Olet täällä

RJW

RJW

  • Liittynyt 11.6.2017
  • 48 viestiä
  • 2 aloitettua ketjua

Viimeisimmät viestit

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 11.10.2017 18.49

Tänään 11.10.2017 saimme kuulla suru-uutisen, kun Niklas Herlin menehtyi yllättäen. Blogin puolella pohdiskelinkin tänään syvällisempiä asioita. Elämää ja kuolemaa. Terveyttä ja läheisiä. Samoja asioita mietiskelin vuosi sitten kun lääkäri Aki Hintsa menehtyi syöpään. 

***

Lepää rauhassa Niklas Herlin

Keskiviikko toi tullessaan erittäin ikäviä uutisia, nimittäin yksi Herlinin suvun tunnetuimmista henkilöistä on poistunut keskuudestamme. Niklas Herlinin kuolema yllätti varmasti kaikki. Jos olisin aamulla saanut tietooni että tänään siirtyy ajasta iäisyyteen eräs taloussivuilta tuttu henkilö, tuskin 53-vuotias Herlin olisi edes top kymppiini päässyt.

Joskus olen vitsaillut että Niklas Herlin on varmasti Suomen rikkain rokkimies. Hän nimittäin näytti aina aivan tavalliselta rokkibaarissa notkuvalta kaverilta nahkatakissaan ja tupakka huulilla. Herlinin ulkonäöstä tuskin olisi koskaan arvannut miehen olevan miljardööri ja yksi Suomen rikkaimpia ihmisiä. Juuri lokakuussa 2017 ilmestynyt Forbes listasi Niklaksen omaisuudeksi 1,68 miljardia dollaria, sijoittuen maailman 1500 rikkaimman ihmisen joukkoon. Ei huono ollenkaan.

Ainakin meikäläinen arvostaa näitä tapauksia missä rahaa on kuin roskaa, mutta pukeudutaan juuri niin kuin itse halutaan. Esimerkiksi vaikka juuri siihen nahkarotsiin. En tiedä omistiko Niklas Herlin useampia samoja nahkatakkeja, mutta Googlen kuvahaun perusteella lähes jokaisessa kuvassa näyttäisi olevan samanlainen takki päällä.
 

Rokkijätkä ja miljardööri. Samassa paketissa.

 

Herlinien perheriita

Herlinin perhe on yksi Suomen kiinnostavimpia sukuja, ja siellä on tapahtunutkin vuosien varrella paljon enemmän kuin keskiverrossa suvussa. Tosin ensimmäisenä ainakin itselleni Herlinin perheestä tulee vähän negatiiviset mielikuvat perheriitojen myötä. Perheriitahan meni lyhykäisyydessään siten, että alun perin Pekka Herlinin viisi lasta piti testamentin mukaan periä yhtä suuret siivut isänsä mittavasta omaisuudesta, mutta Pekka päättikin tehdä salaisen lisäyksen testamenttiinsa. Vanhin poika Antti perikin Koneesta selvästi isomman siivun kuin muut, ja pääsi samalla yhtiön johtoon. Muilta sisaruksilta asia pysyi salassa noin viisi vuotta, ennen kuin se paljastui Koneen yhtiökokouksessa vuonna 2000. Sisarukset ottivat yllätyksen vastaan raivoissaan, ja Herlinin perhe oikeastaan hajosi tämän päätöksen myötä. Käsittääkseni Niklas ei puhunut tuon jälkeen enää Pekka-isälleen, eikä Antti-veljelleen. Ilmeisesti päätös piti loppuun asti, sillä Pekka kuoli 2003 ja nyt Niklas 2017. Se on ainakin varmaa, että Niklas puhui isästään omissa blogikirjoituksissaan kusipäänä ja hirviö-isänä.

Näin sivustaseuraajana voi vain ihmetellä miten "pienestä" tuonkin perheen välit tulehtuivat. Pekka Herlin ei kuitenkaan jättänyt muita lapsiaan täysin perinnöttä, vaan kaikki perivät kymmeniä miljoonia. Kukaan ei jäänyt siis niin sanotusti puille paljaille, eikä varmasti kukaan lapsista joutunut liiemmin stressiä ottamaan ruokakaupassa. Helppo ehkä sanoa sivusta, mutta se on kuitenkin vain rahaa. Jos siitä meni "yhdessä yössä" koko perheen välit lopullisesti, niin aika tyly meno. Herlinien äiti valittelikin tästä riidasta ehkä eniten sitä, että enää ei voitu viettää perheen yhteisiä jouluja suvun pitkään hallinnoimassa kartanossa, kuten aiemmat sukupolvet olivat tehneet. Jopa suku-joulutkin loppuivat tähän riitaan.

Ehkä omaa mielipidettäni loiventaa se fakta, että Antti Herlin on hoitanut Konetta vähintäänkin hyvin. Tämä on tosin jälkiviisastelua, mutta kenties voisin enemmän ihmetellä Antin suosimista, mikäli Antti Herlin olisi vetänyt Koneen asiat täysin vihkoon.

 

"Käärinliinoissa ei ole taskuja"

Kieltämättä tämä tunnettu hokema tuli mieleen kun Niklas Herlinin elämää pohdin. Luonnollisesti olen monesti ollut hieman kateellinen Herlinin suvulle. Kukapa ei olisi, sillä siinä suvussa on niin paljon varallisuutta, että aika monta sukupolvea voisi viettää hyvinkin railakasta elämää ilman kassan hupenemista. Silti kaikki Herlinit tuntuvat enemmän tai vähemmän olevan kouluttautuneita ja aktiivisia työelämässään.

Kateellisuus on kuitenkin helppo unohtaa nyt, kun Niklas kuoli yllättäen jo 53-vuotiaana. Nuorempana kuin esimerkiksi kumpikin oma vanhempani ovat tällä hetkellä. Kuvastaa sitä, miten se kohtalo odottaa kuitenkin meitä kaikkia jossain tulevaisuudessa, eikä sen kohtalon päivämäärään vaikuta varallisuus.

Toisaalta omasta mielestäni positiivinen asia on saada lähteä ne kuuluisat saappaat jalassa, sillä mielestäni mikään ei ole hirveämpää kuin kokea hidas ja kivulias kuolema.

 

Tuli jälleen mieleen Aki Hintsan kuolema

Hitaasta kuolemasta minulle tulee mieleen formulalääkäri Aki Hintsa, joka kuoli vajaa vuosi sitten. Vähän samoja asioita tuli pyöriteltyä päässä silloinkin. Aki Hintsa eli mielestäni oikeastaan täydellistä elämää. Erittäin arvostettu lääkäri, joka oli päivittäin tekemisissä niin maailman parhaiden urheilijoiden, kuin myös muiden julkkisten parissa. Jopa Alexander Stubb haki apua pääministerin paineisiinsa Hintsan vastaanotolta. Miettikää, Suomen politiikan isoimmat päätökset tekevä henkilö hakee sinulta apua jaksamiseensa! Eikä Hintsan "onnistumiset" tähän loppuneet. Oli kauniita tyttäriä, joista yksi valittiin jopa Miss Suomeksi. Vävypoikana ammattilaisjääkiekkoilija. Ja lisäksi tietenkin hulppeat mökit, missä vierailivat F1-maailman suurimmat tähdet. Hintsalla oli oikeastaan kaikki mistä vain voi unelmoida.

Niin se vain syöpä voi iskeä myös lääketieteen ammattilaiseen. Kaveriin jolla hoito ei jää varmasti rahasta kiinni, ja ammattinsa aiheuttamisen suhteiden ansiosta olisi varmasti saanut parhaat ammattilaiset hoitamaan. Syöpä silti vei Hintsan alle kahdessa vuodessa, vain 58-vuotiaana. Jotain Hintsan arvostuksesta kuvastaa se, että hänen kuolemansa sai jopa Lewis Hamiltonin matkustamaan Suomen Ähtäriin saattamaan Akia viimeiselle matkalleen.

Nyt Niklas Herlinin kuoltua huomaan miettiväni jälleen samanlaisia asioita, kuin vuosi sitten Aki Hintsan kuoltua. Edes maailman rikkaimmat ja parhaimmat eivät ole kuolemalta suojassa. Lisäksi Herlinien perheriidat laittoivat miettimään, että kuinka suurista summista sitä olisi valmis polttamaan välit omaan perheeseensä lopullisesti.

Tänään ei tule mietittyä kuukausisäästämisiä tai oman taloudellisen riippumattomuuden etenemistä. Tänään mielessäni on enemmänkin kuinka elää mahdollisimman pitkä sekä terve elämä, ja kuinka pitää kaikesta huolimatta välit läheisiin kunnossa.

***

Keskustelu jatkuu

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/10/lepaa-rauhassa-niklas-herlin.html

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/lepaa-rauha...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 11.10.2017 18.44

Kiitokset vinkistä FinnishDGI! Eipä ole tullut mieleenkään Nordean käyttö listaamattomien osakkeiden säilytyspaikkana. Kertonee jotain siitä kliseestä että kivijalkapankeilla on aina poskettomat kulut. Pistetään korvan taakse. 

***

Viime aikoina on ollut sellaista kiirettä, että ei ole Sijoitustietoon ehtinyt kirjautumaan lainkaan. Sen vuoksi tulee salkkuraportti hieman viiveellä. Yksi kvartaali takana taas kerran, nyt tapahtumia oli paljon kun kvartaali piti sisällään myös asunnon oston. 

2017 Q3 - Oma asunto hankittu!

Jälleen kerran on yksi kvartaali taputeltu. Nyt lähtikin käyntiin vuoden viimeinen neljännes, ja seuraavaksi tarinoin mitä tapahtui kolmannella kvartaalilla. Tapahtumia oli todella paljon, sillä tuona aikana tuli ostettua mm. ensiasunto. Tämä onkin nyt ensimmäinen salkkuraportti johon olen mahduttanut oman asunnon. Tästä johtuen tilastoinnissa voi olla pieniä ontumisia tai jopa virheitä. Ilmoittakaa niistä, mikäli sellaisia tekstistä tapaatte.

 

ASP-tili / oma asunto

ASP-tilille maksoin kvartaalin aikana 800 euroa. Tällä kertaa en saanut tuota täyttä 3000 euron kvartaalipanostusta kasaan, johtuen siitä että siirto ASP-tilille tapahtui kaupoista johtuen kvartaalin alussa. Vain pari viikkoa aiemmin olin samaiselle tilille siirtänyt täydet summat. Tämä kvartaali oli viimeinen tarvittavasta kahdeksasta kvartaalista. Kvartaaleista peräti kuudella tein täyden 3000 euron talletuksen, yhdellä minimin 150 euroa, sekä nyt tämä viimeisin 800 euroa. Yhteensä kahdeksan kvartaalin aikana säästin ASP-tilille 18 950 euroa, eli noin 79 % mahdollisesta maksimimäärästä. Pidän sitä hyvänä lukuna.

Kvartaalin aikana tein elämäni ensimmäiset asuntokaupat. Kirjoitin asunnon ostosta kattavan neljäosaisen blogikirjoituksen Kohti ensiasuntoa. Siinä on todella paljon asiaa aina kauppojen taustoista, lainanhakemisen kautta ASP-tilin kannattavuuteen asti.

Kauppojen myötä sain ASP:n lisäkorkoja 537,98 euroa ja "normaalia korkoa" vielä lisäksi 86,72 euroa. Kirjoittelen ASP-tilistä vielä kokonaan oman kirjoituksen joskus myöhemmin, missä kerron tarkemmin ASP:n potentiaalisista hyödyistä.
 

Osingot

Osingot kolmannella kvartaalilla olivat 193,87e (Q3 2016: 110,91e). Parannusta edelliseen vuoteen tapahtui huimasti. Ennen kolmatta kvartaalia olin hieman jäljessä viime vuoden osinkojani, hyvin pitkälle Fortumin karsimisen takia. Tällä kvartaalilla ero otettiin kuitenkin jo kiinni, ja viimeisellä kvartaalilla näillä näkymin tullaan lyömään viime vuoden kokonaisosingot. Kolmannen neljänneksen päätteeksi olen kerännyt 2076,81 euroa (Q1-3 2016: 2027,77e).
 

S-ryhmän osuuskuntajäsenyydet

S-junasta ei tullut mitään tuloja kolmannen kvartaalin aikana. Viimeisen kvartaalin aikana minulla olisi tarkoitus käydä luopumassa Varuboden-Oslasta, ja vaihtaa siitä saadut rahat Maakuntaan.
 

Suorat osakesijoitukset 

Syyskuussa ostin Sampoa 35 kpl hintaan 44,01 euroa. Tällä hetkellä ne ovat noin prosentin pakkasella. Sampo on sellainen yhtiö, jota olen hamunnut salkkuuni jo vuosia. Osakkeen kurssikehitys on kuitenkin ollut aina kovaa, ja Sampoa tuntuu saavan todella harvoin ongittua halvalla salkkuun. Panostin nyt noin 1500 euroa Sampoon, ja jään mielenkiinnolla odottamaan yhtiön tulevaa kehitystä. Tarkoituksenani olisi ostaa yhtiötä myöhemmin lisää, mikäli meheviä ostopaikkoja ilmenee.

Sampoa ostin pääasiassa Nordean pääkonttorin siirron takia. Olisin toki voinut ostaa myös suoraan Nordeaa, mutta mielestäni salkussani oli Nordeaa jo vähintäänkin tarpeeksi. Hain hieman hajautusta ostamalla Sampoa. Sammon mukana saan Nordeaa, mutta myös Ifiä ja Top Danmarkia, joihin minulla ei ole aiemmin ollut osaa eikä arpaa.
 

