Olet täällä

RJW

RJW

  • Liittynyt 11.6.2017
  • 57 viestiä
  • 2 aloitettua ketjua

Viimeisimmät viestit

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 22.1.2018 8.50

Sijoitustarinoita Suomesta - case asuntosijoittaja

Shareville osoitti edellisen tekstini julkaisun myötä taas parhaimpia puoliaan. Siellä pääsee keskustelemaan samanhenkisten henkilöiden kanssa itselle mieluisasta asiasta, ja siksi keskustelut ovat usein erittäin rakentavia sekä mielenkiintoisia.

Niin kävi tälläkin kertaa. Sain Sharevillessä linkittämäni blogikirjoituksen kommentteihin hieman palautetta, jossa mm. pohdittiin tekstini väitteitä 100 %:n asuntolainalla "riskittömästi" sijoittavien ihmisten olemassaoloa. Kiitos Sharevillen yksityisviestien, laitoin hieman lähteitäni menemään yksityisviestin muodossa kaverille. Lisäsin siis parit linkit foorumikeskusteluun, jossa nämä 100 % velalla asuntosijoittavat puhuvat omista riskeistään, tai siis siitä ettei niitä ole. Nämä linkit saivat aikaan hyvää keskustelua, ja mieleni teki puhua nämä samat asiat myös blogin puolella läpi.

Otin taas kerran käyttöön leikittelevän otsikon, jolla viittaan yhteen omista suosikkiohjelmistani televisiossa kautta aikain. Yleisradio esitti vuosina 2001-2009 Jarmo Mäkisen tähdittämää ohjelmaa Rikostarinoita Suomesta, jossa käsiteltiin erilaisia Suomessa tehtyjä mielenkiintoisia rikoksia. Ohjelman tunnetuin piirre oli luultavasti ohjelman alku, joka oli samanlainen jokaisessa jaksossa. Jarmo Mäkinen nimittäin aloitti jokaisen jakson samoilla alkusanoilla:

"Tervetuloa suomalaisten rikostarinoiden pariin. Me kerromme teille rikoksista jotka saattavat olla harvinaisia, yllätyksellisiä, traagisia tai jopa tragikoomisia. Yhteistä näille kaikille tarinoille on kuitenkin se, että ne ovat tosia."

Olen katsonut varmaan jokaisen jakson tuota sarjaa läpi useammankin kerran. Sarjassa on myös useampi jakso erilaisia pankkiryöstöjä. Tuo pikkuhiljaa sukupuuttoon kuollut perinteinen ja jalo rikosmuoto liittyy tähän blogitekstiin yllättävällä tavalla. Minä nimittäin näen paljon yhteistä pankkiryöstäjissä sekä suurella velalla operoivilla asuntosijoittajilla. Kerron myöhemmin lisää miksi.
 

 

Mistä oikein on kyse?

Lähdetään liikkeelle palaamalla edelliseen blogikirjoitukseeni, jossa käsittelin erilaisia sijoittamisen riskejä. Otetaanpa suora sitaatti siitä, mitä kirjoitin viime kerralla.

"Vähän hymyillen olen lukenut tarinoita nuorista sälleistä, jotka ostavat ketjussa useita sijoitusasuntoja. Usein näissä tarinoissa asunnon oma osuus on tingitty aivan minimiin, eli parhaimmillaan (vai pahimmillaan) asunto saatetaan ostaa 100 %:n velalla. Omaa rahaa ei asuntoon laiteta euroakaan. Periaatteessa näin ei voisi tehdä, sillä heinäkuusta 2016 alkaen FiVa on vaatinut pankkeja hieman rajoittamaan asuntolainojen myöntämisiä. Asuntoa ei saisi myydä sata prosenttisella lainalla. Tosin pankit kiertävät näitä ihan laillisesti erilaisten maksullisten takauksien kautta.

Noissa nuorissa sälleissä minua on huvittanut leuto suhtautuminen riskeihin. Asuntoja on siis haalittu portfolioon niin paljon kuin irtoaa. Samaan hengenvetoon todetaan tämän olevan käytännössä riskitöntä sijoittamista. Ymmärrän vielä sen että joku haluaa high risk, high reward-tyyliin maksimoida velkavipunsa, mutta en ymmärrä enää sitä että tätä touhua markkinoidaan vielä vähäriskisenä. Se on minusta kaikkea muuta kuin sitä. Kenties tuossakin tapauksessa tieto lisää tuskaa, eli kun ei jakseta perehtyä kovin syvällisesti mahdollisiin riskeihin, voidaan sanoa ettei niitä ole. Eli ei ymmärretä mitä voitaisiin pelätä.

Ei ole kauaa kun jollain asuntosijoittamiseen liittyvällä foorumilla joku kyseli mitä tehdä, kun pankki ei anna enää lisää lainaa. Näitä 100 %:n velalla ostettuja kämppiä oli alla jo jokunen, ja lisää piti saada. Pankki halusi kuitenkin lisää vakuuksia, ja foorumin kirjoittaja pohti mistä löytäisi mahdollisimman helposti puuttuvat vakuudet. Tässäkin viestissä puhuttiin miten tämän asuntosijoittamisessa "riski on lähes mitätön". Perusteluina oli että parin vuoden aikana ei tyhjiä kuukausia asunnoissa ole ollut. Noh, itse voisin näin ulkopuolisena todeta että pankkivirkailija on täysi idiootti, mikäli ei myönnä lainaa "mitättömän riskin kohteelle" ja napsi näin pankille ilmaista ja helppoa rahaa. Tai sitten todennäköisemmin se pankkivirkailija tietää asioista paljon enemmän kuin tämä nuori asuntosijoittaja.

Jos joku lukija nyt tunnistaa tästä itsensä, niin nälvimisestä huolimatta arvostan näitä nuoria isoilla panoksilla vetäviä asuntosijoittajia. Mutta suosittelen silti hieman pohtimaan omien sijoitusten riskejä. Nimittäin pahoin pelkään että hyvä alku sokaisee samalla kun nälkä kasvaa syödessä. Vaikka alussa ongelmia ei ole ollut, vuokralaiset ovat olleet hyviä eikä tyhjiä kuukausia ole, riskit harha-askelille kasvavat kun asuntoja ja vuokralaisia on useampia. Sitten taas kun asuntoja ostetaan todella paljon penniä venyttäen, koko korttitalo saattaa kaatua kun ensimmäinen ääliö jättää vuokrat maksamatta, tai joku dena sammuu suihkuun aiheuttaen vesivahingon."

Näin tuli kirjoitettua viimeksi ja seison yhä sanojeni takana. Kenties jopa vielä vahvemmin kuin viimeksi.

Mikä tahansa sijoituskohde muuttuu riskisemmäksi, mikäli sen tekee lainarahalla. Ihan vaikka lähdetään liikkeelle ihan ruohonjuuritasolta, eli pankkitileistä. Riskit ovat suuremmat mikäli sijoitat opintolainasi pankkitilille, kun taas että sijoitat "omaa rahaasi" vaikkapa kesätöistä sille samalle pankkitilille. Jos sattuisi käymään joku erittäin epätodennäköinen poikkeustilanne, pahimmassa tapauksessa et saa rahojasi ollenkaan sijoituskohteesta ulos. Sen sijaan velat sinulle jäävät kuitenkin maksettavaksi.

Sama homma myös asuntojen kanssa. Mitä enemmän käytät velkaa asunnon ostamiseen, sitä enemmän riskiä tulee mukaan kuvioon. Itsehän en pidä edes 0 % lainalla ostettua kämppää riskittömänä sijoituskohteena. Mielestäni omistusasunto on Suomessa aika pirusti yliarvostettu kohde rahalle. En vielä tässäkään tekstissä pureudu tarkemmin tähän aiheeseen, vaan omistan sille myöhemmin täysin oman blogikirjoituksen. Jos en näe edes puhtaasti omilla säästöillä maksettua asuntoa riskittömänä, ei luonnollisesti velalla ostettukaan asunto voi olla riskitön. Jos otan asuntoon 10 % lainaa, riskit kasvavat hieman. Jos taas otan asuntoon 50 % lainaa, riskit ovat jo selvästi kasvaneet verrattuna siihen, että olisin ostanut asunnon kokonaan ilman velkaa. Kaiken huipulla on sitten se täysin, eli 100 % velkarahalla rahoitettu asunto. Siinä sijoittaja ei laita yhtään omaa rahaa, vaan pankki hoitaa kaiken.

En oikein ymmärrä miksi jotkut asuntosijoittajat toitottavat ääneen tuota vähäistä riskiä. Ovatko nämä oikeasti vain niin naiveja riskien suhteen, etteivät näe niitä ollenkaan? Vai puhuvatko he ääneen riskien olemattomuudesta saadakseen itselleen paremmat yöunet? Ikään kuin uskotellakseen itselleen että ei tässä mitään riskiä ole, voin nukkua ihan rauhassa.

 

Riskejä on monia: ensimmäisenä lainan ehdot

Näitä riskejähän on vaikka minkälaisia mitä 100 %:n velalla asuntosijoittavaksi aikovalla on vastassaan. Ehkä ensimmäisenä näistä haluaisin nostaa esiin lainan ehdot.

Tunnetustihan pankista saa sitä halvemmalla lainaa, mitä luotettavampi asiakas on. Luotettavuuteen vaikuttaakin sitten todella monet asiat. Lainanhakijan ikä, työsuhteen muoto, ala jolla työskentelee, kuukausittaiset tulot ja menot, perhesuhteet jne. Kun vuosi sitten hain itse asuntolainaa, minulta kysyttiin jopa millaisen auton omistan. Pankkivirkailija halusi ilmeisesti laskea päässään tuleeko minulla lähiaikoina eteen auton vaihtaminen, joka kenties voisi vaikeuttaa lainan takaisinmaksua. Yksi tärkeimmistä keinoista osoittaa oma luotettavuutesi on juuri käsiraha, eli asuntoa varten antamasi säästöt. Ne ovat ensinnäkin osoitus siitä, että kykenet säästämään nykyisessä elämäntyylissäsi rahaa. Jos taas et saa tuloistasi yhtään mitään sivuun, se herättää epäilyksiä lainan kanssa selviämisen suhteen. Toinen hyvä asia käsirahassa on, että se vähentää riskejä muutenkin. Jos jotain yllättävää käykin nopeasti käsien puristamisen jälkeen, on asuntovelallisella kuitenkin jo jonkinlainen siivu asunnosta maksettuna.

Toisin sanoen siis omaa rahaa tiskiin lyövä asunnon ostaja saa varmasti pelattua mm. lainamarginaalejaan alaspäin. Eli siis lainan kulut pienenevät. Itse ainakin uskon saaneeni viime kesänä hilattua marginaaliani helposti alaspäin johtuen juuri sen vuoksi, että harrastan osakesijoittamista sekä minulla on yleistä kiinnostusta oman talouden hoitamiseen. Niin ja olihan minulla heittää ostettavan asunnon hinnasta sellainen 15 % omaa rahaa. Sen sijaan 100 %:n velalla olisin varmasti joutunut maksamaan isompaa marginaalia.

 

Korkojen nousu sekä asuntojen hintakupla

Tässä siis mahdollisista riskeistä se yksi. Muita riskejä keksin vielä useammankin. Korkojen nousemisesta ei tarvitse varmaan edes kirjoittaa sen syvällisemmin. Jokainen ymmärtää että mitä enemmän velkaa, sitä enemmän korkojen nousu kurittaa velallista. Jonkinlaisia esimerkkejä netistä löytyykin, tässä esimerkiksi Taloussanomien tyylinäyte.

Myös asuntojen hintakuplasta, eli pitkästä asuntojen hintojen nousemisesta on varoiteltu pitkään. Tosin aika usein tätä asiaa pohtiessa joku tulee muistuttamaan miten kalliiksi tämän työkaverin serkulle on käynyt, kun vuonna 2000 päätti olla ostamatta asuntoa kuplan puhkeamisen toiveessa. Kuitenkin se että kupla ei ole vielä sen suuremmin puhjennut ei ole tae siitä etteikö se voisi tulevaisuudessa puhjeta. Minä olin 1990-luvun laman aikaan sen verran nuori, että en muista niistä ajoista yhtään mitään. Sen verran mitä vanhemman polven muisteluista olen kuullut, niin kyllä siellä ihan hyvin talouttaan ylläpitäneet olivat suurissa vaikeuksissa asuntolainojensa kanssa.

Mikäli asuntojen hinnat lähtisivät yhtäkkiä laskuun, pankit luultavasti laskisivat asuntojen lainoitusarvoja. Tämä tarkoittaisi sitä, että asuntosijoittaja joutuu kaivamaan taskuistaan hieman lisää rahaa, jotta uudet lainoitusarvot täyttyvät. Ja jos taas rahaa ei jostain syystä kykene kaivamaankaan sieltä taskusta, voidaan asuntoja laittaa pakkohuutokauppaan. Näitä huutokauppoja nähtiin ysärin alussa ihan huolella.

Asuntojen hinnoista lentää kanssa aika paljon hassua legendaa. Monesti olen kuullut miten hintakupla on lähinnä helsinkiläisten ongelma. Siellä kun kämpät maksavat paljon niin riski kuplan aiheuttamille tuhoille on suuri, kun taas böndellä hintataso on alempi, joten täällä kupla ei vaikuta. Näin ihan oikeasti jotkut tuntuvat ajattelevan! Eli kun kerrostaloasunto Kajaanin syrjäkylillä maksaa vajaa parikymmentä tuhatta euroa, ei sen hinta voi kuplan puhkeamisen myötä enää tippua alaspäin. Vähän samaa sarjaa kun joskus tämän vuosikymmenen alussa Suomessa pohdittiin sitä, voiko Nokian osake muka joskus maksaa alle 5 euroa. Kyllä se voi vain kummasti tippua, vaikka vastahan se oli 65 euroa.

 

Sijainti, katastrofaalinen vuokralainen sekä sijoittajan oma aika

Kajaanin syrjäkylistä on hyvä hypätä puhumaan asunnon sijainnin merkityksestä. Minä itse näen suurimman potentiaalin asuntosijoittamisessa juuri opiskelijoissa. Opiskelijakaupungeissa on paljon nuoria ihmisiä, jotka haluavat asua vuokralla. Vuokralla asutaan koska lainaa omistusasuntoon ei kenties saataisi, tukien saaminen omistusasuntoon vaikeutuisi, eivätkä kaikki opiskelijat aio jäädä opiskelukaupunkiinsa valmistumisen jälkeen. Opiskelijat ovat taas yleensä vuokralaisillekin hyvä kohde, koska tukien saaminen edellyttää edistystä opinnoissa. Eli opiskelija ei voi kaikkia päiviä käyttää juhlimiseen ja kotona kattoon syljeskelyyn, vaikka se kieltämättä ihan kivalta kuulostaakin. Opiskelijakaupungit ovatkin hyviä kohteita asuntosijoittajille. Vuokralaisen saa asuntoon oikeastaan koska tahansa ja sen vuoksi myös asuntojen jälleenmyynti hoituu nopeasti ja hyvään hintaan.

Itse näkisin kuitenkin jonkinlaista riskiä tulevaisuuden opiskelijoihin kohdistuvissa leikkauksissa. Etenkin pienten kaupunkien kohdalla sen ainoan ammattikorkeakoulun lakkauttaminen voi aiheuttaa katastrofaaliset jäljet asuntomarkkinoille. Jos koulu loppuu ja opiskelijat siirtyvät muihin kaupunkeihin, voi hyvien vuokralaisten saaminen vaikeutua. Ja mikäli se vaikeutuu, se näkyy varmasti myös asuntojen hinnoissa.

Sitten se riski, joka porukalle tulee yleensä ensimmäisenä mieleen; katastrofaalinen vuokralainen. Välillä sanomalehdet tekevät juttuja kun vuokralainen on laittanut lähtiessään koko asunnon täyteen remonttiin. Usein tuota remonttia edeltävät vielä maksamattomat vuokrat, eli asuntosijoittaja kärsii taloudellisia menetyksiä kahdesta eri syystä. Näitä kahta ansionmenetystä seuraa vielä kolmas ansiomenetys, kun asuntoon joudutaan tekemään kuukausien mittainen iso remontti. Tänä aikana luonnollisesti uutta vuokralaistakaan ei voi ottaa. Yleensä nämä tapaukset ovat sosiaaliturvan piikkiin eläviä tapauksia, joten korvauksia vuokraisännän voi olla turha odotella.

Hyvä asia olisi myös miettiä asuntosijoittajan oman ajan riittämistä. Paria sijoitusasuntoa pyörittää vielä aika helposti ansiotyönsä ohella, mutta entäs kun asuntoja alkaa olla kasassa lähempänä kymmentä? Riittääkö sijoittajalla aika pysyä kärryillä asuntojensa taloyhtiöiden sekä vuokralaisten tilanteista? Taloyhtiön kokouksiin pitäisi vähintään ehtiä osallistumaan, mutta varmasti muitakin hoidettavia asioita kertyy kymmenen asunnon omistajalle lähes päivittäin. Toisin kuin esimerkiksi pörssiosakkeissa, asuntosijoittaja on itse oman laivansa kapteeni ja toimitusjohtaja. Tämä tarkoittaa sitä, että olet itse vastuussa kaikesta. Minä voin esimerkiksi Sammon omistajana nukkua yöni aika levollisesti ajatellen että kyllä Nalle ammattilaisena hoitaa homman kotiin, mutta asuntosijoittaja ei voi yhtä näppärästi sysätä vastuuta muualle.

 

Sitten se vertaus pankkiryöstäjiin

Kenties tässä kohti olisi hyvä avata tuo vertaus pankkiryöstäjiin. Tämä seuraava riski voi ensin kuulostaa hieman hassulta, mutta yksi potentiaalinen lisäriski on hyvin alkanut ura asuntosijoittajana. Ensimmäisen sijoitusasunnon kohdalla asiat onnistuvat hyvin, vuokralainen maksaa velkansa ajallaan eikä tuhoa paikkoja. Lainan lyhentämiset onnistuvat pankin kanssa kuten pitää. Varallisuus kasvaa pikkuhiljaa silmissä. Ostetaan uusi sijoitusasunto taas 100 %:n velalla, ja yhä asiat hoituvat hyvin. Tekee mieli ostaa kolmas ja neljäs vielä lyhyen ajan sisään. Varallisuus kasvaa ison velkavivun ansiosta nopeasti ja olo on kuin kuolemattomalla.

