Jos tykkäsi Spinal Tapista, tykkää tästäkin. Suomessa tehdään siis laadukastakin komediaa. Suosittelen pientä tissuttelua sivussa. Arvostelijan mieltymyksistä todettakoon, että Luokkakokous 2 ja Se mieletön remontti olivat pohjanoteerauksia, kun taas Napapiirin sankarit oli erinomainen.
Netflixistä katsoin kaikki Wallanderit, joista osan olin nähnytkin. Nämä käyvät hyvästä ruotsinkurssista, kun laittaa ruotsinkielisen tekstityksen päälle. Hassua kyllä, sarja aavistuksen paranee loppua kohden, mikä on epätavanomaista. Ei kyllä mikään viiden tähden poliisisarja, mutta jos kuitenkin kolmen ja puolen. Hyvää vaihtelua amerikkalaiseen humppaan.
Taas mutkuttaisin vähän suomalaisista käsikirjoittajista, jos jaksaisin. Mutta Suomessa tehdään nykyään hyvää Nordic noiria ja sellaisten ystäville Karppi on ilman muuta laadukas ratkaisu. Jonkun verran realistisemmalla pohjalla vedetään kuitenkin kuin Sorjosessa.
Suomessa tehdään välillä varsin hyviä dokkareitakin. Se on tosin valitettavaa, että näitä taitoja käytetään myös agendajournalismina, eli esimerkiksi selitetään Talvivaaran ympäristökatastrofista, kun pariin lampeen päästettiin pakkotilanteessa vähän sulfaatia.
Areenasta näkee Pekka Myllykoski (Freud, Marx, Engels & Jung laulaja) dokkarin, joka oli kankkusessa katsottuna vanhalle fanille aivan huikea veto.
Ja hyvä katsoa siinäkin mielessä, että viinan kanssa läträäminen ei ole ihan täysin harmitonta hommaa. Voi esimerkiksi alkaa näyttää aika pöhöttyneeltä ja saattaa kaverit Jim Beamia lukuun ottamatta pikku hiljaa kaikota. Henkikin voi mennä.
Miekin olin dokkarissa. Tosin löysin itseni yleisöstä vain, koska tiesin olleeni muistokonsertissa ja tiesin missä aina nykyisin seison kaikilla Tavan keikoilla. Silmälasitkin auttoivat, muilla ei näkynyt sinisiä mustilla sangoilla.
Vaikka atropologia ei kiinnostaisi, mutta jos kulttuurisodat Marxilaisen maailman näkemyksen ja biologian välillä kiinnostaa, niin suosittelen hyvää dokumenttia Heimon salaisuudet, joka kertoo Amazoneilta löydetystä heimosta ja siitä mitä löydöstä seurasi viihde ja tiedemaailmassa. Dokumentissa on paljon mielenkiintoisia käänteitä ja iljettäviä kohtia lähinnä sen päähenkilöiden moraalittomuuden kautta:
Sitten voi katsoa Cannibal Holocaust elokuvan, joka ilmestettyään kiellettiin lukuisissa maissa, mutta löytyy (ainakin toistaiseksi) youtubesta. Siinä on käytettyä dokumentissa löytynyttä heimoa osana juonta. Ja vaikka ei liity suoraan realiteetteihin, niin omaa paikkansa elokuvakulttuurissa (huom. vain vahva mahaisille):
Spike Leen Da 5 Bloods Netflixillä oli pahahko pettymys. Tosin tässä oli takana kovat odotukset. Olisi pitänyt uskoa Hesarin Juho Typön arvostelua, jossa kehuttiin maasta taivaaseen. Yleensä katson IMDB:n ennen katsomista ja alle seiskan jätän väliin ilman erityisiä syitä. Maailmassa on nimittäin paljon katsomattomia hyviäkin leffoja. Tarkistin katsomisen jälkeen ja 6,7 siellä törröttää. En kuitenkaan kadu katsomista, koska Jasper Pääkkösessä Spike Leessä on liikaa väistettävää.
Sen sijaa Areenassa oleva Tyhjiö oli positiivinen yllätys. Kun 13.000 katsojaa saanut leffa kerää neljä Jussia, ovat yleensä kaverit tykänneet, eli tekotaiteellista pashaa odotettavissa. Nyt oli sentään jotain ihan hauskaakin, vaikka kyseessä oli suomalainen draamakomedia, joka mediaanina tarkoittaa, ettei ole oikein draamaa eikä komediaa.
