Yksi koko ei sovi kaikille

Jaa Twiittaa

Lähes kaikki ihmiset ymmärtävät, että koon 52 puku (lakkiaispukuni) ei mahdu koon 58 miehille (juuri Stockalta hakemani). Kun hauis ei mahdu enää hihaan, olisi ainakin syytä ostaa isompi. Toivepukuja voi sitten säilyttää kaapissa niin kauan kuin uskoa ja toivoa riittää.

Sen sijaan hyvin harvat ymmärtävät, että erilaisille sijoittajille sopivat erilaiset sijoitusratkaisut. Jaoin twitterissä eilen Kim Väisäsen kirjoituksen ”Isossa osassa Suomea omistusasuminen on lottoamista – Asuntorahat kannattaisi käyttää muuhun”.

Tällaisista heitoista asuntovelallisuuden onnellisuuteen uskovat nousevat näppärästi takajaloilleen:

Suomalaisten pitäisi oppia kaksi asiaa. Ensinnäkin oppia asumaan vuokralla, ja toiseksi sijoittamaan muuhunkin omaisuuteen kuin sellaiseen, jossa on seinät ja katto päällä.”

Kaikki tavanomaiset epäillyt − ja muutama uusikin − tuli ketjuun meuhkaamaan, miten omistusasuminen on tikapuut taivaaseen. Tuskin kovin moni edes Väisäsen kirjoitusta luki, eivät nimittäin kaikki vaikuttaneet riittävän sisälukutaitoisilta Talouselämän tilaamiseen.

Pitäisi olla selkeää, että tilanteet ovat yksilöllisiä. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan yleinen ymmärrystaso. Yritän vielä vääntää rautatiekiskosta:

Vuokralla asuminen voi olla halvempaa

Huomasitteko väliotsikon ”voi” olla☝. Nyt siis asuntovelkariippuvaiset vähän kierroksia alas, ennen kuin jatkatte lukemista.

Useimminhan omistusasuminen on suorilta kuluiltaan halvempaa, koska lainanlyhennys ei ole kulu. Mutta jos arvonmuutos huomioidaan, saattaa hyvin tulla taloudellisesti edullisemmaksi asua vuokralla.

Tosin sitä arvonmuutosta joutuu arvailemaan. Tämän veikkauksen laatua voi parantaa ottamalla huomioon, että muuttovoittoalueilla asuntojen hinnat kehittyvät yleensä positiivisemmin kuin siellä, mistä kaikki kynnelle kykenevät karkaavat pois. Asukaslukujen kehitys on julkista tietoa.

Jos itse olet tai puolisosi on muuttamis- ja/tai remonttiriippuvainen, omistusasuminen tulee käytännön varmasti kalliimmaksi. Välityspalkkiot ja varainsiirtoverot ovat iloisesti ja lopullisesti poltettua rahaa. Aika harva pystyy tekemään remontteja, jotka nostavat arvoa lainkaan. Puhumattakaan siitä, että saisi remontointiin upottamansa rahat myyntihinnassa takaisin.

Ammattijobbarit ovat asia erikseen, heistä useimmat tietänevät mitä tekevät. Näitä kutsutaan nykyisin flippareiksi, vaikka tuskin ovat flipperissä edes yhtä hyviä kuin mie 40 vuotta sitten.

Omistusasuminen on isompi riski

Tekee mieli aina vaihtaa seuraa Jim Beamiin, kun kuulen asunnon olevan koti eikä sijoitus. Sinänsä miulle on ihan sama, miksi kukin luukkuaan kutsuu. Mutta jos siinä on rahaa kiinni, ja siitä voi myös saada rahaa myydessä, se on joka tapauksessa vapaavalintaisen henkilökohtaisen hellittelynimen lisäksi myös sijoitus.

Muistan vielä mellakan, joka tuli 2014, kun kirjoitin ”asuntojen hinnat voivat vapailla markkinoilla laskea siinä missä muutkin hinnat.” Aika moni selitti silloin, että ei voi. Ainakaan meidän uniikilla paikalla oleva, tosi hieno, omin pikku kätösin sisustamamme asunto. Vielä useampi esitti laskelmia, miten oma tulee halvemmaksi. Mitä ilmeisimmin olettivat pitkän matematiikan arvosanani tulleen aikoinaan arvaamalla. Alleviivaan sitten miekin itsestäänselvyyttä: Kun asut vuokralla, asuntosi arvonmuutos ei vaikuta varallisuusasemaasi.

Arvonmuutos toki voi olla positiivinenkin. Mutta kannattaa tutkiskella muidenkin kuin Marian sydämessään, kestääkö perhe merivettä ja talous avioeroa.

Toiset on luotuja kulkemaan

Jotkut ihmiset näkevät mahdollisena asumisen vain Bar Miljan vaikutusalueella. Sitten on myös sellaisia, jotka ovat valmiita muuttamaan esimerkiksi työn, naisen tai parempien pokeripelien perässä.

Olemassa oleva optio muuttamiseen saattaa olla rahallisestikin arvokas asia. Ilman sitä ei voi esimerkiksi ottaa paremmin palkattua työtä kovin kaukaa vastaan.

Paatuneimmillekin omistusasuntouskovaisille pitäisi olla selvää, että vuokrakämpän vaihtaminen sujuu aika paljon näpsäkämmin ja halvemmin kuin omistusasuntojen vekslaaminen.

Itsekuria ilman pakkosäästämistä

Miulle on moni selittänyt, miten muuten ei jää rahaa säästöön, ellei pankki pakota. Tämä on heikoimmalle ainekselle tietysti tottakin.

Ei ole kuitenkaan lakisääteistä pakkoa tuupata mahdollista taloudellista ylijäämäänsä Moolokin kitaan edes nuorena. Hyvin suositeltavaa (vaikkei lakisääteistä sekään) on kuitenkin viritellä taloutensa ylijäämäiseksi. Onni on yhä edelleen 12 punnan tulot ja 11 punnan ja kuuden šillingin menot.

Jokuhan ne kämpät omistaa

Törmäsin twitterissä hilpeään vasemmistolaistermiin ”vuokrariisto”. Onkin melko ay-liikkeen suosittelema tapa nähdä asuntomarkkinatkin nollasummapelinä. En ymmärtänytkään olleeni riistettävänä viimeiset 13 vuotta, mutta nyt tiedän senkin.

Huomattavaa kuitenkin on, että yli yhden asunnon omistajilla on tosiaan vähintään kaksi asuntoa. Heidän koko riskinsä ei ole yksissä seinissä. Tämä on sitä paljon suositeltua hajautusta. Toivottavasti velkaantumisasteensa on matalampi kuin pelkkään omaan kotiin sijoittajilla tyypillisesti.

Mutta on ihan hyvin mahdollista, että sekä vuokralaiselle että vuokranantajalle heidän vapaaehtoisesti tekemä sopimuksensa on taloudellisestikin järkevä molemmille osapuolille. Tätä eivät varmaan pahimmat vassarit usko, vaan väittävät etten vain ymmärrä omaa parastani.

Lisäksi vertaimevillä maalordeilla on yleensä enemmän vapausasteita kuin omistusasujilla päättää, milloin asuntosijoituksensa realisoivat. Se siis harvemmin liittyy työ- tai perhetilanteeseen. Eikä heidän ole pakko toteuttaa nuorikon jokaista remonttiunelmaa kuin korkeintaan kotikartanossa. Yritän tässä sanoa, että jos sijoituspäätökset pystyy tekemään pelkästään taloudellisilla perusteilla, on lopputulos yleensä parempi.

Suora asuntosijoittaminen sopii erityisen hyvin näppäräkätisille Puuha-Peteille, joita eivät pienet remonttihommat ahdista yhtään. Pörssiosakesijoitukset taas sopivat paremmin meille, joiden osaaminen pysähtyy viimeistään lampun vaihtamiseen.

Sijoittaa voi muuhunkin

Yritän pitää pitkällä aikavälillä sijoitusasteeni osakkeisiin (=sijoitetut varat per nettovarallisuus) yli sadan prosentin. Tätä useimmat siviilit pitävät törkeän riskipitoisena.

Ensiasunto ostetaan usein kymmenen prosentin omarahoitusosuudella. Eli hankitaan vaikka sadantuhannen kämppä kymppitonnilla omaa, joka kybä on kaikki omat rahat. Tämän jälkeen seinissä on kiinni sata kiloa ja nettovarallisuudesta on täten sijoitettu 1000 prosenttia. Tätä taas yleisesti pidetään vastuullisena ja käytännön riskittömänä sijoittamisena. Kyllähän sitä oma koti olla täytyy.

Jos miulla olisi omistusasunto, kanittaisin sen niin savupiippuun kuin pystyisin ja käyttäisin rahat osakesijoituksiin. Näin tietysti aikoinaan ennen avioerojani toiminkin.

Luulen siis osakkeiden tuottavan jatkossa paremmin kuin seinäsijoitusten. Miuta eivät edessä toivon mukaan vielä olevat osakemarkkinakuopat pelota vähimmässäkään määrin. Päinvastoin, näen ne lähinnä mahdollisuuksina sijoitusasteen nostamiseen.

Omilla rahoillaan saa pelata miten haluaa

Tämän kolumnin agenda yritti olla olematta ”Myykää kämppänne, muuttakaa vuokralle ja ostakaa osakkeita”. Näin nimittäin ymmärrettiin pitkälti samasta aiheesta yhdeksän vuotta sitten riipaisemani kirjoitus.

Yritin lähinnä selittää, että kaltaiseni vuokra-asujat eivät välttämättä ole mielenvikaisia. Ja että sijoitusstrategiani on paljon enemmän riskiä karttava kuin useimpien ensiasuntoa katselevien nuoriparien. Mutta molemmilla saattaa kuitenkin olla itselleen oikein hyvin sopiva portfolio.

Sijoitustieto 4.4.2014: En tiedä sijoittamisesta mitään, eikä kiinnosta

Pörssin toiseksi vanhin kiinteistösijoitusyhtiö

aki
Jaa Twiittaa

Pörssin toiseksi vanhin kiinteistösijoitusyhtiö

”Asuntokauppa on lähtenyt nousuun loppuvuoden hiljaisuuden jälkeen.”

”Nato-jäsenyys on todellinen onnenpotku Itä-Suomen asuntomarkkinoille.”

”Asunnon ostoaikomus 12 kuukauden sisällä nousi 16 % maaliskuulta.”

Näin meille kertoi Suomen Kiinteistönvälittäjät (SKVL) ry twiiteissään 31.1.-27.4. Näistä voimme päätellä, että menossa ovat yhdestä kolmeen kertaan vuosikymmenessä aina toistuvat kiinteistönvälittäjien pudotuspelipäivät.

Kun asuntojen hinnat jostain syystä kääntyvät laskuun, kauppa aina seisahtuu hetkeksi, koska myyjät eivät ole kuulleet, kun pääministeri Paasikivi sanoi radiossa 6.12.1944 ” Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”. Ja laskumarkkinassa kiinteistönvälittäjät alkavat perinteisesti antaa tavallista ahkerammin positiivisia lausuntoja markkinatilanteesta. Kaupankäynnin pysähtyminen on monelle välittäjälle alanvaihdon alku.

Tilanne lienee ollut pahin tammikuun lopussa, kun SKVL antoi jopa ylimääräisen markkinakatsauksen:

”Markkinat elpyvät hyvää vauhtia ja kyselymme perusteella sekä myyjien että ostajien aikomukset asunnon vaihtoon ovat vahvasti nousseet”.

