Evolution on ruotsalainen nettikasinopalveluita tuottava yhtiö. Yhtiön pääbisnes on livekasinopalveluiden tuottaminen nettikasinoille. Niissä jakajat pelaavat kameroiden edessä rulettia, baccarattia tai muita pelejä. Lisäksi yhtiöllä on perinteisiä nettipeliautomaatteja ja erilaisia viihdyttäviä peliohjelmia.

Perinteiset korttipelit ovat edelleen yhtiön suurin rahanlähde, mutta yhtiö yrittää rakentaa vielä toista tukijalkaa erilaisista pelishowsta kuten Crazy Time tai Monopoly. Nämä toimivat kasinoille myös hyvinä sisäänheittotuotteina.

Evolution on kasvanut vauhdikkaasti, se on äärimmäisen kannattava, eikä osake ole missään nimessä kallis.

Jos boomer-sukupolvi on pelannut perinteisillä kasinoilla, ei ole vaikea nähdä nuorempien sukupolvien pelaavan enenemässä määrin netissä. Joten markkina luultavasti vielä moninkertaistuu tulevina vuosikymmeninä.

Tämän lisäksi yhtiö juuri ilmoitti jakavansa käytännössä kaiken vapaan kassavirtansa pois osinkoina ja osakkeiden takaisinostoina.

Seuraavan 12 kuukauden ennustetuilla tuloksilla yhtiön P/E on 15 ja vapaan kassavirran tuotto yli 5%.

Eikö kaikkien sijoittajien pitäisi tankata tätä kaksin käsin?

Itse harkitsin osaketta isommallekin painolle salkkuun, mutta lopulta päädyin jättämään sen seurantapositioksi. Tarina on hyvin mielenkiintoinen, mutta siinä on heikkoja kohtia.

Kurssikehitys

Evolution oli varsinkin muutamia vuosia sitten sijoittajien suursuosikki. Niin usein käy, kun osake nousee lähes pystysuoraan ylös.

Yhtiö listautui vuonna 2015 Ruotsin pörssiin 16 Ruotsin kruunun hintaan. Noin kuudessa vuodessa yhtiön osake satakertaistui. Vaikka yhtiötä olisi ostanut vasta ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä, kuudessa vuodessa olisi saanut 110% per vuosi.

Covid-huumassa osakkeen odotukset nousivat vähän turhankin korkealle. Nyt kolme vuotta myöhemmin osake on huipuista alas noin 40%. Viime kuukausina osake on ollut hyvin heikko. Tätä kirjoittaessa osakkeen arvo on hiukan yli 1000 Ruotsin kruunua.

Liiketoiminnan kehitys

Kuten alla olevasta taulukosta huomataan, kasvu hidastuu ja kannattavuus on hieman heikentynyt viimeiset vuosineljännekset. Kannattavuuden heikkeneminen on johtunut stidiokapasiteetin kasvattamisesta. Etenkin Yhdysvalloissa liiketoiminta ei ole yhtä skaalautuvaa, koska studioiden pitää olla osavaltioissa, jossa pelejä pelataan.

Vauhdikkainta kasvu on Aasiassa, missä asiakkuudet ovat eniten hämärän peitossa. Esimerkiksi Kiinassa uhkapelit netissä ovat kiellettyjä. Tästä johtuen kiinalaiset käyttävät erilaisia vpn-yhteyksiä pelatakseen ulkomaisilla kasinoilla. Evolution ei myy esimerkiksi filippiiniläisille tai thaimaalaisille nettikasinoille suoraan livepelejään. Kuitenkin usein niitä sieltä löytyy, koska joku Evolutionin jälleenmyyjän jälleenmyyjä niitä sinne myy. Evolution puolustautuu sanomalla, ettei se tarjoa pelejä laittomille markkinoille, mutta se vaikuttaa puolitotuudelta.

Käytännössä argumentti on sama kuin kiväärivalmistajan argumentti, että se ei myy aseita konfliktialueelle. Yhtiö ei tee mitään laitonta, mutta jos se ei tee riittävästi sen estämiseksi, on sekin arveluttavaa. Ja kyllähän niitä kivääreitä aina pääty vääriin käsiin - sitä ei kait mikään valmistajan teko pysty täysin estämään.

Nyt kun Evolution laajenee Yhdysvalloissa, tämä voi jossain vaiheessa olla ongelma myös liiketoiminnalle, koska siellä joissa osavaltioissa palveluntarjoajat käydään läpi hyvin tarkalla kammalla. Lisäksi, jos esimerkiksi Kiina puuttuu voimakkaammin nettipelaamiseen, se voi syödä suoraan osan Evolutionin liiketoiminnasta. Tälläkin viikolla tästä on saatu viitteitä.

Itselläni hyvä muistisääntö Evolutionin tulospäivän reaktiion on: Jos hyvä kehitys tulee reguloiduilta markkinoilta -> osake vahvempi kuin muuten. Jos hyvä kehitys tulee harmailta markkinoilta -> osake heikompi.

Alla on euromääräinen kasvu neljänneksestä toiseen. Siitä huomaa Covidin positiivisen vaikutuksen, mutta myös sen, että vihreät säänneltyä markkinaa kuvaavat palkit ovat turhan lyhyitä.

Source: Ali Gunduz

Arvostus

Evolutionilla käydään kauppaa Yritysarvo/liikevoitto -kertoimella 12 seuraavan 12 kuukauden ennustetulla tuloksella. Se on historian halvimmalla tasolla. Arvostuksen suhteellinen lasku on kuitenkin perusteltua, koska yhtiön kasvu on hiipunut selkeästi huippuvuosista.

Kuitenkin jos miettii, että yhtiön P/E on 15 ja odotettu kasvu noin 15%, on yhtiön PEG-luku 1. Tämä on hyvin harvinaista nykypörssissä ja kertoo sekin osakkeen edullisuudesta.

Jos yhtiö siirtyisi Yhdysvaltojen listaukseen, valuaatio voisi olla korkeampi.

Miksi Evolution ei ole ihan niin houkutteleva kuin päällisin puolin näyttää?

Syyt matalalle arvostukselle:

• Vedonlyöntiin ja kasinoihin liittyvät osakkeet ovat usein edullisemmin hinnoiteltuja kuin muut yhtiöt ESG-syistä. Tämä voi tarkoittaa korkeampia tulevia tuottoja osakkeille tai sitten riskien realisoitumista. Jos pitäisi veikata, niin uskoisin korkeampiin tuottoihin. Kuitenkin se rajaa osakkeen ostajakuntaa ja nopeaa uudelleenhinnoittelua.
• Evolutionin suurin studiokeskittymä ja työntekijämäärä on Georgiassa. Tämä lisää geopoliittista riskiä.
• Perustuen eksperttipalvelu Teguksen asiantuntijahaastatteluihin ja muihin lähteisiin, oleellinen osa yhtiön liikevaihdosta tulee tulee laittomilta kasinoilta (kasinon asikkaat pelaavat maasta, jossa uhkapeli esimerkiksi laitonta). Evolution ei myy suoraan mustalle markkinalle, mutta myy jälleenmyyjille, joiden kautta pelit päätyvät laittomillekin markkinoille. Näyttäisi siltä, ettei Evolution pyri kaikin keinoin tätä estämään, vaan ottaa rahan vastaan.
• Kun yhtiö tekee yli 60% liikevoittomarginaalia, sen kimppuun hyökätään ennen pitkää varmasti. Evolutionilla on kilpailuetuja, mutta vallihauta ei ole yhtä syvä kuin näin kannattavilla yhtiöillä yleensä. Markkinajohtajana yhtiö säilyy hyvin todennäköisesti. Vähän niin kuin Nesteellä kävi uusiutuvissa polttoaineissa. Kilpailun saapuminen kesti yllättävän pitkään – ja vaikka kukaan muu ei ole yhtä tehokas kuin Neste, kilpailu heikentää marginaalia.

Johto ja omistajat

Sekä johto että halitus omistavat hyvin paljon osakkeita yhtiössä, joten kannustimet ovat kunnossa. Yhtiön ehkä ulospäin näkyvin hahmo on tuotejohtaja Todd Haushalter, joka usein kommunikoi yhtiön strategiaa haastatteluissa. Johto vaikuttaa osaavalta, mutta johdon avoimuuden puute harmaan/mustan markkinan suhteen epäilyttää.

Kilpailutilanne

Kasinot eivät luonnollisesti tykkää välistävetäjistä. Sen takia Evolutionin lähes 70% ebitda-marginaali herättää ihmetystä. Eivätkö kasinot voisi itse tehdä livekasinopalveluita? Eivätkö Evolutionin kilpailijat voi kopioida yhtiötä. Vastaus molempiin on, että niitä on kyllä yritetty monta vuotta. Mutta kukaan ei oikein ole päässyt Evolutionin laatuun.

Usein nettikasinoilla on eri tarjoajien vaihtoehtoja. Lopputulos yleensä on, että EVO:n pelit tienaavat enemmän kasinolle EVO:lle maksun jälkeenkin.

Palvelu ei ole pelkkä videokamera ja jakaja/juontaja, vaan siihen liittyy paljon tekniikkaa, jonka luonti tyhjästä on kallista. Palvelun pitää olla saumaton, tunnistaa huijauksia ja saada rahaliikenne oikein. Pelit pitää hyväksyttää viranomaisilla ja Yhdysvalloissa vaaditaan paikallisia pelistudioita. Se, että Evolution saa sen näyttämään helpolta, ei tee livekasinon pyörittämisestä helppoa.

Evolutionilla on suuruuden etuja. Mutta kasinot eivät halua antaa yhdelle palveluntarjoajalle valtaosaa markkinasta. Käsittääkseni tarkkoja markkinaosuuksia on vaikea päätellä, mutta joissain yhteyksissä Evolutionin kohdalla on puhuttu 60% markkinaosuudesta. Ihan maalaisjärjellä ajatellen joko se laskee tai yhtiön tulosmarginaali laskee jossain vaiheessa. Kilpailijat kuten Pragmatic Play, Playtech ja moni pienempi metsästävät EVO:n päänahkaa, ja ennen pitkää joku niistä pääse lähemmäksi.

Olen jossain nähnyt, että tekoäly voisi korvata Evolutionin ihmisjakajat. Ihmisjakajien suosio perustuu osittain juuri siihen, että ihmiset luottavat siihen enemmän kuin tietokoneen satunnaistamiin kortteihin tai numeroihin. Varmasti tekoälyllä on osansa tulevaisuuden peleissä, mutta en usko sen olevan järin suuri seuraavan kymmenen vuoden aikana. 

Yhteenveto

Evolution on laatuyhtiö. Se pystyy kasvattamaan liikevaihtoa markkinan mukana melko pienillä investoinneilla. Yhtiön tulosmarginaali on yksi parhaista globaalistikin.

Kuitenkin tällä hetkellä kasvu tulee harmailta ja mustilta markkinoilta, joita ei voi pitää täysin vakaana liiketoimintana.

Esimerkiksi ruotsalainen vedonlyönti- ja kasinoyhtiö Betsson on yli puolet halvempi. Toki yhtiön laatukin on paljon heikompi. Mutta, jos iso osa tuloksesta tulee sääntelemättömältä tai jopa laittomalta markkinalta, osakkeen hinnassa tämä pitääkin ottaa huomioon.

Tällä hetkellä yhtiön kasvu on rauhoittunut ja kannattavuus paineessa. Toisaalta toisessa vaakakupissa on markkinan selkeä kasvu tulevaisuudessa, minkä takia omistan pienen noin 1% siivun salkusta yhtiötä.

Jotta ostaisin oleellisen position Evolutionia, haluaisin nähdä vauhdikkaampaa kasvua säännellyltä markkinalt. Lisäksi jos yhtiö selvittäisi ja poistaisi pahimpia ongelmakohtia loppuasiakaskunnastaan, ei tarvitsisi odotella ikäviä yllätyksiä. Yhtiö ei ole kovin avoin ongelmakohdistaan, mikä on oleellinen riski omistajan kannalta.

On vähän harmi, ettei yhtiö pelaa täysin avoimin kortein. Uskoisin, että yhtiön arvo voisi olla nykyistä huomattavasti korkeampi ennen pitkää, vaikka pelit eivät päätyisi mustalle markkinalle. Mutta toistaiseksi johto ei ole halunnut tappaa lypsävää lehmää.

Pelkästään jos katsoo yhtiön lukuja, olisi helppo päätyä laittamaan salkusta 10% osakkeeseen. Kun katsoo pintaa syvemmälle, on siellä epämukavia riskejä. Itse menen enemmän riskit kuin tuotot edelle, mutta ymmärrän kyllä osakkeen houkutuksen riskiä sietäville.

Keskustele Evolutionista tai Mikon kirjoituksista blogissa

Disclaimer: Kirjoituksiani ei tule tulkita sijoitussuosituksiksi. 

Tälläkin osavuosikatsauskaudella olen eniten kiinnostunut yhtiöiden tulevaisuuden näkymistä. Ohjeistusmuutos alaspäin on lähes pahinta mykyä, mitä voi osarista saada. Selkiytyneet näkymät parempaan tuloskuntoon taas parempaa viihdettä kuin Velipuolikuu.

Yritän muistaa muistuttaa itseäni fokusyhtiöni osarin kurkatessani, että ”Elä Aki nosta käsiä ylös otsikosta”. Yli 90 prosenttia yhtiöistä nimittäin tuuppaa fiidiotsikkoonsa positiivisimman asian mitä kvartaalista suinkin ilkeävät hehkuttaa. Toki on sitten Ålandsbankeneitakin, joka haki positiivista näkyvyyttä ”Halvårsrapport för perioden januari – juni 2024” -syötteen alulla.