Toki sanoisin, että tyhjiössä Da 5 Bloods > Tyhjiö. Mutta markkinaodotukset olivat suhteellisesti paljon korkeammalla Spike Leessä kuin Aleksi Salmenperässä.
Sellaisia vajaan kolmen tähden leffoja molemmat, joiden katsominen vaatii jonkun spesiaalisyyn, kuten Spike Lee/Jasper Pääkkönen tai suomalaisen elokuvan seuraamisharrastuksen.
Katsoin dokkarisarjat Hillary Clintonista ja Busheista sekä dokkarit Hrutshevistä ja Gorbatshovista. Jos poliittinen historia dokumenttimuodossa on vähänkään kiinnostavaa, nämä ovat kaikki hyviä.
Erityisesti Gorbatshov oli hilpeä ja kovilla haastateltavilla varusteltu. Äijähän on itsekin vielä elossa ja venäjäänsäkin olin ymmärtäväni. Tosin tekstityksellä katsoin. Hauskahko anekdootti oli, kun Itävallan televisiossa oli ensin uutinen, että etanat kannattaa pyydystää olutuoppiin ja sen jälkeen, että Unkarin ja Itävallan ulkoministerit leikkasivat rautaesiripun. Jota tosin filmiä varten täytyi rakentaa takaisin, kun oli jo purettu. Sivistyneet ihmiset tietävät kaksi Miklos Nemethiä: toinen voitti keihään Montrealissa 1976 ja toinen oli Unkarin pääministeri 1988-90, kun rautaesirippu Unkarista alkaen purettiin.
Spike Leen Da 5 Bloods Netflixillä oli pahahko pettymys. Tosin tässä oli takana kovat odotukset. Olisi pitänyt uskoa Hesarin Juho Typön arvostelua, jossa kehuttiin maasta taivaaseen. Yleensä katson IMDB:n ennen katsomista ja alle seiskan jätän väliin ilman erityisiä syitä. Maailmassa on nimittäin paljon katsomattomia hyviäkin leffoja. Tarkistin katsomisen jälkeen ja 6,7 siellä törröttää. En kuitenkaan kadu katsomista, koska Jasper Pääkkösessä Spike Leessä on liikaa väistettävää.
Sen sijaa Areenassa oleva Tyhjiö oli positiivinen yllätys. Kun 13.000 katsojaa saanut leffa kerää neljä Jussia, ovat yleensä kaverit tykänneet, eli tekotaiteellista pashaa odotettavissa. Nyt oli sentään jotain ihan hauskaakin, vaikka kyseessä oli suomalainen draamakomedia, joka mediaanina tarkoittaa, ettei ole oikein draamaa eikä komediaa.
Toki sanoisin, että tyhjiössä Da 5 Bloods > Tyhjiö. Mutta markkinaodotukset olivat suhteellisesti paljon korkeammalla Spike Leessä kuin Aleksi Salmenperässä.
Sellaisia vajaan kolmen tähden leffoja molemmat, joiden katsominen vaatii jonkun spesiaalisyyn, kuten Spike Lee/Jasper Pääkkönen tai suomalaisen elokuvan seuraamisharrastuksen.
Ei uponnut edes loppuun asti Da 5 Bloods. Kiva nähdä Jasper elokuvassa, mutta koko Vietnam setup vaikutti teennäiseltä eikä kuvastanut esim nykyvietnamia enää. Iso pettymys.
Katoin juuri Areenasta mainion Norjalaisen EXIT-sarjan (Suositus, tästä varmaan Akikin tykkää) ja ei se hedonismin maksimoiminenkaan ihan kaikilta tuntunut futaavan long run.
Tää oli kyllä melkoista tunnemyrskyä herättävä sarja. Suositus täältäkin.
Exit oli kyllä Ylen sarjaksi verrattain hyvä. Ihmettelin vain, miten ne pojat ehtivät hoitaa rahastojansa kun kamaa piti vetää vähän väliä :D Kai se jotenkin on onnistunut, perustuihan toi tositapahtumiin. Mutta en spoilaile sen kummemmin. Keistähän pörssihaista toi sarja on tehty?
Areenassa on myös kaksosainen dokkari Bezos ja Amazonin valta. Ihan mielenkiintoinen jos yhtiön toiminta kiinnostaa. Tokihan sitä sais raflaavan dokkarin kyhättyä vaikka Coca-Colasta tai Applesta, mutta silti ihan katsomisen arvoinen. Onko yhtiön monopolille pantava stoppi vai onko yhtiön toiminta vain kapitalismia...
Netflixin Black List -sarjalle oon yrittänyt lämmetä mutta ihan vielä en ole koukussa.
