Olet täällä

RJW

RJW

  • Liittynyt 11.6.2017
  • 30 viestiä
  • 2 aloitettua ketjua

Viimeisimmät viestit

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 12.8.2017 7.13

Tänään on keihään finaali ja Ponssen suojatti Tero Pitkämäki pääsee taistelemaan mitalista. Sen takia tänään on hyvä hetki kirjoittaa Ponssesta! Asiaa vieremäläisestä sekarotuisesta ajokoirasta, parista Bentley-kuskista ja mistä metsäkonekuskit tappelee Esson baarissa. Asiaa myös suomalaisesta metsäteollisuudesta, metsäkoneista, metsäkoneyrittäjän arjesta sekä miten metsien hakkuut eroavat Härmässä ja Jenkeissä. Tekstiä tuli taas paljon, mutta onko tuo nyt ihme jos metsätalousinsinöörin ja metsäteollisuudesta leipänsä saavan päästää kirjoittamaan Ponssesta. 

 

Pari sanaa Vieremän ylpeydestä

Vieremän ylpeydellä tarkoitan tietenkin Ponssen metsäkoneita. Sekarotuisen ajokoiran mukaan nimetyt keltaiset metsäkoneet kun tehdään Pohjois-Savossa. Metsäkonekuljettajien piireissä on muuten tapana tapella siitä, mikä on oikea väri metsäkoneelle. Esson baareissa äänitaso nousee kun kahvipöydissä väännetään onko ainoa ja oikea väri keltainen, vihreä (John Deere) vai punainen (Komatsu).
 

Einarin luoma brändi

Väreistä on lyhyt aasinsilta metsäkoneyhtiöiden brändiarvoihin. Ponssella on mielestäni ylivoimaisesti näistä kolmesta suuresta yhtiöstä paras brändi. Ponssella on ollut paljon mielenkiintoisia mainoksia ja tempauksia. Näistä kolmesta Ponsse on lisäksi ainoa, jonka nimi on ollut sama sen perustamisesta asti, eli nyt 47 vuoden ajan. John Deereä edelsivät Timberjackin ja Lokomon nimet. Komatsu taas on vanha kunnon Valmet. Punaiset ja vihreät koneet ovat osa isoja konevalmistajia, kun taas Ponsse on keskittynyt pelkkiin metsäkoneisiin. Senkin takia Ponssen brändääminen on ollut kilpailijoitaan helpompaa, sillä yhtiön nimi voidaan liittää helposti pelkkiin metsäkoneisiin.

Minulla metsäalalla työskentelevänä on aika läheinen kosketus Ponsseen, mutta Ponssen omistaminen on jäänyt. Syksyllä 2014 pyörittelin sen ostoa mielessäni. Kurssi huiteli tuolloin noin kympissä. Silloin oltiin julkaisemassa juuri Ponssen uusi Scorpion-malli, josta oli tarkoitus tulla Ponssen lippulaivamalli. Minä jätin kuitenkin tarttumatta ostamiseen, koska katsoin metsäkonealan olevan kovin kilpailtu. Noh, nyt kun kolmessa vuodessa kurssi on lähes 2,5 kertaistunut, on helppo hakata päätään pöytään.
 

Ponsse Elk-ajokone.

Yllä itseni ottama kuva minun sukuni metsiä kaataneesta Ponssesta. Koneen muuten omistaa muuan nelinkertainen maailmanmestari Tommi Mäkinen. Tallipäällikkö-Mäkinen on tunnetusti henkeen ja vereen Ponssen miehiä. Tommi oli Ponssen perustaja Einari Vidgrenin kanssa erittäin läheisiä ystäviä, ja tekipä kaksikko takavuosina pientä autokauppaakin. Molemmat kun hakivat samalla reissullaan itsellesä Bentleyn autot. Einarin siirryttyä ajasta iäisyyteen vuonna 2010, en tiedä mitä Eikan Bentleylle kävi, mutta Tommin Bentleyn saattaa tavata vielä keskisuomalaisesta liikenteestä.

Vidgrenin Eikka on muuten metsäalan Björn Wahlroos. Eikä tämä vertaus liity siihen, että molempien autotallista löytyi Bentleyt, vaan siihen että Einari on samanlainen suustaan lahjakas väriläiskä kuin Nalle. Vaikka Einari jätti maalliset savotat jo seitsemän vuotta sitten, Einarista lentää melkein vielä villimpiä legendoja kuin Nallesta ja hiekasta marmorilattialla. Eräs tunnetuimmista legendoista liittyykin edellä mainittuun Eikan Bentley-autoon. Eikka oli huhujen mukaan ollut tankkaamassa Bentleytään Vieremän kylmäasemalla. Toiselle puolelle oli tullut tankkaamaan joku kyläläinen, joka oli katsonut tuota silloin vielä uutta Bentleytä. "Minä en ymmärrä miksi joku laittaa noin paljon rahaa kiinni autoon" oli kyläläinen sanonut. Einari taas ei tapojensa mukaan jäänyt sanattomaksi, vaan tokaisi heti takaisin "minäkään en ymmärrä niitä jotka laittavat kaikki rahansa autoon." Taattua Einaria! Hieno mies, ei voi muuta sanoa. Eräässä Facebook-ryhmässä yksi Einarin vanha liikemiesystävä kertoi taannoin monia tarinoita liikematkoista Einarin kanssa, ja tarinat olivat mitä värikkäimpiä. Toivottavasti tekevät Einarista vielä jonkun kirjan, johon nuo tarinat saadaan vielä talteen. Ponssellahan on takanaan todella värikäs historia, eikä täydellinen konkurssikaan ole pahimpina aikoina ollut kaukana.

 

Netistä löytynyt kuva Eikan Bentleystä. Einari ei arkaillut ajaa autoaan 
keskelle metsää kaiken kansan katsottavaksi.

Äänekosken biotuotetehdas metsäalan pelastajana?

Noh, palataan nyt Ponsseen. Meikäläisellä kun karkaa nämä jutut aina ohi alkuperäisen aiheen. Viime vuosina metsäalaa on tuntunut vauhdittavan sellun ja kartongin valmistus. Nettikauppa käy kuumana, ja tarvitaan paljon kartonkia tuotteiden pakkauksiin. Tästä syystä Äänekoskella starttaa ihan näinä päivinä suomalaisen metsäteollisuuden suurin investointi ikinä. Biotuotetehtaan budjetti oli jossain vaiheessa 1,4 miljardia euroa. Samanlaisia, toki vähän pienempiä sellutehdaskaavailuja on tehty myös Kuopioon ja Kemijärvelle. Pelkästään Äänekoski tulee imemään tulevaisuudessa melkoiset määrät kuitupuuta, eli siis sitä läpimitaltaan pienempää puuta. Sitä saadaan ensisijaisesti harvennushakkuilta, eli niiltä joissa puuta jätetään vielä pystyyn.

Harvennushakkuissa valitettavasti Ponsse ei ole aivan yhtä kova luu kuin avohakkuissa. Harvennushakkuita pyritään tekemään pääasiassa talvisin, johtuen sellaisesta syystä kuin talvipakkaset. Harvennuksia tehdään selvästi talvipainotteisesti, johtuen siitä että pakkaset helpottavat hakkuiden tekemistä. Pakkanen suojaa pystyyn jäävän puuston juuria. Jos taas pakkasta ei ole, koneet uppoavat helpommin ja jäljellejäävään puustoon syntyy vaurioita, mikä taas aiheuttaa lovia metsän omistavan isännän lompakkoon. Jokainen suomalainen on varmaan nähnyt millainen Suomen talven kehitys on tuntunut olevan viime vuosina. Ponsselle herkkua olisi aina vain kovemmat ja kovemmat talvet, mutta se taitaa olla toiveajattelua näin 2000-luvulla.

Ponssen ratkaisu harvennushakkuiden ongelmiin on tuntunut olevan 10-pyöräiset metsäkonemallit. Mitä enemmän pyöriä, sitä tasaisemmin paino jakautuu ja kone ei uppoa. Tosin kymppipyörien ongelmana tuntuu olevan kasvanut koko, ja se taas aiheuttaa toisenlaisia korjuuvaurioita ahtailla harvennushakkuilla. Koneet raapivat pystyyn jääviä runkoja, ja taas tulee lisää lovia metsänomistajan lompakkoon.

Mielenkiintoinen projekti metsäkonevalmistajien piirissä tuntuu olevan Pro Silva-merkkiset metsäkoneet. Kannattaa suorittaa Googlen kuvahaku. Siinä on luultavasti tulevaisuuden harvennushakkuiden suorittavan koneen ulkonäön malli. Pienet koneet jotka liikkuvat telojen päällä.
 

Metsät aukoiksi keltaisella koneella

Avohakkuilla Ponssea aiemmin kehuin, mutta siihenkin liittyy riskejä. Avohakkuut kun eivät istu ns. vihreiden ihmisten ajatusmalliin. Enkä tarkoita näillä vihreillä ihmisillä nyt avaruuden muukalaisia tai John Deere-kansaa. Onhan noita tapauksia säännöllisesti nähty, missä Greenpeacen porukka vastustaa avohakkuita. Avohakkuiden rinnalle on nyt kehitetty ja lainsäädännöllisesti mahdollistettu ns. poimintahakkuu. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästä poimitaan yksittäisiä puita kaiken kaatamisen sijaan. Tämä on ehkä ajatuksena paperilla kiva, mutta käytännössä vaikeampi toteuttaa. Ponssen metsäkoneiden ajaminen metsätyömaalle lavetilla kun maksaa tasan yhtä paljon kaadettiin sitten koko metsä, tai tyydytään poimimaan muutama hassu puu pois. Mm. logististen kustannusten takia ei lopulta puusta pysytä maksamaan käytännössä mitään. Poimintahakkuut kun tarkoittavat sitä, että jompi kumpi osapuoli joutuu lähes antamaan panoksensa lähestulkoon talkootöiden hinnalla. Joko puun ostaja (metsäyhtiö & koneyrittäjä) joutuu tekemään työnsä talkoilla, tai sitten metsänomistaja joutuu tinkimään huomattavasti omista tuotoistaan. Kummasti vain kuvitellaan että poimintahakkuista saataisiin yhtä hyvät rahat kuin perinteisistä avohakkuista, ja sekös lopulta aiheuttaa mielipahaa.

Toinenkin riski avohakkuissa on olemassa. Avohakkuilta tulee läpimitaltaan isoa puuta, jonka loppusijoituspaikka on yleisimmin mekaaninen metsäteollisuus. Sahat sekä vaneri- ja liimapalkkitehtaat. Näiden tuotteet taas ovat rakennusteollisuudelle tärkeitä. Rakennusteollisuus taas on hyvinkin suhdanneherkkää. Jos rakentaminen maailmalla pysähtyy, aika äkkiä Suomessa lomautetaan mekaanisen metsäteollisuuden työntekijät. Kun tehtaat eivät vedä puita, ei kannata Ponsseja avohakkuille viedä. Kaadettu puu kun ei ikuisuuksia kaadettuna säily ennen pilaantumista. Koneet jäävät kotiin seisomaan.