Korkoase puree

Kun riskittömät korot nousivat nollasta neljään, oli selvää, että asuntojen hinnat laskivat hyvin lyhyellä viiveellä. Velkarahalla ostavien maksukyky heikkenee radikaalisti ja nettotuottolaskelmat menevät uusiksi. Tässä käsitän ”hinnaksi” sen joka markkinoilta on saatavissa. En sen mitä asunnoista pyydetään, enkä edes tilastoituja kauppahintoja.

Tilastokeskuksen kauppahinnat tulevat alaspäin isohkolla (=6-12kk) viiveellä, mutta toki tulevat nekin. Tänään toteutuvista kaupoista iso osa on nimittäin sovittu jo aikaa sitten ja siihen tilastointiviive päälle.

Kiinteistösijoitusyhtiöt ovat ottaneet raskaasti osumaa

Pörsseissä noteerattujen kiinteistösijoitusyhtiöiden hinnat reagoivat paljon vauhdikkaammin kuin kiinteistöjen tilastoidut hinnat. Ne ovatkin sitten suuruusluokkaa puoliintuneet viimeisen vuoden kuluessa, toki kehitys on ollut hyvin yhtiökohtaista, kuten kuuluukin olla.

Koska kiinteistösijoitusyhtiöiden kurssit pomppivat iloisesti, onkin yleisesti paljon suositumpaa sijoittaa suoriin kiinteistöihin, eli pääasiassa omistusasuntoihin. Seinien sisällä kun voi teeskennellä, että hintojen pudotus ei tunnu missään. Jokapäiväinen kurssinoteeraus pörssissä on suurimmalle osalle populaatiosta aivan liian hapokasta. Onhan se nyt nihkeää nähdä melkein joka toinen arkipäivä punaista taululla.

Vanhana spekulanttina tykkään likvideistä yksinkertaisista tuotteista ja matalista transaktiokustannuksista. Joten salkussani ovat kiinteistösijoitusyhtiöt olleet pitkään törkeässä ylipainossa. Ja nyt niiden kohdalla on ihan rivakka seitsemännumeroinen miinus. Tosin tämä on miulle ihan oikein, sillä en uskonut eurokorkojen elinaikanani nousevan enää niin korkealle kuin missä ne nyt ovat (=euribor 12kk 3,78%). Vääristä korkonäkemyksistä ottaakin pörssissä yleensä osumaa ihan huolella.

Virheellisiä myymättäjättämispäätöksiään ei pitäisi välttämättä paniikkimyynneillä paikkailla. Pörssi yleensä ylireagoi suuntaan ja toiseen, joten etsin karhumarkkinoillakin täydennysostomahdollisuuksia. Sitten kun tilanne näyttää kaikin puolin hyvältä, on jo varmasti myöhäistä.

Tällä viikolla osavuosikatsauksensa julkaisi

Investors House

Osarin lisäksi luin vihdoin toimitusjohtaja Petri Roinisen lahjoittaman historiikin ”Investors House Oyj Pörssissä 30 vuotta 1989-2019”.

Kirjasta ei selvinnyt, millä järjestelyillä tarkkaan ottaen konkurssikypsäksi 1990-luvun alussa tuomitsemani SSK Suomen Säästäjien Kiinteistöt selvisi lama-ajasta. Mutta se kuitenkin selvisi, miten SSK:sta tuli nykyinen virheellisellä englannilla kirjoitettu Investors House (po. Investors’ House). Jari Sarasvuo osasi erinomaisesti englantia jo 1986, kun oli kanssani samassa HKKK:n englannin ryhmässä. Ja nimesi kioskinsa kieliopillisesti oikein Trainers’ Houseksi.

Lisäksi yhtiö on tosiaan Helsingin pörssin toiseksi vanhin kiinteistösijoitusyhtiö, koska Investors House on nahkansa luonut SSK. Citycon on vuoden vielä vanhempi, joka sekin on kokenut monta metamorfoosia, mutta pitänyt kuitenkin tyttönimensä.

Juhlallista kieltä preferoivan toimitusjohtajan mukaan ”konsernilla on hallussaan koko kiinteistöliiketoiminnan arvoketju”.

Tämä tarkoittaa, että yhtiöllä on kiinteistöjä, palveluita, rahaa ja valmiutta osallistua mihin tahansa tuottavaksi katsottuun lähtien kuopan kaivuusta, valmiista tornista tai kaikesta siltä väliltä. Inderes ennustaa tälle vuodelle pörssikurssille @4,95 EPRA P/E:tä 17 ja seuraaviksi vuosiksi alle kymppiä. Pörssikurssi on reipas kymmenen prosenttia tasearvoa alhaisempi.

Osinkotuotto tältä keväältä on 6,3% ja nousussa, koska Roininen vähintään puolilupaa (ja Pyysing uskoo) Investors Housen saavan keväällä 2025 osinkoaristokraatin kruunun. Mikä siis tarkoittaa kymmentä vuotta nousevia osinkoja ja sen voi kukin arvostaa haluamallaan tavalla.

Osake olisi perusosakkeeksi hinnoiteltu edullisesti, mutta verrokkeihin (=muihin kiinteistösijoitusyhtiöihin) kireähkösti ainakin tasearvon osalta.

Kaikki riippuu tekijöistä

Nykytilanne kiinteistömarkkinoilla tarjoaa paljon sekä haasteita että mahdollisuuksia. Kun 32 miljoonan markkina-arvon kioskilla on kassassa kuusi miljoonaa, eli likvidejä ammuksia laskumarkkinaan tyyliin 12 miljoonaa (toisen 6M saanee pankista), on paljon kiinni siitä, mihin nämä laitetaan.

Uskon yhtiön strategisten päätösten olevan enimmäkseen kiinni hpj Tapani Rautiaisesta ja tj Roinisesta. Miulla ei siis ole näkymää yhtiön päätöksenteon sisälle, vaikka olemme samassa Ovaro Oyj:n hallituksessa. Mutta yleisen elämänkokemuksen perusteella arvelen näin asioiden olevan. Eli yleensä pörssiyhtiöiden kaksi tärkeintä avainhenkilöä ovat toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja.

Vähän yksityiskohtaisemman tarkkailun perusteella olen sitä mieltä, että nämä kaksi kiinteistömarkkinoilla kyllä tietävät mitä tekevät. Toimitusjohtajan taktisiin poliittisiin päätöksiin en ota tässä yhteydessä kantaa.

Itselläni on tarkkailuerä Investors Housea. Oli vähän enemmänkin, mutta kun osinkohaukat lämpenivät euron ylimääräisestä osingosta tammikuussa 2022, annoin niille nouseviin kursseihin vähän nokittavaa. Olen aika huoleton loppusijoitukseni suhteen. Kaikki kiinteistösijoitusyhtiöt eivät tämän syklin yli selviä, mutta IH:lla ei näyttäisi olevan mithään hättää.

Yhtiö on lisäksi tehnyt paljon hyviä liikkuja, kuten 2021 myynyt kiinteistöjä ja 2022 ei vielä ostanut. Historiallinen kehitys ei ole tulevaisuuden tae, mutta kiinteistömarkkinoilla historiallisella hyvällä tekemisellä on korrelaatiota tulevaisuudenkin hyvän tekemisen kanssa.

Ostajan markkinat

Vanhana kontrasijoittajana käsitän ostajan markkinat sellaisina, että silloin pitää ostaa. Jos olisin ostamassa asuntoa, kävisin antamassa härskejä bidejä siellä täällä. En ole juuri huolissani muuttovoittopaikkakuntien laatuasuntojen tulevaisuuden hintakehityksestä. Vaan näen ne vähintään pankkitiliä paremmaksi inflaatiosuojaksi ainakin vähän pidemmällä aikavälillä.

Joskus nimittäin sota Ukrainassa loppuu ja korotkin vielä joku päivä laskevat. Jos muuten molemmat jostain syystä toteutuisivat yhtaikaa, mitähän mahtaisi käydä rakennustarvikkeiden hinnoille? Televisiokuvien perusteella vaikuttaisi Mustan meren rannalle olevan aika paljon jälleenrakennettavaa.

Toki jos EKP sisukkaasti vain nostaa korkojaan, saattaa hyvin olla vielä liian varhaista ostaa. Kiinteistösijoittaminen on kuitenkin pitkälti korkopeliä. Koitat saada kiinteistöistä enemmän irti tuottoa kuin joudut rahasta maksamaan. (Omalla rahallakin on muuten hinta). Ellei tämä onnistu, olet ongelmissa.

Ja jos kiinteistörahastoista lähtisi rahaa oikein ärhäkästi, voitaisiin Suomessa nähdä vielä vanhat kunnon pakkorealisaatiomarkkinat. Mutta jossain vaiheessa markkina saavuttaa silloinkin tasapainotilanteen ja juuri pohjalta ostaminen onnistuu kiinteistöbisneksessäkin lähinnä tsägällä.

P.S. Investors Housen historiikin laatijoille huomauttaisin, että OTC- ja meklarilista olivat aikoinaan eri listoja, eivät eri nimiä samalle listalle. Meklarilistalle jouduttiin, OTC-listalle pyrittiin. Esimerkiksi Orion ja Sanoma olivat vain meklarilistalla 1990-luvun puoliväliin asti.

T. Seminaarityönään ”OTC-listautumisten onnistuminen Helsingissä” vuonna 1988 laatinut.

29.5.2014: Kiinteistösijoitusyhtiöillä keinottelu

Anna meille toivoa, Orpo

Jaa Twiittaa

Kun seuraaviin vaaleihin on maksimaalisen pitkä aika, olisi paras mahdollinen hetki tehdä järkevää politiikkaa. Vaalien alla tämä ei ole enää mitenkään mahdollista. Joten seuraavan hallituskauden fiksut, mutta epäsuositut päätökset olisi syytä saada lähipäivinä Säätytalolla kirjattua hallitusohjelmaan.

Tähän ei kuitenkaan kannattaisi pyrkiä marinimaisella valehtelulla. Kaikki vähänkin kotimaista mediaa seuraavat tiesivät, että sotealueet olivat susia jo syntyessään ja budjetoidut rahat eivät likikään riitä. Petteri Orpo väitti, että hänelle tämä tuli uutisena.

Oppositiojohtajalle tuli väistyvän hallituksen kallein huomenlahja Orpo I:lle yllätyksenä?? Älä muuten ala Petteri pelaamaan pokeria työksesi. Eihän siuta usko edes Anna-Maja Henriksson, vaikka RKP:n peruskallioon on hakattu hyväuskoisuuden esittäminen kaikkia hallitusohjelmia kohtaan. Nyt pitäisi keskittyä Marinin hallituksen sättimisen sijaan hallitusohjelman muodostamiseen. Viisikon toilailujen taivastelemiseen on hyvin aikaa ja mahdollisuuksia myöhemminkin.

Mitä ilmeisimmin kokkareiden puheenjohtajaksi voidaan valita vain keskinkertaisia poliittisia kykyjä. Parasta viihdettä elinaikanani toistaiseksi on ollut salolainen kamreeri, joka pyrki eroon avoir fiscalista menestyksekkäästi ja pitkin hampain suostui viemään Suomen Natoon, kun 80 prosenttia kansasta kannatti. Edeltäjistään ja seuraajistaan ei kannata kovin paljon kirjoittaa, jos on pyrkimys kohti kirosanojen vähentämistä kolumneissaan.

Tosin yksi peruskokoomuslainen vakuutteli tällä viikolla korttipöydässä, että ”Orpo on mainettaan parempi”. Toivottavasti oli tosissaan, eikä pelkästään puolustellut puolueensa demarisiipeä.