Katoin juuri Areenasta mainion Norjalaisen EXIT-sarjan (Suositus, tästä varmaan Akikin tykkää) ja ei se hedonismin maksimoiminenkaan ihan kaikilta tuntunut futaavan long run.
Tää oli kyllä melkoista tunnemyrskyä herättävä sarja. Suositus täältäkin.
Jos PikkuPro suosittelee, en lähtökohtaisesti katso. Viihdemakumme ovat yhtä lähellä kuin Li Anderssonin ja Wille Rydmanin poliittiset näkemykset. Mutta Juhan ja Astrixin suositukset olivat sen verran painavia, että katsoin. Sehän olikin sitten varsin mainio. Kakkonenkin on tulossa, ja menee "must see" -osastoon.
En yhtään ihmettel, miksi suomalainen elokuvaväki haluaa karistaa Aku Louhimiehen keskuudestaan. Koska muut tekevät niin hirveätä pashaa, että hävettää verrata.
Päädyin eilen kolumnin kirjoitettuani korjaamaan kankkusta raskaahkolla käellä. Jopa ehkä uutteen nousuun. Joten päädyin katsomaan itsekseni YLE Areenaa. Mie hönössä on hyvin vastaanottavainen melkein kaikelle viihteelle. Hercule Poirot uusinnat menevät hyvin. Ja siihen itse asiassa päädyinkin katsottuani Armi elää! Kokonaan ja Putoavia enkeleitä puoleen väliin. Yleensä en jätä mitään leffaa puoleen väliin. Kun pitäähän se katsoa, miten siinä käy. Nämä kaksi olisi saanut jäädä aloittamatta. Tässä ei kyllä taida maailma parantua, koska tuskin kukaan täällä näiden katsomista harkitsikaan.
Oli työ hehkutettu Joker-elokuvakin kyllä melkonen pettymys. Melko vaikee tuolta Netflixistäkään on enää mitään katsottavaa löytää. Muutama hyvä sarja siellä on, mutta nekin jo useempaan kertaan katsottu.
Netflixin Dark-sarjalle vaffa suositus. Saksalaista laatutuotantoa scifin ja aikamatkustuksen merkeissä. Paikoin melkoisen ahdistavaakin. Sarja saatiin päätökseen kolmessa kaudessa, jotka kaikki nähtävissä.
Netflixin Godless (2018, IMDB 8,3) sopii kankkuspäiväksi erinomaisen hyvin. Jos siis realistisesta westernistä sattuu tykkäämään. Katsoin kaikki seitsemän episodia putkeen. Tykkäsin ehkä jopa enemmän kuin Deadwoodista. Sitä kyllä katsoin jonkun verran tipattomanakin.
Oli hilpeää bongata näyttelijöitä mm. Narcosista, Kovasta laista ja Downton Abbeystä.
Lisäksi sivistyin Utahin sodasta 1857-8, jossa mm. mormonit pukeutuivat intiaaneiksi ja tappoivat yhden uudisasukasvankkurikaravaanin kaikki yli 7-vuotiaat, eli jonkun 120-140 henkeä. Käsitykseni uskonnollisista fanaatikoista pysyi tosin ennallaan, eli siinä suhteessa sivistystä ei tullut. Tämä ei siis kerro siitä, vaan yksi päähenkilöistä kertoo olevansa henkiin jätettyjä lapsia Mountain Meadows Massacresta ja lämpesin googlailemaan. En nähdäkseni spoilannut tässä mitään.
Toki nytkin jäi vähän toivomisen varaa juuri siihen realistisuuteen, mutta mie olenkin realisminitti.
Tässä ketjussa ei kukaan ole tainnut mainita Le Bureau:ta. Tämä lienee niitä harvoja asioita joista olen Dharman kanssa samoilla linjoilla, kannattaa katsoa (eikä edes lopu ihan heti, 5 tuotantokautta / 50 jaksoa tehty). Löytyy Areenasta, en ole tarkistanut mihin asti katsottavissa. Auttaa myös ranskan opiskelussa, jos joku sellaista harrastaa.
Ai niin, ei kannata hylätä heti, jos eka jakso vaikuttaa huonolta. Kyllä se siitä käyntiin lähtee.
Downton abbey oli kyllä yks parhaista sarjoista. Sitäkään ei vaan enää Netflixistä löydy. Muutenkin tuollaiset historiaan sijoittuvat sarjat ja elokuvat ovat melko kehittäviä, kun välillä herättävät kiinnostuksen googlailuun jostain menneestä tapahtumasta/asiasta. Suomalaisista tämäntyylisistä Hovimäki oli yllättävän katsottava.
