Olet täällä

Viimeisimmät viestit - Metsäsijoittaja

Metsäsijoittajan matkassa - 12.5.2019 6.39

Niin ei itselläkään missään tapauksessa ole tarkoitus lopettaa metsäsijoittamista ja luopua metsistä. Enemmänkin niin, että nykyistä markkinatilannetta voi hyödyntää kohteissa, jotka ovat yksittäisiä tiloja kauempana muista tiloista tai etenkin taimikkovaltaisista kokonaisuuksista. Jälkimmäisessä vielä voi olla se etu, että jos hankinta on suht tuore ja itse on tehnyt paljon hakkuita, ei metsävähennyspohjat tuloutuisi vaan päin vastoin, voisi saada kirjanpidollisen tappion.

Metsäsijoittajan matkassa - 11.5.2019 22.28

Tämä on aihe mihin minulla ei ole antaa eksaktia vastausta. Kun puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta, se yhdistetään usein entisen ajan harsintaan. Tällöinhän metsästä poistettiin tietyn läpimitan mukaiset puut sekä ei välitetty jäljelle jäävästä pohjapinta-alasta. Tottakai tällöin metsän kasvu ja puuntuotontakyky kärsii. Nykyistä jatkuvaa kasvatusta ei tule sekoittaa entisaikojen harsintaan.

Suomessa on viimeinen puolivuosisataa panostettu jaksollisen kasvatuksen kannattavuuteen, käytännössä jatkuva kasvatus on ollut mahdollista vasta viisi vuotta lainsäädönnön puitteissa. Toisin sanoen tieteellistä tai kokemusperäistä faktaa ei löydy keneltäkään Suomesta. Vääntö jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen välillä perustuu lähtötietoihin ja niiden asettamiseen. Tottakai kumman tahansa filosofian saa näyttämään kannattavammalta kunhan vaan valitsee mieleiset lähtötiedot. Fakta on myös se, että mitä suurempi laskentakorko asetetaan, sitä varmemmin kannattavammaksi muodostuu se toimintatapa, missä suuret alkuinvestoinnit vältetään. 

Jatkuvan kasvatuksen kannattajat viittavat usein muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin, mutta kaiken kattavaa faktaa, mikä soveltuu niin turve- että kivennäismaalle tai mille tahansa lämpösumma-alueelle, ei ole olemassa. Meidän maantieteellisellä alueella jatkuva kasvatus johtaa pitkällä aikavälillä kuusettumiseen, koska mänty ja koivu eivät sovellu kasvamaan alikasvoksena kovin hyvin. Tietysti pienaukoilla ja luontaisella uudistamisella voidaan eri puulajeja kasvattaa.

Minulla on sekä jaksollisesti että jatkuvalla kasvatuksella hoidettuja kuvioita. Oma kokemukseni on se, että jatkuvalle kasvatukselle ei ole vielä olemassa markkinoita. Toisin sanoen puunostajat eivät ole sitä täysimääräisesti sisäistäneet. Tämä käytännössä tarkoittaa huonoja kantohintoja. Jos/kun jatkuva kasvatus yleistyy, varmasti puunostajien tulee suhtautua eri tavalla siihen. Nyt käytännössä monelle puunostajalle jatkuva kasvatus on kirosana, mikä tarkoittaa, että puun kantohinta on lähellä toisen harvennuksen hintoja.

Jos kuviolla on valmiiksi eri-ikäistä metsää ja alikasvosta, on mielestäni loogista hyödyntää jatkuvaa kasvatusta. Jos puolestaan kuvio on hyvin homogeeninen eli puut ovat samankokoisia ja -ikäisiä, on järkevämpi noudattaa jaksollista kasvatusta. Aikaväli, millä puhtaan homogeenisen kuvion saa muutettua eri-ikäisrakenteiseksi vie hyvin pitkän ajan ja sisältää riskejä. Kaikkihan toki riippuu laskentakorosta. Käytän itse paljon yläharvennuksia, vaikka ne virheellisesti usein jatkuvaan kasvatukseen liitetäänkin. Uusi laki on metsänomistajan kannalta hyvä, koska se mahdollistaa tapauskohtaisen arvioinnin. Ja näinhän se pitääkin mennä, että metsänhoitotapa valitaan tapauskohtaisesti kannattavuuden pohjalta.

