Yanniksen hajatelmat

Viikon verran se vaivasi, sitten sen oli päästävä ulos. 25.1.2020 HS kirjoitti Seppo Saariosta (maksumuurin takana). Keskeisimpänä asiana oli buffata Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjan uutta, 17. painosta. Seuraavan päivän lehden oikaisun mukaan siitä oli kirjastossa 133 varausta, siksi oli aika ajantasaistaa se. Tämä selvä.

Se mikä ei päästänyt otteestaa, oli kirjoituksessa vallitseva alakulo. Seppo kokee epäonnistuneensa siinä, että vuonna 2000 osakesäästäjiä oli Suomessa 800 000. Määrä ei ole sittemmin juuri kasvanut. Vaikka sijoittamisesta on kirjoitusta ja puhetta netti pullollaan, sijoitustietokin on osa tätä ilmiötä. Silti suomalaisten osakesäätäjien määrä ei ole lisääntynyt. Se pistää asioita perspektiiviin, ja syitäkin voi miettiä. Viisasten kiveä ei minulla ole. Sen sijaan kirjoitan oman oodini Seppo Saarion kirjalle:

==============Yanniksen oodi Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjalle==================

Osakkeet alkoivat kiinnostaa 2000-luvun alussa, syynä oli varmaankin nokia-uutisointi. Piti vain selvittää miten se käytännössä tapahtuu. Kävin samoihin aikoihin kaupallista koulua, ja siellä joku opettaja kirjasta vinkkasi. Sama opettaja järjesteli meidät sisään sijoitusmessuillekin. Marssin sitten vuonna 2003 kirjastoon hakemaan teoksen. Luin. Ymmärrys lisääntyi. Kaksi oppia muistan tältä lukukerralta vieläkin (omat mukaelmani): 1) on hyvä tehdä muistiinpanot ostoista ja myynneistä, etenkin kirjoittaa perustelut auki miksi osti/myi, jotta jälkikäteen pystyy analysoimaan niitä. 2) Pyri säästämään kustannuksissa, pitkässä juoksussa pienet kustannukset sijoitustoiminnassa johtavat rikkauksiin. Etenkin tähän jälkimmäiseen olin tyytyväinen, sillä olinhan lainannut kirjan kirjastosta. Tein kirjasta jopa käsin muistiinpanot, jotka ovat tallessa vieläkin.

11.6.2003 ostin sitten Konetta, Stockmannia ja Sanoma WSOY:tä. Tuolloin oli käytössä vielä pörssierät. Noista ostoksista sama kone on ollut salkussa koko ajan.

Pikakelauksella vuoteen 2018. Tuntui ettei mikään sujunut. Oli aika marssia taas kirjastoon hakemaan tuo kirja taas lainaan. Täällä susirajan huonommalla puolenkin varauksia taisi olla 19. Kyllä se sieltä aikanaan tuli. Ja sieltä löytyi jälleen itselle punainen lanka. Tälläkin kertaa tein muistiinpanot, mutta nyt digitaalisesti.

Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjalla on ollut keskeinen vaikutus siihen, että ylipäätään sijoitan. Kirjasta sain tiedon, kipinän ja uskalluksen ottaa ensimmäisen askeleen. Aloittamisen sanotaan olevan kaikkein tärkeintä, ja ilman tätä kirjaa tuskin olisin alkuun päässyt. Kaikille sijoittamista suunnitteleville suosittelen tätä kirjaa.

===============================================================================

Täydellisessä maailmassa muutkin rohkaistuisivat kertomaan oman kytköksensä tähän kirjaan. Joku tulostaisi tekstit ja toimittaisi Sepolle ajatuksella: Seppo kiitos tekemästäsi työstä. Ei se mennyt hukkaan, meitä on monta kiitollista, ja me jatkamme sijoittamissanoman viestin eteenpäin viemistä.

Järki & tunteet

Ahdistaa. Ei pitäisi. Kurssit rallattavat yhä kiihtyvällä vauhdilla kaakkoon, ja salkku paisuu. Silti hermoilen. Lähinnä nousuvauhti tuntuu niin hurjalta. Kaikki tuntuu niin kalliilta, ettei lisääkään oikein kehtaisi ottaa. Kuin äärimmilleen pumpatulta ilmapallolta, kuin viimeiseltä hengenvedolta ennen sukellusta. En tiedä dippaako, kun aikajänteen venyttää tarpeeksi pitkäksi (esim 10 vuotta), niin todennäköisesti kyllä kosahtaa. En osaa ennustaa milloin alaspäin lähdetään. Enkä osaa sanoa kuinka paljon alas mennään ja missä ajassa. Ei osaa kukaan muukaan, tai no, jälkikäteen kovaäänisimmät ilmoittavat tienneensä. Silti on olo, että jotain pitäisi tehdä. Muistaakseni Kim Lindströmin kirjassa oli näihin tilanteisiin peukalosääntö:

  Kun on tunne, että osakepotille pitäisi jotain tehdä: myy puolet.

Näin toimin. Viikko sitten avatusta SSAB mällistä sai puolet lähteä @3,015 €. Peukalosääntö on siitä fiksu, että jos nousu jatkuu, niin sinulla on edelleen puolikas jäljellä tienaamassa. Jos ei jatku, niin ainakin olet pelastanut puolet salkustasi ja mahdollisista voitoistasi. Peukalosäännöillä operointi on riskialtista, sillä vaikka ne kattaisivat 90 % tilanteista, saattaa käsillä olla se 10 %:in tilanne, johon vanhat lääkkeet eivät toimi.