Rahastot

Superrahastojen ostoja tuli tehostettua syyskuun puolella. Aiemmin ostin satasella Ruotsin ja Tanskan Superrahastoja (50e + 50e) joka kuukauden alussa, mutta nyt päätin joka toinen viikko tehdä ostoja summilla 25e + 25e. Pitkässä juoksussa saan tällä tavalla vuodessa 100 euroa lisää Supereihin (12 x 100e vs 26x 50e). Lisäksi ajallinen hajautus paranee hieman tiheämmän ostamisen seurauksena. 

 

Sharevillessä 400 seuraajaa rikki!

Tällä hetkellä minulla on Sharevillessä jo 448 seuraajaa (viime raportin aikaan 318). Eli kolmen kuukauden aikana sain reilusti yli sata uutta seuraajaa. Kiitokset kaikille seuraajilleni! Shareville-profiilini löydät tästä linkistä.
 

Yhteenveto

Edellisessä salkkuraportissa pohdiskelin mahdollisten asuntokauppojen vaikutusta tuleviin ostoksiini. Asuntokaupat yllättivät ihan positiivisesti, sillä sen suurempia heti maksettavia kuluja minulle ei siitä muodostunut. Lähes kaikki kulut leivottiin velan määrään.

Vuoden loppu tulee olemaan poikkeuksellisen varmaa. Pitkästä aikaa tiedän hyvin pitkälle tulevat menoni. Asuntolainan lyhennykset ovat nyt jo tiedossa, eikä ole mitään muuton kaltaisia rahareikiä tiedossa kuten keväällä. En näe mitään estettä sille, ettenkö voisi jatkaa tämän kvartaalin tasoista säästämistä myös vuoden viimeisellä neljänneksellä.
 

Taulukot

Seuraavaksi laitan jälleen tuttuja taulukoita. Käydään läpi taas varallisuuteni määrä niin bruttona kuin nettona sekä varallisuuteni jakautuminen niin omaisuuslajeina, valuuttoina kuin pörssikohtaisesti.

Kokonaisuus:

 

Taulukosta näkyy koko varallisuuteni velkoja myöten. Salkkuni arvo nousi jo ilman lisäostojakin, suurimmat nousijat olivat Fortum ja Elisa. Lisäostoja tein Sampoon 1543,5 euron edestä.

Myös Superrahastot nousivat ilman lisäostojakin. Tällä kertaa uuden taktiikkani myötä ehdin ostaa Superrahastoja peräti 350 eurolla.

Toisen kvartaalin aikana nettovarallisuuteni nousi 4206,7 euroa (Q2 2017: 4309e). Asuntolainan myötä taas bruttovarallisuuteni nousi 101 829,7 euroa.

Salkku yhteensä:

 

Seuraavaksi salkkuni sisältö kokonaisuudessaan. Vielä viime kvartaalilla ASP-tili oli 26 % varallisuudestani, osakkeet 70 % ja rahastot sekä S-ryhmän jäsenyydet molemmat 2 % mieheen.

Nyt tilanne on asuntolainan myötä täysin erilainen. Asunto on selvästi suurin omistukseni (68 %). Osakkeet valahtivat toiselle sijalle (30 %), ja rahastot sekä S-juna saavat molemmat prosentit mieheen.

Valuutat:

 

Valuuttahajautukset näyttävät seuraavalle. Dollarien osuus (viime raportti 31 %) kärsi kahdesta syystä. Ostin euroissa noteerattua Sampoa, ja toisaalta dollari on yhä jatkanut heikentymistään.

Maakohtainen:

 

Jakautuminen eri maiden välillä ei paljoa eroa edellisestä taulukosta. Lähinnä Saksa tulee sinne kummittelemaan.

Velat:

Viime raportissa julkaisin ensimmäistä kertaa taulukot veloistani. Tuolloin minulla oli harteillani ainoastaan opintolainaa, jota oli 10 % salkun arvosta. Vastaavasti 90 % oli omaa rahaa.

Nyt asuntovelan myötä luvut ovat suorastaan räjähtäneet. Enää vain 42 % omaisuudestani on omaa rahaa, loppu onkin velkaa. Asuntolaina vie omaisuudestani 54 %, ja opintolaina 4 %.

Nopealla vilkaisulla näyttää hurjalta, että yli puolet omaisuudesta on velkaa, mutta hetken pohdinnan jälkeen tilanne ei ole niinkään paha. Jos vertaa "normaaliin asuntovelalliseen", niin näin alkupuolella asuntolainan osuus omaisuudesta voi olla lähempänä 90 %. Siihen päälle mahdollisia autolainoja yms, joita itselläni ei ole ollenkaan. Eiköhän tästä vielä siis nousta.

Lisäksi nopea huomio vielä opintolainasta. Joskus mietin miten hurjan paljon velkaa opintolainasta voi kertyä, jos sitä nostaa useita tuhansia euroja. Nyt asuntovelallisena opintolaina muodostaa enää pienen siivun (4 %) koko paletistani. Kuvastaa mielestäni sitä, miten opintolaina vaikuttaa opiskelijan silmillä isolta määrältä rahaa, mutta nyt näkee miten sekin hukkuu äkkiä asuntovelan (mitä monet pitävät täysin hyvänä juttuna) sekaan omaisuudessasi.

Näillä eväillä kohti seuraavaa kvartaalia! Palataan näihin tunnelmiin taas rakettien ja kuohivien poksauttelun yhteydessä.

 Aiemmat salkkuraportit:

2017 Q2 - Viimeiset hetket asuntovelattomana

2017 Q1 - Salkkuraportit blogin puolelle

2016 Q4 - Hyvästit vuodelle 2016!

2016 Q3 - Raporttien teko alkaa

***

Keskustelu jatkuu

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/10/2017-q3-oma-asunto-hankittu.html

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/jalleen-yks...

S-osuudet: kannattava piensijoitus - 27.9.2017 20.03

Siis totta kai minäkin multiliittyjänä haluaisin parhaan mahdollisen tuoton omalle sijoitukselleni, mutta pahoin pelkään että juuri näiden "aatujen" kaltaisten ehdokkaiden takia homma kääntyy päälaelleen. Muuta edustajistoa alkaa ärsyttämään pelkkää osuusmaksun korkoa huutavat multiliittyjä-kansalaiset, kun suurin osa edustajista on kuitenkin pääasiassa vain yhden osuuskunnan, eli sen paikallisen osuuskunnan ihmisiä. Esimerkiksi Keskimaan edustajistossa on 50 paikkaa, veikkaan näistä max parin olevan multiliittyjiä. Siellä kun lähdetään edustajistossa pelleilemään ainoana agendana suuri osuusmaksun korko, niin sekös helposti provosoi valtaosan siirtymään nimenomaan tuohon ylijäämänpalautukseen, mikä satelee vain osuuskunnan palveluita oikeasti käyttävien taskuihin. Nyt kun esimerkiksi Aatukin on oikein omalla nimellä (joka tosin on rehtiä, pisteet siitä) huudellut jossain Kauppalehden foorumilla koron maksimoinnista, niin ei tarvitse muilla edustajistolla kovin kummoiset googlaustaidot olla että poikien agenda selviää. 

Lyhyesti sanottuna asia mitä yritetään on hyvä, mutta se tehdään aivan totaalisen väärällä tavalla. Ei ihme että osuusmaksun korot ovat laskeneet viimeiset viisi vuotta tasaisesti joka vuosi. Touhu kopsahti omaan nilkkaan. 

S-osuudet: kannattava piensijoitus - 27.9.2017 19.23

Quote:
Kirjoitat kertoessasi vaaleista, että osuusmaksun koron nostamisen tavoittelu on lyhytnäköistä ja että pitäisi mennä osuuskunnan talous edellä. Tästä kommentista saa sen kuvan, että paikallisosuuskaupat maksaisivat jo nyt suuren osan tuloksestaan korkona omistajilleen ja siten nostovaraa ei olisi piiruakaan.

Miten saat tuosta kommentista tuollaisen kuvan? En ottanut tuolla kommentilla ollenkaan kantaa siihen paljonko nykyisestä tuloksesta jaetaan osuuskunnan omistajille. Laitoit aika törkeästi mielestäni sanoja nyt suuhuni. 

Varuboden-Osla ei lopettanut korkojen maksamista huonon taloudellisen tilanteensa takia, vaan juuri teidän kaltaisienne "korkoahneiden takia". 

 

Quote:
Lisäksi lähin vertailukelpoinen saman toimialan yritys Kesko Oyj maksaa vähintään puolet tuloksestaan omistajilleen.

Kesko onkin pörssiyritys, ei osuuskunta. Kesko jakaa osinkoa, ei osuusmaksun korkoa. Tätä ei mielestäni voi todellakaan verrata. Pörssiyrityksessä pätee aika tavalla eri lait ja ideat kuin osuuskunnassa. 

Quote:
Vähäisiä satasiaan sijoittavat piensijoittajat eivät suinkaan ole ainoita mahdollisesti vähän rahaa käyttäviä omistajia. Jos multiliittyjiä halutaan syrjiä, pesuveden mukana pienenpienen sijoittajan kanssa "ei-todellisten jäsenten" joukkoon päätyvät myös yksinasuvat, kansaneläkkeellä kituuttavat, opiskelijat, työttömät, vaarin opettamat säästäjät, ekologisesta jalanjäljestään huolehtivat ja toiselle paikkakunnalle muuttaneet. Ylijäämänpalautus on tulonsiirto asiakasomistajien yhteisestä kassasta niille, joilla on varaa ja halua ostaa paljon, kun taas osuusmaksun korko kohtelee kaikkia omistajia tasapuolisesti ja, uskallan väittää, oikeudenmukaisesti.

Tämä menee kyllä jo suorastaan timosoinimaisen populismin puolelle :D. Suurin osa joka näitä osuusmaksun korkoja haluaa on juuri kaltaisiani multiliittyjiä. Luettelemasi pitkä litania erilaisia "köyhinä pidettyjä" väestöryhmiä ei varmasti ole taloudellisesti kyvykäs harrastamaan multiliittymistä. Tai vaikka olisi, niin kiinnostusta ei löydy. 

Onko mielestäsi reilua että nykyisellä mallilla osuusmaksun korkoa maksetaan myös sellaisille henkilöille jotka eivät ole välttämättä käyneet koko maakunnassa viime vuonna? Esimerkiksi itse en ole käynyt varmaan vuosiin Keski-Pohjanmaalla, ja silti saan joka vuosi sieltä 20 euroa osuusmaksun korkoa. En siis tuo osuuskunnalle penniäkään, mutta saan joka vuosi rahaa tänne suuntaan. Onko mielestäsi oikein että paikallinen yksinhuoltaja-sotainvaliidi-opiskelija joka käy hiihtäen kesät talvet tekemässä kaikki ostoksensa Kokkolan Prismassa vähäisillä rahoillaan, saa saman verran rahaa takaisinpäin kun joku riistäjäporvarikapitalisti joka on Mersullaan käynyt ostamassa kaikki 13 osuuskuntajäsenyyttä kaukana Keski-Pohjanmaasta? 

Täytyy kyllä sanoa että viestisi tähän mennessä vahvistaa käsitystäni siitä, että Kauppalehden foorumilaiset haluavat valtuustoon ainoana agendanaan osuusmaksun koron maksimointi. Muut foorumilaiset komppaavat vieressä ja käytätte kaikki hirveästi energiaa sekä aikaa siihen, että saatte vuodessa pari hassua euroa ylimääräistä osuusmaksun korkoa. Teillä on meinkinki kuin Jussi Halla-aholla, välillä tuntuu onko teillä mitään muuta agendaa kuin tuo yksi ja sama. 

Annan kuitenkin Aatu sinulle vielä mahdollisuuden. Tänään tipahti postiluukustani Keskimaan vaalilappuset, ja oma ääneni on vielä antamatta. Minulla olisi pari kysymystä sinulle:

a) Edustajiston tehtävänä on huolehtia, että kauppaa kehitetään sinun toiveidesi mukaan. Miten sinä kehittäisit Keskimaata? Mitä asioita ajaisit edustajistossa? Osuusmaksun korkoa ei saa sitten mainita. 

b) Millä keinoin pyrkisit maksimoimaan tuloksen, jotta Keskimaalla on jatkossakin varaa maksaa osuusmaksun korkoa? 

c) Oletko omistajana muissakin S-ryhmän osuuskunnissa kuin Keskimaassa? 

Boldattuihin olisi kiva saada vastausta.

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 25.9.2017 15.09

Seuraavasta tekstistä tulikin heittämällä blogini luetuin teksti vain yhdessä vuorokaudessa. Facebookin puolella pari opiskelijaa ja yksi vanhempi valtiomies ehti jo tekstistä närkästyä, tosin vähän auki jäi lukiko kolmikosta kukaan kokonaan edes tekstiäni.  Tällä kertaa palaan muistelemaan parin vuoden takaisia opintojani, sekä sen ajan tuloja ja ennen kaikkea menoja. Minä olen sitä mieltä, että opiskelijat eivät näe miten heilläkin on pääasiassa asiat ihan hyvin. Yleinen harhaluulo on (myös minulla oli), että valmistumisen jälkeen työelämässä rahaa tulee kuin roskaa, ja sitä jää väkisinkin käteen melkoisia summia. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vähän yllätti miten pieni elintasoloikka tämä siirtyminen työelämään nyt lopulta olikaan. Tulojen myötä kun myös menot kasvavat, myös meillä luonnostaan piheillä ihmisillä. 