Wiklöfit vetävätkin sisukkaasti linjaa “Numbers Talk and Bullshit Walks”. Jos itse kontrolloimani pörssiyhtiön puolen vuoden EPS (=osakekohtainen tulos) kasvaisi 49%, saattaisin sallia vähän vauhdikkaammankin ensimmäisenä luettavan lauseen kuin ”puolivuotiskatsaus”. Vaikka sitten Q2 vs Q2 EPS-kasvu olisikin vain 11 prosenttia. Jonka Kauppalehti otsikoi ”Ålandsbankenin tulos pinnisti yli vertailukauden”. Heikosti kehittyneiden pörssikurssien ja aavistuksen laskeneiden korkojen maailmassa pitäisin hyvin pinnistettynä.

Ymmärrän ylipositiivisen otsikoinnin perustelut. Näin jää vain otsikon lukeville kioskista hyvä kuva. Ja tämähän on valtaosa lukijoista. ”Meiän firmalla menee hyvin” on ilosanoma, jota on hyvä jakaa kaikella kansalle. Katsokaa vaikka Aku Louhimiehen ”Paha maa” ja sen legendaarinen hotellikohtaus, ellette muuten usko. Pölynimurikauppa se on mikä kannattaa.

Tästä huolimatta ja Pahan maan kaksi kertaa nähneenä en pidä hehkuttamista hyvänä strategisena valintana. Ihmiset muistavat yleensä parhaiten viimeisen vaikutelman. Ja jos heidät saa innostumaan asiasta positiivisella otsikolla ja sisältö sitten tuottaa pettymyksen, jää tästä pashan maku suuhun. Kipumuistoon vaikuttavat eniten maksimikipu ja kipu lopussa, päättelivät jo Tversky & Kahnemann aikoinaan.

Kovin moni ei (toivottavasti) tee sijoituksiaan pelkästään otsikoiden perusteella. Vaan perehtyy osareiden numero- ja tekstiosioihin vähän enemmänkin. Miekin lueskelin Cityconin osarin läpi keskiviikkoyönä pokeripöydässä.

Kissamies tykkää hehkuttaa?

Cityconin Atlantin takaa tulleet vahvistukset eli CEO F. Scott Ball & CFO Bret D. McLeod luovuttivat kapulan kotimaisille voimille alkuvuodesta.

Pallin osavuosikatsaukset alkoivat kerran kerrasta amerikkalaistyylisellä hehkutuksella. Toimitusjohtajakaudellaan Cityconin osakekurssi pyöreästi puolittui, joskin voitonjako aiheutti kurssilaskusta puolet. Joku ilkeämielinen voisi vaikka sanoa, että turhaan pullisteltu. Ja jos ihan tarkkaan otetaan, sanoisin ylisuuren voitonjaon aiheuttaneen kurssilaskun kokonaan.

Ajattelin, että kun jenkit korvattiin meillä metsäläisillä, saattaisi vaikka aiheeton hehkutus saada vähän pienempää roolia. Oikein pyysinkin webcastien muuttuvan kuvallisiksi. Ja ilahduinkin kovasti, kun uusi CEO Henrica Ginström ja CFO Sakari Järvelä esittelivät ensimmäisen yhteisen osavuosikatsauksensa rohkeasti kameran edessä.

Keskiviikon osari otsikoitiin ”Vahva operatiivinen tulos yhdistettynä toimenpiteisiin taseen vahvistamiseksi” ja kaikki ensimmäiset kymmenen kohtaa olivat positiivissävytteisiä. En kuitenkaan kokeneena Citykanin metsästäjänä vielä korkannut, vaan etsin myös tulosohjeistuksen. Osarin sivulta viisi löytyikin EPS-guidancen keskipisteen lasku 0,01 eurolla, sniif.

Oikaistun osakekohtainen operatiivisen tuloksen odotetaan nyt olevan 0,46-0,52 euroa, kun aikaisempi oli 0,46-0,54€. Ei mikään sellainen leikkaus kuin yleishyödyttömille yhdistyksille pitäisi tehdä. Mutta ohjeistuksen lasku on ohjeistuksen lasku, vaikka sen rypsiöljyssä paistaisi.

Olin yöllä aivan raivoissani ensin esitetyistä hyvistä (ja oikeastikin hyvistä) operatiivisista luvuista ja sitten paljon myöhemmin kerrotusta ohjeistuksen laskusta. Olen niin monta kertaa joutunut kaivamaan Cityconin osarien suurimmat pettymykset alaviitteistä, että alkoi jo pikkasen viluttamaan. Laitoin itse asiassa osaketta yöllä vähän myyntiin aamunavaukseen @3,938, jos jollekin vaikka kelpaisi.

Herättyäni, webcastin katsottuani ja nouseviin vähän lisää kevennettyäni rauhoituin. Vakuutuin aika pitkälti, että Citycon myy liki tasearvoihin yhden kauppakeskuksen Norjasta ja yhden Tallinnasta vähän syssymmällä. Tämän päättelin kuuntelemalla ja katselemalla toimitusjohtajaa. F.Scott Balliin olisin suhtautunut epäluuloisesti, mutta Henricaa uskoin. Ei hän mitään varmaksi luvannut, mutta pidän kauppoja hyvinkin todennäköisinä monesta myös osavuosikatsauksesta selviävästä syystä.

Kun perjantain pörssikurssilla 4,10€ saadaan keskipisteellä 0,49€ 2024 P/E:ksi (pörssikurssi per osakekohtainen tulos) 8,4, ei osaketta voi pitää tulosperusteisesti ainakaan törkeän kalliina. P/EPRA NAV (pörssikurssi per osakekohtainen varallisuus) on lähinnä huumoriosastolla eli 0,45.

Vaikka Ossuuspankki ”sallii” tavoitehintaa laskiessaan painolla 50% Cityconille P/EPRA NAV vain 0,5. Miksi näin, jäi miulle analyysistään aavistuksen epäselväksi.

Analyytikot pureskelevat lukuja ja spekulantit katselevat toimitusjohtajan silmänvalkuaisia. Jos Cityconin kiinteistöjen tasearvot ovat oikeasti edes pitävähköjä, on osake alelaarissa. Yritin jopa ostaa myytyjä muutaman sentin halvemmalla takaisin, mutta tämä operaatio epäonnistui. Enkä itke perään, jos en saa enää koskaan perjantain kursseja edullisemmalla ostettua. Jäihän noita vielä.

Lisäksi oivalsin, että kun Kaupunkihuijarin osavuosikatsausten esitystyyli on ainakin nykyisen pääomistajan Chaim Katzmanin aikana ollut aina ”Esitellään onnistumisia & yritetään piilottaa heikkous”, eivät tätä kaavaa tuoreet toimitus- ja talousjohtaja helpolla lähde muuttamaan. Mikäli siis työstään tykkäävät.

Arvailen siis, että Kissamiehen preferoima raporttien esitystyyli on jenkkihehkuttava. Ja miksei olisi, ei Cityconin hallituksessa ole yhtään suomalaista kertomassa, että ihan kaikki sijoittajat eivät Texasin tyylistä tykkää.

Tarinan opetus yrittää olla, että kun houkuttelet klikkiotsikolla lukemaan ja sitten kuitenkin tarjoat pettymyksen, voi seurauksena olla tilauksen peruutus. Tai osakkeen myyntipäätös.

20.4.2014: Osavuosikatsausten pikalukukurssi

Lempiharrastuksiani on totisten tuubansoittajien kiusaaminen. Kuten ihmisten, jotka paheksuvat syntiosakkeisiin sijoittamista. En ole kuitenkaan suostunut lähtemään vetämään epäeettistä rahastoa, vaikka tällaistakin on tarjottu.

Jos haluaa kovasti hukata aikaansa, voi Mannerheimintiellä istujille yrittää selittää, että itse asiassa pelkkä syntiosakkeen omistaminen ei maailmaa tuhoa. Eikä ESG-hötön ostaminen pelasta. Kannattaa kuitenkin varautua fyysisen väkivallan uhkaan. Tosin ituhipit ovat useimmiten aika heiveröisiä.

Niinpä olen ihan hyvällä omallatunnolla ostellut kesäkuun loppupuolelta asti Nurminen Logisticsia, vaikka se kuljettaa Suomessa myös venäläistä nikkeliä ja lannoitteita. ”Poliitikot hoitakoot pakotteet ja yhtiöt bisnekset” on Kallion kuvataidelukiossa epäsuosittu filosofiani.

Olen kovasti ihmetellyt, miten hyvin 80 megan kioskissa on riittänyt osakkeita myytäväksi. Varsinkin kun olen ollut tunnistavinani, että meitä on ainakin kaksi ostajaa, jotka haluaisivat ihan kunnon määrää sisään. Olemme väistelleet semisovussa alaspäin puoli senttiä kerrallaan, koska myyjä on osoittanut joka päivä kovuutta.

Pörssijumalat rankaisivat ylimielisyydestäni ja Nurminen antoi negatiivisen tulosvaroituksen perjantaina kello 18.20. Miulla ei onneksi ollut pilkkiä sisässä, koska olin alkanut jarruttelemaan osto-ohjelmaani. Aggressiivinen myyjä osakkeessa, jossa ei ole yhtään rahasto- eikä ulkomaalaisomistusta tarkoittaa empiiristen tutkimusteni mukaan ikävän usein miuta paremmin yhtiön asioista informoitua kaveria.

Negari oli aika raskas, eikä pelkästään mitään maalitolppien hiukan hivuttamisia:

Vuoden 2024 liikevaihto jää alle vuoden 2023 liikevaihdon ja vertailukelpoinen liikevoitto jää hieman alle viime vuoden tason.

Edellisen ohjeistuksen mukaan konserni arvioi vuoden 2024 liikevaihdon ja vertailukelpoisen liikevoiton kasvavan vuodesta 2023.

Kasvu vaihtui supistumiseksi, haistakaa pasha koko Nurmisen hallitusvalta.

Ei kuitenkaan sentään Kempower-tason negari, joka pilasi Naapurin Teron perjantain jo torstaina. Miten voi pörssiyhtiö yhtäkkiä odottaa nyt vuoden 2024 liikevaihdon olevan 220–260 miljoonaa euroa, kun torstaina päivällä vielä odotettiin 360–410 miljoonan euron liikevaihtoa? Yritän siis vinkua ilman yhtään latauspistettä, että jos uusi ylälaita alittaa vanhan alalaidan 100 miljoonalla eurolla, olisi pitänyt osata antaa maltillisempi negari jo aiemmin ja sitten pienellä itkulla & hammastenkiristyksellä tuupata toinen perään.

Löytyykö vuoto?

Koulukiusaan salaliittoteoreetikoita ihan rutiinilla. Tällä kertaa rakentelen kuitenkin omaani: Uskon Nurminen Logisticsin jonkun viimeaikaisen myyjän tienneen tulevasta negarista tai ainakin köhivästä logistiikasta etukäteen. Tämä pohjautuu siihen, että myyjä oli poikkeuksellisen aggressiivinen, mutta varoi dumppaamasta hintaa liian pahasti. Eli vastapuolellakin oli kokenut arvopaperikauppias. Ja Nurmisen tätä ennen tiedossa olleet numerot vilkuttivat P/E 7, osinkotuotto 6% tyyppisiä näkymiä vielä euron päälle olevillakin hinnoilla. On muuten aivan perheestä, että välittäjätietoja ei enää ole näkyvillä. Olisin osannut väistää aiemmin ja tietäisin minkä pankkiiriliikkeen toimitusjohtajalle pääsisin suosittelemaan tiukennettua KYC:tä Nurmisen myyjälle.

En odota näyttöä löytyvän tai tunnustusta tulevan. Yritän silti jaksaa kömpiä maanantaina naapuritalon Eurocleariin tutkimaan kuka omistuksiaan viime viikkoina on keventänyt.

Fivan odotan suorittavan tavanomaiset toimenpiteensä eli olevan tekemättä mitään. Jos löydän jotain, julkaisen tulokset Sijoitustiedossa, mutta tuskin jaksan Fivalle mitään kirjelmää laatia. Nuorena poikana niitä kyllä lähettelin, mutta kun ne eivät koskaan johtaneet mihinkään, luovutin kuten monet kolleganikin. ”Alan parhaat kyvyt eivät aina virkamiehiksi päädy” -ajatuksella olemme toisiamme lohduttaneet.

Hallituksen päitä vadille

Vaadin jo huhtikuussa entisen Kasolanhallituksen puheenjohtajan Irmeli Rytkösen eroa North Rail -tiedottamissokkailuidensa vuoksi. Jyrkähkö negari perjantaina kello 18.20 ei pehmentänyt kantaani. Pelkästään kellonajasta voi päätellä, että hallitusammattilaiset olivat asialla. Siinä vaiheessa, kun joku alkaa selittää, että ”hallituksen on pakko negarista tiedottaa viipymättä”, pyydän Hansia tuomaan Lugerin.

Tiedän kyllä, että viipymättä pitää. Mutta aina on jotain viivettä tiedotteen tarpeellisuuden oivaltamisessa, tekstin laatimisessa ja sen hyväksymisessä. Jos puoliltapäivin tajutaan, että pakko tuomita vanha tulosohjeistus Antti Piipon guidanceksi, niin silloin toki tiedote tuupataan kesken pörssipäivän.

