Keskustelussa menee sekaisin rahastojen keskimääräinen tuotto ja se, voiko jonkun menneistä tuotoista nähdä tulevat tuotot.
Tutkimuksissa kyse on ollut siitä, miten salkunhoitajien tuottohistoriasta päätellään, kuka heistä menestyy jatkossa parhaiten. Vastaus on: ei mitenkään. Menneisyyden huippumenestys ei takaa tulevia tuottoja. On toki teoreettisesti mahdollista, että tulos ei päde ei-salkunhoitajille, mutta tämän todistelu vaatii muutakin kuin käsien heiluttamista.
Jotta peesaaminen toimisi, täytyy löytää menestyjä, joka on keksinyt menetelmän hyödyntää markkinoiden tehottomuutta. Menetelmän on toimittava pitkän aikaa, että peesaaja ehtii mukaan ennen kuin menetelmä lakkaa toimimasta. Menetelmän on myös pysyttävä salassa. Jos muutkin käyttävät samaa menetelmää, markkinat tehostuvat tältä osin eikä menetelmä enää toimi. Salailu on kuitenkin vaikeaa, koska menestyjän on tehtävä kaupat julkisesti, jotta häntä voisi peesata.
Lisäriski on, että huippumenetelmä perustui sittenkin hyvään onneen ja onni loppuu. Jotta peesaaja voi päätellä, onko kyse onnesta vai taidosta, peesaajan täytyy ymmärtää, mihin menetelmä perustuu. Selvintä on, jos menestyjä selittää toimintaperiaatteen. Silloin menetelmä ei ainakaan pysy salassa. Pitäisikin löytää julkinen huippumenetelmä, joka ei pysy salassa mutta jota muut sijoittajat eivät silti halua seurata. Jokin menetelmä, joka perustuu sijoittajien pysyvään haluttomuuteen käyttäytyä järkevästi.