Viime aikojen mielenkiintoisin talousuutinen on tullut Saudi-Arabiasta, joka ilmoitti, että osa öljykaupasta, jota käydään heidän suurimman asiakkaansa Kiinan kanssa, tullaan tekemään lähitulevaisuudessa Kiinan yuaneissa eikä dollareissa, missä öljykauppaa on käyty traditionaalisesti aina petrodollariaikakauden alusta lähtien vuosilta 1973-74. Saudien vienti Kiinaan oli 8,2mrd dollaria vuonna 2020, kun taas vienti USA:n oli 1,85mrd dollaria. Silloin, kun kauppaa on käyty dollareissa, on nämä dollarivarannot sijoitettu US Treasureihin ja näin ollen USA on hyötynyt tästä järjestelystä suunnattomasti, kun lähes kaikkien maiden ylijäämäreservit on sijoitettu raaka-aine ja muuta kauppaa ajatellen US Treasureihin, jonka seurauksena myös korot ovat pysyneet alhaisina. Toisin sanoen, muu maailma on rahoittanut Yhdysvaltoja tällä järjestelyllä, jota voisi kutsua talouden graalin maljaksi.
Yllä: Sijoituksena US Treasurit (sininen viiva) eivät ole moneen vuoteen tuottaneet juurikaan mitään, joten petrodollarijärjestelmän heikentyminen on ollut vain ajan kysymys. Lähde: Gavekal
Toinen US Treasureihin liittyvä tapahtuma oli luonnollisesti Venäjän valuuttavarantojen jäädyttäminen USA:n hallinnoiman SWIFT järjestelmän kautta, joka nyt Putinin järjettömän sodan aikana tuntuu olevankin eettisesti oikein. Tämä toisen valtion varojen jäädyttäminen signaloi luonnollisesti muille dollarireservejä omistaville maille (lähes kaikki maat maailmassa), että heidän varansa voidaan jäädyttää, jos asiat eivät mene USA:n ulkopolitiikan mukaisesti. Tuoreessa muistissa on lisäksi se, että USA konfiskoi Afganistanin 7mrd USD arvoiset valuuttavarannot viime vuonna, kun USA hävisi sodan Talibaneja vastaan.
Dollarin ”kunniaa” on puolustettu (ts. sodittu) useamman kerran aikaisemminkin. Mm sekä Irakin johtajalla Saddam Husseinilla ja Libyan Muammar Gaddafilla oli molemmilla suunnitelmissa käydä maansa öljykauppaa muulla valuutoilla kuin dollareilla, mutta kuinkas sitten kävikään, kun molemmat Arabijohtajat ovat nyt kuolleita, ja petrodollarikauppa on jatkunut. Tässä herää allekirjoittaneelle luonnollisesti kysymys, onko parhaillaan käynnissä olevassa sodassa kyse länsimediassa (jonka narratiivia anglosaksinen maailma hallitsee) olevista raportoiduista seikoista ja/tai taas kerran USA:n sijaissodasta dollarin tähden vai jostain muusta asiasta.
Ihan viime vuosina USA ei suoranaisten omien sotien kautta ole dollarin asemaa puolustanut, mutta, yllä mainitut dollariase kuin myös mikrotason yhtiöihin kohdistuneet kilpailulliset sanktiot ovat olleet enemmän muodissa, mikä on tullut esille etenkin kiinalaisia teknologisesti kehittyneitä yhtiöitä seurattaessa (Huawei, ZTE, DJI, HikVision jne). Näitä kiinalaisia yhtiöitä ei USA:n yrityssektori ole pystynyt ostamaan, eikä asettamaan näihin omaa johtoa.
Allekirjoittaneelle tulee tästä globaalista ”dollarikäyttöjärjestelmästä” ja sen nykyisestä asemasta tietyllä tasolla mieleen Nokian dominoiva asema kännykkämarkkinalle 2000-luvun alkupuolella, jolloin yhtiön johto oli sokaistunut omasta ylivoimaisuudestaan, eikä pienten Android ja iPhone-iOS järjestelmien uskottu olevan uhkana. Vaikuttaa siltä, että suurempia muutoksia kansainväliseen rahoitusjärjestelmään saattaa hyvinkin olla tapahtumassa, kun esimerkiksi Kiinan CIPS-maksujärjestelmän lisäksi Intia on ostamassa isohkolla alennuksella öljyä Venäjältä, eikä kyseiseen transaktioon voi käyttää SWIFTiä, vaan jotain kahdenkeskistä maksujärjestelmää. Myös Indonesia on osoittanut kiinnostustaan halpaan venäläiseen öljyyn. Intialle ja monille muille väkirikkaille kehittyville maille sota Euroopassa on kaukainen, kun taas mahdollisuus ostaa alennuksella sekä energiaa (öljyä) ja/tai ruokaraaka-aineita, joilla hillitään inflaatiota, on huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin sanktiorintamaan liittyminen.
Yllä: Venäjä-sanktiomaat keltaisella (OECD maat). Muu maailma harmaalla.
Kehittyvä Maailma ei ole liittynyt sanktiorintamaan. Sanktiomaat maat ovat yli puolet maailman BKT:sta. Muut maat yli 2/3 maailman BKT kasvusta. Muita selkeitä eroja on se, että harmaalta alueelta tulee suurin osa maailman raaka-aineista, kun taas keltaiselta alueelta tulee lähes kaikki keskuspankkien ilmasta luodut setelielvytysrahat ja isot velkataakat. Raaka-aineita ei tosin keskuspankit pysty tulostamaan, kuten monet markkinakommentaattorit ovat viime aikoina maininneet. Suuret raaka-aineviejämaat ja raaka-aineita omistavat maat ovat pärjänneet (valuutan ja/tai osakemarkkinan suhteen) viimeisen puolen vuoden markkinamyllerryksessä huomattavan hyvin. Esimerkiksi Aasiasta Indonesia tai Amerikoista Brasilia.
Juuso Mykkänen, Fourton Oy