Mutta jos kello 18.20 on saatu negari kasaan, hallituksen pitäisi harrastaa vaikka kimppakivaa pilkkujen kanssa ja virallisesti valmista tulla vasta markkinoiden sulkeutumisen (=18.30) jälkeen. Tätä eivät kaikki juristit ymmärrä, mutta kaikkien vähänkin pätevien ekonomien tulisi kyllä tajuta.

En ole muuten ensimmäistä kertaa ensin ostanut osakkeita ja sitten melko heti perään vaatimassa päitä vadille. Se on sellainen paskayhtiösijoittajan sunnuntai.

Todennäköisesti otan Nurmisteni kanssa käyttöön poppamiesstrategian. Jota myös Luther-tennikseksi kutsutaan. ”Tässä seison, enkä muuta voi” -pohjalta siis. Tosin poppamiehistä poiketen aion pitää melua, vaikka en toteemipaaluuni (=lue positiooni) suunnittelekaan koskevani.

P.S. Tarkkailtuani luetunymmärtämistä Xitterissä ehkä selitän vielä poppamiesstrategian kaikille neroloillekin ymmärrettäväksi: Osakkeet pidetään ja toivotaan, että ne vielä joskus nousisivat takaisin vanhoihin hintoihin. Osake on liian halpa myytäväksi ja firma liian hapokas, että sitä voisi ostaa lisää. Positiossa on siis vielä toivo jäljellä, vaikka uskoa ei oikein enää olekaan. Rakkaudesta nyt puhumattakaan.

Muuten olen sitä mieltä (lat. ceterumcenseo), että osakkeita ja/tai yhtiöitä ei kannata rakastaa eikä vihata, mutta niiden ostaminen ja myyminen kannattaa kyllä. Ihmisiä sen sijaan voi ihan perustellustikin vihata.

P.P.S. Yhtiökokouksissa käyminen voi tulla kalliiksi. Tuijottelin tänä keväänä toimitusjohtaja Olli Pohjanvirran silmänvalkuaisia ja vakuutin itseni jostain syystä täydellisen ikänsä lisäksi kyvykkyydestään. Jos olisin jättänyt käymättä, olisin paukauttanut keräilyeräni huhtikuussa voitolla menemään ja jättänyt rakentamatta kuraposition nyt kesällä.

31.3.2024: Palkkasoturien ahneus

4.9.2016: Synti on hyvä sijoitus

Oletteko nähneet alkuvuoden kirkuvat otsikot suomalaisten peliongelmien radikaalista pahenemisesta? Joo, en ole miekään. Aihe ei ole enää seksikäs, mutta totta se on:

Ongelmapelaajien osuus väestöstämme on ollut kansainvälistä huippua jo pitkään, mutta kolmen prosentin suuruusluokasta ei olla päästy tätä ennen ylöspäin, vaikka rahapelimonopolimme on tämän puolesta sisukkaasti ponnistellut. Lisäksi hardcore-peliongelmaisten osuus väestöstä on lisääntynyt 2019->2023 eli neljässä vuodessa 0,7% -> 1,3% ja tämä on se pehmustetun huoneen tarpeessa oleva pelurijoukko.

Luvut vaikuttavat pieniltä, mutta löydettiin siis 86 prosentin kasvu tyypeissä, jotka ovat hyvin potentiaalisia varastamaan äitinsä vihkisormuksen päästäkseen painamaan vielä pari kierrosta nettislottia lisää.

Tavanomaiset epäillyt eli peliongelmatutkijat pitivät tutkimuksesta poikkeuksellisesti päätä alhaalla. Takavuosina kun ongelmapelaamisessa havaittiin edes kasikymppisen värähdys ylöspäin, huusi peliongelmaväki apuun poliisia ja eduskuntaa. Tosin kumpikaan ei ennen viime vaalikautta koskaan saapunut, vaan eduskunta käski vuodesta toiseen rahapelimonopolia laittamaan kättä entistä syvemmälle ongelmapelaajien taskuun.

Olin ”Suomalaisten rahapelaaminen 2023” -tutkimuksen tuloksista salaa aavistuksen tyytyväinen. Koska näin arvelin kehityksen menevänkin, kun entisen sisäministerin Ohisalon arpajaislaki pelikattoineen tuli voimaan. Ihan näin radikaalia muutosta en sentään nähnyt tulevaksi.

Jos joku tässä kohtaa muuten ajatteli, että ilahduin peliongelmaisten lisääntymisestä rahaa niiden kustannuksella pokerissa tienatakseni, syököön esimerkiksi päänsä. Sillä päällä ei ole nimittäin loogiseen päättelyyn kovin paljon käyttöä.

Tappiokatot eivät ongelmapelaajia auta

Ajatus siitä, että tappiorajoituksilla pelastetaan peliongelmaiset, on lähes yhtä hyvä kuin valloittaa Karjala takaisin niin kauan kuin Putler on jumissa Ukrainassa. Mutta tämän maailman nerolat eivät tunne raskaan sarjan peliongelmaisten sielunmaisemaa. Yritän selittää siviileillekin ymmärrettävästi asettamalla kysymyksen, jota toivon lukijoiden pohtivan ensin itse:

Kun ongelmapelaaja saavuttaa tappioissaan Veikkauksen tappiorajan, lopettaako hän pelaamisen siihen?

Jos pohdiskelit, että lopettaa tietenkin, suosittelen pysyttelemään kokonaan erossa rahapeleistä yleensä ja taitopeleistä erityisesti. Peliongelmainen jatkaa auringonvarmuudella pelaamista, mutta jossain muualla. Tämän tiesivät kaikki rahapeleihin vähääkään perehtyneet, mutta aika harvalla oli pimpsaa sanoa tätä ääneen silloin kun Veikkausta kivittivät kaikki.

Se ”jossain muualla” tarkoittaa nettipelejä suosivalle ulkomaisia pelintarjoajia, joilta saa nykyregulaatiolla vielä koukuttavampia pelejä kuin Viekkaukselta. Livepelaaja taas hakeutuu 24/7 tarvittaessa auki oleviin hooleihin. Ja kun ilta pimenee, niin pelit kovenee ja rahapeliongelma syvenee.

Tämä rahapelimaailman lainalaisuus ei ilmeisesti ollut Hutisalolla tiedossa, kun Veikkaukselta vastuullisuustoimia vaati. Eniten myötähäpeää herättävä toimi oli peliautomaattien määrän leikkaaminen, jonka vaikutuksen peliongelmaan nollaksi pitäisi lyhyelläkin matematiikalla ymmärtää. Se on peliongelmien kehitykselle se ja sama, onko S-Marketissa kahdeksan vai neljä pelikonetta. Eri asia olisi, jos kaikki pelikoneet työnnettäisiin lasten nähtäviltä pelisaleihin. Tätä tosin on tuskin tälläkään arpajaislakikierroksella tulossa.

Tuoreehko neljän vuoden välein THL:n tekemä tutkimus todisti, että peliongelmaväen kovasti ajamat vastuullisuustoimet pahensivat peliongelmaa.

Siksi te ette olleet kuulleet asiasta aiemmin.

Lisenssijärjestelmä tulee

Juuri nyt elämme rahapelimaailmassa jänniä aikoja. Uusi arpajaislakiesitys tulee virkamieskunnan ja peliongelmaväen neliraajajarrutuksesta huolimatta lausuntokierrokselle näinä päivinä. Pravdalle oli joku vuotanut, että tällä viikolla pitäisi tulla pulla uunista ulos, mutta en löytänyt sisäministeriön sivuilta tästä vielä viitteitä.

Melko paljon on hihityttänyt tutkijoiden vaatimus ”lisää tutkimusta” lisenssijärjestelmän suhteen. Miten sen vaikutuksia muuten tutkitaan laittamatta sitä voimaan? Tanskalla ja Ruotsilla on ollut lisenssijärjestelmä jo pitkän aikaa ja kanavointiaste (=paljon pelataan virallisia pelejä) on paljon parempi kuin Suomessa. Norja yrittää rimpuilla kieltolakilinjalla ja kanavointiaste on paljon heikompi kuin juuteilla ja hiuspussipäillä. Mitä vielä pitää tutkia?

Lisenssijärjestelmän regulaation suunnittelu on tärkeä asia, ja olen tyytyväinen, ettei sen hierominen ole miun vastuulla mitenkään. Mutta joka päivä kun odotellaan, menettää Veikkaus online-markkinaosuuttaan ja peliongelma pahenee ajan funktiona. Joten mitä nopeammin, sitä nopeammin.

Tekisi mieli aina muuten läpsiä kertojaa poskille, kun kuulen miten ulkomaiset pelintarjoajat vastaavat entisestään kasvavasta prosenttiosuudesta peliongelmia. Ensin on suomalaiset kasvatettu siihen, että he rahapeleissä voittavat aina, sitten estetty Veikkausta tarjoamasta kilpailukykyisiä pelejä ja nyt jarrutetaan regulaation ulottamista pääosaan ulkomaisista pelintarjoajista.

Suomen kasvaneesta peliongelmasta vastaavat ihan kotimaiset päättäjät. Tällä kertaa asialla olivat hyvää tarkoittavat hönöt, eikä tavanomaiset epäillyt. Eli suomalaisia tarkoituksellisesti lottohulluuteen ja mummorullakuumeeseen tartuttaneet Veikkauksen edunsaajat.

P.S.

Poimintoja THL:n tutkimuksesta:

”Kohtalaisen riskin tai ongelmapelaamisen tasolla pelasi neljä prosenttia vastaajista. Vuosi 2023 poikkeaa aiemmista mittauskerroista, jolloin vastaava osuus on ollut noin kolmen prosentin tasolla.”

Tämä on pyöreästi 33% lisää riskitasolla pelaamista. Tähän ei ilman lainsäädäntömuutoksia olisi päästy mitenkään. Onneksi kuitenkaan Casino Helsingin pokeriturnauslippuja ei saa ostaa netistä. Missähän ongelmissa sitä oltaisiin, jos se olisi mahdollista?

”Vuonna 2019 vähintään alhaisen riskin tasolla pelaavien osuus väestöstä oli Suomessa noin 10 prosenttia ja peliongelmista kärsivien osuus 0,7 prosenttia. Vuonna 2023 vastaavat luvut olivat 13 prosenttia ja 1,3 prosenttia.”

Tuo 1,3% väestöstä kuulostaa kovin vähältä. Auta Jeesus välittämään viestiä, että tämä on kymmeniätuhansia ihmisiä ja vielä moninkertaisesti heidän läheisiään.

”Rahapelaaminen kerran viikossa ja 1–3 kertaa kuukaudessa väheni vuodesta 2019 vuoteen 2023, kun taas pelaaminen päivittäin tai lähes päivittäin ja harvemmin kuin kuukausittain pysyi jokseenkin samana.”

”Kaikkien Veikkauksen pelityyppien pelaaminen väheni verrattuna niin vuoteen 2019 kuin vuoteen 2007.”

Jep, nämä sankarit tosiaan onnistuivat vähentämään haitatonta pelaamista. Hip hip hurraa!

”Vuonna 2023 lähes joka kolmas (30 %) vastaaja pelasi vain internetissä, kun taas noin joka kuudes (14 %) vastaaja pelasi sekä internetissä että kivijalassa. Vain kivijalassa pelasi noin joka neljäs (24 %) vastaaja.”

Aika paljon painetaan vielä kivijalassa. Olisin luullut pelkkien nettipelaajien osuuden kasvaneen enemmän. Veikkaushan sulki kaikki livepokeripaikkansa Mikonkatua lukuun ottamatta, ja tuskin ihan kaikki uskaltavat hooleissa käydä. Ehkä tämä kunnolla näkyy vasta seuraavassa tutkimuksessa?

”Järjestelmän ulkopuolisten pelien pelaaminen on selvästi yleisempää Suomessa ja Norjassa kuin Ruotsissa ja Tanskassa.

Jos järjestelmän sisällä ei ole tarjolla kuluttajia kiinnostavia pelejä, lisää se väistämättä kuluttajien kiinnostusta pelata järjestelmän ulkopuolisia pelejä. Norjan kanavointiaste vaikuttaa edelleen olevan merkittävästi lisenssijärjestelmään siirtyneitä Pohjoismaita alemmalla tasolla.”

Tämä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimuksista, joka on ottanut rahapeliasiatkin sydämenasiakseen. Tutkimuksen tulokset tuskin yllättivät ketään rahapeliasioihin perehtynyttä.

”Olisi parempi, jos rahapelaaminen olisi kokonaan kielletty

2015 10%

2023 17,2%”

Johtuukohan kieltolakien kannatuksen nousu samasta harhaisesta ajatuksesta, jonka mukaan moottoritiellä istumalla voi pysäyttää ilmastonmuutoksen?

”Onko yksinoikeusjärjestelmä hyvä tapa rajoittaa rahapelaamisen haittoja: 73,6% on samaa mieltä.”

Ja näillä 73,6 prosentilla on myös äänioikeus. Ei ihme, että vaaleissa valitaan välillä aika erikoista porukkaa.

”Onko rahapelien ongelmapelaaminen vakava ongelma Suomessa: 2019 67,6% 2023 53,3%.”

Jep, kun asiaa ei iltapuluissa puida, ei se enää ole suuren yleisön silmissä ongelma.

”Mielipiteet yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolisten rahapeliyhtiöiden mainonnasta Suomessa 2023:

Liian runsasta

2019 24,8%

2023 29,9%”

Hilpeä tulos siinä mielessä, että isot rahapeliyhtiöt ovat käytännössä lisenssinhimossaan ja vähäisessä Suomen ymmärryksessään nollanneet markkinointinsa Suomeen 2023 vs 2019. Eli siis markkinointi on vähentynyt radikaalisti, mutta se häiritsee entistä suurempaa joukkoa. Olettaisin kasvun tulleen samasta porukasta, joka vaatii kieltolakia. Ja koska vanhukset harvoin muuttavat mielipiteitään vaikka taivas putoaisi niskaan, veikkaan tämän olevan tutkimuksen piiriin tullutta nuorisoa.