***

Opiskelijaelämä + sijoittaminen = mahdoton yhtälö?

"Mä ajattelin kyllä joskus aloittaa tuon sijoittamisen."

Lause, johon olen törmännyt valehtelematta varmaan kymmeniä kertoja elämäni aikana. Lause, jonka kuuleminen suorastaan ärsyttää jo minua.

Etenkin opiskelijaelämäni aikoihin lähes joka kerta kun sijoittaminen tuli jossain yhteydessä puheeksi, joku porukasta laukoo ilmoille nuo kuuluisat sanat. Olen aina ihmetellyt yhtä asiaa, nimittäin sitä mikseivät he aloita heti? Usein olen tätä ihan suoraan kysynytkin, ja vastaukset ovat olleet lähes aina samoja.

"Ei nyt opiskellessa ole varaa."

"Kannattaa aloittaa sitten vasta kun on kunnolla alkupääomaa, eli kun on työelämässä."

Molemmista olen itse eri mieltä. Joudun kuitenkin ehkä ensiksi perustelemaan omaa näkökantaani.

 

Valmistuneen arki ei olekaan niin herkkua

Aloitetaan ylemmästä vastauksesta, eli opiskellessa ei ole varaa. Opiskelijoilla on, myös itsellänikin oli, sellainen kuva, että opiskelijaelämä on todella nuukaa. Raha ei riitä mihinkään. Työelämässä taas vuorostaan rahaa tulee ovista ja ikkunoista, ja luonnollisesti sitä jää käteenkin hirveitä määriä.

Tässä reilun vuoden valmistuneena ja työelämässä olleena todellisuus on kuitenkin aika paljon rumempaa kuin mitä se oli opiskelijan ajatuksissa. Kun mennään työelämään, myös menot kasvavat huimasti. Vaikka olen itse melko nuuka ja todella tarkka raha-asioistani, niin näin pääsi käymään myös itselläni.

Ensimmäisiä asioita minulle oli auton vaihtaminen. Eikä tässä ollut kyse missään auton päivittämisestä ylöspäin oman "statuksen" arvoiseksi, vaan purkkapatentein korjatun ja lähes loppuun ajetun vanhan koslani vaihtaminen tuoreempaan ja sitä kautta luotettavampaan autoon. Siinä missä luennolta pystyi vielä myöhästymään auton hajoamisen takia, työelämässä vastaaviin ikäviin yllätyksiin ei ole varaa. Työmatkani oli lisäksi myös lähes kymmenkertainen verrattuna matkaan kämpältä koululle, joka puolsi auton vaihtamista parempaan.

Toinen asia oli asunnon hankkiminen. En enää saanut nauttia halvoista opiskelija-asuntoloista, vaan jouduin muuttamaan "markkinahintaan" vuokra-asuntoon tai omistusasuntoon. Näistä valitsin jälkimmäisen, joka sitoi omaisuuttani entisestään. Asuntolainaa kun ei ilman säästöjä saa, ainakaan halvoilla ehdoilla.

Vähän ilkeästi voisin tässä pelotella sillä, että mikäli opiskeluaikoina tahtoo olla rahallisesti tiukkaa, niin sama tahti melko varmasti jatkuu myös työelämässä. Tai ainakaan mitään yhden yön ihmettä valmistumisen myötä ei kannata odottaa. Se, että opiskeltaessa eletään kädestä suuhun, on usein merkki vaikeuksista oman talouden ylläpidossa. Ja mikäli perusta ei ole kunnossa, niin suuret tulotkaan eivät uutta alkua anna, vaan menot kasvavat aivan varmasti selvästi. Poikkeuksiakin on aivan varmasti, mutta suurimman osan kohdalla valitettavasti näin. Tämän aiheen on viime aikoina huomannut myös Ilta-sanomat.

 

Opiskelijalla monia etuja, joita ei ehkä itse tajua

Opiskelijalla on ihan oikeasti myös etuja, joita ei tosin opiskelijaelämän vilskeessä aina muisteta. Näistä ensimmäinen on halpa Kelan tukema ruoka koululla. Omassa ammattikorkeakoulussani lounas maksoi muistaakseni alle 2 euroa. Sisältäen lasin mehua, maitoa tai piimää, leipää, salaattia ja tietenkin itse ruuan. Eihän se tietenkään aina sitä suurinta herkkua ollut, mutta eipä sitä kahdella eurolla kotona olisi kovin kummoista ateriaa itsekään loihtinut. Saati että kotona ruuanlaittaminen kuluttaa hieman aikaasi ja ruuanlaittovälineitäsi, sekä tiskaaminen aiheuttaa vielä lisää kuluja.

Omassa työpaikkaruokalassani keittolounas maksaa reilun vitosen, ja "kiinteä lounas" vajaat seitsemän euroa. Se on siis noin kolme kertaa enemmän kuin opiskelijalounas. Per päivä. Viikossa opiskelija maksaa kouluruuasta kympin, työpaikkaruokalassa 30 euroa. Kuukaudessa opiskelija syö 40 euron edestä, työpaikkaruokailija ei pärjää enää satasella.

Opiskelija-asumisesta hieman jo mainitsinkin edellä. Opiskelija-asunnot ovat hyvinkin halpoja yksityisiin markkinoihin nähden. Lisäksi ne sijaitsevat usein koulujen lähistöillä, joten omaa autoakaan harvemmin tarvitsee koulumatkoihin. Tietenkin joillakin paikkakunnilla voi opiskelija-asuntoloihin olla pitkätkin jonot, en kiellä sitä. Eikä varmaan yhdessäkään opiskelijakaupungissa pääse suoraan yksiöön, vaan ensin pitää olla vuosi tai kaksi soluasunnossa. Itselläni on ihan hyviä kokemuksia soluasumisesta, tosin minulla kävi mäihä kun kämppäkaverikseni osui omia luokkalaisiani. Arjen rytmi ja pelisäännöt oli helppo sopia yhteisiksi.

Opiskelijoilla on myös hyvä ja halpa terveydenhuolto. Tietenkin työnantajasta riippuen työterveydenhuoltopalveluissa voi olla isokin ero, mutta opiskelija pääsee selvästi helpommalla kuin kunnallisia palveluita käyttävä. Lisäksi ainakin YTHS:n palveluita käyttävillä ensimmäinen hampaidenhuolto on ilmainen, joka on siis parempi tarjous kuin meillä työterveyden asiakkailla. Kaikista suurin ero kuitenkin on opiskelijoiden ja työttömien välillä. Opiskelijaterveydenhuollossa on selvästi lyhemmät jonot ja muutenkin helpompi asioida, kuin jäykässä ja hitaassa kunnallisessa terveydenhuollossa.

Opiskelijoille on lisäksi olemassa hyvinkin halpaa hupia. Opiskelijabileiden aikoihin baareihin pääsee juomaan halpoja (vai pitäisikö sanoa "normaalia halvempia") juomia, ja useana iltana omat ainejärjestöt järjestävät lisäksi omia pippaloita. Erilaisiin tapahtumiin myydään lippuja opiskelija-alennuksilla. Samoin julkinen liikenne on opiskelijoille halvempaa kuin töissä käyvälle kansalle. Bussiyhtiöt ja VR tarjoavat usein opiskelija-alennuksia lippuihinsa.

 

Opintolainasta jälleen kerran

Opintolainasta olen paasannut tällä palstalla useita kertoja, ehkä tunnetuin kirjoitukseni aiheeseen liittyen on "Miksi opintolaina on niin vihattu?" Siinä pohdin miksi opintolaina ei opiskelijoille usein kelpaa.

Opintolaina on opiskelijalle elämänsä halvinta lainaa, joka kannattaa ehdottomasti jokaisen nostaa. Suosittelen nostamista, vaikka sille ei olisi mitään tarvetta. Sijoittamisesta kiinnostuneet voivat ottaa opintolainasta velkavipua salkkuunsa. Opintolaina on niin halpaa lainaa, että sen rinnalla Nordnetin Superluoton 0,99 %:n kultatasokin tuntuu kalliilta. Myös asuntolaina on yleensä kalliimpaa rahaa kuin opintolaina.

Myös sijoittamisesta ei-niin kiinnostuneiden kannattaa laina silti nostaa. Esimerkiksi opintojen jälkeen asuntolainaa hakiessa on erittäin suuri valttikortti lainaa hakevalle, mikäli on tarjota omaa rahaa tuhansia - mahdollisesti jopa kymmeniä tuhansia euroja. Sekään ei haittaa, että oma raha onkin todellisuudessa opintolainan jäänteitä. Yleinen harhaluulo on, että asuntolainaa hakiessa täysi velattomuus olisi jotenkin suuri valttikortti, mutta en ole itse samaa mieltä. Kuten Kohti ensiasuntoa-juttusarjassani pohdiskelin, opintolainani eivät painaneet lainanhaussa oikeastaan missään. Sen sijaan omalla rahalla oli hyvinkin suuri merkitys lainan saamisen helpottumisessa.

 

Terveiset selittelijöille

Palataan vielä alkuperäiseen aiheeseen, eli noihin kavereihin jotka uhoavat sijoittavansa opiskelujen jälkeen. Henkilökohtaisesti olen aika väsynyt noihin ihmisiin. Kun sijoittaminen tulee porukassa puheeksi, nämä avaavat suunsa ensimmäisten joukossa. Lähes aina ensimmäisenä puhutaan miten aiotaan sijoittaa joskus opintojen jälkeen, ja sillä olisi oikeasti tarkoitus rikastua. En tiedä olenko vain liian kyyninen, mutta itseäni harrastajana hieman ärsyttää puheet "helposta ja varmasta rikastumisesta". Etenkin kun nämä uhoajat eivät tunnu tietävän edes osakesijoittamisen perusteita. Siitä ollaan kuitenkin varmoja, että joskus kun sijoittaminen aloitetaan vuosien päästä, ja vasta silloin siihen aletaan perehtymään, on iso tili kuitenkin varma asia.

Joskus tekisi mieli verrata sijoittamisen aloittamista laihduttamisen tai terveiden elämäntapojen aloittamiseen. Niissä on aika paljon yhteistä. Esimerkiksi se, että molempien aloittaminen on usein todella vaikeaa, mutta puheissa niiden aloittamisesta puhutaan jatkuvasti. Tekosyitä sille, ettei ensimmäistä askelta tarvitse ottaa vielä tänään, löytyy loputtomasti.

Ylipäätään se miten opiskelujen aikana ei mukamas ole varaa edes aloittaa harrastusta, ihmetyttää minua. Jos palataan laihdutus-vertaukseen, niin sijoittamisen aloittaminenhan on paljon helpompaa kuin laihduttamisen. Kun painoa aletaan pudottamaan, pitää kaikki herkut laittaa oikeasti pannaan pitkäksi aikaa, eikä alkuperäisestä suunnitelmasta ole varaa luistaa.

Sijoittamisessa asia ei välttämättä ole suinkaan näin jyrkkää. Tärkeintä on aloittaminen, ja sen jälkeen voi vaikka vähän vetää happea. Tähän ei kuntokuurilla ole varaa. Jos siellä aloittaa treenaamisen ja vähän ajan päästä retkahtaa taas epäterveellisiin elämäntapoihin, menee aloitettu treeni pilalle. Sijoittamisessa voit laittaa rahasi kasvamaan korkoa, mutta voit huoletta vaikka tuhlailla hieman välissä. Sijoitettu summa ei kärsi siitä että seuraavina kuukausina vaikka ryypätään ja rellestetään kaikki käteinen menemään. Kunhan vain aamuyöstä ei saada kuningasideoita arvo-osuustilin vaihtamisesta ravintolan antimiin.

Ja kuten jo tekstin alussa puhuin, ei se elämä niin mahtavaksi muutu opintojen jälkeen. Kulut melko varmasti kasvavat tulojen myötä, eikä säästöön jää välttämättä kovin paljoa enempää kuin opiskeluaikoina. Jos nyt töitä edes välttämättä heti opintojen jälkeen löytyy. Opiskelujen jälkeen vastaan voi tulla myös kiinnostavampia asioita kuin sijoittaminen. Näitä ovat esimerkiksi oman asunnon hankkiminen tai jopa perheen perustaminen. Uutta asuntoa lyhennettäessä sekä omia lapsia ylläpitäessä tulee varmasti taas ajatus siitä, miten tällä hetkellä ei ole varaa sijoittaa.

 

Aika - sijoittajan paras ystävä

Tunnetusti sanotaan, miten aika on sijoittajan paras ystävä. Avain vaurastumiseen ei välttämättä ole suuret tulot, vaan pitkä säästöaika. Sen takia en itse suosittele aloittamisen pitkittämistä opiskelujen ulkopuolelle, sillä siinä häviät vain kallisarvoista aikaasi.

Syyskuun alussa "miljonääri-opiskelijalle" tekemässäni tekstissä pohdin, miten opiskelut voivat helposti viedä 3-7 vuotta opiskelijan arvokasta aikaa. Harva opiskelija ennen opintoja uskoo opintojensa venyvän, mutta opintojen venyminen on lopulta hyvinkin yleistä. Joskus opinnot voivat venähtää syystä, kuten opiskelijavaihto. Tai joskus opinnot venähtävät kun huomaat miten kursseja on rästissä, tai et saa lopputyötä palautettua kuten pitäisi. Jos opinnot venähtävät, se tietää vain lisää "hukattua" aikaa.

