Minulla ei ole mielipidettä, mikä noista uusista lyö itseään parhaiten läpi, mutta tapa jolla Rightside Group ostaa uusia domainoikeuksia: "DMD deploys algorithms to scour search terms from billions of daily search queries and internet traffic activity to find certain popular keywords and phrases. These keywords are then compared to rates that advertisers are willing to pay to be associated with that keyword. Once a phrase is deemed to be profitable, DMD generates a headline from that phrase which is then turned into an article by a legion of waiting freelancers." S. 17 http://bit.ly/1Bxht7T\
Tuossahan oli kyseessa 'content spam'. Tuottivat heikkolaatuisia artikkeleilla liikennetta ehow -sivustolle. Toi liiketoiminta otti osumaa googlen algoritmimuutoksien johdosta. Miten se liittyy domainoikeuksien ostoon tai Rightside Groupin liiketoiminttaan ylipaataan?
Rightside Group on irronnut entisestä emoyhtiöstään Demand Mediasta 1.8.2014 ja ennen tätä heidän sivuillaan oli disclose tästä samaisen dataminingin hyödyntämisestä domainoikeuksien ostossa. Eli prosessi meni/menee kutakuinkin niin, että dataminingillä kalastellaan sopivia domaineja, tehdään laskelmat paljonko oletetaan liikevaihdoksi ja mikäli ICANN hyväksyy kyseisen domainin hakemuksen, käydään huutokauppa (private), jossa huutokaupan voittaja maksaa häviäjälle ja järjestäjä ottaa komission välistä.
Sanon jo nyt, että en ole hirveän innoissani siitä, että monista yksityiskohdista minullakin olisi enemmän kysyttävää kuin kerrottavaa.
Ongelma, jota ICANN tällä uudella muutoksella yrittää poistaa on about tää: neljällä kirjaimella on mahdollista tehdä 26^4 = 456 976 erilaista yhdistelmää verkkosivujen .com/.net osoitteeksi ja montako näistä kaikista on rekisteröimättä eli ostettavissa primäärimarkkinoilta? 0.
Englanninkielisissä maissa on vaikea rekisteröidä verkkosivuosoitetta, joka on helposti muistettavissa, kuvastaa yritystä/yhteisöä ja jota ei ole vielä rekisteröity. Tähän ongelmaan on aiemmin yritetty tarttua luomalla mm. valtioita kuvastavia domaineja kuten .fi/.se/.de jne. Verotustakin rekisteröidyille .com/.net on ehdotettu saadakseen vapaaksi käyttämättömiä, mutta jo rekisteröityjä verkkosivuja. Nopea googlaus tutkimuksista kuinka moni yritys aus/us on kokenut vaikeuksia rekisteröidä tarpeitaan vastaavaa domainia vahvistaa mutuilun.
Rightside omistaa nyt kokonaisuudessaan koko arvoketjun 36:lle generic-top-level-domain:lle (gTLD) ja toisin kuin Verisign:lla ICANN ei rajoita hintaa, jota Rightside voi uusista gTLD:sta pyytää. Kuten ekassa viestissä kirjoitin Verisign piti itsellään noin 78% 10 dollarilla myydystä .com/.net verkkosivusta, Rightside pitää 100%.
Liiketoiminnallisesti tällä hetkellä on kolme lohkoa, jotka on hyvä erottaa: 1) Rightside on toisiksi suurin .com/.net domainien ylläpitäjä GoDaddyn jälkeen (n. 16M). Demand Media osti Name.com liiketoiminnan joulukuussa 2012 12$/domain, joten konservatiivisesti laskettuna tämän arvo voisi olla 9$*16M = 144M$
2) Rightsiden kokonaan hallinnoimien 36 gTLD:n arvo riippuu siitä kuinka paljon uskoo näitä menevän kaupaksi.
3) "Strategic partnership" Donuts (VC) kanssa. Rightside takaa heidän omistamien gTLD:lle (noin puolet kaikista uusista gTLD 28.1.2015) tietoteknisen infrastruktuurin ("back-end registry services") eli serverien fyysisen olemuksen 1.12.2018 asti.
Olen yrittänyt ynnätä yhteen paljonko kaikista uusista myydyistä gTLD:stä (~4,4M) käyttää Rightside:n servereitä eli donuts+rightside omistamia ja päätynyt 30-40%, (IPOn aikoihin tämä oli noin 50%*1,3M) ja laskettaessa tälle 50% bruttomarginaali, 8:n kerroin ja 30$/domain hinta: 160-210M$
Strategisesta yhteistyöstä munkkien kanssa ei ole juurikaan hiiskuttu julkisuuteen ja se tekee ainakin minut hieman epämukavaksi, koska se ei disclossaa ylläolevan taulukon 2. lohkoa vasemmalta lukien. Sanaakaan siitä, miten Rightside tulee hyötymään tarjoamastaan tietoteknisestä tuesta tai siitä millä ehdoilla sopimuksen voi toinen osapuoli purkaa ei ole kerrottu. Koska sillä on vissiin merkitystä saako Rightside 5 pinnaa vai 40 pinnaa kaikista myydyistä uusista gTLD:stä hallinnointinsa alaisuuteen ja millä tavalla Donuts tästä yhteistyöstä maksaa. Odottelen 10-K:ta ja liitetietoja.
Laitoin pari viikkoa sitten linkin John Maynard Keynesin vähemmän tunnettuun sijoitusmenestykseen ja alla pätkä kirjeestä bisneskumppanille vuodelta 1934 ( http://bit.ly/1nilJNl )
“As time goes on, I get more and more convinced that the right method in investment is to put fairly large sums into enterprises which one thinks one knows something about and in the management of which one thoroughly believes. It is a mistake to think that one limits one’s risk by spreading too much between enterprises about which one knows little and has no reason for special confidence… One’s knowledge and experience are definitely limited and there are seldom more than two or three enterprises at any given time in which I personally feel myself entitled to put full confidence.”
Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään usein "circle of competence" -fraasia kuvaamaan sijoitusaluetta, josta sijoittaja uskoo tietävänsä enemmän kuin muut sijoittajat. On hyvä huomata, että Keynes on kirjoittanut em. kirjeen aikakaudella, jolloin informaation saanti oli hieman haasteellisempaa verrattuna näyttöpäätteen edessä istumiseen.
Moni lähestyy ongelmaa keskittämällä henkisen pääomansa muutamaan sektoriin, jolla hyväksyy sen, että potentiaaliset kohteet ovat murto-osa kaikesta. Näissäkin on eronsa. Tietämällä kaiken suomalaisista kiinteistösijoitusfirmoista, vaihtoehtoja on kolme, tietämällä riittvävästi vaikkapa öljyn E&P sektorista vaihtoehtoja on maailmassa yli kolmesataa.
Näillä on mielestäni hyvin paljon samoja piirteitä, input-output ovat sektorin sisällä samoja; input=laitetaan osakkeenomistajien rahaa ja pankin rahaa sisään, käytetään tiettyä teknologiaa, joka on maantieteellisesti samalla alueella hyvin samanlaista yrityksestä riippumatta, ja näihin vaikuttavat poliittiset päätöksenteot mitä saat tehdä milläkin aluueella jne. Output= öljyissäkin on pieniä laatueroja minkä pituista hiilivetyketjua ovat syöneet ja vastaavasti vuokria voi maksaa usealla valuutalla.
Vielä merkittävämpi havainto ajankäytöstä, joka avautui minulle nopeasti; jos ensimmäisen 60 minuutin jälkeen uuteen kohteeseen tutustumisen uskon, että XYZ:n arvo on 25-35€ ja tutkittuani 20h lisää XYZ:n vuosiraportteja, konferenssipuheluja, kilpailijoita, makrotaloustekijöitä jne päädyn, että XYZ:n arvo on 28-32€. Jos markkinat myyvät XYZ:aa 10€ hinnalla, en tarvitse hirveästi ajallista panostusta, että pystyn elämään oman sektorituntemuksen kanssa verrattuna siihen, että XYZ:aa myytäisiin 20€:lla. Imo ei tarvitse tietää jokaista nyanssia sektorista, jos aliarvostus riittävän selkeä ja tämän takia sijoitan vain no-brainereihin.
---
Warren Buffett on hiljattain julkaissut 50. vuosittaisen kirjeensä Berkshire Hathawayn osakkeenomistajille ( http://bit.ly/1AmcxMC ) ja jopa Suomeen asti tieto on kantautunut (Oksaharjun Nordnet-blogi). Oksaharjun nostamat pointit kannattaa lukea jos ei ole lukenut yhtään aiemmistakaan kirjeistä.
---
Brent-öljyn hinta näyttää pyörineen muutaman viikon 60$/bbl tuntumassa ja iskin viimeisen bullettini valitsemaani long-term kohteeseen, kun joku myi isosti useamman päivän putkeen. Markkina-arvo oli laskenut alle 100 miljoonan muutama päivä ennen ko. myyntiä ja oma veikkaus myyjäksi on rahasto, jonka säännöt kieltävät näin pienet kohteet. Makroöljynäkemystä (2-3v aikajänteellä) en ole joutunut reivaamaan: ylitarjonnan aikaan hinnan alittaessa kustannukset, tarjontaa on tuhottava vastaamaan kustannuksia eikä halpa öljy ole tullut jäädäkseen. Laitan pientä kijoituksen tynkää tästä tulevien viikkojen aikana.
Olen yrittänyt laajentaa sektorituntemusta bioteknologiaan. Toistaiseksi tiedän, että en tiedä oikeestaan mitään tai sen tiedän, että kun bioteknologian kupla puhkeaa, kaikista firmoista, niin hyvistä kuin huonoista veistetään arvostustasot uuteen uskoon. Noin vuosi sitten rauhoituttiin hetkeksi kuplan puhaltamisen kanssa ja moni Nasdaqn pikkupulju otti 10-25% takapakkia.
Microcap-sijoittaja on aina jännän äärellä (lääke-)bioteknologiafirmojen kanssa: voitolliset firmat ovat >1B$ markkina-arvoisia ja microcapit keksivät kilpaa millä syyllä tällä kertaa nostaa uutta rahaa lääkkeiden kehittämistä varten. Muutama yleinen oikku lääkekehittelijöistä:
1) Osakkeiden diluutio. Monet yritysjohdot painavat samalla oman tunnon tuskalla uusia osakkeita kuin Draghi euroja. Parhaimmassa tapauksessa diluutio syö positiivisen skenaarion tuotot ja sijoittaja pääsee +-0 tulokseen. Pahimmassa tapauksessa on lähdetty liian suurella osakkeiden FD määrällä liikkelle ja osake on tuomittu "penny stock":ksi alusta alkaen.
2) Vääristelevät lausunnot lääkkeen markkinakoosta tai vaadittavasta rahoituksen suuruudesta. Ei ole yksi eikä kaksi Yhdysvaltalaista kahden miehen yritystä, jotka väittää keksineensä tavan tehdä biojätteestä valmisateroita (meals ready to eat) Yhdysvaltain armeijalle 120% operatiivisella marginaalilla ja 4B$/y markkinalla.