”Mielipiteet rahapeliautomaattien sijoittamisesta erillisiin pelisaleihin, osuudet 15–74-vuotiaista vastaajista:

Kannattaa 56,9%

Vastustaa 19,5%.”

Vuonna 2015 tämä oli vielä aika tasan. Hyvää ja yllättävän kestävää mielipidevaikuttamista siis teki Pelikoneet KauPOISTA -väki. Vaikka eivät kansalaisaloitteensa läpi menneetkään.

P.P.S.

Entisiltä Veikkauksen edunsaajilta on lehtitietojen mukaan lähtemässä rahoituksesta kolmannes pois. Kyynel.

Suomalaisten rahapelaaminen 2023

HS 25.6.2024: Hallitus sivuutti virka­kunnan huolet: Veikkauksen monopoli puretaan

KKV 3/2024: Pohjoismaiset rahapelijärjestelmät ja niiden vaikutukset

HS 25.6.2024: Neljä syytä, miksi Veikkauksen monopolin purkaminen järisyttää

Tanja Grönroos THL-blogi 9.9.2022: Rahapeliriippuvuutta sairastaneiden yleisin kuolemansyy oli itsemurha

ST 4.9.2022 : Mistä Veikkaus keksi haluavansa lisenssijärjestelmän?

ST 29.1.2020: Veikkaus vaikenee viisaasti

Casino Helsingin Sports Bar on hyvä paikka katsella EM-nurmellakieriskelyä ja toivoa Italian häviötä.

Juomat ovat niin hintavia, että aina mahtuu hyvin.

Juhannusviikolla OmaSp:n hallitus vihdoin ymmärsi, että sen oli pakko päästää irti kaikkien aikojen kyvystään eli toimitusjohtaja Pasi Sydänlammista. Hallituksen puheenjohtaja muisti kuitenkin kiittää Sydänlammia hänen pitkäaikaisesta panoksestaan ja urastaan OmaSp:ssä.

Ulkopuoliselle tarkkailijalle toimitusjohtajan tilanne vaikutti lähinnä pitkitetyltä joutsenlaululta maaliskuisen varatoimitusjohtajansa Pasi Turtion äkkilähdön ja huhtikuisen tulosvaroituksensa jälkeen. Jos varatj on tehnyt jotain sellaista, mistä seuraa 20 miljoonaa ”harkinnanvaraista lisävarausta” (=luottotappioita), on pankin toimitusjohtaja ollut mukana päätöksissä. Tai mikäli hänet on onnistuttu pitämään pimennossa, vielä pahempi. Molemmissa tapauksissa toimitusjohtajan lähtölaskenta oli jo alkanut.

Tosin isännättömän rahan organisaatiossa ovenkarmit ovat epäonnistujan kaulassa hivenen rauhallisempaan tahtiin kuin yhden eteläafrikkalaisen lapsiaikuisen bisneksissä.

Tulosvaroituksen jälkeen OmaSp aloitti siilipuolustuksen ja vaikeni kaikesta mistä suinkin ilkesi pankkisalaisuuteen ja hiljaiseen kauteen vedoten. Vanhan säästöpankkityöntekijän silmin vaikutti otetulta lisäajalta papereiden työntämiseksi silppureihin.

Noh, varmaan myös pohdittiin henkilöratkaisuja. Hallituksen puheenjohtaja teki 23.5. saman ratkaisun, kuin miekin olisin vastaavassa positiossa tehnyt, ja erosi. Hivenen kummallista kyllä, uudeksi puheenjohtajaksi otettiin vanhan hallituksen jäsen, vaikkakin tuoreehko sellainen. Jos pankin kirjat haiskahtavat vähänkin keitetyiltä, olisi ulkopuolisella ratsuväellä kiire ratsastaa paikalle, ennen kuin kaikkien arveluttavien luottopäätösten allekirjoitukset roihuavat jo takassa.

Meno kuin säästöpankissa

Olin Helsingin Suomalaisessa Säästöpankissa töissä säästöpankkikriisin kulta-aikaan 1988-1992. Tämän viikon Talouselämästä tuli paljon muistoja varsinkin pankkiurani viimeiseltä vuodelta, jolloin miulle mm. selvisi, miten niitä asuntoluottoja 1980-luvulla myönnettiin: Tarvittiin lähinnä asunto-osakekirja ja puhtaita vaatteita pultsarille.

”Pankin asiakkaiden lisäksi myös henkilöstölle tyrkytettiin sijoitusasuntolainaa.”

Lainaa tosiaan myytiin 1980-luvullakin aggressiivisesti. Ei ehkä kuitenkaan HSSP:n henkilöstölle. Jouduin itsekin jonkun aikaa etsimään pankinjohtajaa, joka myöntäisi persaukiselle oman pankin sijoitusneuvojalle miljoonaluotot.

”Pankki lainoitti taloyhtiöitä. Sitten se rahoitti näistä taloista asuntoja ostaneita sijoittajia.”

Tuttua huttua. Miut lähetettiin erikoistehtävään Kluuvin konttoriin tutkimaan pankin riskejä yhdessä – melko pian nurin menneessä – pörssiyhtiössä. Ilmeni, että pankilla oli yhtiön osakkeita, se rahoitti yhtiötä ja lisäksi lainoitti yhtiön osakkaita. Luottojen vakuutena olivat luonnollisesti kyseisen kioskin osakkeet. Riskienhallintaa iloisella 80-luvulla.

Tilanne on tainnut 2020-luvulla olla jo jonkun aikaa, että Helsingissä on uudenkarheita OmaSp:n rahoittamia kerrostaloja, joihin ei enää löydy yhtiölainojen vuoksi eurollakaan ostajia. Taitavasti vivutettu, sanoisin.

”Lainaa turvaavia vakuuksia ja asiakkaan maksukykyä ei voinut todentaa asiakirjoista. Hän ei vienyt luottoa eteenpäin. Lopulta laina kuitenkin hyväksyttiin Seinäjoen konttorilta. Työntekijä ei löytänyt jälkikäteenkään tarvittavia dokumentteja pankin järjestelmästä.”

Tässä siirryttiinkin sitten riskinotosta riskien keskittämisen kautta rikollisuuteen. Oli HSSP:ssäkin joitain asiakirjapuutteita (=isännöitsijäntodistus puuttui tms.), mutta silloin oli 1980-luku ja pankki-ATK:kin lapsenkengissä. Oletin tällaisen pankkitoiminnan jääneen 1980-luvun myötä Suomessa pankkihistoriaan.

Sitten kun vielä lisätään, että pankin toimitusjohtaja ja oikea kätensä ovat tehneet kumpikin miljoonatilin vuonna 2023(!) kiinteistösijoituksissa yhdessä ilmeisesti suurimman asiakkaansa kanssa, voitaneen veikata, että OmaSp-kriisissä loppuu seuraajilta vielä popparit kesken. Vaikenemalla ei muuten pääse sopuleista eroon, kun ne ovat kerran veren makuun päässeet.

Itse betsaan lehtijuttujen ja pankkikokemukseni perusteella, että olemme nähneet Omassa Säästöpankissa luottotappioiden jäävuoren huipun. Kaivoinkin naftaliinista vanhan 1990-luvun alun tunnuslukuni eli Arvatut luottotappiot per koko oma pääoma. Tämän tunnusluvun perusteella (oli yli yksi) totesin HSSP:n konkurssikypsäksi viimeistään vuonna 1991 ja vuosi ennen Suomen Säästöpankin (R.I.P. sekin) perustamista.

Omaa pääomaa OmaSp:llä on reippaat 500 megaa. Talouselämän jutun perusteella pehmeää skriittaa on miljoonia siellä ja kymmeniä täällä, mutta ei nyt ehkä toivottavasti kuitenkaan edes sataa miljoonaa yhteensä. Mutta se sata megaa saattaa hyvinkin vielä löytyä, jos joku ihan löytääkseen (eikä siis piilottaakseen) etsii.

Sitten voi olla, että TE ei ole kaikkea löytänyt, vaikka on kiinnityksiä ansiokkaasti perannutkin. Luultavasti entisen henkilökunnan ilmiantojen perusteella. Tässä tapauksessa pidän muuten kantelemista yhteiskunnallisesti kannustettavana toimintana. Uutta pankkikriisiä emme todellakaan kaipaa.

Eikä sellaista Suomessa sitten 1990-luvun ole ollutkaan. Finanssikriisi 2007-2009 oli pelkkää näpertelyä.

Pankkikriisiä tästäkään ei saa millään, pankki on riittävän pieni. Tai jos saa, ostan muita pankkeja. OmaSp:kin veikkaisin kestävän pystyssä. Tietysti jos on pitänyt valtakunnan yllä valtakunnan lepsuinta luotonantopolitiikkaa useita vuosia, mahtuu kuuden miljardin antolainaukseen kaikenlaista osumaa.

Henkilökohtaisesti harmillista tässä on, että OmaSp:n suurin omistaja on Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiö. Nostin aikoinani EKSP:stä opintolainani ja sain vielä sieltä viimeisen sijoituslainani 1990-luvun alussa, kun kukaan muu ei enää antanut. Ilman tuota lainaa olisin luultavasti käynyt ottamassa vauhtia varattomuuden puolella. Onneksi kuitenkin jutussa väitetään pankkia johdetun Seinäjoelta, vaikka pääkonttorinsa onkin Lappeenrannassa.

Hallitusta pitää vaihtaa

Samalla kun OmaSp antoi kenkää toimitusjohtajalleen (ihan sama miulle ”sovittiinko” tämä vai ei) se nimesi nimitysvaliokuntaan viisi jäsentä, kaikki viiden suurimman omistajan eli säätöpankkisäätiöiden nimeäminä.

Tälle viisikolle miulla onkin nyt sitten viesti: Puhdistakaa se hallitus nyt heti ensi alkuun. Näytöt on nähdäkseni annettu, kun ovat hyväksyneet Sydänlammin ja Turtion omien bisnesten rahoittamisen. Ottakaa tilalle rahoitusalan ammattilaisia, eikä pelkästään yleisnäppäriä ja -mukavia poikia ja tyttöjä. Teillä on kiire löytää ja pelastaa OmaSp:n taseen terve osa.

Lisäksi lehti- ja muiden tietojen mukaan hyvin sisäänlämpiävän organisaation tervehdyttäminen ei onnistu sisältä käsin.

Tai mitäs sitä turhia tekemään vielä mitään radikaaleja ratkaisuja. Mie oon vähän shorttina OmaSp:ssä. Viimeksi olin mihinkään instrumenttiin lyhyenä vuonna 1995. Toiset osallistuvat ikäloppujen SM-kisoihin tunteakseen itsensä vielä nuoreksi. Mie taas aloin shorttailla skandaalipankkeja.

P.S.

Onnistuin välttämään melkein kaikki nousut OmaSP:ssä, koska ajattelin, että jos Zsarille antaa, antaa kaikille ja se on jopa arvoliberaalin mielestä vähän liian monelle.

En ole julkaissut shorttiani aikaisemmin keskustelupalstalla, koska pelkäsin meidän nilkkien paahtavan perässä. Lyhyeksi myynnillä kun voi menettää koko omaisuutensa. Ostamalla vain sijoitetut varat. Enkä suosittele ketään muuta menemään shortiksi, tai edes myymään osakkeitaan. Tehkää omat päätelmänne tilanteesta.

Kaikilla virallisilla tunnusluvuillahan OmaSp on poskettoman halpa. Inderesin ennusteilla 2024 P/E on alle viisi. Mikä on mielestäni arvoansa. Mutta voihan se olla niinkin, että OmaSp:n holveista löytyy turvaavat vakuudet esimerkiksi Raimo Sarajärven kiinteistöimperiumin jalkapallostadioineen lainoille. Jos omavelkainen takaus löytyy, pienentää se yksinään arvioituja luottotappioita radikaalisti.

P.P.S. Onkohan säästöpankkisäätiöt muuten edelleen täysin itse itseään täydentäviä, kuten ainakin HSSP oli 1980-luvulla? Vaaleilla valittiin 10 uutta jäsentä 40-henkiseen isännistöön. Sitten nämä vanhat 40 ja uudet 10 kokoontuivat ja valitsivat keskuudestaan 40 ”uutta” isäntää. Yleensä vanhat 40 jatkoivat, ellei ollut eroamisia tai kuolemantapauksia.

Talouselämä 18.6.2024: Asuntobisnestä pankkisalaisuuden varjossa ja kuuden miljoonan euron Fincap-mysteeri – Talouselämä selvitti, mitä Oma Säästöpankissa on tapahtunut

Kauppalehti 15.6.2024: Kriisissä rämpivä Oma Säästöpankki voi tarjota sijoittajalle kymmenien prosenttien tuoton

Kauppalehti 25.4.2024: Miksi Oma Säästöpankki vaikenee?

Markkinanäkymät

Kyselin Twitterissä mistä pitäisi kirjoittaa, ja eniten kannatusta sai jonkinlainen markkinakatsaus.

Ongelma markkinakatsauksen kirjoittamisessa on, että yleensä ei ole vahvaa markkinanäkemystä. Silloin markkinakatsaus muuttuu helposti markkinalässytykseksi.

Sitä helposti päätyy kertomaan sen strategien vakiotarinan: ”näemme markkinoilla nousupotentiaalia, mutta näemme samalla riskejä”. Miten tuolla kommentilla voisi edes olla väärässä?