Metsäsijoittajan matkassa - 9.5.2019 19.29

Kaksi tekemääni tarjousta jäi tarjouskilpailussa vaille voittoa. Tuli taas todettua, että todella kuumana käy metsätilakauppa. Toisesta palstasta jätin todella kovan tarjouksen, reilusti yli hintapyynnön ja tuotto-odotuksessa olin valmis ottamaan riskiä mm. hoitotöissä. Silti tarjoukseni jäi aivan lähtötelineisiin voittajaan verrattuna. Kun kuulin välittäjältä voittaneen tarjouksen summan, en voinut vastustaa kiusausta ja syöttää sitä exceliin. Minun lähtötiedoilla ja tuolla kauppahinnalla, olisin päässyt laskennallisesti noin 2 % tuottoon. Pitäkööt tunkkinsa! 

Ei voi muuta sanoa kuin, että joku joko a) osaa hoitaa metsää tuottavammalla filosofialla b) tyytyy pienempään tuottoon c) saa halvempaa lainarahaa tai sitten patjan alla on vaan ylimääräistä millä kasvattaa pinta-alaa tuotosta niin välittämättä.

Yksi tarjous on vielä vetämässä, mutta alkaa näyttää ettei sekään johda mihinkään. Mielessä pyörii ajatus, että pitäisikö vieläkin hyödyntää kuumaa markkinatilannetta ja vähentää pinta-alaa.

Metsäsijoittajan matkassa - 5.5.2019 14.26

Vihreiden Osmo Soininvaara kirjoittaa tänään blogissaan:

"Suomen metsissä on todella vähän puuta. Päivän Hesarin mukaan sitä on hehtaaria kohden noin kolmannes siitä mitä Saksassa, minkä seurauksena Saksan metsissä on puuta selvästi enemmän kuin Suomen metsissä, vaikka metsäpinta-alaa on on paljon vähemmän.

Osittain tämä johtuu tietysti pohjoisesta sijainnista, mutta suurelta osin malttamattomasta ahneudesta. Viiden prosentin (!) tuottovaatimus saa kaatamaan metsän keskenkasvuisena. Siitä ilmasto ei kiitä. Jos diskonttokorko olisi maltillisempi, toimittaisiin ilmaston kannalta vastuullisemmin."

 

Parahin Osmo. Viiden prosentin tuottovaatimus perinteisellä "tehometsätaloudella", missä tuotetaan maksimi määrä kuutioita, on sula mahdottomuus nykyisillä puunhintatasolla sekä metsänhoitokustannuksella suuressa osassa Suomea. Pohjois-Suomessa karuimmilla mailla päästään 1-2 % tuottoihin. Ymmärrät varmaan Osmo, että kovin moni ei ole halukas sijoittamaan puuntuotannon maksimointiin tällaisella tuotto-odotuksella, etenkin kun eräät puolueet ovat jatkuvasti tuomassa esiin erilaisia maksuja metsätaloutta kohtaan sekä rajoittamassa puumarkkinoita.

Toisen lompakolla on aina helppo pelastaa maailmaa. Metsätila ja siellä kasvavat puut ovat jonkun omaisuutta. Olisiko Vihreät puolueena valmiita maksamaan metsänomistajalle korvausta ilmastollisten seikkojen huomioimisesta? Jos lupaatte puusta paremman korvauksen kuin metsäsektori, niin minä annan omat puuni vaikka lahota metsässäni. 

 

Metsäsijoittajan matkassa - 4.5.2019 19.40

von Fyrckendahl kirjoitti:

Mihin niiden tuotot sitten perustuvat?

En halua yleistää kaikkien metsärahastojen toimintaa, enkä kaikkien rahastojen esitteisiin/toimintatapoihin tutustunutkaan, mutta tässä omia ajatuksia yleisellä tasolla. Metsärahastojen täytyy korkeiden kulujen takia hoidattaa metsiään korkealla laskentakorolla, mikä tarkoittaa suurempia hakkuumääriä lyhyemmällä kiertoajalla. Markkinoille on tullut myös jatkuvan kasvatuksen rahastoja, joiden tavoitteena on minimoida metsänhoitokustannuksia. Seuraavia tuloja hakkuiden kautta sitten saadaan odotellakin pitempään. Toimintaa tuleekin laajentaa ostamalla lisää metsäkiinteistöjä. Sinälläänhän tämä on oikea tapa, mitä itsekin noudatan (suuri laskentakokorko), mutta yksittäisellä metsäsijoittajalla toiminnan laajentaminen on yksinkertaisempaa kuin isolla rahastolla, koska myytäviä metsätiloja on rajoitetusti markkinoilla tarjolla. Rahastojen kiinnostuminen metsistä on nostanut reilusti hintoja ja rahastotkin ovat joutuneet maksamaan ns. ylihintaa.