3) 99 mikroskooppia ja 100 bioteknologia. Bioteknologian tohtori x, joka on löytänyt proteiinikompleksin oikeanlaisen kolmiulotteisen konformaation antigeeniksi elimistön T-solulle ei välttämättä ole paras ihminen viemään bisnes nollasta sataan. Jos toimarilla on koiran bisnesvainu, onnistuu se tuhoamaan huomattavan määrän omistaja-arvoa best-case-scenariossakin.
Toisin sanoen ihanteellisella bioteknologian firmalla olisi: suuret todistetut potentiaaliset markkinat (mahdollisesti parannus aikaisempiin menetelmiin), alhaiset lääkekehityskustannukset (esim. pieni määrä verta/sylkeä per koehenkilö etänä), taitava/rehellinen johto (menestyneet sarjayrittäjät jne.), joka osaa/haluaa maksimoida omistaja-arvon.
Todellisuudessa bioteknologiasektori kätkee itseensä microcappeihin myös vähemmän riskisiä kohteita, joillakin voi olla terveydenhuollon IT-sektorille annettavaa tai jonkin vanhan lääkkeen kilpailijat on FDA (food and drug administration) kieltänyt, --> monopoli ko. lääkkeellä ja 18-36kk aikaa ennen kuin joku tekee vastaavan. Mm. eräällä anestesialääkkellä on ollut hintainflaatiota satoja prosentteja vuodessa, laskun maksaa tietysti vakuutuksen ottajat eli ~kaikki.
Pidän edelleen silmällä pohjois-amerikan liuskeöljytuottajia, koska kun revolveri on ampunut panoksensa tai WTI noussut kestävälle tasolle, moni korviaan myöten velkainen microcappi tulee raketoimaan, jolloin tarvii arvioida kuinka arvokkaat öljyalueet ovat ja johdon kyvykkyyttä (imo aika hyvä mittari mitä ovat puuhastelleet H2 2014- H1 2015). Annan sen verran tunnustusta analyytikoille, että seuraan vain net debt/ebitda listan kärkipäätä, näiden kun ainakin teoriatasolla pitäisi olla kaikkein riskisimpiä ja tällöin raketoida eniten mikäli selviävät syklin yli.
(6) THE RUMORS ABOUND: IT’S INVOLVED WITH TOXIC WASTE AND/OR THE MAFIA It’s hard to think of a more perfect industry than waste management. If there’s anything that disturbs people more than animal casings, grease and dirty oil, it’s sewage and toxic waste dumps. That’s why I got very excited one day when the solid waste executives showed up in my office. They had come to town for a solid waste convention complete with booths and slides—imagine how attractive that must have been. Anyway, instead of the usual blue cotton button-down shirts that I see day after day, they were wearing polo shirts that said “Solid Waste.” Who would put on shirts like that, unless it was the Solid Waste bowling team? These are the kind of executives you dream about.
Yo. lainaus kirjasta kuuluu Lynchin näkemykseen täydellisestä osakkeesta. Lynch on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä rahastonhoitajista ja tavaramerkkinään on 10-baggerien metsästäminen. Nopea intuitio sanoo, että keskipitkän ajan 10-baggerit olisivat kaikki alihinnoiteltuja kasvuosakkeita, mutta varsin kattavasti käsitellen Lynch onnistuu tämän intuition karistamaan. Klassikko, joka on puhdasta kultaa "It (company) does something dull."
Zero to One: Notes on Startups, or How to Build the Future - Peter Thiel:
Our results at Founders Fund illustrate this skewed pattern: Facebook, the best investment in our 2005 fund, returned more than all the others combined. Palantir, the second-best investment, is set to return more than the sum of every other investment aside from Facebook. This highly uneven pattern is not unusual: we see it in all our other funds as well. The biggest secret in venture capital is that the best investment in a successful fund equals or outperforms the entire rest of the fund combined [...] After all, less than 1% of new businesses started each year in the U.S. receive venture funding, and total VC investment accounts for less than 0.2% of GDP. But the results of those investments disproportionately propel the entire economy. Venture-backed companies create 11% of all private sector jobs. They generate annual revenues equivalent to an astounding 21% of GDP. Indeed, the dozen largest tech companies were all venture-backed. Together those 12 companies are worth more than $2 trillion, more than all other tech companies combined.
Thiel on PayPalin perustaja internetmanian ajoilta ja perustelee subjektiivisen+objektiivisen näkemysten kautta, miksi menestyvät Zero to One startupit ovat aloittaneet pienten markkinoiden monipoleina, minkä jälkeen markkinoiden kokoa on kasvatettu. Kirjassa on äärettömästi annettavaa mikäli mielii hutkia Yhdysvaltojen OTC-markkinoilla nanocap firmojen kanssa (lue: minulle).
Akilta taas erinomainen kolumni osingoista. Olin itsekkin ajatellut nostaa osingonjaon mielekkyyden esille verrattuna omien takaisinostoon, mutta en viitsinyt vaivautua, koska asiahan on ilmeisen selvä jokaiselle peruskoulun laskennan hyväksyttävästi suorittaneelle. Olen myös kallistunut ajattelemaan, että osingolla on väliä. Itseisarvoisesti osingolla ei ole minulle merkitystä, mutta muita sijoittajia vastaan/kanssa tässä pelataan ja siksi sillä on väliä.
Erilaisten osinkostrategioiden suurta suosiota suomalaisten yksityissijoittajien keskuudessa olen päässäni kelaillut. Elänkö sijoittamisen suhteen kuplassa, joka saa näyttämään suomalaiset ahkerina osingonkyylääjinä verrattuna yhdysvaltalaisiin sijoittajiin (Seeking alpha, fool, VIC...), vai onko päätelmä edes osittain oikein? Olen päätynyt, että osinkosijoittaminen on looginen jatkumo suomalaisten suosituimmalle ei-kiinteistösijoitukselle eli pankkitalletukselle. Mikä osakesijoittamisen muoto muistuttaisi enemmän pankkien tarjoamia säästötilejä kuin osinkosijoittaminen, "voitto" maksetaan kerran vuodessa arvo-osuustilille, josta tehdään ikävät verojutut suoraan ja on heti käytettävissä, vai ovatko Lindströmit onnistuneet luomaan keväisen soidinmenokulttuurin suomalaissijoittajien mieliin? Voisin parjata osinkostrategioiden sudenkuopista, mutta en sitä tee.
Joudun aika ajoin vastaamaan kysymyksiin terveellisestä ruokavaliosta ja painonpudotuksesta. Usein kysyjät ovat yhteiskunnan terveimmästä kymmenyksestä ja valmiiksi jo normaalipainoisia, eli vastaus on aika helppo vaikkei se ei ikinä miellyttäkkään heitä. Painonpudotuksesta haaveileville, taas sanon, että ei ole väliä mitä demipalstan dieettiä käyttää, kunhan sitä käyttää (sekä kulutus-otto > 0), koska jokainen tietää THL:n lautasmallit, ruokapylpyrät, pyramidit jne, mutta ei ole valmis niihin sitoutumaan, koska se on ylhäältäpäin annettua, eikä niihin liity omia/vertaisten vahvoja positiivisia mielikuvia.
Uskon osinkosijoittajienkin pärjäävän ihan hyvin riittävällä hajautuksella & pitkäjänteisellä tekemisellä, ja ennenkaikkea vaikeinta avg ihmisellä on pitäytyä edes jossain valitsemallaan polullaan (vrt. dieetit ja tieto siitä mikä on "oikein" = lautasmallit, pyramidit..). Jos pelikenttä on 6-8 astetta kallellaan tasaväkisen vastustajan maalille niin on vaikea hävitä pitkässä juoksussa. Kunhan jaksaa pelata.
Olen tutkinut Seeking Alphan kautta menneitä nano-/micro-cappeja, jotka ovat 5-10-20-foldanneet lyhyessä ajassa (<2-3v), joilla on käytännössä aina hyvin monta yhteistä kohtaa, mitä minun seitsemän kohdan listassa. Institutionaalisten sijoittajien merkitystä (paikkalla olo / poissaolo) on vaikea korostaa riittävästi. Operatiivinen vipu:
Melkeinpä kaikki lyhyessä ajassa kymmenkertaistuneet ovat lähteneet pakkasenpuoleisesta tuloksesta nopeaan kasvuun, mutta kasvuakin on erilaista. Taulukon esimerkki voisi olla teknologiafirma, jolla on 50% muuttuvat kustannukset ja puljun pyörittämiseen menee 20-yksikköä vuodessa. Liikevaihto on tuplaantunut 2 vuodessa, mutta voitto kuusinkertaistunut, varsin hyvää kasvua ja ennenkaikkea pienempi riskistä kasvua. Liikevaihto kasvaa tällä noin 25%/v ja johto ei ole aivan yhtä herkkä kusemaan tilannetta verrattuna tilanteeseen, jossa kasvu tulisi nopeasta markkinaosuuden kasvusta. Kaikilla yrityksillä on toiminnassaan jonkin verran operatiivista vipua, mutta jotkut bisnesmallit vivuuntuvat toisia paremmin.
Islamilaisessa kulttuurissa on tarina kolmesta miehestä, jotka saavat esittää yhden toivomuksen allahin lähettämälle kaikkivoipaalle enkelille, joka voi olla hyvä tai paha kysymyksen esittäjän motiiveista riippuen. Ensimmäinen mies toivoi 5 lammasta ja kamelin, jotka enkeli hänelle loi. Toinen mies toivoi 20 lammasta ja viisi kamelia, hänenkin toiveensa toteutui. Kolmas mies toivoi enkelin tekevän hänestä allahin. Hän menetti päältään vaatteensa ja omaisuutensa.
Nollakoron aikana riskittömän tuoton odotusarvo on lähellä nollaa ja suurempaa tuottoa tavoitellessa riskiä joutuu ottamaan. Julkisten firmojen pienimmät yksilöt sisältävät runsaasti ponzihuijauksia, kirjanpitorikkomuksia ym. kusetuksia sekä osakepromoojia sähköpostitse tai muun tiedotuskanavan kautta, mitkä usein lupaavat suurta riskitöntä tuottoa lyhyessä ajassa. Useimmat osakepromotio -katsaukset jotka olen nähnyt ovat riskineutraalille uhkapelaajalle käsittämättömän naiiveja, joissa tulevaisuuden ennusteluvut esitetään (voitoista, liikevaihdosta ym) kahden desimaalin tarkkuudella tai muulla tavoin liiketoimintaa kuvataan järjettömällä tavalla. Hesarin uusin juttu WinCapita-huijauksesta (http://bit.ly/1HVxHdw) valottaa tapaa, jolla huijaus levisi "osakepromoojien" kautta kuntien sisällä.