Mutta nyt pakko siirtyä taas puoleksi tunniksi laatuvihteen eli salkkareiden pariin x)
En ole aivan samoilla linjoilla Downton Abbeyn laadun suhteen mutta se löytyy minusta Amazon Primesta, joka kolmen euron kuukausihinnalla taitaa olla yksi halvimmista suoratoistopalveluista. Sieltä löytyy myös aika hyvin kaikenlaisia vanhempia leffoja, joista ainakin iäkkäämmät palstalaiset saattavat tykätä. Ja se Clarksonin uusi autospedeily, joka sopii hyvin julkisissa ja krapulassa katsottavaksi.
Tuo Akin puffaama Godless pitää ottaa haltuun. Siinä esiintyvä Scoot McNairy (Narcos, True Detective) kuuluu omiin suosikkeihin ja kaverin tähdittämä "Halt and Catch Fire", imdb 8.4, on erinomainen sarja, jonka luulisi kiinnostavan varsinkin palstan tietoteknisesti valveutuneita lukijoita. Toimii kyllä erinomaisesti tällaiselle tumpelolle taloustieteilijällekin.
Vaikka osaan omasta ja äitin mielestä englantia ihan hyvin, kävi #Tenet'issä Inceptionit: päädyin tuijottamaan tekstityksiä, että pysyisin edes ajoittain kartalla. Dunkirkissä sentään pysyi mukana alkukielelläkin, varsinkin kun tiesi lopputuloksen.https://t.co/pprPQ9mFLx
Täytynee paikata muutama aukko, mitä Christopher Nolanin leffoista on jäänyt väliin. Heppu tekee jotain muuta, mitä muut.
Toki logiikkanillittäjänä vingun päähenkilöiden hönöistä ja huonolla logiikalla tekemistä päätöksistä. Mutta kuvat olivat niin komeita, että annan osin anteeksi.
Sanoisinko vahva neljä tähteä. Voi olla, että toisen katsomisen jälkeen heltiäisi enemmänkin, kuten Hesarin arvostelijalta. Tosin mie annan vitosia tavallaan helpolla, mutta toisaalta jos naisen takia otetaan riski maailman pelastamatta jättämisestä, ei vitosta vaan enää tule.
Le Bureaussa olen edennyt nyt kakkoskauden loppuun. Olen aivan lääpälläni siihen, että sammakonsyöjät puhuvat odotusarvoista ja prosenteista eivätkä neroloi. "Epäonnistuu 20-prosenttisesti" on ihastuttavan täsmällinen ilmaisu, vaikka nerolat eivät sitä koskaan ymmärrä. Vaan jänkäävät, että ei sitä voi tietää, onko se kaksikymmentä. Tässä vaiheessa miulla tulee yleensä kiire johonkin muuhun keskusteluun.
The Boys joka löytyy ainakin Amazon Primesta on outo, mutta aika kova sarja jos sattuu tykkäämään tummanpuhuvasta supersankarikamasta kuten hero. K18 aivan aiheesta.
Täältä myös ääni Halt and Catch Firelle. Tuo oli jollain tapaa myös hyvä fiktiivinen aikamatka tietotekniikan alkuajoille.
Amazon Prime itsellä käytössä, kun sillä saa myös ilmaisen subin Twitch Primeen (tosin itellä Amazon Prime 5,99€/kk, puoleen hintaan vissiin 6kk).
Sieltä uusintakatselussa on Tudors ja Man in the High Castle on ihan näyttävä sarja myös, kannattaa tsekata. Jotain dokumentteja on myös, ja tarjonta on tuntunut paranevan roimasti viimeisen vuoden aikana (kikkailemalla voi saada paremman tarjonnan esimerkiksi Ruotsin kautta).
Vanhemmista sarjoista mainitsisin Battlestar Galactican. Uusin Star Trek: Picard löytyy sieltä myös, mutta itselle se tökki heti alkuun. Jos Ylestä ei aiemmin tullut katsottua, niin historiafriikille sinänsä fiktiivinen trillerisarja Deutschland (1983) on myös hyvää katsottavaa.
