Pokeriyhdistyksen Nordean tili on ollut lukittuna jo pitkään. Missasimme jonkun FYC (=Fuck Your Customers) -deadlinen ja Norppalive sammutettiin meiltä. Tiedämme siis, että siellä se norppa luodolla röhnöttää, mutta emme näe sitä.

Tilanteen korjaamiseksi olemme toimittaneet Nordean vaatimia pöytäkirjoja. Sitten juristi pitää sitä pöydällään niin kauan, että voi hymy naamalla ilmoittaa, että tiedot ovat jo vanhentuneet ja tarvitaan uusi. Tai että teillähän on uusi hallituksen jäsen, tarvitaan sen PEP (=Politically Exposed Person) -tiedot. Eli onko kyseessä ministeri, kansanedustaja, puoluejohtaja tai muussa narsistin unelmapestissä tahi sellaisen lähipiiriä, eli esimerkiksi puoliso, hoito taikka koira.

Ja sitten kun on odoteltu, kokeeko kansanedustajan avustaja itsensä Pepiksi ja toisaalta mitä Nordean nipottaja siitä tykkää, onkin pidetty jo uusi kokous ja tarvitaan sen pöytäkirja. Tai ainakin edellinen on jo liian vanha. Sihteerimme Raevaaran kanssa olemme juosseet tätä oravanpyörää jo useamman vuoden.

Mutta olen vakuuttunut, että vielä nostamme maalissa kädet ylös ja otamme viskit. Maistuvat luultavasti yhtä hyvältä kuin eiliset ”USA:n aseapupaketti Ukrainalle” -bourbonit. Jos tilanne vaikuttaa toivottomalta, uhkaan Nordea-pokerien järjestämisen lopettamisella.

Tämä siksi, että pitkäaikaisen asiakkuuden poisvetämisellä uhkaaminen on tyhjänpäiväistä. Toiminnanjohtamallani sotaveteraanisäätiöllä oli Nordeassa korottomalla tilillä melkein miljoona euroa. Kovan työn jälkeen sain selville Nordean vähäkuluisimman lyhyen koron rahaston. Matkalla sain noottia siitä, että ei niistä kuluista kannata olla kiinnostunut, vaan tuotosta. Mie vastasin Sledgehammerin sanoin: ”Trust me, I know what I'm doing”.

Taisin sanoa myös: ”Tiiän mie senkii, miksie yrität miulle kovempikulusia myyä”. Tämä olisi saattanut kannattaa jättää sanomatta, koska keskustelun perään lähettämäni Säätiön pöytäkirja ei johtanut mihinkään reaktioon. Voi olla, että laatimani pöytäkirjateksti sisälsi liikaa eteläkarjalaisuutta jopa norpankin makuun:

Päätettiin valtuuttaa Aki Pyysing edelleen tekemään asiakassopimuksia ja antamaan toimeksiantoja osakkeista ja rahastoista pankeilla ja pankkiiriliikkeille Säätiön sijoituksista. Tämä käsittää niin ostot, myynnit, merkinnät, lunastukset kuin kaiken muunkin sijoituksiin liittyvän.

Nordea taitaakin olla pohjoissaimaalainen norppa. Savossa ei nimittäin ihan kerran kerrasta eteläkarjalaista läppää ymmärretä.

Aina välillä, riittävästi compliancen seinään päätä hakattuani, vaihdan myös pankkia. Kilpailuttamiseen olen liian vanha ja suuripiirteinen, mutta vaihtamiseen en. Nyt sitten jännätään, mahtaako kyseinen pöytäkirja riittää Säätiölle Nordnetissä ihan talletustilin aukaisuun.

Jos pitäisi lyödä 50/50 veto, sanoisin, että ei. Pitää olla tuoreempi tai täsmällisempi tai molempia. Suomalaiset juristit ovat yleensä nipottajia, mutta ruotsalaisilta kollegoiltaan pitäisi viedä kaikki valta. Tai jotain vielä pahempaa, kuten leikata hiukset. Säätiön rahat siirsin kuitenkin jo pois Nordeasta. Pidän hynkkyä mieluummin sellaisen kioskin nollakorkoisella tilillä, johon on toimiva neuvotteluyhteys.

Lisäksi olen seurannut kavereitteni ponnisteluja luoton saamiseksi Nordeasta. Tämä onkin johtanut semituottoisaan bridge funding -bisnekseen. Suomeksi siis koronkiskontaan kavereilta. Puolustellakseni toimintaani mainittakoon, että empiiristen tutkimusteni mukaan myös kaverit maksavat korkeakorkoiset velat selvästi nopeammin takaisin kuin esimerkiksi korottomat.

En varsinaisesti ymmärrä, miksi Nordeassa annetaan kategorisesti kättä naamaan viime tilikaudella tappiota tehneille sijoitusyhtiöille. Eikö pitäisi lähinnä tarkastella rahoitettavan sijoituskohteen järkevyyttä ja tarjottuja vakuuksia? Toki tietysti pitää katsella luottoa hakevan vempulan vakavaraisuutta ja yleistä asioiden hoitamista, mutta sijoitusyhtiön vuositulos ei ole juurikaan relevantti asia, vaan lähinnä kohinaa.

Eläkevakuuttajatkin tekevät välillä tappiollisia vuosia korkeamman riskiprofiilin (kuten mie) sijoittajista puhumattakaan. Sijoitusfilosofiani riskin suhteen voisi tiivistää:

Jos ei vähintään kerran pari vuosikymmeneen tule tilikaudesta pataan, on riskiä otettu liian vähän.

Tällä vuosikymmenellä on jo yksi tappiollinen tilikausi (2022-2023) ja toinen hyvää vauhtia menossa, joten filosofiaa on tullut toteutettua. Tosin osumat eivät ole tulleet Nordeasta:

Kuvaajassa SMA (=Simple Moving Average) 50 on pääsiäisen ja helluntain välisen ajanjakson mittainen pörssikurssin liukuva keskiarvo. Tästäkin kuvaajasta voi päätellä, että tekninen analyysi antaa enimmäkseen virhesignaaleja. Ja että olin liian laiska ottamaan pois liukkaria, kun tuli kerran jo snipattua.

Jos jossain Hihhulandiassa Atlantin takana on pientä pankkikriisin poikastakin, ottaa meidän kotinorppamme pörssikurssi aina osumaa. Pidän ilmiötä naurettavana ja sen hyödyntämättömyyttä joko laiskuutena tai pelokkuutena.

Olen ollut ilman avioehtoa kahdesti naimisissa, joten omat näyttöni ainakin jonkinasteisesta ahkeruudesta ja pelottomuudesta pitäisi olla annettu jo vuosikymmeniä sitten. Silti täytyy vakuutella itseäni kyvyistäni pyörällä ajamiseen edelleen ja treidailen Nordeaa sisukkaasti vastapalloihin. Momentum-Matikainen silitelköön snautsereitaan myötäkarvaan kaikessa rauhassa.

Kokemukseni asiakkuudesta Nordeassa ovat vakuuttaneet organisaation tuloksentekokyvystä. Sen takia olen aika huolettomasti lappua hodlaillut. Kun tuli nollakorot, tuli perässä myös melko lyhyin väliajoin tiedotteita palvelumaksujen nostoista. Korkojen noustua en ole palvelumaksujen alentamiskirjeitä ensimmäistäkään bongannut.

Lisäksi toisin kuin kuukausipalkkaiset analyytikot, en ole ollut Nordean luottotappioista huolissani. Jos soliditkin hankkeet saavat kättä naamaan, menee seulan läpi tosi vähän pilvilinnoja. Tämän näkemykseni tällä viikolla tosin haastoi Seiska, joka kertoi Nordean rahoittaneen jostain käsittämättömästä syystä Janne Katajan ja Aku Hirviniemen konkurssiin haettua Hihhihhiitä. Toivottavasti Nordealla on kuitenkin pohjakiinnitykset ja toisella pankkirahoittajalla OmaSp:llä jälkipantit.

Ja asiakkaat, jotka eivät suostu ostamaan korkeakuluisia rahastoja millään ilveellä, voi hyvinkin päästää muualle vinkumaan ja kitisemään. Paljon tärkeämpää on saada oma organisaatio ruoskittua myymään tuotteita, jotka ovat pankille mahdollisimman kannattavia.

Puhumattakaan joistain yhdistyksistä, joista tulee pankille lähinnä rupia perheeseen. Tosin Suomen Pokerinpelaajat Ry ei aio kiusallaankaan pankkia vaihtaa.

Nordean osari jyräsi

Nordea ei kirjannut luottotappioita Q1 käytännön lainkaan ja teki tulosta per osake 0,38€ ylittäen konsensuksen ylälaidankin. Mitä ilmeisimmin geelitukat eivät ole yrittäneet hakea Nordeasta riskirahoitusta. Yksityisethän toki saavat sieltä asuntolainoja edelleen. Paitsi jos asuvat muuttotappiopaikkakunnalla.

Inderesin lapsinerojen on pitänyt säätää tuottovaade 10 prosenttiin, että ovat saaneet arvostusmallinsa pitämään Nordean tavoitehintansa ”vain” @12,50. Tämä selvisi kurkkaamaltani ja suosittelemaltani videolta ”Onko Nordea hyvä korkosuoja osakesalkulle?”. Nähdäkseni jos on harrastusta tavoitehintojen mallintamiseen, mutta ei ole oikein koskaan viitsinyt syventyä, Kasper-Verneri taivuttaa rautalangasta jopa siviileillekin ymmärrettävästi.

Old-school anaalina totean vain, että onhan nyt P/E alle kahdeksan ja osinkotuotto yli kahdeksan täysin naurettavia lukuja pankille, joka ei lähtökohtaisesti ole antanut riskiluottoja vuosikausiin. Nordea odottaa oman pääoman tuottonsa ylittävän 15 prosenttia vuonna 2024 ja treidaa P/B 1,1. Haiskahtaa halvalta perjantain vähän nousseellakin päätöskurssilla @10,89.

Ok, hyväksyn Kasper-Vernerin pointin, että ei ole näkyvissä sitä tuloskasvua. Toivottavasti korot tosiaan tulevat alas ja Nordea tekee sitten vähän pienempää korkokatetta. Toisaalta saattaa korkojen laskiessa myös lainakysyntä nousta ja varainhoitopalkkiot pulllistua.

Osarin jälkeen aion ottaa tulevat norppamyyntini (totta kai niitä tulee) entistä kireämmällä spreadillä takaisin. Sellainenkin vaihtoehto on nimittäin olemassa, että joku päivä isoja solideja pankkeja arvostetaan myös yli P/E:llä kymmenen.

P.S. Olen joskus ollut väärässäkin jyräämisessä. Otsikoin ensimmäisen kolumnini vuonna 2011 puhjenneesta toisesta nettipokerisodasta ”Ne jyrää meitin”. Ei ne mitään jyränneet, kenraali Rydman adjutanttinsa Pyysingin kanssa ja fremenilaumojensa avustuksella voittivat vapaussodan oikeudesta jatkaa Suomesta nettipokeria ulkomaille niin yllättäen, että ex-arpajaishallintopäällikkö Jouni Laihoa viluttaa vieläkin.

Ei koskaan jyrää paremmin ja pois ei mieli tee,

Saa naiset vibaa puntteihin kun rovaniemen markkinoilta toin mä lapin kultaa, jee.

Ja vetskari hajoo ja taivas aukeaa,

Ja amatöörikitaristin jytäinstrumetti kuudesti laukeaa.

Nordeassa jyrää,

Nordeassa jyrää,

Nordeassa jyrää.

Ja ennen pitkää kaikki tietää, sitten raukeaaaaa.

-Juice Leskinen

30.4.2023: Triggerit mielessä ja jumalat jalassa

Keskustele Nordeasta

Pörssin perusasioiden oksaharjuna jankkaaminen vuodesta toiseen kyllästyttää välillä. Samojen – omasta mielestäni hauskojen – juttujen kertominen uudelleen ja uudelleen, ei ainakaan lapsieni mukaan vaikuta kyllästyttävän miuta koskaan.