Olen sinänsä lähes yhtä optimistinen kuin Björn Wahlroos tulevan hallituksen suhteen. Eli on aika paljon toivoa, että tuleva hallitus voisi olla edeltäjäänsä parempi.

Kikattelin kovasti Nallen perjantain muotoilulle

Edes Sanna Marinin hallituksen holtiton julkisten varojen käyttö ei sinällään ole, jos otetaan pidempi aikaperspektiivi, ongelmien ytimessä. Ydinongelma on taloudellisen kasvun puuttuminen.”

Ja olen samaa mieltä. Ihmiset eivät mene töihin, ellei se heille kannata. Miekin tiedän ikäisiäni ja nuorempiakin ”eläkeläisiä” vaikka kuinka monta, joilla olisi kyllä työkykyjä, mutta ei juuri työhaluja. Pärjäileehän sitä muutenkin, kun säästäväisesti elää ja pitää itsensä kartalla kaikista mahdollisista tuista.

Tosin en välttämättä näe optimaaliseksi Nallen ja Orpon taktiikkaa, jossa levitetään kriisitietoisuutta simpanssin raivolla. Kaikki, jotka suinkin mistään mitään suostuvat ymmärtämään, tietävät jo valmiiksi, että olemme ylisuuren julkisen sektorimme ja ikäpyramidimme kanssa enemmän kusessa kuin Suomi USA:n kanssa Skoda Cupin avausottelussa. Ei meitä tarvitse herättää, ja vielä tälläkin hetkellä nukkuvat pitänevät päätään hiekassa rakenteellisten ongelmiemme suhteen ikuisesti.

Näkisin fiksummaksi yrittää herättää nuorissa pelkotilojen sijaan toivoa. Koska meidän pitäisi jollain metodilla pitää nuorten ikäluokkien parhaat kyvyt Suomessa hyvinvointivaltiota rahoittamassa ja rakentamassa. Nykyisille nuorille oikeisto tarjoaa lähinnä sanomaa ”Eläkkeitänne ette näe, vanhemmillanne oli luokkahyppyihin paremmat mahdollisuudet ja vajeet maksatte te”. Vasemmisto taas valehtelee, että tämä ei pidä paikkaansa, mutta ei siitä sen enempää. Meillä on nimittäin edessämme neljä vuotta vassareitten itkua, ja olisi epähienoa käännellä turhaan veistä vasemmiston vaalien jälkeisissä avohaavoissa.

Meillä on kuitenkin toistaiseksi kohtuullisen hyvin toimiva yhteiskunta ilmaisine koulutusjärjestelmineen. Kysykää vaikka Turkista tai Afganistanista, mitenkäs siellä menee. Jos Orpo I saisi jollain yllätyshyökkäyksellä leikattua kannustinloukkuja, saattaisi meidän varsin vilkas startup-scenemme kasvattaa vielä uuden Nokian tai ainakin Supercellin, ja pyörät pitkästä aikaa saisivat pitoa alleen. Sellaiset viisitoista vuottahan Suomi on sutinut paikallaan.

Joten anna meille toivoa, Orpo. Äläkä selittele kaikkea Marininin hallituksen syyksi, vaikka aihetta toki olisi. Johtajan kuuluisi luoda organisaatiolle visioita ja uskoa tulevaisuuteen, eikä tarjota pelkästään säkkiin ja tuhkaan pukeutumista.

Tämä ei siis tarkoita, etteikö leikkauksia pitäisi tehdä enemmän kuin Nallen hilpeästi vasemmistodemariksi kuvailemalle Sixten Korkmanille sopisi. Keppiä pitää antaa, mutta se pitää kuvata porkkanaksi. Vasemmisto on tällaisessa kielenkäytössä aina ollut lahjakkaampi, muistammehan hyvin Rinne I:n ”tulevaisuusinvestoinnit”, jotka olivat pelkästään lisättyjä juoksevia kuluja kaikki.

Tästä tulee oikeistokuplassani mykyä, mutta en oikein usko Nallen esittämän yhtiöverotuksen alentamisen autuuteen. Nykyinen 20% on varsin ok-taso, koska sillä vielä pysyvät pyysingit Suomessa kiukuttelemassa ja maksamassa.

Jos jotain juhannuslahjoja voisi Orpo I:ltä toivoa, niin se olisi osakesäästötilin talletusrajan heittäminen samaan kasaan onnistuneiden laihdutuspyrkimyksieni kanssa. Ihmisille kannattaisi tarjota visio rikastumisesta. Sitä paitsi suomalaiset osakesijoittajat ovat siitä hönöjä, että ne eivät yleensä ymmärrä verovelkaa oikeaksi velaksi, vaikka maksettava nekin joskus täytyy.

Mie en tee rajan nostolla yhtään mitään, mutta Z-sukupolvi tarvitsee unelmia. Maailmanparantamisensa lomassa ne kavereiltaan salaa kuitenkin toivovat voittavansa lotossa. Tämä ryhmä pitäisi oman etunsa takia saada uskomaan Veikkauksen (tai alarmistien) sijaan pörssijumaliin.

P.S. Pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona, että hallitus muodostuu Säätytalolla kokoustavalle persvekokri-pohjalle. Svensktalande bättre folket tulee hallitukseen, kunhan ruotsin kielen asemaan ei tule mitään heikennyksiä. Ja kristilliset jos homoille ei myönnetä mitään uusia oikeuksia.

Petteri ja Riikka katsovat toisiaan jo nyt selvästi rakastavammin kuin nykyinen pääministeri puolisoaan. Epäilen, että Orpon ja Purran liitto neljän vuoden päästä näyttää jo paljon vähemmän seesteiseltä.

Meillä arvoliberaaleilla tulee toki pitkät neljä vuotta vapaata kannabista tai mitään muutakaan arvosektorilla järkevää odotellessa, mutta ei meillä asiat Suomessa nykyiselläänkään niin kovin huonosti ole.

Keskustele

Vedonlyönti on onnenpeliä

Jaa Twiittaa

Suomen arpajaislain tulkintojen kanssa askartelu on tarjonnut vuosikymmenten varrella useita hyviä mahdollisuuksia paavoväyrysmäisiin pohdintoihin (=Voiko vitutukseen kuolla). Viimeisin tällainen kohtaus tuli, kun Verokarhu päätti antaa urheiluvedonlyöjille vappulahjan, jossa kaikki ETA-alueen ulkopuoliset voitot menevät 27.4. alkaen yksittäisinä voittoina ansiotuloverotuksen piiriin. Osumattomia vetoja ei saa vähentää, koska ”jokainen vedonlyönti ja veikkaus on yksittäinen tapahtuma eikä hävityllä panoksella siten ole vaikutusta voitonsaantimahdollisuuteen seuraavassa vedonlyönnissä tai veikkauksessa.

Herra mun perseeni. Yritän vääntää rautatiekiskosta, mitä tämä tarkoittaa:

Velipekka Vuoksenkoski lyö joka päivä tonnilla 50/50 kohteita ETA:n ulkopuoliselle saitille. Hänen odotusarvonsa vedoissa on nolla, eli hän on erittäin taitava urheiluvedonlyöjä. Vuoden lopussa hänen keskiarvotuloksensa on tasan nolla. Veroja hän maksaa ansiotuloveroprosenttinsa mukaisesti voittamistaan 182.500 eurosta (joka toinen päivä osuu ja joka toinen päivä taas ei), eli Suomessa tyyliin puolet 91.250. Aika paljon nollatuloksesta.

Pena Pitkävetolainen taas tykkää painaa samalle saitille kymmenen kohteen rekkoja (=kaikkien kohteiden pitää osua rahastukseen) kilolla joka päivä. Hänen vedoillaan on kahdenkymmenen prosentin negatiivinen odotusarvo (ja erittäin korkea varianssi). Pena ottaa vuodessa odotusarvomielessä pataan 0,2 x 365.00 = 73.000. Oletetaan tämä 73K-tulos, joka on tullut siten, että yhden kerran Penan rekka ei ajanutkaan ojaan ja tuli ihan mieltä lämmittävät 292.000 euroa. Veroja tästä sitten menee suuruusluokkaa puolet, eli 146.000 euroa. Aika paljon 73.000 euron tappiosta.

Aapo Rajainmäki on vedonlyönnin huippuammattilainen. Hänellä on viiden prosentin odotusarvoetu jokaiselle vedolleen; mikä on muuten tolkuttoman paljon. Hän lyö vastaavia kohteita samalla tavalla kuin Velipekka, mutta taitavammin. Tällä metodilla vedonlyöntiammattilaiset muuten yleensä elättävät itsensä. Aapo voittaa odotusarvovuotena 0,05 x 365.000 = 18.250 euroa. Veroja tästä hän maksaa noin 0,5 x 200.000 = 100.000 euroa, eli nettotulos menee noin 82.000 tappiolle.

Kenenkään on siis käytännön mahdotonta jäädä nettovoitolle ammattimaisestakaan vedonlyönnistä verojen jälkeen.

Vedonlyöntiammattilaiset voinevat yrittää anoa verottajalta arvailuaan tulonhankinnaksi. Pokeriammattilaisstatuksen saaminen aikoinaan oli niin raskas prosessi, että mie en viitsinyt edes yrittää, vaikka siitä pieniä veroetuja olisi vuosien varrella tullutkin. Toivottavasti aseveljien prosessi on nykyisin aavistuksen helpompi. Jossain muualla kuin Sääntö-Suomessa se voisi olla esimerkiksi ”Laita rasti ruutuun: olen/en ole vedonlyöntiammattilainen”.

Tämän ilman takaraivoa laaditun ohjeistuksen seuraukset:

”Slottiammattilaisia” menee laumoittain varattomiksi veroihin tappiollisesta harrastuksestaan. Jos siis jäävät kiinni esimerkiksi Amerikassa kiskomistaan helvetinkoneista tai SuckMyDick.comilla pyöräyttämistään kierroksista.

Peliautomaateista saaduista voitoista ei voida vähentää mitään tulonhankkimiskuluja” nimittäin tarkoittaa, että edes depottuja rahoja ei saa vähentää.

Jos matkustat esimerkiksi Las Vegasiin, en varsinaisesti suosittele hehkuttamaan Bellagion slottiosumilla, vaikka reissu olisi kokonaisuudessaan tappiollinen. Eihän näitä fiktiivisiä voittoja siis kukaan jatkossakaan oikeasti ilmoita, mutta verottajan ote erilaisista transaktioista on vuosi vuodelta tiukentunut. Ja suomalaisten ihmisten ilmiantohalukkuutta ei pidä koskaan aliarvioida.

Vedonlyöntiammattilaiset taas joko muuttavat Suomesta, saavat ammattilaisstatuksen tai lopettavat kokonaan Euroopan ulkopuolelle pelaamisen.

Hilpeää on, että monet vedonlyöntiammattilaiset ovat maksaneet ETA:n ulkopuolisista vedoista veroja kymppitonneja per nuppi. Nämä verotulot poistuvat jatkossa kokonaan. Verottajan uusi linjaus toimii ikään kuin Patrizio Lainà olisi sen suunnitellut: Verotulot toki vähenevät, mutta ei sen väliä, koska yksityinen sektori kuitenkin supistuu.

Muutama peliongelmainen saa muiden velkojensa jatkoksi verovelkapiikin, jota ei pysty koskaan hoitamaan.