Tässä näen yhtäläisyyden pankkiryöstäjiin. Usein sarjapankkiryöstäjätkin jäävät lopulta kiinni hyvän alun vuoksi. Ensimmäistä keikkaa suunnitellaan pitkään ja hartaasti, suunnitelmia hiotaan kenties vuosia. Ensimmäinen pankkiryöstö onnistuu loistavasti ja palkkio on sen mukainen. Tulee fiilis kokeilla samaa uudestaan, sillä siitä saisi lisää helppoa rahaa. Toinenkin keikka onnistuu, ja kenties vielä kolmas. Rahaa on nyt kuin roskaa ja poliisit eivät pääse koplan jäljille millään. Pikkuhiljaa ryöstöjä tehdään vain entistä tiheämpään tahtiin, sekä samalla keikkojen suunnitteluun käytetään yhä vähemmän aikaa. Jossain vaiheessa tulee se pieni ajatusvirhe, esimerkiksi vahingossa jätetään sormenjälki rikospaikalle. Tästä sitten poliisi pääsee rosmojen jäljille ja vyyhti alkaa purkautumaan.

Sama meno voi koitua lopulta myös asuntosijoittajan kohtaloksi. Nälkä kasvaa syödessä ja ahneella on paskainen loppu. Nämä kaksi puhki kulunutta sanontaa asuntosijoittajan on hyvä pitää mielessä. Kuten pankkiryöstäjillä, myös asuntosijoittajalle voi iskeä ahneus. Uusiin sijoitusasuntoihin etsitään rahoitusta yhä tiheämpään tahtiin. Koska oma varallisuus lähtee kasvamaan vasta uuden vuokralaisen kantaessa kamojaan kämppään, ei sijoittaja malta etsiä liian kauaa sijoitusasuntojaan. Vitkuttelun aikana kun ei varallisuus kasva niin lujaa. Koska on kiire, sijoittaja ei ehdi perehtymään ostokohteisiinsa niin tarkoin kuin ehkä pitäisi. Tai jos markkinoilla ei yksinkertaisesti ole hyviä sijoitusasuntoja, sijoittaja alkaa miettimään "kohtalaisen sijoitusasunnon" ostoa sen sijaan, että väijyisi hyvän asunnon ilmaantumista Etuoveen.

Sinänsä tällä hetkellä on hyvä sauma sokaistua asuntosijoittamisessa. Etenkin jos olet aloittanut harrastuksen tällä vuosikymmenellä. Korkotaso on ennätysmatala. Meikäläisen on vaikea uskoa miten reilu 25 vuotta sitten asuntolainoista on saattanut maksaa 15 % korkoa. Toisekseen erilaiset kuluttajien luottamusbarometrit ovat viime aikoina näyttäneet vihreää valoa, ja monet puhuvatkin jo nousukaudesta. Tällä 2010-luvulla asuntosijoittamisen aloittaneilla ei ole vielä kokemusta kovin huonoista ajoista. Nälän on annettu kasvaa hyvinä aikoina, usein unohtaen kokonaan mahdollisten talouskriisien ajat. Toki hyvä on pitää mielessä myös se, että vahvasti velalla liikenteessä olevat sijoittajat voivat joutua vakaviin ongelmiin myös ilman mitään markkinahäiriöitäkin.

 

Kuin ylösalaisin oleva pyramidi

Suurella velalla pyöriteltävä sijoitusasuntoportfolio on kuin ylösalaisin keikkuva pyramidi. Eli siis kärjellään keikkuva pyramidi. Uudet velalla ostetut asunnot menevät aina pyramidin päälle, joten "pohjilla olevilla asunnoilla" kasvaa jatkuvasti paino harteillaan. Pyramidi pysyy kuitenkin helposti pystyssä, kunhan vain ei tule ongelmia.

Mutta sitten kun ongelmia tulee, alkaa pyramidi keikkumaan. Jossain kämpässä uutta vuokralaista ei millään löydy tai pahimmillaan asuva vuokralainen jättää vuokransa maksamatta. Jossain asunnossa tulee eteen yllättävä remontti, jota sijoittaja ei osannut ennakoida. Korkotaso alkaa nousta. Tai pankki laskee ettei asuntojen lainoitusarvot ole riittäviä.

Koska asuntoja on ostettu velalla "ketjussa", parhaimmillaan koko pyramidin romahtamiseen riittää että ketjun yksikin lenkki hajoaa. Mitä enemmän se lenkki on ketjun alkupäässä, sitä tuhoisammat seuraukset sillä voi olla. Jopa sen yhden ainoan lenkin hajoaminen saattaa romahduttaa koko pyramidin alas. Siinä vaiheessa asuntosijoittajalla jää käteen vain velat, ja niiden velkojen myötä saatetaan pahimmillaan ajautua henkilökohtaiseen velkavankeuteen. Onhan näitäkin tapauksia olemassa, missä iso konkurssi kymmeniä vuosia sitten näkyy vieläkin henkilöiden arjessa. Henkilöiden tuloista ulosmitataan yhä jatkuvasti rahaa, vaikka itse konkurssi tuntuukin ajallisesti tapahtuneen edellisessä elämässä.

Tämä teksti olisi hyvä luetuttaa kaikille näille, jotka puhuvat asuntosijoittamisesta "mitättömän riskin sijoituskohteina". Meikäläinen keksi tässä kuitenkin aika monta erilaista riskiä. Kuten myös sanoin, en itse pitäisi edes velatonta asuntosijoittamista riskittömänä. Velkavivun kanssa myös riskit saavat lisää vipua tuottojen kanssa.

Ps, jos jotain kiinnostaa tarina noista kotimaisista pankkiryöstäjistä, alla linkki kyseiseen jaksoon sarjasta Rikostarinoita Suomesta. Hyvää sunnuntaita kaikille!
 

https://www.youtube.com/watch?v=1j10YcB49hY

 

Lue alkuperäinen teksti täältä:

https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/01/sijoitustarinoita-suomesta-cas...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 22.1.2018 8.47

Suomalainen ottaa riskiä autolla, muttei rahalla

Riskit ovat olennainen osa sijoittamista. Tunnetusti riski ja tuotto-odotus kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän otetaan riskiä, sitä enemmän on lupa odottaa tuottoa. Mitä vähemmän taas riskiä on ja mitä paremmin sijoittaja yönsä nukkuu, sitä pienemmäksi jää myös sijoituksen tuotto. Joku onkin joskus sanonut että korkea tuotto onkin eräänlainen palkinto huonosti nukutuista öistä.

Keskiverto suomalainen pelkää riskiä mielestäni turhan paljon. Monesti törmään eri puolilla netin keskustelupalstoja kysymykseen mihin minun pitäisi sijoittaa. Ehtona on se, ettei saisi olla riskiä yhtään. Tuo on kyllä sellainen rajaus että se pyyhkii suunnilleen kaikki sijoitusvaihtoehdot pois. Riskiä on mukana aivan kaikkialla. Jopa siinä Bank Norwegianin 1,75 %:n talletuksessa. Siinäkin kun talletussuoja on "vain" 200 000 euroa. Eurojackpot-miljonäärinä jopa pankkitalletukset ovat riskisiä, sillä pankin mahdollisesti kaatuessa ei rahojaan välttämättä saa kokonaisuudessaan ulos.

Tässä riskin pelkäämisessä on varmaan juuret sille, miksi suomalaiset lepuuttavat lähes 100 miljardia euroa nollakorkoisilla pankkitileillä. Vuonna 2015 Ilta-Sanomat uutisoi miten 32 % suomalaisista pelkää arvopapereihin sijoittamista.

"Eiks tos oo hirveet riskit?"

Itsekin monesti arkielämässä sijoittamiseni tullessa puheeksi saan kuulla ensimmäisten kysymysten joukossa että eiks toi sijoittaminen ole aika riskistä puuhaa. Totta kai se on, siksi siitä pitääkin saada jonkinlaista tuottoa. Se riskin olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi olla sijoittamatta ollenkaan.

Monet kiinnostuvat sijoittamisesta kun puhun keskimääräisistä vuosituotoista mitä sijoittajan kannattaisi odottaa. Yleensä yhtä monet myös kyllästyvät siinä vaiheessa  kun kerron touhussa olevan myös riskejä. Toisaalta ehkä ihan ymmärrettävää.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi riskin pelko tipahtaa usein pois kokonaan kun tuotto-odotukset ruuvataan tarpeeksi ylös? Nyt sama ilmiö on havaittavissa virtuaalivaluuttojen sekä lääkekannabiksen kanssa. Jopa noviisit ovat kiinnostuneet niihin sijoittamisesta, siis samat ihmiset jotka aiemmin jättivät normaalin osakesijoittamisen aloittamatta riskin pelossa. Lääkekannabiksessa ja virtuaalivaluutoissa on ihan poskettomat riskit, toisaalta ne voivat tuottaa lyhyessä ajassa kymmenistä jopa satoihin prosentteihin, mikä on aika pirusti. Se on jännä ilmiö miten normaali pitkäjänteinen sijoittaminen mielletään turhan riskiseksi, mutta samaan aikaan aloittelijan salkku tuupataan täyteen Bitcoinia ja kannabista hyvillä mielin.

 

Riskiä nähdään kaikkialla, paitsi omissa omistuksissa

Minusta tuntuu siltä että keskiverto suomalainen ylireagoi riskeihin aina suuntaan tai toiseen. Joko suht siedettävät riskit nähdään aivan liian pelottavina, ja taas toisaalta välillä taas silmät suljetaan riskeiltä täysin.

Tästä jälkimmäisestä esimerkkinä annettakoon vaikkapa omistusasunto tai metsä. Jostain käsittämättömästä syystä nämä kaksi asiaa ovat kansalaisten mielestä täysin riskittömiä sijoituskohteita. Tiedän tapauksia joissa henkilö omistaa metsää satojen tuhansien, jopa miljoonan euron edestä. Lähes koko omaisuus on kiinni metsissä, jotka sijaitsevat yhdellä ainoalla paikkakunnalla. Sitten jos näille metsille miettisi muutaman tonnin osakesijoituksia kaveriksi hajauttamismielessä, niin pupu menee pöksyyn nimenomaan juuri osakkeiden riskin takia. Vaikka minun logiikallani hajauttaminen "all in metsästä" osittain myös osakkeiden pariin saattaisi jopa laskea koko paletin riskiä.

Myös omistusasumisen riskittömyydelle ei voi kuin nauraa. Tästä aiheesta minulla on pöydällä parikin tekstiä, joten jätän suuremman aiheen perkaamisen toiseen kertaan. Kuitenkin, törmään todella usein väitteisiin miten omistusasunto on täysin riskitön sijoituskohde. Samoin asuntosijoittaminen on näiden mukaan sekin riskitöntä kaikin puolin. Olen vahvasti eri mieltä.

Vähän hymyillen olen lukenut tarinoita nuorista sälleistä, jotka ostavat ketjussa useita sijoitusasuntoja. Usein näissä tarinoissa asunnon oma osuus on tingitty aivan minimiin, eli parhaimmillaan (vai pahimmillaan) asunto saatetaan ostaa 100 %:n velalla. Omaa rahaa ei asuntoon laiteta euroakaan. Periaatteessa näin ei voisi tehdä, sillä heinäkuusta 2016 alkaen FiVa on vaatinut pankkeja hieman rajoittamaan asuntolainojen myöntämisiä. Asuntoa ei saisi myydä sata prosenttisella lainalla. Tosin pankit kiertävät näitä ihan laillisesti erilaisten maksullisten takauksien kautta.

Noissa nuorissa sälleissä minua on huvittanut leuto suhtautuminen riskeihin. Asuntoja on siis haalittu portfolioon niin paljon kuin irtoaa. Samaan hengenvetoon todetaan tämän olevan käytännössä riskitöntä sijoittamista. Ymmärrän vielä sen että joku haluaa high risk, high reward-tyyliin maksimoida velkavipunsa, mutta en ymmärrä enää sitä että tätä touhua markkinoidaan vielä vähäriskisenä. Se on minusta kaikkea muuta kuin sitä. Kenties tuossakin tapauksessa tieto lisää tuskaa, eli kun ei jakseta perehtyä kovin syvällisesti mahdollisiin riskeihin, voidaan sanoa ettei niitä ole. Eli ei ymmärretä mitä voitaisiin pelätä.

Ei ole kauaa kun jollain asuntosijoittamiseen liittyvällä foorumilla joku kyseli mitä tehdä, kun pankki ei anna enää lisää lainaa. Näitä 100 %:n velalla ostettuja kämppiä oli alla jo jokunen, ja lisää piti saada. Pankki halusi kuitenkin lisää vakuuksia, ja foorumin kirjoittaja pohti mistä löytäisi mahdollisimman helposti puuttuvat vakuudet. Tässäkin viestissä puhuttiin miten tämän asuntosijoittamisessa "riski on lähes mitätön". Perusteluina oli että parin vuoden aikana ei tyhjiä kuukausia asunnoissa ole ollut. Noh, itse voisin näin ulkopuolisena todeta että pankkivirkailija on täysi idiootti, mikäli ei myönnä lainaa "mitättömän riskin kohteelle" ja napsi näin pankille ilmaista ja helppoa rahaa. Tai sitten todennäköisemmin se pankkivirkailija tietää asioista paljon enemmän kuin tämä nuori asuntosijoittaja.

Jos joku lukija nyt tunnistaa tästä itsensä, niin nälvimisestä huolimatta arvostan näitä nuoria isoilla panoksilla vetäviä asuntosijoittajia. Mutta suosittelen silti hieman pohtimaan omien sijoitusten riskejä. Nimittäin pahoin pelkään että hyvä alku sokaisee samalla kun nälkä kasvaa syödessä. Vaikka alussa ongelmia ei ole ollut, vuokralaiset ovat olleet hyviä eikä tyhjiä kuukausia ole, riskit harha-askelille kasvavat kun asuntoja ja vuokralaisia on useampia. Sitten taas kun asuntoja ostetaan todella paljon penniä venyttäen, koko korttitalo saattaa kaatua kun ensimmäinen ääliö jättää vuokrat maksamatta, tai joku dena sammuu suihkuun aiheuttaen vesivahingon.
 

 

Pörssissä pelottaa, mutta liikenteessä ei

Kävin joulun tienoilla Pohjois-Suomessa. Menomatkan tein joulupäivänä lähtien jo aamuyöstä ajamaan kohti Lappia. Jos joskus haluaa ajella rauhalliseen aikaan, suosittelen tuota ajankohtaa. Yleensä niin vilkas nelostie oli lähes autio. Raskasta kalustoa ei ollut liikkeellä ollenkaan.

Paluumatka muutama päivä myöhemmin olikin sitten jo toisesta ääripäästä. Moni muukin oli lähtenyt liikenteeseen minun kanssani samaan aikaan. Paljon ajeltiin pienten ruuhkien takia alinopeutta letkassa ja nollan yläpuolella ollut lämpötila sai autoilijat käyttämään pyyhkijöitä. Ajokeli ei siis ollut parhaimmasta päästä. Tämä yhdistettynä ruuhkaan sai aikaan aika puuduttavat 700 kilometriä

Luonnollisesti tässäkin ruuhkassa tuli nähtyä kaikenlaisia maanteiden sankaritekoja. Ohiteltiin tupla-keltaisilla, kiilattiin ahtaisiin väleihin tai ohiteltiin koko letkaa roimalla ylinopeudella. Eihän siinä muuten mitään jos joku haluaa ottaa itsensä hengiltä liikenteessä. Se hänelle suotakoon. Mutta eniten tässä touhussa meikäläistä huoletti miten monen Santanderin rahoittaman Audi A4 Avantin takapenkillä näkyi olevan lasten turvaistuin.

Kuten jo tekstin alussa puhuin riskin punnitsemisesta, onko otettu riski aina kannattava suhteessa mahdolliseen palkintoon, samaa kannattaa punnita liikenteessä. Monet ajokortilliset muistavat varmaan autokoulun teoriatunneilta miten ohittamalla säästää useimmiten joitakin kymmeniä sekunteja matkassa. Sijoittamisen mahdollisuuksista ei puhuta juuri missään, ei edes yhteiskuntaopin tunneilla. Valitettavasti.

Entäs sitten ne riskit? Sijoittamisessa on mahdollista pahimmassa tapauksessa hävitä koko potti. Liikenteessä on mahdollista pahimmassa tapauksessa hävitä oma henki. Sen vuoksi onkin mielestäni vähän hassua pelätä liikaa yli kaiken sijoittamisen riskejä. Pahimmillaan menetät vain rahasi.

Jos sijoittaminen ja muutamien prosenttien tuotot vuodessa keskimäärin eivät kaiken häviämisen pelossa kiinnosta, niin miten liikenne sitten? Et säästä ohittaessa edes prosenttia matka-ajastasi, mutta riskinä on pahimmillaan menettää ihmishenkiä. Näin muotoiltuna asiat saa kuulostamaan melko erilaisille kuin normaalisti on totuttu.

Kukaan tuskin on menettänyt henkeään suoraan sijoittamisen vuoksi. Tietenkin omat lukunsa ovat pörssiromahduksien jatkojen päätteeksi pilvenpiirtäjistä alas hypänneiden ihmisten kohtalo. Tosin ei tuota mielestäni voi mitenkään suoraksi kuolemaksi verrata. Sen sijaan liikenteessä koheltamisen vuoksi ihmishenkiä menetetään säännöllisin väliajoin. Silti keskiverto suomalainen ohittaa paljon useammin kuin sijoittaa. Kumma juttu.

 

Lue alkuperäinen teksti täältä:

https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/01/suomalainen-ottaa-riskia-autol...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 22.1.2018 8.47

Ryhdyin ennustajaksi sekä bingonpyörittäjäksi - ennustuksena Nallen osingot

Pakkanen palasi taas hetkellisesti Keski-Suomeen. Eilen iltavuoron jälkeen raaputtaessani auton ikkunoita 15 asteen pakkasessa mielessä kävi investoiminen auton sisätilanpistokkeeseen. Auton ikkunoiden raapiminen on yksi tympeimmistä hommista mitä tiedän. Pelkästään sen raapimisen ääni saa ihoni kananlihalle.

Tammikuun pakkasissa monia motivoi liikkeelle tuleva kevät. Niin myös minua. Jo teini-iässä jostain syystä kevät nousi suosikkivuodenajakseni. Päivä pitenee sekä lämpenee, lumet sulaa ja koivuihin tulevat lehdet. Näin osakesäästäjänä keväälle on löytynyt myös muuta mieluista seurattavaa kuin puiden lehdet, nimittäin Helsingin pörssin osinkokevät.

Vaikka en järin pitkän linjan piensijoittaja olekaan, olen keväisin yhden ilmiön huomannut. Kuten jo tekstissäni "Miten minusta tuli osakesäästäjä, osa II - ensimmäiset juoksuaskeleet" olen kertonut, viisi vuotta sitten en vielä ollut näin innostunut sijoittamisesta vaikka ensimmäiset osakkeet olivatkin jo ostettuna. Hurahdus harrastukseen tapahtui vasta vuoden 2013 lopussa. Voidaan siis sanoa että tämä kevät 2018 on viides osinkokevät jota seuraan ihan oikeasti tarkoilla silmillä.

