Toivon mukaan tämä maaliskuu ei jää historiaan ennätyskuukaudeksekseni. Eli yksittäisenä kuukautena, jonka aikana hävisin eniten rahaa koskaan. En 90-luvun alussa unelmoinutkaan pystyväni häviämään näin paljon. Lasken siis tappioiksi myös realisoitumattomat arvonalennukset. Rutattu Ferrari ei tule ehjäksi, vaikka sen pressulla peittäisi. Toki varma kirikierrosvoitto tuli kyllä. Summaa en tiedä, enkä edes yritä laskea.
Voi kyllä käydä niinkin, että en seuraavassa syklissä onnistu tekemään kunnon nousua, ja 03/2020 jää historiaan Mustana Maaliskuuna, eli suurimpana kuoppakuukautenani.
En ole saanut sijoitusastetta nostettua vieläkään paljon yli 70 prosentin, vaikka painelin ostonappia useimpina laskupäivinä. Olisi voinut kyllä maaliskuun alkupuolella pitänyt painella ihan eri nappulaa. Yli sadan olisi tavoitteena kyllä vielä ainakin kerran elämässä päästä.
Mutta synkistelyyn ei ole mitään syytä. Rahaa on vielä jäljellä, toisin kuin monilla muilla pienyrittäjillä. Ja mikä tärkeintä, aamupaino alle 113 kiloa muistaakseni tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kun kehuskelin tällä puhelimessa äiskälle, se ei ollut erityisen vaikuttunut.
Jos sijoitusasteeni on jonain päivänä yli sata, ja aamupaino alle, palkitsen itseni kahdella pizzalla. Yhdellä kun korkkaan ja toisella kun parin kolmen päivän päästä koittaa loivennuspäivä. Söin viime vuosikymmenellä ehkä viisi pizzaa, vaikka olinkin antanut itselleni luvan syödä yhden joka vuosi.