Pelaaminen loppuu hetkeksi, mutta onnenpelikeskustelu jatkuu ikuisesti 

On itsestään selvää, että sekä pokeri että urheiluvedonlyönti ovat taitopelejä. Tosin Arpajaishallinnon päällikkö evp. Jouni Laiho lauloi laulua pokerista onnenpelinä eläköitymiseensä asti. Taustalla oli kuitenkin asiallinen syy, eli nuoren nimismiehen isohkot sökötappiot. Aika harva sitä muuten edes etsii taitopelitappioihinsa vikaa peilistä, vaikka se sieltä tosi hyvällä prosentilla löytyisikin.

Miun pitäisi istua käsien päällä aiheen suhteen, koska pokerinpelaajia verotetaan edelleen vuosituloksesta, kuten urheiluvedonlyöntiäkin tähän asti. Jos alan ohjeistuksen laatineita johtavia veroasiantuntijoita oikein innokkaasti maalittamaan, huomaan pian olevani maksamassa jokaisesta Charles III:n valtakunnassa tai siitä itsenäistyneistä Amerikan siirtokunnista pelatusta jaosta verot erikseen. Ja vielä Kanadastakin.

Mutta en pysty vaikenemaan, sillä eihän ohjeistuksessa ole mitään oikeutta eikä kohtuutta. Jos olisin salaliittoteorioihin taipuvainen, niin väittäisin tämän tulkinnan olevan kehitetyn Veikkauksen pääkonttorissa Pohjois-Haagassa. Toimii nimittäin ulkomaalaisen pelitarjonnan torjumiseen aika paljon tehokkaammin kuin Blokkikoskien ajamat maksublokit.

Tosin tällaiseen pohdintaan pystyviä rahapelialan asiantuntijoita on savustettu Veikkaukselta muihin hommiin jo pitkään ja tilalle on palkattu lähinnä rahapelitoiminnasta ymmärtämättömiä bisnesbroilereita. Jotka kuulemma kuitenkin osaavat tehdä tosi hienoja Power Pointteja.

Vaikka Veikkausperhe on Suomen pahin korruptiokeskittymä, en usko sen kykyjen riittäneen näin fiksuun operaatioon. Ei siitä ole kauaakaan, kun nämä tunarit ajoivat ulkomaisen pelivelan maksun kriminalisoimista. Ja täydellisen poliittisen verkoston ja mediailmatilan hallitsijat ottivat ensimmäisessä nettipokerisodassa pataan poliittisesti hyvin kokemattomalta pokeriyhteisöltä.

Jos Suomen Urheiluvedonlyöjät ry järjestää mielenosoituksen Verohallinnon pääkonttorin edessä, lupaan tuoda sekä tukijoukkoja että taskumatin.

Jos tarkoitus on sen sijaan muiluttaa pari johtavaa veroasiantuntijaa Vääksyntieltä Aku Korhosen tielle, niin siihen en ainakaan julkisesti lupaa osallistua.

Vedonlyönnissä menestyminen edellyttää hyvien vetojen lyömistä jatkuvassa sarjassa. Osa näistä vedoista osuu ja osa ei. Tämän pitäisi pystyä ymmärtämään jopa juristin koulutuksella.

On oikeusvaltiokäsityksen vastaista verottaa vedonlyönnissä mitään muuta kuin vuositulosta. Ihan yksi ja sama, onko kyseessä ammattilainen tai amatööri. Tappiollisesta toiminnasta verojen maksaminen ei pitäisi kuulua kuin korkeintaan vasemmistoliittolaiseen oikeustajuun.

Verokarhu 27.4.2023: Muualla kuin Suomessa tai EU/ETA-alueella järjestetyistä vedonlyönti, veikkaus- ja raha-automaattipeleistä saatavien tulojen verotus tuloverolain mukaan

Verokarhu 28.4.2023: Pokeritulojen verotuksesta

Keskustelu

Triggerit mielessä ja jumalat jalassa

Jaa Twiittaa

En aio tavoitella Inderesin evankelistan paikkaa, koska uskoni ”ajureihin” on ollut horjakahko 80-luvulta saakka. Kirjoissani ajuriusko tarkoittaa sitä, että pörssiyhtiön tulevaisuudessa täytyy olla näkyvissä joku tapahtuma, joka sitten laukaisee kurssinousun. Kun taas vähän alle 40-vuotisen sotani kokemusten perusteella ”halvat” osakkeet saattavat jonain rumanakin päivänä ponkaista iloiseen nousuun kuin kylterit vappupäivänä heti aamusta, ilman mitään varsinaista uutista.

En itse asiassa ole varma, tietääkö Verneri ”Evankelista” Pulkkinen itse olevansa ajuriuskossa. Mutta luottaen miljoonien fanieni vappuiseen jakamisintoon, viimeistään huomenna tietää miun työntäneen evankelistan kyseiseen lokeroon Nordea-twiittinsä perusteella.

Nordea teki historiansa parhaan tuloksen Q1:llä, mutta sijoittajat katsovat eteenpäin. Tulos kasvaa (analyytikkoennusteet) vielä tänä vuonna 17%, mutta sen jälkeen vain 3-4%.”

”Nordean luottotappiot ovat superalhaisia, joten niissä on suunta jatkossa vain yksi: ylöspäin.”

Käännän tämän ajuriuskoisten uskontunnustukseksi:

Koska tulevaisuudessa ei näy positiivisia triggereitä, on kurssilasku perusteltu.

Väistelen yleensä ottamasta kovin vahvoja kantoja sen puolesta, miksi joku osake nousi tai laski. Tämä lähinnä siksi, etteivät ärhäköitä näkemyksiä työnsä puolesta esittävätkään oikeaa syytä ainakaan varmaksi tiedä.

Nordean tapauksessa teen tällä kertaa poikkeuksen. Nordea teki torstaina odotettua paremman tuloksen, joten sen kurssi laski to-pe akselilla muutaman prosentin 10,30->10,00. Tämä johtui amerikkalaisten pankkien ongelmista, eikä mistään tulevien ajurien puutteesta. Ja vielä tarkennettuna: ulkomaalaiset tavanomaiset syylliset laittoivat pankkirivejään tyhjiksi myös Suomessa.

Pörssijumalille muuten kiitos Suomen markkinoilla askartelevista ulkomaisista sijoittajista. Perussuomalaiset varmaan kieltäisivät niiltäkin maahantulon, jos pystyisivät. En kuitenkaan usko tämän mahtuvan Kokripersve-hallituksen ohjelmaan.

Jos Ossuuspankin Antti Saari, (jota ei pidä sotkea Nordean Antti Saareen) on yhtään kartalla, niin kympin hinnoilla Norppa antaa kymmenen pinnan osinkotuottoa lähivuosina. Tämä on toteutuessaan kestämätön taso, osinkohaukat vetävät kurssin ylös vaikka väkisin.

Luottamustani Nordeaan vahvistaa tieto siitä, että täysin vakuussolidit luotonhakijatkin ovat saaneet sieltä kättä naamaan viimeisen vuosikymmenen. Amerikkalaiset pankit ovat edelleen luotottaneet omia nahkatakkejaan (suomalaiset pankit kutsuvat kiinteistöspekulantteja pukeutumisensa perusteella juurikin nahkatakeiksi) paljon hövelimmin. Uskon kyllä lähitulevaisuudessa kymmenien pienten rakennusliikkeiden ja kiinteistöjobbarinalkujen konkursseihin. Mutta en usko niiden saaneen juurikaan Nordealta rahaa.

Toivotan kaikille yleisesti ja Vernerille erityisesti tänä vappuna

Sinisen enkelin makua kielessä, mikä voisi olla pielessä.

P.S. Hilpeänä mikrohavaintona: Jossain määrin sama väki, joka oli lahje kovana pyytämässä norppia 12 euroon, on nyt – odotettua paremman tuloksen jälkeen – paniikissa 10 euron hinnoissa. Pörssijumalille kiitos myös ihmisten ahneudesta ja panikoimisesta.

Nordea-keskustelu

Joskus muinoin äidit neuvoi

pienen pieniä tyttäriään

"pidä Jumala mielessä

ja housut jalassa

kun menet hauskaa pitämään

Tyttöhän piti

mutta hauskaa vaan

kohta paksuna paukkui hän vatsallaan

mut minen mokaa, juhlin tänään

menen diskoon elämään

Mullon jumalat jalassa

ja housut mielessä,

mikä voisi olla pielessä?

Mullon jumalat jalassa

ja housut mielessä,

sinisen enkelin makua kielessä

Kiiltoa silmiin, kiiltoa huuliin

kiiltoa niskaan ja rinnuksiin

sormus taskuun, juomaa päähän

arjen ankeus unohduksiin

Tahdon näyttelyeläimen,

painan hymynappia

uljas uros syöksyyn käy

mutta "sorry, mä en puhu lappia"

Mullon jumalat jalassa

ja housut mielessä,

mikä voisi olla pielessä?

Mullon jumalat jalassa

ja housut mielessä,

sinisen enkelin makua kielessä

 

Spotti leikkaa pimeyttä

iskee koviin kasvoihin

haasteen heitin, tyydy en

liimoihin enkä rasvoihin

Kaikuu kuumana kutsuhuuto

joudun adoniksen lumoihin

tartun käteen tuliseen,

synteettiseen rakkauteen

Mullon jumalat jalassa

ja housut mielessä,

mikä voisi olla pielessä?

Mullon jumalat jalassa

ja housut mielessä,

sinisen enkelin makua kielessä

Hassisen Kone ”Jumalat jalassa” 1980

Miksi Ovaro jakaa osinkoa?

Aki Pyysing
Jaa Twiittaa

Kuten Al Gore on entinen seuraava USA:n presidentti, HS Visio on entinen talousjournalismimme tulevaisuus. Emil Elo keskittyy nykyisin kyttäämään kokoomusjuoruja pörssiskandaalien sijaan ja Mikko ”Daytrader” Mäkinen hylkäsi Pravdan kokonaan jo kauan sitten. Luen kuitenkin joka lauantai läpyskän ”Markkinaviikon”, koska se on edelleen paras kooste viikon suomalaisista pörssiuutisista. Ja osutaan Visiossakin aina välillä paremmin kuin Elina Lappalainen yleisesti startupeja ja erityisesti yrittäjänaisia surutta hehkuttaessaan. Eilisessä pläjäyksessäkin oli Merja Saarisen sivistyneiden sijoittajien perspektiivistä erinomainen juttu ”Suuri osinkoharha”.

Aalto-yliopisto on taas saanut valovoimaisen rahoituksen professorin Peter Nybergistä. Hän antoi akateemista maailmaa edustavaksi harvinaisen suorasanaisen lausunnon osinkohaukkojen kiimasta verotettuja tilisiirtoja kohtaan. Maailmassa on – vastoin Kimmo ”Momentum” Matikaisen persuista käsitystä – enemmän tiedettä politiikkaan soveltavia kurrosia kuin politiikkaansa tieteeseen soveltavia lainoja. Tosin varsin harvat ovat kykeneviä muotoilemaan sanomaansa mediaa kiinnostavaksi.

Onkohan muuten Aallon rahoituksen laitoksen johtajan, graduntarkastajani Vesa Puttosen, asema kansankapitalismin virallisena sinivalkoisena äänenä uhattuna?