 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Mitenhän voisi karkeasti haarukoida jonkin yhteismetsän omistusten arvoa? Katselin erään yhteismetsän tasetta, jossa metsän arvo oli lähellä nollaa, joten taseesta ei tunnu olevan hyötyä arvon määrittämisessä. Vaikka hakkuumäärä ja tuotto olisivat nolla, se ei haittaisi, kunhan osuuden hinta alittaisi metsän arvon.

Onko ihan toiveajattelua, että metsää tai yhteismetsää saisi ostettua alle sen taloudellisen arvon? Pörssistä on helppo ostaa kiinteistöyhtiöitä alle niiden kiinteistöjen arvon, mikä tekee mahdolliseksi tehdä hyviä voittoja myös matalatuottoisilla kiinteistöillä.

Yleisesti ottaen metsää kannattaa ostaa alle puuston arvon. Joskus on ollut markkinoilla se tilanne, että yhteismetsän puukuutioita myytiin halvemmalla kuin yksityismetsien puukuutioita. Tämä tosin ei taida enää päteä. Henkilökohtaisesti en sijoittaisi yhteismetsään, jonka hakkuumäärät ja tuotto ovat nolla. Yhteismetsän arvoa tulee lähteä arvioimaan vastaavasti kuin yksityisen metsän arvoa eli nettonykyarvolaskelman kautta. Yhteismetsille on lähes poikkeuksetta tehty metsänhoitosuunnitelma, josta selviää tulevaisuuden tulot ja menot. Taseessa voi sen lisäksi olla soravarantoja, mökkitontteja tms. Eri asia sitten on, johdetaanko yhteismetsää siten, että sijoittajan arvioimat tulot ja menot toteutuvat tai että realisoidaanko taseessa olevat mökkitontit. Tässä auttaa hieman, jos selvittää historiassa maksetut ylijäämät. Jos yhteismetsä on pystynyt jakamaan tasaista ylijäämää ja jos sijoittajan osuudesta tarjoamalla hinnalla muodostuu riittävä tuotto, on yhteismetsällä näyttöjä sijoituspäätöksen tueksi.

Metsäsijoittajan matkassa - 1.5.2019 16.46

Yhteismetsissä verotus on kevyempää suomalaisiin metsärahastoihin verrattuna. Metsärahastot käyttävät metsäasiantuntijayrityksiä, jotka veloittavat rahastoilta hoitopalkkioita. Yhteismetsissä usein henkilöstökustannukset ovat hyvin kurissa, eri asia sitten on, onko asioista päättämässä sellaiset henkilöt, joilla on intressi ja kyky maksimoida osakkeenomistajan tuotto. Yhteismetsissä myös hyödynnetään käsitykseni mukaan osakkaiden (talkoo)työtä ja esim. soravarantoja. Yhteismetsiin sijoittamista tukee myös yhteismetsän metsävähennyspohjan hyödyntämismahdollisuudet, mitkä rahastoilta puuttuvat. Toki jos vertaa metsärahastojen ja yhteismetsien raportoituja tuloksia viime vuosilta, hakkaa metsärahastot yhteismetsät. Metsärahastot eivät mielestäni ole kuitenkaan toiminnan kannalta niin kestävällä pohjalla, jotta tuloja olisi tasaisesti tulossa jatkossakin, vaan niiden toiminta edellyttää sijoitusten laajentamista ja velkarahan käyttöä.

Yhteismetsäosuuksia myydään esim. metsatilat.fi -sivustolla. Mitä olen seurannut myytäviä osuuksia, ne hinnoitellaan aika kalliiksi eli ilmeisesti kysyntää on. Yleisesti ottaen, jos vertaa osuuksien hintapyyntöä ja sitä paljonko yhteismetsä jakaa ylijäämää osuutta kohden, on tuotto jäänyt 1-2 % välille. Ylijäämähän on osakkaille verotonta tuloa. Yhteismetsä sijoitusmuotona on aika pieniriskinen, mutta tuon suuruinen tuotto ei minulle riitä. Yhteismetsäosuudet eivät välttämättä ole myöskään aina kovin likvidejä.