Koneiden seisominen kotona on ihan normaalia myös hyvän suhdanteen aikana, juuri aiemmin mainitun säiden armoilla olemisen takia. Varmaan joka kevät joudutaan koneita seisottamaan hetki sulien lumien pehmittämien maiden takia. Ei siinä varmasti herkkua ole olla koneyrittäjä tuolloin. Tehtaat pommittavat sinua viesteillä miten he tarvitsevat puuta. "Toisesta suunnasta" pankki taas pommittaa sinua viesteillä että mites se konelainan lyhennys. Ja pehmeiden kelien takia joudut kuitenkin pitämään koneen parkissa kotona. Luultavasti juuri tämän syyn takia Äänekosken tehdasprojekti ei hieman yllättäen ole innostanut koneyrittäjiä kasvattamaan metsäkoneidensa määrää. Äänekosken tehtaan avaaminen tarkoittaa kyllä puun käytön kasvua huomattavasti, joten lisäkoneille voisi olla tarvetta. Mutta harva yrittäjä haluaa ottaa riskiä ottamalla lisää lainaa, kun jo nykyisiäkin koneita joutuu välillä seisottamaan. Eiköhän kasvava puun menekki pyritä keräämään nykyisillä koneilla, kasvattaen koneen käyttöä useampiin työvuoroihin. Eli silloin kun kelit sen sallivat, ajetaan vaikka kahdessa tai jopa kolmessa vuorossa.
 

Onneksi on ulkomaat tukena

Joku voisi varmaan tulla ja teilata koko tähänastisen tekstini muistuttamalla, miten Ponssen liikevaihdosta vain noin 20 % tulee Suomesta. Kauppalehden vuoden 2016 Q2-raportin mukaan Pohjois-Eurooppa tuo liikevaihdosta 36,2 %, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta 26,5 %. Keski- ja Etelä-Euroopasta 23,5 % ja Venäjältä sekä Aasiasta 11,8 %.

Ponsse onkin panostanut viime vuosina paljon ulkomaille vientiin. Markkinointikoneisto onkin viritetty äärimmilleen kun hamutaan uusia markkinoita. Suomessa ihmeteltiin pari vuotta sitten Ponssen Pohjois-Amerikan mainosta. Siinä Ponssen Pohjois-Amerikan johtaja seikkailee ilman paitaa Ponssen väreihin maalattuna, päässään juuston pala, lippalakki ja pottakypärä. Suomessa tätä mainosta katsottiin suu auki ja silmät pyöreinä, mutta paikallisille tämä "koohottaminen" taas toimii. Tämä on osoitus siinä miten kulttuurit eroavat eri puolilla maailmaa. Mainosvideon voi halutessaan katsoa tästä:
 

https://www.youtube.com/watch?v=lF_bOU_584M

Kulttuurista kun tuli puhe. Metsäalalla tuntuu olevan tavallistakin enemmän kulttuurieroja miten metsää esimerkiksi hakataan. Jos lyödään samaan pöytään suomalainen, jenkki ja itävaltalainen metsätyömies, on jokaisella varmasti aika paljon eriävä mielipide siitä miten metsää kuuluu kaataa. Suomessa ja Pohjoismaissa on jo pitkän aikaa puun kaatovaiheessa harvesterikuski tehnyt päätöksen, minne kaikkialle tehtaille. Eli siis jo metsässä tiedetään, mikä puu menee mihin käyttöön. Ajokonekuski ajaa "samanlaiset puut" omiin kasoihinsa, josta puuautoilijat ajavat ne omille tehtailleen. Tehtailla taas puut ovat sellaisenaan valmiita käyttöön. Sama touhu on käsittääkseni aika yleistä myös ainakin Venäjällä.

Vanha kunnon Ameriikka onkin täysin päinvastainen tapaus. Metsien miehiä (alkuperäinen nimi Ax men) katsoneet ovat huomanneet, miten touhussa ei ole oikein mitään yhteistä härmäläiseen metsienhakkuuseen. Puut kaadetaan pääasiassa kokopuumenetelmällä, eli puu vain kaadetaan ja karsitaan. Pätkiminen sopivaan mittaan tapahtuu tuotantolaitoksilla. Ilkeästi voisikin sanoa Jenkkien nykymenon olevan kuin Suomessa joskus sotien jälkeen. Nykyisessä mahdollisimman tehokkaassa puun käytössä ei Suomessa voisi enää kuvitellakaan vanhaan paluuta.

Suomalaisille tutuilla metsäkoneilla (harvesteri ja ajokone) ei kovin suurta kysyntää Pohjois-Amerikassa ole aiemmin ollut. Kokorunkomenetelmää kun käytetään pääasiassa kaato- ja kasauskoneilla, sekä puut ajetaan tien viereen juontokoneilla eli skiddereillä. Komatsun edeltävä Valmet on viimeisimmän juontokoneen valmistanut joskus 1970-luvulla. Amerikassa niitä tehdään yhä. Ponsse ei näitä "ameriikan koneita" tee, vaan pyrkii viemään pohjoismaisia metsäkoneita uusille alueille. Ties vaikka jenkitkin vielä joskus heräisivät "nykyaikaan" ja nämä meille tutut metsäkoneet yleistyisivät Pohjois-Amerikassakin. Yhdessä yössä tämä ei tapahdu, mutta pidemmällä tähtäimellä hyvät mahdollisuudet sille on.

John Deeren valmistama skidderi, eli juontokone.

 

Loppupäätelmät

Näistä kaikista pelotteluistani huolimatta, suhtaudun Ponsseen sijoituskohteena hyvinkin innostuneesti. Uskon vahvasti vielä joku päivä olevani keltaisen koneen osakkeenomistaja. Sillä on hallussaan metsäkoneyhtiöistä selvästi paras brändi. Brändiä vauhdittaa ahkera sponsorointi niin jääkiekossa (KalPa), keihäänheitossa (Tero Pitkämäki), hiihdossa (Niskasen sisarukset) kuin rallissa (Esapekka Lappi). Lisäksi on vielä muitakin hieman pienempiä sponsoroitavia. Mielenkiintoisia markkinointitempauksia suoritetaan, esimerkkinä Duudsonien ja Ponssen tekemä video. Pohjois-Amerikassa paikallisille näytetään kuinka niitä metsiä tulee oikeasti kaataa. Tai ainakin härmäläisten mielestä, heh. Mikäli siellä vielä joskus omitaan meille tutut metsäkoneet, on Ponsse eräänlaisena pioneerina varmasti etulyöntiasemassa.

Jatkan Ponssen osakkeen seuraamista, mutta näillä hinnoilla en vielä uskaltaudu mukaan. Kenties sitten sellaisena hetkenä kun suomalaisessa metsäteollisuudessa alkavat lomautukset taas yleistymään. Tällä hetkellä kurssi tuntuu käyttäytyvän kuin kukaan ei muistaisikaan mitään lomautuksia koskaan olleen.

Kirjoittaja on koulutukseltaan metsätalousinsinööri, töissä metsäteollisuudessa ja aktiivisesti mukana metsätalouden harjoittamisessa.

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/pari-sanaa-viereman-ylpeydesta....

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/osakkeet/ponsse-oyj-1/kommentit/tanaan-on-keih...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 7.8.2017 7.44

Kohti omistusasuntoa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja

Nyt kirjoittelen trilogian viimeistä osaa. Tämä teksti on jo kirjoitettu kokonaisuudessaan ehtana ensiasunnon omistajana. Edelliset kaksi on kirjoitettu ennen kauppojen tekemistä, vaikkakin noista kirjoituksista jälkimmäinen ehtikin kokea julkistamisensa vasta kauppojen jälkeen.

Aiemmat kaksi osaa löytyy näiden linkkien takaa:

Kohti omistusasuntoa osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan

Kohti omistusasuntoa osa II - pankista hakemaan rahaa

 

Mihin jäimmekään viimeksi?

Viimeisimmän tarjouksen olin saanut maaliskuussa Nordeasta. Tuo tarjous oli kolmas saamani. Nyt kesällä Q2:n loppumisen lähellä ja täten ASP-lainan hakemisen mahdollistuttua aloitin jälleen hakemaan lainaa. Viimeisin sekä samalla paras pöydälläni oleva tarjous oli 0,9 % marginaali, sekä 200 euron järjestelypalkkio. Koska viimeisin tarjous oli Nordeasta, nyt oli vuorossa hakea sitä taas Osuuspankista. En kokenut tässä vaiheessa tarpeelliseksi ottaa enää kolmatta pankkia mukaan kilpailuun. Hetken mietin S-pankissa käymistä, mutta netin kokemuksien mukaan siellä pelkän lainaehdotuksen saamisessa voi kestää viikkoja. Se oli liikaa minulle. Päätin keskittyä nykyisiin pankkeihini.

Jälleen chatin kautta soittopyyntöä, ja näin uusi kierros käytiin. Lähdin siis hakemaan neljättä tarjousta. Täyttelin taas päivitetyn version lainahakemuksestani Osuuspankille. Myöhemmin puhelin soi, ja sovittiin puhelinsoittoaika. Konttorikäyntejä ei olisi kesälomien takia ollut juurikaan vapaana, joten jouduin tyytymään taas puhelinneuvotteluun. Edellisessä tekstissä kerroinkin miten kamalat neuvottelut Nordean kanssa oli puhelimessa, siksi olisin suosinut perinteistä käyntiä. Puhelinneuvottelun ajankohdan varauksen yhteydessä käskin huomioida, että yksi tarjous Osuuspankista on jo saatu, joten katsokaa se ennen kuin teette minulle uutta. Näin minua palvellut puhelinvirkailija sanoi tekevänsä, ja jäätiin odottamaan sovittua tapaamispäivää.

Päivää ennen h-hetkeä sainkin lainatarjouksen sähköpostiini, jotta voin siihen tutustua jo ennen neuvotteluja. Tykkäsin tästä käytännöstä, ei mene itse neuvottelussa aikaa hukkaan niin paljoa. Hieman hikikarpalot kuitenkin nousivat pinnalleni huomatessani että tarjous oli kalliimpi kuin viimeksi. Ehdin jo miettiä että eikö Osuuspankki kykenekään lupaamaan muutama kuukausi aiemmin kaavailtuja tarjouksia. Olinhan kuitenkin selvästi sanonut puhelimessa että huomioikaa tuo aiemmin saamani tarjous.