Olen kuitenkin livekontakteja ottamalla ja keskustelupalstoja lukemalla kokenut hyvinkin tarpeelliseksi toistella esimerkiksi ”hinta on mitä maksat, arvo on mitä saat”, ”splitti ei luo arvoa” ja ”halvemmalla on parempi ostaa kuin kalliimmalla” -perusteesejäni. Eivätkä nämä ole pelkkiä teesejä (=väitteitä, jotka halutaan osoittaa todeksi), vaan pohjautuvat matematiikkaan, mikä tieteenä on aavistuksen feminististä tutkimustakin eksaktimpi.

Nahkaruoska soi

Koskaan en sen sijaan kyllästy talousjournalisteille tahdin ruoskimiseen. Ja mieluummin kurmuutan oikeita talousaviiseja kuin Taloussanomia, jonka tosin väitetään joskus jääneen kiinni asiallisesta ja vihervasemmistolaisittain värittymättömästä talousuutisesta.

Niinpä viikon epistolana on tämän viikon Talouselämän Asiantuntijat yksimielisiä – Helsingin pörssi kääntyy: 5 syytä ”hirmunousulle” varsin ansiokas juttu. On jo lähtökohtaisesti poikkeuksellista sopulitoimintaa pohdiskella Suomen karhumarkkinalla rivakan nousun mahdollisuutta. Useimmiten isossa talousmediassa Helsingin huonoina pörssiaikoina lähinnä taivastellaan miten tyhmiä ihmiset ovatkaan, kun rahojaan Helsingissä makuuttavat. Vaikka tarjolla olisi sekä Kiinaa että Argentiinaa ja erityisesti Seitsemän Upeaa mutta Mahtavaa Jättiläistä.

Alman nettiotsikoija on taas kerran ottanut vapauksia, jutussa eivät asiantuntijat ole yksimielisiä tulevasta hirmunoususta. Vaan TE kertoo listaavansa viisi edellytystä pörssin yli 30 prosentin ”hirmunousulle” parin vuoden sisällä. Lainausmerkit ovat omiani, sillä olen nähnyt osakkeellisena Helsingissä yli 30 prosentin vuosituottoja indeksissä jo monta kertaa, ensimmäisen kerran 1986. Varmaan joka vuosikymmenellä ollut kerran pari.

Teollisuuden vastaisku on ilman muuta edellytys indeksinousulle. Meillä on markkina-arvoltaan suurimpien yritysten joukossa kaikenlaista KoneNesteNokiaUPM:ää, joiden menestystä ilman indeksin on vaikea liikkua.

Korkojen selvä lasku on myös no-brainer. Anna miulle laskevat korot Christine Lagarde, oi voimalintuni. Ja mie annan siulle siitä Helsingissäkin nousevat pörssikurssit. Ja lopeta se FED:in varjossa piileskely. Eurooppa on taantuva maanosa ja USA on sisämarkkina, jossa eletään sekä markkinatalouden ehdoilla että Sleepy Joen tukiaisilla. Eri talousalueita siis, ja voivat harjoittaa itsenäistä korkopolitiikkaa.

Pörssin arvostuksen nousu eli kertoimien venyminen on vähän sellainen tapahtuma, että ensin ne korot laskevat ja sitten ne kertoimet venyvät. Ellei Orion pian kerro uudesta mullistavasta laihdutuslääkkeestä. Tai kalorittomasta alkoholista. Mutta joo, Helsingissä P/E:t ovat alhaalla (keskimääräinen 2023 P/E 15) ja voivat hyvin lähivuosina noustakin. Nykyinen nelosen korkotaso ja P/E 20 olisi perusteltavissa odoteltavalla (tai toivottavalla) tuloskasvulla sekin.

Kansainvälisten sijoittajien into

Tässä kävin vähän silviistii, jotta kun Suomi liittyi Natoon, huomasivat ulkomaan pellet, että noilla mykillä metsäläisillähän on yli 1300 kilometriä itärajaa sotaa käyvän diktatuurin kanssa.

Helsingin pörssin takeltelu johtuu osittain ulkomaisten sijoittajien vähäisestä kiinnostuksesta. Jos ne alkavat uskoa Pyysingin Perusteesiin Putinin suhteen eli ”Ei se koulukiusattu kääpiö Nato-maahan oikeasti hyökkää”, voivat dollarilaivat vielä kerran rantautua Helsinginkin satamaan.

Mutta Listautumisikkunan aukeaminen ei pörssiä nosta. Ensinnäkin kun yhtiö tekee menestyksekkään listautumisannin ja ellei pörssiin tule uutta rahaa, ei pörssi tästä nouse mihinkään. Päinvastoin listalle tulee uusi yhtiö jollain hinnalla ja muut osakkeet laskevat, koska sijoittajat joutuvat myymään niitä rahoittaakseen merkintänsä.

Ja toisekseen, listautumisikkuna aukeaa sitten kun pörssikurssit nousevat, eikä toisinpäin. TE on sotkenut sen, että ipojen alkaminen olisi pörssikurssien nousun edellytys. Kyseessähän on härkien paikalle saapumisen seuraus.

Lisäksi listautumisikkuna on auki, tulkaa Fazerit ja ST Ykköset tänne vaan, helposti pääsette listalle.

Ja erityisesti Kuopion KPY, jolla olisi tarvittava laaja osakaskuntakin jo valmiiksi olemassa. Olen muuten melko suivaantunut savolaisille, jotka päättivät lykätä listautumista, koska pelkäävät totuuden eli isännättömän rahan tuottaman markkina-arvon paljastumista. Onneksi kuitenkin KPY:n hallituksen ja edustajiston kokous- ja kuukausipalkkiot sentään juoksevat vanhaan malliin, ettei tule paikallispoliitikoille isompia vahinkoja.

Joka tapauksessa puhutaan mitä puhutaan, pörssin listautumisikkuna ei ole kiinni. Se on vain sisään kiipeämiseen tavallista korkeammalla.

Ipot tulevat, oletko valmis?

Palkitakseni kolumnin loppuun asti lukijat, annan rahanarvoisen vinkin, joka syö varmasti omia tuottojani. Helsingin pörssi nimittäin nousee vielä joskus. Mie en tosin tiiä milloin. Kuunnelkaa vaikka Lepikköä ja Tuomista korva herkkänä. Nehän joka viikko kertovat, missä pörssi on ollut ja mihin se menee.

Joka tapauksessa, kun Fabianinkadulla nousee, alkavat listautumiset Helsinkiin jälleen. Petri Roininen on ruoskinut yrityksiä pörssiin jo vuosikausia. Sieltä ne tulevat jonossa, kunhan kuvittelevat saavansa sijoittajilta arvonsa mukaan tai enemmän.

Ja ihan ensimmäiset listautumiset ovat yleensä parhaita. Media ei hehkuta hiljattain saatuja pikavoittoja, koska niitä ei ole. Trendisijoittajat ovat jo unohtaneet mikä on listautumisanti eivätkä ole koskaan kuulleetkaan prospektuksesta. Ensimmäiset listautujakandidaatit tulevat maltillisella arvostuksella, koska haluavat päästä pörssin loistoon mahdollisimman suurella varmuudella. Ensimmäinen uuden aallon listautuja on helposti joku kuluttajatuoteyritys, joka kaipaa enemmän tuotteilleen näkyvyyttä kuin sijoittajilta maksimirahoja juuri tässä ja nyt.

Ensimmäisissä tämän tai seuraavan vuoden listautumisanneissa on kaiken järjen mukaan tarjolla tavallista parempaa tavaraa, joka on listautuessaan selvästi halvempaa kuin Lifa Air, mutta jota saa enemmän kuin Kempoweria.

Ilmassa on orastavaa kevään hajua, joten on luonnollista alkaa odotella pieniä piristäviä pikiksiä.

Talouselämä 12.4.2024: Asiantuntijat yksimielisiä – Helsingin pörssi kääntyy: 5 syytä ”hirmunousulle”

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Jos olisin Suomen diktaattori, lentäisivät vakuutuskuoret iloisesti roskiin. Tosin samalla kun erilaiset verosuunnitteluhärpäkkeet katoaisivat, tulisivat verokannat alaspäin, joten suurpääoman ei tarvitse lisätä miuta mahdollisen oikeistodiktatuurin teloituslistoille.

Eikä pienemmänkään pääoman tarvitse mökötellä. Nordnethän on tuonut Sijoitusvakuutuksen myös alle satakiloisten sijoittajien ulottuville. Viisi kiloa (=5000€) pitäisi kuitenkin lähtiessä olla. Ihan kaikkein pienimmät eivät maailmanpyöräänkään pääse.

Vaikka pitäisin jotain verojärjestelymahdollisuutta yhteiskunnallisesti hönönä, se ei tarkoita, ettenkö tutkisi sen soveltuvuutta itselleni tai muille. Onkin vastuutonta sijoittamista olla pohtimatta sijoitustensa verotuskohtelua. Eikä sellaista teekään kuin lähinnä satuolennot.

Nordnetinkään sijoitusvakuutus ei miulle sovi

Tähän asti olen enimmäkseen kulusyistä läpsinyt käsille sijoitusvakuutusten tarjoajia. Nordnet on kuitenkin puristanut hallintokulut aika alas = 0,35% 100 000 euroon asti ja 0,15% siitä yli. Tuon alempaa on vaikea löytää kannattavuutta, ja tällä hetkellä markkinan hintapohja löytyykin Nordnetiltä.

Välityspalkkiot ovat Pohjoismaissa min 5 eur / 0,08 % ja eksoottisemmissa kohteissa min 8 eur / 0,08 %. Nämäkin ovat ainakin 80-luvun yhden prosentin + toimitusmaksuja maksaneen perspektiivistä kohtuuhintaisia.

Rahastojakin sinne kuoreen voi tuupata, ja tämä lysti maksaa vain rahaston hallinnointipalkkion. Hämmästelin vähän kuin Paasi-Luukkonen virkansa puolesta tekivät rahapodissa tuotteen edullisuutta.

Olen kuitenkin eläinallerginen, ja miulle koira on haudattuna siinä, ettei päiväkauppaa voi tehdä. En siis tee päiväkaupaksi tarkoitettua treidailua lainkaan, mutta haluan säilyttää optioni ostaa ja myydä saman päivän sisällä. Nordnetin kuoressa toimeksianto eli allokaatiopyyntö annetaan vakuutusyhtiölle ja vieläpä ilman rajahintaa.

Jonnat eivät muista, kuinka ennen vanhaan annettiin ”Päivän kurssi” -toimeksiantoja. Tämä oli tyhmänrohkeaa, koska jotkut pankkiiriliikkeet bona fide jakoivat parhaat hinnat itselleen, toiseksi parhaat suurimmille asiakkaille ja huonoimmat meille bulleroille. Syntymästä epäluuloistuneena en itse käyttänyt tätä toimeksiantomuotoa edes 80-luvulla, enkä mielelläni aloita tätä uskonnollisista syistä nytkään. Vaikka en missään nimessä epäile Nordnetiä samanlaisesta kaupanjakamisesta kuin esimerkiksi 1980-luvun Unitaksessa oli tapana.

Tykkään myös käydä rähjäämässä – tai fiilistelemässä – yhtiökokouksissa, ja Sijoitusvakuutukseen tuupatuilla osakkeilla tämä ei ole mahdollista. Sinun osakkeesi eivät ole sinun osakkeesi, vaan ne ovat vakuutusyhtiösi osakkeet.

Viimeinen niitti kuoriarkkuuni on sijoittamiskielto First Northiin. Pienessä nousussa saatan joskus kehuskella olevani pienyhtiöekspertti. Esimerkiksi tänä vuonna olen onnistunut tekemään hyvinkin pienen markkina-arvon yhtiöillä varsin isoja kuria. Tämä vaatiikin sellaista erikoisosaamista, että sitä ei monella ole.

