ETF ja ETN. Yksi kirjain eroa, joka monien mielessä tekee niin paljon. Katsotaanpa hieman, mitä tuo yhden kirjaimen ero loppujen lopuksi saa aikaan. Aloitetaan siitä simppelimmästä, eli tuosta kirjaimesta. ETF tarkoittaa pörssinoteerattua rahastoa (Exchange Traded Fund) ja ETN pörssinoteerattua todistusta (Exchange Traded Note). Lisäksi soppaa hämmentämään on vielä kirjainlyhenne ETP (Exchange Traded Product), joka toimii kattoterminä kaikille pörssissä noteeratuille sijoitustuotteille, joiden tarkoituksena on seurata jonkin tietyn kohde-etuuden arvonkehitystä.
Molempia löytyy niin velkavivutettuina versioina, kuin ilmankin – joskin ETN:t mielletään huomattavasti yleisemmin vipusijoitukseksi, kuin ETF:t. Molemmista riittää kirjoitettavaa useammaksi kirjaksi, mutta keskitytään nyt tärkeimpiin seikkoihin.
Yleinen ajatus ETF:n sijoittaessa lienee se, että sijoittaja haluaa mukaan tietyn osakeindeksin kehitykseen, eikä välttämättä koe tarvetta päästä sitä korkeampiin tuottoihin. Tällaista, niin sanottua Beta -sijoittamista voi tehdä esimerkiksi eri osakeindekseihin sekä ETF:llä, että ETN:llä. Ehkä tärkeimmäksi tekijäksi tässä koostuvat tuotteen kustannukset, jotka ovat täysin tuotekohtaisia. Ei siis yksiselitteisesti voida sanoa, että ETF -sijoittaminen on aina ETN -sijoittamista kustannustehokkaampaa, tai toisinpäin, vaan tämä vertailu tulee tehdä aina tuotekohtaisesti. Tuotteiden kustannusten vertailu vaatii toki viitseliäisyyttä, mutta erityisesti pitkällä sijoitushorisontilla se on erittäin tärkeää ja jopa 0,1 % ero kumuloituu ikävästi vuosien varrella. Myös osto- ja myyntilaidan erotus aiheuttaa kustannuksia molemmissa tuotteissa.
ETF
Fyysinen ETF
ETF eroaa perinteisemmästä rahastoista erityisesti siinä, että se on pörssinoteerattu instrumentti, jonka arvo vaihtelee, kun instrumenttia ostetaan ja myydään. Koska ETF:iä vaihdetaan pörssissä, niiden käypää arvoa ei tarkisteta päivittäin, kuten perinteisillä rahastoilla. Niin sanottu fyysinen ETF todellisuudessa omistaa indeksiin kuuluvat osakkeet, yleensä painotettuna niiden markkina-arvojen suhteellisina osuuksina. Yksittäisten osakkeiden arvojen liikkuessa suuntaan ja toiseen, vaihtuvat niiden suhteelliset osuudet indeksissä.
Pystyäkseen seuraamaan indeksiä mahdollisimman tarkasti, ETF:n liikkeeseenlaskija myy ja ostaa osakkeita jatkuvasti, joka aiheuttaa rahastolle kaupankäyntikustannuksia. ETF:n hallinnointipalkkioita ja kaupankäyntikustannuksia pidetään suurimpana eron aiheuttajana kohde-etuuden ja ETF:n välillä (ns. Tracking Error).
ETF:t myös jonkin verran lainaavat omistamiaan osakkeita sijoittajille, jotka haluavat myydä niitä lyhyeksi. Tämä altistaa ETF:n riskille lainaajan takaisinmaksukyvystä, mutta tuo lisätuottoja, jolla esimerkiksi tracking erroria voidaan paikata. Kustannusten lisäksi kannattaa siis tutkailla eri ETF:ien historiallista tracking erroria, sillä mikäli halvin ETF ei seuraa kohde-etuuttaan erityisen hyvin, saattavat pienemmän tracking errorin omaavat, mutta hieman kalliimmat ETF:t päästä parempiin tuottoihin kulujen jälkeen. Pieni positiivinen tracking error ei toki haittaa. Sijoittajan tulee myös miettiä, haluaako hän osinkoa ulos maksavan vai kertyvätuottoisen ETF:n. Mikäli sijoittaja haluaa kassavirtaa, valitsee hän osinkoa ulos maksavan ETF:n. Korkoa korolle vaikutuksesta sijoittaja pääsee nauttimaan kertyvätuotteisessa versiossa.
