Olet täällä

Kolumnit

Tulikuumiin startup-markkinoihin en koske pitkällä tikallakaan

Jaa Twiittaa

Wikipedia: Startup-yritys tarkoittaa nuorta kasvuhakuista yritystä. Sillä voidaan tarkoittaa myös yritystä, joka vasta kehittää ensimmäistä tuotettaan eikä tuota vielä voittoa.

Julistaudun omalla päätökselläni Kampin Nostradamukseksi. Uusimmassa Talouselämässä nimittäin kysyttiin Suomen startup-yhteisö ry:n puheenjohtajalta Timo Ahopellolta

Onko startup-sijoituksissa jo kuplan merkkejä?

Tiesin jo ennen lukemista vastauksen olevan saman kuin Pietarilta kolme kertaa kysyttäessä ”Seurailetkos Jeesusta?”.

Kukaan asemaansa arvostava etujärjestön hpj. kun ei koskaan väitä alalleen tungettavan liikaa rahaa. Eikä näin tehnyt Ahopeltokaan:

Ainakaan aikaisen vaiheen kierroksilla ei ole kuplaa. Suurempien rahoituskierrosten kohdalla sitä voi pohtia. Suomessa hyvien yrittäjien ja hyvien tiimien määrä on nousussa, ja silloin rahankin määrä voi nousta. Täällä ei ole niin suurta kilpailua sijoittajien kesken, että se johtaisi ylisuuriin valuaatioihin. Suomeen mahtuisi enemmänkin rahaa.”

Kun yritimme 1990-luvun lopulla ostaa ympäri Suomea puhelinosakkeita, miuta haastateltiin muutamaan lehteen. Jokainen kysyi, mihin suuntaan arvelen hinnan jatkossa kehittyvän. Vastasin markkinatilanteesta riippumatta ”Laskee luultavasti vähän”, koska halusin mahdollisimman monen ihmisen myyvän. Jos ihmisillä on vaikuttamis- tai lobbausintressejä, niiden lausuntoihin kannattaa muuten suhtautua epäluuloisesti.

Tosin Suomen startup-yhteisö ry ei ole lobbausjärjestö. Ainakin mikäli uskomme hallituksensa puheenjohtajan lausuntoa ”Emme ole lobbausjärjestö emmekä työnantaja- tai työntekijäjärjestö”. Seuraavassa kysymyksessä hän kuitenkin vastasi järjestön haluavan vaikuttaa mm. ulkomaisten osaajien lupa-asioihin ja peruskoulun englanninkieliseen opetukseen. Miten valtionhallintoon vaikuttaminen tapahtuu lobbaamatta yhtään, olisi jännä oppia itsekin.

En syytä Ahopeltoa yhtään mistään, paitsi korkeintaan vähän kokemattomasta lobbaamisesta. Jos lobbarilta kysytään, ”Oletko lobbari?”, kannattaisi heti yhtään kiemurtelematta tunnustaa. Koska jos asiaa kerran kysytään, tarkoittaa tämä yleensä kysymyksellä testattavan lähinnä todenpuhumistaipumuksia, eikä niinkään etsitä jo etukäteen tiedettyä vastausta. Tinder-profiiliin ei kuitenkaan kannattane lobbaria ammatiksi laittaa.

Mutta haluan huomauttaa, että startup-markkina rehellisesti sanottuna on tulikuumempi kuin koskaan. Olen nähnyt käsittämättömillä valuaatioilla startupeihin tehtyjä sijoituksia, joissa rahoitusta ovat saaneet sekä ikiliikkujan kehittäjät että takuuvarmat sarjaepäonnistujat. Molemmista näistä ryhmistä löytyy muuten rikollista toimintaa ihan merkittävissä määrin.

Rahoitusta etsivän toimitusjohtajan satuilu on varastamista

Olen viidellä vuosikymmenellä yrittänyt erotella tulevaisuuteen realistisesti suhtautuvia pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia siitä enemmistöstä, joka antaa ylipositiivisia lausuntoja. Joten pidän kusettamisena enkä optimismina startupien jyrkästi koilliseen osoittavia 2021-> käppyröitä, jotka eivät koskaan kuitenkaan toteudu.