Isolla kädellä rahastotreidaamisen unelmatuote

Osakesäästötili on vähän kuin Sijoitusvakuutus ilman kuluja, mutta päiväkauppaoptiolla. Muut merkittävimmät erot Sijoitusvakuutuksen eduksi ovat, että Sijoitusvakuutukseen rahan työntämiselle ei ole kattoa, ja rahaa voi painaa myös sekä rahastoihin että ETF:iin.

Rahastosijoittaminen on miulle liian tylsää, joten tämä ei miulle kuorta avaa. Tosin voihan se olla, että vanhoilla päivilläni otan jotain vähäkuluisia maarahastoja pienellä vivulla, kevennellen hypeissä ja lisäillen dipeissä.

Sen helpompaa tapaa biitata maailmanindeksi ei välttämättä olekaan, kuin maltillisen vivun käyttäminen vähäkuluisissa rahastoissa/ETF:issä ja kevyen, mutta taitavan vastakarvan pelaaminen. Ehkä opetan tämän lapsenlapsilleni joku päivä. Edellyttäisi kuitenkin lapsenlapsia, ja elintapoihini nähden yllättävän pitkään elämistä.

Kuoren osakkeita vastaan ei saa vielä lainaa, mutta tavoitteena kuulemma on, että H1/2024 kuluessa tämä onnistuisi. Näen tämän tuotteen kilpailukyvylle hyvinkin tärkeänä. Silloin saattaa joku rahastoihin lämmennyt Big Swinging Jorma innostua painamaan kuoren suojassa isostikin.

Näppärä ase perintösuunnitteluun

Sijoitusvakuutus on ihan oikea vakuutus siinä mielessä, että edunsaaja saa vakuuttajan kuollessa vakuutusyhtiöltä jopa prosentin bonuksen. Eli tosiaan Nordnetin vakuutusyhtiö maksaa 101 prosenttia pääomasta takaisin.

Näen Sijoitusvakuutuksessa tavallista vähäriskisemmän tavan säästää lapselle (tai kenelle tahansa) ja samalla opettaa se osakesijoittamisen ihmeelliseen maailmaan. Kuorensa allokaatiopäätökset voi antaa jossain vaiheessa esimerkiksi jälkikasvunsa askarreltavaksi. (Nordnet Livsforsikring AS Suomen sivuliikkeellä voi olla tämän suhteen jotain vastalauseita, mutta ei kerrota niille).

Jos edunsaajaksi valittu taho alkaa vaikuttaa arveluttavalta, voi edunsaajaa aina vaihtaa. Ja jos kukaan sukulaisista ei tunnu ansaitsevan perintöä, voi edunsaajaksi valita esimerkiksi jonkun niille kaikille vastenmielisen yhdistyksen. Tai jonkun paljon nuoremman henkilön, jonka kanssa olisi voinut olla joskus jotain säpinää. Vaikka ei oikeasti ollutkaan. Siinähän sitten toiveikkaat perilliset ihmettelevät edunsaajaa yhtä paljon kuin tämä itsekin.

Vähän vakavammin ottaen: Jos on jättämässä perinnöksi jotain vaikeasti realisoitavaa arvokasta (tyyliin kartano tai kivihiomo), helpottaisi perillisten elämää kummasti, jos niille askartelisi perintöverojen verran kuoren suojassa. Pystyisivät vähän kelvottomammatkin ainakin hetken pitämään kartanosta kiinni.

Milloin Nordnetin Sijoitusvakuutus on parempi kuin OST?

Sijoitusvakuutus ajaa takaa samaa korkoa korolle ihmettä, kuin osakesäästötili. Vertailututkimukseni yhteenveto:

Jos 100K ei riitä. Tällöin kuitenkin ensin OST täyteen, kulu se on pienikin kulu ja päiväkauppa se, mikä kannattaa.

Jos haluaa käydä kauppaa rahastoilla tai ETF:illä ilman verokarhun väliraapaisuja.

Kohdistettuun perintöverosuunnitteluun. Edunsaajia voi olla monta, ja niitä voi vaihdella. Eikä unohdeta prosentin kuolinbonusta.

Ja vielä jos joskus Sijoitusvakuutuksen kohteille saa vakuusarvoa, mutta OST:ille ei.

Kaupallinen yhteistyö Nordnetin kanssa.

Rahoitusvälineiden arvo voi nousta tai laskea. On olemassa riski, ettet saa sijoittamiasi varoja takaisin.

Sijoitusvakuutuksen myöntää Nordnet Livsforsikring AS Suomen sivuliike. Nordnet Livsforsikring AS Suomen sivuliike myy sijoitusvakuutusta Nordnet Bank AB Suomen sivuliikkeen avulla.

Pakolla armeijaan otetut asevelvolliset ovat yleensä motivoituneempia sotimaan kuin vapaaehtoisesti sotivat palkkasoturit. Eivät siis pätevämpiä, mutta vähemmän halukkaita perääntymään. Ninjoilla on aina vaihtoehtoina taktisen vetäytymisen jälkeen myydä palveluksiaan seuraavalle daimiolle. Esimerkiksi talvisodassa palkkasotilaiden voimin olisi Kollaa tuskin kestänyt.

Toimitusjohtajan sitouttaminen

Pörssiyhtiön tärkein palkkasoturi on yleensä toimitusjohtaja, vaikka onkin osakeyhtiölain mukaan toimielin. Huomatkaa ”yleensä”, joskus toimari on palkattu lähinnä edustustehtäviin. Tällöin liikkeenjohdollisesti merkittävät päätökset tekevät ihan muut tahot, kuten alaisensa, omistaja(t) tai hallituksen puheenjohtaja. Esimerkiksi jos keksijä Osmo Suovaniemi on yhtiön pääomistaja, on epätodennäköistä kenenkään muun pystyvän yhtiössä kovinkaan itsenäisesti toimimaan.

SAK:laisen teorian mukaan yhtiön omistajien ja työntekijöiden edut ovat täysin vastakkaiset. Tällaisella nähdäkseni suoralla valehtelulla saadaan osa jäsenistä ampumaan itseään jalkaan ja vastustamaan hallitusta tekemällä taloudellista vahinkoa työnantajiensa lisäksi koko yhteiskunnalle.

Oli miten oli, joka tapauksessa osakkeenomistajien kannattaisi saada dirikoidensa intressit mahdollisimman yhteneväisiksi omistajien kanssa. Eivät ne nimittäin lähtökohtaisesti samatkaan ole. Yritys esimerkiksi haluaisi maksaa palkkaa välttämättömän minimin ja palkkasoturit luonnollisesti saada vähintään niin paljon kuin rahaa riittää. Lisäksi kuka tahansa päällikkö kernaasti vaihtaa isompaan kioskiin paremmalle liksalle, kun taas hyvästä toimitusjohtajasta olisi tarpeen pitää kiinni tiukemmin kuin keskinkertaisesta puolisosta.

Pankkiiriliikkeet tarjoavat ratkaisuksi ylihintaisia mutta vaikeasti ymmärrettäviä palkitsemismalleja, joista menee veroja aivan poskettomasti. Itse olen suosinut rahan lainaamista yhtiöltä palkkasoturille ja suoria osakeostoja ruudulta.

Joka tapauksessa pelkästään kuukausipalkkaisen toimitusjohtajan palkkaaminen on samanlaista jännää uhkapeliä kuin avioliitto ilman avioehtoa.

Nurminen Logistics – kun mikään ei riitä

Olen ollut havaitsevinani, että parin vuoden takaiset Naton vastustajat ovat innokkaimmin ajamassa boikotteja niille yrityksille, joilla on jäljellä mitään Venäjän kytköksiä. Itse jo 90-luvun natohaukkana taas edustan sitä vähemmistökantaa, että kauppasuhteiden katkaisupäätökset ovat vaikeita mutta tuskallisia ja jokainen pitää ratkaista tapaus kerrallaan.

Niinpä en kivitä Nurminen Logisticsia siitä, että se kuljettaa mm. Vainikkalasta venäläistä ureaa Kotkaan ja metalleja Harjavaltaan. Niin kauan kuin hyvin kannattava toiminta on Suomessa laillista, joku sitä askartelee. Kaupan päälle tulee paremmistolta pashaa niskaan myös pääsiäisajan ulkopuolella.

VR luopui toiminnasta vuoden 2022 lopussa, koska valtionyhtiössä ei ole omat rahat pelissä, mutta poliittinen paine vie helposti pallin alta kuin graduntarkastajaltani Puttoselta vuonna 2003. Viron valtion omistama kioski otti toiminnan VR:ltä haltuunsa, mutta myi North Railin Nurminen Logisticsille vain kolmentoista päivän askartelun jälkeen 13.1.2023. Miksi etelähelsinkiläiset myivät hyvin kannattavan liiketoiminnan rivakasti poroille, on jäänyt ainakin miulle epäselväksi.

Toimitusjohtaja Pohjanvirta kertoi, että virolaiset myivät halvalla, koska liiketoiminnan riskit olivat suuria. Suhtaudun tähän ystävällisesti sanottuna aavistuksen epäluuloisesti. Julkistamaton kauppahinta tai ainakin tarvittu pääoma lienee ollut neljä miljoonaa ja North Rail teki samana eli viime vuonna voittoa moninkertaisesti enemmän.

Pahansuopaiset arvaukseni ovat, että Eestissä on säikähdetty poliittista riskiä ryssien kanssa puuhastelusta, eikä ole ollut omat rahat pelissä. Tai sitten joku on lahjottu, mikä tosin 2024 on paljon epätodennäköisempää kuin 1994. Nämä pähkäilyt pohjautuvat siis omiin Baltian pokeri- ja bisneskokemuksiini, eivätkä sisällä mitään kovaa tietoa.

Kivitän Nurminen Logisticsia tai ainakin toimitusjohtajaansa siitä, että North Railin kanssaostajina toimivat tj Olli Pohjanvirta ja yhtiön ainakin aiempi osakkeenomistaja Matti Eestilä.

Narikkahan tiedotti viime vuoden tammikuussa: ”Nurminen Logistics omistaa tytäryhtiö North Rail Holding Oy:sta 79,8 % ja sijoittajat 20,2 %”.

Yle selvitti viime viikolla julkaistussa jutussa, että ”sijoittajat” ovat tj Pohjanvirta ja liikemies Eestilä. Pohjanvirta ei antanut juttuun haastattelua ja Eestilä aluksi kiisti omistavansa osakkeita. Ilmeisesti kaikki eivät noudata eteläkarjalaista ohjesääntöä, jonka mukaan ”Jos olet jo jäänyt kiinni, kannattaa tunnustaa”.

Ymmärrän miksi pienosakkaiden nimiä ei julkistettu alkuperäisen kaupan yhteydessä. Kukapa haluaisi nimensä liitettävän ryssien verimetalleihin.

Pidän salailua tässä tapauksessa kuitenkin vähän hönönä. Suomalaisen osakeyhtiön omistamisesta jää lainkuuliainen suomalainen kiinni hyvinkin nopeasti, jos sopulit yhtään verta haistavat. Osakeyhtiölaissa on nimittäin hilpeä kohta, jonka mukaan yhtiön on pääkonttorillaan pidettävä kaikkien halukkaiden nähtävillä osakasluettelonsa. Yle onnistui kolmessa kuukaudessa väsyttämään North Rail Oy:nkin näyttämään omansa.

Iltalehti kertoi, että Pohjanvirran mukaan Nurmisella ei ollut laittaa vaadittua neljättä miljoonaa euroa kolmen perään, joten hänet ja Eestilä tarvittiin mukaan. Mie epäilevänä Akina pidän tätä vähän epäuskottavana. Nurminen Logisticsilla oli rahavaroja 31.12.2022 reippaat kuusi miljoonaa euroa ja kassavirta plussalla. Yksi mega ei Nurmiselle ole mikään pikkuraha, mutta toisaalta Pohjanvirta sanoi Talouselämälle tällä viikolla ”Kauppa pystyttiin myös rahoittamaan kotimaisista rahoituslaitoksista”. Eli myös lainarahaa oli saatavilla.

