voida nostaa koska yrityksellä ei ole tarpeeksi tuloja. Tai jos jotain nostetaan niin tilipussi on sen verran laiha, ettei sillä tahdo tulla toimeen. Tämän vuoksi onkin turvallisempaa lähteä yrittäjäksi vasta siinä kohtaa, kun on jo hieman kokemusta ja taloudellista puskuria.

Yrittäjä siis tekee alkuvuosina töitä sen eteen, että myöhemmässä vaiheessa voisi nostaa palkkaa. Olenkin joskus sanonut, että yrittäjyydessä tiivistetään kymmenen vuoden työpanos viiteen vuoteen. Eli töitä paiskitaan niin paljon, että myöhemmin ehkä ei tarvitse enää paiskia yhtä kovin. Sisään laitetaan enemmän kuin otetaan ulos, jotta myöhemmin voi ottaa ulos enemmän kuin laittaa sisään.

Sama filosofia toimii muuten nuorilla. Parikymppisenä on energiaa ihan eri tavalla kuin kolmenkymmenen vuoden päästä. Eikä vielä välttämättä ole lapsia tai ehkä puolisoakaan hidastamassa työntekoa. Tuossa vaiheessa on paljon helpompi laittaa runsaasti tunteja sisään kuin myöhemmässä elämänvaiheessa. Korkoa korolle ilmiö toimii, ja tässäkin mitä pidemmän ajan sen antaa toimia, sitä suurempi pääoma kertyy.

Palkinto, joka riskiä ottaneelle ja pitkää päivää tehneelle yrittäjälle tulee, on sitten se kasvanut ja kannattava yhtiö, josta tuloja tulee vähemmällä työmäärällä, tai jopa ilman työtä. Riskiä ottaneelle voi toki käydä niinkin, että riski realisoituu eikä mitään yritystä kohta olekaan.

Ei ole oikeaa vastausta paljonko ja missä vaiheessa yrittäjä voi tai kannattaa nostaa palkkaa. Nyrkkisääntöjä on monia, esimerkiksi verotuksen kautta voi laskea, että paljonko ansiotulovero on kullakin tulotasolla ja verrata sitä osinkojen verotukseen. Konsensus taitaa olla, että palkkaa kannattaa nostaa noin 20-40 000 euroa vuodessa. Jos jakovaraa on enemmän, loput kannattaa nostaa osinkoina.

Palkannostaminen voidaan nähdä myös riskienhallintakeinona. Jos palkkaa ei nosta lainkaan ja yritys menee nurin, menevät rahat sen mukana. Mutta jos osa yrityksen rahoista on nostettu palkkana, saa ainakin tämän osuuden pitää itsellään.

Toisaalta sitten jos koko tuloksen nostaa palkkana eikä yritykselle jää yhtään rahaa esimerkiksi investointeihin, kärsii tulevaisuuden kasvu.

Filosofiani on omistaa yritystä, joka on myyntikunnossa. Tämä ei tarkoita, että yritystä oltaisiin myymässä, vaan sitä, että yritys on johdettu niin ammattimaisesti, että sen myynti olisi mahdollista. Jotkut yritykset ovat niin retuperällä tai niissä on niin suuria riskikeskittymiä, että niiden myyminen olisi mahdotonta. Tai ainakin kauppahinta olisi huono.

Myyntikunnossa oleva yritys on sellainen, jossa asiat on hoidettu hyvin, sen vuoksi se on myyntikunnossa. Tällaista yritystä on mukava omistaa. Asiat toimivat enemmän tai vähemmän hyvin ja arki rullaa.

Mutta jos myynti oikeasti tulee ajankohtaiseksi, voit olla varma, että ostaja syynää johdon palkat. Mikäli yrittäjä ei ole nostanut palkkaa lainkaan, tai vain nimellistä palkkaa, laskee se yrityksen arvoa.

Ajatellaan, että yrityksen valuaatio lasketaan esim. kolmosen kertoimella, eli tulos * 3, ja yrityksen tulos on ollut viimeisen kolmen vuoden ajalta keskimäärin 100 000 €/v. Nyt jos yrityksen johto on nostanut markkinahintaista palkkaa, on tulos ”aito”. Tällöin yrityksen arvo on 300 000 €.

Mutta mikäli yrittäjä ei olisi nostanut palkkaa, täytyy ostajan huomioida tämä. Jos kaupanteossa yrittäjä siirtyy syrjään, täytyy ostajan palkata hänen tilalle ammattijohtaja koska ei ole oletettavaa, että yrittäjä jäisi töihin toisen omistamaan firmaan nollapalkalla.