Kauppalehden pari vuotta vanhassa tutkimuksessa 97% Invesdorin joukkorahoitusyhtiöistä ei päässyt lähivuosienkaan käyttökate-ennusteisiinsa. Mikko Mäkinen ihmetteli, että edes kolme prosenttia pääsi. Itse taas pidän alan käytäntöä, eli tulevaisuudennäkymien reilusti kaunistelemista, lähinnä sijoittajilta varastamisena.

Sellaisessa ajassa, jossa mikaihamuotilat heittelevät luita kaiken maailman uroksille, on piensijoittajille poikkeuksellisen huono aika etsiä omia startup-harhalaukauksiaan. Tosin yleensäkin he ovat huonossa asemassa sijoittamaan listaamattomiin, koska

Enkeleillä on marssijärjestys

Jos omasta mielestään maailman valloittavan liikeidean omistava startup-yritys haluaa rahoitusta, se pyytää sitä ensin julkiselta sektorilta ilmaiseksi ja sen jälkeen pankeista lainaksi. Jos nämä lähteet osoittautuvat riittämättömiksi, aletaan etsiä oman pääoman ehtoista rahoitusta. Kukaan ei nimittäin halua myydä tulevasta Applesta startup-vaiheen osuuksia sovinnolla.

Parhailla ideoilla ruokitaan ensin suuria Venture Capital -rahastoja. Niitä muuten ruokitaan myös Business Finlandin pääomaruiskeilla.

Niiden perässä marssinevat institutionaaliset sijoittajat. Ne eivät ota kovin herkästi eivätkä maksa kovin hyvin, mutta niillä on startupien perspektiivistä rajattomasti rahaa. Kahden hengen kotisivukioski ei tosin välttämättä saa helposti aikaa buukattua.

Sitten lentelevät jonoon yksityiset enkelit katsomaan, josko olisi jotain kiinnostavaa. Ennustan loppuvuodesta olevan –kokoontumisrajoitusten helpotuttua – useita pitchauspäiviä, joissa enkelit yrittävät päätellä mistä rumista ankanpoikasista tulee isoina joutsenia.

Sen lisäksi on tietysti vielä optio hakea joukkorahoitusta tai muuta sellaista yrityksen perspektiivistä melko kallista rahaa. Tai yrittää myydä jonkun auki olevan kanavan kautta myydä osuuksia keskimääräistä luottavaisemmille sijoittajille.

Koko matkan ajanhan on aina mahdollista tarjota osuuksia Family, Friends and Fools -yhtymälle. Tässä toiset startup-yrittäjät käyttävät enemmän harkintaa kuin toiset. Muistan hyvin, miten olin 1990-luvun alussa velkaa sekä äiskälle että mummille, enkä varsinaisesti nukkunut mitenkään turhan hyvin.

Suomesta ei siis startup-rahoituksesta ole varsinaista oikeaa pulaa, vaikka ehkä jostain hylsyn saaneesta South Eastern Finland World Wide Platform Oy:stä siltä tuntuukin.

Mutta jos juuri Sinulle tarjotaan sijoitusmahdollisuutta startup-yhtiöön, kannattaa miettiä kenen kaikkien luona on ensin käyty. Ei järvi soutamalla kulu, mutta jos startup-yritys on saanut jo sekä ammattilaisilta että sukulaisilta kättä naamaan, miksi juuri Sinä olisit oikea henkilö tunnistamaan sen oikean arvon.

Sunnuntaipäivän ratoksi kurkkasin yhden tarjotuista sijoitusmahdollisuuksista. Näin paljonkin potentiaalia, 10x liikevaihto -arvostuksen ja tappiollisen tuloksen. En tosiaankaan kaipaa portfoliooni mitään lisää stressattavaa, joten hylkäsin viidessä minuutin perehtymisen jälkeen. Pääsääntöisesti en nykyisessä markkinatilanteessa edes vilkaise tarjottujen startup-yritysten lukuja. Mitä turhaa, kun markkina-arvo on aina vähintään se kymmenen kertaa liikevaihto (jos siis on liikevaihtoa), mutta maailma valloitetaan käyrien mukaan vuodessa, parissa tai korkeintaan kolmessa.