Ellei ymmärrä osinkojen olevan lähinnä verotettu tilisiirto, olisi todennäköisesti kannattavampaa siirtyä Uudenmaan varakansanedustajana osakepoiminnasta vähäkuluisiin indeksirahastoihin. Jätän tällä kertaa tästä samasta aiheesta länkyttämisen tähän, koska olen saanut palautetta, jonka mukaan

Vihaan osinkoja…

Näen suomalaisen yhteiskunnan suurimpana tulevaisuuden uhkana lukemisen suosion hiipumisen. Tämä näkyy esimerkiksi Matias Mäkysen kaltaisten talouspoliittisten kykyjen erinomaisessa vaalimenestyksessä. Hilpeää muuten on, että kun poliittisen asemansa hyväksikäyttö johtaa opiskelijatytön painamiseen aviovuoteessa, ei siitä synny demaripiireissä oikein mitään skandaalia. Tosin Vaasan vaalipiirissä annetaan anteeksi myös ministerin ilmiselvä valehteleminen. Onhan se nyt nimittäin itsestään selvää, että Matias ei vaadi vieraissa käymistä verovähennyskelpoiseksi, vaikka Mika Lintilän lähettämässä meemissä näin väitettiin. Ja sitten vielä puhutaan, että pohjalaiset eivät muka olisi suvaitsevaisia.

En siis todellakaan a) vihaa b) vastusta osinkoja. Kysykää KPY:n edustajilta, ellette miuta usko. Olen KPY:n tapahtumissa kamppaillut korkeampien osinkojen (teknisesti osuuspääoman korkojen) puolesta jo vuosikymmeniä.  Ellei yrityksellä ole rahoilleen riittävän kannattavaa käyttöä, ne pitääkin siirtää omistajille uudelleeninvestoistaviksi. Puhumattakaan jos riskinä on Puijon tornin korottaminen yhtiön rahoilla.

Olen muuten aika varma, että vasemmistoekonomistit ymmärtävät paremmin kuin vanha kaupanjakaja Kim Lindström, että osinkojen maksaminen ei muuta osakkeenomistajan varallisuusasemaa kuin verojen verran negatiivisesti. Ilkkakaukorannat vain poliittisista syistä teeskentelevät olevansa ymmärtämättä. Osa Itämeren perukan osakehuruista ei oikeasti ymmärrä.

Osingonjakopäätösten pitäisi perustua yhtiön taloudelliseen asemaan ja pörssikurssiin. Jos yhtiön pörssikurssi on selvästi alle yhtiön oikean arvon, pitäisi osinkorahat käyttää pelkästään omien osakkeiden ostoon.

Kiveen hakattuja osingonjakopoliitikkoja pidän pelleilynä ja osinkoaristokratian tavoittelua lähinnä auton rekisterikilpien numeroiden keräyksenä. Mutta olen osallistunut moneen osingonjakopäätökseen, jossa on jaettu koko jaettavissa oleva pääoma, kun rahoille ei ole keksitty mitään järjellistä käyttöä. Ja ottanut osingot hymyissä suin vastaan.

Ja aika usein visioin vastustasoja osakkeille osinkotuottoprosenttiin pohjautuen. Tämä tosin on lähinnä pseudotiedettä eli markkinapsykologiaa. Välillä toimii heikohkosti ja toisinaan vähän huonommin.

Mutta sen väittäminen, että vihaisin osinkoja, on lähinnä kehnoa sisälukutaitoa. Ellei se kuulostaisi niin pervolta, väittäisin rakastavani osinkoja. Tosin se olisi vale, sillä suhtaudun osinkoihin neutraalisti. En intohimoisesti kuten Mirko ”Tänään on mainio päivä aloittaa pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen” Hurmerinta. Eli lähinnä yhtenä keinona siirtää yhtiön varoja niille, jotka ne muutenkin omistavat.

…Silti Ovaro jakaa osinkoa

Imatran lahja Suomen kansankapitalismille kysyi juuri ennen Ovaron yhtiökokousta, miten yhtiö, joka treidaa 30 prosentin discountilla ja jonka hallituksessa istuu Aki Pyysing, voi jakaa osinkoa. Jotta kaikki osakkaat olisivat tasa-arvoisessa asemassa, kerron antamani vastauksen: Koska emme ole saaneet ostettua omia osakkeita niin paljon, kuin olisin halunnut.

Suomessa omien osakkeiden ostamista on rajoitettu pörssin säännöissä:

”Hankinnan määrä kunakin pörssipäivänä saa olla enintään puolet hankinnan kohteena olevan osakkeen keskimääräisestä päivävaihdosta hankintaa edeltäneiden 4 viikon ajalta.”

Kun osakkeen likviditeetistä pääosin vastannut entinen optiomeklari siirtyi yhtiön hallitukseen (=estää nopean kaupankäynnin), on Ovaron osakkeella käyty kauppaa ystävällisesti sanottuna varsin maltillisesti.

En siis uskonnollisista syistä juo alkoholia tai vastusta osingonjakoakaan. Juon alkoholia ihan muista syistä ja osingonjakopäätös on vain yksi päätös, joka tehdään kulloisissakin olosuhteissa mahdollisimman hyvin. Pörssiyhtiöiden hallitusten päätökset ovat kuin pokerin peluuta:

Tehdään mahdollisimman hyviä päätöksiä, yksi kerrallaan.

Osingonjakopäätös on vain yksi niistä ja lisäksi sieltä vähemmän merkityksellisestä päästä.

P.S. Empiiristen tutkimusteni mukaan on selkeästi miellyttävämpää olla voitollisen kuin tappiollisen pörssiyhtiön hallituksessa. Sama pätee pokerimatkoilta palaamiseen.

P.P.S. Björn Wahlroos on onnistunut selittämään Jussi Pesoselle, miksi omia osakkeita kannattaa välillä ostaa. Olin UPM:n yhtiökokouksessa, jossa Jussi viittasi haettuun omien osakkeiden ostovaltuutukseen: ”Voi tulla vastaan tilanteita, joissa paras investointimme on omien osakkeiden osto”. Ei diplomi-insinööri olisi tätä itse keksinyt, kuulosti ihan kauppatieteilijän suusta tulleelta.

Sijoitustieto 4.2.2018: Tilisiirtokausi lähestyy

Keskustele Ovarosta

Pomppivat nosturit

Jaa Twiittaa

Varsin laaja sijoittajahiippakunta pitää osakehelmiään niin hyvinä, ettei niitä tarvitse koskaan myydä. Tämän teologian arkkipiispa Jarkko ”Random Walker” Aho kertoi joulukuussa Konecranesin olevan yksi kolmesta helmestään.

Siitä huolimatta, että edustan kilpailevaa kulttia, en lähde vaatimaan Satunnaista Mustanaamiota roviolle tai edes väittää kovasti arvostamani Jarkon olevan väärässä. Voi hyvin olla, että Konecranes(kin) on sellainen kruununjalokivi, josta ei tarvitse koskaan irrottaa, vaikka kuinka prinssit humputtelisivat. Mutta on olemassa rahoitusteoreetikkojen halveksuma salatiede, jonka mukaan hyvästäkään syklisestä osakkeesta välillä irrottaminen ei ole kuolemansynti.

Konecranes 16 vuotta. Siniset pallot ostojani, punaiset myyntejä. Jos pallot ovat kovin lähekkäin, on myyntihinta ollut aina hivenen yli läheisen ostohinnan, vaikkei siltä kuvaajasta välttämättä näytä.

Konecranesin kurssikäyrästä pitäisi aika äkkinäisenkin havainnoitsijan pystyä näkemään, että parempiakin voitontekomahdollisuuksia olisi ollut, kuin esimerkiksi vuodesta 2007 alkanut holdaaminen. Osake maksoi silloin vähän yli kolmekymppiä, kuten viime perjantainakin.

En itse uskaltanut ottaa konepajoja koronakuopassa. Sen sijaan sain nerokkaan idean alkaa pikkukikkailla fuusioitavien Konecranesin ja Cargotecin hintaeroilla, kun kokonaisuus synergiaetuineen haiskahti halvalta. Hintasuhteet olivat sellaiset, että Konecranesin kautta sai fuusioyhtiötä halvemmalla, joten paatunut bargain hunter (=Hullujen Päivien hurmaama) luonnollisesti iski sen kimppuun tammikuussa 2022 @37,46.

Ajoitus meni sikäli nappiin, että helmikuussa idän pieni suuri mies päätti pullistella keskikokoisia hauiksiaan ja maaliskuussa yksi Boris Johnsonin kätyreistä ilmoitti, ettei puolitoista vuotta valmisteltu järkiavioliitto tule saamaan siunausta ainakaan Iso-Britanniassa. Fuusio siis kaatui brittiviranomaisten vastustukseen.

En jäänyt kuraposition kanssa tuleen makaamaan, vaan lähdin vastahyökkäykseen:

Konecranes kolme vuotta

Otin laskeviin kursseihin reippaasti lempicoctailiani Average Downia, mutta vähän keventelin kuitenkin matkan varrella vastaan tulleissa lukuisissa kuolleen kissan pompuissa. Pohdiskelin, että kaikki pommitettu infra rakennetaan joskus uudelleen. Lisärohkeutta toi, kun arvelin Kiinan heittävän hyvästit idioottimaiselle koronapolitiikalleen ja satamainvestointien taas lähtevän rullaamaan.

En keksinyt yksin, että Kiina hyvin todennäköisesti avautuu ja pörssikurssi lähti viime syksynä kipuamaan jo ennen lopullista kiinalaisvanhusten apuharvennusta. Mie uskontoni mukaisesti räiskin pieniä iskuja vastapalloon.

Brittiviranomaisten hylkäämän puolisokandidaatin kanssakin olen vehtaillut.

Cargotec 17 vuotta

Jossain määrin samannäköinen käppyrä kuin ylimmäinen, eikö? Veivausteni seurauksena miulla on salkussani vielä halvempia nostureita kuin Pohjaonkija-Aholla.

Keskihankintahintani on nimittäin negatiivinen, jos aiemmat kaupat ja osingot huomioidaan. Pelkällä ostamisella tätä tilannetta joutuu odottelemaan aika monet osingot.

Syklisten osakkeiden ajoittaminen ei voine olla rakettitiedettä, jos hätäinen karjalaispoikakin voi siinä ainakin välillä onnistua. Tosin valitettavasti miulla ei ole tarjota tarkkaa lähdekoodia, millä tätä voisi jatkossa kopioida.

Mutta kertailen perusteesejäni:

Kikkaile vain solideilla, mutta edullisilla

Väliotsikon edullinen ei tarkoita törkyhalpaa. Alelaarin pohjallisia on vaarallista kevennellä, koska osakkeen hinta voi päivänä minä hyvänsä ”normalisoitua”. Siihen ei muuten tarvita niinkään ajureita kuin ostajia, vaikka analyytikot usein toisin väittävät.

Vielä vaarallisempaa on tietysti yrittää askarrella hypeosakkeilla. Meemiosakkeen keskihinnan alentaminen on oikotie kohti sijoituspäätösten ulkoistamista rahoittajalle.

Analyytikkojen vuoden 2024 tulosennusteiden mukaan kumpikin nosturi on sellaista P/E kymmenen -kamaa. Tavoitehintojen keskiarvot @35,2 ja @55 pörssikursseilla KCR @30,76 ja CGC @43,72 tarjoavat hyvin nousuvaraa.

Suhtaudun anaalien tulosennusteisiin huomattavasti vakavamielisemmin kuin tavoitehintoihin. Toki jotkut 2025 EPS-ennusteet ovat väistämättä aika hailakalla pohjalla. Lähes täyden luottamukseni saavat tulosennakkojen tarjoamat historiatiedot.

Voitaneen todeta alttarilla erotettujen täyttävän ainakin oman ”solidi, mutta edullinen” -kriteerini. Konecranesilla on vieläpä Jarkko Ahon hyväksymisleima kyljessä.