Yhden asian olen näiden keväiden aikana huomannut. Tämä toistuu about joka vuosi samalla kaavalla. Enkä puhu nyt jälleen osinkokiimasta, mistä juuri hiljattain täällä blogissa puhuin. Tämä liittyy vahvasti kahteen osapuoleen, suomalaiseen "lottokansaan" sekä alapuolella esiintyvään lystikkääseen suomenruotsalaiseen.
 

Nyt kerron sen ennustukseni

Otsikossa lupasin yhden ennustuksen tulevalle keväälle ja nyt te sen saatte. Uskallan väittää että tänäkin vuonna suomalainen media nostaa tapetille Björn Wahlroosin saamat osingot. Tämä tulee luultavasti tapahtumaan joko Nordean tai Sammon tilinpäätöksen julkistamisen yhteydessä. Hätäisimmät mediat luultavasti alkavat kirjoittamaan tästä jo Nordean tilinpäätöksen yhteydessä, koska se on näistä kahdesta aiemmin. Isommat mediat taas kirjoittavat luultavasti Sammon tilinpäätöksen yhteydessä, koska Sampo yhdistetään aika suurin yhtäsuuruusmerkein Nallen kanssa.

Olihan tuossa jo jokunen ennuste, muttei suinkaan kaikki. Veikkaan että suurin huumori revitään kuitenkin näiden uutisten kommenttiosioista. Ilta/Taloussanomiin porukka vuodattaa tunteitaan tyylikkäästi nimimerkin takaa kun taas Iltalehteen uskaltaudutaan kommentoimaan ihan Facebook-käyttäjien takaa. Uskallan väittää että myös vuonna 2018 Nallen osinkopotista uutisoinnin yhteydessä voimme lukea seuraavia kommentteja:

"Entinen taistolainen ja kommunisti."

"Ei ole itse tehnyt mitään noiden rahojen eteen."

"Nostaa maataloustukia vielä noiden lisäksi."

"Nuokin rahat on otettu köyhien selkänahasta."

"Pitäähän meiltä köyhältä kansalta leikata että Nalle saa rahaa."

"Karkasi Ruotsiin veroja pakoon."

"Kokoomuksen sätkynukke."

"Rikastui valtion piikkiin."

"Väkeä potkitaan YT-neuvottelujen kautta ulos jotta saadaan lisää osinkoja."

Näiden mahdollisesti tulevien kommenttien perusteella päätin heittää homman hieman leikiksi. Tein nimittäin Nallen osingoista uutisoinnille ja sen kommenteille oman bingon, olkaa hyvät!
 

Bingon säännöt ovat seuraavat. Jos ja kun kotimaiset talousmediat alkavat uutisoimaan Nallen keväisistä osingoista, on aika etsiä tämä bingo käsiin. Seuraavaksi rullataan uutisen lopussa olevaan kommenttiosioon, josta pyritään poimimaan bingon ruuduissa esiintyviä kommentteja. Kommentin ei tarvitse olla sanasta sanaan oikein, kunhan pointti kuitenkin löytyy. Kun kolmeen vierekkäiseen ruutuun tulee osuma, muodostuu bingo. Ja niitä bingojahan voi sitten tulla useitakin!

Ajattelin tehdä helmikuun puolivälissä oman katsaukseni miten ennustukseni bingoineen osui maaliin. Kannustan myös teitä lukijoitani seuraamaan nyt kommenttiosioita sillä silmällä.

 

Nallen osingot tuovat leivän monen toimittajan pöytään

Tässä joitakin esimerkkejä viime vuosien Nallen osinkouutisista:

Sampo takoi jälleen kovan tuloksen - Wahlroos kuittaa jättiosingot (IL 11.2.2015)

Sammolta jättiosinko: Björn "Nalle" Wahlroosille 25,3 miljoonaa  (TalSa 10.2.2016)

Sammon superosinko: Wahlroosille 27 miljoonaa, valtiolle 153 miljoonaa (KL 8.2.2017)

Varma kevään merkki: Nalle kuittaa Sammosta yli 27 miljoonan osingot (IL 9.2.2017)

Näitä linkkejä kaivaessa Googlesta tuli huomattua klikkijournalismin nousu. Vuodelta 2014 ja sitä aiemmilta keväiltä ei näin räikeitä otsikoita herra Wahlroosin osingoista löydy. Tuolloin vielä keskityttiin lähinnä olennaiseen, eli Sammon tilinpäätökseen, tulokseen ja osinkoihin. Vuodesta 2015 alkaen Sammon tilinpäätöksen yhteydessä onkin sitten lähes poikkeuksetta vilissyt sanat "Nalle", "kuitata" ja "jättiosingot". Kai sekin on eräänlainen toimittajien meemi nykyään.

Erityisen hauska mielestäni on tuo Kauppalehden kevään 2017 uutinen. Otsikkoon oli poikkeuksellisesti mahdutettu mukaan myös valtio. Sinänsä ihan ymmärrettävää, koskeehan valtion saamat osingot käytännössä jokaista suomalaista henkilöä, sekä onhan valtion omistama Solidium Nallea itseään isompi omistaja Sammossa. Silti jo otsikossa Nallen osingot mainitaan ennen valtion osinkoja. Lisäksi tuossa uutisessa peräti kolme kappaletta kertoo Wahlroosin osingoista ja niiden verotuksesta. Solidium mainitaan ainoastaan yhdessä lauseessa.

 

En ymmärrä kitinää

Nallen osingoista lukiessa saan kokea monesti erilaisia "mitäihmettä"-tunteita. Jatkuvasti törmään mitä typerimpiin kommentteihin tai ajatuksiin. Yleensä näitä kirjoittavat tavalliset ihmiset erilaisiin kommenttibokseihin, mutta kyllä sitä osataan myös toimittajapiireissäkin.

Yksi naurettavimmista uutisista löytyi aivan yllättäen Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajasta, eli Kansan Uutisista. Siellä on vuonna 2013 julkaistu uutinen Nallen Sammosta kuittaamista osingoista. Jutun otsikko kuuluu tiukkaan tyyliin "Björn Wahlroos tienasi autovakuutuksellasi miljoonia". Uutisessa on kappale nimeltä "Kaksi pakollista vakuutusta", joka pitää sisällään seuraavanlaisen pohdinnan:

"Jokaisen auton omistajan on otettava lakisääteinen moottoriajoneuvon vastuuvakuutus. Jokainen työssäkävijä on vakuutettu tapaturman varalta. Nämä kaksi vakuutusta muodostavat 30–40 prosenttia vahinkovakuutusyhtiöiden saamista vakuutusmaksuista.

Vaikka vakuutukset ovat lakisääteistä sosiaaliturvaa, saavat vakuutusyhtiöt jakaa niistä kertyvät voitot samalla tavalla kuin vapaaehtoisista vakuutuksista koituvat voitot."

Tuon kappaleen alla pitäisi mielestäni olla jo Nordnetin mainos "Avaa arvo-osuustilisi meillä ja ryhdy Sammon omistajaksi jo tänään!" Tuosta "uutisesta" kun saa sellaisen kuvan, että Sampo takoo tulosta helppoakin helpommalla kaavalla, eli myymällä pakollisia vakuutuksia. Noista vakuutuksista saadut rahat Sampo jakaa sitten omistajilleen ja omistajat saavat näin naurettavan varmaa rahaa. Tai siis ei rahaa, vaan osinkoa. Osingolla kun on sanana pahempi kaiku kuin rahalla.

Ymmärtäisin kenties tuon kitinän, mikäli Sampo tai muut vakuutusyhtiöt olisivat perheyrityksiä joihin tavallinen tallaaja ei pääse kiinni. Todellisuudessahan Sampoon/Ifiin voi kuka tahansa henkilö ryhtyä omistajaksi ja näin ollen pääsee itsekin nauttimaan helpoista ja varmoista osingoista. Jos Sampo on oikeasti sellainen vuodesta toiseen maksimaalisia tuottoja tuottava rahasampo, niin miksi ihmeessä nämä kitisijät eivät sitten mene ja panttaa lainaa vastaan koko omaisuuttaan omistusasuntoineen ja vaikka omine mummoineen? Sen jälkeen kaikki lainarahat all in kiinni Sampoon ja ei muuta kuin nauttimaan pakollisten vakuutusten tuomista tuloksista. On se rikastuminen helppoa jos vasemmalta laidalta kysytään. Ihmetyttää vain miksi samainen porukka käyttää aikansa rikastumisen sijaan internetissä kitisemiseen.

 

Muutkin asiat ihmetyttävät

Eikä tuossa kaikki minulle ihmetystä aiheuttavat asiat olleet. Näitähän riittää Nallesta ja osingoista.

Hyvin harvasta muusta henkilöstä kirjoitetaan yhtä paljon osinkouutisia kuin Nallesta. Oikeastaan kenestäkään muusta ei kirjoiteta vuosittain samoja tekstejä kuin herra Wahlroosista. Suomessa on tuhansia muitakin mielenkiintoisia ihmisiä jotka saavat osinkoja eri yhtiöistä. Miksi heistä ei sitten kirjoiteta mitään?

Luulisi että jos haluaisi kiusata lukijoita, kannattaisi puhua jonkun sellaisen henkilön osingoista joihin tavallinen piensijoittaja ei pääse kiinni. Esimerkkinä vaikka Fazer, joka ei ole listautunut yhtään mihinkään. Erään lähteen mukaan Fazerilla on vain noin 80 eri omistajaa. Luulisi että tiukka uutisointi Fazerin suurista voitoista provosoisi kansaa enemmän, sillä Fazerin omistajuudesta ei piensijoittajan kannata edes unelmoida.

Senkin asian olen ehtinyt huomata, että samanlaista osinkorevittelyä ei tapahdu jostain syystä koskaan UPM:n kohdalla. Wahlrooshan on sekä Sammon, Nordean että myös UPM:n hallituksen puheenjohtaja. Sammon ja Nordean kautta Nallen saamista osingoista kyllä nostellaan otsikoita, mutta UPM:n osuus jää selvästi pienemmäksi. Miksi? En tiedä, voin vain arvailla. Onko kyseessä sitten se, että finanssialan yrityksiä on helpompi vihata? Sampo ja Nordea nostattavat enemmän tunteita ja ne provosoivat ihmisiä klikkaamaan otsikoita sekä jakamaan niitä eteenpäin. Tai toisaalta onko metsäteollisuus kuitenkin niin perinteistä suomalaista teollisuutta, ettei siitä haluta heittää lokaa kuten finanssialasta? En tiedä, kunhan pohdin.

Sitten taas mitä tulee noihin iltapäivälehtien kommenttiosioihin. Uskovatko kirjoittajat todella omiin näppäilyihinsä? Esimerkiksi väitteet että Nalle ei olisi tehnyt mitään noiden osinkojen eteen. Björn Wahlroos on käytännössä jokaisen Sammon (If, Mandatum, Top Danmark), Nordean ja UPM:n työntekijän ylin esimies. Se että näille työntekijöille löytyy töitä vielä huomennakin, on pitkälle yhtiön ylimmän johdon ansiota. Mikäli nuo valtamerialukset kulkisivat täysin ilman minkäänlaista ohjausta, rysähtäisi alus varmasti ennen pitkää karille. Tai vähintään kilpailijat seilaisivat ohitse.

Nallen taistolaisvuosista muistuttaminen sekin on aika kulunut "helpon kortin pelaaminen". Vähän samaa sarjaa kuin Jari "Japa" Levosen viheltämissä lätkämatseissa rattijuopon huutelu väärin vihelletyn tuomion jälkeen. Tätä kuulee lätkäpeleissä yhä satunnaisesti, sillä Japa kärähti ratista vuonna 2005. Sama meno tuntuu olevan päällä kun Nallelle huudellaan tämän taistolaisvuosista. Nalle oli poliittisesti vasemmalla kypsässä 15-21 vuoden iässä. Tuskin olen kovin väärässä väittäessäni tuonkin vaiheen olleen vain lähinnä uhmaa isäänsä Bror "Buntta" Wahlroosia kohtaan. Eiköhän Nalle tykännyt ärsyttää muita jo pienenä poikana. Nalle hylkäsi taistolaisuuden vuonna 1973, eli 45 vuotta sitten.

Nallen nostamat maataloustuet ovat olleet "kestokitinää" jo vuosia. Björn Wahlroos osti vuonna 2001 perinteikkään Joensuun kartanon Halikosta, nykyisestä salosta. Tilaan kuuluu 2200 hehtaaria maata, joista 370 hehtaaria on peltoa. Kyseessä ei siis ole mikään pieni maatila. Nalle on itse sanonut omistavansa ja ylläpitävänsä tilaa lähinnä huvin ja kulttuurin vuoksi. Tilan omistaminen ei siis ole Nallelle mikään kultakaivos, vaan tuolle rahalle Wahlroos löytäisi halutessaan tuottavampia kohteita. Siinä missä normaali maanviljelijäkin, myös Wahlroos nosti maataloustukia. Miksei, onhan hänellä siihen oikeus. Wahlroos itse on monesti vastustanut maataloustukia, esimerkiksi syksyllä 2015 Nalle sanoi tukien olevan "typerää ja moraalitonta". Nallehan ei muuten enää saa penniäkään maataloustukia, eli siinä mielessä kaikki piikittelyt tuista ovat jo muuttuneet invalideiksi. Tila on nimittäin jo ehtinyt siirtyä "nuorelle isännälle", eli Wahlroosin Thomas-pojalle.

Viime vuosina suorastaan vakituiseksi kommentiksi Nallea vastaan on muodostunut myös tämän ulkomaille muuttaminen. Kansalaiset joko tietämättömyyttään tai aivan tietoisesti väittävät että Wahlroos ei maksa enää mitään veroja Suomeen. Helsingin Sanomat selvitti syksyllä 2017 miten Wahlroos maksaa yhä henkilökohtaisesti Ruotsista käsin Suomeen veroja vajaan kahdeksan miljoonan euron edestä. Tähän päälle voisi lisäksi laskea Sammon, Nordean ja UPM:n maksamat yhteisöverot. Tai paljonko nuo kolme suurta yhtiötä työllistävät suomalaisia, maksavathan nämä työntekijätkin palkastaan veroja.

 

Shokkipaljastus: Nalle viis veisaa osingoista

Loppuun vielä karuakin karumpi paljastus. Björn Wahlroos pitää osinkoja yliarvostettuina. Näin kirjoitti Arvopaperi nelisen vuotta sitten. Uutisessa kirjoitetaan seuraavaa:

"Wahlroos sanoi eilen yhtiön pääomamarkkinapäivässä Lontoossa, ettei oikein ymmärrä, miksi sijoittajat ovat niin kovasti osinkojen perään. 

"Uskon patologisesti tehokkuuteen ja dynaamisiin rahoitusmarkkinoihin. Miksi piitata osingoista? Jos tarvitsee rahaa, voi myydä osan osakkeista, Wahlroos totesi. 

Hän tosin myönsi, että osingoissa on veroetu, mutta ei silti ymmärrä sijoittajien fiksaatiota osinkoihin. Hänen mukaansa on ihan sama, ovatko rahat sisällä yhtiössä vai pöydällä makaamassa. 

"Minulle sillä ei ole juuri merkitystä. Se on tietysti valetta, sillä lapseni alkavat tulla yhä kalliimmiksi ja minun täytyy oman kalliin elämäntyylini lisäksi kustantaa myös lasteni kalliit elämäntyylit", Nalle vitsaili ja lisäsi saavansa kyllä enemmän kuin tarpeeksi osinkoja."

Ja ihan asiaahan Nalle tuossa taas puhuu. Jälleen kerran.
 

 

Lue alkuperäinen teksti täältä:

https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/01/ryhdyin-ennustajaksi-seka.html

Tokmanni - 11.1.2018 10.21

Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt Tokmannin ideaa. En itse yhtiön, saati siihen sijoittamisen. Tokmannia olen hieman jo käsitellyt blogissani tekstissä "Osakkeita joihin en sijoittaisi". Kirjoittelin heinäkuussa Tokmannista seuraavaa:

 

Tokmanni

Tokmannia käsittelin jo kesäkuussa eräässä tekstissäni. Siinä kirjoittelin Tokmannista sen tulosvaroituksen jälkeen seuraavaa:

"Mitä taas tulee Tokmanniin, en siihen rahojani ole ikinä laittanut, enkä myöskään ajatellut laittaa. Halpaketjuilla on sellainen ongelma, että porukka ei ole järin uskollisia niille. Jos joku tuote on halvempi toisessa halpaketjussa, asiakkaat ostavat sen sieltä. Tokmannilla ei ole myöskään mielestäni minkäänlaista brändiarvoa ja Tokmanni on lisäksi valitettavan pieni yhtiö. Halpaketjut voivat olla hyviä sijoituksia jos ne täyttävät nämä tekijät, esim. Ruotsista Ikea ja H&M (joista jälkimmäiselläkään ei ole nyt häävisti mennyt). Tokmanni ei tule hetkeen päätymään omaan salkkuuni. Ei vaikka he itseään ovat joskus hyvänä ja vakaana osingonmaksajayhtiönä mainostaneet."

Olen yhä täysin silloisteni sanojen takana. Mitään korjausliikettä Tokmanni ei ole minun silmissäni nähnyt.

Kilpailu halpakauppojen genressä on kova. Pelkästään Jyväskylästä Tokmannin kilpailijoiksi voisin sanoa Clas Ohlsonin, Hong Kongin, Bilteman ja Motonetin. Ja hieman Jyväskylän ulkopuolella Muuramessa on vielä Halpa-Halli. Lisäksi kilpailijaksi voi hyvin laskea nettikaupat. Itse olen välttänyt monet asioinnit edellä mainituissa liikkeissä eBayn ansiosta. Ostokset voi suorittaa samalta istumalta blogin kirjoittelun lomassa ja usein vieläpä murto-osalla siitä hinnasta mitä nuo kivijalkakaupat tarjoavat. Toki rehellisyyden nimissä täytyy todeta että kivijalkakaupasta saan tuotteen käsiini heti, paketin tulo jostain Kiinasta saattaa viedä viikkoja. Eiköhän nettikauppa tule tulevaisuudessakin vain kasvamaan entisestään, ja kivijalkakauppojen myynti vähenemään. Tokmannilla on jonkinlainen nettikauppa, mutta sitä ei voi mitenkään kilpailijoitansa parempana pitää. Verkkokauppaan tulisi panostaa selvästi tulevaisuudessa.

