jelly kirjoitti:
Tämähän sen alleviivaa, omasta asenteesta kaikki on loppujen lopuksi kiinni. Luulen että jos ei pysty tuntemaan merkitystä koskaan, edes hetkittäisesti, normaalissa työssä, elo ei välttämättä ole sen auvoisempaa joutomiehenäkään.
Kyllä mä luulen että aika harva rakennussiivooja tuntee siitä rakennuksesta ylpeyttä niin kuin arkkitehti ja muu suunnittelija.
Eikä tyytyväisyys välttämättä johdu siitä, että arkkitehdin työ on kiinnostavampaa. Motivaatio tulee paljolti myös arvostuksesta ja statuksesta, jota siivoja tuskin saa. Palkka ja status liittyy usein myös toisiinsa, mutta ei aina. Esim. startupissa status voi olla korkea, mutta palkka ei.
Ehkä vähän turhaa maalailla illuusioita siitä, että riippumatta työtehtävästä, siitä saatavasta arvostuksesta ja palkasta kaikki voivat kokea työnsä yhtä mielekkääksi ja arvokkaaksi?
Toki on aina se stoori miten siivoja eteni toimitusjohtajaksi.