Metsäsijoittajan matkassa - 30.4.2019 11.33

Nagamorich kirjoitti:

Keskustelu on varmasti monelle hankalaa, kun ei ole varsinaista kokemusta aiheesta tai ei puhu "metsäsijoittajaa" :)

Ainakin itselle näin, todella hankala esim. quotetun (hyvän ja mielenkiintoisen) tekstin jälkeen löytää mitään relevanttia lisäarvoa keskustelulle

Muutama viesti saataneen aikaiseksi, jos haluaisit kansankielistää käytettyjä termejä.

Jalkautumisen seurauksena vaikuttaisi löytyneen erinomainen kohde? Kuinka monta metsäkauppaa olet tehnyt ja mikä on näppituntumaa, että onko arviointivirheitä molempiin suuntiin vai onko näissä vinoumaa?

 

Minäkään en ole metsäalan koulutusta saanut henkilö, joten välttämättä kaikki käyttämäni termit eivät ole metsäalan virallista sanastoa. Käytin tosiaan aiemmassa kirjoituksessani termejä "ohutturpeinen tai kivennäismaa" sekä lyhenteitä "VT- ja MT-pohja". Kieltämättä nämä vaatisivat tarkemman avaamisen, jotta metsäsijoittamissen aloittamista pohtivatkin pysyisivät mukana. Kun lähdin ajatuksiani kirjoittamaan, ei ollut tarkoituskaan tehdä mitään metsäalan perusteet -blogia vaan tuoda vaihtoehtoisia näkemyksiä perinteiseen toimintamalliin verrattuna. Tämä toimii osaltaan omien ajatusten jäsentelypaikkana, ja toki haluan kannustaa osaltani etenkin nuoria sijoittamaan metsiin.

Niille ketkä vasta pohdiskelevat olisiko metsä sopiva sijoitusvaihtoehto, netti tarjoaa apua terminologiaan ja peruskäsitteisiin. Totta kai myös itse pystyn tarkentamaan sisältöä, joten kysykää vain rohkeasti. Jokaisen on itse tehtävä se päätös, millä filosofialla omia metsiään hoitaa. Omat kirjoittelut pyrkivät kyseenalaistamaan pitkälti valloillaan olleen puuntuotannon maksimoinnin metsäsijoittamisessa. Kuten alkuun kirjoitin, olen itsekin vasta metsäsijoitusuran alkupuolella. En ole nähnyt kylvämäni siemenen tai istuttamani taimen kasvaneen tukkipuuksi, joten en uskalla väittää olevani mikään metsäguru. Joka vuosi pyrin tekemään niin metsätilakauppoja että puukauppoja huomioiden toki markkinatilanne.