Aloittamalla sijoittamisen jo opiskeluaikana, hyödyt siitä kahdesta eri syystä. Pääset hyötymään heti korkoa korolle-ilmiöstä, sekä opit hieman osakemarkkinoiden liikkeistä.

Korkoa korolle-ilmiöön käyttäkäämme taas Selingsonin laskuria. Esimerkiksi ilman minkäänlaista isompaa alkupanostusta, säästäen jatkuvasti 30 euroa kuukaudessa (noin euron päivässä, ei mielestäni mahdotonta kenellekään) tekisi kolmen vuoden opintojen aikana miedolla 5 %:n tuotolla 1165 euroa, josta jo 85 euroa on korkoa korolle-ilmiön ansiota!
 

Yllä mainittu lasku Selingsonin tuottolaskurissa.

Korotetaan panostuksia hieman. Alkupanos 500 euroa, jatkuva säästö 60e/kk ja aikaa 5 vuotta. Tuottona yhä suht maltillinen 5 %. Viiden vuoden aikana noilla spekseillä säästöjä kertyy 4724 euroa, joista jo 624 euroa on tuottoa.
 

Hieman isommilla summilla samat laskut.

Eikä tässä vielä kaikki hyödyt, vaan samalla aikaisemmin aloittava sijoittaja oppii seuraamaan markkinoita paremmin. Aloittelijoiden "virheisiin" voi mielestäni laskea liian aktiivisen osakemarkkinoiden seuraamisen. Silloin seurataan joka päivä jopa useampia tunteja osakkeiden kehittymistä. Asiat menevät hyvin niin pitkään kuin osakkeet nousevat, mutta harmit alkavat usein kun suunta kääntyy laskuun. Osakkeiden arvon laskiessa parikin päivää putkeen joillekin sijoittajille alkaa ilmestymään hikikarpaloita otsalle, ja jopa osakkeiden myyminen voi alkaa houkuttamaan. Jos olet harrastanut osakesijoittamista useita vuosia, et varmasti jaksa seurata markkinoita yhtä tarkkaan kuin noviisina.
 

Iso alkupanos ei aina välttämättä hyvästä

Eikä tuo iso alkupanostus aina välttämättä tuo helpotusta aloittamiseen. Itse näkisin asian sen sijaan päinvastoin. Mikäli henkilö on kerryttänyt jopa vuosia säästöjään normaalille pankkitilille, melko yleensä riskinsietokyky heikkenee. Omiin säästöihin muodostuu tunneside. Mielestäni ihan loogista, että vuosien säästämisen tulosta ei ole kiva menettää. Ja kun tappion pelko hiipii puseroon, voi menestyksekkään osakesijoittamisen pian unohtaa.

Tarkoitan tällä sitä, että monen uhoama "aloitan sitten joskus, kunhan saan eka kunnon säästöt"-taktiikka voi olla lopulta suorastaan taakka. Aloittaessa nuorena ja ilman sen suurempia säästöjä, myös alkupanostuksesi ovat luonnollisesti pienet. Pienten summien häviäminen ei pelota aivan niin paljon kuin suurten. Markkinoille onkin siksi helpompaa lähteä pienillä sijoituksilla. Siitä sitten vain ajan myötä heittelee säännöllisesti lisää roposia sijoituksiin, niin jo opiskelujen aikana alkaa kertymään hyvä potti.

Sen lisäksi että pienillä summilla sijoittamisen aloittaminen on helpompaa, mielestäni tärkeää on myös saada kokemusta sijoittamisesta. Sekä niitä onnistumisen tunteita, jotka motivoivat sijoittamaan lisää, kuin myös virheitä joista oppia jatkoa ajatellen. Kokemus osakemarkkinoilta tuo sijoittajalle jäitä hattuun. Kuten jo aiemmin hieman mainitsin, tuore sijoittaja hyvin usein stressaa aivan liikaa yksittäisten päivien markkinareaktioista. "Tänään pörssi tipahti peräti yli prosentin, ja tämä oli jo kolmas laskupäivä putkeen. Pitäisiköhän nyt myydä kaikki ja ostaa ne myöhemmin halvemmalla takaisin?" Nämä ovat ihan yleisiä pohdintoja mitä aloittelijat tuntuvat tekevän. Kun markkinoita ehtii seuraamaan useamman vuoden, ymmärtää väkisinkin että nämä ovat osa aivan normaalia kaupankäyntiä pörssissä. Nämä ensimmäiset stressaamiset onkin hyvä käydä läpi vähän pienemmillä pelimerkeillä, sillä mikäli paniikkinappulan lyö pohjaan panoksena vuosien säästöt, voivat jäljet olla rumat.

 

Loppupäätelmät

Laiskoille lukijoille tarjoan tekstin päätteeksi vielä tiivistelmät koko pitkästä tekstistäni. Jälleen kerran kirjoittaminen lähti käsistä, joten tiivistellään koko tekstin pointit muutamaan lauseeseen.
 

  • Opiskelijoilla on paljon etuja, joita ei itse välttämättä tajua. Näitä hyväksikäyttämällä voi raapia itsellensä säästöjä, jotka voi vaikka sijoittaa.
  • Opintojen jälkeen rahaa ei välttämättä jääkään säästöön aivan niin paljon kuin opiskeluaikoina olisi kuvitellut. Voi olla työttömyyttä, isoja hankintoja, perheen perustamisia. 
  • Säästäminen ja sijoittaminen voi olla katkonaista, toisin kuin esimerkiksi laihduttaminen. 
  • Aika on sijoittajan paras ystävä, joten älä haaskaa sitä opintojen takia. Opinnot kun usein saattavat myös venähtää, vahingossa tai tarkoituksella.
  • Aloita mahdollisimman aikaisin, niin saat myös kokemusta osakemarkkinoiden käyttäytymisestä. 
  • Isot alkupanostukset sijoituksiin voivat tuoda mukanaan myös ongelmia sijoittajan riskinhallinnan kanssa. Pienillä panostuksilla on helppoa istua "omiensa päällä", kun taas vuosien säästöt sijoittanut voi sortua helpommin paniikkinappulan painamiseen. 

Näillä sanoilla kannustaisin kaikkia opiskelijoita aloittamaan säästämisen ja sijoittamisen heti. Aloittamisen vitkuttelu opintojen ajalle on oman vaurastumisen vaikeuttamista. Jo pienilläkin summilla helpotat tulevaisuuden urakkaasi.

Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

 

Keskustelu tekstistä jatkuu

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/opiskelijaelama-sijoittaminen-...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/eilen-kirjo...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 25.9.2017 15.00

Luottokortti - uhka vai mahdollisuus?

Sain asuntolainan yhteydessä elämäni ensimmäisen luottokortin. Tämä tuntui olevan useammallakin pankilla eräänlainen kaupan päälle-porkkana, sillä sekä Nordea että Osuuspankki minulle lupasivat luottokortin, mikäli vain asuntolainaan asti pääsisimme. Osuuspankki tarjosi 2000 euron luottorajan luottokorttia, ja Nordea muistaakseni hieman pienempää, olisiko ollut 1500 euroa.

Meikäläisellä ei ole ikinä ollut luottokorttia, enkä ole sitä oikein osannut edes toivoa. Ennen luottokorttia en oikein edes tiennyt mitä sillä tekisi. Ainoa kortin tuoma etu oli eräänlainen turva esimerkiksi lentolippuja varatessa. Jos maksat lennot luotolla ja lentoyhtiö ehtii kaatua ennen matkaani, saat rahasi takaisin. Jos taas olisit maksanut lentosi perinteisin keinoin, olisit varmaan jäänyt ilman rahojasi. Myös ulkomailla asioidessa luottokortti tuntuu olevan hyvä pitää lompakossa.

Oma nihkeä suhtautumiseni luottokorttiin on melko varmasti peruja yläasteen ja lukion yhteiskuntaopin tunneilta. Kerroinkin niistä jo hieman yhdessä opintolaina-tekstissäni. Yhteiskuntaopin tuntieni selvä ohjeistus tuntui olevan, että vältä velkaa aina viimeiseen asti. Velan ottaminen on aina ensimmäinen askel luottotietojen menetykseen ja leipäjonoon.
 

 

Luottokortti nyt myös minun lompakkooni

Pääsin lopulta asuntolaina-asioissa sopimukseen Osuuspankin kanssa, ja sainkin käyttööni luottokortin. Kiinnostukseni asiaan oli pyöreä nolla, sillä asuntolainaahan minä olin hakemassa. Jos minulta olisi kysytty lainaneuvotteluissa, että haluanko ilmaisen luottokortin, olisin luultavasti vastannut etten tarvitse. Nyt se kuitenkin tuli "väkisin" kylkiäisenä, joten ajattelin sen antaa vain tulla lainan mukana. Enhän minä sitä käyttäisi kuin korkeintaan poikkeustilanteissa.

Noh, eihän tuo ajatus kortin harvinaisesta käytöstä kauaa kestänyt. Nimittäin vahingossa tuli korkattua tuo kortti. Vasta myöhemmin kun kirjauduin verkkopankkiin, huomasin parit korttiostokseni menneen vahingossa luoton puolelta. Voi ei! Alussa minulla oli jopa pieni paniikki. Miksen katsonut maksaessani tarkemmin? Mietin jopa heti luottovelkani poismaksua, ettei se kummittelisi tuolla jossain takana. Olisihan minulla ollut varaa maksaa tuo muutaman euron pois hetikin. Noh, alkupaniikin jälkeen hieman rauhoituin, ja ajattelin että joskushan se lasku sieltä vielä tulee.

Pari viikkoa myöhemmin eteeni tuli pyykkikoneen ostaminen. Satuin löytämään muutaman kuukauden etsinnän jälkeen hyvän tarjouksen, jossa laadukas pyykkikone oli kaupan tarjoushinnalla. Tähän tulikin sitten ensimmäistä kertaa käytettyä luottoa ihan tietoisesti.
 

Viimein lasku käteen ja maailma aukeni

Lopulta sain luottokorttilaskun noin kuukausi ensimmäisten ostojen jälkeen. Laskun jälkeen minulla oli vielä reilu pari viikkoa aikaa eräpäivään, eli reilun kuukauden ilmainen vippi on tällä mahdollista itselleni junailla.

Tässä vaiheessa alkoikin hieman ajatukseni muuttumaan. Luottokortilla olisi mahdollista pelata itselleni hieman "pahan päivän säästöjä". Aiemmin olen tottunut pitämään tililläni aina tonnista kolmeen "hätävaraa", joka on ehkä aika paljon. Toisaalta taas eipä minulle koskaan ole sellaista pahaa päivää vielä tullut. Tai noh, edellisen autoni aikaan sellaisia tuli jonkinlaisia. Niistä selvittiinkin suorastaan naarmuitta hyvien säästöjen ansiosta. Lisäksi itselläni on siinä mielessä hyvä tilanne, että olen lämpissä väleissä vanhempieni kanssa. Mikäli joku suurempi menoreikä sattuisi yllättämään, myös vanhempani varmasti jeesaisivat tarvittaessa.

Luottokorttilaskun kykenen aika helposti maksamaan pois heti kun pitääkin. Olen siinä mielessä hyvässä työpaikassa, että meillä palkkapäivä on joka toisen viikon perjantai. Tili tulee siis kahden viikon välein. Pidän tätä loistavana asiana, sillä tuloja tulee tasaisemmin pitkin vuotta, ja oman henkilökohtaisen talouden suunnitteleminen on paljon helpompaa.

Tämän melko varovaisen käteisen jemmaamisen takia olenkin vuosien varrella menettänyt monta hyvää paikkaa ostaa osakkeita. Monesti hyvän ostopaikan aikaan olen valitellut käteisen riittämättömyyttä, ja hampaat irvessä joutunut todistamaan miten jokin arvostamani osake on kaupan suorastaan tarjoushinnoin. Esimerkkinä mainittakoon Sampo keväällä ja kesällä 2016. Sampoa sai parhaimmillaan jopa 35 eurolla, mutta minä tuolloin jouduin passaamaan tilanteen käteisen puuttumisen vuoksi. Tai ei minulta mitään käteistä varsinaisesti puuttunut, sillä halusin varmistaa tililläni olevan vähintään nelinumeroisen summan. Sitten taas kun olin saanut kasaan mielestäni tarpeeksi rahaa ostolaidalle lähtemiseen, olivat kurssit mielestäni kohonneet jo liian suuriksi.
 

Muistakaa järki päässä

Luottokortti antaa minulle kenties jatkossa hieman vapaammat kädet toimia edellisen kaltaisissa tilanteissa. Voin suht huoletta vetää tilini entistä lähemmäs nollaa, sillä mikäli minua kohtaa jonkin sortin yllättävät menot, voin käyttää tarvittaessa luottokorttia. Tosin aivan riskitöntähän tämä malli ei todellakaan ole. Voin kuvitella sen ikävän tunteen, kun tyhjennän tilini johonkin osakkeeseen, eläen loppukuukauden luoton avulla. Luottokorttilaskun tullessa taas joudun maksamaan "rästini" ja jos taas samalla rästini aiheuttajat, eli ostamani osakkeet ovat menettäneet laskeneet ostohetkellä, niin kyllä se varmasti kaihertaa.