Kyllä tämä vähän ainakin näyttää siltä, että tarjolla oli liian hyvä kauppa kokonaan yhtiölle annettavaksi. Mikä sinänsä on vähän hassua, koska Nurminen Logisticsin tapauksessa toimitusjohtaja oli 31.12.2022 varsin napakasti sitoutettu yli viidellä miljoonalla osakkeella. Mutta aina ei mikään riitä.

Toki toimitusjohtaja, joka on myös hallituksen jäsen (vaarallinen yhdistelmä), kertoi jäävänneensä itsensä, kun Nurminen Logisticsin hallitus kaupasta lopullisesti päätti. Tämä varmaan lienee vähintään muodollisesti totta.

Nurminen Logistics sijoituskohteena

Jos pelaat ESG:ssä, on osake luonnollisesti vahva väistely eli strong avoid. Jos tykkäät hypätä arvoansoihin, kyseessä on huutava osto eli screaming buy. Inderes nimittäin ennustaa 2024 EPS:iä 0,14 = alhaista P/E:tä 7 perjantain päätöskurssilla 1,025. Osinkoakin on tulossa kuusi senttiä eli lähes kuuden prosentin osinkotuotto.

Ollaan hyvinkin jännän äärellä monissakin kysymyksissä:

Saako Nurminen Logistics jatkaa pankittamista liikuttamalla tavaraa Venäjän rajalta Suomen sisällä?

Alkaako rahtia virtaamaan raiteita pitkin kunnolla myös Haaparannan kautta Göteborgiin?

Onnistuvatko huthit estämään Suezin kanavaliikenteen, jolloin Keski-Aasian rahdin kasvu jatkuu?

Ja kestävätkö nykyiset omistajat käynnissä olevan Nurminen Logisticsin median sakinhivutuksen vai laittavatko laput laitaan?

Vaikka sijoitussuosituksien antaminen on kiellettyä, lupaan silti, että Nurminen Logisticsiin sijoittavalle on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luultavasti myös lisää hilpeän ristiriitaisia lausuntoja.

Itselläni on ihan hiljan ostettu mitätön tarkkailupositio, jonka turvin suunnittelen meneväni tarkkailijaksi 17.4. yhtiökokoukseen Vuosaareen.

P.S. Huomasin vuosikertomusta lukiessani, että olin iloisesti missannut, että 1980-luvun lopulla merkitsemäni ja listautunut Kasola Oy muuttui 2007 Nurminen Logisticsiksi. Kasolan pojat menivät kassakaappeineen yksityisyyden hämärään ja John Nurminen tuli julkiseksi mieheksi. Vähän kyllä hävettää nolkytluvun pörssihistoriallisten tapahtumien heikko seurantani.

IL 29.3.2024: Kansanedustajan veljelle ja toimitusjohtajalle pikavoitto Venäjän-rahtibisneksestä

TE 26.3.2024: Nurminen Logisticsin toimitusjohtaja kohutuista Venäjä-kuljetuksista: ”Kansallisesti tuotiin ilmi, että ne pitää saada jatkumaan”

Yle 21.3.2024: Suomalaisyhtiö tekee valtavaa bisnestä venäläisten kanssa – ”Olemme mukana isänmaallisessa työssä”

Keskustele osingoista Akin blogissa

Akinpäivän tasauksesta (20.3.) alkoi kevään osinkosekoilukausi. Olen jo kauden alkumetreillä nähnyt pari selvää osingonirtoamisnukahdusta. Eli ostaja(t) ei ole tajunnut osingon irronneen osakkeesta ja ostanut ”eiliseen” hintaan. Tällaiset nukahdukset – joita itsekin olen tehnyt – tulevat varsinkin korkean efektiivisen osinkotuoton lapuissa kovin kalliiksi.

Jos pörssiyhtiöt välittäisivät osakkaistaan tai osakevälittäjät asiakkaistaan, irtoamispäivät nostettaisiin isommin framille ja ”täsmäytyspäiviä” ei ääneen mainittaisi. Aika monet vanhasta kapulakielen tottumuksesta tiedottavat kuten Kreate yhtiökokouskutsussaan:

Osingon ensimmäinen erä 0,30 euroa osakkeelta maksetaan osakkeenomistajalle, joka osingonmaksun täsmäytyspäivänä 27.3.2024 on merkittynä osakkeenomistajaksi Euroclear Finland Oy:n pitämään yhtiön osakasluetteloon.

Osinko irtoaa pääsääntöisesti täsmäytyspäivää edeltävänä päivänä (T+1). Tämä siksi, että Suomessa selvitetään osakekaupat T+2, eli kaksi pankkipäivää kaupankäyntipäivästä. Ja tuota settlauspäivää kutsutaan täsmäytyspäiväksi.

Useimmat halunnevat tietää, milloin osingon irtoamispäivä on, eikä miten se lasketaan. Joka on siis se päivä, jolla on aktiiviselle kansanosalle merkitystä.

Passiivista sijoittajaväkeä (= ei myy koskaan) kiinnostaa pelkästään maksupäivä, jolloin voi myhäillä verotetuista tilisiirroista omalta tililtä toiselle. Tätä ei voi päätellä mistään, tieto pitää vain kaivaa jostain esiin.

Tuulipukujen pakottaminen laskemaan ja pähkäilemään on turhaa kuin Matias Mäkyselle taloustieteen opettaminen. Kreate voisi yksinkertaisesti kertoa, että 26.3. ja myöhemmin ostetuilla osakkeilla ei enää tämän kevään osinkoa kirstuun kilahda. Eli tikkutiistaina tapahtuvasta osingon irtoamisen ihmeestä.

(Tai vaihtoehtoisesti kertoa 25.3. eli yhtiökokouspäivän olevan viimeinen tilaisuus ostaa osaketta saadakseen 30 senttiä per lappu veroilmoitukseen. Kansalle on kuitenkin parempi tarjota vain yksinkertaista ilmaisua ja yksi opiskeltava päivän nimi.)

Maailma etenee parempaan suuntaan

Joudun myöntämään, että Nordnetin meidät muutosvastarintaiset setämiehet suututtanut uusi softa alkaa pikkuhiljaa olemaan edeltäjäänsä parempi.

Yhtiökohtaiseen yleisnäkymään on tullut uusi osinkonappikin. Tässä Cityconin:

Jos asia olisi vastuullani, vaihtaisin osinkonappiin irtoamispäivän maksupäivän tilalle. Kyllä ne osingot tulevat tilille joku päivä kyttäämättäkin, mutta aktiiviselle spekulantille kuponginirtoamispäivän missaaminen on fataalia.

Napista kun uskaltautuu painamaan ”Näytä”, avautuu näkymä, jossa tarjotaan vain merkitykselliset päivämäärät, eli maksu- ja irtoamispäivämäärä, hyvä hyvä.

Tulevat -otsikko tarkoittaa maksupäivää. En pidä otsikkoa ihan loppuun asti harkittuna, mutta häliäkö vällä, tilipäivä mikä tilipäivä.

Näytänkin miksi sekä mie että parikin kollegaani olemme onnistuneet nukkumaan osingon irtoamispäiviä. Nordnetin yleisnäkymään tuli jo jonkun aikaa sitten asiakasta koskettavien merkityksellisten päivämäärien luettelo:

Ja nuo Osinko-päivämäärät ovat niitä maksupäivämääriä, joilla ei ole seksuaalista merkitystä juuri kuin viriilin elämänvaiheen jo jättäneiden keskuudessa. Noh, taitaa niitä olla vähän nuorempiakin osinkohaukkoja, jotka odottavat osinkoja vesi kielellä – päästäkseen uudelleensijoittamaan rahat mahdollisimman nopeasti. Ja tämä on ihan kunniallista ja fiksuakin toimintaa.

Joka tapauksessa myö kaikki kolme osakesaurusta erikseen luulimme aluksi hyödyllisen oloisen päivämäärätaulukon kertoneen osinkojen irtoamispäivämäärän ja löysimme ”alennusmyynnistä” ylihintaista tavaraa. Tuskin teemme enää samaa virhettä ainakaan samasta syystä. Mutta yritän estää muita sekoilemasta kuin setämiehet. Joiden töppäilyihin pääsyyllinen ei tietenkään ole Nordnet, vaan se näkyy jokaisen meistä peilistä. Ainakin niillä, joilla on jo silmälasit hankittuna.

Pilkunviilaussyystä mainittakoon, että Cityconin kvartaaliosinko ei ole oikea osinko, vaan pääomanpalautus. Tällä ei tosin ole sijoittajan perspektiivistä mitään merkitystä. Sillä sen sijaan on, että se ei ole 0,08 euroa, vaan 0,075 euroa. Nordnetin softa ei tässä kohtaa taivu niin pieniin lukuihin.

Joka tapauksessa osinkonappi oli hyvä päivitys. Ehkäpä siihen tulee joku kaunis – tai puolestani vaikka kuinka ruma – päivä tarkemmat luvut ja maksupäivän sijaan irtoamispäivä?

Erkki ei etene enää mihinkään suuntaan

Kauppalehden kolumnistina Erkki Sinkko oli 80-luvulla aikaansa edellä. Tosin siitä päätellen, että Sinkko haluaisi kieltää pörssiyhtiöiltä omien osakkeiden ostamisen, hän on juppien ja ylisuurten olkatoppausten vuosikymmenelle myös jäänyt. Olisi tietenkin kohtuutonta odottaa 85-vuotiaalta ihan maksimaalista dynaamisuutta.

Omien osakkeiden ostaminen on verotehokas tapa voitonjakoon erityisesti ”aliarvostetuilla” yhtiöillä, miten tämä aliarvostus sitten määritelläänkään. Jotkut insinöörit muuten haluavat väkisin kutsua omien ostoa sijoitukseksi ja tähän heille suotakoon vapaus. Ja todettakoon, että aliarvostettujen osakkeiden ostaminen yleensäkin on hyvä sijoitus.

Aika monet missaavat, että niiden osakkeiden lukumäärä, joille osinkoa jaetaan, vähenee sitä mukaa kuin omia osakkeita ostetaan. Ja jos yhtiön hallitus ajoittaa omien osakkeiden ostot näppärästi, kasvaa operaatiosta osakekohtainen diskontattukin osinkosumma ajan kuluessa.

On melko väsynyttä selittää, että Nokia osti omia osakkeitaan ja tuhlasi osakkaiden osinkorahat. Ja siksi pitäisi kaikilta pörssiyhtiöiltä omien osakkeiden ostot kieltää. Yleensä näillä selittäjillä jäi hype-Nokiat syliin. Nokian osakkeiden myyminen olisi muuten ollut ihan laillinen transaktio vuonna 2000, sano Osta ja Unohda -puolue mitä hyvänsä.

Itse edustan puoluetta, jonka periaateohjelman mukaan omia osakkeita käytetään voitonjakomuotona lähinnä vain, jos yhtiön osake koetaan aliarvostetuksi. Näin siis, vaikka olisi rahoitusteoreettisesti perusteltua voitonjakomielessä ostaa myös ylihintaisia omia osakkeita. Olen kuitenkin perusluonteeltani suojelunhaluinen ja pelokas. Haluan siis suojella ikiholdereiden intressejä ja pelkään sekä osinkohaukkojen että Karo Hämäläisen nokkimista.

On muuten suorastaan vastuutonta selittää, että kyllä ne yhtiöiden pörssikurssit palaavat osinkodipin jälkeen nopeasti takaisin vanhaan. Se nyt vain on niin, että kun yhtiöstä lähtee rahaa ulos, sen ”arvo” sijoittajalle laskee vähintään sen rahan verran.

