Pitää miettiä mitä tämä merkitsee sijoittamisen kannalta.
Aika nihkeä tilanne, sillä suuri osa pörssiyhtiöistä liittyy tavalla tai toisella kulutustavaraketjuun kun investointitavaroiden sekä välituotteiden kysyntä riippuu lopulta kulutustavarakysynnästä, investointitavarakysynnästä sekä rakentamisesta. (Esim. rautamalmi, kierrätysmetalli, mahdolliset seosmetallit ja hiili ovat raaka-aineita ja teräs tai rosteri välituote.). Toki jos yrityksellä valtava hinnoitteluvoima voi hiipuvan kysynnänkin tilanteessa tehdä katetta, mutta rajun hinnoitteluvoiman yhtiöt ovat usein valmiiksi kalliita.
Omassa salkussa on yhä paljon sijoituksia öljy- ja kaasuinfraan sekä vähän vähemmän kiinteistöjä(REITtejä). Näiden olettaisi olevan kuitenkin aika defensiivistä kun tuotantokustannukset rakennus- tai hankintakustannusten puolella ovat tiedossa menneisyydessä, toki korkotason nousu voi sotkea vapaata kassavirtaa. Samaan aikaan on toki merkittävää tilojen kysyntäriskiä, varsinkin REIT-puolella. Toki osa öljy- ja kaasuinfrasta muuttuu myös ajan funktiona väärässä paikassa olevaksi, mutta se on vähemmän suhdanneherkkää kuitenkin.
Mutta pitäisihän sitä nyt jotain ei niin ilmiselviä tästä tilanteesta hyötyjiäkin olla jossain piilossakin? Kaivosteollisuus on kuitenkin nyt aika kovasti arvostettu ja aika suhdanneherkkä ala kuitenkin. Suorat sijoitukset öljyyn ja kaasuun olisi ehkä pitänyt tehdä aiemmin, toisaalta öljy- ja kaasuinfraan on minulla ollut ja on yhä paljon sijoituksia.
Kai tässä jostain nurkan takaa joku muutoksesta hyötyjän osuma löytyisi? Toisaalta osassa sektoreita on jo kursseista jonkin verran huipuista kadonnut, vaikka ei ainakaan US markkina vielä minusta ole aika todennäköistä taantumaa sisään hinnoitellut.