Täydennä ja keventele osissa 

Jos osake lähtee sukeltamaan, ei ole mitään takeita missä kohtaa Mariaanien hautaa se kääntyy takaisin. Joten vaikka osake tuntuisi halvalta kuin vaalilupaukset, ei tämä ole mikään takuu pohjakosketuksesta. Osakkeen kurssilaskusta on helpompi ottaa ilo irti, kun on likvidiä millä siitä nauttia. Ammuksia on siis hyvä yrittää pitää varastossa enemmän kuin Suomen tykistöllä talvisodassa.

Sama homma osakkeiden noustessa, joskin aavistuksen maltillisemmin. ”Kallis kallistuu” on vanha hokema, joka pitää paikkansa niin kauan kuin pitää. Siitä huolimatta, että olisi jo messevät voitot realisoitavissa, ei välttämättä kannata painaa menemään kaikkia kerralla. Joku kuumakalle voi vielä saada FOMO-kohtauksen ja ottaa vielä paljon kovemmallakin hinnalla.

Nopeat voitot herkemmin

En osta mitään ajatuksella ”myyn tämän tänään kalliimmalla”. Mutta jos satun osumaan johonkin kahden kolmen prosentin uutisettomaan osakekohtaiseen päivänousuun, olen hyvin taipuvainen irrottamaan tyytyväisenä. Useimmiten kyseessä on kohina, jonka hyödyntämättömyyttä kutsun yleensä laiskuudeksi. Joskus hönöpäissäni olen saattanut mainita myös päätöksentekokyvyttömyyden tai pelon.

Sama homma, jos myymäni lappu laskee rivakasti heti myyntini jälkeen. Olen valmis ostamaankin samana päivänä takaisin, jos hinnoista sovitaan.

Kun aikaa kuluu, on pienellä marginaalilla toimimiseen syytä suhtautua epäluuloisemmin. Yhtiön tilanne ja arvostuskuva ovat jo ehtineet muuttua, eikä kysymys välttämättä enää ole kohinasta. Valuuttakurssit, korot, raaka-aineiden hinnat yms. eivät ole luotuja pysymään paikallaan. Hankinta- ja myyntihintansa pitäisi ajan funktiona pyrkiä unohtamaan kokonaan. Tämä on kuitenkin vaikeampaa kuin keski-ikäisille kuperkeikka taaksepäin. Edelliseen tuskin koskaan täydellisesti pystyn, jälkimmäinen vielä jotenkuten menee.

Muistuttaisin tässä kohtaa erityisesti, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki käytti varsin laajalti stop profit -strategiaa. Eli voitolla olevat myytiin hymyssä suin tilanteeseen katsomatta. Tämänkaltaisella toiminnalla päätyy olemaan syli täynnä Tampellaa.

Taru kolmestakymmenestä prosentista

Aivan jatkuvasti törmään välillä täysipäisiltä vaikuttavienkin sijoittajien väitteeseen, jonka mukaan osaketta ei voi verojen vuoksi myydä, ellei arvele saavansa sitä ostettua 30 prosenttia (=luovutusvoittoveron verran) halvemmalla takaisin.

Huomautan aina jaksaessani tähän, että velan maksamista ei laskentatoimessa tarkastella kuluna. Toki on inhimillistä käsitellä runsaasti verovelkaa sisältävä salkkunsa kokonaan omana varallisuutenaan ja melkein kaikki näin tekevätkin.

Niille, jotka murehtivat sijoitettavien pääomien hupenemista verokarhulle suoritettaviin maksuihin, suosittelen sijoitusluottolimiittejä. Velan verottajalle salkussaan voi täysin laillisesti korvata velalla rahoittajalle. Jälkimmäiset toki perivät enemmän korkoa, joten totta kai verovelalla kannattaa kohtuullisessa määrin ratsastella, mutta ei sentään pakkomielteisesti.

Halvempia kuin luulin

Hupaisaa tai tarkalleen ottaen huolestuttavaa oli, että luulin ennen tämän kolumnin kirjoittamista Suomen nosturitähtien olevan aavistuksen kireämmin arvostettuja. Olin jotenkin niin trading-onnistumisieni huumassa, että oma Q4-fundamenttianalyysini oli jäänyt Inderesin lapsinerojen tuotosten hätäiseen lukemiseen.

Aion ottaa jatkossa vähän aggressiivisemmin kalliimmalla myymiäni nostureita takaisin salkkuun. Ja suhtautua hiukan nihkeämmin nopeisiin kevennyksiin. Kumpaakin lappua siis löytyy kaiken veivaamiseni jälkeen laarista, mutta hyvin maltilliset määrät. 

Konecranes -keskustelu

Cargotec -keskustelu

Nallen joutsenlaulu

Aki Pyysing
Jaa Twiittaa

Joutsenlaulu tarkoittaa Yön biisin lisäksi laulua, jonka joutsen laulaa, kauniimmin kuin koskaan, juuri ennen kuolemaansa. Björn Wahlroosin legendaarisimmaksi pörssilauluksi ei jää Sammon tytäryhtiön Mandatumin listaaminen itsenäisenä yhtiönä pörssiin, vaikka kyseessä lienee Sammon valtikkaa 22 vuotta heilutelleen Nallen viimeinen iso siirto pörssiyhtiön ruorissa.

Toki varma ei voi olla, sillä vallanvaihto tapahtuu vasta Sammon yhtiökokouksessa 17.5.2023, mutta eiköhän Nallen kanit Sammosta ole jo vedetty. UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtajuudesta Wahlroos luopuu jo 12.4. Menen nostalgioimaan ainakin toiseen noista baakkelsinaaleista.

Sampo splittaa  

Sampo jakaa osakkeenomistajille viisi uutta osaketta jokaista vanhaa kohti. Eli vanhan Sammon hinta pitää jakaa kuudella, jotta saadaan uusi pörssikurssi, kunhan hanke toteutetaan.

Olen jänkäämiseni jängännyt sen suhteen, luoko splitti uutta arvoa. Jos keskustelukumppanini kuolaa splittien perään, en ala vänkämään, ettei yrityksen arvo muutu siitä mihinkään. Annan hänen ja kaltaistensa pitää näkemyksensä ja ostaa lahje kovana splitattuja osakkeita halvemmalla hinnalla, mutta reilusti kalliimmalla markkina-arvolla. Pitäähän niitä ostajia olla, joille ylihintaista tavaraa tuupata.

Säästäkää ruutianne, ymmärrän kyllä, että splitit usein tuovat yhtiölle uusia hönöjä omistajia ja yhtiön markkina-arvo pörssissä siten nousee. Mutta muistutan uudelleen Janne Saarikiveä ärsyttääkseni Warren Buffettin sanoja kääntämättä:

 Price is what you pay, value is what you get.

Ja se value (=arvo) ei splitistä muutu yhtään mihinkään, vaikka Suomen johtava splittigeneraattori Kyösti Kakkonen niin väittäisikin.

Joka tapauksessa splitti on neutraali uutinen, jolla on kuitenkin usein väliaikaisesti markkina-arvoa kasvattava vaikutus.

Sampo ostaa omia

Kannatan Karo Hämäläistä lämpimämmin pörssiyhtiöiden omien osakkeiden ostoja. Tämä johtunee siitä, että työkalupakistani löytyy myös myyntinappula. Tosin olen kuitenkin demariperheestä tulevana sitä mieltä, että yhtiön johdon kuuluisi suojella itsesuojelukyvyttömiä (=ikiholdereita) osakkeenomistajiaan, ja jakaa omistajille voitonjakona pelkästään osinkoja, jos pörssikurssi on törkeän kallis. Nokian entisen toimitusjohtajan Olli-Pekka Kallasvuon mielestä jokainen huolehtikoon itsestään ja Nokian omien ostot hypeaikaan yleensä ja johdon optioiden laukeamisaikaan erityisesti olivat perusteltuja.

Sampo kertoi tiistaina aloittavansa 400 miljoonan euron omien osakkeiden osto-ohjelman. Tästä puhuttiin jo tilinpäätöstiedotteessa, joten varsinainen uutispommi ei ollut kyseessä.

Sammolla on ”ylimääräistä” pääomaa taseessaan vielä Nordean myynnin jäljiltä ja kevään osingonjaon (2,6€) jälkeenkin pari euroa per osake ja se jakanee sen jatkossakin sixty-fifty osinkoina ja omien ostoina.

Kun kioskin P/E (hinta per tulos) on perjantain päätöskurssilla @43,48 seitsemäntoista haminoissa ja P/B (hinta per substanssi) 2,5 on Sammon voitonjako perusteltua. Jos kestävänoloinen P/E olisi alle kympin tai P/B alle yhden, ostaisin osinkohaukkojen kauhuksi pelkästään omia osakkeita. Jos taas P/E ja/tai P/B olisivat jotain tähtitieteellistä, jakaisin  pelkästään osinkoja. Siinä välissä sitten hybridi on ihan hyvä ratkaisu.

Yleisesti ottaen omien ostoilmoitus on positiivinen uutinen, jolla on pörssikurssia pönkittävä vaikutus. Vaikka pörssisääntöjen mukaan omia ei saa ostaa pörssikurssia nostavasti. Tämän kirjoittaja ei ole muuten paljon osakekauppaa käynyt. Jokainen markkinoilta pois ostettu osake nimittäin tukee pörssikurssia, osti sen sitten osto- tai myyntilaitaan tai vaikka välikurssiin.

Sampo spinnaa

Sampo on yrittänyt myydä henkivakuutus- ja omaisuudenhoitoyhtiö Mandatumia vuosikymmenen tai pari. Mitä ilmeisimmin saadut hintatarjoukset eivät ole vastanneet sitä arvoa, mitä Nalle kokee Mandatumissa olevan.

Spinn-off perusteltiin tavallista paremmin. Yleensä tarjolla on pelkkää corporate jargonia ”resurssien keskittämisestä” ja ”fokusoitumisesta”. Sammon hallitus kertoi, että

Mandatum voisi itsenäisenä, listattuna yhtiönä laajentaa uusiin asiakassegmentteihin orgaanisesti myös Suomen ulkopuolelle ja mahdollisten yritysjärjestelyjen kautta kotimaassa. Tällainen kasvu edellyttäisi Sammon mukaan kuitenkin sitoumuksia, joita Sammon hallitus ei koe mahdollisiksi Sammon vahinkovakuutuksen keskittyvä strategia huomioiden.”

Selkosuomeksi tämä tarkoittaa, että Nalle ei ole halunnut painaa kaasua Mandatumissa, vaan on keskittynyt vahinkovakuutusimperiumin rakentamiseen. Nyt Patrik Lapveteläinen pääsee uuden pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajana näyttämään mihin pystyy, kun ei ole Nalle niskaan hengittämässä. Patella saattaa -66 syntyneenä olla vielä yli kymmenen aktiivista työvuotta jäljellä, joten jäämme tarkkailemaan tilannetta. Kentän laidalta onkin kiva kannustaa lappu rinnassa olevia kavereita. Itse radalle lähtö taas tuntuisi hyvinkin vastenmieliseltä ajatukselta, vaikka olen vuoden nuorempi.

22 miljardin arvoisesta Sammosta irtoaa siis sellainen Nallen suomenruotsalaisin sanoin kertaluokkalukuna parin miljardin siivu.

Tämäkin on operaatio, joka ei lähtökohtaisesti luo arvoa. Mutta saattaa hyvinkin kohottaa yhteenlaskettua markkina-arvoa, kun jotkut tykkää vahinko- ja toiset henkivakuuttamisesta.

Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu kun Lapveteläinen pääsee toteuttamaan itseään maailmalle asti. Mutta tietääköhän Patte, että Lauritsalassa on Lapvesi-niminen kaupunginosa, jossa asuin 1975-1986?