Alla on kuvat eräästä Yhdysvaltalaisesta osakepromoojan yrityskatsauksesta. Siinä luvataan mm. 400% alhaisen riskin tuottoa ensimmäisille sijoittajille sekä mullistaa TST-3 tuotteella koko öljyntuotantotoiminta maan ja merenpinnan alla. Kuvat ja enemmän stooria samasta aiheesta: http://microcapclub.com/2014/12/hard-mailer-pump-and-dump-performance-p…
Kuten islamilaisessa tarinassa, idiootti on se, joka pyytää asiaa/tuottoa, joka on uskonnollisen moraalin/nollakoron aikana mahdotonta.
Uskon edelleen, että 2015 monet rahastot, pankit ja yksityissijoittajat tulevat huomaamaan, että liuskeöljy-yhtiöiden asseteilla taatut 6-10% lainat (ja muut pääomainstrumentit) ovat kaikkea muuta kuin 'taattuja'. Tällä hetkellä Yhdysvaltalaisen median hyökkäämä raakaöljyn varastokapasiteetin loppuminen ei valitettavasti pidä paikkaansa, vaikka toteutuessaan se nopeuttaisi boom-bust-sykliä. Suurta osaa jo myönnetyistä lainoista ei tulla ikinä maksamaan takaisin liuskeöljyn kassavirralla (ellei WTI pompsahda 120$+ seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi), vaan jatkuvasti huononevilla lainoilla.
Ottaakseen muilta sijoittajilta neuvoja osakepoiminnassa täytyy imo ymmärtää osaako 'suosittelija' hommansa riittävän hyvin ja millainen hän on riskinottohalukkuudeltaan. Vaikka kuvittelen löytäväni riski-tuotto -suhteeltaan asymmetrisiä yksilöitä, eivät nämä yksilöt ole useinkaan sieltä pieni riskisestä päästä. Olen seurannut/seuraan edelleen useita valaistuneita sijoittajia, jotka ovat paljon enemmän riskiäkarttavaista sorttia kuin minä, en useinkaan koe kiinnostavaksi heidän osakevalintojaan itsessään, vaan tapaa jolla ovat päätökseensä päätyneet. Hakumaku postasi Jeansin blogiin arvosijoituspohjaisia sijoitusblogeja, jotka olen lukenut alusta loppuun ja lopusta alkuun. Tiedän millaisia sijoittajia he ovat riskinottohalukkuudeltaan ja voisin muilta kiinnostuneilta säästää aikaa ja laittaa ne omasta mielestä "riskisimmästä-riskittömäämpään":
http://quinzedix.blogspot.fi/ Briteistä kotoisin oleva yksityissijoittaja, jolla 4-5 suurinta muodostaa 50% portfoliosta (liveseuranta: "tracking portfolio" -kohdassa)
http://alphavulture.com/ Entinen pokeriammattilainen ja kertoo Bejamin Grahamin Intelligent Investor -kirjan vaikuttaneen eniten sijoittajamiseensa, mikä näkyy. Positiivisella tavalla.
http://blogi.arvosijoittaja.fi/ Hyviä ja helposti ymmärrettäviä kirjoituksia suomenkielellä sijoittamisesta. On kertonut useamassa viestissä riskinhallinnastaan ja tavasta jolla sijoituskohteita valitsee.
http://otcadventures.com/ Nuorehko CFA Yhdysvalloista (AUM: alhainen 8-fig summa), joka etsii alphaa paikoista joihin aurinko ei koskaan paista. Katselee ehkä pisimmällä aikahorisontilla firmoja kaikista edellä mainituista ja on varmasti kiinnostunut volatiliteetin vähentämisestä (sijoittaessaan muiden rahoja vähäisen likviditeetin lappuihin).
En tarkoita riskillä tässä betaa tai todennäköisyyttä, että yritys menisi konkurssiin, vaan yleistä epävarmuuden sietoa tulevaisuudesta (joka ei selviä viiden minuutin lukemisella).
Olen jo aiemmin viesteissä kirjoittanut miksi otan/voin ottaa enemmän riskiä kuin keskivertosijoittaja (perheellinen 35-55v mies), mikä on hyväksi, koska kokemuksen mukaan parhaimmat riski-tuotto asymmetriat eivät löydy vähiten riskisistä kohteista.
Seuraan vain kohteita joiden kuvittelen voivan vähintään tuplaavan arvonsa seuraavan 12kk aikana ja usein markkinat antavat sen verran vastusta, että tämä ei onnistu täysin riskittömästi. Useimmat indeksisijoittajat katkeavat naurusta tässä vaiheessa, mutta aika harvoin koen kiusallisuutta erimielisyydestä ihmisten kanssa. Aion jatkossa jakaa enemmän kiinnostavaksi kokemiani osakkeita ilman, että uudelleen käyn montaa kymmentä tuntia työtä.
Rightside Group on noussut 25-30% siitä kun alunperin kirjoitin, mutta fundamentit toiminnan takana eivät ole muuttuneet mihinkään. Q4-tulos oli kuraa siihen mitä olisin halunnut nähdä ja 10-K:ssa ei ollut lisäinformaatiota liiketoimintakumppanista Donuts:sta, eikä liikevaihtoa+kuluja halkaistaessa valottunut tämän liiketoimintasopimuksen arvo. Pitkällä aikavälillä ajattelen Donuts:n arvon näin: Donuts on venture-capital firma ja ennemmin tai myöhemmin riskisijoittajille on palautettava tuotto sekä saatava halvempaa rahoitusta toiminnan pyörittämiseen, mikä/kuka olisi halvin ja teknisesti kätevin ostamaan Donuts:n uudet domainit? Rightside Group (mikäli 1.12.2018 asti solmittu sopimus serverien pyörittämisestä pitää).
"If your goal is to beat the market, an MBA or a Ph.D from a top business school will be of virtually no help." - Joel Greenblatt kirjassaan You can be a stock market genius
Sijoitustiedossa kyseltiin n. puoli vuotta takaperin onko kauppatieteen maisterin koulutuksesta hyötyä menestymiseen sijoitustoiminnassa. Yllä on ne hyvät uutiset, mutta en ole ikinä kuullut kertovan miksi se ehdottomasti on näin. (joten omaa kelailua alla)
Keskimäärin rahastonhoitajat tuottavat indeksituoton - 1% -x% (x= hallinnointipalkkio) riippuen tutkimustuloksesta ja tutkimuksen aikajänteestä, pihvi kuitenkin on, että keskimäärin rahastonhoitaja ei pysty edes indeksituottoon, joka tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan hän ansaitsee. Eli mikä olisi semmoisen koulutuksen hinta, jonka valmistumispapereissa lukisi "markkinoiden biittaava rahastonhoitaja"? Toisin sanoen, jos jossain yliopistossa osattaisiin kaulia kenestä tahansa lukukausimaksun maksavasta jantterista ylituottoa tuottava markkinanero, niin sen tutkinnon hinta olisi tietysti äärettömän suuri (kohtalaisen helppo skaalautuvuus AUM --> palkka --> lukukausivelat, jos otsassa lukee "beats the market"). Suoritin tätä varten empiirisen tutkimuksen kysymällä rahoitusta Wienin yliopistolla opiskelevasta ystävältäni hepuista, jotka ovat tulleet vaihtoon maailman parhaista yliopistoista; "ihan fiksua porukkaa, mutta ei hekään mitään kyborgeja ole". Luotan kovasti ystäväni näkemykseen.
Ainakaan minä en ole keksinyt tähän päivään mennessä äärettömän montaa tietä biitata osakemarkkinat: täytyy olla erilainen kuin markkinat + täytyy olla oikeassa. Ensimmäinen on aika helppo pihvi, markkinat tuottavat markkinatuoton, siksi pitää olla erilainen kuin muut. Jälkimmäinen taas riippuu hirveästi siitä, miten ensimmäisessä kohdassa strategiansa valitsee. Uskon, että ahkera, sijoittamisesta äärimmäisen kiinnostunut ja motivoitunut kaveri antaa edgeään pois (ainakin hetkellisesti) suorittamalla KTM-tutkinnon, koska kuten sanottua, ylituottoon päästäkseen tarvitsee olla erilainen kuin muut; mikä on paras tapa 20-vuotiaalla yhtenäistää oma mindsetti/ajattelumaailma jonkun ihmisryhmän kanssa? Viettää 6 vuotta korkeakoulussa heidän kanssaan. Otaksun, että hyvin iso osa maailman equity-sijoituksista on jonkun KTM-tutkinnon suorittaneen hallinnoimaa --> (imo) paras tapa keskimääräistää sijoitustuloksensa on suorittaa KTM-tutkinto.
Keskimääräinen osakemarkkinatuotto ei ole ollut ollenkaan huono viimeisen 200 vuoden aikana, mutta 2000-luvulla siihen päästäkseen tarvitsee yhtenä sateisena viikonloppuna lukea Erolan kirja ETF-sijoittamisesta, laittaa rahat kiinni ja avata ajan ollessa oikea.
Perimmäisen syyn tähän vuodatukseen antoi Howard Marks, joka on yksi tämän hetken parhaimmista/arvostetuimmista/siteeratuimmista rahastonhoitajista ja mm. The Most Important Thing -kirjan kirjoittaja. Eräässä haastattelussa häneltä kysyttiin: mikä on merkittävin edistysaskeleesi rahastonhoitajaurallasi? - "keskittyminen asioihin, joissa uskon saavan edgeä muihin sijoittajiin". Laittaisin linkin jos olisin sen tallentanut taikka olisin äsken saanut googletettua sen.
Plus lukekaa tuo Joel Greenblattin you can be stock market genius kirja, ei ole kvanttipelleilyä kuten Magic Formula Investing vaan oikeasti hauska ja fiksu kirja.
Harvoin maassa, jossa edustuksellinen demokratia 'toimii', voidaan tehdä päätöksiä jotka olisivat oikeasti parhaaksi yhteiskunnalle, vaan päätökset muistuttavat tietoisen kusetuksen, lyhytnäköisyyden ja henkselien paukuttelemisen sekasikiötä. Sijoittamisen takia politiikkaa Suomessa sekä ulkomailla tulee seurattua hieman tarkemmin kuin muuten tulisi ja täytyy sanoa, että kehon läpi johtuu lämpöinen että pörröinen virtaus, kun kehittyvien maiden sisäisellä politiikalla onnistutaan poistamaan maailmasta "turhaa" köyhyyttä.
Kiinan ja Venäjän syleilyssä oleva väkiluvultaan pieni (3,0M) maa, Mongolia on ollut ja toivottavasti tulee olemaan yksi 2010-luvun nopeimmin kasvavista talouksista maailmassa. Mongolian maaperällä on suuri määrä erilaisia luonnonvaroja maailman pyörittämiseen joiden yhteisarvo vaihtelee lähteestä riippuen 1300-2000 miljardin taalan välillä. Varsin paljon siis 11,5B$ BKT:n omaavalle kansantaloudelle.