Seuraavana päivänä puhelin soi, ja saatiin kunnolla Osuuspankin toinen neuvottelukierros käyntiin. Asiaan mentiin heti, ja jo lähes heti kerroin miten tämä tarjous ei saa kokonaiskilpailussa mitalisijoja, saati voita edes Osuuspankin aiempia tarjouksia. Oloni hieman helpottui kun vastapuoli kysyi "ai mikä meidän aikaisempi tarjous?" Taas osoitus siitä, että info ei todellakaan kulje pankkien sisällä. Kerrottuani Osuuspankin edellisen tarjouksen ja todettuani ettei edes sekään riitä enää paalupaikkaan, sainkin heti uuden tarjouksen. Marginaali tipahti suoraan 0,8 %:iin, ja järjestelypalkkiokin tiputettiin puoleen, eli 160 euroa. Osuuspankki olikin siis tosissaan mukana kilpailussa! Sovittiin että haen kilpailevalta pankilta vielä uuden tarjouksen, ja varasin samalla uuden ajan Osuuspankkiin heti tuon kilpailijan (Nordean) reissun jälkeen. Tarkoituksenani oli tinkiä kaikki mahdollinen raha pois. Ja nopeasti, olihan neuvottelut hieman venähtäneet suunnitellusta.

Puhelinneuvottelu Osuuspankin kanssa oli aivan toista maata kuin Nordean kanssa. Mitään webcam-yhteyksiä ei tarvittu, ja vastapuolen kanssa oli helppo neuvotella. Jatkossa taidan sittenkin suosia puhelinneuvotteluja, ainakin muiden pankkien kuin Nordean kanssa.
 

Nordean kolmas tarjous

Jälleen istuin Nordean konttorilla hakemassa uutta tarjousta. Tässä vaiheessa aloin jo olla väsynyt koko rumbaan. Nimittäin tälläkin kertaa minulla oli vastassa taas uusi virkailija. Jouduin jälleen selittämään alusta alkaen kaiken mahdollisen aina omista tuloistani työtilanteen kautta varallisuuteeni. Nordea ei järin paljoa tingannut, sillä seuraava tarjous oli 0,85 % järjestelypalkkion ollessa sama vanha 200e. Minä vähän petyin miten vähän pankki tuli tällä kertaa vastaan. Ehdottaessani hieman alempaa marginaalia virkailija joutui käymään jo esimiehensä pakeilla. Hetken pohdinnan jälkeen tiputettiin marginaali 0,8 %, mutta järjestelypalkkio pysyi samassa.

Tämäkään asiointi Nordeassa ei sujunut ilman harmaita hiuksia. Ongelmaa oli niin asunnon vakuusarvon määrittämisessä, kuten myös yhtiölainan maksamisessa. Tuossa vaiheessa vielä pohdin jättääkö asuntooni kohdistuva yhtiölaina maksamatta ja tyytyä maksamaan rahoitusvastiketta, vaiko maksaa koko kämppä velattomaksi kerralla. Olin tätä pohdiskellut ääneen varmaan jokaisella asuntolainan hakukerralla, eikä kukaan ollut aiemmin ollut tätä vastaan. Mutta tällä kerralla kun minua palveli pankkivirkailija numero 5, hän oli vankasti sitä mieltä, ettei ASP-lainaan voi jättää yhtiölainaa. Perusteli asiaa sellaisilla argumenteilla että hän on ollut alalla jo 30 vuotta joten hän kyllä tietää. Ihmettelin miksi kukaan aiempi virkailija ei tätä ollut mahdottomana nähnyt. Kuulin asiasta nyt ensimmäistä kertaa. Lopulta samalla reissulla kun virkailija kävi kysymässä esimieheltään lupaa tuohon 0,8 %:n marginaaliin, hän oli kysynyt tätä yhtiölainahommaa. Kuulemma tässä tapauksessa voidaan tehdä poikkeus. En tiedä oliko minun kyseessäni oikeasti poikkeus, vai eikö virkailijalla riittänyt kantti sanoa olleensa väärässä.

Ongelmia oli myös asunnon vakuusarvon määrittämisessä. Se tuntui ihmeen matalalta. Virkailija kertoi minulle miten hän laskee asunnon vakuusarvon. Vasta kotona tuota kaavaa vanhemman polven kanssa pohtiessani, minulle aukesi miten typerästi se oli laskettu. Kaava oli niinkin hullunkurinen, että mikäli olisin ottanut vain vähän lainaa asuntoa varten, maksaen itse noin 80 % asunnosta, olisi asunnon vakuusarvo ollut pyöreät 0e. Tämäkään asia ei tuntunut menevän Nordeassa oikein, vaikka minua palvellut virkailija vannoi tyyliin kaksi kättä Raamatun päällä asian olevan näin.

 

Jälleen kohti Osuuspankkia

Noh, kaikesta huolimatta noilla Nordean tarjoamilla ehdoilla lähdettiin jälleen Osuuspankkiin. Tällä kertaa lähes samoilla jaloilla, sillä varattu aika oli lähes heti Nordean perään. Nyt kyseessä oli perinteinen konttorivierailu. Näköjään kun yksi tarjous on alla, niin konttoriaikoja irtoaa helpommin. Tällä kertaa minua palveli ensimmäistä kertaa tuttu virkailija, nimittäin sama kuin edellisellä Osuuspankin vierailulla. Sen takia tällä kertaa päästiinkin suoraan asiaan. Kerroin että kilpailija korotti panoksia, ja minua kiinnosti mikä oli Osuuspankin vastaus. Koitin tinkiä suoraan 0,7 %:n marginaalia, mutta siihen ei Osuuspankissa tällä istumalta pystytty. Tarvittiin kuulemma esimiehen lupa, ja esimies ei ollut silloin paikalla. Sen verran virkailija tuli vastaan, että lupasi tältä istumalta 0,75 %. Järjestelypalkkiot olivat Osuuspankissa halvemmat kuin Nordeassa (160e vs 200e), sekä OP:sta saa jonkinlaiset bonuspisteet, joten tasapelin tullessa kuppi kallistuisi Osuuspankkiin. Kovin paljoa arvoa en silti noille bonuksille anna, sillä johonkinhan ne pitää aina kuluttaa, eli toisin sanoen ostaa OP-Pohjolasta palveluita.

Neuvotteluista poistuttiin vielä kotiin miettimään. En tätä pankissa sanonut, mutta aloin olla jo täysin kallistunut Osuuspankkiin. Nordean jokakertaiset sähläämiset alkoivat rasittaa, kun taas Osuuspankissa kaikki tuntui menevän aina kuten piti. Lisäksi tuo "jokerikortti" OP-bonuspisteistä ja sen tuoma mahdollisessa tasapelissä kallistuminen oranssiin pankkiin sai minut tekemään lopullisen päätöksen Osuuspankista. Lopulliset ehdot olivat kuitenkin vielä auki.

Laitoin rehdisti sähköpostia Osuuspankkiin. Minun piti laittaa sitä muutenkin, mm. ASP-talletuksieni ajankohdat piti ilmoittaa Osuuspankkiin. Samaisessa viestissä kyselin myös asiallisesti että voisiko virkailija kysellä tuota 0,7 % marginaalia esimieheltään. Vauhdittaakseni tuota toimintaa, lupasin tulla lyömään kättä päälle vaikka samana päivänä mikäli tämä tarjoukseni kelpaa. Samaisessa viestissä vielä muistutin sijoituksistani ja siitä miten saatte minusta mahdollisesti sijoituspalveluasiakkaan. Niin ja tietenkin vakuutusasiakkaan. Pari päivää myöhemmin sitten puhelin soi, ja ilmoitus tuli että kauppoihin on päästy. Nyt oli lähes puolen vuoden urakka ohi!

Ilmoitus Nordeaan

Käydessäni Osuuspankissa tekemässä paperit asuntolainasta, samalla tehtiin sopimukset siitä miten Osuuspankki saa siirtää Nordeassa olevan ASP-tilini heille. Tilin siirtoon piti varata noin 10 päivää, eli prosessi kesti aika pitkään vaikka Osuuspankin virkailija lähtikin heti kiikuttamaan papereita henkilökohtaisesti Nallen pankkiin. Lopulta tein myös päätöksen maksaa taloyhtiölainan samalla pois. Tilan säästämiseksi teen taloyhtiölainasta mahdollisesti oman kirjoituksen vielä joskus.

Vielä tähän prosessiin kuului minun henkilökohtainen ilmoitukseni Nordeaan siitä, miten heille jäi tässä taistossa hopeamitalit. Nordeasta oli koitettu soittaa meikäläiselle siinä vaiheessa kun minulla oli tuo sähköpostitarjous Osuuspankkiin vetämässä. Puhelimeni oli tuolloin unohtunut äänettömälle, enkä ollut huomannut puhelua. Takaisin en viitsinyt soittaa, koska ilmoitusta tekemäni tarjouksen kohtalosta ei ollut kuulunut. Lopulta kun minulla oli nimet Osuuspankin paperissa, jouduin kaivamaan puhelimen esiin ja soittamaan parin päivän viiveellä siitä miten Nordea ei tätä kisaa lopulta voittanut.

Vähän Nordean virkailija tuntui olevan näreissään kakkossijasta. Hän ihmetteli miksi olen mennyt tekemään jo sopimuksen toisen kanssa kysymättä heiltä ensin "lopullista tarjousta". Minä en halua polttaa siltoja minkään pankin kanssa, sillä tulevaisuudessa tulen varmasti hieromaan vielä muitakin asuntolainoja. Tästä syystä en voinut oikein suoraan sanoa syitä valinnalleni. Sanoin vain että muualta saamani tarjous oli niin kova, etten uskonut Nordealta löytyvän vastinetta sille. Sitä faktaa en viitsinyt sanoa, että olihan Nordealla jo kolme eri mahdollisuutta tehdä kerralla se "lopullinen tarjous". Olisivat lyöneet kerralla pöytään sellaisen tarjouksen, ettei minun olisi tarvinnut enää kilpailijalla edes käydä.

Toinen syy Nordean hylkäämiseen oli nuo jatkuvat oudot ongelmat ja sähläämiset. Minulla oli hieman jo kiire päästä asuntokauppoihin, enkä viitsinyt lähteä Nordealta kysymään enää tarjousta. Etenkin kun jokainen tarjous tähän mennessä on sisältänyt jonkinlaisen ikävän yllätyksen. Minulla on vahvasti ollut suunnitelmissa tehdä tästä asunnosta kahden vuoden päästä sijoitusasunto. Tuo kaksi vuotta lasketaan siis siitä hetkestä kun asunto siirtyy minun nimiini asuntolainan myötä. Mikäli lainaprosessi olisi venynyt pitkälle syksyyn, olisin menettänyt "prime time"-aikani vuokramarkkinoilla. Opiskelijat kun saapuvat kaupunkiin viimeistään elo-syyskuussa.
 