Melkein aina on hyvä aika sijoittaa. Joko varovaisesti tai rohkeasti. Viime syksynä oli aika olla rohkea, nyt hieman varovaisempi. Mutta markkinoilta löytyy osakkeita hyvillä tuotto-odotuksilla, niin on vaikea perustella bunkkeriin kaivautumista.

Talousnäkymät ja arvostukset

Kun lähtee ennustamaan taloutta tai korkoja, on hyvä alkuun laskea itseluottamusta monta napsua. Kahdeksan miljardin ihmisen ja heitä ohjaavien päättäjien mielenliikkeiden ennustaminen on vaikeaa. 

Pari asiaa on hyvä pitää mielessä:

• Talous ei ole sama kuin isovanhempiemme talous – eikä varsinkaan heidän isovanhempien talous. Joka päivä Twitteristä voi lukea, kuinka aina kuin korkokäyrä oli niin ja raaka-aineiden hinnat olivat näin, niin menimme taantumaan. Kun alamme tehdä aikasarjavertailua hevoskärryaikaan tai edes savupiippuaikaan, ollaan heikoilla jäillä.

Nykyään talous on globaali ja perustuu joka vuosi enemmän palveluihin. Ne ovat yleensä paljon vähemmän syklistä kuin vanha investointi- ja varastointisykleihin perustunut talous. Talous on paljon vakaampi nykyään, kunhan onnistumme välttämään erilaisia kuplia (erityisesti velkakuplia) ja talouspolitiikan aivopieruja.

• Samaan hengenvetoon on hyvä todeta, ettemme ole kovin hyviä välttämään kuplia ja talouspolitiikan idiotismeja.

Jos päättäjät pyörittäisivät hommaa fiksusti, taantumia ja lamoja ei enää välttämättä tulisi muuten kuin ulkoisten shokkien (pandemia, meteoriitti) takia. Siis aikakausia, jolloin työttömyys nousee voimakkaasti ja ihmisillä menee heikosti. Väestörakenteen heikkenemisen takia jatkossa on toki helpompi liukua muutaman neljänneksen negatiiviseen kasvuun, mutta marginaalisesti heikompaa kasvua ei oikeastaan edes huomaa. Suomessahan talous ei ole liiemmälti kasvanut 15 vuoteen, ja mukaan on mahtunut monta teknistä taantumaa ilman että niitä on juuri huomannut.

Koska päättäjämme eivät onnistuneet lopettamaan rahan spreijaamista talouksiin Covidin jälkeen, lisäsimme melko tarpeettoman riskitekijän talouteen. Pörsseillehän tämä oli lyhyellä tähtäimellä hyvin positiivista. Kyse ei ole pelkästään jenkkimarkkinan tuloskasvusta, vaan saimme osamme myös täällä Eurolassa. Alla osakekohtaiset tulokset molemmissa talouksissa: 

Koska Euroopassa tulokset ovat nousseet vauhdilla, arvostukset ovat pysyneet alhaisina (sininen viiva):

Kyllä, Yhdysvallat on paljon korkeammalle arvostettu kuin muut markkinat. Kun katsoo yritysten laatua, korkeampi arvostus on suurimmalta osin perusteltu. Suomessa näkee silti turhan paljon ”miksi sijoittaa muualle kuin jenkkilään” ajattelua. Kaikkien munien laittaminen käytännössä yhden maan yhteen sektoriin on hyvin harvoille optimaalinen resepti.

Riittävän pitkällä aikaperiodilla (ajattele 10 v), lähtöhetken valuaatio on usein tärkein asia tuleville sijoitustuotoille. Usein ennenkin johtavien jättiyhtiöiden on ajateltu olevan voittamattomia. Tällä kertaa ne tosiaan voivat olla voittamattomia. Mutta toisin kuin vaikka 10 vuotta sitten, ne myös arvostetaan niin, ettei oleellista riskiä niiden asemille ole. Eivät yhtiöt ole kuplahinnoiteltu, mutta vaikea nähdä niitä edullisinakaan.

P/E on aika karkea mittari, ja siihen on hyvä suhtautua varauksella. Esimerkiksi kirjanpitokäytännöt ovat erilaisia investoinneissa tehtaisiin kuin henkiseen pääomaan. Tämän takia teknologiayhtiöiden P/E:t eivät ole ihan samanmittaisia kuin teollisuusyritysten. Senkin takia vertailussa 50 vuoden takaisiin P/E-lukuihin on ongelmansa.

Alla vielä OP:n kuvaaja, miten arvostukset ovat suhteessa 10 vuoden keskiarvoon. Osa Suomen heikosta kehityksestä on tullut kertoimista, mutta iso osa on ollut myös heikoissa tuloksissa.

Tulosmarginaalit ovat maailmanlaajuisesti selkeästi korkeampia kuin ennen pandemiaa:

Rahan puskeminen talouteen auttoi saamaan inflaation ylös ja samalla pääsimme eroon nollakoroista.

Mutta ei nyt valehdella itsellemme. Pandemia oli hyvä asia osakesijoittajalle, koska se antoi tekosyyn päättäjille unohtaa talouskurin täysin. Ja siis se oli hyvä asia vuonna 2020. Mutta sen jatkuminen lisää riskitekijöitä.

Kun valtiot vetävät kunnon budjettialijäämillä nousukautta, se on lyhyellä aikavälillä hyvä asia osakkeille. Suurin riski osakesijoittajalle ei mielestäni ole edes valtioiden velkatasot. Suurin riski on, että jossain vaiheessa aletaankin elää säädyllisesti.

Länsimaiden väestörakenne ja lupaukset äänestäjille johtavat lähes väistämättä joko vyönkiristykseen tai inflaatiotavoitteiden nostamiseen (ja alhaisiin/negatiivisiin reaalikorkoihin). Ensimmäinen vaihtoehto heikentää tuloskasvua ja on huono asia osakkeille. Jälkimmäinen on villi kortti, joka voi olla myös hyvä osakkeille.

Minulla ei ole aavistustakaan painetaanko jossain vaiheessa hätäjarrua vai yritetäänkö inflatoida itsemme läpi velkojen ja katteettomien lupauksien. Mutta jos siitä huolehtii seuraavat 30 vuotta, jää paljon tuottoja osakkeista saamatta.

Kun on epävarma, voi kuitenkin turvautua seuraavaan strategiaan:

Sijoita hajautetusti hyvää kassavirtaa tuottaviin kohteisiin pitkäjänteisesti.

On kaksi tapaa ajatella sijoitustuottoja:

1. Meneekö sijoituskohteeni ylös tai alas seuraavina vuosina ja yrittää luovia tilanteita ostaen ja myyden.
2. Miettiä sijoituksia tuotto-odotuksen kannalta. Salkussani on odotusarvoltaan 8 % tuottavia omaisuuseriä ja niiden arvo laskee 20 %. Niiden tuotto-odotus on nyt 10 %. Hienoa!

Ensimmäinen on stressaava ja vaikea. Jälkimmäinen on parempi. Somen perusteella valtaosa sijoittajista tuntuu silti ajattelevan nousuja ja laskuja.

Riittää kun valitsee hyvin tuottavia sijoituskohteita. Jos pystyy vielä valitsemaan niitä niin, etteivät ne kaikki korreloi kovin voimakkaasti keskenään, matka tasoittuu mukavasti.

Tämän takia salkkua ei välttämättä kannata tehdä lyömällä sinne kaikki omasta mielestä parhaan tuotto-odotuksen kohteet – ja ristiä kädet. Ellei todella pysty sietämään salkun arvon heittelyä.

Salkun volatiliteetin minimoimiseksi sinne voi olla järkevä lisätä velkakirjoja, raaka-aineita tai osakkeita, jotka hyötyvät erilaisista tulevaisuuksista. Esimerkiksi Kojamo luultavasti tykkäisi, jos korot menevät nollaan, mutta Nordean omistajia voisi hymyilyttää vähemmän. Metso luultavasti keulii, jos metallien hinnat nousevat, mutta ylivelkainen teollisuusyhtiösi ei välttämättä tykkää.

Sanotaan, että sinulla on osakesalkussasi yritys, joka tarjoaa 8 % vapaan kassavirran tuoton ja kasvaa 5 % vuodessa.

Kannattaako se myydä, koska seuraavan 10 vuoden aikana luultavasti tapahtuu jotain ikävää, ja kaikki osakkeet laskevat 20–30 %?

Jos yhtiö jakaa kassavirtansa ulos, saat 10 vuodessa 100 % tuoton pelkästään tästä. Lisäksi, jos arvostus pysyy samana, saat päälle 63 % arvonnousun. Uudelleensijoittamalla kassavirran tapahtuu taikoja ja kokonaistuottosi nousee 13,4 % vuodessa. Riippumatta siitä, kuinka paljon osake romahti matkan varrella (Säästin pari minuuttia käyttämällä Chat-GPT:tä laskemaan tämän, joten tekoäly lisäsi taas tehokkuutta)

Jos on valmis menemään vähän pienempiin ja vähän epävarmempiin yrityksiin, tuollaisia tuotto-odotuksia löytyy osaavalle.

Trump, Korot, AI ja Taiwan

Trump

• Marraskuussa todennäköisin presidentti on Donald Trump. Betfair antaa tällä hetkellä 53 % todennäköisyyden sille. Jos olet eri mieltä, kannattaa lyödä vetoa.
• Trump on osakkeille pääasiassa hyvä presidentti. Viime kerralla vaalitulokseen osakkeita myyneet katuivat nopeasti.
• Trump lisää arvaamattomuutta. Kauppasodat, Euroopan hylkääminen ja yllätykset ovat aina mahdollisia. Yhdysvaltojen demokratian heikentäminen ja vastakkainasettelun lisääminen on riski. Mutta tuntuu, että tämä prosessi on jo ollut käynnissä, ja osakkeet ovat olleet hyvässä vedossa. Vaikea arvioida, missä kohtaa kamelin selkä katkeaisi.

Korot

• Suhteessa inflaatiotasoon, korot eivät ole mitenkään erityisen korkealla.
• Korkoihin nähden osakkeet ovat huomattavasti vähemmän houkuttelevia kuin vaikka viisi vuotta sitten. Mutta historiallisesti korot ovat vielä alhaiset, joten osakkeiden arvostustasot voivat olla vähän hapokkaat, muttei nyt sentään myrkylliset. Mutta on ihan perusteltua pitää korkopapereissa enemmän painoa kuin keskimäärin viimeisen 10 vuoden aikana.

Tekoäly ja Nvidia

• Tekoäly tulee varmasti jossain vaiheessa mullistamaan maailmaa. Vähemmän ilmeistä on, että koska ja kuinka paljon.
• Tekoäly on kuin Dustin Hoffmanin roolihahmo elokuvassa Rain Man. Rain Man muistaa kaiken ja tekee laskelmia salamannopeasti. Mutta hänen kykynsä selviytyä maailmassa ja ymmärtää ihmisiä on hyvin rajallinen.
• Näkisin suurena vaarana samankaltaisen kehityksen kuin internetkuplan aikaan, mutta ehkä tällä kertaa sen yli päästään paljon nopeammin. Eli nyt rakennetaan infrastruktuuria hieman liiankin etukenossa, josta seuraa krapula kuin tekoälyn käyttöönotto on hitaampaa kuin ajatellaan.
• Jos pitäisi lyödä over/under tekeekö Nvidia  vuonna 2027 ennustetun 100 miljardia dollaria tulosta, niin otan under. Uskon, että he myyvät kyllä älyttömän paljon grafiikkasuorittimia. Mutta alemmalla hinnalla ja katteella. Ihmiskunnan historiassa ei ole juuri ollut isompaa hillotolppaa mistä kilpailla, joten kyllä se kilpailu sieltä tulee. Niin toki sanoivat iPhone-pessimistitkin.
• On hyvin helppo tehdä itsestään idiootin näköinen ennustamalla paljon mitään tekoälystä.

Sentimentti ja positiointi

Vaikkeivat nämä huuda vielä kirkkaan punaisella, on tunnelma aivan toisenlainen kuin viime syksynä. Etenkin Yhdysvalloissa tunnelma ei ole ihan 2021 vuoden tasoilla, mutta silti keskimääräistä riehakkaampi. Suomessa mistään osakejuhlasta ei voi vielä puhua. 

Katsoo melkein mitä vain sijoituskyselyä tai yksityissijoittajien aktiivisuutta, niin olemme lähempänä kuumaa kuin kylmää. Silloin itselläni alkaa varovaisuusanturit nytkähdellä. Historiallisen datan perusteella ne nytkähtelevät melkein aina liian ajoissa, joten yritän vastustaa ajatusta myydä osakkeita.

Taiwan

• En edes yrittäisi arvata, yrittääkö Kiina ottaa sotilaallisesti Taiwanin itselleen seuraavan viiden vuoden aikana. Riski siitä on, mutta todennäköisyyden laittaminen on todella vaikeaa.
• Miettisin ennemminkin, kestääkö salkkuni ilman täydellistä räjähdystä toimitusketjujen totaalisen sulamisen.
• Kaupankäynti Kiinan kanssa ei loppuisi. Ei se loppunut Venäjänkään kanssa muilla kuin meillä tunnollisilla mailla. Olemme liian naimisissa Kiinan kanssa kaupankäynnin suhteen, joten todennäköisesti seuraus olisi paljon puhetta, ja vähämerkityksisiä tekoja.
• Voisiko salkussa olla jotain, joka jopa hyötyisi epävakaudesta? Asevalmistajia, länsimaisia siruvalmistajia tai toimitusketjuja jo kotiuttaneita yhtiöitä?