Ulkomaisia investointeja (FDI = foreign direct investment) on maahan tullut viime vuosina seuraavanlaisesti:
Suurimman kupari-/kultakaivoksen (Oyu Tolgoi mine) pitäisi valmistuttuaan tuottaa 450k tonnia, joka vastaa tällä hetkellä noin 2,7B dollaria ja maailman kivihiilivaroista 10% lojuu Mongolian maaperällä (Tavan Tolgoi). Kyvyttömyyttä mihinkään taloudelliseen toimintaan kuvastaa myös, se, että Australia on edelleen toisiksi suurin raudan tuottaja, jossa se lastataan laivoihin ja viedään Kiinan satamiin.
Investointien vetäytymiseen osasyynä on raaka-aineiden hinnanlasku sekä etenkin valtion tappeleminen muutamista nallekarkeista Rio Tinto -firman kanssa kupari-/kultakaivoksella (Oyu Tolgoi), koska useiden ulkomaisten pankkien 'koalitio' on kieltäytynt rahoittamasta mitään muitakaan Mongolian projekteja ennen kuin OT-kaivoksen kohtalo on selvinnyt. 2014 lopussa virkaan tullut uusi pääministeri on tullut hyvällä ryminällä kohti ongelmia etenkin OT-projektin suhteen. http://www.ft.com/intl/cms/s/0/b5482d08-dc00-11e4-b693-00144feab7de.htm…
Pääministeri kirjoitti tuoreeltaan avoimen kirjeen kansalaisille ja lainaan parhaimpia kohtia http://bit.ly/1yF4LUx (epävirallinen käännös, eiköhän google kääntäjilläkin saisi netistä kaivettua 'oikeankin'):
"We have abused politics beyond comprehension in the last three years. We thought the mining commodities price would always be high, we became too arrogant with the little success we had, we believed that the rest of the world wouldn’t affect us, as if we were aliens. As a result, our hands became tied by our political dispute, which doesn’t bring food to our tables."
huh
"Unfortunately government entities and the agriculture support fund have started to get too involved in private sector businesses, whereas the subsidy policy became obsolete, production of wheat exceeded demand by 2.5 times. Market-based healthy competition would have taught them to perform their work on fields and not on Chinggis Square. Therefore, the Ministry of Food and Agriculture is to thoroughly study agricultural companies’ proposals and begin pricing their products according to market principles, starting from this year."
On se kumma maailma...
Kehittyviin maihin sijoittamisessa on paljon riskejä enkä olisi näin kiinnostunut Mongolian kohtalosta jos ei olisi hyvää menopelimietelmää (laitan lisää myöhemmin):
- Fraud-riski ~0; CEO+chairman omistaa 15% osakkeista, ei maksa itselleen palkkaa tai osakeperusteista hyvitystä (optiot,warret ym), vaan tienaa jos muut osakkeenomistajat tienaavat. Koko hallitus yhdysvaltalaisia/kanadalaisia jotka asuvat paikanpäällä, tilintarkastajana iso tilitoimisto Yhdysvalloissa.
- Operatiivinen riski pieni; velaton kiinteistösijoittaminen ostamalla valmiita sekä kunnostamalla vanhoja kohteita ydinkeskustasta on huomattavasti helpommin ennustettavaa puuhaa kuin kaivostoiminta/muu infrastruktuuri sijoittaminen.
- Fundamentit eivät kuvasta firman tai Mongolian potentiaalia: P/B on reilannut H2 2011 - nykyhetki 0,5-4,0 P/B arvojen välissä, joka kielii siitä, että parhaimmassa tapauksessa voi roikahtaa hyvinkin ylihintaiseksi.
- Naapurimaa Kazakstaniin suuret monikansalliset öljy-yhtiöt ryntäsivät 2000-luvun alussa, jolloin entisessä pääkaupungissa Almanty:ssa ydinkeskustan vuokrat nousivat 800%, maa kiinteistöjen alla n. 8000% samalla kun valuutta vahvistui 20% dollaria vasten vuosien 2002-2008 välillä. Kazakstanin ja Mongolian toivottavasti erottaa vain 10-15 vuotta.
Ei se mitkä kortit sinulle jaetaan, vaan se miten sinä pelaat kätesi.
Tein äsken empiirisen tutkimuksen aiheesta mikä on kaikista tärkeintä (aktiivisessa) sijoittamisessa. Googlea laualatettiin hakukomennoilla: "tärkein asia sijoittamisessa", "kaikista tärkeintä sijoittamisessa", "tärkein asia aktiivisessa salkunhoidossa", "tärkein asia aktiivisessa sijoittamisessa" ja tuloksia alla:
- "Aktiivista strategiaa toteuttavan rahaston salkunhoitajan tärkein tehtävä on näkemyksen ottaminen." (HCP)
- "Riippumatta siitä hoitaako salkkuaan / varallisuuttaan ns. aktiivisesti vai indeksoimalla, on sijoittajan pitkän aikavälin tuoton kannalta tärkein päätös salkun keskimääräinen instrumenttijako (allokaatio)." (Seligson)
- "Sijoitusvarallisuuden jako osake- ja korkosijoitusten kesken on sijoittajan tärkein päätös." (FIM)
- "Allokaatio on tärkein asia salkun hoidossa" (Sijoitustieto)
- "Sijoittamisessa on tärkeintä, kuinka paljon otetulla lisäriskillä saa itselleen lisätuottoja." (KL blogi)
- "Tärkein asia sijoittamisessa on hajauttaa myös ajallisesti ja antaa ajan tuottaa sinulle rahaa" (Sijoitusvinkki)
- "Tärkeintä on kaikissa tapauksissa kohtuullisen tasainen tuotto pikavoittojen sijaan." (Saituri)
- "Tärkeintä on aloittaa aikaisin, sillä korkoa korolle efekti toimii tehokkaimmin juuri näille ensimmäisille sijoitussummille" (Saituri)
- " tuotto on ehdottomasti tärkein asia" (murobbs)
[- " Tärkeintä on ymmärtää oma riskinsietokykynsä ja valita sopivat indeksirahastot." (Erolan kirja) ]*
*Erola ei puhu aktiivisesta sijoittamisesta, mutta oli pakko ottaa mukaan, koska mitä passiiviiseen sijoittamiseen tulee niin hän on ihan oikeassa.
Kaikki em. asiat kuten allokaatio, lisätuotto lisäriskistä ja pitkäjänteisyys on hyviä pointteja, mutta totuus kuitenkin on, että mikään noista ei ole tärkeintä aktiivisessa sijoittamisessa. Lisäriskin suhde lisätuottoon pääsee jo lähelle, mutta se ei kuvaa kaupankäyntitilannetta kovin hyvin.
Osakekaupankäynnissä meillä on kaksi osapuolta, joista myyjä on valmis luopumaan arvopaperista kyseisellä hinnalla ja kyseisenä ajanhetkenä ja vastaavasti ostajaosapuoli on valmis ostamaan samalla hinnalla samalla ajanhetkellä. Myyjäosapuoli ei usko kyseessä olevan arvopaperin tuottavan ylituottoa tulevaisuudessa ja vastaavasti ostaja uskoo asian olevan toisin. (huom. teoriassa ja makrotarkastelussa ehkä näin, mutta todellisuudesta tiedämme kaupankäyjien olevan irrationaalisia emootiopalleroisia) Heitetään vielä lisää teoriaa kehiin, että oletetaan oikean arvon olevan infitesimaalisen pienen muutoksen sisällä oleva arvo, joka johtaa siihen, että toinen kaupankäyjistä tekee virheen joko ostamalla arvopaperin liian kalliilla (yli oikean arvon) tai myymällä sen alihintaan (alle oikean arvon), josta pääsemme tärkeimpään asiaan aktiivisessa sijoittamisessa -->
Ole oikealla puolella kaupankäyntitransaktiota. Se on valitettavaa, mutta allokaatiolla ei ole hirveästi väliä, jos olet väärällä puolella transaktiota, tai lisäriskin otolla, jos tilanne on riski-tuotto-tasoltaan täysin symmetrinen markkinan riski-tuoton kanssa. Tai näkemyksen ottamisella, jos se ei johda parempaan päätökseen kuin kaupakäynnin toisella puolen.
Arvopaperimarkkinat tarjoavat monenlaista välinettä kaupankäyntiin, jonka takia ylituottoon ei ole vain yhtä reittiä. Menestyvän aktiivisen sijoittajan tulee tunnistaa tilanteet milloin kaikki muuttujat huomioiden hän on suurella marginaalilla paremmalla puolella kaupankäyntiä ja istua käsiensä päällä kun selvää marginaalia ei ole. Tilanteita, joissa marginaalit ovat toiselle osapuolelle erityisen suopeat eivät kestä kauan, eikä niitä älyttömästi ole muutenkaan tarjolla ainakaan yhden ihmisen ajalle/tiedoille/taidoille, koska markkinoilla on ollut tapana tulla järkiinsä enemmin tai myöhemmin.
Yksityissijoittajien keskuudessa on imo tällä hetkellä vallalla käsitys, että erinomaisten sijoituspäätösten lisäksi on hajautukseen vedoten tehtävä kymmenittäin huonompia transaktiota, koska hajauttaminen on sijoittajan ainoa ilmainen lounas eli jätetään vuoden perunasato maahan mädäntymään, että saadaan pihistettyä naapurin pellon reunasta voikukan lehtiä perunasalaattiin.
Takeaway: menestyäkseen erinomaisesti sijoittamisessa täytyy tunnistaa tilanteet, jolloin oddsit ovat vahvasti puolellaan ja panostaa vain näihin sekä istua käsien päällä loppu aika.
Yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sijoittajista/spekuloijista on Stanley Druckenmiller, joka teki 1981-2010 30% p.a. ilman yhtäkään tappiollista vuotta. Edustaa hyvin erilaista otetta sijoittamiseen, mutta jokainen tyylillään. Pitkä ja tuorehko haastiksen transkripti alla:
"When the facts change, I change my mind. What do you do?" -John Maynard Keynes
Öljykuulumisia ei ole tullut pitkään aikaan päivitettyä, mutta Magnum Hunter Resourcesin toimari G. Evans antoi muutama viikko takaperin aihetta tonkia MHR:n lukuja pintapuolisesti. Evans sanoi eräässä haastattelussa about näin: "We did lot of money when oil was 100$/bbl and we will make lot of money at 50$/bbl". En uskonut. Enkä usko vieläkään.
Tuoreemmille lukijoille kiteytettynä voisi sanoa, että liuskeöljyssä öljylähteen tuotantosykli on niin lyhyt (lasketaan kuukausissa, ei vuosissa), että kuolleen ja hengissä olevan yrityksen erottamiseen tarvitaan kolme lukua: liiketoiminnan tuotot, investoinnit ja vastaavat. Investoinneilla voidaan kasvattaa tuotantoa ja tuotannolla liiketoimminnan tulosta tai vaihtoehtoisesti investoida ei-tuottaviin vastaaviin eli kasvattaa vastaavien määrää.
2011->2014 tuotanto on kolminkertaistunut ja liiketoiminnan tuotto on muuttunut +34M --> -19M sekä pitkäaikaisiin vastaaviin ollaan saatu 100M tavaraa sisään (pitkäaikaiset vastaavat käytännössä kokonaisuudessaan öljy/maakaasu reservit maassa). Investoinneilla voi siis vauhdittaa positiivista kasvua, nollakasvua (tai miinusmerkkistä kasvua).