Aika kaunista katseltavaa

Vasemmisto selittää erityisesti vaalien alla, että johtajille maksetaan liikaa, kun se on ihan sama kuka siellä komentaa. Tähän sanon taas mie lianderssonina, että paskapuhetta.

Nallen joutsenlauluksi voidaan laskea esimerkiksi Sammon pörssikurssi koko Nallen ajalta.

Sampon pörssikurssi

Käyrä alkaa vähän liian aikaisin, koska Nalle otti puikot Sammossa vasta 2001 helmikuussa. Lisäksi vertailuindeksi OMXHPI alkaa kahdeksan vuotta liian myöhään. Osingotkin puuttuvat, vaikka niitä Sampo on jakanut kuin Marinin hallitus velkarahaa äänestäjilleen. Parempaan en kuitenkaan Nordnetissä pystynyt ja vaalivalvojaispaineessa en saanut vähän harvemmin käyttämässäni Infrontissa ymmärrettävän näköistä käppyrää aikaan. Alexander Stubbia lainatakseni ”Sori siitä”.

Mutta olen kuitenkin käyränkin perusteella vakuuttunut, että omistajaohjausministerien valitsemien karvapäägallerioiden löytämät kyvyt olisivat tehneet Postipankin kanssa paljon huonompaa jälkeä kuin Nalle, joka tuuppasi sen Danskelle törkeän kovaan hintaan 2006.

Seppo Lindblom Postipankissa ja Ulf Sundqvist Suomen Työväen Säästöpankissa toki näyttivät, että eivät demaritkaan ihan turhia pankinjohtajia ole. PSP ei sentään kaatunut Lindblomin sössimisiin, mutta STS meni 1992 käytännön nurin (KOP osti terveen osan) ensimmäisten lamavuosien pankkien joukossa.

Toivotan Björn Wahlroosille hyviä eläkevuosia ja jään kieli pitkällä odottelemaan pääseväni siteeraamaan Nallen sellaisia lausuntoja, joihin ei liity enää korporaatioedustusta.

Kun nämä kiistatta neutraali+-uutiset keskiviikkona tulivat, Sammon pörssikurssi nousupäivänä otti vähän osumaa. Tämä on malliesimerkki pörssikursseihin liittyvästä random walkista eli kännisestä hoipertelusta.

Kun puhuvat päät selittävät, että markkina nousi tai laski siitä tai tästä syystä, näitä lausuntoja ei kannata ottaa kovin vakavasti. Eivät ne oikeasti mitään syytä ainakaan varmaksi tiedä. Kunhan arvailevat, ihan kuten miekin.

P.S. Miulla on Sampoa ylipainossa. Tasapainottaa kivasti muuten korkojen noususta hyvin osumaa ottavaa salkkua.

P.P.S. Ensimmäinen pankkitilini oli Lappeenrannan Työväen Säästöpankissa. Vuonna 1970 Hämeen, Kymenlaakson, Lappeenrannan ja Oulun työväen säästöpankit yhdistyivät Helsingin Työväen Säästöpankkiin ja tästä kombosta muodostettiin STS.

Keskustele Samposta

Rahasampo: Haastattelussa Henri Elo

Henri Elo
Jaa Twiittaa

Rahasampon haastattelussa sijoittaja ja kirjailija Henri Elo.




Minkä alan yhtiöt menestyvät nykyisessä korko- ja inflaatioympäristössä?

Talousympäristö on muuttunut vuodessa tyystin. Isoin konkreettinen muutos on rahan hinta. Vuoden euribor -viitekorko on 3,5 prosenttia, kun se vuosi sitten oli nollassa.

Sama kehitys on valtionlainoissa. Suomen valtion 10-vuotisen lainan jälkimarkkinakorko on kohonnut vuodessa 0,9:stä 2,6 prosenttiin.

Rahan hinnan nousu vaikuttaa eritoten pääomavaltaisiin yhtiöihin ja toisaalta kuluttajalla pääomaa vaativiin hankintoihin.

Autoa tai asuntoa ei osteta enää yhtä helposti kuin vuosi sitten. Myöskään teollisia investointeja ei käynnistetä enää nappia painamalla, vaan ensin yritysjohto marssiin pankkiin.

Myös velkakirjamarkkinoilla (yrityslainoissa) hinnat eli korot ovat kallistuneet, esimerkiksi Yhdysvalloissa reilussa vuodessa parisen prosenttiyksikköä.

Toisin sanoen, pääomavaltainen teollisuus ja toisaalta arvokkaampia käyttötavaroita myyvät yritykset eivät ole enää yhtä houkuttelevia kuin aiemmin. Toki sijoittajan on aina katsottava myös arvostustasoa ja yhtiökohtaisia näkymiä.

Sen sijaan hyväkuntoisia pankkeja esimerkiksi Suomessa samoin kuin halpakauppaa tai palveluita pitäisin kohtuuvakaina myös tässä tilanteessa.

Olisko nyt aika tankata kaikkein eniten koronnostoista kärsineitä yhtiöitä, kuten kasvavia teknologiayhtiöitä?

Palaan koron nousuun. Jos osakemarkkinoiden riskipreemiona käytetään 4,5 prosenttiyksikköä ja siihen lisätään riskitön korko 2,6 aiemman 0,9:n sijasta, tuottovaade nousee 5,4:stä 7,1 prosenttiin.

Vastaavasti kasvuyrityksen 10 vuoden päästä saatava 10 miljoonan euron rahavirran nykyarvo laskee 5,9 miljoonasta 5,0 miljoonaan.

En innostuisi kasvuyhtiöistä liikaa. Toisaalta korkotaso ei välttämättä enää nouse paljoa, Euroalueen AAA-reitattujen valtionlainojen korkokäyrä on laskeva.

On huomattava, että monet teknologiayhtiöt eivät ole pääomavaltaisia eivätkä vaadi välttämättä kuluttajalta isoja investointeja, joten siitä näkökulmasta katse kannattaa pitää myös kasvuyhtiöissä. Kuten viime vuodet ovat osoittaneet, myös hinnalla ja P/E-luvulla todellakin on väliä osaketta ostettaessa.

Jos normaalissa tuloskunnossa olevan yhtiön P/E (hinta/nykytulos) on yli 30, yrityksellä pitää olla todella vahvat kilpailuedut kannattavaan 2-numeroiseen kasvuun pääsemiseksi pitkälle tulevaisuuteen.

Ovatko REIT yhtiöt mielestäsi mielenkiintoisia, ottaen huomioon, että lähestymme koronnostojen loppumista?

Hyvä kysymys. En ole perehtynyt listattuihin REIT-yhtiöihin tarkemmin. Yleisesti pörssilistatut kiinteistösijoituskohteet ovat läpinäkyvämmin hinnoiteltuja kuin listaamattomat kiinteistörahastot. Suomessa listattuja kiinteistösijoittajia ovat esimerkiksi Kojamo, Citycon ja Ovaro.

Kohonnut korko vaikuttaa kiinteistöalaan, mutta mainittujen yhtiöiden kurssit ovat reagoineet jo voimakkaasti alaspäin. En silti innostuisi kiinteistösektorista liikaa.

Kenellä sijoitusalan konkarilla tai ”gurulla” on ollut sijoitustoimintaasi suurin vaikutus? Mitä olet häneltä oppinut?

Seppo Saario ja Kim Lindström ovat suomalaisen sijoituskirjallisuuden uranuurtajia. Heidän kirjansa ja viestinsä ovat selkeitä ja perustuvat pitkäaikaiseen sijoitus- ja liiketoimintakokemukseen.

Kansainvälisesti läpinäkyviä, fundamenttipohjaisia prinsiippejä on tarjonnut esimerkiksi Warren Buffett. En väheksyisi Buffettin prinsiippejä ja edesottamuksia myöskään markkinoiden tasaajana ääritilanteissa, kuten finanssikriisissä 2008-2009, jolloin hän oli ostolaidalla.

Joidenkin pitää kulkea vastavirtaan, jotta talousjärjestelmällä nimeltään markkinatalous on edellytykset toimia.

Mitä viime aikoina tutkimistasi yhtiöistä on tällä hetkellä mielenkiintoisessa tilanteessa kasvun kannalta?

En sijoita aktiivisesti vaan olen enemmän buy and hold -sijoittaja. Viimeisin ostos on elintarvikeyhtiö Fodelia, josta tein myös analyysin SalkunRakentajaan helmikuussa. Minusta yhtiöllä on hyvät kannattavan kasvun eväät muun muassa kuntien ja hoivakotien ruokapalveluiden ulkoistuksessa.

En myöskään väheksyisi Nokian Renkaiden uutta tulemista ja Puuilon konseptia halpakaupassa. Myös Kesko taitaa olla enemmän osto- kuin myyntihinnoissa, jos kurssitaso on alle 20 euroa. Teollisuuden puolelta omistan muun muassa SSAB:tä, joka kehittää vihreää terästä ja jonka osinkotuotto on erinomainen.

Olisiko nykyisessä markkinassa sijoittajan syytä ole varovainen vai rohkea?

Pitkäjänteinen sijoittaja omistaa liiketoimintaa joka olosuhteessa. Osake on pala yrityksen liiketoimintaa. Liiketoiminta jauhaa kassavirtaa päivästä toiseen.

Salkun ja liiketoimintojen painotuksia voi aika ajoin miettiä, mutta miksi hypätä pois liikkuvasta junasta ja rikastuttaa verottajaa ja välittäjiä?


 

Henri Elon kirjat ovat tarjolla Sijoitustiedon lukijoilla ALE-koodilla ”Sijoitustieto23”, alennus -8 euroa, postikulut 0.

https://holvi.com/shop/kivaatekemista/

Työntäkää pelkät virtuaaliset yhtiökokoukset perheeseenne

Jaa Twiittaa

Varsin monet pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenet eivät varsinaisesti välittäisi tavata osakkeenomistajia livenä. Yhtiökokouksissa tähän toisille epämiellyttävään tapahtumaan kuitenkin helposti ajautuu. Varsinkin piensijoittajat (=alle satakiloiset) kyselevät yhtiökokouksissa välillä itselleen ja välillä hallitukselle kiusallisia kysymyksiä. Raskaan sarjan sijoittajat taas ovat enimmäkseen vaiti ja odottavat malttamattomana reaaliosinkoja (=kahvitarjoilua).

Niinpä Orionin hallitus toi yhtiökokoukseen ehdotuksen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta siten, että pelkät virtuaalikokoukset olisivat mahdollisia. Ymmärrän hyvin ehdotuksen, sillä Orionin kotimaiset hallituksen jäsenet ovat kaikki miuta vanhempia. Eli edustavat ikäluokkaa, jolle pienomistajat ovat vain välttämätön paha, jota kuuluu kasvattaa herkkusienien tavoin.

Kaikki ulkomaalaiset hallitusammattilaiset tietenkin vilkuttelisivat osakkeenomistajille mieluummin ruudun takaa kuin raahautuisivat maahan, jossa on riskinä, että ihmiset vastaavat ”How are you” -kysymykseen mitä niille oikeasti kuuluu.

Analyytikot ja rahastojen salkunhoitajat kannattavat myös virtuaalisia yhtiökokouksia, koska heillä on yleensä halutessaan pääsy tapaamaan yhtiöiden avainhenkilöitä, vaikka yksi kerrallaan. Heidän perspektiivistään on huomattavasti mukavampi kotisohvalta kurkata hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan esitykset ja multittaa useampaa kokousta samaan aikaan. Vaihtoehtona kun on raahautua Helsingin kevätrännässä johonkin Messukeskukseen vain yhteen yhtiökokoukseen kerrallaan.