Tokmannilla tuntuu olevan samoja piirteitä kuin Keskolla, eli ne elävät tarjouksilla. Liikkeeseen otetaan muutama sisäänheittotuote (pakko mainita ne kuuluisat ämpärit tässä vaiheessa), ja luotetaan siihen että asiakkaat niitä hakiessaan ostavat muutakin. Muutenhan valikoima on suppeampaa ja kalliimpaa kuin esim. Prismassa. Valikoimat Tokmannissa ovatkin pääasiassa täynnä kiinaromua tai muita "halpismerkkejä". Laatutuotteita hakeva ei löydä Tokmannista juuri mitään, vaan joutuu suosiolla marssimaan muihin liikkeisiin.

Tokmannia kehuvat tarttuvat usein myös tukityöllistettyyn ja työharjoittelua suorittaviin työntekijöihin. Ilmeisesti Tokmanni käyttää usein tätä ns. "halpaa työvoimaa". En ole tästä mitään virallista lähdettä huomannut, mutta hyvinkin mahdollista sillä eräs tuttavani on tälläkin hetkellä jonkinlaisessa työharjoittelussa Tokmannissa. Kehujien mielestä Tokmanni saa etulyöntiaseman käyttäessään näitä tukityöllistettyjä sekä työharjoitteluja, sillä heille palkkaa pitää maksaa vähemmän kuin muille. Tämäkin on mielestäni huono perustelu. Ensinnäkin tukityöllistetyt tarvitsevat varmaan vielä normaaliakin enemmän työhönopastusta, mikä tarkoittaa sitä että opastajienkin työtahti hidastuu. Toiseksi, "palkattomasta työssä" on erilaisia moraalisia ongelmia. Jos näitä tapauksia aletaan käyttämään väärin, seurauksena tulee äkkiä kansan keskuudessa boikotti ja jopa pääsy Orjafirmojen Facebook-sivulle.

***

Mielestäni mikään ei ole parantunut heinäkuusta kun noin olen rustaillut. Toki eipä näin lyhyessä ajassa radikaaleja muutoksia kannatakaan odottaa. Jouluna tuli kierreltyä Jyväskylän Tokmannilla pariinkin otteeseen, tosin omat joululahjaostokseni sieltä jäivät Pandan Juhlapöydän konvehteihin sekä Fazerin suklaalevyihin. Fazerit olivat oikeasti halpoja, Pandat taas tasoa "normaali tarjous". Porukkaa oli kyllä paljon liikkeellä, mutta eihän sieltä kukaan suuria ostellut. Ostoskorissa oli ehkä se yksi tarjoustuote mitä lähdettiin hakemaan. Samalla kaavalla omat ostokseni menivät, ei paljoa heräteostoksia tullut jouluna tehtyä. 

Syksyltä tosin muistan paritkin heräteostokset Tokmannilta. Nimittäin sipsejä kahteen otteeseen -30 %-lapulla varustettuna. En muista muissa kaupoissa nähneeni sipsejä päiväystuotteena, sillä onhan sipseissä aika pitkät eliniät. Ylipäätään ihmettelen mikä järki Tokmannien on kerätä näitä elintarvikkeita myymälöihin. Menisi ehkä sellaisissa kaupoissa, missä ei olisi lähistöllä mitään "oikeaa ruokakauppaa". Mutta esimerkiksi tuo Jyväskylän keskustan Tokmanni, sielläkin on kerrosta alempana K-market. Keskolla on jopa pienessä K-marketissa helvetin iso valikoima kaikkea. Tokmannilla jotain juustoa ja maitoa on yhtä ainoaa sorttia. Sekin vieläpä K-marketin hinnastoa kalliimpaa, joka on kanssa eräänlainen saavutus sillä K-market on tunnetusti sieltä kalleimmasta päästä. 

Joku heitti tässä ketjussa hyvän pointin, että vaikka kansan ostovoima kasvaakin, niin sataako se krääsäkaupan laariin. Minun logiikallani krääsäkaupat menestyisivät parhaiten juuri kun ostovoimaa ei ole. Nyt kun rahaa on, kansa panostaa mieluummin laatuun ja valikoimaan. Jos taskut on täynnä joutilasta rahaa, niin miksi lähteä sen kanssa katsomaan Tokmannin suppeata krääsävalikoimaa? Eiköhän sen Santanderin liisaaman Avensiksen keula oteta kohti johonkin pellolle rakennettua isoa kauppakeskusta. 

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 11.1.2018 9.56

Mitä jäi käteen vuodesta 2017?

En viitsinyt salkkuraportissa alkaa sen suuremmin pohtimaan mennyttä vuotta kokonaisuudessaan, sillä salkkuraporteissa käyn läpi lähinnä edellisen kvartaalin tapahtumat. Jos olisin lähtenyt vetämään ylös koko vuoden tapahtumia, olisi kirjoitus paisunut varmaan tuplasti pidemmäksi. Siispä keskitytään tässä blogikirjoituksessa miettimään ihan vain vuoden 2017 tapahtumia ja millainen sijoitusvuosi se minulle oli.

Palataan heti aluksi vuoden 2016 viimeisiin hetkiin. Silloinkin oli takana hyvä sijoitusvuosi ja fiilis oli sen mukainen. Vuoden takaisesta uuden vuoden juhlimisista muistan lähinnä Suomi 100-hehkutukset. Ihmettelin että nytkö tuota maamme juhlavuotta aletaan viettämään. Minun logiikallani juhlavuosi olisi pitänyt olla sen jälkeen kun 100 vuotta tuli täyteen. Kai meikäläisen pitäisi nytkin viettää jotain omaa Metsätalousinsinööri25-juhlavuotta, kun ensi vuonna tuo neljännesvuosisata tulee minullakin täyteen.

Koska vuosi 2016 oli ollut hyvä, ellei jopa loistava, hieman minua mietitytti mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Muistan miten uuden vuoden juhlallisuuksia ja Remu Aaltosen huonoa playback-esitystä katsellessani mietin, että ei kai seuraava vuosi voi olla yhtä hyvä kuin edellinen. Noh, näin jälkikäteen nähtynä tästäkin vuodesta tuli mahtava sijoittamisen kannalta.
 


 

Oma asunto yksi kohokohdista

Enpä kyllä tiennyt tuolloin paljoa muutakaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En varmaan olisi uskonut raketteja katsellessani että reilun puolen vuoden päästä asun tässä nykyisessä asunnossani. Saati että omistan sen. En vaikka autoni oli vuodenvaihteen juhlien aikaan samassa parkkiruudussa kuin nytkin. Kuten jo Kohti omistusasuntoa-tekstin ensimmäisessä osassa sanoin, yksi syy ostaa tämä asunto oli nimenomaan oma parkkipaikka mahtavalla sijainnilla. Jyväskylässä kun pysäköinti maksaa maltaita ja kiekkopaikkojen kanssa leikki on melkoinen stressipesäke.

Jälkikäteen ajateltuna tuo parkkipaikka toi minulle kaupan päällisiksi mahtavan asunnon. Kenties vuoden 2017 parhaista sijoituspäätöksistä oli ostaa asunto Jyväskylän keskustasta. Minä kun mietin hyvinkin vahvasti aiemmin Jyväskylän syrjäseuduille tai jopa kaupungin ulkopuolelle muuttamista. Nyt keskustassa asumiseen tottuneena en vaihtaisi mistään hinnasta asumaan mihinkään syrjäkylille tai maakuntiin. Hyvät kolme asunnon arvoon vaikuttavaa asiaa ovat erään vitsin mukaan "sijainti, sijainti ja sijainti". Onhan tuossa perääkin. Sijainti kun on sellainen asia mitä ei voi jälkikäteen edes isolla rahalla asuntoon vaihtaa.

Asunnon osto oli mielenkiintoinen ja osittain jopa hauska kokemus kaikkine tinkimisineen ja muine kikkailuineen. Näistä kaikista kokemuksistani raapustin neliosaisen blogikirjoituksen "Kohti omistusasuntoa", joka on saanut todella paljon kiitosta. Yksi vuoden kohokohdistani oli taannoinen Taloussanomien haastattelu aiheeseen liittyen.

 

Suorat osakesijoitukset vuonna 2017

Tulihan sitä hankittua muutakin sijoitusvarallisuutta kuin pelkkä asunto. Suoria osakesijoituksia tuli tehtyä vuoden aikana kuusi kappaletta, joka on mielestäni aika vähän.

Nordnetin kautta tehdyt kaupat:
Vuosi alkoi kun tammikuussa ostin ruotsalaista perintäyhtiö Intrum Justitian (IJ) osakkeita 45 kpl kurssiin 294,91 SEK (yht. 1397,44 EUR). Kaupankäyntikuluja minulta meni 10,06 EUR / 0,72 % kauppasummasta.

Toukokuussa ostin yhdysvaltalaista REIT-yhtiö Realty Incomea (O) 35 kpl hintaan 56,27 USD (yht. 1795,27 EUR). Kaupankäyntikulut 14,94 EUR / 0,83 % kaupan hinnasta.

Syyskuussa ostin kotimaista finanssiyhtiö Sampoa 35 kpl hintaan 44,1 EUR (yht. 1543,5 EUR). Kaupankäyntikulut olivat tällä kertaa 7 EUR / 0,45 %.

Marraskuussa ostin Nordeaa 100 kpl hintaan 10,05 EUR (yht. 1005 EUR). Kaupankäyntikulut 7 EUR / 0,7 % koko kaupasta.

Nordnetin puolella tein vuonna 2017 kauppaa yhteensä 5 741.21 eurolla. Kaupankäyntikulut olivat tasan 39 euroa. Keskimäärin makoin kaupoistani siis Nordnetissä 0,679 % kaupankäyntikuluja.

Nordean kautta tehdyt kaupat:
Joulukuussa ostin Nordean kampanjasta (kotimaiset yhtiöt ilman välityspalkkiota) kahta kotimaista yhtiötä. Sampoa ostin 10 kpl lisää kurssiin 44,66 EUR (yht. 446 EUR) sekä Nokian Renkaita 36,75 EUR (yht. 367,5 EUR). Näistä kaupankäyntikulut siis pyöreät 0,00 %!

Kaikki suorat osakesijoitukseni (Nordnet + Nordea) maksoivat minulle vuonna 2017 yhteensä 6 554,71 euroa. Nuo Nordnetin kaupankäyntikulut 39 euroa tekevät minulle keskimäärin 0,595 %:n kaupankäyntikulut.
 

Rahastot vuonna 2017?

Vuosi 2017 oli ensimmäinen vuosi kun säästelin säännöllisesti mihinkään rahastoon. Superrahastoihin Ruotsi ja Tanska aloitin säästämisen syksyllä 2016. "Alkuperäisessä suunnitelmassa" säästin 50e + 50e joka kuukauden alussa molempiin rahastoihin. Syksyllä 2017 hieman viritin tuota taktiikkaani ja päätin alkaa säästämään 25e + 25e joka toinen viikko. 

 

Vuoden 2017 aikana ostin rahastoja seuraavalla tavalla:

 

Superrahasto Ruotsi 650e

Superrahasto Tanska 650e

 

YHT:1 300e 

 

Ostot jakautuivat 17 eri kertaan eli ajallinen hajautus oli tässä salkkuni ehdotonta parhautta. 

 

Minkälaisia tuloja sain vuonna 2017?

Sain useita erilaisia tuloja vuonna 2017. Osingot olivat salkkuni perusta, mutta sain myös osuusmaksun korkoja (eli ns. S-juna), ASP-tilin lisäkorkoja sekä hieman myös tuloja bloggaamisesta.

Osinkotuloa sain 2280,56 euroa. Osinkotuloni olivat jälleen vuonna 2017 kasvu-uralla, kuten jokaisena vuotena aiemminkin. Toki kasvu on tippunut nyt aika pieneksi. Jos vertaa vuoden 2016 osinkoihin (2154,53e), niin kasvua oli ainoastaan 5,8 %. Kasvun rajoittuminen selittyy monilla eri syillä. Kasvun hakeminen vaikeutuu aina mitä pulleammaksi salkku kasvaa. Myös omistusasuntoni ostaminen kaikkine ASP-säästämisine oli "pois" osakesijoituksista. Lisäksi euro vahvistui suhteessa dollariin ja sen vuoksi se näkyi myös Jenkeistä saamissani osingoissa.

Tuloja S-junasta sain tänä vuonna 116,56 euroa. Tuo mystinen 56 senttiä tulee pääomanpalautuksesta, eli sain siis osuusmaksun koron lisäksi hieman takaisin tekemistäni ostoksista Osuuskauppa Suur-Savon alueella. S-juna jatkoi tänäkin vuonna hieman laskemistaan verrattuna edelliseen vuoteen (121e). Ensi vuoden korkojen loppusumma pysyy toivottavasti lähes samana, sillä ostin loppuvuodesta Osuuskauppa Maakunnan jäsenyyden, josta tienaan luultavasti muutaman euron taas lisää.

ASP-tili toi minulle huomattavan määrän euroja, johtuen juuri tuosta hankkimastani asunnosta. Tienasin ASP:n avulla kahdella eri tavalla. Normaalia ASP:n korkoa maksettiin vuoden alussa, sekä "ASP-varojen nostovaiheessa" asuntokauppojen yhteydessä. Vuoden alussa "normikorkoja" sain 47,71 euroa ja kauppojen yhteydessä 86,72 euroa. Asuntokauppojen yhteydessä sain myös suurempaa ASP-lisäkorkoa 537,98 euroa. Yhteensä ASP:n avulla nettosin viime vuonna 672,41 euroa.
 

 

 Nämä kaikki neljä eri tulomuotoa toivat minulle vuonna 2017 yhteensä 3069,53 euroatuloa sijoituksistani. Summat ovat bruttona ennen veroja.

Tulojen jakautuminen vuodelle 2017:
Tein pylväsdiagrammin sijoitustuloistani sekä miten ne jakautuivat eri kuukausille viime vuonna. Samassa pylväässä on eri värein merkitty osinkojen, S-junan, ASP-koron sekä ASP-lisäkoron osuudet.
 

Keskiarvo oli 255,79 euroa kuukaudessa. Kykenin ylittämään keskiarvo neljänä kuukautena kahdestatoista (maaliskuu, huhtikuu, toukokuu ja syyskuu).

Diagrammista huomaa selvästi miten tuloni ovat yhä melko kevätpainotteisia. Omistan paljon kotimaisia osakkeita ja Suomessa yleinen tapa on maksaa osinko kerran vuodessa kevään yhtiökokouksen tienoilla. Lisäksi S-junan tuotot tulevat nekin huhti-kesäkuussa. Taulukko tulee tuskin olemaan yhtään sen tasaisempi ensi vuonna, sillä viime vuoden lopussa tuli tankattua niin Sampoa, Nordeaa kuin Nokian Renkaita. Kaikki siis kevään osingonmaksajia. Taas puolivuotis/kvartaali/kuukausittaisia osinkoja maksavia yhtiöitä ei ole tullut ostettua aikoihin, eikä ostohetkiä varmaan ole lähiaikoina tiedossa.
 

Talletukset

Talletuksia omistamilleni tileille tein seuraavasti:

 

ASP-tili: 6800e

Nordnet: 4698,6e

Nordea: 1000e

 

YHT: 12 498,6 (eli keskimäärin 1041,55e/kk)

 

Salkkuni kokonaiskehitys vuonna 2017

Taulukko on otettu salkkuraporteistani viime vuoden aikana. Luvut kertovat väliaikatiedot vuoden sisältä miten varallisuuteni on kehittynyt.

Erityisesti bruttovarallisuuteni nousi todella tyylikkäästi lähes kolminkertaiseksi asunnon oston myötä. Myös nettovarallisuuteni nousi 15 000 euroa, eli reilut tonnin kuukaudessa.

 

Toteutumattomat tulokset

Aivan kaikkea en tässä näissä jaksa lähteä availemaan. Voisin kenties kirjoittaa myös "toteutumattomista tuloksista", eli realisoimattomista arvonnousuista josta olen saanut nauttia vuoden 2017 aikana. Tänä vuonna minulla oli poikkeuksellisesti kaksi eri omaisuuslajia joiden arvo olisi saattanut nousta, nimittäin osakkeet sekä asunto. Etenkin asunnon arvo on melko varmasti noussut ostohetkestä, sillä tein kaupat lähisukulaiseni kanssa. Emme sotkeneet kauppoihin välittäjää ja osittain sen vuoksi hinta jäi hieman halvemmaksi kuin "normaaleilta markkinoilta"ostettuna olisin joutunut maksamaan. 

 

Oikeastaanhan minun varmaan kannattaisi salkkuraporttini asunnon "todellisella arvolla", eikä niinkään asunnon ostohinnalla kuten nyt. En kuitenkaan ainakaan lähiaikoina ole muuttamassa asuntoni arvoa muuksi kuin ostohinnaksi. Pidän siis lukemani varovasti hieman alakantissa. 

 

 

Vuosi 2017 verrattuna aiempiin vuosiin

Olen harrastanut sijoittamista vuodesta 2012 alkaen. Ensimmäiset tuloni sain vuonna 2013 osinkojen muodossa. Matkan varrella tulolähteitä on löytynyt muualtakin kuin osingoista, esimerkiksi S-juna sekä ASP-tili. 

 

 

 

Tänä vuonna sijoitustuloni jatkoivat kasvuaan. Salkkuraportissa hieman valittelin miten osinkokertymän kasvu hiipui huomattavasti aiempiin vuosiin nähden. Tänä vuonna kuitenkin ASP-tili asuntokauppoineen "pelasti" paljon, ja noin 20 % tuloistani olikin ASP-tilin ansiota. Huomatkaa myös että puhe on bruttosummista. Mikäli puhuisimme verojen jälkeisistä nettosummista, verovapaat ASP-tulot olisivat vielä suuremmassa osassa salkkuani. 

 

 

Shareville-salkkuni seuraajat ja blogin lukijamäärät

Vuoden alussa minulla oli Sharevillessä 210 seuraajaa. Vuoden 2017 lopussa salkkuani katseli jo 540 seuraajaa. Suurin piikki seuraajamääriini on tullut tämän blogin syntymisen jälkeen. Huhtikuussa blogiurani alussa seuraajia oli 236, eli bloggaamisen ansiosta seuraajamääräni ovat yli tuplaantuneet 9 kuukauden aikana. Shareville-salkkuni löydät joko tästä linkistä tai alapuolen käppyrästä. 

 


 

 

Blogiani oli vuodenvaihteeseen mennessä luettu 122 643 kertaa, eli ensimmäinen vuosi (siis todellisuudessa 9 kk) onnistui todella hyvin.