Olen ostellutkin, Pepsiä @144,10 $ ja Olvia @39,00€. Ajatuksena oli haalia vakaita ja tylsiä yhtiöitä. Näin jälkikäteen huomasin, että juomayhtiöitä molemmat. Ehkä oli jano ostoksia tehdessä. Näissä ei sen suurempaa intohimoa tai ajatusta ollut. Fiiliksellä otettuja olivat. Joitakin pohjatietoja oli takaraivossa, mutta tarkistamatta jäivät. Voi olla, että odotettu suloinen nektarijuoma vielä vaihtuu katkeraan sakkaan.

 Mutta onko tunteella toimiminen sittenkään huonompi kriteeri kuin järjellä? Suomi on sarvikuonojen, eikun insinöörien maa. Täällä kaiken pitäisi olla mitattua, analysoitua, mallinnettua ja dokumentoitua. Silti vaikkapa elämänkumppanin valinta tehdään tunteella. Aluksi ulkonäkö vaikuttaa ja myöhemmin yhdessä viihtyvyyden tunne. Milläkäs näitä mittaat? Jos joku insinööri keksii, niin kauneuden asteikoksi sitten Armi ja viihtymisen Yannis. Yannis-asteikko on käänteinen, eli 10 Yannista on supermulkku ihmisvihaaja, kuten Yannis. Ja kuinka iso päätös se kumppanin valinta onkaan, yhdessä hankitaan asunnot ja autot, joskus lapsiakin. Omasta moraalitasosta riippuen yhteen kumppaniin sitoutuminen voi tarkoittaa oven sulkemista muilta vaihtoehdoilta.

Älkää silti vain roiskiko menemään, ainakaan niitä lapsia. Tunne ja järki voivat olla toisiaan täydentäviä päätöksenteossa. Tietty armollisuus itselle, molempia voi hyödyntää, kun ne kerran työkalupakissa on. Itsekriittinenkin voi olla; Tältä asia tuntuu, mitä minun pitäisi tästä ajatella? Tai toisinpäin: kerätty tieto viittaa asian olevan näin, miltä tämä minusta tuntuu.

Viime perjantaina höyläsin nordea potistani 35% @8,053€. Vähän jopa hassu liike, kun lapinkäännöksen jälkeen suksenkärjet on saatu taas oikeaan suuntaa. Nyt pitäisi vielä sitten hiihtää. Uusille omistajille päätyneet kappaleet olivat osin kesällä 2019 @6,44€ ostettuja  tapauksia. Tuolloin oli ajatus, että jos näistä vielä joskus kasin näkee, niin voisi myydä. Suunnitelman mukainen liike kuitenkin.

Itse opin kantapään kautta asettamaan jonkinlaisen tavoitetason ja pitäytymään siinä osakkeeseen sisään mennessä. Minulla oli noin @11€ tasolta ostettua Nokiaa. Siinä vuotena 2007 (en muista tarkasti) se lopulta nousi 15€:ta. Ajattelin, että kyllähän se vielä 30€:on nousee, sitten myyn. Nousikin. Tuli ahneus, ja ja sen myötä muutin suunnitelmaa ajatuksella, jos jaksaa 45€:een, niin  vasta sitten myyn. Ei noussut sinne koskaan, myymättä jäi.

Niin sijoitussuunnitelmat. Niitähän suositellaan, eikä varmasti haittaa ole. Ne vain tehdään ajankohtana t0, ihannetilanteessa mahdollisimman laajoin tiedoin. Sijoitussuunnitelmien mukaan toimintaan ajankohtana t1, jolloin onkin jo uutta tietoa. Tuolloin saattaa käydä niin, että koko suunnitelma paljastuu epäkurantiksi kuin Antin ohjaus postissa. Jotta sijoitussuunnitelmia ei tarvitse koko aikaa olla uusimassa kuin Väyrysen jäsenkirjaa, laaditaan ne yleensä yleistasoisiksi. Itsellä on melko toimivaksi osoittautunut, että yleistä toimintaa ohjaava ajatus, ja sitten on osakekohtaisesti tarkempia tavoitteita. Kriittinen pitää olla, ja osata pohtia myös toimiiko tämä, tai voisiko toimia paremmin.

Olen seurannut st1-aseman pääjehua Mika Anttosta ainostaan iltapäivälehtien otsikoiden tasolla. Niiden perusteella muodostui kuva, että bensakauppias käy häviävää taistelua sähköautoa vastaan. Kuin faksi-laitekauppias älypuhelinten aikakaudella. Onneksi eteeni tuli mahdollisuus katsoa hänen esityksensä liikkumisen energiasta: https://www.youtube.com/watch?v=pf7RbJwrqKE Mieli on vielä sen verran joustava, että käänsin ajatuksiani uuteen asentoon.

Esityksessä mainittiin Shell ja simpukassa tapahtuvassa muutoksissa. Selvittelin asiaa ja tämähän alkoi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siirryin ostoaikeisiin. Markkinoiden kanssa piti neuvotella hinnasta viime viikolla. Ja kuinka tiukat olivatkaan neuvottelut. Alkuviikosta oli enemmän näkemyseroa, mutta se kaventui, kun minä annoin periksi. Keskiviikkona olimme markkinoiden kanssa 3:en sentin päässä kaupoista. Ei kauppoja. Torstaina oli sitten päivä punainen kuin Li Anderssonin maailmankuva, sitten Shelliä saikin jo 60 senttiä eilistä halvemmalla, siirryin öljyparoniksi hintaan @23,40 €. Myöhemmin olisi saanut halvemmalla.