Viimeinkin suuri hetki

Tuo hetki jossa asunto lopulta minulle siirtyi, ei ollutkaan niin kummoinen kuin olisin ehkä luullut. Ennen kauppojen tekoa kotoa käsin verkkopankkitunnuksien avulla muutamat sähköiset allekirjoitukset. Ja luonnollisesti sitten pankkikonttorilla muutamat kirjoitukset perinteisin keinoin. Asunto-osakeyhtiöni osakekirjasta ehdin nähdä vilauksen ennen sen siirtymistä pankin tallelokeroon. Jos olisin sosiaalisessa mediassa cool, tuosta osakekirjasta olisi pitänyt varmaan ottaa valokuva Instagramiin. Jätin sen kuitenkin tekemättä.

Mainittakoon vielä että molemmat pankit vaativat isännöitsijäntodistusta kaupanteon yhteydessä. Minä koin tämän hieman turhana, sillä todistus maksaa noin satasen ja kuitenkin tunsin ostamani kohteen täysin, olihan myyjä minulle tuttu. Tinkimisestäni huolimatta pankit eivät kuitenkaan antaneet periksi yhtään, vaan hieman menoja tuli tästäkin.

Pankki ei tarjonnut mitään spesiaalia vaikka aika ison asiakkuuden heille toin. Tai siis ainakin minun mittakaavassa iso asiakkuus. Onhan se aivan ylivoimaisesti tähän mennessä elämäni suurin kauppa. Välittäjää kun tässä kaupassa ei tarvinnut käyttää, en saanut edes välittäjän piikkiin pullakahveja. Aika tylsää. Onneksi asunnon myyjä lupasi tarjota minulle vielä kahvit jäätelön kera. Jäipähän edes jonkinlainen konkreettinen maku suuhun tästä päivästä.
 

Ei se elämä nyt niin erilaiselle asunnon omistajana tunnu. Asunto näyttää ihan samalta kuin ollessani siinä vuokralla. Tällä hetkellä (kirjoitan tätä muutama tunti kauppojen jälkeen) fiilis on aika normaali. Katsotaan mille se tuntuu kun alan pian tunkemaan Exceliin asuntoani, sekä päivittämään opintolainalle kaveriksi asuntolainaa. Lokakuun alussa salkkuraportti tuleekin näyttämään taas aivan erilaiselle.
 

Yhteenveto koko prosessista

Kannattikohan tämä kaikki touhu lopulta? Sain lopulta Nordeasta neljä eri tarjousta ja Osuuspankista viisi. Aikaa tähän kaikkeen meni melkein puoli vuotta. 

 

ASP-säästämisestä teen joskus vielä oman kirjoituksen, jossa käsittelen asiaa tarkemmin. Sen voin kuitenkin nopeasti sanoa, että minun tapauksessani ASP-säästäminen oli suuri lykky. Minä kun olen vain määräaikainen työntekijä, työsopimusta on tällä hetkellä jäljellä pari kuukautta. Kuvittelisi että pankit aika nihkeästi suhtautuisivat minun asuntolainaideoihini, mutta kiitos ASP-lainan sisältämän ilmaisen valtiontakauksen, sain aika varmasti hilattua lainani ehtoja halvemmiksi. Minun ongelmieni alkaessa valtio kun tulee pelastamaan minut. Ainakin pankin kynsistä. 

 

Asuntolainan kilpailutus oli äärettömän helppoa, ainakin jos vertaa minulle aiemmin tuttuihin autokauppoihin. Autot kun ovat aina omia yksilöitään, ja jokaisella autokaupalla on halleissaan omat yksilöt. Vertailu autokauppojen välillä on vaikeaa, koska jokainen tarjoaa hieman eri autoja. Vaikka väliraha olisi sama, täytyy miettiä antaako painoa vähäisille kilometreille, hyville renkaille vai lisävarusteille. Nyt minulla oli kaikkien kilpailijoiden kesken tismalleen identtinen kohde, eli asuntoni. Minulle oli aivan yksi lysti kuka minulle lainan myöntää, vain lainan ehdot kiinnostivat. Mielestäni se on aivan sama tilitänkö joka kuukausi rahani Nordeaan vai Osuuspankkiin. 

 

Yllättävän paljon minun itseni näkemyksiä myös kuultiin, etenkin Osuuspankissa. Sain ehdottaa itse hintoja mikäli pankin tarjoamiset eivät miellyttäneet. Yllätystä toi myös se, miten paljon pankitkin sähläävät. Kannattaa siis ihan oikeasti tehdä kotiläksynsä kunnolla, ja opiskella pohjatietoja ennen neuvotteluja. Tiedätte mitä osata vaatia, ettekä maksa turhasta.

Korkoputkista kirjoitinkin toisessa osassa. Niihin en koskenut ollenkaan. Koin saavani ASP-lainan korkotuesta jo kylliksi suojaa mahdollista korkojen nousua varten. En koskenut myöskään pankin tarjoamiin "vakuutuksiin" eli lainaturviin. Niitä oli ainakin työttömyyden, sairastumisen ja kuoleman varalle. Yksikään pankki ei oma-alotteisesti suoraan sanonut että esimerkiksi tuo työttömyyden turva on kohdallani aivan turha. Se kun on tehty lähinnä vakituisessa työsuhteessa oleville. Tätä vakuutusta myytiin kyllä innokkaasti, vaikka tiedettiin minun olevan määräaikainen. Kaikki kyllä myönsivät heti muistuttaessani määräaikaisesta työsopimuksestani, ettei vakuutuksesta ole minulle mitään hyötyä. 

 

Jos joku yllätti asuntolainaa hakiessa, niin osakevarallisuuden "vähättely". Heittomerkit sen takia että itse olin näköjään arvioinut osakevarallisuuden arvostuksen reippaasti yläkanttiin. Kuten jo tarinan ensimmäisessä osassa kerroin, minä lykkäsin ASP-tilin avaamistakin koska ahneus ajoi pörssiin. Kuvittelin että suuri osakevarallisuus helpottaa paljon saamaan lainaa. Nyt tuli huomattua että asuntolainaa hakiessa varmaan 5 000 euroa käteistä lyö 50 000 euroa osakkeissa. Mitä minuakin ehti palvella viisi eri pankkivirkailijaa, eikä kukaan heistä ollut kiinnostunut salkkuni sisällöstä. Lainahakemuksiin laitoin salkkuni euromääräisen sisällön, ja sen kokoa suhteessa ikääni pari virkailijaa hieman ihmettelikin, mutta yksikään ei kysynyt mitä osakkeita salkussani on. Luulisi että sillä on erittäin oleellinen ero onko salkussani tunnettuja laatuyhtiöitä kuten Konetta ja Elisaa, tai tappiota tuottavia arpalappuja tyyliin Talvivaara.
 

 

Yllä vielä taulukko kaikista yhdeksästä tarjouksesta ja miten hinnan tiputtaminen onnistui. Siitä pääsee laskemaan suunnilleen, minkälaisia säästöjä tämä operaatio minulle toi. Laina-aika, lyhennystapa, lainan määrä ja yhtiölainan maksaminen tai maksamatta jättäminen vaihtelivat pitkin prosessia, joten aivan täsmällistä vertailua on vaikeampi tehdä. Keskitytään siis vain taulukon lukemiin. 

 

Lähdetään liikkeelle omasta takauksesta. Sitä ei tosiaan vaatinut kuin Nordean ensimmäinen virkailija. Muut eivät tätä tarvinneet, koska ASP-laina sisältää ilmaisen valtion takauksen. Säästöä tuli siis 920 euroa. 

 

Toimituskulut tippuivat useamman kerran matkan aikana. Pahimmillaan ne olivat ensimmäisessä tarjouksessa 460 euroa, ja halvimmillaan Osuuspankki tarjosi ne 160 eurolla, eli säästöä tuli 300 euron verran. Tässä vaiheessa säästetty jo 1220 euroa. 

 

Marginaali tipahti matkan aikana lähes puoleen. Alkuperäinen marginaali 1,3 % tippui 0,7 %:iin, eli kevennystä tuli 0,6 % verran. Jos vedetään hieman mutkia suoraksi ja lasketaan tasan 100k lainalla (jota asuntolainani siis ei ollut), niin 20 lainavuoden aikana tuo 0,6 % tippuminen tuo minulle kuuden tonnin säästön. 

 

Kokonaiset säästöt koko tässä rumbassa olivat yli 7000 euroa. Melkoinen säästö. Aika pitkään olisin saanut tehdä töitä että verojen ja "elämisen" jälkeen olisin tililtäni 7000 euroa repinyt. Nyt nuokin rahat voi hyvällä omatunnolla käyttää pörssiin. Pitkä kilpailutus vei paljon aikaa ja osittain myös hermoja, mutta mielestäni pääsin ihan tuntipalkoille kaiken tämän jälkeen. Lisäksi sain hyvää kokemusta asuntolainan ottamisesta. Jos kaikki menee kuten ajattelin, tulevaisuudessa ajattelin harrastaa enemmänkin asuntosijoittamista. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/kohti-omistusasuntoa-iii-viimei...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/kiitokset-k...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 7.8.2017 7.42

Tulipahan tuossa menneellä viikolla ostettua sitten ensiasunto. Asunto oli ASP-säästämisen seurausta. Ostoa edelsi aika pitkä kilpailutus kahden pankin välillä. Oli minun nykyinen pankkini Nordea, sekä Osuuspankki jonka asiakas en tällä hetkellä ollut. Olin toki takavuosina ollut OP:n asiakas, mutta äänestin jaloillani kun paikallinen konttori lopetettiin. Lopulta yhdeksänteen paperiin laitoin vasta nimeni alle, ja sitä ennen aika paljon sain kaikkia kuluja hilattua alaspäin. Tuli tästä touhusta kirjoitettua aika kattava blogi, joka sen pituuden vuoksi piti jakaa kahteen osaan. Tarina alkaa osasta 2, ensimmäinen osa on luettavissa tämän ketjun toisesta viestistä. 

***

Kohti omistusasuntoa, osa II - pankista hakemaan rahaa

Tämä on toinen osa omistusasunnon hankkimisen projektista. Ensimmäisessä osassa käsittelin mistä idea asunnon ostamiselle syttyi. Tässä toisessa osassa tarinoinkin sitten asuntolainaneuvotteluista, niissäkin ehti sattumaan ja tapahtumaan kaikenlaista. Jo lähtötilannekin oli hieman hullunkurinen; normaalisti asuntolainaa hakiessa tiedossa on budjetti, eli lainan määrä ja ostettava asunto saattaa olla vielä hämärän peitossa. Minulla oli asunto tiedossa, mutta hintalappua ei vielä myyjä ollut suostunut paljastamaan.