Yhteenveto

Korkeammat korot syövät talouskasvua. Valtioiden jo suuret budjettialijäämät rajoittavat elvyttämiskykyä, jos talous heikkenee. Tulosmarginaalit ovat jo historiallisesti korkealla tasolla. Mutta toisaalta ne tuskin palaavat hevin alle historiallisen keskiarvon, koska toimialarakenne on siirtynyt tuottavampaan päätyyn.

Osakkeissa sentimentti osakkeissa on nousuhumalainen (ex-Suomi), muttei itsetietoisuus ole vielä täysin hävinnyt. Keskuspankit vievät hienovaraisesti boolia pois, muttei se sijoittajia haittaa. Jos keskuspankit laskisivat korkoja nopeasti, ei ole kovin vaikea nähdä vielä seuraavaa nousuporrasta.

Talousnäkymässä on vähän tavallista enemmän riskejä, sentimentti on lämpimähkö ja arvostukset eivät enää korkoihin nähden erityisen alhaisia.

En ole enää innostunut fomottamaan indeksiä, mutta en anna riskien haitata, kun löydän houkuttelevan osakkeen. Pyrin kuitenkin olemaan suojaamatta itseäni liian alhaiseen osakepainoon. On hyvä tiedostaa omat biakset ja taistella niitä vastaan.

Niin kauan kuin löytyy osakkeita, joista voi realistisesti olettaa saavansa pitkällä aikavälillä 10 % tuottoa, on vaikea perustella alhaista osakepainoa. Vaikka maailmanlaajuinen indeksi on jo ohittanut 2021 huiput, on yksittäisiä järkevästi hinnoiteltuja osakkeita paljon helpompi löytää.

Nyt kun olen saanut myönnettyä, ettei ole erityisen hyvää näkemystä mihin osakkeet jatkossa menevät, voin jatkossa kirjoittaa yksittäisistä ideoista. 

Kommentoi kirjoitusta Mikon foorumiblogissa

Siviilit eivät usko, kun kerron Suomessa olevan satoja pokeriammattilaisia ja satojatuhansia pokeria pelanneita. Eivätkä usko kaikki pokeriammattilaisetkaan, koska niiden kymmenestä parhaasta kaverista on yhdeksän poikki menneitä pokeriammattilaisen uraa tosissaan yrittäneitä. Mutta uskokaa miuta, sillä olen luotettavin mahdollinen lausunnonantaja, eli jäähdyttelyvaiheessa oleva pokeriammattilainen, joka ei etsi sponsorisopimuksia eikä uusia asiakkaita.

Kendotermein olen SM-liigan nelosketjun laitahyökkääjä. Ei tietenkään ylivoima-aikaa, mutta tekee kaudessa pari kolme maalia kuitenkin. Tosi kovan hädän hetkellä pelaa välillä vaihdon pari alivoimaa.

Joka tapauksessa pokeri Suomessa on törkeän paljon enemmän suositumpaa kuin vuonna 1995, jolloin vasta suunnittelin tulevien elatusapujen pokerivoitoilla maksamista. Tämä operaatio onnistuikin, toisin kuin suunnitelmani ”Laita kaikki poikki Bobby’s Roomissa”.

Pokerisivistymättömille täytynee selventää, että Bobby’s Roomissa pelattiin vuosikymmeniä maailman isoimpia julkisia käteispokeripelejä. Ovella olen käynyt, mutta en pelannut ikinä jakoakaan.

Tällä hetkellä laillista livepokeria pääsee Suomessa pelaamaan vain Casino Helsingissä Mikonkadulla. Ajatusten Saimaan Kanavat ilman mitään kokemusta rahapelialalta laittoivat hiljan kaikki lailliset pelipaikat puhuksiin Rovaniemeltä Tampereen kautta Turkuun. Jos muuten et saa monopolitoimintaa kannattavaksi, ei kannattaisi avoimelle sektorille töihin pyrkiäkään. Ja tuskin Veikkauksen yhdentoista (11) hengen johtoryhmä näin on tekemässäkään.

Nämä ovat niitä juttuja, joita pokerimaailmalle vieraat ekonomikaverini eivät suorilta usko. Kun kerron, että Raha-automaattiyhdistys teki 20 vuoden sopimuksen Playtechin juutalaisten kanssa, ne nauravat, koska luulemansa mukaan taas kerron epäuskottavia paskajuttujani rahapelimonopolista. ”Ei kukaan IT-bisneksessä tee 20 vuoden soppareita”, sanovat jätkät ja läiskivät toisiaan selkään.

Sama homma, kun väitän Veikkauksen johtoryhmässä olevan yksitoista jäsentä ilman päivänkään nykyistä toimea edeltävää rahapelikokemusta. ”Ei nyt sellaista kuljetusfirmaa olekaan, missä ei johtoryhmään ainakin yhtä rekkakorttia vaadita”, he he.

Veikkauksen johtoryhmän ilmiselvästä kyvyttömyydestä huolimatta olisi voinut odottaa, että perinteinen pokeriturnaus since 1996 eli Helsinki Midnight Sun olisi vetänyt paljon pelaajia. Turnaukset olivat ”pieniä”, eli sisäänosto maksoi alle tonnin kaikkiin turnauksiin. Ja potentiaalisia pelaajia Suomessa on varovaisesti arvioiden kymmeniä tuhansia. Ulkomailtakin käytiin aikoinaan Helsingissä, mutta tämän on onneksi Veikkaus onnistunut pääsääntöisesti estämään. Olisihan se nyt harmillista, jos ulkomaalaisetkin toisivat rahaa maailman parhaaseen rahapelijärjestelmään.

Tekee aina mieli vetää kirkasta viinaa, kun joku selittää, miten rahapeliautomaatit ovat tarpeellisia Utsjoen elinvoimalle. Vittu joo, yrittäjä saa jonkun 15 prosenttia ja loput lähtee Pohjois-Haagaan (=Veikkauksen pääkonttori). Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa selittää Veikkauksen väen lisäksi tätä aina kaikissa arpajaislakitilaisuuksissa vakavalla naamalla. Mie en pystyisi, respect.

Onpa muuten kivaa olla yksityissijoittaja & pokeriammattilainen, ettei ole sentään lobbariksi joutunut. Vielä kerran rautatiekiskosta: Jos kotikylääsi tulee rosvojoukko, joka vie kaikki löytämänsä rahat kylästä, mutta jättää niistä arpajaisveron jälkeen viisitoista prosenttia paikalliselle yrittäjälle, onko se silloin ilman muuta ESG-kelpoinen?

Nerokkaan henkilöstöpolitiikkansa vuoksi Veikkaus järjestää maksimissaan sadan hengen turnauksia. Monopoliorganisaatio toimii siten, että jos olet hyvä työssäsi, siut ylennetään sille tasolle, jossa et enää varsinaisesti viihdy. Sitten hommataan joku konsultti, joka irtisanoo kovapalkkaiset rahapeliveteraanit ja suosittelee palkkaamaan tilalle maahanmuuttajia puolella liksalla. Tämäkin juttu on totta: Veikkaus sekä rekryää että pitää yt-neuvotteluja samanaikaisesti ihan rutiinilla.

Miksei tästä tule mitään kohua, kertoo lähinnä Tampereen Punakoneesta, jota myös Yliopistoksi kutsutaan. Ei sopuleita kiinnosta oikeat vääryydet, vaan sellaisen kokemisen teeskentely. Siksi Hesarin satunnaisiin katuhaastatteluihinkin löytyvät aina samat pääluottamusnaiset.

MNS 2024 floppasi kuin mie vanhana

Helsinki Midnight Sun 2024 floppasi pahasti. Vain pääturnaus myi loppuun, ja sekin oli häpeällisen halpa 560 euroa. Syyllisiä huonoon suosioon eivät ole ammattitaitoinen turnaushenkilökunta tai hieno Fennia-Salonki. Syyllisiä ovat sekä Kehä kolmosen sisä- että ulkopuoliset pokerinpelaajat.

Tai tarkalleen ottaen Poliisihallitus, jota Veikkauksen väki syyttää aina kaikesta pahasta. Kuten reikin nostamisesta, aukioloaikojen lyhentämisestä ja kanta-asiakasetujen poistamisesta, joihin se tuskin on syyllinen yhteenkään.

Mutta PoHa on kuin onkin syyllinen siihen, ettei pokeriturnauslippuja saa ostaa internetistä edes vahvalla pankkitunnistautumisella. Oma teoriani tästä on, että Riihimäellä (=päämajansa) kyllästyttiin Rahapelimonopolin vuosikymmeniä jatkuneeseen valehteluun peliongelmaisista ”välittämisestä” eikä uskota enää asiallisiakaan asioita.

Tätä teoriaani tukee se, kun kävin kerran arpajaislakityöryhmässä Pokeriyhdistyksen edustajana yksin selittämässä, miksi internettiä ei voi blokata. Ja seuraavaksi huoneeseen tuli kuusi (6) kaveria Veikkaukselta kertomaan, että kyllä se homma oikeasti hoituu.

Toisen nettipokerisodan voitimme ainakin osin siksi, että RAY:n juipit valehtelivat silloiselle sisäministerille Päivi Räsäselle ja mie pystyin todistamaan tämän, koska olin sotinut jo ensimmäisessäkin. Vaikka kristilliset uskovat kaikenlaisiin satuolentoihin, ne suhtautuvat valehtelemiseen vihamielisemmin kuin rahapelimonopolin edustajat.

Olen odotellut, että kun Veikkaus yrittää pakottaa kaikki asiakkaansa nettiin laittamalla pokeriturnausseurantansakin rekisteröitymisen taakse, se hoitaisi asian. Koska sokeankin pitäisi nähdä otsallaan, että et sie Lappeenrannasta lähe turnaukseen, johon ehkä saat lipun. Varausjärjestelmä on tyhjänpäiväinen, koska liput varaavat helsinkiläiset pelaajat. Veikkaus ei lähetä maakuntiin livepeleistä edes e-maileja, mutta toki Mikonkadun vakkarit tietävät, milloin turnaukset pelataan ja liput tulevat varattaviksi. Joten varattujen lippujen kiintiö menee kavereille, jotka pelaavat turnauksen jos a) rahaa on jäljellä b) vaimo päästää c) aurinko ei paista.

Jotta livepokeriturnaukset saavuttaisivat lähellekään takavuosien suosiota, pitäisi liput laittaa myyntiin samanaikaisesti tarjolle kaikille Hangosta Nuorgamiin. Sehän on vähän ikään kuin rahapelimonopolin tehtäväkin: Tarjota rahapelejä kaikille suomalaisille tasapuolisesti. Ihan samalle suosion tasolle kuin 15 vuotta sitten ei päästä, koska Nerola ja Porno-Sami halusivat soittaa Pokerin Vihollinen Numero Ykköselle vuonna 2010.

Tosin ymmärtääkseni nykyisen Veikkauksen tärkein tehtävä on maksaa Blokkikoskille palkkaa eläkeikään asti. Ennen vanhaanhan monopolihenkilökunnan ensimmäinen agenda oli valehdella tekevänsä hyväntekeväisyyttä, mutta tarina ei enää kanna edes Sanoma Oy:ssä.

Voi olla, että saan yli yhdeltä hoolerilta pashaa niskaan tästä lausunnostani. Mutta pokeripiireissä ja poliisissa kaikki tietävät, että livepokeripelit ovat Poliisihallituksen typeryyden ja Veikkauksen kyvyttömyyden vuoksi siirtyneet laittomiin pelipaikkoihin. Jos tämä oli toivottu kehitys, niin hyvin veditte, tytöt ja pojat.

Tähän on pakko lisätä, että laittomien pelipaikkojen massaratsiat vuoden 2000 malliin eivät ole se ratkaisu. Sitä myöten, kun hoolerit kömpivät putkistaan ulos, he avaavat seuraavan pelipaikkansa. Pokerin suosio Suomessa on niin suurta, että kyse on lähinnä siitä kuka pelit järjestää ja missä.

Vanha sotaratsu haistoi kevään

Olin vähän ajatellut pitää Suomen Pokerinpelaajat Ry:n keskustelukerhona, jossa dokaillaan kaksi (2) kertaa vuodessa. Ja aina välillä jutellaan mukavia pokerista poliitikkojen kanssa.

Toisaalta mie näin myös itseni enoni esimerkin myötä pelaamassa jääkiekkoa nuorisomaajoukkueessa. Lopetin lätkän SaiPan D-junioreihin, koska näsäviisas Aki 12v ja valmentajansa sotilasmestari Nulpponen eivät tulleet yhtään toimeen. Eli ihan kaikki suunnitelmani eivät aina toteudu. Laihduttamisessa ja raitistumisessakin on vielä tekemistä.

Mutta lähden vielä kerran taistoon. Etsin sen henkilön, joka on päättänyt, että pokeriturnauslippujen myyminen netissä lisää peliongelmia. Ja yritän ympäri puhua asiasta päättävän tahon (ei ole välttämättä siis sama veronkuluttaja). Ellei tämä onnistu, laitan nimensä lehteen.

Voi olla, että Jouni Laiho onnistui hävittyään nuorena Ruokolahden nimismiehenä sökössä rahansa istuttamaan Poliisihallitukseen kulttuurin, jonka mukaan pokeri on ebolaa tarttuvampi ja isorokkoa tappavampi. Mutta jos häviän sodan, mie teen ne kaikki naurunalaiseksi.

