Osa katsoo asioita sukupolvien yli. Ei maksimoida omaa kulutusta, vaan pyritään jättämään jälkipolville elämisen edellytykset. Esimerkiksi sisällissodan sattuessa lähetetään perheestä joku ulkomaille turvaan tai tienaamaan rahaa. Silloin on hyvä, jos raha riittää matkalippuihin ja matkakassaan eikä tarvitse lähteä kumiveneellä tai orjatyöhön. Jos taas rauha säilyy ja muiltakin katastrofeilta vältytään eikä rahoja tarvita hengissä pysymiseen, niitä voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle lahjana tai perintönä.
Se ajattelu, että raha on kuluttamista varten, on hiukan vastakkainen tämän ketjun teeman kanssa. Jos elämän tarkoitus on varmistaa, että ehtii kuluttaa kaikki rahat, kuluttaminen kannattaa toki aloittaa mahdollisimman pian. Kulutuskyky voi heiketä paitsi sodassa myös sairauden tai onnettomuuden iskiessä tai vaikkapa saadessa yllättävän herätyksen muita kuin kulutusarvoja korostavaan elämäntapaan.