Mie tuulettelin ja S-Pankki Fennon Juha Varis kiukutteli, kun ulkomaalaiset omistajat yllättäen kaatoivat Orionin hallituksen yhtiöjärjestysmuutosesityksen. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että ulkomaalaiset eivät ymmärrä Suomen lainsäädäntöä. Voi se olla niinkin, koska eivät ulkomaiset sijoittajat ainakaan suomalaisten piensijoittajien eduista välitä, eivätkä yleensä itse edes osallistu yhtiökokouksiin. Lähettävät vastustamisensakin tiedoksi yleensä jo etukäteen.

Mitä yhtiökokouksesta sitten osakkeenomistaja voi saada?

Sama väki, joka ei enää jaksa lukea osavuosikatsauksia, ei viitsi yhtiökokouksissakaan käydä. Tosin miekin käyn varsin valikoidusti, koska valtaosa yhtiökokousactionista on odottelua ja jonottelua, jotka eivät kumpikaan kuulu suosikkiharrastuksiini.

Kiinnostavaa sisältöä ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan katsaukset. Nämä toki voisi seurata ruudultakin, mutta ainakin mie saan livenä parhaan tuntuman. Ja lisäksi aivan varmasti keskityn, enkä säädä koneella jotain muuta. Itse asiassa en ole digisauruksena koskaan osallistunut yhteenkään virtuaaliseen pörssiyhtiön yhtiökokoukseen.

Ja tietysti jos on joku jännittävä äänestys, kuten tyyliin kerran viidestäsadasta on, jännään lopputulosta mieluiten paikan päällä. Toiset ihmiset tykkäävät käydä livekeikoilla ja urheilutapahtumissa, toiset kuuntelevat mieluummin kotistereoitaan ja katsovat telkkaria. Muistelen edelleen lämmöllä, kun Findassa alkuvuodesta 2017 valta siirtyi toimivalta johdolta osakkeenomistajille. Findahan ei ole pörssiyhtiö, mutta laajasti omistettu osakeyhtiö kuitenkin.

Lisäksi jos on jotain mieltä painavaa asiaa yhtiön johdolle, voi kokouksessa käyttää puheenvuoroja ja sillä on joskus jotain väliäkin. Virtuaalikokouksessa ei päästä lähellekään samanlaista lynkkaustunnelmaa, kuin Sijoitustiedon Technopoliskerho onnistui kevään 2017 yhtiökokouksessa luomaan. Hämmästyttävää kyllä, karvalakkilähetystön vaatimuksista neljä viidestä toteutui.

Arvokkain sisältö löytyy tavallisesti kuitenkin kokouksen jälkeen. Jos on vähänkin proaktiivinen osakas, pääsee semihelposti tutustumaan melkein kehen tahansa hallituksen tai toimivan johdon jäseneen. Toki epäsosiaalisimmat luikkivat osakkeenomistajilta heti karkuun, mutta nykypäivänä tämä on käynyt varsin harvinaiseksi.

Olen joskus tehnyt yhtiökokouksessa oikean irtautumispäätöksen, kun en ole kerta kaikkiaan uskonut hallituksen puheenjohtajan juttuja. Tosin muistan myös tekemiäni virheellisiä ostopäätöksiä, kun olen uskonut toimitusjohtajien ylioptimistiset Visions, Scenes and Dreams. Ihmisten lukeminen ei ole eksakti tiede, vaikka televisiosarjassa Paljastavat valheet niin väitettiinkin. Mutta siinä voi kehittyä ja esimerkiksi reipas neljännesvuosisata ammattimaista livepokeria on avuksi.

Yhtiökin voi hyötyä livekokouksista

Jos yhtiö myy kuluttajille yhtään mitään, livekokouksen jättäminen pitämättä on sulaa typeryyttä. Kysykää vaikka Warren Buffettilta, ellette miuta usko. En erityisesti ole kokiksen ja hodareiden perään, joten pyhiinvaellusmatka Berkshire Hathawayn yhtiökokoukseen jäänee miulta tekemättä. Mutta monen suomalaisenkin piensijoittajan bucket-listalla on tai oli reissu Omahaan ennen kuin Buffet ja Munger heittävät lusikan nurkkaan. Yhtiökokouksessa myydään siis vain sellaisten yhtiöiden tuotteita, joita papparaisten puoli vuosisataa vetämä kioski omistaa.

Tietääkseni Orion myy monenlaista lääkettä ja erityisesti yhtiökokousikäiselle väelle ne maistuvat erinomaisesti. Tosin Buranan myyminen yhtiökokousväelle ei taida Sääntö-Suomessa valitettavasti onnistua.

Saadakseen kansan ostamaan samaa ibuprofeenia reilusti kalliimmalla hinnalla kuin kilpailijansa rinnakkaislääkkeitä myyvät, kannattaisi Orionin kerran vuodessa ainakin yrittää sitouttaa omistajansa myös asiakkaikseen.

Suosittelisinkin pörssiyhtiöitä siirtymään enemmän kohti osakkeenomistajien villitsemistilaisuuksia ja lopettamaan omistajiensa päälleräkiminen virtuaalikokousten muodossa.

Toki Inderesin viimevuotinen mallikin on erinomainen. Yhtiökokous sprinttinä läpi ja sen jälkeen kokouksen puheenjohtaja nappaa mikin mukaansa ja esiintyy Inderes-bändin laulusolistina osakkaille järjestetyissä bileissä.

P.S. Pragmaattinen äänestäminen

Taktisesta äänestämisestä osumaa ottavien puolueiden vinkumisesta motivoituneena jaan oman metodini etsiä vaaleissa äänestyskohteeni.

Haen nimittäin ensisijaisesti sellaista ehdokasta, joka voi mennä läpi, mutta jonka läpimeno ei ole Matti Nykäsen aivan varmaa. En siis viime vaaleissa harkinnutkaan Ben Zyskowiczia, joka muuten olisi käynyt, mutta menee läpi − kaikissa niissä vaaleissa missä vielä jaksaa − kuin Juggernaut.

Toki on sitten muita ehkä vähän erikoisiakin kriteerejä, kuten pitäisi olla poliittisesti pätevä, yhteistyökykyinen (=valmis vaikka lehmänkauppoihin) ja ajaa yhteisiä eikä omia asioita. Esimerkiksi Hjallis Harkimo ei täytä näistä ehdoista yhtäkään.

Uskonto on tärkeä kriteeri, sillä markkinataloususkovainen täytyy olla. Muuten saa uskoa puolestani vaikka puujumaliin. Näillä eväillä päädyin näissä vaaleissa tohtori Heikki Pursiaiseen, jonka tällä viikolla sain Sijoitustiedon Teerenpeleihin. Juttutuokion yhteydessä sain varmuuden fanittamani kirjailijaekonomistin täysipäisyydestä myös livenä.

Puolueiden sisältä vaikuttaminen

Kaikkiin puolueisiin tarvittaisiin täysipäisiä yleisiä etuja ajavia kansanedustajia. Henkilökohtaisena preferenssinäni on myös, että edustaisi puolueensa Pro-Market -siipeä. Eli siis ei akilindenejä, vaan villeskinnareita. Ei mikaniikkoja vaan willerydmaneja. Ei veronikahonkasaloja vaan merjakyllösiä.

Propagandamielessä päätin pyynnöstä laatia sittenkin listan sellaisista ehdokkaista, jotka täyttäisivät sekä pragmaattisen kriteerin että parantaisivat oman eduskuntaryhmänsä laatua. Sisältää vähän muutakin vaalipiiripohdintaa.

Helsinki:

Heikki Pursiainen kokkarit

Atte Harjanne virheät

Pitkäaikainen märkä uneni on, että velkavihreät muuttuisivat taas soininvaaralaisiksi talousvastuullisiksi vihreiksi. Atte Harjanne edustaa puolueessa järkivihreiden vähemmistöä. 

Wille Rydman persut

Kokoomusjohto siirsi tyyliin prosenttiyksikön kannatuksestaan persuille tuupatessaan Willen oikeistopopulistiseen puolueeseen viitsimättä perehtyä edes Rydmanin vastineisiin. Saatanan tunarit.

Helsingissä on myös Epäpyhä Allianssi, eli ristillisten, maalaisliiton ja entisten sinisten vaaliliitto. Korjausliikkeen Petri Roininen parantaisi kyllä kansanedustajien laatua ihan reilustikin, mutta vahvasti epäilen äänen Petrille olevan ääni keskustan Mikko Kärnälle, joka vaalimainoksensa mukaan on ”ehdolla kolmannelle kaudelle Helsingistä”. Mikä on sinänsä hilpeää, koska Kärnä nousi Lapin vaalipiiristä varasijalta Mikoksi Paavon paikalle muutamaksi vuodeksi eli 2015-2018 ja sitten valittiin 2019 suoraan varsinaiselle paikalle.

Siirtyminen Lapista (ei mitään mahdollisuuksia tulla valituksi) Helsinkiin (hyvät mahdollisuudet tulla valituksi) ehdolle oli näiden vaalien odotusarvomielessä onnistunein vaalipiirin vaihdos.

Uusimaa:

Uudellamaalla käydään ratkaisutaisteluita. Miulle kiinnostavin kamppailu on, saisivatko liberaalit siellä yhden paikan. Oman aikani paras näkemäni vaalikampanja on lipilaarien ”Leikattavaa löytyy”. Yhdellä edustajalla (joka nähdäkseni on maksimitulos) ei saa paljon valtaa, mutta seuraavissa ehkä sitten enemmän.

Kokoomuksessakin pitäisi vihdoin ymmärtää, että näkemyksetön juustohöylääminen ei ole varsinaisesti se mitä Suomi tarvitsee. ”Pitäisi” ei tarkoita sitä, että arvelisin näin tapahtuvan ainakaan orpojen mykkien valtakaudella.

Tere Sammallahti (kok.)

Teemu Selänne pitkästä aikaa ei sanonut twitterissä mitään myötähäpeää herättävää, vaan suositteli äänestämään Tere Sammallahtea. Jos Uudenmaan liberaalit kokkarit maistuu, niin Tere on erinomainen vaihtoehto.

Kaakkois-Suomi:

Jukka Kopra (kok.)

Kenraalin poika ja pojanpoika tekee vaalikaudesta toiseen arvokasta hiljaista työtä enimmäkseen valtamedialta piilossa. Puolustuspoliittiselle osaamiselleen on kysyntää entistä enemmän. Slava Ukraini -kyltit Lappeenrannassa venäläisten kulkureiteillä hymyilyttävät vieläkin.

Keski-Suomi:

Joonas Könttä (kesk.)

Joonas vastusti uutta hönöä arpajaislakia eduskunnan äänestyksessäkin. Ei saanut tästä muuten mitään runtua, mutta ansaitsisi uudelleenvalinnan.

Sinuhe Wallinheimo (kok.)

Sinuhe on vähän turha listalla, koska mennee Keski-Suomesta helpohkosti läpi. Mutta kun opiskeli tällä kaudella arpajaislakiasiat oikein huolella läpi, sisällytin kuitenkin.

Oulu:

Janne Heikkinen (kok.)

Janne on pokeriyhdistyksen hallituksessa, mikä on meriittilistalla kovempi juttu kuin kansanedustajuus. Mutta kelpaa erinomaisesti kansanedustajaksikin.

Ville Vähämäki (per.)

Olen pelannut pokeria Villen kanssa, ja pelipöydässä ihmisen sielun näkee paremmin kuin George W. Bush Putinin sielun 2002.

Vaalikeskusteluun