En lupaa voittaa sotaa, mutta jättää tantereelle muitakin vähintään haavoittuneita kroppia kuin omani. Laillinen turnauspokeri olisi pelastettavissa. Jos viranomaiset siihen suostuvat.

Monet ihmiset ovat käsityksessä, että Suomesta Brysseliin kannetaan tolkuttomat määrät rahaa. Ja niin miekin tämän viikon torstaihin asti. Luin Talouselämästä ”Kurkut, korkit, kiellot ja käskyt”-jutun, jossa mm. ex-pääministeri Jyrki Käteinen kertoi, miksi haluaa saada EU-korkin nenäänsä pikahuikkaa ottaessaan.

Mutta vielä suurempi uutinen oli, että 2022 jokainen suomalainen maksoi EU-jäsenyydestä 144 euroa. Tai siis tämä oli nettomaksu EU:lle per henkilö. Talouselämän nettomaksu 534 miljoonaa ei täsmännyt muistelemaani Suomen asukaslukuun, joten tarkistin Eurooppatiedotuksesta onko 144 euroa vai 534 miljoonaa oikea luku. Vai onko meitä sittenkin vain 3,7 miljoonaa sierainparia arvelemani 5,6 miljoonan sijaan.

Joskus oli sellainenkin aika, kun uskoin isojen lehtien luvut sellaisinaan. Mutta sitten vaihtui vuosituhat ja siirrettiin oikolukuresurssit poliittisen korrektiuden valvomiseen. Ja vaihdettiin miljoonat miljardeista erottavat ciscascus-osaajiin.

Osoittautui, että 144 euroa per nassu oli oikein. Tämä on selkeästi vähemmän kuin mitä maksoin elatusmaksuja kuussa toukokuuhun 2024 asti. Suorastaan humoristisen halpa hinta tulliunionin suojasta ja vapaasta liikkuvuudesta sen sisällä. Ottaen huomioon, että Bryssel syytää holtittomasti euroja sekä ranskalaisille maanviljelijöille että Strasbourgin kaupungille. Ilahduin siis vilpittömästi summan pienuudesta.

Jos olisin perussuomalainen eurovaaliehdokas, kysyttäessä ”Paljonko EU-jäsenyys maksaa suomalaisille?” vastaisin melkein miljardi euroa vuodessa. Jos taas joku aavistuksen vähemmän epäluuloisesti EU:hun suuntautuvien ääniä kalasteleva, määrittelisin summaksi suuruusluokkaa satanen per henki. Vielä on viikko aikaa kampanjoida, saa käyttää.

Eurovaalit eivät sytytä

Europarlamenttivaalien äänestysprosentti on ollut Suomessa niukasti Koskenkorvan alkoholipitoisuuden (38%) yläpuolella neljissä viime vaaleissa. Tämä kertoo selkosuomeksi, että vaalit eivät oikein nappaa kansalaisia. Vaikka pitäisi. Sillä on paljonkin väliä, lähetämmekö sankareita vai tunareita Brysseliin painimaan. Siellä nimittäin säädetään valtaosa regulaatiostamme ja jaetaan paskalasteittain (eng. shitloads of) hynkkyä.

Normaaleissa eduskuntavaaleissa tärkein valinta tehdään puolueen kohdalla. Mitkä puolueet muodostavat hallituksen on se mistä pitkälti Suomessakin eduskuntavaleissa äänestetään, vaikka ruotsalaisen mallin blokkivaaleista ei olekaan ainakaan vielä kyse.

Eurovaaleissa taas henkilöillä on enemmän väliä, koska europarlamentaarikkoja valitaan vain viisitoista. Tämä on yksi enemmän kuin 2019, nämä karkelothan pidetään viiden vuoden välein. Joten Teuvo Hakkarainen muodostaa yhden neljästoistaosan tämän hetken suomalaisista mepeistä!

Läpällä äänestämisen vastuuttomuudesta huusin muuten pää punaisena velttovirtaslaisille jo 1990-luvulla. Kun solidisti markkinataloususkovainen polttaa äänensä pellelle, on tapahtunut kahden äänen vahinko. Kuulin yhdeltä tutultani kännisten matkustajien hurranneen lentokoneessa känniselle meppi-Teuvolle, joten voi olla, että valutan vettä hanhien selkään.

Olen muuten kova polttamaan ihmissuhteitani huutamalla, kun näen täysipäisten ihmisten tekevän typeryyksiä. Tätä en siis tee pokeripöydässä, sieltä lähinnä patoutuu huutamistarpeita siviilielämään.

Älkää levittäkö ebolaa

Oletan Sijoitustiedon lukijoiden äänestävän vielä markkinatalousmyönteisemmin, kuin keskustelupalstalta voisi päätellä. Kovimmat kuumakallet yleensä nimittäin postaavat eniten, joten epäilen komentotaloussiipemme olevan postauksissa yliedustettuna. Näin ollen omasta perspektiivistäni toivoisin teidän äänestävän ahkerasti.

Toisaalta sijoitustietolaiset ovat valitettavasti myös niin sivistyneitä, että tietävät yhden äänen rajoitetun merkityksellisyyden. Jos olette niin laiskoja, ettette viitsi tehdä yhtä maksutonta palvelusta paremman yhteiskunnan suuntaan, toivoisin teidän kuitenkin vaikenevan asiasta. On jo jonkunlainen vastuullisuuden osoitus olla levittämättä vastuuttomuuttaan.

Olen äänestämään kannustamisen lisäksi myös yrittänyt joskus yrittänyt saada ihmisiä olemaan äänestämättäkin. Nuorena nimittäin yritin lahjoa viikonloppuna lakkiaisten takia luonani vieraillutta Lappeenrannan demarien nuoriso-osastoa (keski-ikä alle 80). Olen varma, että jos tuo kaksikko hankkii joskus rollaattorit, ne työntävät nekin sisukkaasti vaalipäivänä uurnille.

Ihan hukkaan eivät vaikuttamisyritykseni ole kuitenkaan menneet. Kerran sain ainakin äiskän äänestämään eurovaaleissa Liisa Jaakonsaarta, eli Nato-myönteistä demaria. Sellaisiakin oli siis olemassa jo ennen helmikuuta 2022.

Valintakelpoisuus ja vaalikoneet

Itse etsin vanhana poliittisen painoarvoni maksimoijana kaikissa vaaleissa sellaista ehdokasta, jolla on hyvä, mutta ei varma mahdollisuus tulla valituksi. Vielä en ole löytänyt sellaista, jonka valinnan oma ääneni olisi ratkaissut, mutta ei ole täysin poissuljettua, että niinkin voisi vielä tapahtua. Voittihan Suomi Euroviisutkin.

Vaalikoneesta en etsi ehdokasta, mutta tarkistan muilla meriiteillä valitsemani vastaukset. Politiikkaa seuraamattomille ymmärrän vaalikoneiden kelaamisen kyllä. Siksi niitä toimittajat virittelevätkin omien poliittisten mieltymystensä mukaan. Esimerkiksi mie koen olevani hyvinkin arvo- ja markkinaliberaali, enkä pääse ikinä vaalikoneissa oikeaa alakulmaa lähellekään. Alareuna on varattu paremmistolle ja sinne päästäkseen on pakko tyyliin vastustaa ydinvoimaa tai harrastaa puunhalailua.

Työntäkää polarisaatio nenäänne

Suhtaudun EU-korkkeihin luultavasti Momentum-Matikaistakin vihamielisemmin. Mutta en silti ole nähnyt tarpeelliseksi postata itsestäni kuvia korkki nenässä. En siis koe kyseessä olevan kovin elämää mullistava asia.

Aikamme irvikissa on twitter-keskustelu pulloon kiinnijäävien korkkien ympärillä. EU-kriittiset näkevät korkit yhdeksi EU:n tuomista maailmanlopun merkeistä. Ja suurempaa Brysseliä ajavat väittävät korkkeja hyödyllisiksi ja kutsuvat niistä vikisijöitä pikkulapsiksi.

Itse pidän molempia osastoja patologisina sekä propagandan levittäjinä että sen uhreina. Toiset ovat vain kuplautuneet oikealle ja toiset vasemmalle vaikka kohtaavatkin silloin tällöin twitterissä.

Mutta sillä aikaa, kun hönöt kiistelevät korkeista, sivistyneiden ihmisten on syytä käydä äänestämässä eurovaaleissa. Ainakin miulle oli uutinen, kun Aura Salla Sijoitustiedon Teerenpelissä kertoi, että EU:sta voi hakea myös sellaista rahaa, joka ei ole korvamerkittyä Suomeen. Olin luullut, että rahat on etukäteen pääsääntöisesti maittain jaettu ja sitten EU lähinnä valvoo, täytetäänkö tukilaput oikein. Tietäisittepä, lukijani, miten vähällä tiedolla näitä kolumneja väsätään.

Joka tapauksessa Suomi ja suomalaiset tarvitsevat kyvykkäitä meppejä puristamaan EU:sta mahdollisimman paljon rahaa Suomeen ja tekemään niin vähän haitallista regulaatiota kuin mahdollista.

P.S. Nykyisen alhaisen vaatimustason maailmassa täytyy alleviivata, että viimeinen lauseeni on osin huumorivitsi. Kyllä EU ainakin joskus on tehnyt myös hyödyllistä regulaatiota. Tätä saattaa olla vaikea hahmottaa, ellei ole soittanut Euroopassa kännykällä neljällä eri vuosikymmenellä.

Kolme markkinasoturia -julkaisusarjassamme kysymme kolmelta sijoittamisen asiantuntijalta, mikä heille on ajankohtaista juuri nyt.

Alkavissa kesätunnelmissa näkemyksiään antoivat Nordnet Suomen maajohtaja Suvi Tuppurainen, sijoituskouluttaja Svenne Holmström sekä Sijoitustiedon Seurantalistan kirjoittaja Almanakka.

Lue myös edellinen katsaus.

______________________________________________________________________________________________

Suvi Tuppurainen - Nordnet Suomen maajohtaja. Kannustan suomalaisia kuluttamaan, säästämään ja sijoittamaan sopivassa suhteessa.

Tänä vuonna on nähty Nordnetillä uusi ennätyskuukausi kansainvälisessä osakekaupassa, kun yhden kuukauden kaupankäyntivolyymistä jopa 49 % toteutui Helsingin Pörssin ulkopuolella. Vaikka aiemminkin koronapandemian aikana, sekä edellisen meemiosakekauden aikanakin ylitettiin 40 prosentin raja, ei lähes 50 prosenttiin ole aiemmin päästy. Suuri osa tästä volyymistä on dollarimääräistä kauppaa.

Helsingin pörssin jääminen indeksikehityksessä täysin USA:n markkinoiden jalkoihin ja meemiosakkeiden uudelleen paluu otsikoihin ovat saaneet suomalaiset yksityissijoittajat Nordnetissä sekä kasvattamaan omistusta yhdysvaltalaisissa yhtiöissä että käymään vilkkaasti kauppaa.

Toukokuussa nähtiin vahva meemiosakkeiden, kuten Gamestopin ja AMC:n paluu. Kevään suosikkiosaketta Nvidiaa ne eivät sentään vielä toukokuun lähestyessä loppuaan ohittaneet, mutta Gamestop näyttää päätyvän vaihdolla mitattuna toukokuun kakkoseksi.

Top-listoilta poimin myös yhden vahvan nousijan, sähköajoneuvojen kehittämiseen keskittyvän Faraday Future Intelligent Electricin. Faraday on vaihdolla mitattuna seitsemännellä sijalla USA-osakkeissa, mutta kasvattanut tänä vuonna omistajamääräänsä Nordnetillä Suomessa yli 1000 prosentilla.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö USA-kaupankäynnin kiihottajana on saatu markkinoille tällä viikolla. Kun useimmat pörssit ja markkinapaikat soveltavat kahta selvityspäivää (T+2) osakekaupoissa, toukokuun lopussa Yhdysvaltojen ja Kanadan pörssit siirtyivät yhden selvityspäivän käytäntöön (T+1). Tämä tarkoittaa, että kauppapäivän jälkeen rahat ja osakkeet kirjataan yksi pankkipäivä kaupan toteutumisen jälkeen.

Edistyksellistä välittäjää käyttäessä tätä ei välttämättä edes huomaa, kun myyntitoimeksiannon toteutumisen jälkeen rahat ovat saman tien käytettävissä seuraavassa sekunnissa uuteen ostoon. Jos välittäjä ei ole satsannut kaupankäyntipalveluihin, voi sijoittaja joutua odottamaan myynnistä saamiaan rahoja ennen uuden oston tekemistä. Tämä odotusaika lyhenee nyt sitten kahdesta päivästä yhteen Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Samaan tapaan ostot tulee maksaa nopeammalla aikataululla.

Mielenkiintoista selvitysajan lyhentymisessä on se, että oman näkemykseni mukaan T+1 selvitysaikatauluun siirtyminen saattaa kiihdyttää jenkkikauppaa entisestään.

Viimeisin liikahdus: Olen sijoittanut osakesäästötilille tulleet osingot takaisin pörssiin, jatkanut kuukausittaista indeksisijoittamista sekä sijoittanut käteisvaroja korkean koron perässä lyhytaikaiseen lainaan. Lisäksi vein äidin synttärireissulle Pariisiin ja satsasin terassin viihtyvyyteen.

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________________________________________________________________________

Svenne Holmström toimii sijoituskouluttajana yrityksessään Ghost Investorissa. Hänellä on yli 20 vuoden ammatillinen tausta sijoittamisen parissa. Edellisen kuuden vuoden aikana yli 9.500 henkilöä ovat osallistuneet hänen sijoituskursseihinsa.