Metsäarviointi vaatisi omat kirjoittelunsa, mutta tässä lyhyesti ajatuksia. Jos metsään laitetaan 10 henkilöä tekemään metsäarvio, saadaan 10 erilaista lopputulosta. Puun pohjapinta-alan ja puuston korkeuden mittaamisen osaltakin saadaan erilaiset tulokset, puhumattakaan siitä, miten tukkiprosentti arvioidaan. Perinteisesti lehtipuusto arvioidaan alakanttiin samoin kuin kuviot, joissa puustoa on paljon. Vastaavasti taas vähäpuustoiset kuviot helposti arvioidaan yläkanttiin. Kun katsoo myös tehtyä metsäarviota, kannattaa kiinnittää huomioita millä tavalla se on tehty. Voi olla, että esim. metsäkäynti on tehty 2 vuotta sitten ja puuston määrää on kasvatettu laskennallisesti. Eli metsässä ei ole käyty kahteen vuoteen, milloin myöskään metsäarvio ei sisällä mahdollisia tuhoja esim. myrskyn jäljiltä. Metsäarvioissa (summa-arvo) puuston odotusarvokerrointa (suhteellinen arvokasvu > laskentakorko) käytetään usein mielivaltaisesti. Olen nähnyt kuvioita, joissa nuorelle metsälle on asetettu suuri odotusarvokerroin samalla kun puustossa on nähtävissä vakavia hirvituhoja ja mitkä eivät mahdollista tukkipuun syntymistä. Vastaavasti kohteille, joille on tulossa harvennus lähiaikoina, on asetettu suuri odotusarvo. Mutta eihän niille tuleville harvennushakkuussa kaadetuille kuitupuille odotusarvoa sovi laskea! On erittäin tärkeää, että oppii itse tunnistamaan paljonko puuta metsässä on ja, että pystyy arvioimaan sen kasvua sekä sitä kautta tulevia hakkuuajankohtia ja -määriä. Tämän taidon ei opi muuta kuin kokemuksen kautta ja on hyvä jos alkuun siihen saa tukea kokeneemmalta henkilöltä. Huomioitavaa on, että metsäarvio on nimensä mukaisesti vain arvio. Todellisuus paljastuu vasta kun puut menevät hakkuukoneen rullien läpi. Johonkin kuitenkin sijoituspäätös on perustuttava ja minä perustan sen mieluummin omaan arviooni kuin muiden tekemään. Relaskooppi on minulla aina taskussa metsässä kulkiessa, toki silmämääräisesti pystyy kokemuksen myötä tekemään arvioita, kuten nimimerkki Ese totesikin. Ja jos relaskooppi on jäänyt pois matkasta niin tarvittaessa peukaloa voi käyttää apuna, jos se on kalibroitu oikein ;)

Metsäsijoittajan matkassa - 30.4.2019 9.32

von Fyrckendahl kirjoitti:

Mitä vaihtoehtoja on suoralle metsänomistukselle?

Luetteletkin niitä vaihtoehtoja.

Metsärahastoista hieman jo aiemmin avasinkin omaa mielipidettä. Ne tarjoavat suhteellisen yllätyksetöntä ja pientä tuottoa. Metsärahastot ovat viime vuosina ostaneet isossa määrin metsätiloja etenkin UPM:ltä. Osa näistä rahastoista on jo sen jälkeen yhdistetty tai myyty ulkomaille. Metsärahastot pystyvät muodostamaan isoja tilakokonaisuuksia, joissa metsänhoito on kustannustehokasta ja puunmyyntiä voidaan tehdä isoissa erissä, jolloin saatava hinta on parempi. En kuitenkaan luota, että rahastonhoitaja on ns. kasvollinen omistaja, joka pystyy tuntemaan kohteensa niin hyvin, että pystyy optimoimaan metsäntuoton suhteellisen arvokasvun kautta. 

Yhteismetsässä myös korostuu laaja-alaisen toiminnan hyödyt metsänhoidon kustannusten minimoimiseksi sekä puunmyynnin eräkokojen kasvattamiseksi. Yhteismetsä ideana on erittäin hyvä ja valtio kannustaa liittämään metsieen osaksi sitä. Yhteismetsän päätöksistä vastaa osakaskunnan kokous, missä päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä. Olen kuullut jopa kauhutarinoita siitä, miten yhteismetsien hoitaminen on jopa politikointia ja lobbausta lähipiirien edun maksimoimiseksi. Vaikka yhteismetsää johtaisikin tilojen liittymisen ajankohtana osaava henkilöstö, on olemassa riski siihen, että valtaan pääsee myöhemmin sellaiset tahot, jotka eivät maksimoi muiden osakkaiden tuottoa.

Pörssinoteerattuja metsäsijoitusyhtiöitä (REIT) ei Suomessa ole. Ulkomailta näitä on ostettavissa, mutta minun täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, etten ole näihin juurikaan tutustunut. 

Kun henkilökohtaisesti ostaa metsätilan, saa merkittävän hyödyn metsävähennyspohjan kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että 60 % puunmyyntituloista (tai muista tuloista) voi saada verottomana. Tästä iso kiitos Kepulle! Metsävähennyspohja on erittäin arvokas niillä tiloilla, missä on paljon heti hakattavaa puustoa. Toisaalta metsävähennyspohja ei ole tilakohtainen eli vaikka ostat taimikkovaltaisen tilan, missä ei ole heti hakattavaa puustoa, voi hyötyä siirtää toisen tilan hakkuisiin. Metsävähennys tuloutuu siinä vaiheessa kun metsätilan myy. Tästä kirjoittelinkin aikaisemmin kun pohdin metsätilojen flippausta.