 

Tavoitteet ja näkymät ensi vuodelle

Lähdetään liikkeelle näkymistä. Kuten ohimennen jo Q4:n salkkuraportissa kerroin, meikäläisellä on työttömyysuhka päällä keväällä. Nykyisen työnantajani kanssa tiemme erkanevat ensimmäisen kvartaalin päätteeksi, eikä minulla ole jatkosta harmaintakaan aavistusta. Töitä olen hakenut useista kymmenistä työpaikoista sekä ravannut useissa eri haastatteluissa, mutta kaikki vielä tällä hetkellä tuloksetta. Mikäli metsäala ei meikäläistä lopputalven aikana ehdi työllistää, käyn luultavasti pyyhkimässä pölyt koulurepun päältä ja tähyilen takaisin kouluun.

Valitettavasti mahdollinen työttömyys tai opiskelijaelämään palaaminen näkyy varmasti salkkuni kehityksessä hidastuvana kasvuna. Olen alkanut jo nyt henkisesti ja fyysisesti valmistautumaan mahdolliseen työttömyyteen myös osakesalkkuni puolella. Olen avannut tilin Bank Norwegianiin, jonne tarkoituksenani on siirtää vihdoinkin kunnon käteispuskuri. Tuosta Bank Norwegianista lupaan tehdä oman blogikirjoituksen tässä Q1:n aikoina, jossa kasaan ajatuksiani aiheesta enemmän.

Se työttömyyteen liittyvistä näkymistä. Jos unohdetaan se aihe ja mietitään salkkuni tulevaisuutta muuten, niin kyllähän tämä vuosi 2017 oli sen verran kova, että salkkuni kokonaissijoitustulot on vaikeaa ensi vuonna lyödä. ASP-tilin kautta sain lähes 700 euroa eli reilu 20 % koko vuoden tuotoista, ja noita tuloja en enää ensi vuonna saa. Noiden 700 euron kiriminen on jo itsessäänkin melko haastavaa, saati kun samalla tulee säästettyä käteispuskuria Bank Norwegianille.

Sitten ne numeroiset tavoitteet vuodelle 2018:
 

  • Osinkokertymä 2 500e (brutto) 
  • Nettovarallisuus 80 000e
  • Bank Norwegianiin vuoden asuntolainan lyhennyksien verran käteispuskuria, eli noin 5 000 euroa

 

Saatat olla kiinnostunut myös:
Kohti omistusasuntoa - tiivistelmä kaikista teksteistä

Riku, 24v kilpailutti kahta pankkia: 9. tarjous asuntolainasta kelpasi - säästöä yli 7000 euroa

S-junaan sijoittamisen ABC - "maailman helpoin satanen"

2017 Q3 - Oma asunto hankittu!

2017 Q2 - Viimeiset hetket asuntovelattomana

2017 Q1 - Salkkuraportit blogin puolelle

 

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/01/mita-jai-kateen-vuodesta-2017....

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/nyt-on-vede...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 11.1.2018 9.54

Kerralla kunnon sade vaiko tasaisesti ympäri vuoden? - asiaa osingoista

Enää ei ole montaa viikkoa kevään osinkokiiman mahdolliseen alkamiseen. Osinkokiimalla tarkoitan sitä aikaa, kun Helsingin pörssin yhtiöt alkavat tammikuun lopussa-helmikuun alussa tiputella edellisvuoden tilinpäätöstietojaan. Näissä tilinpäätöksissä tulee ilmi millaista osinkoa yhtiö aikoo ehdottaa jaettavaksi. Tämä osinko lähes poikkeuksetta sitten siunataan noin kuukautta myöhemmin pidettävässä yhtiökokouksessa. Koska tilinpäätöksen yhteydessä osakkeenomistajille "luvataan" sellaista asiaa kuin "ilmainen raha", sehän aiheuttaa usein innostusta markkinoille. Etenkin kovaa osinkotuottoa tarjoavia yhtiöitä tankataan mielellään.

Sinänsähän tuo osinkokiimahan on aika hullunkurista. Osinko ei ole kuitenkaan mitään "ilmaista rahaa" kuten yllä vitsillä kirjoitin. Tosin sitä usein luullaan sellaiseksi. Todellisuudessahan osingon maksaminen on kuin omistaja siirtäisi rahaa taskusta toiseen. Omistamasi yhtiön kassassa on rahaa ja se siirtyy vain sinun pankkitilillesi. Samalla kun siirrät rahojasi taskusta toiseen, Verohallinto haukkaa hyenan lailla osan sinun rahoistasi. Mitä muhkeampi osinkotuotto yhtiöstä irtoaa, sitä enemmän lahjoitat rahaa valtion kassaan. Meillä köyhälistössä maksetaan osinkoveroa 25,5 % ja massimiehillä sama luku on 28,9 %. Toki kasvurahastoja omistavat voivat naureskella maksaessaan osinkoveroja pyöreät 0 %, heillä kun osingot sijoitetaan takaisin rahastoon Verottajan nuollessa näppejään vieressä. Miettikääpä osakepoimijat sitä kun seuraavan kerran katselette osinkojanne

 

Suomalainen osinkokulttuuri muuttumassa

Syyskuussa 2017 Neste ilmoitti rukkaavansa hieman osinkopolitiikkaansa. Osingonjakosuhdetta muutettiin siten, että nykyään Neste pyrkii maksamaan puolet tuloksestaan osinkoina omistajilleen, kun aiemmin tuloksesta vain 40 % on valunut osinkoina ulos.

Itse osinkosijoittajana kiinnitin kuitenkin enemmän huomiota toiseen osinkoon liittyvään seikkaan. Neste aikoo siirtyä myös ajalle tyypillisesti puolivuotisosinkoihin. Tämä vaatii vielä yhtiökokouksessa osakkeenomistajien siunauksen, mutten usko hetkeäkään tämän asian kaatuvan.

Vielä viitisen vuotta sitten Helsingin pörssistä ei löytynyt muistaakseni yhtäkään säännöllisesti useampaa osinkoa jakavaa yhtiötä. Kaikki yhtiöt jakoivat osinkonsa kerran vuodessa, ja senkin pääasiassa keväällä. Alexanderstubbmaisesti heitän päästäni että tuolloin varmaan 90 % Helsingin pörssin osingoista maksettiin aikavälillä maaliskuu-toukokuu.

Puolivuotisosingot, eli puolen vuoden välein maksettavat osingot alkavat kuitenkin nyt hiljalleen valua jopa meille Härmään asti. Isojen yhtiöiden kohdalla pelin avasi keväällä Wärtsilä, joka maksaa jatkossa osinkonsa kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Muistaakseni marraskuussa Wärtsilästä irtosikin ensimmäinen osinko tällä uudella mallilla. Samoin Ruotsin puolelta osaan nimetä omaan salkkuuni vaikuttavan H&M:n vastaavan päätöksen. Myös Henkka-Maukka maksaa osinkonsa kahdesti vuodessa. Muita ruotsalaisia useamman kerran osinkoa maksavaa suuryhtiötä ei tältä istumalta tule mieleeni.
 

Osinkokulttuurit vaihtelevat eri puolilla maailmaa

Perinteisesti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa osinko maksetaan kerran vuodessa, yleisimmin keväällä. Me olemmekin ehtineet tottua ajatukseen, että kerran vuodessa omistajille ropisee hieman "omia takaisin" osinkojen muodossa. Tämä ei kuitenkaan ole kovin yleinen käytäntö muualla maailmassa. Suuressa ja mahtavassa Amerikan Yhdysvalloissa on jo iät ja ajat ollut tapana maksaa osinko joka kvartaalin aikana. Tämä tarkoittaa siis peräti neljä kertaa osinkoa vuodessa.

Tosin tämäkin voi joidenkin mielestä olla puuduttavan tylsä tahti, sillä etenkin REIT-yhtiöistä löytyy jopa joka kuukausi omistajiaan osingolla muistavia yhtiöitä. Näitä ovat mm. minunkin salkustani löytyvä Realty Income, sekä seurantalistallani oleva Stag Industrial.

Lisäksi esimerkiksi Briteissä yleinen tapa osinkojen suhteen tuntuu olevan puolivuotisosingot. Tosin, täkäläisessä kulttuurissa ne maksetaan usein suhteessa 33-66. En tiedä mistä tämä on peruja. Yleisimmin osingot ovat aina jaettu suhteessa tasan, joko kahteen, neljään tai 12 osaan. Britit vetävät siis täysin omanlaista linjaansa.

 

Rapakon takana parhaat apajat

Minä rakastan näitä tiheämmin tihkuvia osinkoja. Siinä on sijoittajan kannalta mielestäni paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

Muistan miten hämmennyin lähtiessäni penkomaan Jenkkien osakemarkkinoita ja niiden osinkohistorioita. Näytti härmäläisen silmin hassulle, kun vuodessa voi tulla neljästikin osinkoa. Hetken ehdin jo miettimäänkin, että onpa tämä hassu käytäntö, eikö olisi helpompaa maksaa kaikki heti.

Nyt olen kuitenkin jo täysin päinvastaista mieltä. Useammin irtoava osinko on kaikin puolin loistava juttu. Ensinnäkin se tasoittaa sijoittajalle tulevaa kassavirtaa. Parhaimmillaan ostamalla kolmea eri Jenkki-osaketta, jotka maksavat osinkonsa eri kuukautena, saat tehtyä salkun joka tuottaa sinulle päin tuloja joka kuukausi.

 

Muitakin etuja kuin vain useampi tilipäivä

Minullakin on joskus haaveissa elellä pelkkien sijoitustuottojen varassa, joten siinä mielessä olisi mukavaa mikäli ne tuotot tulisivat ympäri vuoden. Mikäli olisin all-in Helsingin pörssissä, ja kaikki maksaisivat osinkonsa maaliskuun lopusta toukokuun alkuun, joutuisin varmaan alkuvuodesta hieman katselemaan pankkitilin saldoa mitenkä paljon edellisen kevään osinkoja on vielä jäljellä. Tiheämpi osingonmaksutahti takaa tasaiset osinkotulot ympäri vuoden, eivätkä ne kaikki kasaannu enää keväälle.

Lisäksi näen toisenkin hyvän asian useammin maksetussa osingossa. Sen kautta meiltä loppuu iän ikuiset sijoittajien kahvipöytäkeskustelut siitä, kannattaako osaketta ostaa ennen vai jälkeen osingon irtoamisen. Tästä aiheestahan voidaan vääntää vaikka maailman tappiin asti. Osa suosittelee ostamaan heti osingon irtoamisen yhteydessä, koska irronnut osinko painaa kursseja. Toinen osa taas suosittelee ostamaan ennen irtoamista, koska osinkotuotto on kevyemmin verotettua kuin myyntivoitto. Mikäli osinkoa maksetaan useammin, irtoavan osingon määrä pienenee ja näin sen vaikutukset osakekurssiin hälvenevät. Esimerkiksi mikäli yhtiön osakkeesta irtoaa 4 % osinkotuotto, näkyy tuon kokoinen irtoaminen jo osakekurssissa. Jos taas yhtiö jaksaa osinkonsa neljästi, irtoaa enää yksi prosentti, joka se hukkuukin jo pian normaalin kaupankäynnin sekaan. Puhumattakaan jos yhtiö jakaa osinkonsa 12 kertaa vuodessa.

Hyvä asia on kuitenkin muistaa, ettei useampi tilipäivä tee yhtiöstä yhtään sen parempaa sijoituskohdetta. Mikä tahansa rupufirma kykenee kyllä tarvittaessa jakamaan osinkoa neljästi vuodessa. Jos yhtiön osinkopolitiikasta tai ylipäätään yhtiön tunnusluvuista ei katso mitään muita asioita kuin osingon irtoaminen joka kvartaalissa, kasvaa riskit upottaa kätensä shaipaan. Esimerkiksi Orava oli muistaakseni ensimmäinen kvartaaliosinkoa Suomessa jakanut yhtiö. Menkääpä kysymään Oravaan 15 euron huipulta sijoittaneilta että eikö olekin yhtiön osinkopolitiikka mahtavaa. Saatte varmaan takaisin ainakin pahoja katseita. Oravan ympärillä kun on viime vuodet leijunut kaikenlaista ikävää ja kurssihuipuistakin on sulanut pois se 2/3-osaa.

 

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/01/kerralla-kunnon-sade-vaiko-tas...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/mina-kuvitt...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 11.1.2018 9.52

2017 Q4 - Takana mahtava sijoitusvuosi

Se olisi nyt aika vuoden viimeiselle salkkuraportille. Tässä raportissa siis kerron mitä salkussa, tai oikeastaan salkuissani tapahtui vuoden neljännen kvartaalin aikana. Teen vielä myöhemmin oman erillisen blogikirjoituksen missä vedän lävitse vuoden 2017 tapahtumat kokonaisuudessaan.
 

Omistusasunto

Aiemmin tämä ensimmäinen kappale kulki nimellä ASP-tili ja viime raportissa nimellä ASP-tili/oma asunto. Nyt olen typistänyt nimen vain omistusasunnoksi, jota käytän jatkossa. 

 

Kulunut kvartaali oli aika hiljaista asuntoni suhteen. Mitä nyt toki lainanlyhennykset jatkoivat juoksemistaan. Hieman nolona joudun myöntämään, että edellisestä raportistani taisin unohtaa ensimmäisen lyhennyskuukauden jostain syystä kokonaan. Syyskuussa, eli Q3:lla lähti siis jo ensimmäinen lainanlyhennys korkoineen pankille. Unohdus johtui kai siitä, että lyhennys lähti tililtäni kuukauden viimeinen päivä, ja olin Excelini asuntolainan osalta viimeistellyt ennen sitä päivää. Sitä lyhennystä ei olla salkkuraportti Q3:n luvuissa huomioitu ollenkaan, enkä jaksa alkaa muokkaamaan lukuja, sillä taulukot ja teksti lukuineen menisivät suurilta osin uusiksi. Tein raa'an ratkaisun ja "adoptoin" syyskuun lainanlyhennyksen Q4:n puolelle. Älkää siis ihmetelkö miksi Q4:n aikana olen maksanut neljän kuukauden asuntolainat. 

 

Sovin Osuuspankin kanssa, jotta lyhennän lainaani aina saman verran, 408,47 euroakuukaudessa. Korko sitten vaihtelee eri muuttujien suhteen. 

 

Nyt näiden neljän kuukauden aikana lainani lyhentyi 1 633,88 euroa. Korkoja maksoin 230,73 euroa, sekä käsittelykuluja 9,2 euroa. 

 

Opintolaina

Omistan jatkossa myös opintolainalle muutaman rivin näissä raporteissa, vaikka opintolainan suhteen salkussani tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa jotain. Nyt joulukuussa maksoin jälleen opintolainan korkoja 19,75 euroa. Kesäkuussa meni korkoja vähän enemmän, 19,94 euroa. Koko vuoden 2017 opintolainan kulut mahtuvat siis 40 euron sisään. 

 

Vertailun vuoksi pakko suorittaa yksi laskutoimitus. Tammikuussa 2015 opintolainallani ostamat 350 kpl Nordean osaketta (yht 3 253,73 euroa, alle puolet koko opintolainamäärästäni) toivat pelkästään vuonna 2017 minulle osinkoja (Nordean osinko 0,65e/kpl) 227,5 euroa. Voin siis sanoa hyvällä omatunnolla että kaikkien verojen ja kulujen jälkeen opintolaina on todellakin kannattanut minulle. 

 

Osingot

Vuoden viimeinen kvartaali toi minulle osinkoja 203,75e (Q4 2016: 126,76e). Tänä vuonna vuoden loppu oli selvästi parempi kuin vuotta aiemmin. Yksi merkittävä ero edelliseen vuoteen oli Hennes & Mauritzin syksyn osinko. Aiemmin yhtiö jakoi osinkonsa kerran keväällä, mutta nyt se muistaa omistajiaan myös marraskuussa osingolla. Sieltä tulikin vajaa 50 euroa "extraa". 

 

Samoin koko vuoden osinkokertymä parani viime vuodesta. Koko sijoitusvuosi 2017 toi minulle osinkoina 2280,56e (2016: 2154,53e). Viime vuoden lukemat menivät puhki jo marraskuun puolivälissä H&M:n osingon myötä. 

 

Analysoin vuoden 2017 osinkojani tarkemmin myöhemmin julkaistavassa sijoitusvuoden 2017 yhteenvedossa. Pysykää kuulolla!

 

S-ryhmän osuuskuntajäsenyydet

S-junasta ei tullut mitään myöskään neljännen kvartaalin aikana. Sen verran S-junaan liittyen salkussa oli kuitenkin tapahtumaa, että kävin hankkimassa Osuuskauppa Maakunnan jäsenyyden, mikä minulta aiemmin puuttui. Alun perin tarkoituksenani oli Maakuntaan liittymisen yhteydessä ottaa rahat ulos Varuboden-Oslasta, joka ei korkoja viimeiseen kahteen vuoteen ole maksanut. Jätin sen sittenkin vielä tekemättä. Perustelut voi lukea Sharevillen puolelta.
 

Suorat osakesijoitukset 

Kulunut kvartaali oli poikkeuksellisen aktiivinen suorien osakesijoituksien suhteen. Vähän hassua ehkä, mutta kaikki kolme tekemääni kauppaa suoritin melko lyhyellä varoitusajalla. Aamulla herätessäni en uskonut tekeväni päivän aikana osakekauppoja. 

 

Marraskuussa ostin Nordnetin kautta Nordean osakkeita 100 kpl. Kurssi ostohetkellä oli 9,98 euroa osakkeelta, eli potin arvo oli 998 euroa. Tähän päälle kun laskee 7 euron kaupankäyntikulun, saadaan keskikurssiksi 10,05 euroa. Tarkemmat perustelut Nordean ostolle voi lukea kyseisille kaupoille omistetusta blogikirjoituksesta

 

Lisäksi joulukuussa tuli korkattua vihdoin Nordeassa jo pitkään avoinna ollut osakesalkkuni. Ostot tein Nordean Suomi-kampanjan yhteydessä, eli en maksanut senttiäkään kaupankäyntikuluja. Salkkuuni päätyi 10 kpl Sampoa hintaan 44,66e sekä Nokian Renkaita 10 kpl hintaan 36,75e. Sampoa omistin jo entuudestaan 35 kpl. Nokian Renkaita taas en ole omistanut koskaan, joten sen mukana tuli jälleen uusi yhtiö salkkuuni. Näiden kahden ostosta olen kirjoittanut täällä blogissa oman tekstin

 

Rahastot

Superrahastojen tankkaamista jatkettu. Tarkoittaa sitä että joka toinen viikko laitettu toimeksianto sekä Superrahasto Ruotsista että Superrahasto Tanskasta. Molempiin 25 euroa per maa.

 

Sharevillessä 500 seuraajaa rikki!

Tällä hetkellä minulla on Sharevillessä jo 539 seuraajaa (viime raportin aikaan 448). Vaikka uusia seuraajia tulikin paljon, jäin hieman jälkeen viime kvartaalista, jossa salkkuani alkoi seuraamaan 130 uuta seuraajaa. Kiitokset siitä huolimatta kaikille seuraajilleni! Shareville-profiilini löydät tästä linkistä tai alapuolen Shareville-badgesta.
 