Sitä on ihan ok selittää, että viime vuonna tai viime vuosikymmeninä kävi osinkojen irtoamisen jälkeen näin. Mutta pörssikursseihin sisältyy niin paljon random walkia, että suhtaudun tällaisten tutkimusten todistusvoimaan tulevaisuuteen liittyviin tapahtumiin hyvin epäluuloisesti.

Onko joku eri mieltä siitä, että jos yhtiöstä siirretään miljoona euroa ulos, sen arvo laskee ainakin miljoonalla eurolla? Jos osingonjako johtaa rahoituksellisiin ongelmiin, kuten Cityconilla ja Intrumilla, arvonlasku voi olla suurempikin. Mutta kyllä se ainakin sen yhden megan verran on.

Jos olet tästä eri mieltä, suosittelen sijoituskohteeksesi lähinnä vähäkuluisia osakeindeksirahastoja.

P.S. Maailman suurimmalla ja likvideimmällä osakemarkkinalla, Ameriikan ihmemaassa siirrytään 57-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi setlaamaan kaupat T+1. Tällöin täsmäytyspäivä ja irtoamispäivä yhtyvät toisiinsa niin että lotisee. Olen aika varma, että Suomessakin vielä joku päivä siirrytään T+1 kaupanselvittämiseen. Ja että vaikka kyseessä on sama päivä, edelleen puhutaan täsmäytyspäivistä ja irtoamispäivistä.

Jargonistaan ei kukaan hevillä suostu tinkimään. Tai edes räpillä.

Kolme markkinasoturia -julkaisusarjassamme kysymme kolmelta aktiiviselta eri sijoitustyylin asiantuntijalta, mikä heille on ajankohtaista juuri nyt.

Kevättä odotellessa näkemyksiään antoivat Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Henna Mikkonen sekä yksityissijoittajat Pentti Jokinen ja Iikka Numminen.

Lue myös edellinen katsaus.

__________________________________________________________________________________________________________________

Henna Mikkonen, Säästöpankkiryhmän pääekonomisti, CFA. Ihmisten taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen lähellä sydäntä.

Seuraan työkseni talouden kehitystä ja siten katson sijoitusmarkkinoitakin ”makrotalouden linssien” läpi. Myös oma sijoitustyylini on pitkäjänteistä, enkä treidaa osakkeilla. Senkin vuoksi oma fokus kiinnittyy pitkän ajan teemoihin ja lyhyen ajan markkinaliikkeisiin en kauheasti jaksa keskittyä.

Yksi teema, mihin ei ole voinut välttyä viime aikoina törmäämästä, on tekoäly ja sen vaikutukset talouteen. Yksittäiset (yhdysvaltalaiset) osakkeet ovat saaneet valtavaa buustia tekoälystä, mutta itse pohdiskelen tekoälyn vaikutuksia talouteen laajemmin. Nostaako se yritysten tuottavuutta? Kuinka paljon kuolee ja syntyy uusia työtehtäviä?

Ilmassa on luonnollisesti paljon kysymyksiä, johon vasta tulevat vuodet tuovat vastauksia. Itse olen varovaisen optimistinen, että tekoäly voisi tuoda nostetta myös Suomen heikkoihin talousnäkymiin hieman pidemmällä aikajänteellä.

Jos poimisin osakkeita, yrittäisin löytää tekoälybuumin keskeltä ”ilmiselvien hyötyjien” sijaan niitä yhtiöitä, jotka vähän epäsuoremmin hyötyvät tekoälystä ja joiden hinnat eivät vielä ole pilvissä. Toisaalta seuraisin myös tarkkaan, miten tekoäly alkaa vaikuttaa yrityskentässä laajemminkin ja kuinka yritykset onnistuvat sen käyttöönotossa ja soveltamisessa toimialasta riippumatta.

Niin lähikuukausina kuin pidemmälläkin aikajänteellä länsimaiden talouskasvunäkymät ovat varsin vaisut. Talouskasvu on luonnollisestikin nopeampaa kehittyvissä maissa, jotka vasta kurovat kiinni kehittyneempiä maita. Siksi on mielestäni fiksua sijoittaa osa salkusta kehittyville markkinoille, riskit toki tiedostaen.

Lisäksi geopoliittinen tilanne ja markkinoiden fragmentoituminen näyttävät johtavan siihen, että Kiina-kytköksiä halutaan pienentää (vaikka niitä toki edelleen on paljon ja näin on myös jatkossa). Intia saattaa olla yksi maa, joka hyötyy tästä kehityksestä. Tämä voi olla ”Intian vuosikymmen”, joten pieni siivu sijoituksista siellä voi tuoda mukavia tuottoja tulevina vuosina.

Viimeisin liikahdus: Vastaus on tähän ollut sama viimeiset 10 vuotta: säännöllinen kuukausisäästö globaaliin osakerahastoon. Oman hyvinvoinnin puolella tuorein hankinta on 10krt kortti ohjattuun lihaskuntotreeniin. Tykkään juosta ulkona metsässä, mutta kuntosalille lähteminen on pakkopullaa enkä oikein saa itsestäni salilla mitään irti. ”Ohjattu rääkkäys” sopii minulle.

______________________________________________________________________________________________________________________

Pentti Jokinen, helsinkiläinen yksityissijoittaja, joka seuraa aktiivisesti markkinoita ja uskoo, että pelin voittaa se, joka kääntää eniten kiviä. Erityiskiinnostus pienemmissä firmoissa.

Kävin edellisessä markkinasoturit tekstissäni vajaa vuosi sitten läpi pienten firmojen alhaista arvostustasoa sekä pohdin markkinoiden potentiaalisesti vähäistä kiinnostusta edellisinä “kuplavuosina” listautuneisiin yrityksiin.

Palataan samaan aihepiiriin, tällä kertaa fokusoiden Italian pörssiin. Italian markkina on pistänyt silmään halpana (fwd PE = 9,1), joka on ollut kuitenkin erittäin vahva viime aikoina. Indeksin nousu on tapahtunut pääosin muutaman isoimman firman vetämänä (niin kuin laajalti muuallakin maailmassa). Mutta Italiasta löytyy yllättävän paljon laadukkaita yrityksiä ja veikkaan, että kiinnostus näihin on kuitenkin vielä verrattain vähäistä.

Kuva 1: Italian indeksin PE (tulevan 12kk konsensus tuloksella mitattuna), Yardeni research

Kuva 2 Indeksin hintataso kivunnut selkeästi ylös tasoilta jossa edellinen vuosikymmen vietettiin. Eli sijoittajien odotuksissa jonkinlainen muutos parempaan tapahtunut?

Italian pörssiin (Milano) listautuneita yrityksiä vuosilta 2020–2023 löytyi reippaasti yli 100 kpl. Kävin kaikki läpi, suurimman osan pintapuolisesti, mutta kiinnostavimmat tarkemmin. Tästä muutama tärppi seurantalistalle, jotka ovat mielestäni laadukkaita firmoja ja hyvässä markkinapositiossa, eli potentiaalisia sijoituksia oikeaan hintaan (muista oma due diligence ja sijoituspäätökset):

$CNS, Civitanavi – Suunnittelee ja valmistaa stabilointilaitteita/-teknologiaa lento-, avaruus-, puolustus-, sekä muiden teollisuusalojen käyttöön. Vahva ja kannattava track record 2012 perustamisesta lähtien (perustaja vielä toimitusjohtajana isolla omistusosuudella). Hyvät tuulet alalla, esim. puolustusteollisuuden investoinnit Euroopaassa, dronet jne.

$GM, Gentili Mosconi – Suunnittelee ja valmistaa kankaita luksusbrändien käyttöön. Perinteinen Italialainen ala, jossa vahva DNA tietyille alueille ja Gentilili Mosconilla mielenkiintoinen niche positio.

$TPRO, Technoprobe – Puolijohteiden testausratkaisuja tekevä yritys, jolla vahva markkinaosuus ja kilpailijoita selkeästi kovempi kasvu viime vuosilta. Alalla isossa kuvassa hyvät tuulet, viime vuosi tosin selkeässä laskusyklissä (pois lukien “high end chipit” data centereihin jne). Potentiaalista kasvua kohtuullisella hinnalla olettaen, että ollaan lähellä syklin pohjaa.

Viimeisin liikahdus: Viimeisin isompi liikahdus omassa portfoliossani oli alkuvuodesta Civitanavin ostaminen salkkuun. Teen paljon pienempiä liikahduksia - aina kun näkemys muuttuu tai treidipaikkoja ilmenee. Sekä päivittäin jiujitsu matolla, että pysyy pääkoppa kunnossa.

______________________________________________________________________________________________________________________

Iikka Numminen, aktiivinen yksityissijoittaja

Hevoseni tällekin vuodelle on Nurminen Logistics, joka on kokenut ison muodonmuutoksen viimeisten vuosien aikana.

Vielä muutama vuosi sitten yhtiön rasitteena oli ylisuuri vuokrasopimus Vuosaaren satamassa, joka meinasi vetää koko yhtiön kölin alta ja yhtiön oma pääomakin valahti miinukselle. Vuonna 2021 yhtiön Suomesta Kiinaan kulkeva juna löi kaupallisesti läpi, ja yhtiö pääsi hurjaan kasvuun, joka tyssäsi helmikuun 24. päivänä Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan.

Nurminen meinasi jälleen kriisiytyä, mutta kaupalliset toimet Baltian liiketoiminnassa ja alkuvuodesta 2023 hankittu Viron valtionyhtiön rautatieliiketoiminta Suomessa (nyk. North Rail) nostivat yhtiön tulostason tappiolta ennätystasolle.

Jos katsotaan pelkästään Nurmisen rahavirtalaskelmaa, voidaan huomata, että se on Hesulin parhaasta päästä. Vain varainhoitajille ja muutamalle ohjelmistoyhtiölle on paremmat kertoimet, kun verrataan liiketoiminnan rahavirtaa investointeihin. Mielestäni Nurminen Logistics voi olla aivan erinäköinen yhtiö viiden vuoden päästä kuin mitä se on tällä hetkellä.

Kukin voi mallintaa omaan Exceliinsä, mitä nykyinen 25M€ liiketoiminnan rahavirta miinus vähemmistöt kumuloituvat, kun yhtiöllä on orgaanisia aihioita ja tähän lisättynä yritysostot. Nurmisella on mahdollista investoida yli 100M€ eri kohteisiin tulevien vuosien aikana.

Mitä tästä saa sitten maksaa? Se onkin hyvä kysymys.

Nurmisen markkina-arvo on 88M€. Yhtiön hinnoittelu on vaikeaa monestakin syystä. Pelkkä liiketulos ei ole hyvä mittari, koska Nurmisen kannalta kahdessa merkittävimmissä segmenteissä, Baltian liiketoiminnassa ja North Railissa, on vähemmistöomistajia, eli koko tulos ei kuulu Nurminen Logisticsin osakkeenomistajille.

Verot aiheuttavat myös hankaluutta, koska niitä maksetaan tällä hetkellä vain Baltian liiketoiminnasta, koska muut liiketoiminnat Suomessa ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana tappiollisia, joten Nurmisen verokanta on konsernin tasolla matala. Sen lisäksi Nurmisella on isoja omaisuuseriä taseessa, kuten vetureita ja terminaaleja, joiden investointitarve on matala, mutta ne aiheuttavat isoja poistoja, jotka näkyvät P/E-luvussa, mutta eivät kassavirrassa.

Inderesin vuoden 2024 ennusteen mukaan P/E-luku on 8x. Vuoden 2023 luvuilla Nurmista hinnoitellaan tällä hetkellä FCF-tuotolla 27%, joka lienee pörssin korkein, mutta tästä pitää miinustaa vähemmistöjen osuus, jonka jälkeen FCF-tuotto on noin 19%.