Toinen tärkeä asia luottokortin kanssa on muistaa maksaa laskut kokonaisuudessaan. Omalla kohdallani luottokortin minimilyhennys on 60 euroa, minkä OP-Visa vaatii. Laskuissa oletuksena näyttäisi olevan tuon minimin maksaminen, mutta ehdottomasti kannattavinta on maksaa kaikki luottonsa heti pois. Mikäli minulta jää jotain maksamatta, lähtee luottokorko juoksemaan. Se ei mitään halpaa ole, sillä koron suuruus on 6,669 %. Tästä syystä täytyy olla tarkkana laskua maksaessa, että muistan näppäillä koko laskun summan, enkä minimiveloitusta kuten lasku ehkä tyrkyttää. Näppäilyvirhe voi maksaa helposti monia euroja.

Mitään oman talouteni äärirajoille vetämistä en todellakaan aio harrastaa. Tämän tekstin sanoma oli vain pohtia luottokortin mukanaan tuomia etuja. Se antaa oman talouteni ylläpitoon hieman pelivaraa, mutta pelivaran myötä myös oman tarkkuuden tasoa tulee nostaa. Nähtäväksi jää, tuleeko luottokortti pienentämään omia käteisvarojani.

***

Keskustelu tekstistä jatkuu

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/luottokortti-uhka-vai-mahdolli...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/talla-kerta...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 17.9.2017 14.57

Miten minusta tuli osakesäästäjä, osa II - ensimmäiset juoksuaskeleet

Jatketaan pitkää historiikkia juttusarjojeni kanssa. Tällä kertaa jatkuu juttusarja "Miten minusta tuli osakesäästäjä". Ensimmäinen osa kertoo, mistä tämä harrastus sai alkunsa viisi vuotta sitten. Edellisen osan voit lukea seuraavasta linkistä:

Viisi vuotta ensiaskeleen ottamisesta - miten minusta tuli osakesäästäjä?

Palataanpa hetkeksi tuohon edelliseen tekstiin. Lyhykäisyydessään aloittaminen meni niin, että ylioppilasjuhlani lähestyivät ja vanhempani kyselivät mitä haluan heiltä valmistujaislahjaksi. Koska käteistä ei saanut toivoa, koitin miettiä jotain muuta lahjatoivetta kuin uusia astioita tai paistinpannuja. Jostain keksin sitten toivoa osakkeita. Kesällä 2012 ostinkin Metsoa ja UPM:ää, joista tosin Metsot ja siitä jakautunut Valmet myin kesän aikana. Myynneistäkin kirjoitin tänne blogiin oman tekstinsä.

Nyt näin syksyllä alkaa tulla neljä vuotta siitä kun hurahduin kunnolla osakkeisiin. Kuten huomaatte, aloittamisesta on aikaa yli viisi vuotta ja hurahtamisesta vain neljä. Kerronkin nyt mitä tapahtui sen jälkeen kun ostin ylioppilasrahoillani osakkeita.

 

Kesätyöt osuivat hyvään saumaan

Kesällä 2013 sain ensimmäisen kontaktin suomalaiseen metsäteollisuuteen kesätyön muodossa. Kesätyö oli 20-vuotiaalle nuorukaiselle suorastaan lottovoitto, sillä jo kesätyöntekijät saivat tehdastyöstään saman palkan kuin tehtaalla 20 vuotta työskennelleet. Eli toisin sanoen rahaa tuli nuorelle miehelle kuin ovista ja ikkunoista. Kesä meni vielä kaiken huipuksi vanhemmillani asuessa, joten rahaa jäi käteen kuin itsestään.

Tuohon aikaan olin vielä erittäin kiinnostunut autoista, ja tuolloin laittelin hieman omaa autoanikin. eBaysta tuli ostettua erilaisia lisävarusteita silloiseen autooni. Muistan miten kesän lopussa mietin "sijoituskohdetta" osalle kesätyörahoistani. Erityisesti silloin tuli katseltua BMW-merkkisiä E36-korimallin avoautoja. Mietin olisiko rahallisesti hyvä veto ostaa avoauto syksyllä. Noh, auton osto kuitenkin jäi jostain syystä, ja ei se huono asia ollut.

Tuolloin jaksoin panostaa autoihin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin en ollut sijoittamisesta kiinnostunut. Silloin autossa kiinni oleva raha ollut pois mistään tuottavasta, kuten se olisi nyt. Toinen syy oli, etten ollut vielä saanut autoilun märkää rättiä kasvoilleni kulujen muodossa. Myöhemmin tuo märkä rätti osui kasvoilleni usein, ja sain nauttia autoilun ihanuudesta kun autooni alkoi ilmestyä kerta toisensa jälkeen erilaisia kalliita vikoja. Nämä ikävät kokemukset auton omistamisesta yhdistettynä poltteeseen osakesijoittamisen kanssa, ei tarvitse ihmetellä miksei autoon panostaminen enää kiinnosta kuten ennen.

Mitä tapahtui omistamilleni osakkeille?

Syksyllä 2013 päätin katsastaa mitä edellisenä kesänä ostamilleni osakkeille kuului. Tämä kuulostaa ehkä vähän hassulta nyt, mutta tuohon aikaan en edes muistanut mitä osakkeita tuli ostettua ja montako kappaletta. Saati että mihin kurssiin niitä ostin, tai oliko välissä tapahtunut jotain.

Kirjauduin Nordnetin salkkuuni, ja huomasin tililleni ilmestyneen hieman euroja. Ne olivat peräisin osingoista. Lisäksi osakkeiden arvo oli osingoista huolimatta noussut ostohetkestä. Ensimmäisen vuoden tuotto ilman verojen huomioimista oli arvonnousu + osingot yhteensä noin 10 %.

Tuo tuotto yllätti minut täysin. Vaikka tiesinkin etteivät kaikki vuodet tule olemaan yhtä hyviä kuin tämä, ymmärsin että osakkeita minun kannattaisi käyttää enemmänkin sijoituksissani. Tuolloin minulla oli ollut ehkä noin 5 vuotta jo käytössä määräaikainen säästötili, joka siis tarjosi hieman korkeampaa tuottoa kuin normaali pankkitili. Pidin tätä tiliä tuolloin eräänlaisena sijoituksena, vaikka toisaalta tiedostin sen ettei inflaation ja muiden kulujen jälkeen määräaikaistalletuksesta jää mitään käteen. Kuitenkin, reilun tonnin panostus osakkeisiin tuotti vuodessa enemmän kuin viiden tonnin paukku määräaikaistalletuksissa viidessä vuodessa. Ei tarvinnut kauaa miettiä kumpaa suosia jatkossa, määräaikaistalletuksia vai suoria osakesijoituksia.
 

Mitä jos?

Entä mitä olisi tapahtunut jos ajoitukseni olisi osunut aivan pieleen. Olisin tehnyt ensimmäiset osakesijoitukseni esimerkiksi vuonna 2008 ja vuotta myöhemmin olisin todennut niiden laskeneen kymmeniä prosentteja. Olisinko innostunut osakkeista, mikäli ensimmäisenä vuotena olisi tullut takkiin?

Olen tätä pohtinut usein ja tullut tulokseen, että olisin saattanut silti innostua. Syy piilee osingoissa. Osingot nimittäin yllättivät minut täysin, sillä peruskoulun ja lukion pohjalta olin saanut aika pahasti virheellisen kuvan osinkojen jakamisesta. Kerron omista kouluajoistani myöhemmin omassa kirjoituksessa, mutta muistan vieläkin elävästi miten yhteiskuntaopin tunneilla puhuttiin osingoista. Opettaja kertoi miten "yhtiö voi jakaa osinkoja jos se tekee paljon voittoa."  Minulle jäi ainakin sellainen kuva, että osingot ovat kuin Suomen lätkämestaruudet. Voihan niitä aina toivoa, mutta hyvin harvoin ne osuvat kohdalle.

Näiden kouluopetusten pohjalta lähdin sitten tutkimaan syksyllä 2013 kotimaisten yhtiöiden osinkohistoriaa. Tässä oli hyvänä apuna Kauppalehden osinkohistoriat, jotka ulottuivat muistaakseni vuoteen 1997 asti. Muistan miten yllätyin, kun huomasin yhtiöiden jakavan oikeastaan joka vuosi osinkoja. Myös niinä vuosina kun pörssi oli tehnyt ison korjausliikkeen. Nämä sentään olin oppinut koulusta, eli osasin seurata mitä tapahtui vuosien 2001 ja 2008 tienoilla. Tajusin että minulla oli täysin väärä kuva osingoista erittäin harvinaisena herkkuna.

Samalla päässäni alkoi raksuttamaan. Jos joka vuosi yhtiö maksaa edes jonkinlaista osinkoa, tämähän tarkoittaa sitä että saat hiljalleen vuosien varrella rahaa takaisin ostamastasi osakkeesta. Ja joskus luultavasti pääset tilanteeseen, että pelkät osingot ovat jo kuitanneet ostohintasi.
 

Harrastus liikkeelle

Ajankohta oli muutenkin hyvä uuteen asiaan perehtymiseen. Olin juuri muuttanut uuteen asuntoon uudelle paikkakunnalle. Uusi koulu sattui tarjoamaan erittäin pätevät kirjastopalvelut, ja niitä tuli käytettyä erittäin ahkerasti läpi koko opintojeni. Kirjastosta tuli lainattua ainakin Seppo Saarion kirja "Miten sijoitan pörssiosakkeisiin" sekä Burton G. Malkielin kirja "Sattuman kauppaa Wall Streetillä". Lisäksi koulun kirjaston lehtisaliin tulivat Arvopaperi, Talouselämä ja Kauppalehti. Etenkin näiden lehtien takia tuli vietettyä joka viikko useita tunteja kirjaston palveluita nauttien.
 

Tämä kirja oli yksi niistä, mistä kaikki lähti aikoinaan liikkeelle.

Samoihin aikoihin opin seuraamaan Jukka Oksaharjun tekstejä. Niitä ilmestyi muistaakseni jo tuolloin Keskisuomalaisen lehdessä, sekä ihan myös Nordnet-blogin puolelta tuli oppia imeskeltyä. Nordnet-blogista en muistaakseni juurikaan muiden tekstejä lukenut kuin Oksaharjun, sillä jo tuolloin minua kiinnostivat osingot. Ja niistähän Jukka mielellään kertoi.

Tuohon aikaanhan ei Sharevilleä ollut vielä olemassa, joten aika hukassa olin erilaisten kysymysten parissa. Varmaan yleisin käyttämäni foorumi oli Ylilaudan Talous-puoli, mutta sielläkin oli kaikenlaista hiihtäjää matkassa mukana. Täysi anonyymiteetti, joten jutut menivät usein kalavaleiksi. Kuitenkin jonkinlaista asiaakin välillä sieltä löytyi, joten ei aika sielläkään täysin hukkaan mennyt.

Yksi suurimmista innostuksista minulle syttyi loppusyksystä 2013, kun JAMK:n opiskelijat järjestivät "Penni poikimaan"-tapahtuman, jossa oli siis puhetta sijoittamisesta. Tapahtuma oli suunnattu juuri kaltaisilleni aloittelijoille. Siellä minuun suurimman vaikutuksen teki Keski-Suomen Osakesäästäjistä tullut puhuja. Harmikseni en muista miehen nimeä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin näkemään livenä puhetta osakesijoittamisesta. Esitys oli lähinnä perusteita, mutta ne kerrottiin todella selvästi. Kyseinen esitys oli niin vakuuttava, että samainen puhuja sai minut ylipuhuttua Osakesäästäjien Keskusliiton jäseneksi. Toki päätöstä helpotti käteen saatu Viisas Raha-lehti, jota pidin laadukkaana lukemisena. Siitä lähtien olenkin ollut OSKL:n jäsen.

Näin syttyi minulla innokas kipinä sijoittamiseen, joka ei ole hiipunut vielä ollenkaan. Harrastus on tuonut mukanaan erilaisia osallistumisia sijoitusaiheisiin tapahtumiin, paljon aikaa erilaisilla keskustelupalstoilla ja nyt viimeisimpänä tämä blogi. Alussa mietin pitkään voiko sijoittaminen olla harrastus, mutta enää sitä ei tarvitse miettiä. Jos viikossa uhraa useita, jopa kymmeniä tunteja aiheesta lukemiseen tai kirjoittamiseen, voitaneen tätä ihan vahvana harrastuksena pitää.

Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

***

Keskustelu jatkuu

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/miten-minusta-tuli-osakesaasta...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/jatkan-opis...

Ps, lisäilin blogiini parit uudet sivut. Siellä on nyt itseni esittely, sekä salkkuni sisältö. Salkun sisältöön olen tunkenut kaiken oleellisen tiedon aina ostohetken keskikursseista lähtien. Toivottavasti tykkäätte!

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 14.9.2017 20.01

Vielä viimeinen teksti tälle erää, sitten on "rästiin jääneet" tekstit laitettu tännekin. Satuin käymään pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa ikinä OSKL:n tapahtumassa. OSKL järjesti yhdessä Privanetin kanssa illan listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisesta. Vähän minulle harmikseni touhusta vain pieni osa keskittyi listaamattomiin osakkeisiin ylipäätään, ja suurin osa ajasta meni parin firman esittäytymisessä. Noh, tulipahan kerrottua millaista meno OSKL:n tapahtumassa oli nuorukaisen silmin. Meitä ei nimittäin montaa siellä ollut. 