Synteettinen ETF
ETF voi olla joko fyysinen tai synteettinen. Synteettinen ETF ei varsinaisesti omista kohde-etuutta vaan tekee esimerkiksi pankin kanssa sopimuksen siitä, että pankki maksaa rahastolle päivittäin vertailuindeksin tuotot, osingot mukaan lukien. Vastapuolena toimiva pankki saa tästä kassavirtojen vaihtosopimuksessa (total return swap) vakuudeksi vakuuskorin, joka käytännössä sisältää osakkeita suunnilleen indeksin osakkeiden mukaisesti. Vakuuskorin arvon tulee olla EU-direktiivien (UCITS) mukaan minimissään 90 % ETF:n arvosta, mutta usein ETF:t pitävät tätä tiukempia vakuusarvoja. Vakuus on olemassa pankin maksukyvyttömyyden varalta. Pankin ajautuessa konkurssiin, voi ETF:n omistaja siis hävitä maksimissaan 10 % sijoittamistaan varoista, mutta usein vähemmän. ETF:t usein julkaisevat vakuuskorin sisällön esitteissään.
Onko siis mitään järkeä ostaa synteettistä ETF:ää verrattuna fyysiseen? Vastapuolen maksaessa ETF:lle päivittäin indeksin mukaisen tuoton, on synteettisen ETF:n tracking error lähes olematon. Fyysisen ETF:n tulee myös käydä kauppaa, kun indeksin painot muuttuvat, joka aiheuttaa kustannuksia. Nämä kustannukset aiheuttavat usein sen, että synteettisen ETF:n kustannukset ovat fyysistä pienemmät. Synteettinen ETF usein seuraa kohde-etuuttaan fyysistä paremmin ja pienemmillä kustannuksilla, mutta näissä, kuten kaikessa sijoittamisessa, riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.
ETN eli sertifikaatti
ETN:t mielletään usein korkean vivun ja korkean riskin sijoituksiksi. Sitä ne toki ovatkin, kun sijoitetaan vipukertoimen omaaviin tuotteisiin. ETN:stä kuitenkin löytyy myös ilman vipua olevia sijoituksia esimerkiksi osakeindekseihin, jotka soveltuvat pitkäaikaisempaan sijoittamiseen. Synteettisten ETF:ien tavoin ETN:t, eivät varsinaisesti omista esimerkiksi osakkeita, vaan sijoitukset tehdään johdannaisilla. Näissäkään ei siis koidu samalla lailla tracking erroria, kuten fyysisellä ETF:llä. ETN:llä liikkeeseenlaskijan tulisi olla pystyssä, kun tuotetta lähdetään lunastamaan, joten näissä on totta kai mukana täysi liikkeeseenlaskijariski. Liikkeeseenlaskijan tunnistaa ETN:n nimen lopussa olevasta kirjainyhdistelmästä. Esimerkiksi Nordean Helsingin pörssiin sijoittava todistus on BULL SUOMI NF.
ETN:t, joiden kohde-etuutena on osakeindeksi, sijoittavat kyseisen indeksin indeksifutuuriin. Indeksifutuuri seuraa osakeindeksiä suurin piirtein osinkojen verran indeksinalapuolella. Sertifikaatit eivät maksa osinkoa, mutta yleensä ETN:ssä osingot on huomioitu riippuen kohde-etuudesta. Hintaindeksi seuraa indeksiin kuuluvien osakkeiden kurssikehitystä, eikä sisällä osinkoa. Tuottoindeksi kertoo indeksin kokonaistuotosta eli hintakehityksestä, johon on lisätty osinkotuotto. Hintaindeksin kohdalla odotetut osingot on huomioitu sertifikaatin arvossa siten, että BULL -sertifikaatti on odotettujen osinkojen verran halvempi ja BEAR –sertifikaatti taas odotettujen osinkojen verran kalliimpi kuin kohde-etuus. Toisin sanoen sertifikaatin hinnassa huomioidaan osinkovaikutukset etukäteen. Tuottoindeksin kohdalla osingot kerätään jatkuvasti indeksiin ja ne heijastuvat suoraan sertifikaatin arvoon.
Mitä tästä muistaa?
Ilman vipua olevat ETN:t ja ETF:t voivat loppujen lopuksi olla aivan samanlaisen performanssin tuovia instrumentteja. Minkä vaihtoehdon sijoittaja lopulta valitsee, on hyvin pitkälti pallottelua kustannusten, tracking errorin ja vastapuoli- tai liikkeeseenlaskijariskin välillä. Ilmaisia lounaita ei tässä elämässä tuppaa valitettavasti olemaan, mutta on hyvä muistaa, että valintoja saa tehdä aivan itse.
Tutustu Nordean ETN ja muiden tuotteiden kaupankäyntiin verkossa, jossa on 1 % välityspalkkiokatto millä tahansa markkinalla täältä. Lue aiemmat blogit indeksisijoittamisesta ja sertifikaateista ja tutustu sertifikaattivalikoimaamme.
Juuso Jauhiainen, ETN -asiantuntija
Nordea Markets