Viimeisin liikahdus: Lomamatka Saksaan – matkailu avartaa

______________________________________________________________________________________________________________________

Keskustele ja toivo tulevia vieraita tässä ketjussa

Tämän viikon ”Paskaa niskaan piensijoittajille” -palkinnon saa entinen Ab Allmänna Ingeniörsbyrån - Yleinen Insinööritoimisto Oy. YIT maksoi lokakuussa osinkoa ja tällä viikolla suuntasi suursijoittajille osakkeita ja kahdeksan pinnan vaihtovelkakirjalainaa. Piensijoittajille oli tarjolla corporate jargonia ja omistuksen pakkoliudentumista.

Osinkoa ja osakeanteja

Jos yhtiö samaan aikaan jakaa osakkaille verollisia osinkoja ja kerää osakeanneilla rahaa, kiitollisia on syytä olla verottajan lisäksi lähinnä anteja järjestävien tahojen. Pidän epätodennäköisenä, että yhdelläkään pörssiyhtiöllä olisi talousjohtajaa, joka ei ymmärrä prosessissa poltettavan omistaja-arvoa verokarhun ja pankkiiriliikkeiden yhteisessä kokossa.

Suunnatut annit pitää suunnata alennuksella

Ruotsalainen tapa suuntailla yhtenä iltana yllättäen osakeanteja eläkevakuutusyhtiöille ja Family Officeille on valitettavasti suurelta osin valloittanut Suomenkin.

Kehotan näiden pikasuunnattujen antien puolestapuhujien pohtimaan hetken, miksi ammattisijoittajat päättävät laittaa rahaa mihinkään kioskiin yleensä ja jos päätös pitää tehdä nopeasti erityisesti.

Aivan, ne sijoittavat voitontekotarkoituksessa. Suunnattuun antiin osallistuminen ei tuo kerran kerrasta pikavoittoja, mutta oikein hyvällä prosentilla kyllä, koska suursijoittajat ovat samanlaisia rahan kiilto silmissä juoksijoita kuin piensijoittajatkin.

Käytännössä hinta muodostuu huutokaupassa, jossa osallistujat yrittävät olla kovasti nokittelematta toisiaan, ettei joutuisi kovin kalliilla ostamaan. Anti saattaa joskus toteutua hyvin lähellekin pörssikurssia, mutta se tarkoittaa yleensä, että instikat olivat muutenkin ostamassa lisää lappua.

Näin ollen suunnatuissa anneissa poltetaan muiden osakkaiden omistaja-arvoa enemmän tai vähemmän. Perinteisessä merkintäoikeusannissa rahaa kuluu toki annin järjestämiseen, mutta se kohtelee kaikkia osakkaita varmasti tasapuolisesti. Järkytyin hiljan, kun kuulin arvion 50K kalliimmaksi tulevasta merkintäoikeusannista kuin suunnatusta pikkuveljestään. Näitä operaatioita puolustelevat ovat antaneet ymmärtää kulueron olevan paljon suuremman.

Näen suursijoittajille suunnatun annin käyttämisen rahoitusvälineenä perustelluksi vain, jos koetaan pörssikurssin olevan ”liian” korkealla. Tässä on ehkä syytä täsmentää, että omilla osakkeilla liiketoiminnan ostaminen (=myyjälle osakeannin suuntaaminen) voi olla hyvinkin perusteltua. Tai osakkeiden suuntaaminen avainhenkilöstölle. ”Suunnattu anti” käsitteenä ei ole siis mikään kirosana edes miulle.

Pashapuheita

Se aika vuodesta lähestyy, jolloin Israelissa väitetään noustun kuolleista. Joten on hyvä aika heittää vähän mämmiä piensijoittajien päälle. YIT:n talousjohtaja Tuomas Mäkipeska toimi ajan hengen mukaisesti Kauppalehden haastattelussa:

Yhtiökokous päätti viime vuoden keväällä vuoden 2022 tuloksen pohjalta maksetusta osingosta ja jätti hallitukselle liikkumavaraa lähinnä muuttaa osingonmaksun aikataulua. Jälkimmäinen maksupäivä osui syksylle”, Mäkipeska kommentoi Kauppalehdelle.

”Katsomme asiaa niin, että sen aikaiset päätökset on tehty [vuoden 2022] taloudellisen tilanteen ja suoriutumisen perusteella.”

Höpsis pöpsis pimpeli pompeli. Sen aikaiset päätökset on varmaan tehty sen aikaisilla tiedoilla. Mutta mitään oikeaa estettä ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumiseen ja osingonmaksun peruuttamiseen ei ollut. ”Yhtiökokouksen” selän taakse meneminen on lähinnä hilpeää. Suurimmat omistajat eli Ehnroothit, Pentit, Varma ja Toivaset olisivat kyllä ymmärtäneet perustelut osingosta luopumisellekin.

Ainakin suurimmat omistajat ymmärsivät osallistua suunnattuun antiin.

Mäkipeska kehui myös saatua hintaa:

”Annin osakekohtainen merkintähinta oli 1,60 euroa, mikä vastaa viiden viime kaupankäyntipäivän kaupankäyntimäärillä painotettua keskihintaa.

Hinta on ollut sama kuin millä muillakin halukkailla on ollut mahdollisuus ostaa osakkeita markkinoilta.”

Menikö suunnattu anti halvalla vai kalliilla, voi kuitenkin päätellä vasta annin jälkeisestä kurssikehityksestä. Perjantain päätöskurssi 1,76 näyttäisi olevan ihan hyvällä marginaalilla antihinnan yläpuolella. Eikä pörssikurssi annista ilmoittamisen jälkeen ole käynytkään merkintähinnassa. Toistan aiemmin sanomani: Suursijoittajat eivät osta, elleivät koe saavansa alennusta, ja ovat varsin usein hyvin kärryillä, mikä hinta on halpa ja mikä kallis.

Lisäksi Mäkikekka kertoi, että oltiin pakkoraossa:

”Suunnattu osakeanti mahdollisti sen, että pystyimme solmimaan suotuisat lainaehdot ja saamaan oman pääoman ehtoista rahoitusta sellaisilla ehdoilla ja aikataululla, jota ei muuten olisi ollut saatavilla”

Aargh! Saman kuulin Cityconin CFO:lta, kun raivosin niiden suunnatuista kaneista. Totta on, että suunnatulla annilla rahat saa nopeammin. Mutta on rahoitusmarkkinat sitten täynnä yksinkertaisia ihmisiä, kun eivät malta hetkeä odottaa kuponkiannista tulevia varmoja rahoja.

Aika monet rahoitusalan ammattilaiset tosin pitävät piensijoittajia herkkusieninä, joille voi sanoa mitä hyvänsä ja sitten niiden kuuluu nyökkäillä. Joten voehan se olla niinnii, että ihan kaikki mitä kuulemme talousjohtajien kertovan, ei sittenkään pidä paikkaansa. Vaikka laskentaekonomit ovat lähtökohtaisesti paljon luotettavampia kuin markkinointiekonomit.

Toimitusjohtaja Heikki Vuorenmaa samassa jutussa kiisti YIT:n olleen missään pakkoraossa. Eli oli pakko suunnata anti, koska oli niin kova kiire saada rahat, mutta ei silti oltu pakkoraossa. Kuulostavatkohan lausunnot herrojen omiin korviin ristiriitaisilta?

Ymmärrän suuntaajiakin

Onhan se nyt paljon pienemmän riesan tie järjestää suunnattu anti kuin perinteinen merkintäoikeusanti. Osa tuulipuvuista ei edes ymmärtäisi, mitä tapahtuisi ja polttaisi merkintäoikeutensa tai ostaisi vanhaa osaketta väärin perustein, kuten Finnairin annissa tapahtui.

Ja sitten valittaisivat kokemaansa vääryyttä kaikille, jotka suinkin suostuisivat kuuntelemaan ja muutamalle muullekin. Saattaisivat soitella jopa yhtiöön, ja se vasta olisikin kauhistus. Paljon leppoisampaa palaveerata Alexanderin, Hepun ja Maaritin kanssa ja sopia suunnatuista anneista kaikessa rauhassa.

Ymmärrän suuntaajien motiivin kyllä. Joskaan en hyväksy toimintaansa.

Kaikille bulleroille pitäisi antaa tasapuoliset mahdollisuudet omien virheidensä tekemiseen. Ja kyllä se Siperia sitten opettaa merkintäoikeusmatematiikankin.

P.S. Miulla ei ole yhtään YIT:tä, eikä ole vuosikausiin ollutkaan. Huomasin kolumnia tehdessä CFO Mäkipeskan ja CEO Vuorenmaan ostaneen tällä viikolla vajaalla parilla kympillä mieheen osaketta listalta. Eli maltillisesti, mutta kuitenkin ihan paperirahalla.

Insiderien beesaaminen on lempiharrastuksiani, joten harkitsin hetken, pitäisikö ensi viikolla ottaa vähän. Tuskin kuitenkaan päädyn ostamaan, on jo ihan riittävästi kiinteistösektorilla panoksia. Ja rakennusyhtiön taseen kuranttisuuden tietää lähinnä rakennusyhtiö itse, jos aina sekään.

Kauppalehti 13.3.2024: YIT jakoi osinkoa, mutta turvautuu nyt osakeantiin – Näin johto vastaa kritiikkiin

HS 15.3.2024: YIT:n osinko osui piensijoittajan nilkkaan

AKT:n Parta-Ismo Kokko luultavasti taputti itseään selkään, kun sai sovittua muiden ammattiliittojen osallistuvan ahtaajiensa lakkoavustuksiin. Ja myös Teollisuusliiton Riku Aaltotukka & Iku-Turja Lehtonen olivat hyvin tyytyväisiä, kun oli keksitty, miten ay-liikkeelle mahdollisimman pienillä kustannuksilla saadaan aikaan elinkeinoelämälle mahdollisimman paljon vahinkoa.

Suomen taloudellinen hyvinvointi nojaa vientiin. Koska olemme käytännössä saari, saavat muutamat ahtaajat lakkoavustusten kannalta kustannustehokkaasti pysäytettyä suurimman osan ulkomaankaupasta. Tätä täsmäohjusta, jolla isot liitot maksavat pienen AKT:n lakkoilun omat tavoitteensa saavuttaakseen, pelkään käytettävän vielä monta kertaa.

Tajusin ay-liikkeen viimeisen taiston alkavankin heti huomenna, kun päiväkävelyllä ohitimme eläkeläispariskunnan, joka raahasi mukanaan melkein itsensä kokoisia vessapaperirullapaketteja.

Vaikka lakkoileminen loppuu hetkeksi, jatkuu hamstraaminen ikuisesti. -Juice Leskinen

Yhteiskunnan lakkoherkkyys vähentää investointeja ja siten heikentää työllisyyttä. Kyseessä ei ole oikeasti mikään mielipidekysymys. Siitä voidaan debatoida kuinka paljon. Ay-agitaattorien väitteiden mukaan vaikutus on täysin mitätön. Ei niidenkään täysipäinen osasto sitä nollaksi väitä. Pysyttelen väitteessäni, vaikka Patrizio Lainà xiittaisi, että pieni lakkoilu vain piristää työllisyyttäkin.

EK-lobbareiden mukaan taas pienistäkin ulosmarsseista seuraa vähintään massatyöttömyyttä ja nälänhätää. Jostain syystä ymmärsin jo alaikäisenä, että kun työnantajat kertovat lakkojen aiheuttamien vahinkojen suuruudesta, eivät ne ainakaan sen enempää maksa. Toki EK joutuu pysyttelemään lähempänä totuutta kuin SAK, koska Tampereen punakone tuottaa paljon enemmän vihervasemmistolaisia kuin talousrealistisia toimittajia.