***

Osakesäästäjien Keskusliiton järjestämä Privanetin sijoitusilta

Kävin tässä viime viikolla ensimmäistä kertaa ikinä Osakesäästäjien Keskusliiton järjestämään iltatapahtumaan. OSKL:n jäsen olen ollut jo muutaman vuoden, muistaakseni 2014 alkuvuodesta alkaen. Jäsenmaksu meille nuorison edustajille kympin vuodessa, sisältää Viisas Raha-lehden, Nordnetissä nousu palkkiotasolle 3 ja muuta mukavaa. Muulla mukavalla tarkoitan esimerkiksi näitä sijoitusiltoja.

Tällä kertaa tapahtuma oli nimetty ytimekkäästi Privanetin sijoitusillaksi. Tapahtuman kuvaus kertoi seuraavaa:

"Illan antina: listaamattomiin yrityksiin sijoittamisen mahdollisuudet ja kaupankäynti, tapaus-esimerkkejä yritysten kasvupolulta, tulevia listaamattomia mahdollisuuksia sekä Privanetin tuloskatsaus. Tarjolla myös iltapalaa."

 

Aloitetaan ruohonjuuritasolta

Paikkana Sokos Hotel Alexandrian auditorio, eli puitteet olivat kunnossa. Iltapalana hotelli tarjosi kahvia, leipää ja hedelmiä.

Koska en ollut ikinä ennen käynyt OSKL:n järjestämissä tapahtumissa, on hyvä aloittaa tapahtuman perkaaminen pohjalta. Porukkaa oli paikalla noin 70. Naisia laskin viisi kappaletta, loput miehiä. Minä 24-vuotiaana selvästi nuorin, ehkä 3 muuta alle 30-vuotiasta. Alle nelikymppisiäkin vain kourallinen. Pääpaino oli selvästi yli 50-vuotiaissa miehissä ja etenkin eläkeikäiset hyvin vahvasti edustettuna.

Vieraat olivat pukeutuneet selvästi siistimmin kuin perus Prisman asiakkaat, toki porukkaan mahtui se yksi nuhjuisissa vaatteissa ja kumisaappaissa saapunut. Sen verran olen sijoitustapahtumia kahlannut jo läpi, että uskallan sanoa kumpparisedän olleen luultavasti outfitistään huolimatta porukan varakkaimmasta päästä.

Sitten esitysten pariin

Touhu alkoi Privanetin esittäytymisellä, kesto noin 30 minuuttia. Asia oli hyvää ja mielenkiintoista, mutta valitettavasti minulle jäi tunne että esitys loppui ikään kuin seinään. Perusteissa päästiin hyvään vauhtiin, mutta ei kuitenkaan aivan kaikki perusteet auenneet. Esitys oli osittain sekä listautumattomiin yhtiöihin sijoittamisen ideaa, kuin myös First Northiin listatun Privanetin yhtiön esittelyä.

Seuraavat kaksi esiintyjää keskittyivätkin yritysesittelyihin, eikä yleistä asiaa listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisesta tullut koko loppuillan aikana sanaakaan.

Privanetin lauteille pääsi Top Financen edustaja, joka markkinoi erilaisia joustoluottoja, pikavippejä yms. rahoitusta. Ihan mielenkiintoista asiaa yhtiön perusbisneksestä ja miten sitä hoidetaan. Kaveri taisi sanoa mm. että yhtiö maksaa kuukaudessa 100 000 euroa Googlelle siitä, että pääsevät paalupaikoille hakutuloksissa. Yhtiölle elintärkeää oli se, että firman linkki aukeaa ensimmäisten "helppoa lainaa"-hakutuloksia hakiessa. Mielenkiintoista oli myös itse lainanhakuprosessi. Tärkeää oli, että rupeama on äkkiä ohi. Asiakkaan pitää kuulemma pystyä tekemään lainahakemus alle kahdessa minuutissa. Sellaista settiä. Vaikka ala ei minua varsinaisesti kiinnosta moraalisista syistä, oli esitys kuitenkin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Tämä esitys ei kuitenkaan pitänyt sisällään selviä speksejä kuinka sijoittaa yhtiöön. Esityksen kesto oli noin 20 minuuttia.

Viimeisen puheenvuoron piti Neolitics. Täytyy myöntää että tästä yhtiöstä en päässyt kärryille edes sitä vähääkään, vaikka esitys kestikin melkein tunnin. Jotain hyvin mullistavaa oli tarjolla, mutta en oikein ymmärtänyt mitä. Tosin syy ei ollut yhtiön esitelmässä, vaan saattoi se minunkin keskittyminen olla jo hieman herpaantunut lähes 18 tunnin valveillaolon jälkeen. Tai sillä että esityksessä oli vahvasti läsnä englannin kieli, ja sitä käänneltiin jatkuvasti molemmin puolin. Yhtiö oli nimittäin lähtöjään Yhdysvalloista, joista se oli päätynyt suomalaisen insinööriosaamisen myötä Suomen Saloon. Yhtiössä olevat suomalaiset olivat pääasiassa Nokian ja Microsoftin entisiä työntekijöitä.

Tässä Neoliticsin esityksessä oli kuitenkin selvä pointti. Yhtiö oli hakemassa joukkorahoitusta Privanetin kautta. Mukaan olisi päässyt 4246 euron minimipotilla, ja sillä olisi saanut 200 kpl yhtiön osakkeita. Neoliticsin arvo ennen joukkorahoitusta oli jo 24 miljoonaa euroa, ja joukkorahoituksella haettiin lisää pääomaa 1 - 1,3 miljoonaa euroa. Nämä tiedot ovat siis poimittu mukaan annetusta esitteestä.
 

Luentomateriaalit.

 

Muutama päivä tapahtuman jälkeen minua oli yritetty tavoittaa Privanetin toimesta, mutta töissä en ollut soittoa huomannut. Periaatteesta en näihin soittele ikinä takaisin, joten mysteeriksi jäi mitä asiaa heillä olisi ollut. Luultavasti varmaan olisivat kyselleet innokkuuttani lähteä mukaan rahoittamaan Neoliticsia. Ainakaan liiallisesta aggressiivisuudesta ei Privanetiä voi ainakaan syyttää, sillä eivät yrittäneet tavoittaa minua kuin tuon yhden kerran. 

 

Ajatuksiani esitysten kuuntelemisesta

Jos jotain ajatuksia näistä kolmesta yhtiöesityksestä heräsi, niin täytyy sanoa että hyviä puhujia ovat nämä alansa ammattilaiset. Tyylikkäästi pukeutuneet miehet esittelivät itsevarmoin elkein yhtiötänsä, esittelivät viime vuosien kasvuansa ja heittelivät ilmoille erilaisia kunnianhimoisia tavoitteita. Minä nuorena miehenä kun olen lähinnä tottunut seuraamaan työhönsä kyllästyneiden opettajien tai esiintymisestään epävarmojen opiskelijoiden luentoja, olivat näiden esiintyjien puheenlahjat aivan toiselta tasolta.

Palopuhe oli sellaista, että kuulijan tekee melkeinpä mieli sijoittaa kyseisiin tuotteisiin. Ei ole yhtään tarkoitus syyllistää mistään huijauksesta näitä yhtiöitä, mutta kenties voin jo hieman ymmärtää esimerkiksi WinCapitaan harahtaneita ihmisiä. Mikäli puhuja vain osaa tehtävänsä kunnolla, niin kyllä siinä kuulijan kiinnostus saadaan helposti heräämään. Ainakin jos vertaa esimerkiksi internetistä itse luettuihin esitteisiin. En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta jotenkin kuultuun tekstiin on helpompi ihastua kuin samaiseen itse luettuna.

Listaamattomat yhtiöt sijoituskohteena

Täytyy myöntää että hieman ehkä petyin illan sisältöön. Olisin itse kuvitellut sen sisältävän enemmänkin asiaa itse listaamattomiin yhtiöihin sijoittamiseen, mutta se olikin suurilta osin yhtiöiden itsensä esittelyä. Omat odotukseni eivät oikein vastanneet tapahtumaa. Tosin, eipä minulle tulleessa sähköpostissa esimerkiksi ollut mitään mainosta Top Financesta tai Neoliticsistä. Kuvittelin että Privanet hoitaa yksin koko illan.

Aivan turha reissu ei kuitenkaan ollut, sillä mukaan tarttui pieniä tiedonrippeitä liittyen listaamattomiin yhtiöihin. Hyvistä pointeista sanottakoon ainakin pörssiosinkoja selkeästi kevyempi osinkoverotus, hajautuksen tuominen listattujen osakkeiden rinnalle, sekä pienemmästä kaupankäynnistä johtuvat rauhallisemmat liikkeet. Täytynee alkaa selvittämään tarkemmin listaamattomia yhtiöitä ja niihin sijoittamista. Aiemmin minulla on listaamattomista osakkeista jäänyt sellainen kuva, että niitä omistavat lähinnä yrittäjät itse, tai heidän lähipiirinsä. Ja jos tähän lähipiiriin ei kuulu, niin osakkeiden hankkiminen olisi vaikeaa. Taitavat nuo ajatukset joutaa täysin romukoppaan. Alankin tästä hiljalleen perehtymään listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisen perusteita. Jos jollakin on heittää hyviä tärppejä mistä lähteä liikkeelle, niin kommenttiosioon saa vinkata!
 

Jatkossa aion olla mukana enemmänkin

Jatkossa ajattelin kiertää OSKL:n tapahtumia enemmänkin, mikäli vain paikanpäälle kykenen. Nykyään Jyväskylässä asuvana kun matka tapahtumiin on lyhyempi ja sitä kautta kynnys madaltunut lähtemiselle. Suurimman riesan tässä minulle aiheuttavat vielä vuorotyöni, sillä iltavuoron osuessa kohdalle taitavat sijoitusillat jäädä väliin.

Suosittelen kaikkia OSKL:n jäseniä menemään rohkeasti näihin tapahtumiin. Erityisesti toivoisin oman ikäluokkani innostuvan näistä, etten joudu yksin minua kolme kertaa vanhempien seurassa olemaan. Vaikka porukan nuorin olinkin, en silti kokenut että minua olisi mitenkään katsottu kieroon tai muuten oudoksuttu. Rohkeasti vain mukaan siis kaikki muutkin nuoremman polven edustajat! Saattepahan sitä vastinetta sille kympin jäsenmaksulle (nuoriso-osaston hinta), kun käytte satunnaisesti nauttimassa iltakahvit leivällä liiton piikkiin.

***

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/osakesaastajien-keskusliiton-ja...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/onko-taalla...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 14.9.2017 19.57

Aiemmin pohdiskelin Nordnetin USA-kampanjaa, ja sitä miten Nordea siihen vastasi aika näppärällä tavalla. Tähän kun yhdistää Nordean tuon aiemmin mainitsemani valuuttatilin olemattomuuden, niin koin olevan hyvä hetki tehdä pieni välittäjävertailu Nordnetin ja Nordean välillä. 

***

Välittäjäsota: Nordnet vs Nordea

Julistin nöyrästi itse tässä blogissa välittäjäsodan alkaneeksi tiistaina 5.9.2017. Nordnet julkaisi ensin oman versionsa USA-kampanjasta, joka tosin sai hyvinkin negatiivisen vastaanoton piensijoittajien keskuudessa. Piensijoittajat olisivat arvostaneet ennemmin kaupankäyntikulujen pienentämistä, kuin arvontaa. Jo tässä vaiheessa osa piensijoittajista oli valmis hyppäämään kiinteällä prosenttihinnoittelulla osakkeita välittävän Nordean kelkkaan. Iso ja paha Nordea taas haistoi tässä erittäin kovan luokan näpäytyksen mahdollisuuden ja tekikin juuri sellaisen USA-kampanjan, jota piensijoittajat olivat kaivanneet.

Oikeastaan välittäjät ovat sotineet keskenään jo pidemmän aikaa, myös ennen tätä USA-kampanjaa. Taannoin Nordnet markkinoi itseään halvempana vaihtoehtona, sillä kivijalkapankit vain ahmivat piensijoittajien rahat. Noh, enää asiat eivät ole noin mustavalkoisia, vaan kivijalkapankki-Nordea on vakavasti kisailemassa asiakkaista Nordnetin kanssa.
 

Nalle Mayweather vs Suvi McGregor. Kuva saattaa olla manipuloitu. 

Yllä olevien sairaiden photoshop-taitojeni jälkeen tuskin kukaan ottaa tätä välittäjävertailua enää tosissaan, mutta yritetään silti. Tässä tekstissä on siis tarkoitus yrittää laskeskella, kumpi välittäjä nyt loppupeleissä on piensijoittajalle ystävällisempi, Nordnet vai Nordea.

Tasapuolisuuden nimissä heitän tässä vertailussa kaikki kampanjat roskakoriin ja teen laskelmani ns. pysyvin hinnastoin.

Esimerkkihinnoiksi olen ottanut 100e, 700e, 1100e, 1600e ja 2100e joita itse pidän eräänlaisia rajapyykkeinä eri ostosten kannattavuudelle.
 

Esimerkki 1: 100 euroa joka kuukausi osakkeisiin

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 100 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Kuten huomaamme, Nordean kiinteä hinnoittelu pieksee Nordnetin minimiveloitukset selvästi. Satasen kertaostoilla ei ole mitään järkeä lähteä tekemään Nordnetissä ostoja, sillä kaupankäyntikulut imaisevat varmasti vähintään tulevan vuoden tuotot.