Pitkät valtionlainakorot ovat pysyneet melko samalla tasolla jo vuoden verran, eikä EKP tai FED ole vielä alkanut laskemaan ohjauskorkojaan. Ensi kuussa tullee kuitenkin EKP:n ensimmäinen korkojen lasku. Tilanne korkomarkkinoilla on korkosijoittajan näkökulmasta erittäin kutkuttava. Elleivät korot laske saavat he hyvää korkotuottoa, ja jos korot laskevat tulee vielä enemmän tuottoa.

Jos jollekin markkinalle pitäisi antaa ”ylipainota” suosituksen niin kyllä korkomarkkinat on niin lähellä sitä kuin olla ja voi. Viimeksi näin hyvää tilannetta tarjottiin 2008, tosin Finanssikriisi otti parhaimmat tuotot pois kohonneiden riskipreemioiden takia silloin. Nyt sellaista tilannetta ei ole odotettavissa.

Mielestäni parasta tuottopotentiaalia nähtäneen Yhdysvaltojen todella pitkissä valtionlainoissa. Lähtötaso esim. 20v valtionlainoissa on tätä kirjoittaessa 4,83%. Saksan pitkien valtionlainojen korko on alle 3%:ssa. Ottaen huomioon kuinka dynaaminen FED voikaan olla suhteessa EKP:hen ei olisi yllättävää, jos korkoja laskettaisiin melko nopeastikin kun aika koittaa. Sitkeästi korkealla leijuva inflaatio ei vielä mahdollista tätä, tosin keskeisimmät luottamusindikaattorit ovat jo olleet tovin laskutrendissä, joten mahdollisesti inflaatio hellittää jopa tänä vuonna. Pitkiin korkoihin heijastuu etenkin markkinoiden pitkäaikainen inflaationäkemys.

Mielenkiintoinen korkeamman riskin peliliike olisi tosiaan UST20y+ tyylin valtionlaina ETF:t, valuuttariskillä tai ilman. Ideana tässä olisi hyötyä korkojen laskusta lainojen pitkien modifioitujen duraatioiden kautta. Toisaalta ihan jo perinteisten Investment Grade lainojen tuotto-odotus on ilman korkojen laskua 6% ja High Yield lainoissa sekä Pohjoismaissa että Yhdysvalloissa jopa 8-10%. Kaiken kaikkiaan upea tilanne korkomarkkinoilla ja uskoisin, että korkosijoittajilla on seuraavien 2-3 vuoden aikana kissanpäivät hyvästä syystä.

Viimeisin liikahdus: Ostin saamillani Danske Bankin osingoilla toisen kajakin. Totesin, että ensimmäinen oli selvästi parempi…

_______________________________________________________________________________________________

Almanakka - Sijoitustiedon Seurantalistan kirjoittaja, päivisin olen töissä rahoitusalalla ja öisin tutkin pääosin pieniä yhtiöitä.

Uskottelen itselleni markkinoiden olevan sitä epätehokkaammat mitä pienempiä ja vähemmän seurattuja yhtiöitä tarkastellaan. Pienet yhtiöt eivät aina ole mielenkiintoisia sijoituskohteita isoille sijoittajille likviditeettiongelmien, omien typerästi kirjoitettujen sääntöjen, tai milloin minkäkin takia. Kun pienet yhtiöt kohtaavat muutenkin pienemmälle huomiolle jäävän reunamarkkinan Suomesta, alkaa oikeita epätehokkuuksia syntymään.

Pyrin hyödyntämään näitä epätehokkuuksia ja kalastamaan siellä missä muut eivät vielä juuri kalasta. Sijoitushorisonttini on sijoitusteesiä tehdessä vähintään viisi vuotta, mutta aika harvoin teesin realisoitumisessa tai raukeamisessa menee ihan niin pitkään.

Kotimaisen sijoittajan näkökulmasta voi tuntua hassulta sanoa, että esimerkiksi Harvia on huonosti tunnettu ja vähän seurattu yhtiö – sehän on foorumeilla ja palstoilla harva se päivä esillä. Sitä väitän sen kuitenkin olevan – etenkin kansainvälisen ison sijoittajan näkökulmasta. Kun Sauronin silmä on kääntynyt likvidimpiin ja hohdokkaampiin nimiin Yhdysvalloissa, jää kaltaiselleni sivutyöosakepoimijallekin jonkinlainen mahdollisuus löytää hyviä yhtiöitä järkevään hintaan.

Epätehokkuus ei tietysti aina ilmene liian halpoina hyvinä yhtiöinä, vaan ylilyöntejä tulee myös toiseen suuntaan. Onnistuin tuurilla valitsemaan edellisen kappaleen esimerkkiosakkeen niin hienosti, että se täydentää myös tämän kappaleen esimerkkiyhtiön tunnusmerkit.

Harvia kävi järjettömän tuntuisissa hinnoissa pandemian jälkilöylyissä (badam-tss) vuonna 2021. Yhtiön osake on taas tekemässä uutta kovaa nousua, mutta nähdäkseni tällä kerralla enemmän ulkomaisten sijoittajien voimin. Tämäkin on kiva piirre ulkomailla tuntemattomien hyvien yhtiöiden omistamisessa – joskus ne saattavat löytää ne.

Pienissä suhteellisen tuntemattomissa yhtiöissä on siis ainakin nämä kivat piirteet:

1) Välillä niitä saattaa saada liian halvalla

2) Välillä niistä saattaa saada liikaa hintaa

3) Niiden tutkiminen saattaa olla valtavan laajalle toimintaa hajauttaneita isoja yhtiöitä helpompaa

Viimeinen liikahdus: Nyt kun kerroin sijoittavani pääosin pieniin tuntemattomiin yhtiöihin pitkällä sijoitushorisontilla, niin voinkin todeta viimeisenä liikahduksenani ”treidanneeni” kahden pohjoismaisen suuryhtiön osakkeella ~3kk aikahorisontilla. Eli ostin ja myin Fortumia ja Bolidenia. Siitäs saitte.

_______________________________________________________________________________________________

Keskustele ja toivo tulevia vieraita tässä ketjussa

”Soihdut sammuu, kaikki väki sammuu, väääki sammuu” tapasin usein lauleskella munakarvattomassa iässä joulunaikaan. Eteläkarjalaiseen jouluun kuuluvat nimittäin Poku Kivelän normaalit ruokajuomat glögien jälkeen, mutta ennen lahjapullojen avausseremonioita. Teoreettisesti on mahdollista, että olen pari kertaa hoilannut biisiä kovemmin kuin paremmin vielä aikuisiälläkin.

Reilut puolitoista vuotta sitten kirjoitin miksi kasvoton omistuspohja on yhtiölle vaarallinen. Ja miten rahastojen pääomistama Exel on juuri sellainen. Sekä miksi (=typeryyttäni) olin ostanut myymäni laput kaikki takaisin.

Tervetuloa beesailemaan muitakin lappuja kuin Exeliä. Toivottavasti teillä on siihen varaa.

Exelin anti rautatiekiskosta

Exelin osakekurssin käyttäytyminen loppuviikosta vei uskoni ihmiskunnan tulevaisuuteen. Mitä ilmeisimmin suorilla osakkeilla käyvät kauppaa myös sellaiset ihmiset, joille se ei todellakaan sovi. Ja aktiivisiin rahastoihin laiskuuttaan sijoittavat ansaitsevat rahastonhoitajansa.

Exel kerää rahaa osakkeenomistajiltaan vanhan kansan merkintäoikeusannilla, jota myös kuponkianniksi kutsutaan. Yhdellä osakkeella sai yhden merkintäoikeuden, jolla saa kahdeksan osaketta hintaan 0,23€. Jos sinulla on Exelin osakkeita, etkä tiennyt tätä, olet ansainnut rangaistukseksi Kim Lindströmin viereesi narisemaan osingonjakopolitiikasta ja vanhoista hyvistä ajoista yhtiökokousluuppiin, jossa ei koskaan päästä osingonjakopäätökseen asti.

Maanantaina 20.5. osakkeesta irtosi kyseinen merkintäoikeuskuponki. Mitään aivan yhtä käsittämätöntä ei tapahtunut Exelissä kuin Finnairin annissa. Yhtiön markkina-arvo nousi ”vain” vajaat 20 prosenttia Finskin ylituplatessa. Isä anna näille alennusmyynnissä olleensa kuvitelleille anteeksi, sillä he eivät todellakaan tienneet, mitä he tekivät.

Myin osakkeitani vastapalloon, kuten hyvin usein uutisettomiin nousuihin teen. Lisäksi oli hyvin todennäköistä, että kun kupongit tulevat listalle, Exelin stetsoni lerpahtaa pahasti. Kaikilla Exel-kurissa uiskentelevilla ei varmasti ole laittaa 8 x 0,23 euroa per omistettu vanha osake lisää peliin. Ja sillä osalla, jolla likviditeettiä löytyy, ei välttämättä kuitenkaan löydy innokkuutta heittää hyvää rahaa huonon perään. Joten merkintäoikeuteen kohdistuisi luultavasti jo listaamispäivänä perjantaina 24.5. myyntipainetta.

Turhaan jäin lussuttamaan, kun jäi lappuja vielä myytäväksi perjantaihinkin asti, jolloin osake lörpähti 0,42 -> 0,37.  Ajatus oli myydä kaikki loput osakkeet ja ostaa kaikkien myymieni tilalle merkintäoikeuksia, jos niiden kautta osaketta saisi alennuksella. Tämä lasketaan perjantain kaupankäyntihinnoilla näin:

Osakkeen hinta 0,37€

Alennus per merkintäoikeus 8 x (0,37€ – 0,23€) = 1,12€ = merkintäoikeuden laskennallinen arvo.

Halt, Seis, Stop, Stoi!!! Yllä oleva kannattaa hahmottaa. Merkkarin hinta muodostuu siitä, kuinka paljon sillä ”säästää” osakkeita merkitessään verrattuna listalta ostamiseen

Merkintäoikeuden hinta 0,94€

Arbitraasivoittoa per ostettu merkintäoikeus = 1,12€ – 0,94€ = 0,18€.

Tehdäkseen arbitraasia (= riskitöntä tuottoa kahden tai useamman instrumentin välillä) täytyy myydä osaketta ja ostaa tässä annissa kahdeksasosa myydystä määrästä merkintäoikeuksia. Nämä yhtälöt täytyy osata itse rakentaa jokaiseen antiin, jos aikoo sijoittaa suoraan osakkeisiin.

Tosin kyseessä on ensimmäisen asteen yhtälöistä, joiden ratkaisemista opiskeltiin 70-luvulla ala-asteella. Nykyisillä vaatimustasoilla tullee jo lukion kolmannella. Toki lukion läpäistäkseen ei kaiketi tarvitse opetella ratkaisua, ainakaan jos on joku ahdistusdiagnoosi. Eihän meidän tähtisilmäzoomerimme voi olla laiska tai vastuuton, ellei koulu suju. Sillä täytyy olla joku itsestään riippumaton vaiva, jota helpottamaan äidit ja lääkärit yhdessä etsivät kuumeisesti pilleriä.

Lauritsalan Oraakkelina sanoin toimitusjohtajalleni ennen kupongin listautumista, että kyllä tähän joku geelitukka väsää algoritmin (=automatisoidun kaupankävijän), eikä arbitraasia pääse käsipelillä mitenkään tekemään. Motivaationi anti- excelin väsäämiseen oli lähinnä henkilökunnan koulutus ja olemattomalla excel-osaamisellani brassailu.

Olinpa pölkyllä päähän lyöty, kun herätessäni oli liki kaikki laput myyty ja niiden tilalle ostettu kuponkeja hyvällä spreadillä. Onpas mukavaa, kun on pätevää henkilökuntaa ja epäpäteviä kilpailijoita!

Näille Exeliä omistaville instituutioille ei arbitraasi mitä ilmeisimmin maistunut:

Häpeää huutavan nunnan perään munasilleen Aleksanterinkadulle kävelemään koko porukka, jos jatkavat nukkumista 3.6. asti. Tällöin lähtevät merkkarit listalta.

Varman tilin tekeminen olisi vaatinut ainakin soiton pankkiiriliikkeeseen ja pyynnön algoritmin virittämisestä. Mutta toisaalta kuukausipalkkaiset rahastonhoitajat jaksavat vain sen verran kuin jaksavat.

Voehan se olla niinnii, että jonkun rahaston säännöt estävät merkkarikikkailun. En tiedä, mutta a) ei ainakaan pitäisi estää b) jos estävät, sellaiseen rahastoon ei kannattaisi sijoittaa. Aika paljon antaa markkinoille etua, jos on varaa räkiä ilmaisen rahan päälle.

Arbitraasin tekeminen kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan spekulantin kansalaisvelvollisuuksiin!

P.S. Harkitsin kirjoittaa jostain vähemmän itseäni vahingoittavasta aiheesta, koska saattaisihan osaketta saada lainaan maanantaina. Jos lappu olisi ollut suoraan shortattavissa, olisin vain itsekseni myhäillen tehnyt arbitraasia niin kauan kuin lainattavia osakkeita olisi löytynyt ja vaiennut kuin Ruotsin NHL-tähdet Tšekkiä vastaan.

Mutta kun olisi pitänyt kaivaa osakkeita jostain vähän syvemmältä, päädyin avoimeen tiedotuspolitiikkaan. Ehkä joku Exelin omistaja herää tästä kolumnista toimenpiteisiin ja tarjoaa vielä jonain kauniina päivänä kuivan omenasiiderin. Ja eikä sen päivän tarvitse kaunis olla.

24.7.2022 Rahastojen Exel