Jos ammattijohtajan palkka on esim. 8300 €/kk eli 100 000 €/v, menee yrityksen koko tulos ammattijohtajan palkkaan. Kysymysmerkiksi jää vielä se, onko ammattijohtaja yhtä pätevä ja motivoitunut kuin itse yrittäjä. Mutta todellisuudessa kyseessä ei siis olekaan kannattava yritys, vaan sen omistajan työpaikka.

Paljonko ostaja sitten olisi valmis maksamaan tällaisesta yrityksestä? Vaikea sanoa, mutta ei taatusti 300 000 euroa, yrityshän ei tee tulosta lainkaan. Omistaja voi siis tehdä itselleen karhunpalveluksen maksamalla itselleen alipalkkaa.

Sama toimii toiseen suuntaan. Jos omistaja olisikin maksanut ylisuurta palkkaa, voi ostaja todeta, että tähän saadaan ammattijohtaja pienemmällä palkalla, jolloin yrityksen tulos ja siten maksettava kauppahinta kasvaa.

Esim. startupeissa on usein monta omistajaa, joita kaikkia kiinnostavat johdon palkitseminen. Ja paras tapa mitata kunkin tuottamaa lisäarvoa on maksaa siitä markkinahintainen korvaus.

Muista kuitenkin yrittäjänä, että yritys ei ole demokratia, jossa jokaisella osallisella on yksi ääni. Mikäli kaikesta äänestetään demokraattisesti, halvaantuu yrityksen päätöksenteko, koska harvoin kaikki ovat kaikesta samaa mieltä. Jonkun on vain päätettävä.

Siitä, että omistat yrityksestä paljon, ei seuraa se, että sinun tulisi tehdä töitä ilmaiseksi, vaikka se toki muiden osakkeenomistajien etu olisikin. Paitsi yrityksen myyntihetkellä.

Iso omistusosuus on palkinto aiemmin tekemästäsi työstä ja riskinotosta.

Kaikki sijoittajat tykkäävät hintaralleista. Kun hinta nousee, valitettavasti aiemmat tutut majakat, kuten “edellinen pohja” tai “finanssikriisiä edeltänyt huippu” jäävät kauas taakse, eikä niistä ole enää antamaan suuntaviivoja tai tavoitettavissa olevia ostotasoja. Ehkä joistakin on helpompi ostaa ennätyshintoihin, mutta itse tykkään enemmän ostaa kunnon rekyylin päätteeksi. On tämäkin, kun sulovilenmäinen “sain halvalla” tuntuu paremmalta sijoitusperusteelta kuin “ostin jo vahvasti noussutta”.

Tässä ikä ja kokemus alkaa ainakin omalla kohdallani puhua. Nykyään osaan ja uskallan tulla valmiiseen pöytään röyhtäilemään, eli osallistun jo käynnissä olevaan nousuun. On se parempituottoisempi ja vähäriskisempi tapa kuin tulla markkinoille liian aikaisin.

Marraskuu oli yksi historian parhaita kuukausia markkinoilla. Nyt vähän heikompilahjaisellakin oli edellytyksiä saada positiivista tuottoa, kun USA:ssa S&P 500-indeksi nousi 9%, Nasdaq-indeksi 10,5%, DAX yli 10% ja pitkään heikosti alisuorittanut Suomikin yli 6%.

Kurssinousu jatkui vahvana vielä joulukuussa, vaikka marraskuun nousuprosentteihin ei enää ylletty. Tammikuussa ei toistaiseksi ole ylletty joulukuun huippuihin. Loppuvuoden rallin jälkeen hidas nousu ja satunnaiset laskupäivät tuntuvat melkein karhumarkkinalta. Ovatko markkinat kyllästymässä, ja petaamassa nousun jälkeistä plörröä tai peräti rekyyliä?

Kurssit 2022 tammikuun ennätystasoilla - mitä helvettiä?!?

Osakemarkkinat huitelevat kaikkien aikojen ennätystasojen tuntumassa. USA:n S&P 500- ja Nasdaq Composite ovat aivan tammikuun 2022 ennätystason tuntumassa. Kurssit ovat siis Venäjän 2022 helmikuun hyökkäystä edeltävällä tasolla. Koko vuoden 2022 kurssilasku kurottiin siis takaisin vuoden 2023 nousulla. Suomessa kehitys on ollut tähän verrattuna surkeaa. Kun 2023 jenkeissä tekno-nasse nousi yli 50 prosenttia ja S&P 500 yli 20 prosenttia, Suomi jäi koko vuoden osalta miinukselle.

Edellisessä tekstissäni pohdin, onko koettu 10 prosentin rekyyli “sopiva dippi ostettavaksi”, vai mahdollisen “huonon taantuman” alla tiejyrän alle heittäytymistä. Ratkaisin pulman pysymällä osakkeissa ja luottamalla, että markkinan kääntyminen alas ei ole mikään yllätys, vaan aikaa vievä prosessi.