Eikä tässä vielä kaikki. MHR julkisti pitkänäperjantaina markkinoiden sulkeutumisen jälkeen SEC:n antaneen heille "Well Notice" -huomautuksen, joka löyhästi kääntyy: "emme syytä teitä mistään, mutta tilikaudelta 2013 ja sitä edeltäviltä tilikausilta puuttuvat tiedot heti tänne". Tällä suorituksella MHR ansaitsee paikkansa seurantalistallani paikalle "In the end they are all dead".
Kaikki tämä näyttäisi olevan hyvin selvillä Wall Streetillä, energia junk bondien korko on tippunut joulukuisesta yli kymmenestä prosentista kahdeksan prosentin ylälaitaan. Saudit ja Iran tuottavat ylimääräisen miljoonan barrelia päivässä verrattuna 30M boepd tuotantoon, josta marraskuussa OPEC:n kesken sovittiin. Öljyvarastojen ylittymisestä ja maidon (öljyn) maahan kaatamisesta meuhkaavat eivät lukeneet EIA:n kuukausiraporttia, jossa kuvineen kaikkineen esitettiin, että ns. 'cushion'-varastot eivät ole ainoa paikka säilöä öljyä, vaan todellisuudessa vapaana oli noin 200Mboe kun varastoja täytettiin alkuvuonna keskimäärin n. 4Mboe/viikko.
Jos ajatellaan, että sinä olisit Nalle-pankkiiri ja kysyisin sinulta lainaa poratakseni liuskeöljyä, haluisit luonnollisesti vakuudeksi ne maassa olevat miljoonat öljybarrelit, mutta minulla olisi antaa vain osavaltion lupa harjoittaa liiketoimintaani ko. alueen öljyvarannoilla. Seuraavaksi vaatisit sopimusvakuuksia, kuten luvata suojata tuotannosta x% öljyn hinnan vaihteluilta. Päästyämme sopimukseen huomaat kvartaalien kuluttua, että minä eikä kymmenet muut toimijat emme pysty ikinä maksamaan tuotannosta saatavilla rahavirroilla velkaa takaisin, mitä teet? Et todellakaan halua pitää niitä omissa käsissäsi ja tiedät velkojen olevan asseteilla taattuja, joten leivot niistä kakun ja leikkaat palat kovemmille riskinottajille (nk. collaterilazed debt obligation). Eikö?
Viikko sitten viikonloppuna pidettiin vuosittainen messu arvosijoittamisesta/kapitalismista. Omahaan kokoontui n.40 000 ihimistä CenturyLink areenalle Berkshire Hathawayn vuosikokoukseen kuulemaan perustajakaksikkoa Buffettia ja Mungeria. Kaverusten painoarvo nykyiseen sijoittamiskulttuuriin on valtava meren tuolla puolen eikä heidän opit ole suomalaisiakaan sijoittajia unohtanut. Hyvin lyhyesti sanottuna he ostavat liiketoiminnallisesti laadukkaita yhtiöitä, jotka ovat olemassa myös seuraavan 10 vuoden jälkeen - hintaa unohtamatta. Peesaajia, yritysostojen analysoijia ja tulevaisuuden ostosten spekuloijia riittää eikä Yhdysvaltalaista bisnesmediaa seuraavalta jää Buffetin ostot huomaamatta, mutta mielestäni suuri osa yksityissijoittajista, jotka vannovat Buffetin/Mungerin nimeen sijoituksensa eivät näe taaskaan metsää puilta.
Joo. Kaikkihan me haluamme ostaa palan menestyvästä yrityksestä halvalla hinnalla, mutta jos se onnistuisi pelkästään viimeisen neljän kvartaalin PE-lukua tuijottamalla, niin kaikkihan me olisimme pian miljardöörejä. Olen lukenut BRK:n kirjeet, Buffettin partnershipin kirjeet, useamman elämänkertakirjan, valtaosan hänen suosikkilukemisestaan (Graham, Fisher, Marks ym.), enkä muista hänen kertaakaan väittäneen, että yksityissijoittajan kannattaisi sijoittaa äärettömän pitkällä aikajänteellä SP500 listan viitenkymmeneen suurimpaan yritykseen, en kertaakaan, mutta tämä on juuri se tapa, jota valtaosa hänen seuraajistaan tekee. Ehkä tähän tarvitaan esimerkkillä johtamista: en osaa ennustaa eri suuryritysten liiketoiminnan kasvua ja taloudellista paremmuutta (nk. economic moat) muihin kilpaileviin yrityksiin useamman vuosikymmenen aikajänteellä, eikä minusta tule siinä todennäköisesti ikinä niin hyvää kuin Buffett on. Tämä oli varmasti yhtä musertava tieto sinulle kuin minulle. Toisaalta pystyisin löytämään puolen tusinaa lainausta eri ajankohdilta viimeisen 15-20v ajalta kun Buffett sanoo suurimman haasteen sijoittamisessa olevan heidän yrityksen koko (mikä rajoittaa potentiaalisten kohteiden määrää). Ehkä ylituottoa tavoittelevan sijoittajan ei kannata käyttää aikaansa IBM tai Wal-Martin seuraamiseen, mutta mistä minä sen tietäisin, enhän ole koskaan kokeillut.
Toinen asia, joka äskettäin laittoi suonet sykähtelemään liittyi Columbian Business koulun alumnien (Buffett kuuluu myös heihin) tuoreimpaan julkaisuun: http://bit.ly/1DtaKbV ja tarkemmin ottaen Andrew Wellingtonin vastaukseen (alkaa s. 20), josta olennaiset epäolennaisuudet alla:
"I did not start out with the idea of running an equal-weighted portfolio. I looked back at the three and a half year period I managed a fund at Neuberger Berman. Over that period of time, I outperformed the U.S. equity markets by about 1000 basis points per year. I went back and analyzed what my performance would have been if I had equally weighted my portfolio, thinking that the analysis would show how much extra alpha I created with my judgments about conviction weights. Instead, I discovered that my weighting decisions had cost me 70 basis points per year. Since that original analysis, we have expanded it to look at all mutual fund managers. What we found was that we’re not the only ones that don’t add any value with conviction weighting. Contrary to conventional wisdom, most funds would generate higher returns by simply equal weighting their portfolio."
Hieno homma. 3½ vuotta osakemarkkinoita 10% p.a ylituotto (=1000 basis points) suhteessa jenkkilän osakkeisiin, josta "jäi 0,7% alphaa puuttumaan huonojen positiokokojen takia". En tiedä, miten Columbiassa opetetaan tilastotieteitä, vai onko hän pinnanut ne oppitunnit, mutta voisin laittaa vasemman kiveksen vetoa, että jos otetaan 30 osakeen portfolio ja ajetaan se läpi kahdella tapaa 3½v ajanjakso: (1) yhtäsuuret panokset per kohde (2) laitetaan parhaimmille 5 hepalle 5% ja lopuille yhtäsuuret panokset, päädymme _hyvin_ usein tilanteeseen jossa huonompi vaihtoehto edeltävistä on tuottanut 0,7% suuremman tuloksen. Kaveri on siis heittänyt kaksi kertaa kolikkoa saaden molemmilla kerroilla klaavan ja väittää kolikon molempien puolien olevan klaavoja.
Toivon, että edes joku tätä blogia seurannut tajuaa, että jälkimmäinen perustelu muiden rahastonhoitajien tuloksilla on vielä kyseenalaisempi kuin edellämainittu. Tutkimukset osoittavat suurimman osan rahastonhoitajista tuottavan indeksituoton - noin 1% - hallinnointikulut = eli he eivät ole paremmalla puolella transaktiota keskimäärin = he eivät tunnista milloin käsillä on ylituoton kohde ja milloin alituoton kohde = ei ole pelkästään 'conventional wisdom':n vastaista, että he eivät lisää tuottoaan laittamalla enemmän rahaa parempiin kohteisiin, koska he eivät näitä tunnista = on siis aivan luonnollista, että jos sijoittaminen ei ole sinun pelisi pääset mahdollisimman lähelle indeksituottoa kopioimalla indeksiä (equal-weight+hajautus).
Jos minä olisin sijoitusrahastojohtaja, en ottaisi töihin ainuttakaan pukeutumaan pystyvää apinaa, joka ei luota omiin kykyihinsä sen vertaa, että uskaltaisi laittaa rahoja enemmän parempiin kohteisiin kuin huonompiin kohteisiin.
Aiemmin postauksessa jossa kirjoitin Kellyn kaavasta (yksi sivu taaksepäin) unohtui mainita oikea käytännön soveltuma urheiluvedonlyönnin saralta. Kellyn kaava soveltuu erinomaisesti urheiluvedonlyöntiin ja siinä sen ymmärtäminen on kaikista helpointa. Vedonlyöjä pelaa vain ylikerroin kohteita, joissa toteutuman todennäköisyys * toteutuman kerroin > 1, ja panostaa tähän kellyn kaavan osamäärän (jakaa kaavan suosittaman panoksen mielivaltaisella luvulla kuten 6, 7, tai 8 = pienentää hajontaa). Tästä seuraa siis, että mikäli vedonlyöjä tunnistaa ylikertoimet (vrt. ylituotto kohde pördessä), hän tekee enemmän voittoa kuin milllään muulla panostustavalla (tasapanos, 100yks/kerroin tai muu tapa), riittävän suuren otoksen yli. En tunne kaveria tarkemmin, mutta 13k vedonlyöntiä on pitkähkö otos (vertaa panossuosituksen voittoa muiden panostustyylien tuloksiin): http://koti.mbnet.fi/cram/picks/
Yritän luvata itselleni, että ensi viikolla ihmetellään yritystä, jonka tarkkaa arvoa en pysty määrittämään, mutta tämä ei ole tässä tapauksessa vakava ongelma, koska kukaan muukaan ei osaa (toivottavasti).
Päätin kirjoittaa wordiin tällä kertaa, niin keskustelupalsta pysyy hieman paremmin luettavassa muodossa. Unohdin aivan varmasti jotain mistä piti mainita, mutta tuossa se nyt suurinpiirtein on. Iso peukalo sille, joka osaa kysyä tai kommentoida asiaa, jota en ole vielä FSIn kohdalla funtsinut.
-
Few and Far Between
Rightside Group on saanut hiljaittain toisen analyytikon peräänsä. Tavoitehinnat heillä ovat nyt 8,00 ja 15,00. Se kertokoon micro-cap anaaleista olennaisen ja minun luottamukseni heihin.
Kuulostaa mielenkiintoiselta osakkeelta. FSI viime 5 vuoden käppyrästä näkyy et jossain vaiheessa oltu tuplasti korkeemmallakin. Mitäköhän siellä on tapahtunut aiempina vuosina ja miks vieläkin testaillaan tuotteen toimivuutta (jos tää keksintö siis patentoitiin 2001)?