Piti nyt sitten käydä se Tenet katsomassa, niin tietää edes mistä puhutaan. Visuaalisen hienouden kokemus jäi varmaan vähän vajaaksi, koska näin sen varsin pienessä teatterissa (yritän mahdollisuuksien mukaan tukea Turun ainoaa ei-Finnkino-teatteria). Tämä pisti ehkä paneutumaan itse tarinaan enemmän, ja se ei minusta valitettavasti ihan kanna loppuun. Alku oli aika intensiivinen, mutta puoliväin paikkeilla se jotenkin lässähti, kun turhan moni koukku oli ennalta arvattavissa. Ja se pakollinen romanssinpoikanen oli tosiaan aika lähellä pilata tunnelman. Eikä pelkästään siksi, että John Denzelinpoika Washingtonin "love interest" Elizabeth Debicki heitti käytännössä ihan saman roolin kuin The Night Manager -sarjassa joku vuosi sitten.
No mitäs porukka on mieltä, kun ollaan nyt viikon katottu? Tainnu tuotanto laittaa koko budjetin pörssiin nousuhuumassa, kun ei tunnu olevan varaa järjestää kunnon aktiviteettejä noille.
Aki Pyysing kehuu #Tove -elokuvaa: "Pessimisti ei pety, mutta voi yllättyä hyvinkin iloisesti. ”Tove” yllätti kaikki odotukseni yhtä reilusti kuin Sergei Bubka olisi ylittänyt viisi metriä. Jos siis olisi niin alhaalla olevan riman yli joskus hypännyt.https://t.co/csShA3TT58
Aivan mahtava arvostelu ja vähän kyllä nauroin vedet silmissä! Jos käyttäisin Facebookia, jakaisin tämän seinälläni oitis. Mutta otan eukkoni mukaan ja lähden leffaan kyllä katsomaan tän heti kun kerkee.
Katsoin Arbitragen Areenalta (mm. Richard Gere & Susan Sarandon) viimeistä debattia odotellessani. Älkää muut hukatko aikaanne, vaan katsokaa jotain muuta.
Kaikille niille, joilla Jenkkien politiikka hallitsee just nyt enemmän ajattelua, kuin THL suosittaisi, niin HBO:n "Recount" ja "Game Changer" on just sellaista uber laadukasta old school poliittista viihdettä, jotka kannattaa yytsiä jos ei ole jo tullut nähtyä. Loistavia miesnäyttelijöitä hyvissä rooleissa. Uudemmista Netflixin "Trial of the Chicago 7" on myös must kaikille Sorkinin tekemisistä kiinnostuneille. Ja jos vähän vanhemmat kiinnostaa niin "Primary Colors" on oma suosikki perineisestä teemasta missä määrin politiikon henkilökohtaista käytöstä pitää sietää, jos agenda on kohdallaan. Kertoo siis Bill Clintonin esivaalikampanjasta.
"The Comey Rule" kannattaa jättää suosiolla väliin. Hyvät näyttelijät jne. mutta heikko lopputulos.
Lopetin Kuningatargambiitin. Kirja oli parempi, mutta sarja pääsi yllättävän lähelle, koska kirjahan oli huikea.
Vähän häiritsi, että 30 vuotta myöhemmin muistin pääjuonen. Muuten olisin luultavasti katsonut 7 jaksoa putkeen. Nyt meni 3 stintissä.https://t.co/CTLDG7WWJb
Kirjan voi lukea (ja sarjan katsoa) ilman shakkiosaamista käsittääkseni. Tosin mie olen toki vähän jäävi arvioija, koska olenhan Lappeenrannan ala-asteiden shakkimestari vuodelta 1982. Muita vastustajia ei tosin tullut paikalle. Samalla metodilla voitin muuten 100 metrin aitojen Etelä-Karjalan piirinmestaruuden 1983. Tosin siinä piti juosta aidat maaliin, että oli vähän vaativampaa.
Yllättäen poimin Areenasta hirveällä tsägällä Killing Them Softlyn. Tai itse asiassa luin vanhaa Hesaria, jossa oli lyhyt esittely. Sehän oli tavallaan ajankohtainen, koska sijoittuu McCainin ja Obaman vaalikamppailun aikaan 2008. Parasta palkkamurhaviihdettä pitkään aikaan. Perverssiä sinänsä tykätä palkkamurhaajaelokuvista, koska en nyt varsinaisesti arvosta ammattia. Mutta toisaalta ammattitaitoa arvostan, oli se sitten kaupan kassa (jossa arvostan ammattia) tai roskakuski (jota arvostan myös).
Houkutellakseni pari katsojaa lisää mainittakoon, että pääosassa on Brad Pitt ja mukana myös Tony Soprano. Jonka oikean tai ainakin artistinimen joudun googlaamaan, eli James Gandolfini.