Toinen syy verotuksen lisäksi, miksi haluan omistaa metsätilat itse ja pitää niissä päätösvaltaa on se, että pystyn maksimoimaan tällöin tuottoa tilakohtaisesti. Minun sijoitusfilosofiani ei perustu pelkästään puuntuotantoon vaan hyödynnän metsätilamarkkinoita puolin ja toisin. Pystyn tilakohtaisesti optimoimaan sitä, mitä investointeja voin tehdä vai onko järkevämpi luopua tilasta. Tämä tietysti vaatii hyvää tuntemusta metsätilojen ominaisuuksista ja näkemystä niiden kehittymisestä. Kannattamattomia investointeja (=puuntuotannon maksimointia) ei tehdä, mikä ei aina esim. yhteismetsissä ole itsestäänselvyys.

Kolmas näkökulma pitää metsätilat omissa käsissä on se, että pystyy hyödyntämään omaa osaamistaan ja aikaa metsänhoidossa. Jos ostaa metsänhoitotyöt avaimet käteen -palveluna, jää tuotot usein keskinkertaisiksi. Tässäkin sinun pitää tietää mitä metsänhoitotöitä tarvitset. Toisaalta metsäsijoitusta ei pidä tehdä työllistääkseen itseään vaan raha pitää saada tekemään työtä puolestasi. Itsellä ei aika eikä osaaminenkaan riitä kaikkia metsänhoitotöitä tekemään itse, mutta pienillä kohdennetuilla työsuorituksella pystyn parantamaan tuottoa.

 

Metsäsijoittajan matkassa - 29.4.2019 17.27

Metsäsijoittaminen ei tunnu saavan tällä palstalla keskustelua aikaiseksi tai herätä suuria intohimoja... Kirjoitellaan kuitenkin tähän väliin hieman mitä itse tuli tehtyä reilun viikon lomalla metsäsijoitusten suhteen. Lomalla suuntasin pohjoiseen (Pohjois-Pohjanmaa) tekemään hoitotoimenpiteitä omille tiluksille sekä arvioimaan kolme myytävänä olevaa palstaa. Paikoitellen oli vielä lunta maassa, mutta suurelta osin maa sulana.

Pari päivää meni noin 2 hehtaarin taimikon varhaisperkaukseen. Tälle oli jo aiemmin haettu Kemera-tuki eli reissusta aiheutuneet kustannukset sekä pieni vaivanpalkka tästä muodostui. Kohteena viime vuonna ostettu sijoituskohde, missä kyseinen kuvio oli noin 7 vuotta sitten ojitusmätästetty männikön taimikko. Kohde oli ohutturpeinen VT-pohjainen ala (itse en olisi näillä lämpösumma-alueilla näin raskasta alkuinvestointia tehnyt). 

Yksi päivä vierähti 2 hehtaarin uudistusalan raivaamiseen. Viime syksyllä n. 100-vuotias männikkö siirtyi motokouran kautta sahoille ja jäljelle jäi harva aluskasvusto, mitä ei voi käyttää uudistamisessa hyödyksi. Tämä aluskasvusto sai nyt kyytiä ja toukokuun aikana kohteelle tehdään äestys/männyn kylvö. Kohteena osittain VT- ja MT-pohjainen kivennäismaa. Avohakkuulla oli jäänyt pari säästöpuuryhmää, mistä kaulasin haavat vesomisen vähentämiseksi.

Yksi päivä vierähti tämän kesän hakkuuleimikoiden suunnittelussa ja valmistelussa. Kesäkohde tarkoitus kilpailuttaa toukokuussa.

Noin kolme päivää vierähti kolmen myytävänä olevan palstan arvioinnissa. Taustaksi olin tutustunut jokaisen myyntiaineistoon ja tehnyt alustavat laskelmat sijoituspäätöksen taustalle. Maastokatselmuksilla tutustuin kohteeseen ja tarkastelin myyntiaineiston paikkansa pitävyyden ja muut mahdolliset asiat. Muutamia yleisiä huomioita:
- Alkukevät on hyvää aikaa audioita kosteampien kohteiden vesitaloutta, kun näkee ojituksen toimivuuden.
- Alkukevät on myös hyvää aikaa arvioida metsäteiden toimivuus kelirikkoaikana.
- Aina välillä epäilen, että metsäarvioiden tekijät eivät ole jalkautuneet syvälle metsän siimekseen, vaan arvio on tehty toimistolta tai tieltä. Jälleen kerran tuli vastaan kuvio, missä arvion tekijä väittää pelkkää kuitupuuta olevan kuviolla 100 m3/ha, mutta usean relaskooppiarvion jälkeen väitän tuloksen olevan yli 160 m3/ha ja että kuviolla tukkiprosentti on lähellä 40 %. Se kumpi on lähempänä totuutta, paljastuu vasta sitten kun moto on käynyt kohteen läpi, mutta aika paljon eroa arvioissa on. Itse luotan omiin arvioihin ja toki näinhän se on tehtävä, koska taloudellinen riski on minulla.