 

Muita ajankohtaisia asioita

Kvartaalin aikana makselin hieman mätkyjä valtiolle. Summa ei ollut suuri, sillä valtiolle lähti joulukuun alussa alle 200 euroa. Toinen satsi samaan osoitteeseen lähtee vielä helmikuussa. Ajatuksiani mätkyistä voit lukea tästä kirjoituksesta.

Sammon ja Nokian Renkaiden oston myötä käytän jatkossa kahta eri osakesalkkua. Minulla on siis arvo-osuustilit sekä Nordnetissä että Nordeassa. Kahden välittäjän välillä taituroinnista voit lukea täältä.

 

Yhteenveto

Viime kerralla olin poikkeuksellisen itsevarma tulevaisuudestani. Tiesin hyvin pitkälle tulevat menoni sekä tuloni. Kvartaalin aikana suurin rahareikä taisi olla autoni jakopäähuolto sekä katsastus, jotka veivät yhteensä noin 400 euroa rahojani. Jopa joulustakin selvittiin aika kuivin jaloin. 

 

Ensi vuosi tulee olemaan melkoinen mysteeri kaikin puolin. Sain tässä joulun alla tietää että keväällä minulla on aika etsiä uusi työpaikka, sillä määräaikaista työsuhdettani ei jatketa enää tämän sopimuksen jälkeen. Tämä luo kieltämättä eräänlaisia tummia pilviä suunnitelmieni ylle.
 

Taulukot

Seuraavaksi laitan jälleen tuttuja taulukoita. Käydään läpi taas varallisuuteni määrä niin bruttona kuin nettona sekä varallisuuteni jakautuminen niin omaisuuslajeina, valuuttoina kuin pörssikohtaisesti.

Kokonaisuus:

 

 

Taulukosta näkyy koko varallisuuteni velkoja myöten. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa salkkuni arvo pääsi hieman laskemaan. Tällä kertaa ei voi oikeastaan puhua edes lievästä, sillä kurssilasku söi kyllä tyylikkäästi kaikki uudet säästöni.

Viimeinen kvartaali oli haasteellinen omistamilleni yhtiöille. Omistamastani yhtiöistä 13 laski ja vastaavasti vain 6 nousi. Suurimmat nousijat salkussani olivat UPM (+209e), JNJ (+192e) ja Technopolis (+187e). Laskijoiden puolella liikkeet olivat suurempia. Laskettelijoiden top kolmonen oli Elisa (-555e), H&M (-472e) ja Nordea (-294e).

Toisen kvartaalin aikana nettovarallisuuteni laski 119 euroa (Q3 2017: +4206,7e). Kuitenkin taas bruttovarallisuuteni nousi 1514,88 euroa (Q3 2017: 101 82,97e).

Sinänsä kurssilasku ei harmita minua yhtään. On hyvä muistaa että sijoittaminen on kuitenkin eräänlainen maraton, enkä ole vielä edes puolivälissä matkaa. Tässä vaiheessa kannattaa siis eurojen sijaan tutkailla mitä uusia osakkeita salkkuuni eksyi (Nordea, Sampo, Nokian Renkaat) ja miten ne "helpottavat" matkaani ensi vuonna. Toki pakko myöntää että olisihan se ollut hienoa lopettaa vuosi siten, että 70 kilon nettovarallisuus olisi puhkeutunut. Noh, ensi kerralla sitten.

Salkku yhteensä:

 

Seuraavaksi salkkuni sisältö kokonaisuudessaan. Nämä seuraavat piirakkadiagrammit ovat aika tylsää luettavaa, sillä hieman hauskasti ne eivät muuttuneet yhtään viime kvartaalista. Kurssilasku siis neutralisoi tilanteen täälläkin.

Valuutat:

 

Valuuttahajautuksetkin näyttävät samalle. En olisi uskonut tätä, sillä tällä kvartaalilla ostin suoria osakesijoituksia vain euroissa noteerattuina. Noiden osakkeiden laskeminen, sekä dollarin hieno vahvistuminen pitivät puntit täysin samoissa kuin kvartaali sitten.

Maakohtainen:

 

Jakautuminen eri maiden välillä ei paljoa eroa edellisestä taulukosta. Lähinnä Saksa tulee sinne kummittelemaan.

Velat:

Tämäkin piirakka näyttää samalta kuin viimeksi. Tosin pakko sanoa kuvan ulkopuolelta, että kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Viime kvartaalin päätteeksi minulla oli omaa rahaa 39,55 % koko salkusta (pyöristetään 40 %). Nyt kolme kuukautta myöhemmin sama luku on 40,45 % (pyöristetään silti 40 %). Eli vaikka taulukko muuta näyttää, niin todellisuudessa tässä on otettu lähes prosentin kokoinen askel eteenpäin.

Kiitokset kaikille lukijoille vuodesta 2017! Palataan asiaan taas ensi vuoden puolella. 

 Aiemmat salkkuraportit:

2017 Q3 - Oma asunto hankittu!

2017 Q2 - Viimeiset hetket asuntovelattomana

2017 Q1 - Salkkuraportit blogin puolelle

2016 Q4 - Hyvästit vuodelle 2016!

2016 Q3 - Raporttien teko alkaa

 

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/12/2017-q4-takana-mahtava-sijoitu...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/sijoitusvuo...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 11.1.2018 9.51

Gurujen vuosi 2017 - gurujen kannalta hyvä, bloggaajan kannalta kamala

Ensiksi seuraa lyhyt intro bloggaajan arjen ihanuudesta.

Arrgh. Bloggaaminen on joskus hyvinkin hermoja koetteleva harrastus. Pitäisi osata kirjoittaa laadukkaita tekstejä, pitäisi osata ajoittaa ne ajankohtaan sopivasti ja kaiken huipuksi pitäisi osata olla luonnollisesti ensimmäisenä kirjoittajana apajilla. Olkoon tämä teksti esimerkki siitä miten voi asiat mennä pieleen niin pahasti kuin mahdollista. Meikäläisellä oli lähes puoli vuotta työn alla mielestäni aivan mahtava blogikirjoitus. Erilaisten sattumusten kautta meikäläinen mietti kuitenkin aivan viime hetkillä jopa tämän kirjoituksen tuhoamista. Mitä tässä sitten oikein tapahtui?

Tämä teksti sai nimittäin ensimmäiset rivinsä jo heinäkuussa 2017. Kirjoittaessani tekstiä Jukka Oksaharjun "toisesta puolesta", löysin Jukan Tikkurila-kommenttien googlailujen seurauksena erään vanhan Sijoitustiedon artikkelin. Tässä artikkelissa seitsemän suomalaista sijoitajagurua valitsee itselleen suosikkiyhtiön vuodelle 2017. Jukka Oksaharju oli mukana ja hän oli valinnut luonnollisesti Tikkurilan. Tikkurila oli tuolloin heinäkuussa juuri antanut tulosvaroituksen ja osake oli lasketellut 15 % vuoden alusta. Lisäksi Henri Elon Tokmanni oli antanut myös tulosvaroituksen kuukautta aiemmin. Kuinka herkullinen tilanne lähteä analysoimaan gurujen valintoja, kun 2/7 valitusta yhtiöstä oli reippaasti pakkasella vuoden alusta! Noh, ensimmäinen meikäläisen "pettymys" oli Tikkurilan parempi loppuvuosi. Tikkurila päätyi lopulta koko tarkistelujakson ajalta reippaasti plussalle, voittaen esimerkiksi indeksin. Eipä saanut teksti enää niin värikästä sisältöä kuin miltä kesällä oli näyttänyt.

Se oli ensimmäinen pettymys minulle. Tästä huolimatta päätin kirjoittaa tekstin kuten halusin. Kuvittelin ettei kukaan muista tuota alkuperäistä tekstiä joulukuulta 2016 ja tarkoitukseni oli julkaista tämä teksti vuoden 2018 alussa, kunhan pörssivuosi 2017 taputellaan oikeasti loppuun. Noh, tuo ettei kukaan muista artikkelia oli turha toive. Joulukuussa Sharevillessä alkoikin kiertämään kyseinen linkki. Se oli minulle pettymys numero kaksi. Nyt porukka luulee jotta keksin kirjoittaa blogitekstin tuon Shareville-päivityksen perusteella.

Leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä. Mietin että kunhan kirjoitan kattavan raportin gurujen menestyksestä, niin kyllähän se porukkaa varmaan kiinnostaa. Mietin mm. miten lasken gurujen yhteisen tuoton tehden "gurujen indeksin" ja vertaan sitä Helsingin pörssin indeksiin. Samalla pohdin itse miten yhtiövalinnat menivät guruilla nappiin. Noh, ei tarvinnut tehdä itse enää sitäkään, sillä Sijoitustieto julkaisi itse oman yhteenvetonsa gurujen vuodesta 2017. Siinä meni taas siivu meikäläisen tekstin uskottavuutta ja samalla se sai tekstini näyttämään entistä enemmän halvalta kopiolta. Noh, olihan minulla vielä ideoita. Päätin kuitenkin nopeuttaa tekstin julkaisua ja päätin siirtää julkaisun tammikuun alun sijasta joulupäivälle. Aattona some on kuitenkin täynnä joulujen toivotuksia ja joulupäivänä onkin jo huomattavasti rauhallisempaa.

Se suurin "muu idea" mistä äsken puhuin, oli miten julkaisen blogilleni oman sijoitusgurun, Tikkaa Heittävän Apinan. Tätä en muista kenenkään suomalaisen bloggarin käyttäneen ainakaan viime aikoina. Noh, vielä ehdin kokea neljännen ja tällä kertaa suorastaan lottovoiton todennäköisyyksien tasoisen pettymyksen. Bloggaajakollega Rahamiäs julkaisi vain kolmea päivää ennen omaa H-hetkeäni blogikirjoituksen Sijoitustiedon artikkelista, ja siellähän tuo samainen apina koreili, lähes identtisellä nimellä. Kaiken huipuksi jopa apinamme kuva oli sama, eli kaikille tuttu apina-emoji. Eli ...tana sekin meni sitten siinä! Kai tässä vaiheessa saa jo kiroilla hyvällä omatunnolla? Oloni oli varmaan hyvinkin samanlainen kuin viime aikoina Tikkakosken varuskunnan Viestikoekeskuksen porukalla, kun joutuivat aamukahvilla lukemaan Hesarista lukemaan omia työsalaisuuksiaan.

Mietin tässä vaiheessa jopa niin sanottujen "laurahalmisten" tekemistä, eli vasaran kaivamista työkalupakista ja blogitekstin fyysistä hävittämistä. Olihan tässä oikeastaan jo kaikki mennyt pieleen tähän asti. Noh, onnekseni Rahamiäs puhui tekstissään tulevasta vuodesta 2018 ja apinan tekemiset oli laskettu hieman erilaisella Excel-kaavalla (toki myönnän itse käyttäneeni myös Exceliä, heh). Eli vaikka ideamme on pohjimmiltaan samanlainen, niin tulos lopputulos on kuitenkin täysin erilainen. Lisäksi lähestyin Rahamiästä asiasta Sharevillen yksityisviestien kautta ja selitettynäni tragikoomisen tarinani hänelle, sain häneltä luvan julkaista tekstin. Ja ihan hyväkin ehkä, sillä tätä tekstiä on pohjustettu pitkään. Tekstin tuhoamisella heittäisin kymmenen tunnin työt hukkaan.

Älkää siis kivittäkö minua kovin pahasti tämän "halvan kopiotekstin" vuoksi. Idea oli kuitenkin ainakin jossain vaiheessa edes vähän originelli. Jos tästä kaikesta tragikoomisuudesta edes jotain saisi kerrottavaa jälkipolville, niin ainakin saatiin hassu ja pitkä intro tekstille. Tämäkin on kirjoitettu myöhään illalla 22.12., eli älkää ihmetelkö jos/kun blogin kappaleet saattavat mennä hieman "päällekkäin". Tämä intro on siis uusittu jälleen kerran vielä viime metreillä.

Se siitä disclaimerista. Nyt siis asiaan. Alkuperäisessä artikkelissa oli seitsemän suomalaista gurua antamassa yhtä suosikkiosakettaan vuodelle 2017. Nämä gurut olivat kaikki suomalaisille piensijoittajille tuttuja kirjojen ja blogien aiheesta. Näistä Jukka Oksaharju,Karo Hämäläinen, Henri Elo ja Kim Lindström ovat tehneet useita sijoitusaiheisia kirjoja vuosien varrella. Blogien ja kolumnien puolelta tunnettuja taas ovat Aki PyysingRandom Walker ja Pasi Havia.

Miten hyvin nämä seitsemän gurua sitten oikein menestyivät? Lähdetään selvittämään sitä nyt!


 

 

Guru 1: Jukka Oksaharju (Tikkurila)

Oksaharjun Jukka se ei ikinä tunnu kyllästyvän Tikkurilaan. Tikkurilaa mies on hehkuttanut viime vuosien aikana tasaisin väliajoin, ja myös tähän Sijoitustiedon kilpailuun Jukka lähti maalitehdas ratsunaan. Luultavasti Oksaharju ajatteli vuosi sitten Tikkurilan saavan ongelmansa Venäjällä ratkottua.

Vuoden ensimmäinen puoli ei sujunut Tikkurilalta hyvin. Heinäkuussa yhtiö antoi tulosvaroituksen, ja osakekurssi olikin laskenut reippaasti vuoden alusta. Vuoden jälkimmäinen puoli kuitenkin meni selvästi paremmin, hilaten yhtiön jopa plussan puolelle.

Jukka Oksaharjun valinta tuotti vuoden aikana osingot huomioon ottaen 15,39 %. Tällä tuloksella irtoaa paikka neljänneksi parhaana guruna.
 

Guru 2: Henri Elo (Tokmanni)

Kauppalehdessä freelancer-toimittajana bloggaava Henri Elo valitsi yhtiökseen Tokmannin.

Vuosi 2017 ei ollut Henkalle suotuisa. Tokmannille vuosi oli alkua lukuun ottamatta vaikea. Osakekurssi on ollut tasaisesti laskeva vuoden edetessä. Kesäkuussa yhtiö antoi jopa tulosvaroituksen joka vauhditti laskua entisestään. Tätä kirjoittaessa yhtiön arvosta on sulanut alkuvuoden huipuista noin 40 %.

Henri Elon ratsu suli osingot huomioon ottaen -11,41 % vuoden aikana. Elo sijoittui porukan heikoimmaksi. Tästä huolimatta Sijoitustiedon kommenttien mukaan Elo pitää yhä Tokmannia laadukkaana ja salkussa pitämisen arvoisena. Minä olen todella, todella eri mieltä asiasta. Omat Tokmanni-ajatukseni voitte lukea blogikirjoituksesta "Osakkeita joihin en itse sijoittaisi".

Loppuun pakko sanoa vielä, että Henri Elolla tuntuu olevan melkoinen kuoleman suudelma valitsemilleen yhtiöille. Nokiaa Elo on hehkuttanut viime vuosina paljon (Nokian vuosi 2017 -13,35 %). Lisäksi heinäkuussa Elo hehkutti ruotsalaista vaatejätti H&M:ää "pörssin alihinnoiteltuna helmenä". Tuon kirjoituksen jälkeen Henkka-Maukasta on sulanut vielä 15 % lisää pois.
 

Guru 3: Karo Hämäläinen (Comptel)

Karo Hämäläinen on monille tuttu Oksaharjun aisaparina sijoituskirjailijana. Hämäläinen valitsi ratsukseen ohjelmistovalmistaja Comptelin. 

 

Hämäläinen ounasteli vuosi sitten oikein Comptelin mahdollisuudesta joutua yrityskaupan ostokohteeksi. Nokia nimittäin lähti vuoden aikana ostamaan Comptelia. 

 

Karo Hämäläisen Comptel tuotti vuoden aikana 41,44 %. Sillä irtosi porukan hopeamitalit. Hämäläinen menestymisineen oli minulle ehkä porukan suurin yllätys. Olen pitänyt Hämäläistä enemmänkin loistavana kirjailijana kuin sijoitusguruna, mutta jättipä hän mm. Oksaharjun selvästi taakseen. 

 

 

Guru 4: Kim Lindström (Telia)

Jo puoli vuosisataa markkinoilla ollut ja sijoituskirjailijanakin tunnettu Kim Lindström valitsi teleoperaattori Telian. Valintaansa Lindström perusteli mm. yhtiön kartellisakkojen yliarvioinnilla sekä kilpailijoiden Elisan ja DNA:n hyvällä menestyksellä. 

 

Telian vuosi oli melkoista vuoristorataa. Heinäkuussa osakekurssi oli peräti 10 % alkuvuotta korkeammalla, mutta vuoden loppuun mennessä se oli kuitenkin päätynyt takaisin lähtötasolle. Lindströmin mietteitä Sijoitustieto ei ehtinyt artikkeliinsa saada miehen kiireistä johtuen.

 

Kim Lindströmin Telia tuotti vuoden aikana 6,41 %. Tuotto tuli pääasiassa osingon muodossa. Tällä valinnalla Lindström sijoittui porukan kolmanneksi huonoimmaksi. 

 

 

Guru 5: Pasi Havia (Raute)

Bloggari ja HCP Quantin rahastonhoitaja Pasi Havia valitsi mekaanisen metsäteollisuuden laitetoimittaja Rauten. Havia valitsi Rauteen pääasiassa tunnuslukujen perusteella, vaikkakin myönsi, ettei mistään timantista voi tässä tapauksessa puhua. 

 

Pasi Havian Raute tuotti vuoden aikana yhteensä 59,4 %. Se oli guruista selvästi parhaiten. 

 

 

Guru 6: Random Walker (Nokian Renkaat)

Nimimerkkinsä takaa bloggaava Random Walker valitsi ratsukseen Nokian Renkaat. Valintaansa Walker perusteli pääasiassa yhtiön laadukkuudella. 

 

Myös Nokian Renkaiden vuosi oli melko aaltoileva. Osakekurssi kävi pariinkin otteeseen 40 euron tuntumassa, mutta lopulta yhtiö päätyi aavistuksen alle vuoden takaisen lähtökohdan. 

 

Random Walkerin Nokian Renkaat tuotti vuoden aikana 3,87 %. Se oli porukan toiseksi huonoin valinta. Tosin puolustuksena täytyy sanoa, että minä itse olisin asettunut kaikista näistä yhtiövalinnoista juuri Random Walkerin taakse. 