Yrityksen arvo muodostuu kahta kautta: tämän hetken varat ja tulevaisuuden varat diskonttanu nykarvoon. Kuvaajaa tulkitsemalla ja FSI:n uutistietokantaa seuraamalla ( http://www.flexiblesolutions.com/media/news_releases/News_Releases_2011… ) on varsin selvää, että vuoden 2011 nousupiikit osakkeen arvossa kohdistuu osavuositulosten julkaisuajankohtiin. Tilinpäätöstietoja tulkitsemalla vuositasolla ei heti arvaisi, että käppyrä ja luvut samalta yritykseltä.
Laittamalla 1YR kuvaajan: 6.6.2014 päivän alin hinta 0,524$$ ja 22.8.2014 päivän ylin 1,94$. Näiden välissä oli siis ainoastaan uutinen Watersavrn kokeilusta Lake Arrowheadilla, joka tuotti liikevaihtoon lisää 375k$ tai viimeisen viivan alle 19-38k$ (5-10% nettotulosmarginaali) tai toimitusjohtajan vuosipalkka -ekvivalentteina 60% ja 3-6%. Tämän seurauksena Flexiblesolutionin sen hetkiset varat ja tulevaisuuden varojen nykyarvo nousivat 370%. Eräs viisas mies on kerran sanonut, että "If you can't beat them, join them."
Tuotteen toiminta perustuu siis siihen, että molekyylikalvo joka tulee veden pinnan päälle on sähköisesti varautunut toisesta päästään ja toisesta päästä varaukseton --> sähkövarauksellinen pää "kiinniittyy" vesimolekyylien happiatomiin (negatiivisesti varautunut) heikolla sidoksella, jolloin tuulen sekoittaessa veden pintakerrosta kalvo ei palaudu enää enitselleen. Tuulisen päivän sattuessa sen teho on mitätön, mutta vähätuulisissa olosuhteissa kuten ulkouima-altaat ja pienet lammikot, sen teho on erittäin hyvä (noin 30%).
Lake Arrowheadin "kokeilu" oli ensimmäinen oikeasti suuren luokan koe, jonka testituloksia valvoi puolueettomat tahot. Hieman pienemmän luokan positiivisia kokemuksia löytyy Lake Saharalta ja Singaporesta, jotka jokainen kiinnostunut googlaamalla löytää. "Kokeilun" päällimmäinen tarkoitus oli havainnoida toimiiko se kustannustehokkaasti suuressa ja tuulisessa mittakaavassa. Se, että miksi näin ei ole koskaan aiemmin tehty, johtuu osaltaan FSIn pienestä koosta, jos resursseja olisi kymmeniä miljardeja, niin sitä käytettäisiin jo sekä siitä, että Yhdysvaltalaiset kunnat ovat olleet haluttomia myöntämään, että heillä on 'vesiongelma' (lähde Q2 2014 toimitusjohtaja conf callissa).
Tilinpäätöksistä näkee, että PE ei ole PE ei ole PE. Vuonna 2013 liiketappiota tehtiin 894k ja nettotulosta 1,821M. Tulosten ero johtuu edellisten tilikausien tappioista syntyvien verovähennysten uudelleen arvostamisesta käypään arvoon. Ainoa vuosi, kun kikkailuja näillä ei olla jaksettu tehdä on 2014, koska ilmeisesti toimitusjohtaja O'Brien on myös kiinnostunut tulevaisuuden osakekurssin kehityksestä ja itselleen asettamista optioista (2014 lokakuu). http://www.accountingtools.com/questions-and-answers/deferred-tax-asset…
Kiitos pitkästä vastauksesta mutta tuntuu et meni hieman kysymysten ohi.
En tiedä miten kauan näissä yleensä menee mut luulis et jos on joku mullistava keksintö niin 14 vuotta riittäisi pienelläkin yrityksellä nähdä onko siitä mihinkään? Jos ei yksin nii Isompi voisi ostaa yhtiön/patentin pois tai jos pääomasijoittajat näkee tarpeeks potentiaalia niin kunnolla fyrkkaa laajentamiseen.
Ootko käynyt läpi aiempien vuosien vuosikertomukset? Kiinnostaisi siis tietää mitkä tulevaisuuden odotukset nostivat kurssin yli 3$ 2011 ja miksi ne eivät toteutuneet.
Ei siellä mitään tulevaisuuden odotuksia ollut, yritys julkaisi positiivisen osavuosituloksen niin näppärät piensijoittajat ekstrapoloivat uusimman kvartaalin YoY-nousun seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ja kurssi nostettiin 100%+. Jos joku osaa selittää tuon tuoreemman 0,52->1,94 veivin 11 viikossa niin kertokoon ihmeessä.
Hyväkään keksintö ei mene kaupaksi ellei toinen osapuoli usko / halua uskoa, että hän tarvitsee sitä. Isoäitinikään ei lankapuhelintansa vaihtanut kännykkään aivan mutkattomasti. Sanoin jo, että julkisorganisaatiot ovat eivät ole toimarin mukaan ole olleet halukkaita myöntämään 'vesiongelmaa' ja yksityiset käyttäjät ovat ostaneet Watersavr tuotetta 2000-luvun alusta alkaen ulkouima-altaisiin, joissa ylläri sen tehon pystyy luotettavammin mittaamaan eikä tarvitse kysellä lupia. Watersavrn levittäminen ei tapahdu myöskään niin, että kaadat laiturista järveen 1000 kg päivässä ja se siitä itsekseen levittyy tasaisesti koko pinta-alalle, vaan on tehty automaattiset levittäjät, joita FSI myy ja kouluttaa käyttämään. Q2 2014 Toimitusjohtaja arvioi Watersavrn markkinakooksi 300M-1000M vuodessa Yhdysvalloissa ja kertoi myös, että kolmannen osapuolen tekemä markkinatutkimus muutama vuosi takaperin tuotti markkinakooksi vain kymmeniä miljoonia vuodessa.
"Mullistavaa" tässä ei ole "keksintö", vaan sen toteuttaminen tehokkaasti käytännössä, ensimmäisen vuoden teknillisen korkeakoulun opiskelijakin tajuaa, että veden haihtumista voidaan estää laittamalla kaasu-neste-faasin väliin yksikin molekyylikerros reagoimatonta ainetta. Tämän on tiedetty jo yli 100 vuotta kuten pdf:ssä kirjoitin.
Sinun mainitsemalla logiikalla meidän olisi pitänyt heittää niskalenkki ilmastonmuutoksesta jo useampi vuosikymmen sitten?
Ymmärsin et loppukäyttäjällä on selkeä rahallinen hyöty tuotteesta? Eiköhän ilmastonmuutoskin ois selätetty jos siihen ois keksitty tapa jolla tienaa rahaa samalla.
Apeezi kirjoitti:
Ei siellä mitään tulevaisuuden odotuksia ollut, yritys julkaisi positiivisen osavuosituloksen niin näppärät piensijoittajat ekstrapoloivat uusimman kvartaalin YoY-nousun seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ja kurssi nostettiin 100%+. Jos joku osaa selittää tuon tuoreemman 0,52->1,94 veivin 11 viikossa niin kertokoon ihmeessä.
Okei kiitti. Kun noita numeroita katselee niin mikään ei näytä ihan hirveesti muuttuneen viime neljän vuoden aikana yhtiössä, uskot et tilanne on nyt eri tuon Wichita Falls kokeilun takia vai miksi?
Q3 2014 "Our sales team in the WatrSavr division, which includes me by the way. We have received dozens if not scores of enquiries on a quarterly basis and they have been increasing steadily since the first of the Lake Sahara since that information was first available in 2012 "
29.1.2015 “City Council approved between $500,000 and $600,000 to be used on the application of WaterSavr. The goal was to reduce the amount of water we lose to evaporation, our biggest water user. […] The original plan was to apply the product to the lake during our hottest, most windy months like July, August, and September. July was cooler, and there were some good rains, so the product was applied only in August and September, saving the city up to $300,000.”
Q4 2014 "Small WatrSavr sales have occurred already this year. The true evaporation season is just starting in April and May so we are intent on closing sales in Q2 for delivery in late spring and through the summer. [...] Well, we have definitely found that government customers are not exactly the same as private operators. Even last year with the showcase we found that they were slow to get organized. We are working with them and we don’t believe that -- we are satisfied that they believe in the product and the opportunity. "
Joudun luottamaan ainoastaan toimitusjohtajan sanaan, mutta hän omistaa isänsä poismenon jälkeen (maaliskuu -15) todennäköisesti 34,3%+13,7% = 48% yrityksestä, valehtelu myynneistä ei tule nostamaan kurssia, jotta hän pääsisi ottamaan irti optiot jotka lokakuussa -14 asetti ja long term kusetukseta jää kiinni?
FSI on noussut viikon aikana 35% (1,37->1,85) hyvän, mutta ei erinomaisen Q1-tuloksen jälkeen. Conf callin transkripti löytyy SA:sta kiinnostuneille.
Blogin nimessä on sana "arvosijoittaminen", joka on käsitteenä varsin kaukana siitä, mitä FSI/NAME/IVFH edustaa. Arvosijoittamisen "kehittäjänä" pidetään yleensä Benjamin Grahamia, joka oli Columbian Business Schoolin rahoitusproffana 30-40-luvuilla ja osti osakkeita kriteerillä P/NCAV = <0,66 (price/net current assets value) sekä toimi mentorina Warren Buffettille. Hän lanseerasi käsitteen "margin of safety", joka suomeksi kääntyy turvamarginaaliksi, joka tarkoittaa osakkeen arvon ja maksamasi hinnan välistä erotusta --> tarkoituksena ostaa osakkeita mahdollisimman suurella turvamarginaalilla eli hintaerolla laskemaasi osakkeen arvoon sekä myydä kun osakkeen hinta on kohonnut lähelle osakkeelle laskemaasi arvoa. Maailma on tietysti paljon muuttunut ja markkinat tehostuneet 30-40-lukujen puuhasteluilta eikä vastaavasti NYSE:stä saa osaketta alle yrityksen nettokäyttöpääoma/osake, mutta käsitteenä yhä yleisesti "käytetty" ja suosittu.
Tämän blogin ollessa "arvosijoitusblogi", paljonko on FSIn turvamarginaali tämän päivän hinnalla?
Nolla tai alle. No, miksi en ole siltikään irrottamassa? Suuri osa osakkeista on varsin lähellä niiden arvoa suurimman osan ajasta, ja vastaavasti sen molemmin puolin pyörii osakkeita ylihintaisina ja alihintaisina. Minulle turvamarginaali näissä yksilöissä on äärimmäisen ylihintainen hinta - maksamani hinta ja siinä on vissiin ero, kun tavoitteena on tehdä maksimaalinen tuotto otetulla riskillä.
"I went to visit Hanergy's main factory in China about a six weeks ago. It was almost entirely silent. There was essentially no production of solar cells at all and the accounts that suggest significant production and sales are entirely fraudulent. [...] I walked around the enormous plant. Not a truck went by and the only people we saw except at the side were the gardeners. (There were several of them - and we asked them if it ever got any busier. They confirmed it did not.)"