Olen useasti maininnut, että osakemarkkinat tekevät huippuja pitkään ja hartaasti, kun pohjista voidaan kääntyä hyvin nopeasti ylös. Itseään onnekkaaksi arveleva voi siis ratsastaa osakkeilla ja luottaa siihen, että pystyy tunnistamaan markkinan heikkouden ja laskualttiuden.

Nousun eväät on jo syöty?

Kaksi kuukautta sitten kirjoitin, että “...pohja löytyy yleensä silloin, kun valoa ei näy. Ehkä me olemme nyt sellaisessa tilanteessa. Vaatii jumalattoman kovaa kykyä ja hermoa kontrata todellisuutta, jos ostoperusteena on se, ettei ole mitään ostoperusteita.”

Tämän kääntöpuoli on, että kurssihuippu löytyy yleensä silloin, kun merkittäviä uhkakuvia ei ole ja kaikki tuntuu olevan hyvin.

Loppuvuoden kurssinousua on ajanut useampi tekijä. Parin kuukauden takaiset puheet inflaationvastaisesta taistelusta on kuopattu, kun toteutuneet inflaatioluvut ovat osoittaneet selkeää laskua. Koronnostoja tuskin tässä syklissä nähdään enää. Keskustelu onkin siirtynyt siihen, koska ja kuinka paljon korkoja lasketaan.

Konsensus tulevista koronlaskuista alkaa näkyä jo markkinareaktioissa. Odotuksia korkeampi kuukausitason hintaindeksilukema saa osakkeet niiamaan ja pitkät korot nousemaan, kun taas odotuksia matalampi hintaindeksilukema ei repinyt osakkeita reippaaseen nousuun ja korkoja laskuun. Tämä varoitus kannattaa ottaa vakavasti.

Tämän lisäksi sijoittajat tuntuvat ennakoivan ns hyvää taantumaa. Hyvässä taantumassa tulokset voivat niiata hetkellisesti, mutta mitä sitten? Etenkin, jos korkojen madaltumisen myötä sekä yritysten tulokset että tulosten nykyarvo kasvaa?

Tuloskausi on juuri käynnistynyt. Tähän asti nähtyjä lukemia pidetään heikkoina. Monet yritykset ovat raportoineet positiivista yllätyksistä, mutta oletukset olivat heikkoja alunperin.  Lisäksi ensimmäisenä raportoineet pankit ovat jääneet selvästi odotuksista. Korkojen nousu tuntuu pankkiholdareista aluksi mukavalta, kun se kasvattaa pankkien korkokatetta. Jossain vaiheessa korkojen nousu alkaa kuitenkin heijastua luottojen laskevana kysyntänä sekä luottotappioina. Ja nythän korkojen odotetaan lisäksi laskevan. 

Pankkisektoria kannattaa nyt seurata - se saattaa toimia tänä vuonna suunnannäyttäjänä. Rahan luonti tapahtuu edelleen pankeissa, ja rahan määrä sanelee pitkälti sen, miten talous kehittty. Pankkien rooli rahan määrän muodostumisessa korostuu nykytilanteessa, jossa keskuspankit eivät juuri velkakirjaostoja harrastele.

Oma view

Tilanne on aika ennallaan parin kuukauden takaiseen. Pidän edelleen Nasdaqin ostettuna, ennakoiden, että markkina breikkaa uusiin huippuihin. On vaan pakko luottaa, että ehdin ulos kohtuulliseen hintaan ennen laskua. Todennäköisimmät kurssien laskutavat ovat 1) markkina “taittaa”, eli nousumomentum häviää, kurssiliike muuttuu vaakasuoraksi ja sen jälkeen hinta kääntyy hitaasti laskevaksi tai 2) joulukuun puolivälissä alkaneen plörrääminen päätyy johonkin yllätysuutiseen, joka aiheuttaa syvän laskupäivän, josta pitempiaikainen korjaus käynnistyisi.

Bitcoin!

Bitcoinin pitkän aikavälin hintakäppyrä kertoo vahvasta, mutta hidastuvasta kasvusta. Nousevien trendikanavien kulmakerroin näyttää madaltuvan. 2023 tammikuun pohjan jälkeen tekninen kuva vihjasi nousun käynnistymisestä.

Bitcoinin louhintapalkkio puolittuu noin neljän vuoden välein - tähän asti nähdyt puolittumispäivät ja ennakoitu seuraava päivä on kuvaan merkitty punaisilla pystyviivoilla. Punaisilla numeroilla on merkitty aikavälin louhintapalkkio. Tähän mennessä neljästi eli joka kerta kurssi on kääntynyt nousuun ennen puolittumista, ja nousu on kiihtynyt puolittumisen jälkeen.