Tarinan ensimmäisen osan löydät tästä:

Kohti omistusasuntoa, osa I - ensiaskeleeni oman asunnon hankintaan
 

Ensimmäinen kierros liikkeelle Nordeasta

Asuntolainaneuvottelut alkoivat tammikuussa kun laitoin Nordean chatissa viestiä, jossa toivoin yhteydenottopyyntöä. Nordea valikoitui minulle siitä yksinkertaisesta seikasta, että ASP-tilini oli Nordeassa. Tiedossani oli kyllä että ASP-lainan voi ottaa myös eri pankista kuin itse ASP-säästöt ovat, mutta päätin aloittaa kierroksen omasta pankistani. Tiedossani oli myös että edessäni tulee olemaan nimenomaan kierros eri pankeilla. Asunnon ostaminen on minulle ylivoimaisesti suurin kauppa mitä olen reilun 20 vuoden elinaikani saatossa tehnyt, joten sen jos jonkin aion kilpailuttaa täysin. Autokaupatkin mitä olen tehnyt menevät aina aika pitkän väännön kautta, enkä ole ikinä ostanut autoa ensimmäisen kerran päätteeksi, enkä edes toisen. Kuten autokaupoissa, naapurissa kannattaa käydä kysymässä tarjous ja saatua tarjousta kannattaa aina yrittää vetää alaspäin. Tosin tiedän ihmisiä jotka eivät tätä tiedä, tai eivät muuten vain näin halua tehdä. Yksi kaverini otti ensimmäisen pankin ensimmäisen tarjouksen kiinni heti. Noh, minulla tähän ei ollut varaa. Ja hyvä etten tehnyt, sillä ensimmäisen kierroksen tarjous oli suoraan sanottuna paska.

Nordean chatin neitokainen sitten sopi kanssani puhelinneuvottelun tietylle ajalle parin päivän päähän. Koin sen sopivan hyvin meille molemmille osapuolille; minun ei tarvitse ajaa kaupunkiin, ja minä taas en tuo kengissäni hiekkaa Nallen lattialle. Jännitys oli melkoinen, olinhan tässä aika isoja kauppoja hieromassa. Vaikka chat-neiti minun käski olla läppärin ääressä puhelun aikana, en kuvitellut "puhelinneuvottelun" olevan niin Ameriikan meininkiä. Vitsillä mietin hetki ennen puhelimen pirahtamista että onneksi kyseessä on vain puhelinneuvottelu, voin tarvittaessa käydä vaikka vessassa kesken neuvottelun ilman että pankkivirkailija sitä huomaa. Lopulta sitä läppäriä tarvittiinkin muuhunkin kuin tunnistautumiseen. Olipahan hieno kokemus huomata kun kalsareissa läppärin ääressä istut, että Nordean verkkopankin tunnistautumisen yhteydessä webbikamera herää eloon. Näköjään Nordean puhelinneuvotteluun kuuluu myös webcam-touhut. Läppärin edessä istuminen toimi hyvin siihen asti kun puhelun loppuvaiheessa tarvitsin ajokorttiani, joka oli tietenkin lompakossa ja lompakko autossa. Siinä kohti kun koneen äärestä nousin, niin vastapuoli saattoi nähdä vilauksen Björn Borgeistani. Liekö sen takia sainkin niin heikon tarjouksen, heh.

Kaksi edellistä kappaletta lopetin lauseeseen, jossa totesin Nordean ensimmäisen tarjouksen olleen huono. Kiusallani pitkitän tarjouksen paljastamista edelleen. Ilman tuota kalsarit-episodiakin lainaneuvottelut olivat mielestäni aika ahdistavat. Ahdistus ei johtunut tulevasta 25 vuoden velkavankeudesta, vaan siitä että asuntolainan tuputtaminen oli todella aggressiivista. Tästä aggressiivisuudesta kirjoitin jo hieman eräässä toukokuun tekstissäni. Reilun tunnin neuvottelujen aikana en meinannut saada suunvuoroa ollenkaan. Tekstiä tuli ja todella paljon. Kun välillä sain kysyä kysymyksen, niin en ehtinyt kysyä edes kysymystä loppuun, kun vastapuolen pankkineiti alkoi heti puhumaan päälleni. Lopulta kun tarjous oli pöydällä, alkoi heti kyselyt että laitetaanko heti nimet alle, johon vastasin että täytyyhän näin isoja päätöksiä hetki sulatella. Vaikka tarjous olisi ollut hyvä, niin olisin halunnut nukkua varmasti parin yön yli. Kun en heti suostunut papereiden täyttöön, niin alkoi tuputtaminen että koska saan soittaa ja tehdään silloin paperit. Tästä tuputtamisesta en yksinkertaisesti päässyt mitenkään eroon, vaan lopulta minun piti sopia joku toinen tapaaminen viikon päähän. Seuraava tapaaminen olisi varmasti ollut nopeamminkin, ellen olisi valehdellut kuluvan viikon olevan jo täynnä menoja. Vastapuoli tarjosi heti seuraavaa päivää, ja seuraavaksi sitä seuraavaa. Toinen tapaaminen sovittiin, ja jo sopimishetkellä tiesin että laitan Nordean chatissa seuraavana päivänä viestiä että perukaa aika, sillä en aio vastata puhelimeen vaikka soittaisitte. Vähän ikävästi tehty, mutta markkinointi oli niin aggrssiivista etten tuntunut pääsevän tilanteesta mitenkään eroon.

 

Ensimmäinen tarjous

Se kuuluisa tarjous sitten pätkähti kopiona neuvottelujen jälkeen sähköpostiini, ja nyt sain rauhassa tutkailla sitä ilman että toinen osapuoli hoputtaa minua laittamaan nimiä paperiin. Eipä tuossa tarjouksessa lopulta ollut oikein mitään hyvää. Vaikka olen ollut Nordean ja sitä ennen Meritan asiakas jo pienestä pitäen, niin tarjous oli sellainen että pankkivirkailija tuskin voi hyvällä omatunnolla sanoa tarjouksen olevan asiallinen.

Ensinnäkin jostain kumman syystä minulta vaadittiin omatakausta 920 euroa. Oudon tilanteesta tekee se, että olin hakemassa ASP-lainaa, ja läpi neuvottelujen puhuimme jatkuvasti että tämä tulee olemaan ASP:n kautta otettu asuntolaina. Ja ASP-lainassahan on valtion ilmainen takaus. Nyt Nordea kuitenkin oli ottamassa minulta maksullista omatakausta, jossa maksaisin yli 900 euroa palvelusta jonka saisin ilmaiseksikin.

Outoudet eivät loppuneet tähän. Lainan koroksi oli laitettu 2,0 % sis. marginaalin 1,3 %. Eli aika paljon. Euribor 12 kk-korkona oli käytetty 0,7%, joka pienen pähkäilyn jälkeen paljastuikin eräänlaiseksi korkoputkeksi. Ilmeisesti Euribor-korkoni tulisi pyörimään 0,7-1,05 % välillä seuraavat 7 vuotta. Tuo 7 vuotta nauratti myös. Omasta mielestäni typerin mahdollinen valinta. Korot tuskin tulevat vielä pariin vuoreen nousemaan. Tämän ajan maksaisin siis korkoputken asiakkaana markkinaa korkeampaa korkoa lainasta. Mikäli korot taas äkkiä nousisivat muutaman vuoden päästä, niin kiitos 7 vuoden sopimuksen, en ehtisi tästä korkoputkesta kovin kauaa nauttia, vaan ajan tullessa täyteen maksaisin taas normaalin markkinahinnan. Ymmärrän vielä jonkun 25 vuoden kiinteän koron, mutta noin lyhyessä tapauksessa koen korkoputkien ottamisen kannattavan lähinnä pankin näkökulmasta eikä asiakkaan.

Edelliseen kappaleeseen viitaten ihmetystä aiheutti kun todelliseksi vuosikoroksi oli laitettu 1,8 %, joka on siis pienempi kuin ylempänä koreileva 2 %. Tätä kohtaa ei ymmärtänyt ei oma isäni, eikä myöskään Osuuspankin lainaneuvottelija kun tarjouspaperia OP:n lainaneuvotteluissa vilautin. Tämä jäi lopulta minulle mysteeriksi.

Mainitaan nyt vielä että Nordean tarjouksessa olisin maksanut vielä lainan avaamisen yhteydessä järjestelypalkkioita 460 euroa.

 

Ensimmäisen kierroksen toinen osa

Tiesin jo tässä vaiheessa tarjouksessa olevan jotain mätää, mutta päätin toiset neuvottelut aloittaa uudesta pankista, tällä kertaa Osuuspankista. Osuuspankin asiakas olen myös ollut joskus, vaan en enää vuosiin. Itse lainanhakuprosessi ei paljoa eronnut siitä oletko jo pankin asiakas vai et. Aiemmasta viisastuneena päätin sopia neuvottelun ihan kasvotusten.

Osuuspankin neuvottelut olivatkin sitten jo ihan toista maata, koin että minua kuunneltiin ja neuvottelu ei ollut sellaista yksipuoleista tykitystä kuin ruotsalaisella kilpailijalla. Osuuspankki tekikin minulle ihan kelpo tarjouksen. Ensinnäkin omat takaamiseni tipahtivat nollaan, kuten ASP-lainaa hakevalla kuuluukin. Järjestelypalkkio tipahti alle puoleen, eli225 euroon (Nordea 460e). Marginaaliksi tuli 1,00 % + 12 kk Euribor. Todellinen vuosikorko 1,1% (Nordean vastaava jäi lopulta arvoitukseksi).

Vilautin tarjouksen saatuani Nordean antamaa paperia Osuuspankissa, ja siellä oli joitakin kohtia joita ei edes kolleega ymmärtänyt. Joitakin kohtia ei ymmärtänyt ollenkaan, ja joitakin kohtia ihmetteli miksi näitä on tarjottu ensiasunnon hankkijalle. Nuo keskustelut vahvistivat käsitystäni siitä, että Nordean tekemä ensimmäinen tarjous oli suorastaan huijaus.
 