Pörssi ottaa lakoista osumaa

Väliotsikkokin on sellainen väite, ettei sitä tarvitse kilpikonnia fiksummille eläimille juuri selittää. Tosin Helsingin pörssi ottaa vähemmän pataan kuin Oy Suomi Ab. Pörssiyhtiöt kun voivat siirtää toimintaansa sinne, missä katsovat voivansa parhaiten tulosta tehdä. Toki Ison Omenan siirtäminen Viroon on haastavampaa kuin ABB:n staattorinvalmistuksen. Jäähän meille kuitenkin satamien porteille lonkerolla käyviä staattoreita. Pakkosuomentajat kutsuvat nimittäin staattoreita seisojiksi.

Olettaisin, että epäinsinööreistä hyvin harvat tietävät mitä staattorit ovat. Avartaisin lukijoideni sivistystä asian suhteen, jos a) se onnistuisi lyhyesti b) ymmärtäisin itse, miten ne toimivat.

Lisäksi pörssi hinnoittelee tulevia kassavirtoja ja useimmat ymmärtävät lakko-osumat kertaluontoisiksi kuluiksi. Tietenkin olosuhteiden paskaantuminen (eng. enshitification) haavoittaa tuleviakin kassavirtoja.

Nähtäväksi jää, kykeneekö Ismo Kokko keväällä 2024 laittamaan useammalle yritykselle lapun luukulle kuin vastaraitistunut ja siten luonnollisesti äreä Risto Kuisma kesällä 1991. Rajat kiinni kaksi viikkoa taantumassa ei kyllä vielä riitä lamassa kuukauden lakkoilulla aikaansaatuihin konkursseihin mitenkään. Mutta Parta-Ismolla on nyt kädessään sellainen Paulin taikakaulin, että voi vielä Hölkkä-Risto tulla kateelliseksi.

Ei Risto tosiaankaan mikään lapanen ollut. Pysyäkseen 16 vuotta AKT:n puheenjohtajana demaritoverien puukottaessa aina tilaisuuden tullessa selkään täytyy olla Muhammed Alin iskunkestokyky. Ja kehään kesällä palaavan Mike Tysonin halukkuus herrasmiessääntöjen noudattamiseen.

Kirjoitin viime kesänä hallitusohjelman luettuani ”Jätän joka tapauksessa laukauksia myös yleislakon varalle”. Näyttäisi sitä, ettei pelkäämääni yleislakkoa tule, vaan Hakaniemen Ajatusten Vantaanjoet tyytyvät pelkkään ulkomaankaupan pysäyttämiseen. Ja tietysti täsmäiskuihin pehmeiksi toivottuja kohteita vastaan. En käytä tässä terroristivertausta, ettei pääsisi vasemmisto taas uhriutumaan. Tai oikeat terroristit loukkaantuisi.

Aki ottaa osumaa

Olen hävinnyt alkuvuodesta indeksille niin paljon, että alkaa jo hävettää. Rangaistukseksi itselleni laitan alkuvuoden näytöt tiskiin:

Keltainen viiva on OMXHGI, eli Helsingin indeksi, joka ottaa osingotkin huomioon. Mikä on sinänsä reilua, koska niin ottaa omakin salkkuni. Tuottoindeksin käppyrä menee siis koillista kohti vähän terhakammin kuin vastaavan hintaindeksin.

Jos muuten löydätte rahaston, joka vertaa kehitystään hintaindeksiin, älkää sijoittako siihen. Jos kusettaa esitteessä, on muutenkin vähintään pikkuvilunkiin taipuvainen.

Ja jos teette sijoituspäätöksiä miun höpinöitteni pohjalta, hakekaa edunvalvojaa. Tai vähintään siirtäkää kaikki sijoitukset vähäkuluisiin osakeindeksirahastoihin.

En muuten syytä huonosta menestyksestäni pörssissä ay-liikettä, vaan yhtä länsisuomalaisten mielestä rivosuista kolumnistia. Aion joka tapauksessa ostaa alkuperäissuunnitelmani mukaan mahdollisesta lakkokuopasta lisää osakkeita. Ammuksia on valitettavasti aika rajallisesti jäljellä, sniif.

Se mitä nämä kravateistaan hiljan luopuneet äijänköriläät eivät myönnä, on että

Duunarit ottavat osumaa

Sotaan ei ainakaan kannata lähteä, jos on tulossa pataan. Pääministeri Petteri Orpo näyttää kaivaneen esiin ainakin miut yllättäneen sisäisen kovuutensa ja valtiovarainministeri Riikka Purralla vaikuttaa olevan enemmän munaa kuin muutamalla keskimääräisellä kokoomuksen puheenjohtajalla yhteensä. En siis usko, että Orpo I taipuu kiristyksen edessä. Enkä oikein usko Hakaniemessäkään uskottavan, kunhan kiukuttelevat kovuuttaan näyttääkseen ja seuraavat puheenjohtajavaalit mielessä.

Terroristeille ei saisikaan koskaan maksaa lunnaita, tai ne toistavat operaatioitaan ikuisesti.

Joten kun savu hälvenee, ovat voimassa ne samat lait kuin ilman lakkojakin. Työvoiman kysyntä Suomessa on vähentynyt jonkun verran, ja tämä muuten laskee palkkoja tai ainakin palkkasummaa.

Yritykset ovat kuitenkin ottaneet siipeensä ihan kunnolla, ja se näyttää olevan ay-liikkeellemme tärkeämpää kuin suomalaisten työntekijöiden hyvinvointi.

Paljonko ay-johtajat työntekijöistä oikeasti välittävät voisi joku ilkeämielinen päätellä AKT:n työntekijöiden joulukuisesta ulosmarssista. Syynä olivat työsuojeluvaltuutetun mukaan liiton johdon ja työntekijöiden väliset heikentyneet suhteet. AKT:n puheenjohtajan Ismo Kokon mukaan hän ei ole luonnollisestikaan tehnyt mitään väärää.

Eräs miuta vanhempi tieteenharjoittaja väitti pokeripöydässä 90-luvulla, että huonoiten omia työntekijöitään kohtelevat monopolit ja ay-liike. Ainakin rahapelimonopolin osalta voin aika läheltä vaikkakin sivusta seuranneena vahvistaa. Lehtitietojen perusteella pitää AKT:nkin osalta paikkansa.

Jos olisin Petteri Orpo, olisin taipuvainen muistuttamaan, että jos tulee vielä lisää lakkoja, eduskunnan käsittelyyn on tulossa ansiokkaan kansalaisaloitteen ansiosta poliittisten lakkojen täyskielto. Aloitteen enemmistöhallitus voi ja pitäisikin hyväksyä. En pysty perustelemaan, miksi maksimissaan 24 tunnin mittaisetkaan ulkopuolisten tahojen vahingoittamisoperaatiot pitäisi lainsäätäjän sallia. Tai jos työnantajalle saa poliittisista syistä tehdä halutessaan vahinkoa, miksei samalla saisi vähän koneitakin rikkoa.

Sopimusten pitävyys on toimivan yhteiskunnan perusedellytys

Olen vähän unihäiriöinen. Joten en jaksa selittää sitäkään, miten sopimusten pitävyys on elintärkeää vakaalle ja kehittyvälle yhteiskunnalle.

Työehtosopimus on kuitenkin sellainen sopimus, että se pitää nykyisellä lainsäädännöllä ay-liikkeen puoleltakin, ellei se jostain poliittisesta syystä halua lakkoilla. Tarve lainsäädännön muuttamiseen ainakin tältä osalta on ilmeinen. Varsinkin kun ay-liikkeen yhteiskuntavastuullisuus on osoittautunut tänä vuonna rajallisehkoksi.

Totta kai myös lakko-oikeus on toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Joten toivotankin maanantaina alkaville lakoille 2024 samaa menestystä kuin SaiPalle.

25.6.2023: Yleislakko on otettava vastaan

11.10.2015: Tämä sota taitaa olla hävitty

Olen kutsunut Inission AB:n hallituksen puheenjohtajaa Olle Hultebergia ja CEO Fredrik Bergheliä Olleksi ja Pelleksi jo kahdella vuosikymmenellä. En tiedä ovatko herrat tietoisia seikkailuistaan Sijoitustiedon sivuilla. Luulisin kuitenkin, Google Translaten keksimisen jälkeen pienyhtiöissäkin jaetaan vieraskielisiä juttuja kaikille niillekin, jotka eivät välttämättä nähdä haluaisi. Jos saan joku vuosi houkuteltua liikekumppanini Karlstadiin, kysyn niiltä. Ja näytän yhdestä kahteen Meanwhile In Sweden -videota.

Olle downshiftasi syksyllä 80-tuntisista viikoista ja luopui markkinointijohtajan paikastaan, mutta jääden kuitenkin edelleen hallituksen puheenjohtajaksi. Pelle vakuutteli webcastissa englanniksi, että Olle on vielä kehissä. Hyvä niin, sillä Olle ja Pelle ovat tehneet elektroniikan sopimusvalmistuksessa aika paljon Antti Piippoa vakuuttavampaa jälkeä.

Merkkasin Inissionia sen listautumisannissa 2015. Sittemmin olen treidaillut sillä puoliaktiivisesti. Ja päätynyt omistamaan sitä jollain seitsemällä miljoonalla. Tosin vain Ruotsin rähmällä.

Miulla on vähän vielä hiuspussipäiden seteleitäkin, mutta ne sulkevat kasinoitaan lähes yhtä ahkerasti kuin Veikkaus omiaan, joten ei ole ihan hiljan tullut käytyä. Mutta kyllä sieltäkin vielä hoolipelejä löytyy.

Joissain asioissa Suomi ja Ruotsi ovat liki yhtä tyhmiä. Kuten Natoon liittymättömyydessä ennen Ukrainan sotaa ja liverahapelipolitiikassa viime aikoina. Noh, aina ei voi olla johtajaonnea, kuten Suomella Risto Rytissä 1944. Miten Suomi liittyi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon vasta selkä seinää vasten, on historiallinen anekdootti, josta eivät historioitsijat Sauli Niinistöä kiitä. Paitsi jos Sale löytää kekkosena oman juhanisuomensa.

Olle ja Pelle käväisivät Suomessa pelastamassa Incapin konkurssilta, mutta sitten tyrkkäsivät lappunsa Kumin kanssa Kakkoseen melko halvalla. Ehkä ruotsalaiset insinöörit pitivät suomalaisten työmoraalia vähän arveluttavana. Mitä se taitaa ollakin, ainakin jos kotimaisen ay-johdon sanomaa kuuntelee: ”Ellette anna meille lainsäädäntövaltaa, emme salli töitä tehtävän”.

Inission teki kuitenkin uuden ryöstöretken Itämaahan ja osti Enedon. Pellen naama-analyysin perusteella tämä ei ole mennyt kuin Strömsössä:

”Inventory that is not moving needs to be moved out. Enedo makes customized products and if customer does not order, material needs to be written off. Same thing is happening in Tunis (Italian company). In December alone 3-4 million krones write offs for these two companies. We need to clean up this situation.”

Olen seuraillut Pelleä nyt jo kohta kymmenen vuotta. Se aikoo oikeasti laittaa sekä suomalaiset, italialaiset että tunisialaiset järjestykseen. Myös Enedo oli konkurssikypsä kioski, ja ehkä hiuspussipäät pelastavat senkin. Ainakin toivottavasti.

Näitä pohtiessaan törmää säännöllisesti insinöörien kolmekirjaimisiin lyhenteisiin. Henkilökohtaisesti tekee mieli aina katkoa kahdesta kolmeen sormea, kun tulee joku ”OEM” tekstissä vastaan. Joka tarkoittaa ”Original Equipment Manufacturer”. Jollainen Enedo on. Joka tarkoittaa, että ne on tehnyt hölmöyksissään tavaraa varastoon ja kun niitä ei ole ostettu, Pelle kirjaa varaston arvon nollaan.

Sitten on myös “EMS”, joka tarkoittaa “Electronics Manufacturing Service”. Mikä on Inissionin peruskauraa. Sitä ne on tehneet ikuisesti. Joku haluaa koirien sähköisiä kaulapantoja ja Inission tekee ja toimittaa. Vai oliko ne lehmien sähköaitoja. Jotain sellaista kuitenkin.