John Hempton on rahastonhoitaja ja kirjoittanut blogissa / kvartaalikirjeissä raportaasia Kiinaan rakennetuista autiokaupungeista mikäli kiinnostaa.
Muutama viikko takaperin vedonlyöntiä harrastava toverini tokaisi säätiedotusten mennessä kovasti pieleen, ilmatieteenlaitoksen aliarvioivan ihmisten älykkyyttä ilmoittamalla vain yksittäisen luvun tulevasta säästä ilman luottamusvälitietoja. Röyhkeästi vastasin, että osan ihmisistä älykkyyttä keskihajonnasta ja luottamusväleistä aliarvioidaan, mutta enemmistön taitoja arvioidaan aivan oikein. Ehkä elämä on helpompaa niin, että vaihtoehdot elämässä ovat vakion 1x2, eli tapahtuu, ei tapahdu ja ehkä.
Osakemarkkinoilla tienaa sitä enemmän mitä parempi on päätöksissään suhteessa vastakkaisen transaktion tekijään ja mitä suurempaa osakkeiden hinnanvaihtelut ovat. Tästä seuraa voittajien suurempi odotusarvo ja häviäjien pienempi odotusarvo kuin matalemman volatiliteetin olosuhteissa, siksi volatiliteetti on alfa-sijoittajan ystävä.
Tätä kirjoittaessa FSI on ottanut itseään ylös 70% ensimmäisestä kirjoituksesta (8. kaupankäyntipäivä), uutena tietona markkinoilla ollessa ainoastaan Q1-tulos. Oli siis ilmeisen hyvä tulos.
Muistan seuranneeni kortinpeluuaikoina varsin tiuhaan kuukauden tulosta, joka toimi eräänlaisena mittarina sille miten kortteja oli tullut lätkittyä parin viimeisen kymmenen tuhannen jaon osalta. Ymmärsin myös, että kuukauden viimeisenä viikkona tuloksen ollessa punaisella, suurin riski miinusmerkkiselle kuukauden tulokselle on ko. viikolla lähteä pe-su kestävään koomaan ja jättää viikonloppuvaluet pelaamatta. Jälkikäteen hieman harmittaa, että em. riski toteutui kerran kerrasta, mutta oli kyse sijoittamisesta tai korttipeleistä niin yksi kuukausi on täysin turha tilastollista nikkarointia varten.
Osakemarkkinoilla riskiä kuvataan osakkeiden volatiliteetilla eli historiallisella hinnanvaihtelulla. Kevyt aivojumppa paljastaa, että aina mennyt volatiliteetti ei ole hirveän hyvä kuvastamaan riskiä tulevaisuudessa. Kuvitellaan lääkekehittelijäfirman Medicalizationisnewblack tekevän hiusten harmaantumista estävää lääkkeen tutkimustyötä (ei sillä, että hiusten harmaantumisessa olisi mitään vikaa :o ), osakekurssin hinnoitellessa hyvin tutkimuksen onnistumisen/epäonnistumisen sekä näistä tapahtumista seuraavien tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvot. Kliinisten tutkimusten kolmannessa vaiheessa tulokset näyttävät vihreää valoa, jolloin AstraZeneca sekä Pfizer tarjoavat 1000%/1050% osakkeen edellisestä sulkeutumisesta kokonaan käteisenä. Osakekurssi nousee hinnoittelemaan hyvin lähelle em. tarjoustasoja huomioiden kaupantekotarjouksen hyväksymisen ja hylkäämisen vaikutukset tulevaisuuden kassavirroista nykyarvoonsa. Riskisempää kohdetta osakemarkkinoilta saa hakea (turhaan?), sillä riskihän on, kuten tiedämme, menneisyyden hinnanvaihtelu.
Enron tai WorldCom olivat mitä riskittömämpiä sijoituksia - niin kauan kunnes ne eivät enää olleet.
Pidän tieteellistä konsesusta hyvänä lähtökohtana useimpiin elämässä kohdattaviin ongelmiin, koska tiedettä tekee paljon fiksua porukkaa suurella antaumuksella - mitä parannettavaa minulla siihen olisi? Tieteeseen kuuluu, että käsityksiä ja teorioita muokataan tai korvataan kokonaan uudella kun kehitetään parempi teoria, joka saa tieteenharjoittajilta yleisen hyväksynnän. Mutta se, että minulla ei ole mitään parempaa mallia kuvaamaan osakkeiden tulevaa hinnanvaihtelua, ei tarkoita sitä, ettenkö voisi väittää, että nykyinen malli "no kato *ittu taakse, älä eteen" ei ole järin hyvä. Rahoitustieteelläkään tuskin on mitään parempaakaan mallia ennustamaan tulevaisuuden volatiliteettiä, koska muutenhan sitä käytettäisiin.
Saattaisin jopa kiinnostua näpertelemään osakesijoitusteni kanssa riskianalyysiä, jos riskin määritelmä olisi huomattavasti parempi, mutta se on sen ajan murhe.
Rationaalisia sijoittajia, kuten Loch Nessin hirviötäkin kerrotaan ihmisten näheen – vaan harvaan valokuvanneen.
Se, että menneisyyden volatiliteetti ei tarjoa tulevaisuuden volatiliteettiä, on pieni ongelma siihen, että volatiliteetti ei ole osakkeiden tuottohistoriassa pitänyt riittävän lujasti kiinni tuoton kädestä.
Osakkeiden menneisyys on täynnä erilaisia anomalioita eli markkinoiden epätehokkuuksia, joissa riski ja tuotto eivät ole kulkeneet käsikädessä. Ehkä vanhin ja tunnetuin anomalia on arvo-osakkeiden eli alhaisten P/E, P/B, P/Div%, P/FCF -osakkeiden ylituotto alhaisemmalla volatiliteetillä (1, 2). Arvo-osakkeiden anomalia sai paljon kritiikkiä 1970-luvulla EMH:n kehittämisen jälkeen eikä sen uskottu pätevän "tehokkaiden markkinoiden ajalla", mistä tieteellinen konsensus päättely arvo-osakkeiden olevan riskisempiä - vaikka mitään selittävää riskiä ei pystytty havaitsemaan.
Ylituottoon johtaneiden arvo-osakkeiden oli oltava riskisempiä, koska sijoittajat ovat rationaalisia - ja koska sijoittavat ovat rationaalisia on markkinoiden oltava tehokkaat.
Pitkä lista muita anomalioita on myöhemmin tunnistettu kuten alhaisen volatiliteetin anomalia (3), vähäisen likviditeetin anomalia (4) ja erilaiset kuukausi -anomaliat nyt mainitakseni.
Tehokkaiden markkinoiden kehittäjät saivat työstään taloustieteen Nobel-palkinnot, mutta heistä Eugene Fama oli jo vuonna 2004 Journal of Finance:n artikkelissa (5) tätä mieltä:
"The version of the CAPM developed by Sharpe (1964) and Lintner (1965) has never been an empirical success. In the early empirical work, the Black (1972) version of the model, which can accommodate a flatter tradeoff of average return for market beta, has some success. But in the late 1970s, research begins to uncover variables like size, various price ratios and momentum that add to the explanation of average returns provided by beta. The problems are serious enough to invalidate most applications of the CAPM."
Suurempi virhe kuin uskoa markkinoiden tehokkuuteen on luoda itselleen kaiken kontrolloitavuuden kuva laskemalla portfolion korrelaatiokertoimia ynnä muita betasta johdettuja näppäriä lukuarvoja tai laskea "markkinoiden biittauksen" luottamusvälejä yhtään mistään CAPM:istä johdetusta mallista.
Rationaalinen sijoittaja on eläin, joka pystyy pelaamaan aina tasapelin tai voittamaan Gary Kasparovin shakissa sekä pelaamaan vähintään 0 EV tuloksen Antoniusta vastaan HORSE:ssa. Tälle eläimelle on myös luontaista nähdä arvopaperien riski volatiliteettinä sekä sitä on pystytty havaitsemaan vain rahoituksen oppikirjoissa.
Lukasin viime viikolla David Dremenin Contrarian Investment Strategies -kirjan, jossa hän kertoo arvo-osakkeiden menneestä ylituotoista ja EMH:n kehittämisestä sekä siihen kohdistuneesta kritiikistä. Hän kirjoittaa EMH:n riski = volatiliteetti käsityksen syntyneen yksinomaan teoreetikkojen suppeista havainnoista menneestä datasta 70-luvulla. Keneltäkään sijoittajalta ei ikinä kysytty, miten hän tai muut käytännön toimijat ymmärtävät arvopapereiden liittyvän riskin. Mielenkiinoistako? Ehkä. Merkittävää? Tuskin.
Se, miten minä ymmärrän arvopaperisijoitusten riskin on yksinkertaisesta: se riippuu havainnoijasta ja hänen tavoitteistaan. 1900-luvun ensimmäiseen puolivuosisataan kuului Yhdysvalloissa kaksi maailmansotaa ja suuri lama, osakkeiden ollessa silti ylivertaisia lainoihin nähden. Väitänkin, että ihmisen säästäessä eläkkeeseen, joka on 20-30-40v päässä, ei tulisi nähdä riskitöntä sijoitusta valtion 3kk lainakirjana, koska se on varma tapa hävitä rahaa tavoiteajan ylittäessä maaliviivan. Riskin pitää olla sidottuna sijoituksen tavoitteisiin ajallisesti, sijoittajan elämänlaatuun (miten kokee hinnanvaihtelun) ja hyöty-/haittasuhteeseen, joka aiheutuu kulutuksen lykkäämisestä. Ei siis yhteenkään sellaiseen asiaan, jonka kuvittelisin todellisen sijoittajan pystyvän itsestään tunnistamaan etukäteen, ja jotka vielä vaihtelevat ajassa elämäntilanteen mukaan; joskus ihmisen suunnitelmat muuttuvat vaikuttaen kohtiin 1 ja 3 sekä ihminen voi olla joissain elämäntilanteissa haavoittuvampi hinnanvaihtelun negatiivisille vaikutuksille kohdassa 2.
Lukeudun siis mielelläni leiriin, joka ei usko yhteiskuntatieteiden ~ikinä pystyvän selittävän maailmaa eikä varsinkaan tulevaisuutta yksinomaan matemaattisilla malleilla, eikä niiden tulisi siihen pyrkiäkään.