Miksi siviilit sijoittavat startuppeihin?

Yllä olevan luettuaan jotkut saattavat ihmetellä, miksi ei-ammattisijoittajat sitten painavat startupeihin itselleen merkitsevääkin rahaa. Näin ne siis havaintojeni mukaan tosiaan tekevät.

Mie en ihmettele. On nimittäin kaksi tavanomaista syytä sijoittaa sellaisiin listaamattomiin yhtiöihin, joissa valuaatio on posketon, mutta toisaalta toiminnasta ei ymmärrä paljon mitään. Ne sijoitusasioissa yllättäen ovat ahneus ja pelko.

Kaikki haluavat osakkeidensa kurssin mieluummin moninkertaistuvan kuin kehittyvän maltillisesti. Onhan se kovin pappamaista ostella osakkeita, joiden vuotuiseksi tuotoksi arvailee suuruusluokkaa 8-12 prosenttia, kuten esimerkiksi mie teen. Toki jos tunnistaisin jonkun varman moninkertaistujan, lahtaisin citykanini kaikki ja ostaisin sitten tätä X-bäggeriä. (Jos muuten joku kertoo tietävänsä varman moninkertaistujan, älkää uskoko sen muitakaan juttuja.)

Ahneuttaan ihmiset siis tekevät kaikenlaisia muitakin kummallisuuksia kuin puolustavat peliautomaatteja kaupoissa. Mutta myös pelko ajaa ihmisiä aavistuksen arveluttavaan toimintaan.

Monille eivät kelpaa pörssiosakkeet ollenkaan, koska niiden kurssi voi laskea. Ja niin muuten voikin, tästä on esimerkiksi miulla muutakin kuin kutitustuntumaa tältäkin viikolta. Pelko ajaa siis väkeä sijoittamaan vain sellaisiin kohteisiin, joiden hinnan ne eivät näe kaikkina arkipäivinä liikkuvan.

Noteeraamattomissa on se hyvä puoli, että niiden hinta ei voi roikahtaa siten, että sijoittaja näkee tapahtuneen netistä helposti. Tokihan näiden yhtiöiden arvo heittelee siinä missä listattujenkin. (Warren Buffett: “Price is what you pay. Value is what you get.”) Mutta mitä ei silmä näe, sitä ei sydän murehdi.

Listaamattomien markkinapaikan suuressa viisaudessaan sulkenutta Finanssivalvontaa ja kahdenkymmenen rivin vastuuvapauslausekkeita juttuihinsa liittäviä muita sijoituskirjoittajia kiusatakseni annan sijoitussuosituksen:

Suosittelen perustamaan startupeja, ei niinkään laittamaan rahaa muiden startupeihin.

Niille, joille yksikin punainen (=tappiollinen) rivi pörssisalkussa tuo sydämentykytystä, lainaan sijoittajaystävällistä päämisteriämme:

”Pörssikurssit heiluvat, get over it!”

Mie taas en tulikuumiin startup-markkinoihin koske pitkällä tikallakaan. Mutta niitä, jotka koskevat, en mitenkään tuomitse. Pienyrityksiin sijoittavat ovat taloutemme selkäranka. Tai ainakin verenkierto.

Mutta yhden neuvon annan: Jos jostain syystä sijoitat johonkin kasvuhakuiseen varhaisen kehitysvaiheen yritykseen, nollaa varallisuuslaskelmissasi koko sijoituksen arvo heti rahojen lähdettyä. Tämä antaa ainakin realistisen perspektiivin sijoitukseen liittyvistä riskeistä.

Aki Pyysing 23.11.2014: Startupeilla tilin tekeminen

Mikko Mäkinen 20.6.2019: Enkelisijoittamisen taivas ja helvetti

Aki Pyysing 3.10.2019: Start up -sijoittaminen pöydän molemmin puolin @Turun Talouspäivät 2019

TE 8.10.2021: ”Yrittäjien on katsottava peiliin”

Keskustele

Tutustu Suomen suosituimpiin viputuotteisiin ilman välityspalkkiota
Liity Sijoitustiedon jäseneksi