 

 

Guru 7: Aki Pyysing (Technopolis)

Sijoitustiedon isäntä Aki Pyysing valitsi itselleen tutun ratsun, nimittäin kiinteistöyhtiö Technopoliksen. Yhtiö on Pyysingin suurin omistus, ja Aki onkin kirjoitellut siitä Sijoitustiedossa paljon viime vuosien aikana. 

 

Pyysingin valinta osui nappiin. Aiemmin Technopolis oli tunnuslukujen valossa halpa, mutta yhtiön hallituksen linja ei ollut järin piensijoittajaystävällinen jatkuvine osingonmaksu-osakeanti-osingonmaksu-osakeanti-veivailuineen. Tästä Pyysing on kirjoittanut monesti Sijoitustietoon ja tänä vuonna hän meni myös yhtiökokoukseen valistamaan hallitusta. Technopolis saikin vuoden aikana uuden hallituksen, joka lupasi olla aiempaa omistajaystävällisempi. Tämä ilahdutti sijoittajia ja osakekurssi nousi. Itse yhtiöhän ei Pyysingin mukaan järin paljoa muuttunut vuoden aikana.

 

Aki Pyysingin Technopolis tuotti vuoden aikana 34,44 %. Tällä tuloksella saavutettiin taistossa pronssimitalit. 

 

 

 

Gurut voittivat indeksin, vaikka lukuja pyörittelisi miten tahansa

Näin vuoden päätteeksi se täytyy kuitenkin todeta. Gurut olivat guruja vuonna 2017. Vaikka lukuja pyörittelisi miten, niin seitsikko yhdessä voitti todellakin indeksin. Hirveän tylsää. Gurujen salkku tuotti vuoden aikana 21,36 %, kun taas OMXHGI-indeksi (Helsingin pörssin indeksi joka sisältää osingot) tuotti 12,46 %. Vaikka gurujen tuloksista pudottaisi parhaan ja huonoimman valinnan pois, indeksi voitetaan silti. Samoin vaikka ottaisi poistaisi kolme parasta ja kolme huonointa. Mediaaniksi osunut Jukka Oksaharju hänkin lopulta päihitti indeksin.

Seitsemästä gurusta kaikki Henri Eloa (-11,41 %) lukuun ottamatta pääsivät siis plussan puolelle. Elon lisäksi guruista kaksi hävisi kuitenkin indeksille. Nämä gurut olivat Random Walker (Nokian Renkaat, 3,87 %) ja Kim Lindström (Telia, 6,41 %).

Indeksin kykeni voittamaan siis yli puolet porukasta, eli neljä gurua. Ne olivat järjestyksessään Jukka Oksaharju (Tikkurila, 15,39 %), Aki Pyysing (Technopolis, 34,44 %), Karo Hämäläinen (Comptel, 41,4 %) ja Pasi Havia (Raute, 59,4 %).

Vaikka porukasta lähes puolet hävisivät indeksille vuonna 2017, tekivät luokan priimukset sen verran kovat tulokset jotta kampesivat porukan maaliin voittajana.

Ihan pätevänä huomiona kuitenkin tuo indeksin voittaminen. Monesti kuulen eri piensijoittajien suusta miten indeksin voittaminen on helppoa kuin heinän tekeminen. Monet kaltaiseni, eli 2010-luvulla sijoittamiseen perehtyneet nuorukaiset tykkäävät kertoa miten ovat voittaneet indeksin selvästi ja helposti. Näistä seitsemästä raudanlujasta gurusta noin 43 % hävisi indeksille. Siis jo vuosi(kymmeniä) pörssiä ammatikseen seuranneet hävisivät keskiarvolle. Mielestäni vähän hassua, sillä monet muutaman vuoden harrastuksenaan sijoittamista seuranneet hokevat kuitenkin indeksin voittamisen helppoudesta. Miksi nuo gurut menivät sitten häviämään indeksille, kerta sen voittaminen on niin helppoa? Tiedä häntä. Nämä henkilöt jotka pitävät indeksin voittamista helppona juttuna, voisivat kaivaa puhelimet taskuistaan ja soittaa guruille Elo, Walker ja Lindström. Olisi varmasti mahtavaa viihdettä kuunnella hiljaa sivusta käsin nuo puhelinkeskustelut. Mahtaisikohan esimerkiksi 50 vuotta osakemarkkinoita seurannut Kim Lindström polttaa totaalisesti päreensä, jos joku parikymppinen juipelo kertoisi miten on onnistunut helpostivoittamaan indeksin jokaisena kolmena sijoitusvuotenaan?

Edelliseen kappaleeseen viitaten, en itse usko kenenkään piensijoittajan lyövän indeksiä vuodesta toiseen. Vähän huvittuneena olen lukenut niitä kommentteja missä kerrotaan miten "kuka tahansa vähän kun perehtyy noihin yhtiöihin, niin kyllä siinä indeksin voittaa ja selvästi". Mutta jatkan tästä aiheesta enemmän jossain toisessa blogikirjoituksessa.

 

Aiheen "varastaminen" ei ollut ainoa anti-kliimaksi

 

Kun heinäkuussa ensimmäisiä rivejä tähän tekstiin kirjoittelin, oli tilanne kovin paljon värikkäämpi kuin nyt vuoden lopussa. Heinäkuussa nimittäin Jukka Oksaharjun ratsu Tikkurila oli antanut juuri tulosvaroituksen. Tulosvaroitusta perusteltiin kylmällä kevätsäällä. Tuo kylmä kevät ei tehnyt tuhojaan ainoastaan Oksaharjun salkussa, vaan myös toinen jutun guruista kärsi kylmistä keleistä. Henri Elon kilpahevonen Tokmanni oli antanut samasta syystä tulosvaroituksen kesäkuussa.

Koitin etsiä tuloksetta listaa Helsingin pörssin vuoden 2017 tulosvaroituksista. Joitakin listauksia löysin tyyliin "kesäkuun tulosvaroituksen antaneet yhtiöt", mutta näitäkin listauksia terrorisoivat positiiviset tulosvaroittajat. Minua olisi kiinnostanut nimenomaan ne negatiiviset. Olisin halunnut laskea kuinka moni Helsingin pörssin yhtiöistä antoi vuonna 2017 negatiivisen tulosvaroituksen ja verrata sitä gurujen lukemaan 2/7. 

 

Tuolloin heinäkuussa tilanne oli hyvinkin erilainen kuin nyt. Tikkurila oli pakkasella 15 % ja Tokmannikin tipahtanut peräti 20 %. Noh, vuoden jälkimmäinen puolisko korjasi Tikkurilan jopa plussan puolelle, mutta Tokmanni jäi lillumaan kesän tasolle. 

 

Tämä voi olla ehkä sitä suomalaista luonteenpiirrettä missä nautitaan toisten epäonnistumisista, mutta mielestäni oli vähän tylsää kun gurut huonon alun jälkeen onnistuivatkin yhtiövalinnoissaan. Tästäkin tekstistä olisi saanut paljon kattavamman pohdiskelun aikaan, mikäli useampi guru olisi onnistunut nappaamaan huonon ratsun itselleen. Nyt lopulta vain Henri Elo & Tokmanni jäi rehdisti pakkasen puolelle. Loput kuusi gurua yhtiöineen saivat kaikki jotain tuottoa valinnoilleen. 

 

Pohdiskelua termistä "guru"

Termiä "sijoitusguru" olen pohtinut tänä vuonna paljon. Titteli on usein pääasiassa median luoma, eikä niinkään henkilöiden itsensä käyttämä.

Itse gurun määrittely onkin jo sellainen asia mistä voitaisiin väitellä vaikka loputtomiin. Minä näkisin gurun sellaisena henkilönä joka pärjää keskimääräistä selvästi paremmin. Tästä seitsemän hengen guruporukasta voidaankin siis helposti karsia kolme indeksille hävinnyttä gurua pois. Eihän guru nyt voi indeksille hävitä. Siitäkin voitaisiin varmaan vääntää kättä, onko esimerkiksi Oksaharjun indeksin lievä voittaminen jo guru-tittelin arvoinen. Top kolmosen, eli Pyysingin, Hämäläisen ja Havian kohdalla voi mielestäni hyvällä omatunnolla puhua jo gurusta tuloksien perusteella.

Noh, en ole oikeasti viemässä keneltäkään tuota titteliä. Saati että voisin sitä viedä vaikka haluaisin. Tämä Sijoitustiedon leikkimielinen juttu on kuitenkin todellisuudessa vain eräänlaista "höttöä" mitä meille piensijoittajille markkinoidaan. Yksi vuosi on kuitenkin todella lyhyt aika sijoittamisessa. Samoin vain yhden yhtiön valinta on sekin loppupeleissä melkoista arpapeliä. Kukaan guruista ei varmasti sijoita oikeasti yhden vuoden horisontilla, saati laita kaikkia rahojaan kiinni yhteen hevoseen.

Jos haluttaisiin selvittää oikeasti gurujen guru, pitäisi nähdä näiden gurujen oikeasti tekemät kaupat. Eli koska gurut ovat ostaneet ja paljollako. Mikäli pääsisimme kurkistamaan gurujen aitoihin ja oikeisiin salkkuihin, voisimme todellisuudessa aidommin pohtia kuka on guru ja kuka ei. Vaan asiahan ei ole niinkään helppoa, sillä harva gurun tittelillä haluaa oikeasti avata salkkuaan. Tästähän mm. kritisoin Jukka Oksaharjua kesällä. Kuka tahansa vähänkin sijoittamiseen perehtynyt piensijoittaja kykenee kyllä namedroppailemaan eri yhtiöitä eri haastatteluissa, sekä puhumaan yhtiöiden menneistä tuotoista. Oman salkun menestyksestäkin on helppo puhua kun sitä ei avaa kokonaan.

Sijoitusgurut ovat vähän kuin taikureita. Todellisuudessa hekin ovat vain tavallisia kuolevaisia. Kaikki perustuu loppupeleissä itsevarmuuteen ja pieneen mystisyyteen henkilön ympärillä. Eli mitä itsevarmemmin uskaltaa omia yhtiövalintojaan perustella, sitä parempi kuva kuulijalle jää. Lisäksi kun ei avaa omaa salkkuaan, on vaikea todistaa gurun huonoja sijoituspäätöksiä.

 

Blogini oma sijoitusguru esittäytyy

Loppuun haluan esitellä vielä oman blogini uuden sijoitusgurun. Hän on teille kenties tuttu, nimittäin hän on nimeltään Tikkaa Heittävä Apina. Miten blogini oma guru olisi pärjännyt Sijoitustiedon seitsemää gurua vastaan?

En onnistunut onkimaan vuoden tietoja osinkojen kera, joten tarjoilen teille hieman "laiskan miehen taulukot" Kauppalehden sivuilta. Nämä luvut ovat siis vain osakkeen arvon muutoksella ilman osinkotuottoja. Eli gurujen pisteytys menee pieneltä osin uusiksi.
 

Kuvassa käyttämäni data. Kuva aukeaa klikkaamalla isommaksi. 

Tämä leikkimielinen vertailu on tehty siten, että Helsingin pörssin kaikki 140 yhtiötä on laitettu järjestykseen parhaimmasta huonoimpaan. Vertailuna on käytetty tasan vuoden osakekurssin muutoksia, eli luvut eivät ota kantaa mahdollisiin osingon irtoamisiin.

Hieman ongelmia toi tullessaan Comptelin katoaminen pörssistä. Olen ratkaissut asian käyttämällä vuoden tuottona Karo Hämäläisen saamaa 41,40 %. Sillä sijoittui sijalle 19. näissä karkeloissa.

Jos jollekin on Tikkaa Heittävä Apina tuntematon, niin lyhykäisyydessään se on erittäin leikkisä yhtiövalintakeino, jota toivottavasti kukaan ei käytä oikeasti. Siinä apina heittää tikkaa Kauppalehden pörssisivuille, ja raa'alla pelillä todennäköisyyksien avulla valitaan se yhtiö minkä nimeen tikka osuu. Kaikilla yhtiöillä on yhtä suuri todennäköisyys osua tikan tielle. Tällä keinolla on hyvä selvittää sitä miten hyvin yhtiövalinta on osunut suhteessa muihin yhtiöihin. Esimerkiksi vuonna 2017 olisi tikkaa heittämällä 64 %:n todennäköisyydellä onnistunut nappaamaan yhtiön, jonka osakekurssi nousi vuoden aikana.
 

Yläpuolella näette kaikkien seitsemän gurun sijoituksen. Pasi Havia onnistui yhtiövalinnassaan erinomaisesti, sillä vain viisi yhtiötä menestyi paremmin kuin Raute (Finnair, Honkarakenne, Afarak, Talenom, Affecto). Apinan heittämän tikan tulee siis osua johonkin näistä kuudesta yhtiöstä, jotta heittäjä voittaa gurun, eli tässä tapauksessa Pasi Havian. Minä lasken jo tasapelinkin (eli mikäli tikka osuisi Rauteeseen) Tikkaa Heittävän Apinan voitoksi, sillä kyllähän gurun pitäisi lähtökohtaisesti apina voittaa.

Kovin vaikeaa haastetta gurut eivät tänä vuonna Tikkaa Heittävälle Apinalle anna, sillä yli 50 %:n todennäköisyydellä tikka löytää listalta paremman kohteen kuin gurut Oksaharju, Lindström, Walker tai Elo. Näistä Henri Elon tuloksen Apinamme kykenee lyömään vaikka parin shotin, tai jopa koko pullon juomisen jälkeen.

Jäljelle jäävä top 3 taas antaa meidän Apinalle erittäin pahan vastuksen. Apinalla on vain noin 17 %:n mahdollisuudet murtaa tiensä tässä gurujen kilpailussa mitalisijoille. Minä ja Apina myönnämmekin yhdessä, että kolmikko Havia, Hämäläinen ja Pyysing ovat tittelinsä tänä vuonna ansainneet!

Siinä oli tämän blogin oman sijoitusgurun Tikkaa Heittävän Apinan ensiesiintyminen! Katsotaan kuinka usein jatkossa päästään kaivamaan Apina tikkoineen paikalle blogiteksteihini.

Saatat olla kiinnostunut myös:
Kannattaako guruja aina kuunnella?

 

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/12/gurujen-vuosi-2017-gurujen-kan...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/joko-kinkku...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 22.11.2017 11.04

Jep jep, kirjoitellaas välillä tännekin, jotten viestiketju vaivu unholaan. Tässä on näemmä ollut noin kuukauden tauko edellisen viestin välillä, ja en jaksa alkaa kaikkia varmaan kymmentä tekstiä kopioimaan tänne. 

Viikonloppuna nokkelimmat pokkelimmat saattoivat huomata meikäläisestä tehdyn jutun Taloussanomissa. Juttu perustui tässäkin viestiketjussa jakamiini Kohti omistusasuntoa-teksteihin. Blogini puolella kirjoittelin hieman tarinaa siitä miten lehtien sivuille oikein jouduin. 

 

Insinööri eksyi Taloussanomien sivuille

Aloitetaan tiedotteilla. Mikäli olet eksynyt blogiini tuon Taloussanomien asuntolainan kilpailutusaiheisen uutisen kautta, etsimäsi alkuperäiset Kohti ensiasuntoa löydät alla olevan linkin kautta. Tarina on jaettu neljään osaan, mutta niihin kaikkiin löydät tiesi tästä yhdestä linkistä:
 

Kohti omistusasuntoa - tiivistelmä kaikista teksteistä

 

 

Sitten asiaan. Meikäläisellä oli hieman tavallisesta poikkeava tiistai menneellä viikolla. Jäin nimittäin ylitöihin töissä. Tein iltavuoron perään vielä yövuoron, ja raskaalle työpäivälle tuli pituutta 16 tuntia. Siinä vaiheessa kun työtunteja oli takana reilut kymmenen, satuin vahingossa avaamaan blogini oman sähköpostin. Siellä koreili viesti Taloussanomien toimituksesta. Ihan rehellisesti sanottuna mietin ensin viestin olleen vitsi, tai vähintään väsymyksen ensioireita. Pienen kahvitauon aikaisen googlailun lopputuloksena viesti vaikuttikin ihan todelliselta. Meikäläistä todella kysyttiin haastatteluun. 

 

Aiheena oli loppukesästä kirjoittamani tekstisarja "Kohti omistusasuntoa". Se oli herättänyt Taloussanomien toimituksessa mielenkiinnon. Toimittajan mukaan teksti "sekä viihdyttävä että informatiivinen, asiakkaan näkökulmasta." Ilmeisesti erityisen paljon häntä nauratti toisessa osassa kertomani sekoilu webbikamerassa Björn Borgin alushousut jalassa. 

 

Koko Taloussanomien jutun voit lukea seuraavasta linkistä:

 

Riku, 24, kilpailutti kahta pankkia: 9. tarjous asuntolainasta kelpasi – säästöä 7 000 euroa

 

 

Taas kerran haastattelussa, vastahan 10 vuotta sitten olin viimeksi

Ei siinä, sovittiin haastatteluaika parin päivän päähän. Onneksi minulla oli iltavuoroviikko, joten ehdin hyvin hoitaa haastattelut ennen töihin lähtöä. Haastattelu tehtiin puhelimessa ennalta sovittuna aikana, ja se kesti noin 25 minuuttia. Vartista puhuttiin aluksi, mutta näemmä meillä juttu lensi budjetoitua aikaa pidempään. 

 

Myönnän että puhelinsoiton odottaminen jännitti aika paljon. Olen elämäni aikana ollut kerran ihan oikeassa lehtihaastattelussa. Se oli kymmenen vuotta sitten, kun vielä harrastin joukkueurheilua. Haastattelun teki kylän oma paikallislehti, ja siinä toisen kyläläisen kaverini kanssa kerroimme joukkueemme menestyksestä. Nyt meininki oli aika toista maata, kun vastassa oli oikeasti iso lehti, ja tällä kertaa juteltiin sata prosenttisesti meikäläisen asioista ja mielipiteistä. 

 

Itse haastattelussa minun ei tarvinnut paljoa pohdiskelua tehdä, sillä olin mielestäni vuodattanut kaikki ajatukseni jo noihin neljään blogikirjoitukseen. Kaikki kivet oli käännetty ja ajatukset uhrattu tuon projektin aikana. Haastattelu menikin minun osaltani lähinnä kertaamisen puolelle. 

 

Oikeastaan itselleni tuon puhelinhaastattelun mielenkiintoisin hetki oli sen lopussa, kun kyselin miten toimittaja blogiini oikein päätyi. Hän sanoi vinkin tulleen lehden uutispäälliköltä, joka oli joskus ensiasuntoni ostamisen vaiheita lueskellut. Juttu oli hänenkin mielestä sen verran hyvä, että heitti pallon jollekin alaisistaan lukea nuo tekstit ja selvittää saisiko niistä uutisaihion. Ja niin lopulta sitten kävi.