Nyt olemme jännän äärellä, onnistuuko Pelle pankittamaan OEM:ssä yhtä paljon kuin EMS:ssä. En mie tiiä. Mutta Pellen mukaan OEM:ssä pitäisi olla paremmat katteet. Minkä miekin ymmärrän, että miksi. Toki tietysti myös isommat riskit. Tämänkin mie ymmärsin. Taidan olla nero.

Mutta sen tiiän, että Inission pitää webcastinsa nykyisin englanniksi ja niillä on IR-vastaavakin, toisin kuin esimerkiksi Ålandsbankenilla.

Joten olen aika varma, että Pelle tekee parhaansa saadakseen sekä Ollen suorittamaan että Inissionin myytyä kalliimmalla kuin nykyinen markkina-arvo 900M rähmää. Firma tekee omsättningiä 2,2Mrd ja tulostakin jotain 100M. Eli treidaa alle kympin P/E:llä lama-aikana.

Jään Ollen ja Pellen kyytiin tyytyväisempänä kuin Cityconin F. Scott Ballin. Joka aina kertoo, miten kaikki menee varmasti niin tolkuttoman hyvin. Toisin kuin Fredrik Berghel, joka on peruspositiiviisuudestaan huolimatta aina vähän huolissaan. Tykkään enemmän Pellestä.

Teknologiasektorin hyvä veto ja siitä seurannut USA:n indeksien uudet ennätystasot ovat sijoittajalle siunaus ja kirous.

Monilla oli toiveena taantuma 2023 tai viimeistään tänä vuonna. Taantuman piti aiheuttaa osakemarkkinoiden alennusmyynnit, ja pohjien olisi pitänyt löytyä, kun korot kääntyvät vihdoin laskuun.

Talous on pysynytkin USA:ssa vahvana, eikä korkotaso ole kääntynyt merkittävään laskuun. USA:ssa osakkeet ovat jatkaneet ralliaan, ja Nasdaq- ja S&P 500-indeksit ovat nousseet uusille ennätystasoille. Samoin on käynyt Saksassa. Suomessa huipuista ollaan huiman kolmanneksen päässä. Suomi ei ole nousussa mukana, ja itse asiassa viimeiset pari viikkoa Helsinki on laskenut.

Helppoa ja riskitöntä

Acumenille ihmettelin ääneen, että on on liian helpon tuntuista. “Helppoa ja riskitöntä”, kuten palstoilla on ollut tapana puhua. Tämä on ikääntyneiden sijoitusveijareiden koodikieltä. Vähän kuin mafiaelokuvissa aina sanotaan “forget about it”. Sanonnan merkitys vaihtelee tilanteen mukaan. Kun on tehty hyvä kauppa, tai on tehty huono kauppa, joka on hyvällä tuurilla mennyt plussalle, kaupankäyntiä kuuluu kehua helpoksi ja riskittömäksi.

Sanonnan kääntöpuoli on, että kokeneemmat tietävät karman lain olevan ehdoton. Kortti helposti vie sen, minkä se on tuonutkin. Jos salkun kuukauden tuotto on kymmenisen prosenttia plussalla, voi pitää todennäköisenä, että jossain horisontissa jo siintää se 20 prosentin korjausliike, joka ravistelee velkapetterit pois markkinoilta ja syö samalla puolen vuoden tuotot.

Asioiden kuuluu olla näin. Näin sen pitääkin mennä. Jos joku vääntäisi kymmentä pinnaa röh röh-hengessä tuottoa, henkilö kolminkertaistaisi rahansa joka vuosi. Verojenkin jälkeen se tarkoittaisi tuplausta vuosittain. Vuosittainen tuplaus tarkoittaisi kymmenessä vuodessa kassan tuhatkertaistumista. Vaatimaton sadan tonnin salkku kasvaisi siis peruskoulun mittaisena ajanjaksona sataan miljoonaan.

Kuinka monta sukulaista teillä on, joka on perintömökin myytyään tehnyt itselleen sadan miljoonan osakevarallisuuden?

Koska asiakkailla ei ole jahteja eikä joulupöydissä näy hilloheikkisukulaisia, johtopäätös on, että kymmenen prosentin nousukuukaudet eivät käytännössä ole todellisia. Kortti ehkä tuo, mutta myös vie vikkelään.

Toisaalta, jos ostit Nasdaq-indeksiä finanssikriisiä edeltäneessä huipussa n 2.000 indeksipisteen tasolla, olisit nykyisellä 18.000 pisteen tasolla lähes kymmenkertaistanut kassasi 15 vuodessa. Huonollakin ajoituksella voi siis tehdä hyvän tilin, kunhan on sekä kykyä että halua istua salkun päällä.

Pitääkö nyt mennä poteroon?

Kunnon nousujen jälkeen on syytä olla defensiivinen. Syntyneitä tuottoja pitää suojella ja varautua vastoinkäymisiin. Samaan aikaan ei pitäisi kuitenkaan istua roopeankkana rahasäiliössä käteisten päällä. Pitkän aikavälin tavoitteistaan voi jäädä kahdella tavalla: korkealla riskinotolla eli velkavivulla tai korkeariskisillä sijoituskohteilla, tai jättämällä riskinoton kokonaan tekemättä, eli roikkumalla käteisessä tai “varmoissa” sijoituskohteissa, joilla saa itselleen hyvässä lykyssä korkoa vastaavan tuoton.

Pitäisikö siis rahat siirtää nyt teknoista syklisiin? Kasvuosakkeista arvo-osakkeisiin? Yksinkertaisesti keventää teknosalkkua ja jättää käteistä “alempana ostamiseen”?

Onko suhdanteella väliä?

Oma alkuperäinen suunnitelmani oli roikkua teknoissa ja pitkissä velkakirjoissa. Ja sitten jossain vaiheessa vaihtaa kasvuosakkeista syklisempiin papereihin. Suunnitelmaan sisältyi ajatus, että tavalla tai toisella teknot ovat kuplaantuneet, ja mitä korkeammalle ne ovat kivunneet, sen suurempaa korjausliikettä on lupa odotella. Alennusmyynnissä olevista suhdanneherkistä papereista kun on ehkä helpommin revittävissä seuraavat isot plussat.

Suunnitelma meni tietenkin vituralleen. Korkotason lasku on ollut hyvin hidasta ja sahaavaa, eikä velkakirjat ole siksi lähteneet samanlaiseen ralliin kuin aiemmin. Syklisten paperien käänne on myös ollut hyvin epätasaista. Valtiontukipolitiikka, korkeat korot  ja toimialojen eritahtisuus eivät ole suosineet syklisiä papereita, vaikka kuinka mieli tekisi.

Oma tulkintani tilanteesta on, että jos talous voi hyvin ja kasvaa, teknot ulosmittaavat itselleen tuotot, koska ne pystyvät ulosmittaamaan taloudellisen lisäarvon itselleen. Googlet ja Nvidiat ovat kultaryntäyksen vaskooli- ja farkkukauppiaita. Jos olet lehtitalo, mainostamisen piristyminen ei valu pussiisi, vaan Googlen pussiin, joka ne mainokset myy. 

Kasvuosakkeet eivät ole edes nousseesta korkotasosta välittäneet. Teknoille epämääräisten tulevaisuudennäkymien ja diskontattujen kassavirtojen sijaan tärkeämpää alkaa olla, kuinka paljon ne tekevät rahaa tässä ja nyt. Kun korot ovat korkealla ja talous kasvaa, teknot tekevät rahaa. That’s it. Noin yksinkertaista se on.

Pelkoa ja inhoa

Yksinkertaisuus pelottaa minua. Kun asiat ovat päivänselviä, on aivan varma, että siellä on jo ninja kaapissa kyttäämässä sua ja kohta tulee shurikenia otsalohkoon. Osakemarkkinan kokonaistuotosta suurin osa on jo pitkän aikaa tullut teknologiayhtiöiden osakkeista.  Teknologiayhtiöt muodostavat yhä suuremman osuuden osakemarkkinoista. Seitsemän isointa teknofirmaa muodostavat jo kolmanneksen S&P 500-indeksistä. Markkinatuotot ilman teknoja ovat olleet vaatimattomia jo pitkään.

Eka pelkoni on, että pienikin muutos teknoissa, esimerkiksi 15 vuoden nousuputken jälkeen yhden vuoden nousujen verran pakittaminen, johtaisi indeksien merkittävään laskuun. Merkittävät laskujaksot ovat kuin vuorovesi. Uimarannalla veden väistyessä paljastuu, ketkä ovat vedessä munasiltaan.  Samoin laskujen hetkellä aina jostain löytyy ylivivuttanut suursijoittaja ja äkkiä ollaankin finanssikriisissä ja keskellä pelastuspaketteja.

Toinen pelkoni on, että pitkäaikainen nousu on jo luonut sukupolven, joka ei mitään muuta ole koskaan nähnytkään. Vanha viisaus sanoo, että kun edellisen sodan kokenut sukupolvi ja heidän lapsensa ovat menehtyneet, on aika uudelle sodalle. Ihmiset unohtavat. Organisaatiot unohtavat. Tulostavoitteet ja benchmarking naapurifirmaan tai -sijoittajaan ohjaa niin yksilöitä, firmoja kuin viranomaisiakin. Tästä seuraa, että kun tarpeeksi kauan on aikaa kulunut edellisestä rytinästä, niin sieltä se iskee taas. Kuuluu vaan viuh, kun se shuriken liitää kohti otsaasi kuin hidastetussa elokuvassa.

Kolmas pelkoni on, että me emme yksinkertaisesti tiedä, mitkä firmat ovat tulevaisuuden voittajia ja mitkä ovat häviäjiä. Entäs jos Applen sovelluskaupat ja ekosfäärit häviävätkin Microsoftin tekoälypohjaisille ratkaisuille? Entäs jos lainsäädäntö asettaa suitset tekoälylle, tai liian isot teknot pilkotaan? Entäs jos kuluttajat kyllästyvät Facebookkiin, eikä Meta tee enää pennin jeniä? Palveluiden paskoontuminen on uhka myös firmoille itselleen. Onko Apple tulevaisuuden Myspace? Onko Teslan epämuodikkuus vain ensimmäinen laukaus pudotuspeleissä?

Askelmerkkejä

Markkinan ohentuminen, eli markkinatuottojen syntyminen yhä pienemmän joukon tuottamana, ei ole ilmiönä uusi tai ainutlaatuinen. USA:n osakemarkkinoilla ennen muinoin rautatiet olivat suuressa painoarvossa. Sitten oli energiayhtiöiden vuoro. Ja nyt teknojen. Se, että kansantaloudessa lisäarvon kaappaa pieni joukko, ei ole mitään uutta. Osakemarkkinat ovat myös kestäneet hyvin aiemmat ohentumishetket. Tämä korostaa hajauttamisen ja indeksisijoittamisen mielekkyyttä. Hyvin hajauttamalla salkussa ovat aina mukana ne muutamat firmat, jotka sattuvat sen tuoton tekemään.

Osakemarkkinavaluaatiot ovat keskimäärin maltillisella tasolla, mutta keskiarvo hämää.  USA ja teknologia on pärjännyt, mutta muu maailma ei.

Lähde: J.P. Morgan Guide to the Markets

Toistaiseksi jatkan Nasdaqissa ja bitcoinissa roikkumista, mutta yhä enemmän minua houkuttaa ajatus kevyemmästä teknopainotuksesta ja siirtymisestä heikommin pärjänneisiin sektoreihin. Maailman suhdannebarometrit ovat kauttaaltaan punaisina tai ainakin oransseina. Tyypillisesti osakeriskiä on kannattavinta ottaa juuri silloin, kun näkymät ovat heikot.

Lähde: J.P. Morgan Guide to the Markets