Yleisesti ottaen viikko tuli metsässä touhuttua raivaussahan, relaskoopin ja muistiinpanojen kanssa.Toimistotyöntekijälle tällainen kertaluonteinen rypistys tuo aina hieman selkäkipuja ja väsymystä, mutta toisaalta menee hyvänä kuntoiluna ja saa purettua päivätyöstä aiheutunutta stressiä. Omasta metsänhoitotyöstä voisi todeta, että pitkään olen pyrkinyt eroon ns. ylilaadun tekemisestä. Raivauskohteella on tullut aina käveltyä edestakaisin, jos on huomannut taakseen jääneen yksittäisiä vesoja tai liian pitkiksi jääneitä kantoja on pitänyt palata lyhentämään. Vaikka tekee itselleen, työn tuottavuus on tärkeää ja siksi sitä pitää pyrkiä jatkuvasti parantamaan. 
 

Metsäsijoittajan matkassa - 10.4.2019 20.40

Vanha metsälaki tosiaan johti useimmissa tapauksissa suurempaan tukkiprosenttiin jaksollisen kasvatuksen metsissä. Vanha laki kuitenkin oli metsäsijoittamisen painajainen, koska vaadittiin tietty ikä tai puuston keskiläpimitta, jotta avohakkuutoimenpide oli lainmukainen.

Tästä tullaankin käsitteeseen suhteellinen arvokasvu, mikä lasketaan, kun vuotuinen puuston euromääräinen kasvu jaetaan puuston arvon ja maapohjan metsätaloudellisen arvon summalla. Huom. tämä maapohjan metsätaloudellinen arvo ei ole markkinoilla myytävän maan arvo, vaan sillä haetaan tulevien puusukupolvien kasvatuksesta saatua tuottoa.

Puuston euromääräinen arvo kasvaa toki puuston vuosittaisen kuutiomääräisen kasvun myötä, mutta myös siinä tilanteessa missä vähempiarvoista puustoa muuttuu arvokkaammaksi puustoksi (esim. kuitupuu à tukkipuu). Huomioitava myös on, että puun hinta vaihtelee, jolloin se vaikuttaa niin puuston arvoon kuin vuosittaiseen euromääräiseen kasvuun.

Suhteellinen arvokasvu huomioi puustoon sitoutuneen pääoman. Suhteellista arvokasvua verrataan vaihtoehtoisen sijoituksen tuottoon. Jos metsäsijoittajalla on korkea tuottovaade, johtaa se puuston nopeampaan kiertoaikaan eli toisin sanoen puusto hakataan paljon nuorempana. Se johtaa myös siihen, että huonokuntoiset kuitupuuvaltaiset tilat voivat joutua moton operoimaksi, koska pelkkä kuitupuun kasvattaminen ilman tukkisaantoa ei ole kannattavaa. Palataan vanhaan metsälakiin. Jos sinulla oli huonokuntoinen kuitupuuvaltainen kuvio, ei ollut paljon vaihtoehtoja muuta kuin odotella avohakkuukelpoisuutta.

Tuo mainittu korkokanta vaikuttaa myös maapohjan metsätaloudellisen arvon määrittelyssä. Jos käytetty korkokanta on pieni, on tulevien puusukupolvien arvo suurempi, mikä johtaa siihen, että hakkuut suoritetaan myöhempänä.

Suhteellisen arvokasvun ja tuottovaatimuksen suhteen kannattaa pyöritellä eri skenaarioita excelissä. Suhteellinen arvokasvu on tärkein mittari määrittelemään hakkuun ajankohdan, laajuuden ja voimakkuuden.