Rahapeliala muistuttaa teleoperaattoribusinesta, jos pääomavaatimusta ei oteta huomioon. Molemmissa toimijat myyvät identtistä tuotetta. Molemmissa teknologia on muuttanut kulutustottumuksia ja suhteellisen nopeasti. Molemmissa kasvavalle markkinalle tulee paljon pieniä toimijoita, joiden ainoa keino erottua, on mainostaminen, mikä on kallista. Jahka kasvu hiipuu ja markkinoilla on paljon toimijoita, katteet laskevat ja alkaa konsolidoituminen. Ja sitten saturaatio.
Esim. Betssonin markkinointikulut ovat 20 % liikevaihdosta eli saman verran kuin EBIT-liikevaihdosta, mikä on tietysti älyttömän paljon molemmat ja tuollaisella katetasolla ala tosiaan vetää kilpailijoita, mikä taas kasvattaa kulupainetta samalla kun syö marginaaleja.
Todettakoon vertailun vuoksi, että brändiarvoista elävä Marimekko käytti viime vuonna markkinointiin 4 % suhteessa liikevaihtoon.
Rahapelialaan liittyyä voimakas paheellisuus ja siitä seuraava regulaatio ja sosialisointiuhka. Suomi on ratkaissut asian proaktiivisesti sosialisoimalla koko alan ennen kuin se edes alkoi kehittyä ja kuppaamalla ylijäämän valtiolle. Luulisi tämän kiinnostavan muitakin EU-maita liiketoimintamallina. Rahapelialalla kun ei ole ranskalaisen maaviljelijän lobbausvoimaa, joka estää viinin verottamisen kautta Euroopan. Suomessa maajussit eivät taas alkoholia juuri tuota ja tämä selittää Suomen (ja Ruotsin ja Norjan) alkoholipolitiikan.