 

Vaikka tuntuu hienolta että blogiini on eksynyt talouslehtien uutispäälliköitä, saati että he pitävät lukemastaan, niin täytyy myöntää että tämä ei riitä silti paalupaikkaan mitä tulee Kohti omistusasuntoa-tekstisarjan kehuihin. Parikin kaveria on minulle laittanut yksityisviestiä, jossa ovat kertoneet miten blogikirjoitukseni olivat auttaneet heitä paljon omissa asuntolainaneuvotteluissaan, ja vinkkieni avulla he säästivät rahaa. Minun mielestäni nämä palautteet ovat kuitenkin niitä kaikista parhaimpia. Hienoa kuulla jos joku on näistä minun ylipitkistä muistelmistani jotain oppia onnistunut itseensä imemään. 

 

 

Anonyymiys mietitytti

Hieman pohdiskeltavaa toi jälleen oma anonyymiyteni. Jäisikö minulla taas yksi kokemus välistä, koska en halua kirjoittaa tai kommentoida omalla nimelläni? Onneksi Taloussanomille oli heti ihan fine, että käytän omaperäistä nimimerkkiä Riku, 24v. Ei siinä, helppoa oli hoitaa tuo haastattelu anonyyminä, olihan se jo onnistunut tarkoin kerran bloginkin puolella. 

 

Tosin, jutun julkaisun yhteydessä varmaa parin tunnin sisään sen ilmestymisestä sain parilta tutulta tekstiviestit, joissa kyseltiin olenko minä tuossa haastattelussa. Nämä eivät siis tiedä bloggaamisestani mitään, joten aika hyvin haettu. Samoin menin kavereillenikin möläyttämään haastattelusta, joten pitihän se sitten heillekin linkittää. Nyt hekin siis tietävät blogini, terve vain pojille jos luette tätä!

 

Lisäksi jouduin, tai oikeasti ihan vapaaehtoisesti paljastin blogini myös omille vanhemmilleni. Olen kirjoittanut tätä melko suuressa salaisuudessa koko lähipiiriltäni. Oikeastaan vain veljeni tiesi ennen tätä haastattelua bloggaamisestani sen tarkemmin. Vanhemmat ottivat kuitenkin bloggaamiseni iloisena yllätyksenä vastaan. Vähän suotta ehkä olen nämä puolisen vuotta ujostellut tekeleitäni.

 

Jatkossa täytyy varmaan mietiskellä vielä lisää tuota anonyyminä vai omalla nimellä. Molemmissa on puolensa. Tällä hetkellä mennään vielä anonyyminä, vaikkakin maskini meinasi jo tipahtaa naamalta.

 

 

Julkaisu koitti, ilman että edes ehdin oikolukea tekstiä

On muuten melkoisesti kovempi työtahti ammattimaisella toimittajalla kuin amatöörillä bloggaajalla. Siinä missä itselläni on työpöydällä useita kymmeniä lähes valmiita tekstejä, toimittaja väänsi alle 48 tunnissa haastattelun tulokset jo julki internettiin. Tosin varmasti urakkaa helpotti miten blogiini pystyi tutustumaan jo ennen haastattelun alkua. 

 

Sovittiin toimittajan kanssa että oikoluen tekstin ennen sen julkaisua. Valitettavasti näin ei käynyt, mutta syy oli kokonaan minun. Tai minun Gmailini. Puhelimen sähköpostisovellus näyttää kahdesta uudesta sähköpostista oletuksena vain sen jälkimmäisen. Minä sain toimittajalta kaksi sähköpostia. Ensin tuli lähes valmis teksti, johon pyydettiin mahdollisia korjauksia. Sitten myöhemmin oli tullut viesti jossa kyseltiin kopioita ensimmäisestä (Nordea) ja viimeisestä (Osuuspankki) asuntolainatarjouksesta. Käsittääkseni sillä on aika iso juridinen merkitys tekstiä kirjoittaessa onko toimittaja ihan oikeasti nähnyt tarjoukset, vai vetääkö vain haastateltavan puheiden varassa. Onneksi meikäläisen kirjanpidossa on yhä tallella nuo kaikki 9 asuntolainatarjoustani. Moni muu olisi ne varmaan jo hävittänyt. 

 

Eipä se oikoluvun jääminen edes harmita lopulta, sen verran hyvää tekstiä oli toimittaja saanut aikaan. Tosin sellainen pieni miinus pitää antaa, ettei tekstiin koskaan päätynyt linkkiä alkuperäiseen Kohti ensiasuntoa-tarinaan. Pyysin sitä, mutta pyynnön jälkeenkin sain vain linkin blogini etusivulle. Siitä siis tämän tekstin alussa oleva mainos. Vähän harmittaa ehkä myös lukijan puolesta, sillä monet asiat jäivät varmasti lukijalle nyt mysteeriksi, vaikka ne olisivat löytyneet blogin puolelta. Tämä tuli kommenteista huomattua. Esimerkiksi joku ihmetteli miten minulla olisi pätkätyöläisenä ollut paljon vaikeampaa kilpailuttaa lainani, sillä vakituinen työntekijä voi kilpailuttaa lainansa helposti. Noh, hänelle tiedoksi että allekirjoittaessani lainapaperit minulla loppui silloinen määräaikainen työsuhteeni seuraavan kuun lopussa. Vakituisia työsuhteita en ole nähnytkään. 

 

Itse jutun julkaisu minulta meni myös ohi. Itse huomasin tarinan tänään aamukahvia juodessani, ja Facebookia selatessani. Ensimmäisenä eteeni lävähti Taloussanomien päivitys, jossa puhuttiin 24-vuotiaasta Rikusta. Kyllä siinä sydän pomppasi kurkkuun, etenkin kun oletin saavani tekstin luettavaksi ennen julkistusta. 

 

 

Legendaariset Taloussanomien kommentit

Yksi mielenkiintoisimmista jutuista mitä tässä yhteydessä odotin, oli TalSan kommenttiosio. Onneksi se jätettiin auki. Minun piti vaatia sitä toimittajalta, mutta unohdin. Taloussanomien kommenttiosiossa on välillä melko diippejä kommentteja. Vähän pienellä pelollakin mietin mitähän sieltä nyt tulee vastaan. 

 

Yllätyin positiivisesti kommenteista. Ehdin jo hieman odottaa negatiivisia kommentteja, mutta valtaosa suorastaan kiitteli vaivannäköäni. Liekö sitten Nordean sähläämiset veivät minulta kaiken loskan. Nordea nimittäin sai aika tulikiven katkuisia kommentteja osakseen. Joskus tuntuu että jokaisen uutisen kommenttiosiossa pitää vetää joku asia, mitä hieman kritisoida tai suorastaan haukkua. Nyt sylkykupin rooli lankesi ilmeisesti minun sijastani Nordealle.

Tosin mahtuipa kommenttien sekaan myös yksi varsin värilasein varustettu kommentti. "Lisää näitä "osta asunto" propaganda ilmoituksia, niin saadaan Suomi kunnolla kyykkyyn asuntokuplan puhjettua." Meikäläinen on näemmä jo osa Suomen valtion jakamaa propagandaa. Yksi sulka jälleen minun hattuuni!

 

Aika moniin kommenttien kysymyksiin olisi saanut vastauksen alkuperäisen blogikirjoitukseni lukemalla. Tosin vaikka suora linkki olisi uutisessa ollut, niin tiedostan että kaikista lukijoista varmaan joka kymmenes avaa sen linkin, ja niistä kymmenestä yksi oikeasti lukee koko sisällön. Eli varmasti ihmettelyä olisi jäänyt suorasta linkistä huolimatta.
 

 

 

Nämä kaksi positiivista kommenttia oli pakko nostaa blogin puolelle. 
Toinen on luultavasti äitini kirjoittama, ja toinen isän, heh. 

 

 

 

Case Nordea

Täytynee huomenna vielä laittaa toimittajalle sähköpostia, että meikäläiseen saa Nordea olla yhteyksissä tuosta kaikesta sähläämisestä. Ainakaan vielä minuun päin ei olla oltu yhteydessä. Tosin epäilen, ettei lehti uskaltaisi antaa yhteystietojani ilman lupaa Nordealle. 

 

Meikäläisen ei ollut tuohon juttuun mitenkään tarkoituksena leimata Nordeaa huonoksi. Siitä juteltiin haastattelun aikana, että saako pankeista puhua näiden omilla nimillään. Minä annoin luvan, koska blogin puolelta lukemallahan ne selviäisivät kuitenkin jos jotakin kiinnostaa. Mitään tietoista loskan heittämistä Nordean tuulettimeen en kuitenkaan missään vaiheessa aikonut. Viimeksi tällä viikollahan kasvatin omistuksiani kyseisen pankin suhteen. 

 

Toivottavasti pääsen vielä juttelemaan Nordean kanssa tapauksesta. Kieltämättä vähän ikävä maku jäi "omasta pankista" noiden neuvottelujen suhteen. Ensimmäinen saamani asuntolainatarjous oli niin luokaton, että vieläkin tuntuu ihan siltä kuin olisi oma koira päässyt puremaan. 

 

Se täytyy vielä kuitenkin mainita mitä uutiseen ei päässyt, että aivan kympin suoritus ei myöskään Osuuspankilla ollut. Vähintään kahdeksikon suoritus, mutta hieman huomautuksia piti jaella myös toisessakin pankissa. Varmaan "pahimpana" virheenä kävi kun lähdin hakemaan Osuuspankista toista tarjousta puhelimen kautta. Puhelinneuvotteluaikaa sovittaessa korostin useamman kerran miten minulla on jo yksi tarjous heiltä saatuna, ja nyt kyselen uutta kun kilpailija pani paremmaksi. Puhelinvirkailija lupasi hoitaa asian. Saadessani parin päivän päästä uuden tarjouksen Osuuspankilta sähköpostiin, se oli selvästi aiempaa tarjousta huonompi. Säikähdin jo että eikö pankki näe minua enää yhtä hyvänä asiakkaana kuin viimeksi, mutta onnekseni syy olikin vain siinä, ettei uusi virkailija tiennyt vanhasta tarjouksesta mitään. Tämä on kerrottuna tarinan osassa 3. Osassa 4 kerrottuna myös pieni häslinki pankin osakekirjan kanssa

 

Näillä eväillä kohti uusia seikkailuja!

***

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/11/insinoori-eksyi-taloussanomien-...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/anteeksi-ja...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 11.10.2017 18.49

Tänään 11.10.2017 saimme kuulla suru-uutisen, kun Niklas Herlin menehtyi yllättäen. Blogin puolella pohdiskelinkin tänään syvällisempiä asioita. Elämää ja kuolemaa. Terveyttä ja läheisiä. Samoja asioita mietiskelin vuosi sitten kun lääkäri Aki Hintsa menehtyi syöpään. 

***

Lepää rauhassa Niklas Herlin

Keskiviikko toi tullessaan erittäin ikäviä uutisia, nimittäin yksi Herlinin suvun tunnetuimmista henkilöistä on poistunut keskuudestamme. Niklas Herlinin kuolema yllätti varmasti kaikki. Jos olisin aamulla saanut tietooni että tänään siirtyy ajasta iäisyyteen eräs taloussivuilta tuttu henkilö, tuskin 53-vuotias Herlin olisi edes top kymppiini päässyt.

Joskus olen vitsaillut että Niklas Herlin on varmasti Suomen rikkain rokkimies. Hän nimittäin näytti aina aivan tavalliselta rokkibaarissa notkuvalta kaverilta nahkatakissaan ja tupakka huulilla. Herlinin ulkonäöstä tuskin olisi koskaan arvannut miehen olevan miljardööri ja yksi Suomen rikkaimpia ihmisiä. Juuri lokakuussa 2017 ilmestynyt Forbes listasi Niklaksen omaisuudeksi 1,68 miljardia dollaria, sijoittuen maailman 1500 rikkaimman ihmisen joukkoon. Ei huono ollenkaan.

Ainakin meikäläinen arvostaa näitä tapauksia missä rahaa on kuin roskaa, mutta pukeudutaan juuri niin kuin itse halutaan. Esimerkiksi vaikka juuri siihen nahkarotsiin. En tiedä omistiko Niklas Herlin useampia samoja nahkatakkeja, mutta Googlen kuvahaun perusteella lähes jokaisessa kuvassa näyttäisi olevan samanlainen takki päällä.
 

Rokkijätkä ja miljardööri. Samassa paketissa.

 

Herlinien perheriita

Herlinin perhe on yksi Suomen kiinnostavimpia sukuja, ja siellä on tapahtunutkin vuosien varrella paljon enemmän kuin keskiverrossa suvussa. Tosin ensimmäisenä ainakin itselleni Herlinin perheestä tulee vähän negatiiviset mielikuvat perheriitojen myötä. Perheriitahan meni lyhykäisyydessään siten, että alun perin Pekka Herlinin viisi lasta piti testamentin mukaan periä yhtä suuret siivut isänsä mittavasta omaisuudesta, mutta Pekka päättikin tehdä salaisen lisäyksen testamenttiinsa. Vanhin poika Antti perikin Koneesta selvästi isomman siivun kuin muut, ja pääsi samalla yhtiön johtoon. Muilta sisaruksilta asia pysyi salassa noin viisi vuotta, ennen kuin se paljastui Koneen yhtiökokouksessa vuonna 2000. Sisarukset ottivat yllätyksen vastaan raivoissaan, ja Herlinin perhe oikeastaan hajosi tämän päätöksen myötä. Käsittääkseni Niklas ei puhunut tuon jälkeen enää Pekka-isälleen, eikä Antti-veljelleen. Ilmeisesti päätös piti loppuun asti, sillä Pekka kuoli 2003 ja nyt Niklas 2017. Se on ainakin varmaa, että Niklas puhui isästään omissa blogikirjoituksissaan kusipäänä ja hirviö-isänä.

Näin sivustaseuraajana voi vain ihmetellä miten "pienestä" tuonkin perheen välit tulehtuivat. Pekka Herlin ei kuitenkaan jättänyt muita lapsiaan täysin perinnöttä, vaan kaikki perivät kymmeniä miljoonia. Kukaan ei jäänyt siis niin sanotusti puille paljaille, eikä varmasti kukaan lapsista joutunut liiemmin stressiä ottamaan ruokakaupassa. Helppo ehkä sanoa sivusta, mutta se on kuitenkin vain rahaa. Jos siitä meni "yhdessä yössä" koko perheen välit lopullisesti, niin aika tyly meno. Herlinien äiti valittelikin tästä riidasta ehkä eniten sitä, että enää ei voitu viettää perheen yhteisiä jouluja suvun pitkään hallinnoimassa kartanossa, kuten aiemmat sukupolvet olivat tehneet. Jopa suku-joulutkin loppuivat tähän riitaan.

Ehkä omaa mielipidettäni loiventaa se fakta, että Antti Herlin on hoitanut Konetta vähintäänkin hyvin. Tämä on tosin jälkiviisastelua, mutta kenties voisin enemmän ihmetellä Antin suosimista, mikäli Antti Herlin olisi vetänyt Koneen asiat täysin vihkoon.

 

"Käärinliinoissa ei ole taskuja"

Kieltämättä tämä tunnettu hokema tuli mieleen kun Niklas Herlinin elämää pohdin. Luonnollisesti olen monesti ollut hieman kateellinen Herlinin suvulle. Kukapa ei olisi, sillä siinä suvussa on niin paljon varallisuutta, että aika monta sukupolvea voisi viettää hyvinkin railakasta elämää ilman kassan hupenemista. Silti kaikki Herlinit tuntuvat enemmän tai vähemmän olevan kouluttautuneita ja aktiivisia työelämässään.

Kateellisuus on kuitenkin helppo unohtaa nyt, kun Niklas kuoli yllättäen jo 53-vuotiaana. Nuorempana kuin esimerkiksi kumpikin oma vanhempani ovat tällä hetkellä. Kuvastaa sitä, miten se kohtalo odottaa kuitenkin meitä kaikkia jossain tulevaisuudessa, eikä sen kohtalon päivämäärään vaikuta varallisuus.

Toisaalta omasta mielestäni positiivinen asia on saada lähteä ne kuuluisat saappaat jalassa, sillä mielestäni mikään ei ole hirveämpää kuin kokea hidas ja kivulias kuolema.

 

Tuli jälleen mieleen Aki Hintsan kuolema

Hitaasta kuolemasta minulle tulee mieleen formulalääkäri Aki Hintsa, joka kuoli vajaa vuosi sitten. Vähän samoja asioita tuli pyöriteltyä päässä silloinkin. Aki Hintsa eli mielestäni oikeastaan täydellistä elämää. Erittäin arvostettu lääkäri, joka oli päivittäin tekemisissä niin maailman parhaiden urheilijoiden, kuin myös muiden julkkisten parissa. Jopa Alexander Stubb haki apua pääministerin paineisiinsa Hintsan vastaanotolta. Miettikää, Suomen politiikan isoimmat päätökset tekevä henkilö hakee sinulta apua jaksamiseensa! Eikä Hintsan "onnistumiset" tähän loppuneet. Oli kauniita tyttäriä, joista yksi valittiin jopa Miss Suomeksi. Vävypoikana ammattilaisjääkiekkoilija. Ja lisäksi tietenkin hulppeat mökit, missä vierailivat F1-maailman suurimmat tähdet. Hintsalla oli oikeastaan kaikki mistä vain voi unelmoida.

Niin se vain syöpä voi iskeä myös lääketieteen ammattilaiseen. Kaveriin jolla hoito ei jää varmasti rahasta kiinni, ja ammattinsa aiheuttamisen suhteiden ansiosta olisi varmasti saanut parhaat ammattilaiset hoitamaan. Syöpä silti vei Hintsan alle kahdessa vuodessa, vain 58-vuotiaana. Jotain Hintsan arvostuksesta kuvastaa se, että hänen kuolemansa sai jopa Lewis Hamiltonin matkustamaan Suomen Ähtäriin saattamaan Akia viimeiselle matkalleen.

Nyt Niklas Herlinin kuoltua huomaan miettiväni jälleen samanlaisia asioita, kuin vuosi sitten Aki Hintsan kuoltua. Edes maailman rikkaimmat ja parhaimmat eivät ole kuolemalta suojassa. Lisäksi Herlinien perheriidat laittoivat miettimään, että kuinka suurista summista sitä olisi valmis polttamaan välit omaan perheeseensä lopullisesti.

Tänään ei tule mietittyä kuukausisäästämisiä tai oman taloudellisen riippumattomuuden etenemistä. Tänään mielessäni on enemmänkin kuinka elää mahdollisimman pitkä sekä terve elämä, ja kuinka pitää kaikesta huolimatta välit läheisiin kunnossa.

***

Keskustelu jatkuu

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/10/lepaa-rauhassa-niklas-herlin.html

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/lepaa-rauha...