Viimeiset pörssipäivät ovat jo sulkeutumassa, joten avaan uuden aiheen vuodenvaihteen palautekeskusteluista kun en kehtaa sotkea Akin blogin kommentointeja.
Mielikuvat:
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, mutta tällä kertaa en jäätynyt, en panikoinut enkä jäänyt tuleen makaamaan. Tein systemaattisesti rationaaliseksi kokemiani peliliikkeitä, joiden seurauksena salkku on paremmin balanssissa kuin lähtiessä ja odotan ensi kesänä ennätyssuurta veronpalautusta.
Palaute:
Perseelleenhän se meni ja pahasti. Passiivisilla indeksirahastoilla voitin niiden vertailuindeksin marginaalisesti kiihdyttämällä DCA ostoja helmi- huhtikuussa. Ostin systemaagisesti aivot narikassa muutaman kuukauden kk-erän kokoisen vakiomodulin lisää jokaisesta -10% portaasta. Ostoehto toteutui kolmesti ja neljäskin oli lähellä. Kesäkuussa huomasin, että omassa ja Rouvan rahastoissa kahden vuoden lisäykseen yhden vuoden aikana puuttuu enää yksi moduli, jonka lisäsin neljännen kesäkuussa. Kun meillä normaali vuosittainen kk-erien lisäys on enää vajaa 5% rahastosalkun koosta, ei parin vuoden kiintiöllä tehdä ihmeitä, vaikka ajoitus osuikin hyvin ja oikeaan suuntaan mentiin.
Voitettuani vertailuindeksini OMXHGI:n edellisen vuosikymmenen keskiarvona aloitin uuden vuosikymmenen häviämällä indeksille pahasti. Vain +5% tuotto koko vuonna on huono tulos.
Rouvan salkun sain sen sijaan vedettyä mielestäni oikein hyvin +25.1 % vuosituotolle. Sijoitusvakuutusten, passiivisten rahastojen ja suorien osakesalkkujen kokonaistuottoprosentti oli kolmanneksi suurin vuosikymmeneen ja koska alkupääoma on kasvanut tasaisesti, euromääräinen tuotto häviää vain ennätysvuodelle 2019.
Seli, seli...
Koska en ole treidaaja, en saanut kiinni laskusta myyden, vaan aloin vasta pohjalla balansoida salkkua varovasti yritys tai pari kerrallaan myyden ja defensiivikseksi kokemiani lappuja tasapainoisempina kasoina takaisin ostellen. Tämä oli kutakuinkin nollasummapeliä, mutta sain sentään aikaan säästöjen turvin selkeän määrien lisäyksen alemmalla hintatasolla. Yritysvalintoina vaan salkkuni isoin positio Sampo (-10.7%), Elisa (-8.6%). Pienemmillä painoilla UPM (-1.3%) ja Nordea (-8.2%) eivät suoranaisesti auttaneet asiassa, kuten ei myöskään Aktian ja Nordean panttivangiksi jääneet osingot, eikä Sampon Nordean vuoksi alentunut osinko.
Oma ja Rouvan salkku ovat toisistaan tietoisia, eli pientä lisähajautusta tehdään päällekkäisyyksiä välttäen. Hänelläkään ei ole ihan puhdas veikkausrivi, koska pari lappua tippui vuoden aikana. Aiemmin kuutosen päältä ostetut Atriat jäivät viime vuoden päätöslukemista, samoin Kemirat ja Tellut. Mutta näiden lisäksi Neste, Konecranes, Olvi ja Ålandsbanken osuivat Rouvan salkkuun. Sekä Tikkurila, jotka myin jo ja juustohöyläsin muihin lappuihin vielä ennen vuodenvaihdetta. Yhteensä +25.1% eli vuodenvaihteen samppanjat jäävät aika selvästi minun piikkiini.
Plan 2021:
Indeksirahastojen kk-erät on jo ohjelmoitu maksettavaksi kuukausittain taas vuodeksi. Tietenkin.
Osakesalkkujen osalta en näe tarpeelliseksi suurta muutosta, koska häviöstäni huolimatta en juuri nyt viitsi lähteä myymäänkään isoimmat tappioni tänä vuonna aiheuttaneita Sampoa, UPM:aa ja Nordeaa. Elisaa kevensin kolmanneksella hintaan 53.26, koska valintataulukkoni Elisa rivillä lukee perusteluna "osinko" ja alle 17 € ostamieni Ellujen osinkoprosentti on pudonnut puoleen siitä perusteesta, jolla ne ostin. Mutta kyllä osinkosalkkuun sopii hieman Elluakin, joten lopuilla ei ole kiirettä.
Olen systemaattisesti ostanut kummankin salkkuihin jatkuvasti lisää yli brutto-osinkojemme, mutta uuteen vuoteen lähdetään nyt niin korkealta arvostustasolta, että rauhoitan peliä tietoisesti. Rahastojen kk-erät jatkuvat ja osingot bruttomääräisinä takaisin palkasta veron osuuden jatkaen ettei maailman kahdeksas ihme mene rikki. Mutta ellei parempaa tarjousta tule, saa olla sitten siinä.
Vanhojen sijoitusvakuutusverokuorien pääoma on jo allokoitu osakkeisiin ja halvempiin passiivisiin rahastoihin vuosia sitten, ja nyt on tuottoakin purettu nyt pari vuotta muihin sijoituksiin pienemmällä pääomatulon veroprosentilla pysytellen. Rouvan auton piti vaihtua jo viime kesänä, mutta ehdin tunkea rahat pörssiin jo ennen kesää. Meillä auto vaihtuu vain kesällä, koska käytetyn seulontaehtona on sekä VIN koodin 10 ensimmäistä merkkiä että varustelistan rastit kaikki oikein, joten sitä aikaa menee aina vähintään kuukausi ja sen ajaksi pitää saada harrasteauto liikenteeseen vailla riskiä oman isotöisen hitsausurakan pilaamisesta suolalla. Sijoitusvakuutusten viimeinen moduli on kummallakin realisoimatta ja ne ajattelimme polttaa kevytmielisesti Rouvan hyasintinpunaiseen Mersuun.
Mitenkäs teillä muilla on mennyt (kun saatte numerot ojennukseen pörssien sulkeuduttua)?