Oma kommenttini:
Noin pienillä summilla en itse lähtisi miettimään suoria osakesijoituksia. Kaikilla mittareilla fiksumpaa olisi sijoittaa ETF:iin tai Superrahastoihin. Superrahastoissa saat kerralla kunnon hajautuksen (20-70 yhtiötä per rahasto) ja kulut ovat jopa ilmaiset (Superrahasto Suomi). Pahimmillaankin maksat vain 0,25 % (valuutanvaihdon takia, Ruotsi, Tanska, Norja) ja sen rinnalla Nordean 1-1,3 %:n kulut vaikuttavat jo kovilta.
 

Esimerkki 2: 700 euroa joka kuukausi osakkeisiin 

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 700 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Tällä kertaa tilastointi ei ole yhtä selvä. Kotimaisissa kaupoissa alkaa olemaan aika yhdentekevää tekeekö kaupat Nordnetin vai Nordean kautta. Muissa maissa Nordea on kuitenkin vielä selvästi halvempi.

Oma kommentti:
Itse pitäisin 700 euroa aikalailla ehdottomana alarajana yhtään millekään suoralle osakeostoksille. Omasta mielestäni ei ole kovinkaan järkevää omistaa sen pienempiä siivuja osakkeita, koska osuudet ovat auttamatta liian pieniä. Muutamilla satasilla sijoittavan kannattaisi ennemmin miettiä edellä mainittuja kasvurahastoja, esim. Superrahastot. Niistä saa hyvän hajautuksen halvalla.
 

Esimerkki 3: 1100e joka kuukausi osakkeisiin 

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 1100 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Nordealla hinnasto alkaa muuttumaan tässä vaiheessa, sillä nyt kaupankäynnistä veloitetaan 8 euroa. Kotimaan sijoitukset ovat Nordnetissa halvemmat, mutta Nordea vielä pieksee selvästi Nordnetin ulkomailla.

Oma kommentti:
Olen itse pitänyt 1100 euron kertalaakia hyvänä miniminä Ruotsin, Tanskan ja Norjan pörsseihin. Vaikkakin näistä vain Tukholman osakkeita olenkin ostanut. Lisäksi potin kasvaessa näkee miten esimerkiksi Helsingin pörssin kaupankäyntikulut pienenevät. Jos aiemmin olen puhunut prosentin maksimista, niin nyt aletaan jo pääsemään mukavasti sen alle.
 

Esimerkki 4: 1600e joka kuukausi osakkeisiin

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 1600 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Näillä summilla alkavat jo USA:n kaupankäyntikulutkin olemaan siedettävällä, eli prosentin tasolla Nordnetissä. Nordea taas on yhä hitusta halvempi, mutta ero on kaventunut.

Oma kommentti:
Näitä summia olen itse pitänyt miniminä Yhdysvaltoihin sijoitettaessa. Helsingin pörssiin näillä summilla mentäessä kulut tippuvat jo alle puolen prosentin, mikä on erittäin hyvä juttu. Näillä summilla teen vaikka kaksikin eri sijoitusta, ja silti kaupankäyntikuluni ovat pienemmät kuin tuo Nordean tarjoama prosentti.

Niin ja sellainen huomio vielä, että tuo 1600 euron Suomi-osto on Nordnetin kuluiltaan (0,438 %) jopa halvempi kuin kesän #pikkukaupat-kampanja (0,99 : 200 = 0,495 %).
 

Esimerkki 5: 2100 euroa joka kuukausi osakkeisiin 

Tässä viimeisessä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 2100 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Kun summat kasvavat näin suuriksi, alkaa Nordnet lähestyä entisestään Nordeaa. Tosin "kriittinen piste" tuntuu olevan 3200 euron kertaostot, sen jälkeen Nordnet alkaa olemaan edullisempi USA:ssa ja muualla Euroopassa.

Oma kommentti:
Itse olen ratkaissut pulman ostamalla suoria osakeostoksia vain satunnaisesti hyvän ostopaikan tullen. Muuten sijoitan joka kuukausi 50e + 50e Ruotsin sekä Tanskan Superrahastoihin 0,25 %:n kuluilla. Lähes poikkeuksetta kaikki suorat osakesijoitukseni ovat nelinumeroisilla summilla tehtyjä, ihan siitä syystä että saan kulut painettua mahdollisimman alas.

Muistakaa katsoa myös tulevaisuuteen - osingot voivat tuoda lisäkustannuksia 

Yksi piensijoittajan suurimmista virheistä on katsoa vain ostokuluja. Kuluja voidaan periä myös omistuksen aikana. Yleensä tästä mainitaan esimerkkinä vain ns. säilytyspalkkiot, mutta kuluja voi olla muitakin. Esimerkiksi valuutanvaihto osinkojen yhteydessä. Kirjoitin jo aiemmin Nordean valuuttatili-sekoilusta. Sen myötä joudut maksamaan osingoistasi aina 0,6 % kuluja, ja se on paljon. Nordnetin puolella ostohetki on ainoa kulu, joten sen jälkeen kaikki on ilmaista. Ei säilytysmaksuja, eikä osingoista tarvitse nipistää valuutanvaihtoa kunhan vain valuuttatili on aktivoitu.

Ostohetkellä valuutanvaihto Nordeassa maksaa aina 0,3 %, kun taas Nordnetissä selviää selvästi halvemmalla. Kaikista kalleimmillaankin se maksaa vain 0,25 %, mutta piensijoittajan kannattaa ehdottomasti avata valuuttatili. Tilin avaamisen myötä joudut vaihtamaan valuutan itse, mutta se ei ole monen sekunnin homma. Itse vaihdetusta valuutasta maksat vain 0,075 % valuutanvaihtokuluja, eli siis pääset neljä kertaa halvemmalla kuin Nordeassa.

Tämä valuuttatili ratkaisee mielestäni yllättävänkin paljon asioita Nordnetin eduksi. Itse olen pyrkinyt aina pääsemään max 1 %:n kaupankäyntikuluilla, joten Nordean 1 % + mahdollinen valuutanvaihto 0,3 % on jo yläkanttiin. Kaiken huipuksi siis kulut eivät jää tuohon 1,3 %, vaan sijoittaessani osinkoja uudelleen Nordea sipaisee niistä siivut aina pois. Voidaankin sanoa että uudelleensijoittamistasi osingoista välityspalkkio on jo 1,6 %. Ihan näin vertailun vuoksi sanottakoon, että mikäli tuo 1,6 % olisi jonkun rahaston merkintäpalkkio, sitä pidettäisiin aivan kohtuuttomana.

Esimerkkilasku
Nordean kovan valuutanvaihtopolitiikan aiheuttamia tuhoja osinkosijoittajalle en jaksanut laskea Excelissä, vaan laiskana tein ne Seligsonin korkoa korolle-laskurilla. Esimerkkilaskuissani kuvittelin, että sijoittaja saa 1000 euroa osinkoa jossain muussa valuutassa, ja Nordnetissä tuon tonnin voi sijoittaa kerralla uusiksi, mutta Nordea vie siitä 0,6 % eli 6 euroa. Nordnetin asiakas saa siis 1000 euroa uudelleensijoituksiin ja Nordean asiakas 994 euroa. Seuraavana vuonna taas uudet osingot, tosin korkoa korolle-ilmiön takia hieman suuremmat kuin edellisenä vuotena. Taas sama käytäntö, Nordenetin asiakas saa summan kokonaisuudessaan käyttöön ja Nordeasta sipaistaan pieni siivu pois. Laskuissa en huomioinut veroja ollenkaan, ja osinkokin oli joka vuosi sama 4 %.

Kun Seligsonin laskuriin laitetaan alkusummaksi 1000 euroa, jatkuvaan säästöön 0 euroa, oletettu sijoitusaika 20 vuotta, oletettu tuotto 4 % (keskimääräinen osinkotuotto) ja kuluiksi 0,6 % vuodessa, saadaan laskettua Nordean ja Nordnetin ero pitkässä juoksussa. Laskuri näyttää eroksi 239 euroa Nordnetin hyväksi. Näistä puolet tulevat tuosta 6 euron erosta (6e x 20 vuotta = 120e) ja toinen puolisko onkin sitten korkoa korolle-efektin tuloksia.
 

Mitä kannattaa ostaa mistäkin?

Nordnet:
 

  • Kotimaiset pörssikaupat (7e/kpl OSKL:n jäsenenä)
  • Pohjoismaiset osakkeet (erityisesti osinkoa maksavat)
  • Yhdysvaltalaiset osakkeet (erityisesti osinkoa maksavat)
  • Superrahastot ylivertaisia hinta/laatu-suhteeltaan

Nordea:

  • Eurooppalaiset euroissa noteeratut osakkeet (Saksa, Hollanti jne)
  • Pohjoismaiset osakkeet jotka eivät maksa osinkoa
  • Yhdysvaltalaiset osakkeet jotka eivät maksa osinkoa
  • Osakkeet joissa on tulevaisuudessa riski tapahtua jakautuminen tai muu riski joutua "välityspalkkioansaan" (katso case-QCP edempänä) 

Oma kommentti:

Itse ajattelin vetää yllä olevalla taktiikalla ostot. Pääasiassa käytän siis Nordnetiä johtuen omasta osinkoinnostuksestani, mutta Nordeaan voisin vakavissaan harkita esimerkiksi saksalaisia tai hollantilaisia osakkeita. Esimerkiksi Hollantiin sijoittava joutuu tekemään kauppansa vielä puhelintoimeksiantona. Tästäkin tulee hieman lisää kuluja. Nordeassa käsittääkseni ainakin suurin osa Amsterdamin pörssin osakkeista on normaalien toimeksiantojen saatavilla. 

 

Kenties jatkossa ostankin Saksan osakkeeni Nordean kautta. Saksasta minua kiinnostavat ainakin Muenich RE, sekä autoteollisuus (Daimler, BMW). Hollannissa taas Unilever voisi sopia hyvin salkkuun. Maksaahan se vieläpä osinkoa joka kvartaali.

Tosin pienenä miinuksena näkisin "pakollisen" yhden kaupan tekemisen kvartaalin aikana. Kun heitän sen "ensimmäisen kiven" ostojen muodossa, joudun joka kvartaalissa tekemään vähintään yhden kaupan välttääkseni useiden eurojen säilytyspalkkiot.

Lisäksi pitäisin mielessä mahdollisen riskin säilytyspalkkioiden muuttamisesta. Joskus tulevaisuudessa mahdollisesti Nordea voi alkaa perimään säilytyspalkkioita kaupoista huolimatta. Itse asiassa Nordealla on hieman ollutkin vastaavaa taipumusta joskus taannoisilta ajoilta. Ja ikävää on myös se, ettei ulkomaisia osakkeita voi siirtää ilmaiseksi Nordnetiin, toisin kuin kotimaisia voi. Mutta toisaalta, en tätä niin suurena riskinä pitäisi, että jättäisin Nordean kautta ulkomaan sijoitukset tekemättä.

Case-QCP
Itselläni on yksi ikävä sattuma, jossa jälkikäteen ajateltuna osake olisi ehdottomasti pitänyt ostaa Nordean kautta. Siitäkin huolimatta että panostin siihen kerralla noin 2500 euroa, eli pääsin tavoittelemiini 1 % kaupankäyntikuluihin. Osake oli nimeltään HCP Inc, ja kaikki meni hyvin siihen asti kunnes osake jakautui, ja sain salkkuuni noin 150 euron arvosta uusia QCP:n osakkeita. Niistä joutuisin maksamaan noin 10 %:n kaupankäyntikulut myydessäni. Mieleni tekisi ne myydä, sillä ne eivät ole ikinä maksaneet minulle osinkoa, vaan roikkuvat nyt salkussani tyhjänpanttina. Nordeassa näistä pikkueristä pääsisi eroon halvalla koska tahansa, mutta Nordnetin puolella voin joutua turhaan odottamaan kampanjaa jonka avulla pääsisin halvemmalla noista osakkeista eroon. Olen pariinkin otteeseen yrittänyt ehdottaa Nordnetille jonkinlaista "salkun siivouskampanjaa", jossa voisi päästä eroon pienistä eristä. Kuitenkin tähän mennessä mitään edistystä asian suhteen ei ole ollut parin vuoden aikana, ja QCP:n osakkeet roikkuvat yhä salkussani. 

Muut oheispalvelut

Nordnet
 

  • Valuutanvaihto valuuttatilin avulla 0,075 % (ilman valuuttatiliä 0,25 %)
  • Ei säilytysmaksua koskaan
  • Rahapodi, Nordnet-blogi
  • Shareville (keskustelupalsta) 
  • Superluotto (halpaa velkavipua) 

Nordea

  • Valuutanvaihto 0,3 % (ei mahdollisuutta valuuttatiliin)
  • Säilytysmaksu 2,95 e/kk mikäli ei tehtyjä kauppoja kvartaalin aikana
  • Nordea investor-palvelu (löytyy vastineet Rahapodille ja NN-blogille) 
  • Vaatii ainakin osittain muiden pankkipalveluiden siirtämisen Nordeaan.

Asiakaspalvelun laatu

Omien kokemuksieni perusteella Nordnet kyykyttää asiakaspalvelussa Nordeaa aivan sata-nolla. Jos unohdetaan Nordnetin USA-kampanja-sähläykset, niin koen saavani Nordnetistä aina hyvää asiakaspalvelua ja asiakasta kuunnellaan ongelmatilanteissa. Näitä minulla on ollut muutamia, esimerkki blogini puolelta. Myös kysymyksiin saa vastauksia nopeasti ja helposti. Nordeassa vastaukset kysymyksiin ovat vaihdelleet todella paljon aina eri asiakaspalvelijalta kysyttäessä. Tämä ei ole ollenkaan hyvä asia, sillä se antaa vain kuvan, ettei palveluntarjoaja itsekään tiedä mitä on tarjoamassa. Esimerkkinä juuri blogissani monesti mainittu valuuttatili-sähellys.