Minun silmiin näyttää, että teoria, joka puklautettiin ulos 70-luvulla (markkinat ovat täysin tehokkaat koko ajan) ei kestä päivän valoa, joten on reilua katsoa mitä tänä päivänä on teoriakonsensuksen ja käytännön laita. Markkinoiden tehokkuus jaetaan kolmeen kategoriaan: (1) Vahvasti tehokkaat, (2) Puolivahvasti tehokkaat, (3) Heikosti tehokkaat markkinat. Vahvaan ja puolivahvaan uskovat samat ihmiset, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen ja rokotuksiin eli se niistä. Heikosti tehokkaiden markkinoiden teoria kuuluu: Hinnoissa on kaikki tieto menneistä hinnoista (eikö kuulostakin fiksulta?) eli menneistä hinnoista ei ole hyötyä ennustamaan tulevia hintoja (momentum-strategia, anyone?). Markkinoilla arvopaperit voivat olla kaukana niiden oikeasta arvosta, mutta niiden poikkeamat ovat satunnaisia, joten niitä ei voida havaita millään kvantitatiivisella luvulla kuten P/E, P/B, vaan niin alhaisen P/E-luvun kuin korkean P/E-luvun osakkeet ovat yhtä todennäköisesti yli- tai aliarvostettuja (arvoanomalia, anyone?).
Markkinoiden rationalisuutta puolustellaan sillä, että vaikka kaikki markkinatoimijat eivät ole kaikissa päätöksissään rationaalisia, ovat markkinat silti rationaaliset, koska toimijoita on hyvin paljon ja suurin osa heistä toimii rationaalisesti.(mm. Puttonen&Knupfer @ Moderni rahoitus) Eli kun menet W.S.O.P:n texas holdemin pääturnaukseen, keskimäärin pöydissä pelataan game-theory-optimal (GTO) -strategialla, koska pelaajia on paljon ja suurin osa luulee toimivansa rationaalisesti. Ok :). Molempiin markkinoihin pätee, että positiivisen odotusarvon muodostaminen ei ole aivan helppoa ja kulloinkin ollaksesi parhaimmassa 10 prosentissa sinun täytyy olla parempi kuin 90 prosenttia muista toimijoista.
Jos korttipelissä tai shakissa on mahdollista luoda poskettoman suuria tasoeroja ihmisten välillä, niin minkälaisten tasoerojen on mahdollista muodostua pelissä, jossa tehtävänä on approksimoida yrityksen tulevaisuuden kassavirtoja nykyarvoonsa äärettömän aikajanan ylitse? Missään edellä mainituista peleistä ei tarvitse olla täydellisen rationaalinen pärjätäkseen hienosti: https://youtu.be/WjEmquJhSas?t=177
Maailma tarvitsee parempia riskimittareita arvopapereihin, ei pelkästään siksi, että koulukiusaajat voisivat sormella osoittaa, kuka on biitannut markkinat, vaan riskienhallinta monimutkaistuu kun finanssi-instituutioista tulee maailmanlaajuisesti kytkeityneitä toimijoita. https://www.youtube.com/watch?v=au4yqh9LLaE Tässä on Q&A Buffettista (omisti 30% Moody's:ta finanssikriisin aikoihin) ja Moody's:n edustajasta ja minulle käteen jäi, että yhtenä suurena syynä asuntolainojen luottoluokitusvirheeseen Moody's piti asuntomarkkinoiden historiaa: milloinkaan aiemmin asuntojen hinnat eivät ole laskeneet yhtäaikaisesti ympäri Yhdysvaltoja -> eivät voi laskea tulevaisuudessakaan. Näiden lukeminen saa kärsivällisemmänkin toimijan iskemään päätä seinään. Ja se on erittäin huonoksi sille seinälle.
Palasin eilen Budapestistä ja selatessani tuoreinta hesaria tuntui kuin uutispimennon aikana olisin missannut tosielämän salkkareista (aka eurokriisi) ainoastaan mainoskatkon. Kiinan osakkeet ovat laskeneet maalis- tai huhtikuun tasolle ja ovat edelleen äärimmäisen ylihintaisia, tässäkin tapauksessa syyllisiä ovat ahneet ulkomaalaiset institutionaaliset sijoittajat, ainakin uhrin mielestä.
Molemmat tapahtumat tuntuvat taloudellisesti vähämerkityksellisiltä länsimaisten pörssien suunnalle ainakin lyhyellä aikavälillä, mutta Kiinan tilanne vaikuttaa ainakin minulle mielenkiintoisemmalta:
Pystyisin tekemään jokaisesta lukijasta tulevallani vastaanotolla sairaan, eikä tämä ole uhkaus - se on lupaus. Eräs yhdysvaltalainen yksityispraktikko antaa halukkaille CT-kuvauksen kehostaan terveystarkastuksessa maksua vastaan. 10 000 kuvauksen jälkeen hän voi hyvällä omallatunnolla sanoa: yhtään tervettä ei ole vielä tullut vastaan. Tämä selittyy sillä, että ihmisen elimistö näkee kaikenlaisia hyvän-/pahanlaatuisia kasvainmöykkyjä elämänsä aikana tuhoen nämä ilman, että asia ikinä tulisi ihmiselle ilmi. Kasvaimet kasvavat eri tahtia, eikä moni hitaasti kasvava kasvain ehdi olla haitaksi asti ihmiselle hänen elinaikanaan, tärkeämpää kuin löytää epänormaali solumöykky on selvittää möykyt, jotka uhkaavat ihmisen henkeä. Tähän tarvitaan tietoa solumöykyn DNA:sta. "Aggresiivisen" kasvaimen kriittisiä geenimutaatiokohteita tunnetaan yleisimmistä syövistä useita, mutta vaihtoehtoisia tapoja järjestää "aggressiivisia" ja "hitaita" DNA-mutaatioyhdistelmiä on äärettömän paljon, joten menneistä ennustaminen on - no, te tiedätte - turhaa.
Hyvin pieniä ja hyvin suuria lukuja on vaikea havainnollistaa ymmärrettäväksi, näin on DNAn säilömän tietosisällön määränkin suhteen. Viimeisten vuosien aikana on pystytty säilömään dataa DNA:han (A-T-sidos = 1 ja G-C-sidos = 0) ja kaikki maailman sähköinen tieto mahtuisi helposti t-lusikkaan DNA:ta. Sen verran tehokkaasti evoluutio on osannut tietoa pakata. http://wyss.harvard.edu/viewpressrelease/93/writing-the-book-in-dnahttp://www.gizmag.com/dna-data-storage/36151/
Miten tämä liittyy taas yhtään mihinkään, kysyt. Menneisyyden luvuista ja kirahveista luotaavia sijoittajia on riittänyt niin pitkään kuin tarvittavaa tietoa on ollut saatavilla. Kvantitatiiviset arvosijoittajat uskovat, että on hyödytöntä yrittää erottaa "aggressiiviseksi" ja "hitaasti" kasvavia solumöykkyjä ennen kuin on liian myöhäistä eli yrittää selvittää, mitkä alhaisen P/E, P/B, EV/EBIT yritykset ovat oikein diskontattu tulevaan turmioon, ja mitkä yritykset ovat alihinnoiteltuja riskiinsä nähden.
Tähän väliin lienee hyvä muistuttaa, että mikään yritys ei "seilaa" jollain tietyllä P/E-luvulla, vaan kaikki tulevaisuuden kassavirrat on diskontattu nykyhetkeen ja niille kassavirroille on asetettu hintalappu. Alhainen P/E-luku kuvaa, että sijoittajat eivät usko yrityksen pystyvän yhtän hyvään tulokseen tulevaisuudessa kuin viimeisellä 4 kvartaalilla, korkean P/E-luvun vica versa. Jos sijoittajat olisivat yhtään hyviä diskonttaamaan näitä tulevaisuuden hyviä sekä huonoja odotuksia, tulisi molempien reagoida positiivisiin ja negatiivisiin uutisiin samalla lailla. Todellisuus on kaikkea muuta kuin teoriaa. Mainitsin aiemmin David Dremenin kirjan Contrarian Investment Strategies, jossa on kymmenkunta kirahvia P/E-ääripäiden reagoinnista positiivisiin ja negatiivisiin uutisiin (en tähän hätään muista miten oli määritellyt posit./negat. uutisen, enkä ole edes kauhean kiinnostunut). Alhaisen P/E-luvun yritykset reagoivat positiivisiin uutisiin enemmän ylöspäin kuin korkean P/E-luvun ja negatiivisiin uutisiin vaikutus on pienempi kuin korkean kertoimen yrityksillä. Pienen P/E-kertoimen yritykset on diskontattu ylipessimistesti ja korkean P/E-kertoimen ylioptimisesti - mikä muu on uutta auringon alla? No, eikai mikään.
Yleinen selitys arvo-osakeanomalialle on yritysten tulosten "mean reversion" eli keskiarvoon palautuminen. Välillä liiketoiminnassa on parempia vuosia ja toisinaan huonompia vuosia, mutta pitkän ajan tulosten keskiarvo kuvastaa tulevaisuuden tulosennustetta. On lukijan vastuulla miettiä ovatko 5, 10 tai 15 vuoden takaiset tulokset oikealla paikallaan tämän hetken "vuositulosnormaalijakaumalla", minun mielipiteen joku saattaa arvata.
Uskon silti, että alhaisin P/E-kerroin kymmenys tuottaa tulevaisuudessakin enemmän kuin korkein P/E-kymmenys. Tämä ei johdu siitä, että markkinat olisivat hieman epätehokkaat, se johtuu siitä, että alhaisin P/E-kymmenys antaa sylillisen naurettavan epätehokkaasti hinnoiteltuja yrityksiä. Epätehokkuus johtuu monestakin syystä, mutta selitän sitä yhdellä tapaa, joka ei saa riittävästi huomiota kirjallisuudessa.
Nobel-palkittua Daniel Kahnemania ja Amos Tverskyä on kiittäminen prospektiteoriasta (eng. prospect theory), joka lyhykäisyydessään sijoittamiselle tarkoittaa, että ihmiset eivät keskimäärin osaa arvioida päätöksiään tehdessä sijoituksen riskiä, vaan tappion mahdollisuutta, sekä tekevät tämän kokemukseen perustuvan referenssipisteeseen nähden arvostaen tappioita ja voittoja epäsymmetrisesti eli tappiolla on suurempi vaikutus kuin voitolla. ("I hate losing even more than I like to win - and there is difference" @Moneyball :))
Jos ihmiset eivät keskimäärin kerran ole riittävän kyvykkäitä arvioimaan sijoituskohteen riskiä, mitä he sitten "pelkäävät"? Epävarmuutta. On sijoituskohteita, joissa epävarmuus ja riskit ovat suuret sekä kohteita, joissa epävarmuus on suuri ja riski pieni (huom. "riski" = taloudellinen tappio). Epävarmuus on myrkkyä taloudelliselle toiminnalle ja aion näyttää erään syklisen liiketoiminnan avulla, että markkinat välillä sotkevat epävarmuuden ja riskin. Kun sijoituskohteen taloudellisen tappion riski on pieni, epävarmuus suurta ja mahdollisuus suuriin tuottoihin, on syytä lastata vene matkaan.
FSI oli eilen päättänyt pörssipäivän 1,38$ hintaan. Ensin mentiin 100% ylös ja sitten tultiin Q2-liikevaihtouutisen jälkeen takaisin lähtöruutuun. Tähän suoritukseen meni tasan kaksi kuukautta. Eteenpäin on siis menty.