Toiselle kierrokselle aivan vahingossa

Myöhemmin jouduin käymään Nordean konttorilla, selvitellen ongelmia osakesalkkuni valuuttatileissä. Konttorilla sain asian kuntoon, ja lähtiessä tuli puheeksi että olen ollut heillä lainaneuvotteluissa lähiaikoina. Tällä kertaa minua palveli eri henkilö, joka sattui kysymään miltä tarjous tuntuu. Annoin ihan suoran palautteen heidän aiemmista neuvotteluista, ja siitä seuranneesta tarjouksesta. Kerroin miten minulta perittiin omia takaamisia vaikka niitä en tarvitse, miten järjestelypalkkiot olivat kalliit ja korot mitä sattuu. Minua nyt palvellut henkilö ei meinannut ensin uskoa puheitani, mutta löysi onneksi koneeltaan minulle tulleen tarjouksen, jonka jälkeen pyöritteli päätään. Myönsi sen, että tuo tarjous on aivan luokaton. Epäili että se kuuluisa virkailija nimeltään Joku Harjoittelija on tehnyt tuon tarjouksen. Lupasi antaa palautetta kyseiselle henkilölle, mutta tiedä nyt näistä sitten. Tästä lähdettiin kuitenkin sitten sorvaamaan uutta tarjousta vähän yllättäen.

Tämä toinen Nordean virkailija oli kanssani samaa mieltä siitä, että korkoputkiin minun ei kannata sekaantua. Samalla kun tämä rustaili minulle tarjousta, kerroin avoimesti mitä Osuuspankissa minulle lupasivat. Lopulta sain eteeni Nordean toisen tarjouksen, joka lopulta voitti jopa Osuuspankin. Nyt korko oli hiottu 0,9 % + Euribor 12 kk. Myös järjestelypalkkiot tipahtivat 200 euroon ja omatakauksella heitettiin vesilintua. Nyt alkoi Nordeankin tarjous vaikuttaa jo ihan oikealta tarjoukselta.
 

Pohdintaa korkoputkista

Korkokattoon yms. korkoputkiin suhtaudun suht varauksella. Minä en nimittäin niihin kovin paljoa usko. Miksikö? Pankki on varmasti paremmin selvillä tulevista koronnousuista kuin keskiverto asuntovelallinen. Pankit taas haluavat tehdä kovaa tulosta. Jos asiasta hyvin perillä oleva pankki tarjoaa sinulle jotain omaa sopimusta, eiköhän se tarjous ole laskettu siten että ei pankki siinä typerää kauppaa tee. Toki ymmärrän näihin diileihin tarttumisen siinä, mikäli asuntovelallinen haluaa nukkua yönsä rauhassa tietäen että minun asuntolainani korko ei tule nousemaan. Mutta siihen suhtaudun aika nihkeästi että joku oikeasti tekisi taloudellista voittoa näiden pankkien ehdotuksien pohjalta.

Vähän ihmettelen silti sitä ensimmäistä Nordean kierrosta. Minulle jäi siitä päällimmäisenä tunteena mieleen huijausyritys. Miksi minulle esimerkiksi tarjottiin maksullista takausta, kun ASPin kautta saan sen ilmaiseksi? Kieltämättä vähän pahalle haiskahtaa, etenkin kuin samaan aikaan Finanssivalvonta lätkäisi Nordealle miljoonan sakot puutteista sijoitusneuvonnasta. Linkki vie Hesarin juttuun aiheesta. Liekö sama touhu myös asuntolainojen puolella, eli asiakkaille myydään turhia heille palveluita pankin katteiden maksimoimiseksi? Ihmettelen toki sitä että kohteeksi valikoiduin juuri minä. Puhetta oli että olen sijoittamisesta ja raha-asioista todella kiinnostunut, ja osakesalkustani tuli myös neuvotteluissa puhe. Eli jotain pohjatietämystä asiasta jo löytyi, vaikken ensiasunnon ostaja ollutkaan. Salkustani selvästi suurin siivu on kiinni Nordean osakkeissa. Lisäksi olen Nordean vanha asiakas, muistaakseni siitä asti kun ensimmäisen oman pankkitilin olen saanut. Kieltämättä olo oli kuin oma koira olisi purrut. Pienessä mietinnässä oli myös omat sijoitukseni, kun Nordeassa olen isolla painolla kiinni. Onko tällainen kyseenalainen taktiikka pitkässä juoksussa hyvä pankin kannalta? Noh, jälkimmäinen kierros sai minut vähän rauhoittumaan, mutta täytynee silti seurata löytääkö FiVa lisää puutteita Nordeasta.
 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/kohti-omistusasuntoa-osa-ii-pan...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/huh-mika-fi...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 2.8.2017 20.13

Tänään olemme saaneet lukea jälleen Hesarista huonosta sijoitusneuvonnasta by pankkiiriliike Aalto. Jutun todellinen helmi ei löytynyt kuitenkaan tällä kertaa Hesarin jutusta, vaan eräältä netin foorumilta. Aallon rahasto "Aalto varovainen" ottaa palkkiota 20 % vertailuindeksin ylittämästä tuotosta. Ja mikä se vertailuindeksi sitten on? Noh Euribor 3 kk (tänään -0,336 %)! Helppohan se on voittaa indeksi, kun vertailuksi valitaan joka on ollut viimeiset kaksi vuotta miinuksen puolella.

***

Tällä kertaa myrskyn silmässä pankkiiriliike Aalto

Jaahast, taas pääsee kirjoittamaan näistä roistoista joita myös sijoitusneuvojiksi kutsutaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tässä blogissani aiheesta rustaan, sillä toukokuussa käsittelin Pankkiiriliike Alexandriaa. Kotimaiset mediat Helsingin Sanomat etunenässä on tämän vuoden aikana nostellut kiitettävästi esiin näitä suorastaan huijauksen puolelle meneviä sijoitustuotekaupusteluja.

Tällä kertaa myrskyn silmässä on pankkiiriliike Aalto. Jutussa "Ritva" (nimi muutettu) kertoo, miten Hesarin taannoinen uutisointi Aulista sai hänet selvittämään omien sijoituksiensa tilan. Sijoitukset kun olivat samassa pankkiiriliikkeessä kun Aulilla. Neuvokkaana rouvana Ritva oli yhteydessä Hesariin, otti nauhurin mukaan ja lopulta HS:n ammattilainen taloustoimittaja tulkkasi kaiken mitä nauhurille tarttui. Aika äkkiä kävi ilmi että puutteita oli lähes kaikkialla. Sijoitusneuvoja sekoitti asioita ja jätti mainitsematta riskit sekä muita oleellisia asioita. Ritva oli hävinnyt tuhansia euroja kahden ja puolen vuoden sijoittamisen aikana. Sijoitetut rahat olivat peräisin suorista osakesijoituksista, eli vaihto ei todellakaan kannattanut.

Valitettavasti juttu ei ole netissä esillä kuin maksumuurin takana. Minäkin jouduin sen lukemiseksi tekemään reissun kirjastoon. Linkki uutiseen löytyy täältä, mutta nähdäksesi sen kokonaisuudessaan tarvitset tunnukset. Paperista Hesaria hamuaville tiedoksi, että juttu löytyy 2.8.2017 päivätystä lehdestä.

Mitään uuttahan tässäkään casessa ei lopulta ole. Jälleen kerran joku on hairahtunut menemään sijoituspalveluneuvojan luokse, vaikka netti on pullollaan negatiivisia foorumiviestejä aiheesta. Ja nimiäkin on tullut laitettua papereihin vaikka niihin ei täysin olla perehdytty. Jospa vuoden 2017 uutisointi aiheesta alkaisi tuottamaan tulosta vielä joskus. Tarinan Ritva oli sijoittanut rahansa talvella 2015, joten tämän vuoden uutisoinnit eivät paljoa häntä olisi auttaneet.

Tällä kertaa kuitenkin jotain uutta

Koska case on tuttu, kuvittelin jo etten viitsi blogiini tästä alkaa raapustelemaan "samaa vanhaa". Mitään uutta tässä tapauksessa ei ole. Mutta olinpa sittenkin väärässä. Eräällä nettifoorumilla löysin erään Aallon rahaston palkkiomallin, ja kyllä teki mieli alkaa kirjoittamaan saman tien. En ole nimittäin vielä aiemmin näin röyhkeää nyhtämistä tavannut. Tässäpä foorumilla kiertänyt screenshot rahaston hinnoista:
 

 

 

Kyseessä on siis Aalto pankkiiriliikkeen Aalto varovainen-rahasto. Tarkemmin asiasta kiinnostuneet voivat tutkia lisäinfot täältä.

Lähdetään liikkeelle merkintäpalkkioista. Pelkästään jo siinä 3 % kulut. Eli pankkiiriliike vie heti kättelyssä 3 % sijoittamastasi pääomasta. Tämä on aikalailla ylärajoilla mitä tulee merkintäpalkkioihin. Lunastuspalkkio taas on hieman miedompi, "vain" 1 %. Eli kun haluat ottaa rahat ulos, jälleen menee prosentti kuluja. Ja näiden kahden välissä vielä sitten 1,5 % hallinnointipalkkiota. Että semmoista. Kuulostaa aika perusdiililtä sellaisessa rahastossa joka tuottaa vain sitä myyvälle pankkiiriliikkeelle, ei siis siihen sijoittavalle.
 

Vertailuindekseistä parhain - ainakin pankin kannalta

Mutta eikä tässä vielä kaikki. Kaikista naurettavin palkkio on "tuottosidonnainen palkkio", joka on aivan posketon. Siis 20 % palkkiota vertailuindeksin ylittävältä osalta! Huh! Ja mikä parasta, vertailuindeksi on Euribor 3 kk! Se on tällä hetkellä -0,336 %, ja ollut negatiivinen viimeiset pari vuotta! En ole itse vastaavaa vielä nähnyt että vertailuindeksiksi otetaan joku negatiivinen indeksi. Tämä on mielestäni suorastaan järjetöntä toimintaa.

Vedetäänpä mutkia vähän suoriksi. Leikitään että rahastonhoitaja sijoittaa nuo rahansa pankkiirin omaan takataskuun säilöön. Takataskussa rahat eivät tuota mitään, toisaalta eivätpä myöskään menetä mitään. Tuotto on tällöin pyöreät 0 %. Vertailuindeksi Euribor 3 kk on taas -0,336 %, joten "ylituottoa" kertyy tuon 0,336 %:n verran. Tuosta 20 % tekee taas 0,672 %:n lisäpalkkiot rahastonhoitajalle.

Vedelläänpä lisää mutkia suoriksi ja jatketaan leikkimistä. Rahastonhoitaja hukkaa takataskustaan pari seteliä, tämän takia sijoituksen tuotto on aavistuksen negatiivinen. Sanotaan nyt vaikka että rahasto tekee tappiota -0,2 %. Tuotto on yhä 0,1 % korkeampi kuin vertailuindeksi, ja täten rahastonhoitaja saa yhä palkkiota 0,02 % lisää. Ihan hyvät palkkiot, etenkin kun ottaa huomioon että rahastonhoitaja hukkasi matkalla hieman rahaa.

Kuten vaasalainen punk-orkesteri Klamydia sen sanoo; Hyi paska huono yök! Ja ammattimies piti olla.
 

Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan...

Hieman yllättäen tälläkään kertaa Helsingin Sanomat ei saanut Aallon pääomistajalta kommentteja. Omistaja saatiin kyllä kiinni, muttei hän ole ikinä halunnut kommentoida asiaa. Eli pankkiiriliikkeelle on annettu mahdollisuus puolustautua, mutta he kokevat asian ilmeisesti turhaksi. Joten ei tarvitse yhtään sääliä toiselle osapuolelle antaa tästä "ilkeästä kirjoittelusta".

Sitä minä ihmettelen taas, ettei Finanssivalvonnalla ole mitään sanottavaa asiaan. Tämä jos mikä on asiakkaan huijaamista. Kai tässäkin toteutuu vanha sananlasku pukki kaalimaan vartijana. Finanssivalvonta kun valvoo niitä, jotka valvonnasta maksavat viulut.

Piensijoittajan ystävä Inderes kommentoi Facebookissaan mielestäni hyvin tätä casea. On ironista, että monesti osakkeita pidetään vaikeina sijoituskohteina mutta pankin sijoitusneuvojan tuotteita ostetaan, koska sijoitusneuvoja näin neuvoo. 

Näihin fiksuihin sanoihin on hyvä päättää tämä teksti. Valitettavasti kuitenkin uskon, ettei tämä ole viimeinen tapaus johon tulen tässä blogissani ottamaan vielä kantaa.

***

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/talla-kertaa-myrskyn-silmassa.html

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/tanaan-olem...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 28.7.2017 14.27

Samanlainen outo kokemus oli ensimmäinen asuntolainaneuvotteluni. Aloitin Nordeasta ja videopuheluneuvottelussa minulle osui moottoriturpa-räpätäti. Täti oli niin kova puhumaan, että kysyessäni jotain en ehtinyt kysyä kysymystäni loppuun kun tämä minut jo keskeytti. Ja vastasi sitten ohi kysymyksen. Hain ASP-lainaa, ja minulla oli jo tarvittava 10 % omaa rahaa täynnä, mutta kvartaaleita uupui pari. Tämä käytiin ihan selvästi läpi ja sen tätikin ainakin väitti tajunneensa. En tiedä missä meni pieleen, kun lopulta saatuani sähköpostiin lainaehdotuksen, se sisälsi mm. että joudun tuplaamaan oman rahoitukseni määrän (eli noin 20 % oma osuus) sekä silti tämän lisäksi maksamaan omatakausta yli 900 euroa. ASP-lainahan sisältää ilmaisen valtiontakauksen, joten aivan typerä ehdotus. Kuten myös joku tarjous korkoputkesta, ASP-laina kun sisältää jonkinlaisen korkokaton. Näiden lisäksi täti suorastaan vaati laittamaan heti nimet paperiin, vaikka laina olisi astunut vasta aikaisintaan heinäkuussa voimaan. Jäi todella vahva kusetuksen maku suuhun tuosta asioinnista. Myöhemmin tätäkin reissua seliteltiin sillä että nyt on tapahtunut joku inhimillinen virhe, laitamme palautetta eteenpäin.

Minun lähes puoli vuotta kestäneistä lainaneuvotteluista tulee varmasti myös blogitekstiä joskus. Ensi viikosta alkaen minäkin sitten olen asuntovelallinen. Ja ei, Nordea ei voittanut sitä kilpailua. 

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 28.7.2017 13.45

Nyt seuraa tietoisku sekä säästövinkki Nordeassa osakesalkkuaan pitäville käyttäjille: Nordeassa on todellisuudessa mahdollisuus avata valuuttatili aivan kuten täällä Nordnetissä. Ainakin itselleni väitettiin ensiksi kivenkovaan, ettei mahdollisuutta ole, mutta ankaralla vaatimisella se onkin mahdollista avata. Tekstissä siis omat kokemukseni valuuttatilin avaamisesta. Tarina on pitkä, mutta sen lukemalla voit saada aikaan 0,6 % säästöt Nordeassa. 

Ja mikäli salkkua Nordeasta ei löydy, niin tarina koskettaa myös Nordean omistajia/omistajaksi aikovia. Tarina on hyvä esimerkki siitä miten "hyvin" Nordea hoitaa asiakaspalvelunsa.

***

Nordeassa on mahdollista avata valuuttatili

Päätin nyt kirjoittaa tästä case-Nordean valuuttatilistä myös tänne blogiin, kun niin usein törmään yhä näihin virheelliseen tietoihin ja oletuksiin. Olen asiasta monesti kirjoittanut Shareville-profiilissani, mutta jospa tämä Blogger tavoittaisi paremmin suomalaiset piensijoittajat. Kuten otsikko sen sanoo, Nordeassa on oikeasti mahdollisuus avata valuuttatili.
 

Mikä on ongelma?

Ongelmana Nordean asiakkailla on, että Nordean osakesalkkuun ei mukamas ole mahdollisuutta kytkeä ns. valuuttatiliä kuten Nordnetissa. Valuuttatili tarkoittaa sitä, että osakesalkkuun on mahdollisuus säilöä muitakin valuuttoja kuin euroja. Eli saadessasi osinkoja esimerkiksi valuutoissa USD, SEK, NOK tai DKK, ne jäävät salkkuun sillä summalla, mitä lähdeveron jälkeen olet saanut.

Miksi tämä on ongelma?

Koska valuuttatiliä ei mukamas ole mahdollisuus Nordeassa perustaa, sen vuoksi eri valuutoissa tulleet osingot käännetään salkussasi takaisin euroiksi. Näistä osingoista Nordea perii valuutanvaihtokustannusta 0,3 %. Kun taas haluat näillä osingoilla ostaa jotain muussa valuutassa kuin eurossa noteerattua osaketta, sinulta veloitetaan jälleen 0,3 % valuutanvaihtokuluja.

Esimerkkilasku
Olen ostanut OY Esimerkki AB:n osakkeita 100 kpl hintaan 10 USD/kpl. Tämän hetken valuuttakurssilla yksi dollari on 8,59 euroa, joten ostokseni maksavat 859 euroa. Tästä valuutanvaihdosta Nordea veloittaa minulta 0,3 %, eli 0,003 x 859 e = 2,58e.

OY Esimerkki AB maksaa osinkoa joka kvartaali yhden dollarin osakkeelta, eli sadalta osakkeelta saan osinkoja 100 USD (85,9e) joka kolmen kuukauden välein. Jos sinulla ei ole olemassa ns. valuuttatiliä, Nordea veloittaa sinua taas 0,3 % kuluilla kun dollari-osingot käännetään euroiksi salkkuun. Eli 0,03 x 85,9e = 0,26 e menee taas Nordean kassaan. Tämän jälkeen osingoista lähtee vielä se 15 % lähdeveroa. Kun haluat sijoittaa saamasi osingot uudestaan, ja vieläpä samaan yhtiöön OY Esimerkki AB, joudut jälleen maksamaan taas 0,3 % valuutanvaihtoa. Eli osinkojen uudelleensijoittajat maksavat periaatteessa 0,6 % siitä, että osinkoja venkoillaan jatkuvasti USD-EUR-USD-välillä.

Jos taas sinulla on käytössäsi valuuttatili, osinkosi 100 USD (miinus tietenkin lähdeverot) pärähtävät sellaisenaan salkkuusi, eikä pankki pääse niihin valuutanvaihdon muodossa väliin ollenkaan. Kun taas sijoitat nuo dollari-osinkosi uudelleen johonkin dollarissa noteerattuun kohteeseen, et joudu maksamaan ollenkaan valuutanvaihtokuluja, koska valuutta on jo "oikea".
 

Niin mitä siitä Nordeasta?

Nordea se on melkoinen ketkuilija. Näin kirjoitin Sharevillessä keväällä. Lyhyesti kerrottuna tarina meni näin:

Hain asuntolainaa, minulle markkinoitiin Nordean sijoituspalveluita. Sanoin kyllä, koska kiinteä prosenttihinnasto houkutti versus Nordnetin kiinteät minimisummat. Sain seuraavalle päivälle ajan jollekin Nordean sijoituspalveluvastaavalle. Nohevana piensijoittajana olin kerännyt lapulle useita kysymyksiä, ja yksi niistä oli valuuttatilin mahdollisuus Nordeassa. Vastaus about sanasta sanaan oli seuraava. "Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta valuuttatilin avaamiseen. Olen tietoinen Nordnetin tavasta, ja olen jatkuvasti vaatinut Nordeaakin ottamaan sen käyttöön. Valitettavasti tätä ei Nordeassa ole kuitenkaan mahdollista tehdä, enkä usko että hetkeen niin tulee käymään." Minä uskoin tämän, sillä mielestäni ihan mahdollinen skenaario.

Homma sai kuitenkin hassun käänteen kun Sharevillessä ilmoitin tehneeni salkun myös Nordeaan. Samalla tuli mainittua ohimennen että ainoa harmi on valuuttatilin avaamisen mahdottomuus. Sitten kuvaan astuivatkin Sharevillen käyttäjät Mikerk ja Tharkun. Kaksikko sanoi minulle miten Nordeassa onkin oikeasti mahdollisuus tehdä valuuttatili. Sen tekemistä täytyy vain osata vaatia. Lähes samalta istumalta tilasinkin sitten soittopyynnön Nordealta. Jätin soittopyyntöön liitteenä ajan koska minua saa häiritä, olenhan vuorotyöläinen. Laitoin että koko aamun kello 14 asti minua saa pommittaa soitoilla. Sen jälkeen olen töissä.

Noh, eiköhän puhelin soi luonnollisesti kello 16 ja työpaikalla pahimpaan aikaan, eli kahvitunnilla. Siinä selitin sitten asiani miten minulle sanottiin Nordeasta että valuuttatilin avaaminen on mahdotonta, mutta eräällä kaverillani se kuitenkin onnistui. Taas alkoi samat lätinät kuin viimeksi. "Meillä ei ole mahdollisuutta avata valuuttatiliä, vaan niistä valuutanvaihdoista joutuu aina maksamaan. Mutta eihän se ole kuin 0,3 % per kerta!"Jossain vaiheessa jouduin muuttamaan äänenpainoani vähän äkäisemmäksi, ja sanoin suoraan miten kaverini sanoi, että nyrkkiä pöytään hakkaamalla Nordeasta lopulta saa valuuttatilin. Lopulta vastapuolen täti lupasi selvittää asian, ja seuraava puhelinsoitto sovittiin viikon päähän. En tiedä miksi näin pienen asian selvittämiseen piti viikko varata, mutta sovittiin kuitenkin että Nordea on minuun yhteydessä tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan.