Loppupäätelmä: molempi parempi 

Tämän vertailun pohjalta voin todeta, että absoluuttista totuutta on mahdoton sanoa tässä sodassa. Kaupankäynnin edullisuus riippuu hyvinkin paljon siitä mitä ostetaan ja millaisilla summilla. Itse näkisin kuitenkin vahvimpana taktiikkana poimia rusinat pullasta. Luoda useampi salkku ja ostaa aina sieltä mistä halvimmalla saa.

Niin ja mikään ei velvoita sinua pitämään vain yhtä salkkua. Hyvin monesti törmään kysymyksiin "paljonko maksaa jos siirrän Nordnetin salkkuni Nordeaan?" Minä en ymmärrä miksi salkkua tulisi siirtää yhtään mihinkään vaikka uudet kaupat saisikin muualta halvemmalla. Siirto usein maksaa ulkomaisten osakkeiden kohdalla. Ja vaikkei se maksaisi mitään, niin siitä aiheutuu turhaa työtä. Mitään et kuitenkaan osakkeiden siirtämisellä hyödy.

***

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/valittajasota-nordnet-vs-nordea...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/eilen-kirjo...

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja - 14.9.2017 19.52

 

Miksi opintolaina on niin vihattu?

Opintolaina ei järin kiitelty valtion kädenojennus ole, vaikka opiskelijoille oikein tyrkytetään elämänsä halvinta lainaa. Opintolainan maine on hyvinkin negatiivinen ja se koetaan yleensä opiskelijan "viimeiseksi oljenkorreksi". Tässä tekstissä pyrin pohtimaan mikä tämän negailun aiheuttaa. Keksin heti kolme syytä miksi opintolaina on niin vihattu opiskelijoiden piireissä.
 

 

1. Opintolaina opintotuen kaverina

Opintotukea pidetään aina opiskelijan ensimmäisenä tulomuotona. Se on ihan selvä. Monet opiskelevat sijoittajatkin pyrkivät aina ensimmäisenä säilyttämään opintotukensa. Eräässä toisessa tekstissä tätä ajatusmallia hieman jo kritisoinkin, sillä kannattaa miettiä maksimoiko tuet vai tulot.

Opiskelijan tulolähteiden seuraava ja alempi porras on ansiotulo. Opiskelijat käyvät töissä, josta saavat luonnollisesti palkkaa. Palkkatulot vaikuttavat taas opintotukeen, ja tämän vuoksi ei ole mitenkään tavatonta törmätä sellaisiin opiskelijoihin, jotka eivät loppuvuodesta kirveelläkään suostu tekemään töitä. Mikäli töitä (eli tuloja) tulisi lisää, alkaisivat tuet napsia opintotukikuukausia pois.

Alin porras taas muodostuu otsikon aiheesta, eli opintotuesta. Monille se on se vihoviimeinen vaihtoehto. Tiedän tapauksia joissa pureskellaan mieluummin kynsiä ja eletään todella kurjaa elämää, ihan vain siksi ettei "tarvitse" opintolainaa nostaa. Vähän leveämpää elävien opiskelijoiden keskuudessa taas tuntuu opintolainan nostaminen olevan "köyhän merkki". Voi juku, en edes muista montako kertaa itse törmäsin opiskelijaelämässäni sellaisiin opiskelijoihin, jotka Euroopanomistajien elkein ja henkseleitä paukutellen tokaisivat muille "mun ei tartte mitään opintolainoja nostaa".

Ja toisaalta kyllähän tuon arvojärjestyksen ymmärtää. Ansiotuloja sinulta ei tulla perimään koskaan takaisin. Tai noh, mitä nyt Verottaja saattaa mätkyillä joitakin muistaa. Opintotukeakaan et joudu maksamaan takaisin, kunhan vain pidät huolen että saat opintopisteitä tasaiseen tahtiin, eikä tulorajasi pauku yli. Opintolainan taas joutuu maksamaan joskus takaisin. Ei ehkä aivan kokonaan (muista opintolainavähennys), mutta ainakin osan joudut joskus maksamaan takaisin.

Eli siis hakemalla vähän kärjistetyn esimerkin, opiskelija voi paremmalla omatunnolla ostaa haalarit päällä sen oluen ravintolasta palkkatuloillaan tai opintotuellaan, kuin opintolainalla. Kai se kaljakin maistuu paremmalta kun tietää, ettei tästä illasta tulevaa laskua tarvitse maksaa joskus tulevaisuudessa.
 

2. Suomalaisia opetetaan välttämään velkaa

Minä olen ollut aina kiinnostunut rahasta ja sijoittamisesta. Toki osaamistaso oli aika heikkoa ennen osakkeisiin perehtymistäni, siitäkin huolimatta että kahmin lukiossa kaikki yhteiskuntaopin ja talousmatematiikan kurssit mitä talo vain tarjosi.

Minä muistan miten meillä koulussa opetettiin raha-asioita. Yhteiskuntaopin tunneilla korostettiin sitä, miten laina on aina lainaa ja maksettava takaisin. Laina on ensimmäinen askel luottotietojen menettämiseen jne. Laina nähtiin pelkkänä uhkana, eikä lainkaan mahdollisuutena. Näin opetettiin siis yläasteen ja lukion pakollisilla kursseilla. Ihan ymmärrettävää, etenkin peruskoulun puolella. Lukiossa olisi toki voinut minun mielestäni jo alkaa myös kertominen lainankäytön mahdollisuuksista. Suorastaan surkuhupaista oli, että vapaaehtoisella talousmatematiikan kurssilla, joka sisälsi paljon erilaisten sijoituskohteisiin perehtymistä ei sanallakaan puhuttu lainalla sijoittamista. Opetuksen pointti oli sielläkin sama. Lainarahaa ei kannata koskaan sijoittaa, sillä hävitessäsi kaiken, olet syvissä ongelmissa.

Muistan itsekin miten 19-vuotiaana aloin ihan oikeasti perehtymään sijoittamiseen. Törmäsin johonkin nettiuutiseen aivan tavallisesta kansalaisesta, jolla oli sijoitusasunto. Muistan vieläkin miten naureskelin ylimielisesti tuolle toiminnalle, kun tuo asuntosijoittaja sanoi ottaneensa velkaa sijoitusasuntoon. Vastahan minulle oli opetettu koulussa, miten lainan ottaminen on ensimmäinen askel luottotiedottomuuteen. Eli minä vetelin koulun oppien mukaan mutkia suoriksi, ja näin touhussa aivan järjettömät riskit. Mitä jos vuokralaista ei löydy? Tai vuokralainen vuokrien maksun sijaan pistää kämpän remonttiin? Lopputulemana asuntosijoittajalla on velkavankeus, ja leipäjono kutsuu heti. Noh, onneksi omakin tietotaito on karttunut tässä matkan myötä.

Sama juttu opintolainassa. Opintolainassa säikähdetään sen loppupäätettä -laina. "Mitä jos en saa töitä heti valmistuttuani? Mitä jos saan joskus potkut? Minäkin joudun sinne leipäjonoon heti. Jos en ota lainaa, ei ole riskiä päätyä velkavankeuteen." Näin kai monet kuvittelevat.

Jos minä saisin päättää, niin alkaisin vähintään lukiossa jo opettamaan velkavivutusta. Peruskoululaisten varmaan kannattaa suosiolla antaa olla, siellä takapenkkien häiriköt saattavat vain kustua oman taloutensa mikäli lainanottoa jopa suositellaan. Enkä suinkaan tarkoita sitä, että lukiolaisillekaan tulisi mitään Jukka Oksaharjun sijoitustaktiikoita*. Lukion valinnaisilla kursseilla tulisi ehdottomasti jo kertoa perinpohjainen ajatus velkavivun ideasta.

3. Nuoret opiskelijat eivät ymmärrä lainan halpuutta

Viimeinen ja kenties se suurin syy opintolainan vihalle opiskelijoiden keskuudessa on, ettei ymmärretä miten halpaa lainaa opintolaina on. Enkä tarkoita tällä nyt sitä että opiskelijat olisivat typeriä, vaan että nuoret opiskelijat eivät parinkymmenen ensimmäisen ikävuotensa yleensä joudu ottamaan mitään velkaa. Koska mitään velkaa ei tarvita saati haeta, ei ole mitään kuvaa siitä paljonko laina voi maksaa. Ja mikä on sitten halpa hinta lainalle.

Veikkaan että moni tajuaa opintolainan halpuuden vasta pari vuotta opiskelujen jälkeen. Tuolloin kun haetaan yleensä asuntolainaa, tai mahdollisesti jopa autolainaa. Silloin vasta aletaan saamaan kuvaa siitä, missä hinnoissa lainat pyörivät. Esimerkiksi autolainaa hankkiessa tulee varmasti opintolainaa ikävä, kun autolaina pitää sisällään erilaisia maksuja tilinavausmaksusta aina kuukausittaiseen käsittelymaksuun. Puhumattakaan siitä varmaan kymmenkertaisesta korosta.

Omat kokemukseni opintolainan korosta vs muut lainat
Minullekin tuo opintolainan halpuus ilmaantui eteen jälleen kun hain asuntolainaa. Suosittelen lukemaan asuntolaina-projektini kolmannen osan, jossa kerron miten onnistuin ankaralla kilpailutuksella pudottamaan lainan hintaa alaspäin. Hyväksyin asuntolainaani varten vasta 9. tarjouksen, ja se oli 0,7 % marginaali (+12 kk Euribor) sekä toimituskulut 160 euroa. Yhdeksän tarjouspaperin hakemisen lisäksi sain pelattua ehtoja halvemmiksi 8 kvartaalia kestäneellä ASP-säästämisellä sekä osittain myös viiden vuoden aikana kasaamani osakesalkun avulla.

Eli siis noin puoli vuotta kestänyt projekti, joka sisälsi varmaan kymmenien tuntien uhraamista eri pankkikonttoreilla, puhelimessa tai sähköpostin ääressä. Neuvotteluissa minulla oli mukana "kättä pidempää", eli ASP-säästötili ja osakkeita. Kaiken tämän jälkeen minulle jäi asuntolainaan vielä 0,7 %:n marginaali ja järjestelypalkkioita 160 euroa.

Siinä oli asuntolainan hinta ankaran kilpailutuksen ja muiden lainansaantia helpottavien pitkäaikaisten kikkojen myötä. Mitäpä minä maksan sitten opintolainasta? Opintolainan suhteen menin sieltä mistä aita on matalin. Hain sitä ainoastaan Nordeasta, enkä tinkinyt yhtään ehdoissa tai muissakaan asioissa. Opintolainan korko 0,5 % (+12 kk Euribor). Muutkin opintolainan kulut ovat vähintään miedot. Asuntolainassa maksan joka kuukausi käsittelymaksuja reilu pari euroa. Järjestelypalkkioon menee 160 euroa, ja pahimmillaan minulta koitettiin siitä nyhtää melkein 500 euroa. Opintolainan järjestelypalkkio Nordeaan oli kympin. Lisäksi osa kansalaisista maksaa asuntolainansa takauksestakin rahaa. Minulta sitä koitettiin nyhtää 920 euroa. Opintolainalla taas on ilmainen valtion takaus. Aika halpaa vai mitä?

Osa opiskelijoista ei selvästi myöskään ymmärrä opintolainavähennyksen tai opintolainahyvityksen merkitystä. Näitä hyvityksiä tai vähennyksiä ei ollut olemassa minun yläaste- tai lukioaikoinani, joten en tiedä opetetaanko niitä nykyään ennakkoon kyseisissä oppilaitoksissa. Ainakaan oma ammattikorkeakouluni ei mitään opetusta tästä mahdollisuudesta antanut. Veikkaankin, että mikäli kaikilta Suomen korkeakouluopiskelijoilta tentattaisiin mitä on opintolainavähennys, varmaan parilla kymmenellä prosentilla opiskelijoista tulisi tyhjä paperi takaisin. Tai sitten se sisältäisi väärän vastauksen. Minä nimittäin ihmettelen, ettei tämä innosta kaikkia opiskelijoita ottamaan opintolainaa.

Näillä eväillä suosittelen kaikkia opiskelijoita nostamaan opintolainansa. Te ette tule saamaan enää koskaan muualta näin halpaa lainaa kuin opintolaina.

*) Jukka Oksaharju loi mittavan omaisuutensa erittäin suurella velkavivulla. Jo alta parikymppisellä Oksaharjulla oli sijoituslainaa salkussaan satoja tuhansia euroja kun vuosi 2008 ja finanssikriisi yllättivät kaikki. Ilmassa oli ainekset todelliseen katastrofiin, mutta Oksaharju selvisi veneen keinumisesta melko vähäisin vaurioin. Oksaharju oli tieto-taitonsa avulla osannut valita salkkuunsa hyviä laatuyhtiöitä, jotka selvisivät kriisistä melko vähäisin vaurioin, ja pelastivat näin Jukan veneen. Tämän vuoksi en ihan aloittelijoille lähtisi Oksaharju-tason velkavivuista kertomaan, sillä keskiverto kansalainen ei varmasti vastaavan tason kriiseistä yhtä kuivin jaloin olisi selvinnyt.

Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

***

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/miksi-opintolaina-on-niin-vihattu.html

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/kylteri-investment-opintolaina-tuottama...