Tämä on loogista, sillä louhintapalkkion puolittuessa kannustin louhia uusia bitcoineja puolittuu. Tämä vähentää bitcoinien tarjontaa kun taas kysyntä säilyy ennallaan.

Laitetaanpas kuvaan vielä lisää viivoja ja numeroita:

Puolittumisten keskivälissä näkyvät purppuralaatikot ovat bitcoin-pessimismin aikaisia kapeahkoja vaihteluvälejä. Sen jälkeen alkaa oransseilla laatikoilla merkitty “puolittumisen ennakointi”, jonka aikana kurssit nousevat selvästi. Ennakointivaiheeet ovat aiemmin kestäneet noin vuoden. Sen jälkeen tulee sinisillä laatikoilla merkitty “puolittumisen jälkeen”-vaihe, jolloin nousu kiihtyy. Tämä vaihe on aiemmin kestänyt noin puolitoista vuotta.

Bitcoin on noussut koko vuoden 2023, toistaen aiemmin kolmesti nähtyä näytelmää. Seuraava puolittuminen tapahtuu arviolta 19. huhtikuuta.

Mikäli näytelmä etenee, kuten aiemminkin, kurssit nousevat hitaasti mutta varmasti aina huhtikuun puolittumiseen asti, ja sen jälkeen nousu kiihtyisi, jatkuen puolisentoista vuotta. Tämä tarkoittaisi bitcoin-huipun osuvan vuoden 2025 syksylle. Koska puolittuminen tarkoittaa, että louhintapalkkion absoluuttinen lasku puolittuu, myös puolittumisen vaikutus hintaan pienentyy jokaisen puolittumisen yhteydessä. Puolittumissyklin lopullisen nousun voidaan siis olettaa jäävän pienemmäksi kuin edeltävällä kerralla, ceteris paribus.

Vuonna 2020 “oranssi laatikko”, eli pessimismipohjasta puolittumishetkeen, nousi 200%. Bitcoin on nyt jo saavuttanut saman 200% nousun.

Entä tästä eteenpäin? Vuonna 2020 puolittumishetkestä lähtien hinta nousi 600%. Aika oli outoa, ja käynnissä oli eeppinen koronaralli, kun amerikkalaiset tunkivat saamiaan tukishekkejä tekno-osakkeisiin ja kryptoihin.

Oletetaan, että bitcoinin kurssi huitelee 40 000 - 50 000-tasolla ensi huhtikuun puolittumisen aikana. Minimissään odottaisin, että vuonna 2021 nähty 70 000 dollarin huippu tullaan ylittämään selvästi. Varaudun henkisesti myymään 150 000 - 200 000-tasoilla, koska tällä iällä en viitsisi enää istua hodlaten läpi 80-90 prosentin kurssilaskua. Edelliset puolittumisen jälkeiset rallit päättyivät niin koviin laskuihin. 

Mua oikein erikseen harmittaa, että vaikka ennakoin 2015- ja 2019-pohjat, jopa täällä Sijoitustiedon sivuilla, en ollut ostoksilla. Tällä kertaa henkilökohtainen lopputulema on parempi, sillä havahduin keväällä 2023, että ei perkele, nousukanavan alalaita käyty katsomassa, purppuralaatikosta breikattu ylös ja mää en oo seurannu, miksi en oo seurannu, miksi en ikinä osta pohjalla, yhyy.

Kryptoporukoissa on oltu hyvin kiinnostuneita USA:n pörssiviranomaisen myöntämistä toimiluvista bitcoiniin sijoittaville ETF-rahastoille. Tämä on varmasti melko merkittävä vedenjakaja, mutta mielestäni sen merkitystä on liioiteltu. Ensinnäkin, jos joku haluaa ostella bitcoinia, se onnistuu tälläkin hetkellä ilman amerikkalaisten lupaa. Ehkä institutionaalista ja passiivista rahaa suuntautuu jatkossa enemmän kryptoihin, mutta aivan yhtä todennäköisesti yksityishenkilöistä sijoittajiiin kaikki ovat ennakoineet ETF-ratkaisua ja uutinen ei aiheuta kurssrallia, vaan pikemminkin “sell the news”-ilmiön.

Niin kävi tälläkin kertaa. Bitcoin on ropissut kymmenisen prosenttia alas. Tämä saattaa olla oikein hyvä hetki hypätä kyytiin, koska puolittumishetkeen ei ole enää kovin paljon aikaa.

Keskustele ja lue Juhanin aiemmat tekstit