Tietty päivä ja tietty kellonaika tuli, mutta puhelua ei kuulunut. Koska ajankohdan oli tällä kertaa esittänyt Nordea itse, laitoin nettisaitin chatin kautta suht äkäistä viestiä että miksei teiltä soiteta vaikka on luvattu. Tunnin päästä sovitusta ajasta myöhässä puhelimeni soi, ja vastapuoli pahoitteli unohdustaan. Mutta muuten asenne oli viikon aikana muuttunut. Nyt jostain syystä valuuttatilin avaaminen olikin mahdollista Nordeassa! "Tässä oli sattunut joku väärinkäsitys. Minäkin jouduin tämän asian selvittämään esimieheltäni."Joopa joo, minusta haiskahtaa sille että Nordea koittaa vedättää tässä piensijoittajiltaan pennosia esittämällä typerää.

Mutta eihän sitä valuuttatiliä nyt voinut puhelimessa avata. Se vaati vielä käynnin konttorilla! Piti kuulemma allekirjoittaa lappusia. Jouduin varaamaan ajan ja menemään paikalle lattamaan nimet paperiin, että saisin valuuttani vaihdettua halvemmalla. Paikanpäällä minulle tuli mieleen että jospa avaisin tilin dollarien lisäksi myös Ruotsin kruunuille. Eihän se käynyt. En oikein ymmärtänyt väittikö Nordea että vain yksi valuuttatili kerrallaan, vaiko että paperien tulostamisessa kestää taas viikon. Minulla v-tutus oli siinä vaiheessa jo niin suuri, että annoin asian olla. Mennään vain dollareilla.

Nordnetissä valuutanvaihto ilman valuuttatiliä maksaa Nordeaa vähemmän, eli 0,25 %. Mikäli valuuttatilin haluaa, sen avaaminen onnistuu noin 15 sekunnissa. Vain muutamat "kyllä" ja "hyväksyn"-nappuloiden painamiset. En ymmärrä miten Nordnetissä näin rutiinitason juttu on Nordeassa niin kiven alla, että valuuttatilin avaaminen kestää operaationa parikin viikkoa.
 

Loppusanat

Tämä oli ehkä räikein esimerkki huonosta kokemuksestani Nordean kanssa. Useamman asuntolainaehdotuksen kevään aikana Nordeasta hakeneena voin kuitenkin sanoa, ettei kyseessä ole ainoa kerta kun ongelmia riitti. Tuntui että jokaisella kerralla jotain sanomista löytyi. Joskus minulle myytiin turhia maksullisia palveluita, joskus minun haluamani edullisia kikkoja ei ollut mahdollista suorittaa. Lopulta aina pienen vänkäämisen jälkeen palvelut menivätkin kuten piti. Kun kysyin miksi tämä ei onnistunut heti ekalla yrittämällä, vastaukset olivat aina "Tässä on sattunut nyt pieni inhimillinen virhe. Tästä täytyy laittaa palautetta eteenpäin."

Pohdin viikko sitten salkkuni Q2 tuloskauden kirjoituksessa Nordeaa, ja miksi en sitä nyt pienen laskun jälkeen tankkaa. Mainitsin yhdeksi lukuisista syistä henkilökohtaiset huonot kokemukset, mitä olen tämän vuoden aikana Nordeassa kokenut. Tämä tarina oli yksi esimerkki tästä. Kenties se räikein kaikista. Ainakin minulle jäi sellainen kuva, että Nordea koittaa "huijata" asiakkaitaan maksamaan enemmän kuluja. Vähän huolettaa kieltämättä, kun Nordea on ylivoimaisesti suurin osakeomistukseni ja ollut vuosia oma lempilapseni. Nyt tällä hetkellä vähän mietityttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä sähläämisellä ainakin tapettiin minun innostukseni ottaa Nordean salkku käyttöön Nordnetin salkun rinnalle. Nordeassa minulla on ollut salkku jo pian puoli vuotta, mutta omistuksia sinne ei ole tullut hankittua.

Jos sinä haluat Nordean salkkuusi riittää valuuttatilin, ota yhteys pankkiin. Jos ja kun sinulle sanotaan sen olevan mahdotonta, väitä vastaan. Linkkaa vaikka tämä minun blogitekstini heille mikäli mahdollista. Kaipailisin myös teiltä muilta kommentteja ja kokemuksia siitä, onnistuiko valuuttatilin teko kerralla. Onko asiaan tullut kenties parannusta viime talvesta?

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/07/nordeassa-on-mahdollista-avata.html

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/nyt-seuraa-tietoisku-seka-saastovinkki-nordeassa-osakesalkku-11025900

 

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 25.7.2017 9.52

Varsinainen sijoitusgurun titteli taitaa olla iltapäivälehtien alunperin keksimä titteli, jota luonnollisesti Nordnet ei tietenkään ainakaan toppuuttele yhtään. Kaikki tuo hehkutushan sataa myös heidän laariinsa. Lisäksi nyt viimeisen vuoden sisään muistan useammankin Oksaharjun syvähaastattelun, missä kerrattiin Jukan ura läpi. Itä-Helsingin lähiöistä kotoisin oleva ja vailla minkäänlaista suurempaa alkupääomaa Jukka onnistuu ensin kasaamaan 100k salkun 20 ikävuoteen mennessä, ja lopulta miljoona paukahtaa rikki alle kolmekymppisenä. Kaikki tämä osakkeiden avulla. Ainakin Kauppalehti, Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat Jukasta tästä kertovat jutut tehneet viimeisen vuoden aikana. Kaikissa näissä kerrotaan miten Oksaharju aloitti teininä sijoittamaan, ja vain reilussa kymmenessä vuodessa sai sijoitettua itselleen miljoonaomaisuuden. Eli eiköhän se gurun maine ole peruja siitä, että aivan tavallinen suomalainen "nollista lähtien" onnistuu kasaamaan miljoonaomaisuuden sijoittamalla vain reilussa kymmenessä vuodessa.

Tässä vielä edellä mainittuja haastatteluja mikäli aihe kiinnostaa:

KL: Jukka Oksaharju nousi Malmilta Wahlroosin rinnalle (8.8.2016)
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/jukka-oksaharju-nousi-malmilta-wahlro...

IS: 28-vuotias Jukka Oksaharju innostui sijoittamisesta teini-ikäisenä – näin hän kasasi 15 vuodessa miljoonaomaisuuden (9.9.2016)
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001256983.html 

IL: Miljonääri kertoo: Näin onnistut saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden (16.7.2017)
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/201707152200260702_tb.shtml

Veljekset Rytsölät, Jukka Keitele ja mitä muita näitä nyt on? - 25.7.2017 0.12

LongJohn kirjoitti:

Oliko kyseessä kenties tämä Inkinen?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/14/euronuori-sam-inkinen

Oho, oikea Inkinen olikin listallani ensimmäisenä mainittu taiteen tohtori. Sitä google minulle myös ensimmäisenä tarjosi, mutta koska syntymävuosi oli 1970, niin kuvittelin ettei ikä riitä kasinotalouden kärkinimien joukkoon. Tuon Ylen videon katsottuani olen kuitenkin varma että eiköhän meillä oikea Inkinen ole nyt haavissa. 

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 24.7.2017 20.27

Kieltämättä Nordnetblogin osalta Jukan tekstien taso on tippunut viimeisen parin vuoden aikana paljonkin. Enää harvemmin tulee kovin syvällisiä analyysejä, vaan se menee tuollaisen yleisen jorinan ja samojen lauseiden toistoksi. Aiemmin sieltä tuli oikeasti hyviäkin tekstejä, mutta kai se sijoitusguruksi nouseminen tässä hyvien tekstien vähenemisessä näkyy. Aikaa ei ole enää loputtomiin, kun iltapäivälehdet pyytävät kommentteja useammin ja useammin. Niin ja kirjojakin tulee aika kovalla tahdilla. 

Vähän ehkä nauratti (ja myöskin harmitti), että Sharevillen puolella tuo blogi tuntui herättävän närää aika monissa lukijoissa. Tuli paljon kommentteja siitä miksi olen tekstiin ottanut pelkästään Jukan epäonnistumisia, ja otantakin oli kuulemma liian lyhyt kun kaikki esimerkkini olivat alle kahden vuoden takaa. Tuntui menevän blogin pointti monelta ohi. Kuten otsikko sanoo, pohdin siinä kannattaako guruja aina kuunnella. En että kannattaako guruja ollenkaan kuunnella. Vähän sellainen kuva jäi, että monen nordnettiläisen piensijoittajan suurin jumala on Jukka Oksaharju, ja mitään kritiikkiä Jukasta ei saa esittää. 

Kun jälkikäteen katselee tuota Jukan analyysiä Trumpin valinnan seurauksista kaksinumeroisine pudotuksineen ja kaupankäynnin keskeytyksineen, niin ihmettelen ettei siitä kukaan kuittaile Jukalle. Auta armias jos tuon saman analyysin olisi heittänyt joku poliitikko, vaikkapa Li Andersson. Eiköhän tuota kirjoitusta nyt jälkikäteen revittäisi eri meemeihin ja kyseltäisi Liltä todella omaperäisesti että miten meni niinku omasta mielestä. Nyt kun kommentin heittikin sijoitusguru, niin se pitää ohittaa olankohautuksella. "Sattuuhan näitä, ei edes gurut voi tietää kaikkea."

Veljekset Rytsölät, Jukka Keitele ja mitä muita näitä nyt on? - 24.7.2017 19.48

Onpas tänne tullut vastauksia, kiitos siitä!

Onko Akin mainitsema Kai Mäkelä sama kaveri joka tässä pari vuotta sitten sai tuomion Alma Median osakekurssin vääristämisestä? Mitään muuta Mäkelästä en sitten tiedäkään. Nopea googlaus toi myös esiin uutisia vuodelta 2009, kun Mäkelää epäiltiin sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Näköjään Mäkelällä on myös yhteistä historiaa Rauno Puolimatkan kanssa. Raunosta en ole koskaan kuullut, mutta hänen Armas-isästään olen muutaman legendan kuullut. Ilmeisesti Mäkelällä on aika värikäs historia, mikäli tarinaa löytyy muualtakin kuin pelkästään 2000-luvulta. 

Peter Fryckmanista taas muistan kun pikkupoikana katselin uutiskuvia missä Peter palautetaan Afrikasta takaisin Suomeen. Wahlroosin epävirallisen elämäkerran lukijana Kouri-kaupat tuli joskus käytyä läpi, ja siellähän Fryckmanin nimi vilahti myös. Wikipedian listaus eri tuomioista kertoo kyllä, ettei Peterkään kovin tasapaksua elämää ole ehtinyt elämään. Tosin viime vuodet ollut huomattavasti tylsempää, lähinnä Muutos 2011-puolueen mukana ehdokkaana eri vaaleissa.