Sijoittajia kuvataan usein sopuleiksi, jotka juoksevat laumana samaan suuntaan. Tuore väitöskirja viittaa siihen, että pörssiyhtiöiden johdollakin on taipumus matkia. Pörssiyhtiöiden johtajat ottavat mallia samankaltaisten pörssiyhtiöiden vetäjistä. Matkiminen on kuitenkin riskialtista puuhaa.
Liika luottamus vertaisryhmän tuottamaan informaatioon saattaa johtaa huonoihin päätöksiin, sanoo kauppatieteiden tohtori Ville Rantala. Rantalan väitöskirja (Esseys on Peer Effects in Finance, 2016) sai OP Ryhmän tutkimussäätiön väitöskirjapalkinnon helmikuussa. Rantala kehitti tutkimuksessaan uuden tavan luokitella pörssiyhtiöitä. Matkimisen mittarina käytettiin New Yorkin pörssissä listattujen yritysten tekemiä päätöksiä osakkeidensa nimellisarvon pilkkomisesta. Havaittiin, että yhden splitti kasvatti vertaisryhmän splittien todennäköisyyttä huomattavasti. Jos splitti-ilmoitus oli lisäksi nostanut yhtiön osakekurssia, muiden splittitodennäköisyys kasvoi entisestään. Merkitystä ei tutkimuksen mukaan ollut sillä, johtuiko splitin toteuttaneen yrityksen kurssinousu osin tai kokonaan osakekurssien yleisestä noususta. Tutkimus ei löytänyt todisteita sille, että yhtiöt olisivat hyötyneet matkimisesta. Perässä hiihtäjät eivät ainakaan lyhyen ajan kuluessa yltäneet keskimääräistä parempaan kurssikehitykseen. Splitin kustannukset, jotka voivat olla huomattavia, tulivat kuitenkin maksettaviksi samantien.
Varo vaurasta naapuria
Tutkimus osoittaa, ettei matkiminen tee aina hyvää yksityissijoittajallekaan. Väitöskirjassa perehdyttiin Wincapita-pyramidihuijaukseen, johon tavalliset suomalaiset ohjasivat tuhansia euroa: mediaanisijoittaja pani likoon summan, joka vastasi liki neljännestä hänen vuosituloistaan.
Tuhansien eurojen kysymys kuuluu, mitkä tekijät yllyttivät ottamaan riskiä?
Tutkimus osoittaa, että itseä vauraammat naapurit ovat riskitekijä. Sijoittajat, joiden verotettavat tulot jäivät kotipostinumeroalueensa mediaanitulojen alapuolelle, sijoittivat Wincapitaan tuloihinsa nähden muita enemmän. Tulos viittaa nimenomaan alueiden sisäisten tuloerojen merkitykseen, koska pienituloisilla alueilla asuvat eivät sijoittaneet tuloihinsa nähden enempää kuin suurituloisilla alueilla asuvat.
Helena Ranta-ahon kirjoittama juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Osakesäästäjien keskusliiton Viisas Raha-jäsenlehdessä 2/2017
